Harjoitus

"Filosofiana buddhalaisuus on valaistumisen tutkimista; uskontona buddhalaisuus on harjoittamista sen toteuttamiseksi."

Valaistuminen tuo mieleen kuvan ihmisistä harjoittamassa askeettisuutta, etsimässä tavallisten ihmisten ulottumattomissa olevia epätavallisia voimia. Nichiren kuitenkin opetti, että valaistuminen eli Buddhatila on subjektiivisen viisautemme yhdistyminen objektiivisen todellisuuden kanssa - täysi ymmärrys maailman tosiasioista. Valaistuminen ei ole määrätty piste, jonka jonain päivänä viimein tavoitamme. Valaistuminen merkitsee jatkuvaa päivittäistä haastetta, ja päättäväisyytemme uudistamista kasvaa, ja vaikuttaa positiivisesti ympärillämme olevien elämään. Tai kuten Daisaku Ikeda muotoilee:

Mitä buddhatilan saavuttaminen merkitsee meille? Se ei merkitse että jonain päivänä me yhtäkkiä muutumme Buddhaksi tai tulemme maagisesti valaistuneiksi. Tavallaan buddhatilan saavuttaminen merkitsee, että olemme lujasti astuneet luontaisesti kosmoksessa olevan buddhatilan polulle tai kiertoradalle. Pikemmin kuin lopullinen staattinen päämäärä johon saavumme ja jossa pysymme, valaistumisen saavuttaminen merkitsee päättäväisesti näyttää toteen tarvittavaa uskoa jatkaaksemme etenemistä täydellisen onnen polkua pitkin rajattomasti, loputtomasti. 

Tämä on katsaus Nichiren buddhalaiseen harjoitukseeni, sen eri elementteihin. Informaatio on koottu useilta eri nettisivuilta. Muutamat omat ajatukseni erottuvat joukosta violettina tekstinä! 

Nichiren-buddhalaisuus ilmenee yhden ainoan Buddhan (Sakyamuni), yhden ainoan kirjoituksen (Lootus-sutra) ja yhden ainoan harjoituksen (Daimoku) buddhalaisuuden muotona.

Kuinka voimme ymmärtää buddhalaisuutta?

Lootus-sutran avulla. 

Kuinka voimme ymmärtää Lootus-sutraa?

Nichirenin kirjoitusten avulla.

Kuinka voimme ymmärtää Nichirenin kirjoituksia?

Arvostelukyvyn ja postmodernin dekonstruktion avulla. 

(Ryuei Michael McCormick)

Lopulta aina voi ja pitääkin palata Daimokun lausumisen puhtaaseen yksinkertaisuuteen!

On olemassa yli kolmekymmentä Nichiren-buddhalaisuuden koulukuntaa, ja kaikkine eroineen niitä kaikkia luonnehtii luottamus Lootus-sutraan kuten Nichiren Shonin opetti, ja Daimokun - sutran "suuren pyhän otsikon" - lausumisen harjoittaminen. Päämäärän ja aikomuksen ykseys on Daimokun yhdistävä tekijä kaikkien lausuessa sitä... Daimokun lausuminen liittää meidät kaikki sen ylittäessä kaikki traditiot, koulukunnat ja lahkolaisen ajattelun, ja tuodessa kaikki yhteen. 

Nichiren Shonin oli buddhalaisuuden Tendai-koulukunnan munkki Japanissa 1200-luvulla, Kamakura-kaudella. Useimmat tuon ajan ja paikan buddhalaiset näkivät tämän alkuna mappolle, vuosituhansia pitkälle buddhadharman rappeutumisen aikakaudelle. Nichiren tunsi että ajat vaativat uudistettua painotusta Lootus-sutraan, mukaan lukien harjoituksen joka tekisi sen opit käytettävissä oleviksi yhtälailla munkeille ja maallikoille, välittämättä heidän asemastaan. Vuosien intensiivisen harjoituksen, opiskelun ja tutkimuksen jälkeen Nichiren löysin sen minkä hän tunsi olevan avain harjoitukseen hänen ajalleen ja tulevia aikoja varten. Hän määritteli että Daimokun lausumisen yksinkertaisuus oli tapa kenelle tahansa tuoda perustavanlaatuinen henkinen muutos elämäänsä. Tämä harjoitus oli keino istuttaa heräämisen siemeniä niiden elämään jotka ryhtyivät siihen. Buddhatilan polulle astuminen ei vaatinut mitään muuta lausumisen yksinkertaisen teon lisäksi. 

Vaikka olen oppinut koko joukon uusia termejä, asiat sinänsä eivät ole täysin uusia minulle: myös kristillinen harjoitukseni joskus aikaisemmin on sisältänyt aivan vastaavia elementtejä, siksi harjoituksen omaksuminen ei olekaan ollut minulle kovin vierasta ja outoa. Olen ikään kuin tietämättäni valmistautunut tähän ja palannut kotiin.

Daimoku (jap. kirjaimellisesti "otsikko", kunnioittava muoto "Odaimoku", jota Nichiren Shu käyttää), itse mantra ja sen lausuminen on ainoa asia millä lopulta on merkitystä; kaikki muu on ylimääräistä, ja jotkut itsenäiset harjoittajat jättävätkin loput elementit pois. Se on minusta täysin OK. Itseäni jotenkin viehättää tällainen tiivis kokonaisuus. 

Sen sijaan harjoitusta ei mielestäni oikein voi tehdä irrallaan buddhalaisesta kontekstista; silloin voisi yhtä hyvin hokea vaikka "abrakadabra". Itselleni ensin tuli mantra, joka resonoi vahvasti jonkin sisimmässäni olevan kanssa; kun tutustuin sen kirjaimelliseen merkitykseen, totesin että minähän uskon jo tähän! Huolimatta aiemmista tiedoistani, kokonainen uusi rikas maailma on avautunut minulle... enkä tarkoita pelkästään uuden tiedon määrää, vaan ennen kaikkea harjoitus avaa minulle ikioman sisäisen valtakuntani, missä minä olen täysin vapaa yksilö.

Tämä buddhalaisuuden muoto on käytännöllinen pikemmin kuin filosofinen, ja vaatii enemmän "uskoa" kuin intellektuaalisuutta; usko taas näkyy vuorostaan käytännössä, säännöllisessä harjoituksessa. Mutta heti perään on syytä lisätä Nichiren Shu-pastori Nisso Kannon - Ikegami Honmonji temppelistä Tokiosta - sanat; hän siteeraa ensin Lootus-sutran 15.lukua: "Päättäväisinä mieleltään he [Bodhisattvat maan alta] aina etsivät viisautta ja paljastivat erilaisia ihmeellisiä opetuksia pelotta."

"Päättäväinen mieleltään" tarkoittaa että on vahva määrätietoisuus pitää päämääränsä mielessään kaikin keinoin sen saavuttamiseen saakka, torjuen kaikki harhakuvitelmat. Tämä on lause jonka pitäisi korvata kaikki "usko"-sanan käyttö missä tahansa Buddhan opetuksissa. Usko on niin usein väärinkäytetty ja muuttanut muotoaan vuosisatojen kuluessa, että se merkitsee alistumista jollekin ulkoiselle. Tämä viittaus on myrkkyä buddhalaiselle harjoittajalle jonka tekojen ja ajatusten täytyy olla puhtaasti itsensä havainnoinnin ohjaamia ja itsemääräämisoikeudella. 

Ja Nichiren kirjoittaa:

Laita itsesi kovaan rasitukseen harjoituksen ja opiskelun kahdella tavalla. Ilman harjoitusta ja opiskelua ei voi olla buddhalaisuutta... sekä harjoitus että opiskelu nousevat uskosta.

Nichiren-buddhalaisille usko on henkisen polun välttämätön elementti. Usko, harjoitus ja opiskelu ovat olennaiset rakennuspalikat täysin toteutetun elämän kehittämiseksi. Nämä muodostavat perustan täysin kehittyneelle sitoutumiselle dharmaan. Intellektuaalista tietoa ei välttämättä vaadita alkuun. Siitä tulee kuitenkin lisääntyvässä määrin tärkeää ja arvokasta edetessä. Monet buddhalaiset harjoittajat lännessä ovat taipuvaisia näkemään buddhalaisuuden enemmän filosofiana kuin uskontona, joten he suhtautuvat uskoon hieman epäillen. Ei ole väliä miksi kutsumme tapaamme lähestyä dharmaa; millä on väliä, on että me kukin löydämme tehokkaan harjoituksen joka tukee elämäämme. Kun se tapahtuu, me olemme taipuvaisia kehittämään uskon mahdollisuuksiin ja sen luotettavuuteen mikä tahansa harjoituksemme onkin. Nichiren-buddhalaisille harjoitus rakentuu uskon varaan, ja uskoa voidaan ylläpitää ainoastaan varsinaisen harjoituksen avulla. 

Dhivan Thomas Jones selittää kirjassa, Kun on tämä, syntyy tuo (Triratna ry 2013), vielä tarkemmin:

"Usko" (paali: saddhã, sanskrit: sraddhã; se tarkoittaa itsensä asettamista - dhã - "totuuteen" - srad) tarkoittaa buddhalaisuudessa vakaata luottamusta - se ei tarkoita sokeaa uskoa. Sangharakshita kirjoittaa: "usko sisältää syvän vakaumuksen siitä, mikä on todellista, kirkkaan selkeyden siitä, millä on arvoa ja kaipuun siihen, mikä on mahdollista." [...]
Uskoa voi ajatella kykynä kokea vastakaikua sitä kohtaan, millä on todellista arvoa. Se voi ilmetä kauneuden arvostamisena, hyvistä teoista iloitsemisena (sekä omien että muiden), totuuden kaipuuna, henkisten arvojen kunnioittamisena ja palvonnallisena asenteena sellaisia kuvia ja symboleita kohtaan, jotka ilmentävät näitä ihanteita. Tällaiseen uskoon ei kuulu Jumalaan tai yliluonnolliseen toimijaan uskominen, vaan se on intuitiivista luottamusta henkiseen evoluutioon, jonka mahdollisuus sisältyy asioiden todelliseen luontoon. [...]
Uskolla on kolme puolta: Kognitiivis-älyllinen usko tarkoittaa sitä, että vakuuttuu Dharman totuudesta. Se syntyy, kun ajattelee asiat loppuun saakka, kun vaikka lukee jotakin Dharma-kirjaa ja pohdiskelee sen sisältöä ja keskustelee siitä.
Emotionaalisen uskon kokemus voi herätä esimerkiksi silloin, kun joku buddhalaista elämää elävä ihminen tekee itseen syvän vaikutuksen. Tai se voi herätä puja-rituaalin tai jonkin muun antaumuksellisen teon yhteydessä. Syvä uskon kokemus voi syntyä myös sitä kautta, että ihminen haluaa sydämestään muutosta tai kun hänessä on herännyt hiljainen luottamus siihen, että hän on oikealla polulla.
Tahdonalainen usko tarkoittaa siinä määrin riittävää vakaumusta, että ihminen on valmis toimimaan ihanteidensa puolesta, ja se tarkoittaa uskoa omaan kykyyn harjoittaa Dharmaa. Se tarkoittaa omien eettisten arvojen ilmi tuomista samoin kuin meditaation päivittäistä ylläpitämistä riippumatta siitä, mikä sattuu olemaan kulloinenkin mielentila.
Kuinka usko kehittyy? Kyse ei välttämättä ole minkäänlaisesta mysteeristä eikä varsinkaan armosta. Sangharakshita toteaa uskon perustuvan intuitioon, järkeen ja kokemukseen. Usko kolmeen jalokiveen voi alkuvaiheessa olla intuitiivista, aavistusta siitä, että meditaatio tai buddhalaisuus saattaisivat olla itselle hyväksi. Usko kasvaa sitten sen kokemuksen myötä, että Dharma toimii. Usein Dharmasta kiinnostuminen onkin aluksi vaistomaista. Kuulen tai näen jotakin, joka herättää vastakaiun. Haluan tutustua asiaan ja etsin innoissani lisää tietoa. Ennemmin tai myöhemmin alan kuitenkin myös kyseenalaistaa kuulemiani opetuksia; haluan selkiyttää, mitä oikeastaan tarkoitetaan, haluan punnita muiden näkemyksiä suhteessa omiin ajatuksiin ja kokemuksiin. Voi olla, että muutun myös kriittiseksi. Jos kuitenkin pystyn pitämään yllä kyselevää asennetta, etsimään omakohtaista totuutta ja pitämään samalla yllä harjoitustani, alkaa kehittyä uskoa, joka perustuu terveeseen järkeen. Lopulta minulla alkaa olla omaa kokemusta Dharman totuudesta. On kertynyt elettyä ymmärrystä, joka ei ole riippuvaista opituista tai lainatuista käsitteistä. Tämä on uskoa, joka perustuu kokemukseen. Uskon ja luottamuksen löytäminen buddhalaista polkua kohtaan voi olla iloinen asia. Ilo syntyy, kun ihminen tietää, että elämä on oikeilla raiteilla...

Lootus-Sutran ostin ja olen lukenut. Se on kokonaisuudessaan pitkä, eikä avaudu maallikolle ilman selityksiä. Nichirenin kirjoituksia olen myös alkanut lukea; ne ovat netissä, mutta itse pidän yhä paperisista kirjoista enemmän. Myös muihin buddhalaisiin opetuksiin haluan perehtyä. Nichiren-buddhalaisuuden - ja yleensäkin buddhalaisuuden - peruskäsitteistä kokoan tähän blogiin tietoa omalle sivulleen.

Erään itsenäisen harjoittajan näkemys: Why I am an independent Nichiren Buddhist . Gerald Aitken on kirjoittanut oppaan Nichiren buddhalaisuuteen - Nichiren Daishonin's Buddhism - itsenäisen harjoittajan näkökulmasta.
Omassa blogikirjoituksessani olen pohtinut syitä miksi itse pysyn mieluummin itsenäisenä. En sulje pois mahdollisuutta että joskus kävisin Soka Gakkai Internationalin tilaisuuksissa; se vain on tehty kovin vaikeaksi siinä mielessä että heidän tapaamisensa ovat jäsenten kodeissa: joutuisit astumaan ventovieraan ihmisen yksityiselle alueelle (Helsingissä on käsittääkseni keskus). Myöhemmin olen oppinut myös, että vaikka liittyisi SGI:hin, ei ole pakko samalla liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan Suomessa.
Olisi toki mukava tutustua muihin harjoittajiin - ota siis yhteyttä jos löysit blogini! 🙏

Buddhalaiset yhteisöt jotka minua eniten miellyttävät ja jotka olen netistä löytänyt, eivät ole tietyn koulukunnan alaisia, vaan kokoavat yhteen eri koulukunnista kiinnostuneita harjoittajia - ja valitettavasti ne löytyvät Amerikasta, mistäs muualta: Gay Buddhist Fellowship ja Unitarian Universalist Buddhist Fellowship Sangha. Todennäköisesti mitään vastaavaa ei Suomesta löydy, en ainakaan muista sellaiseen törmänneeni.

Evankeliointiin suhtaudun pääsääntöisesti nihkeästi, mutta jos sillä tarkoitetaan tässä tapauksessa harjoituksesta kertomista ja sen opettamista muille, minähän teen sitä tämän blogin kautta - eihän siinä ole mitään pahaa, kun ei tyrkytä kenellekään joka ei halua kuunnella. Lukija on vapaa tekemään omat ratkaisunsa siitä onko tämä hänestä kokeilemisen arvoista, ja vapaa myös siinä mielessä että minä en sano että pitäisi osallistua johonkin ryhmään tai liittyä johonkin organisaatioon missään vaiheessa! Luonnollisesti organisaatiot sanovat ettei ole hyvä harjoittaa yksin, koska se ei ole niiden edun mukaista. Jos kaipaa tukea samanmielisiltä ihmisiltä, tänä päivänä internet yhdistää meidät maailmanlaajuisesti; varmasti löytyy muita kanssakulkijoita! Ja jos haluat yksin saada "ryhmäkokemuksen" harjoituksesta, laita yksinkertaisesti moniääninen nettitallenne soimaan taustalle kaiuttimista ja lausu samaan tahtiin.

Minun näkökulmastani "samanmielisyys" voi olla hieman kyseenalaista: se voi olla sekä illuusio että uhka, kuten itse olen kokenut vuosien saatossa omalla henkisellä tielläni - illuusio, kun sinulla on omia ajatuksia ja huomaat että niitä ei hyväksytä; uhka, kun olet niin aivopesty että uskot kaiken mitä sanotaan, vaikka se olisi vastoin sitä mitä olet! (Nämä kokemukset olen siis saanut paljon ennen buddhalaisuutta, kahdesta eri liikkeestä joihin kuuluin.)
Joka tapauksessa itsenäisenä harjoittajanakin on hyvä muistaa että olet myös osa suurempaa kokonaisuutta, vuosisatojen ja miljoonien Nichirenin seuraajien ketjua!  Siinä tiivistyy minun ymmärrykseni Sanghasta. 

"On aivan riittävää valita sellainen henkisen harjoituksen menetelmä, joka sopii omiin tarpeisiimme, esimerkiksi sopiva meditaatiomenetelmä. Meidän ei tarvitse kuulua lahkolaiseen järjestöön, joka sulkee pois kaikki muut. Meidän ei tarvitse olla theravãdalaisia tai zeniläisiä tai mahãyãnalaisia - voimmehan olla vain buddhalaisia. Itse buddhalaisuus voidaan tulkita hyvin laajasti. Buddhan oman kriteerin mukaan buddhalaisuutta on kaikki se, mikä edesauttaa yksilön valaistumista. Uskonnollisten opettajien joukossa Buddha yksin näyttää ymmärtäneen että uskonto on todellisuudessa yksilön kehitysprosessi. Lahkolaiset järjestöt kadottavat tämän näköpiiristään ja tosiasiassa monet niistä ilmentävät etupäässä negatiivisia tunteita. Selviämme paljon paremmin ilman niiden syrjintää ja suvaitsemattomuutta." 

- Sangharakshita: Valkoinen Lootussutra

DAIMOKU

• Nam Myoho Renge Kyo: "Omistaudun Lootus-sutralle"; "Omistaudun Lootus-sutran
  
  mystiselle laille". Myoho Renge Kyo on sekä Lootus-sutran otsikko että sen ydinmehu, ja Nam (Namu) lisättynä otsikon alkuun ilmaisee antaumusta tai ykseyden saavuttamista perustavanlaatuisen lain kanssa jota se kuvaa. Se tarkoittaa että omistamme itsemme Buddhalle sisällämme ja herätämme sen kokeaksemme elämän sen syvimmällä tasolla. Lausuessamme Nam Myoho Renge Kyo, keskitämme mielemme Buddhaluontoon kaiken elämän sisällä, elämästämme tulee yhtä Buddhan valaistuneen elämän kanssa. Buddha ei ole henkilö, olio tai käsite. Buddha on elämä. Nam Myoho Renge Kyo'ta voitaisiin kuvata lupauksena, määrätietoisuuden ilmauksena, omaksua ja ilmentää Buddhaluontomme. Se on lupaus itselle olla koskaan alistumatta vaikeuksille ja voittaa kärsimyksensä. Samalla kertaa se on lupaus auttaa muita tuomaan ilmi tämä laki omissa elämissään ja saavuttamaan onni.
• Nam: lyhenne muodosta Namu 南無, jota jotkut käyttävät, "omistautua jollekin", juontuu sanskritin sanasta namas, samaa juurta kuin tutumpi namaste. Kiinalaiset valitsivat nuo kaksi merkkiä translitteroimaan sanskritin sana Namah - niitä ei valittu niiden merkityksen takia; ensim. merkki merkitsee "etelä" ja toinen negaatiota. Kun Daimoku kirjoitetaan, se kirjoitetaan aina "Namu" huomioiden kumpikin kiinalainen merkki; ei ole keinoa supistaa Namua sanaksi Nam kirjoitettaessa kiinalaisin kirjaimin. "U"-äänteen pois jättäminen on kätevää kun daimokua lausutaan nopeassa tahdissa - se on kielellinen asia, ei opillinen kysymys.  Nichiren sanoo että Nam merkitsee "omistautumista ikuisen ja muuttumattoman totuuden periaatteelle." Antaumus tai suunta; kulloinkin suuntaat elämäsi tietyllä tavalla. Laitamme elämämme harmoniaan tai rytmiin elämän lain eli dharman kanssa. Namu käsittää toiminnan ja asenteen, ja siten viittaa oikeaan toimintaan joka täytyy toteuttaa ja asenteeseen jota tarvitsee kehittää jotta saavuttaisimme Buddhatilan tässä elämässä.
• Myo 妙: "outo, mysteeri, ihme." Myo viittaa itse elämän olemukseen, elämän henkiseen aspektiin, joka on näkymätön ja älyllisen ymmärryksen tuolla puolen. Kaikki ilmiöt eli ho sellaisina kuin ne tunnemme, ovat muuttuvaisia, mutta ne läpäisee muuttumaton todellisuus joka tunnetaan myona. Myo merkitsee myös avata, elvyttää, olla täysin varustettu ominaisuuksin joita tarvitsemme kehittääksemme elämäämme.
• Ho 法: "laki, periaate, oppi". Ho viittaa elämän fyysiseen eli aineelliseen aspektiin. Elämän olemus ilmaisee itsensä aina konkreettisessa muodossa - ho - joka voidaan tajuta aistein. 
• Myoho 妙法: "ainutlaatuinen tai erinomainen laki", eli syyn ja seurauksen karmallinen laki, jota buddhalaiset pitävät maailmankaikkeuden perimmäisenä lakina.  Kahden sanan yhdistäminen yhdeksi sanaksi kuvaa kahden toinen toisensa läpäisemistä; henkinen aspekti ja fyysinen aspekti ovat kietoutuneet toisiinsa. Myo edustaa Dharmaluontoa eli valaistumista, kun taas Ho edustaa pimeyttä eli tietämättömyyttä. Myoho ilmaisee ajatuksen että tietämättömyys ja Dharmaluonto ovat yhtä kokonaisuutta, sekä Buddhan valaistunut luonto että tavallisen ihmisen harhainen luonto ovat olennaisesti yhtä. Myo merkitsee myös elämää ja ho kuolemaa; jälleen kaksi yhdessä kuvaavat elämän ja kuoleman toistensa läpitunkeutumista. Fyysinen todellisuus nousee hengestä. Muutosta henkisessä itsessämme seuraa muutos siinä mitä teemme, sanoissamme ja teoissamme, joka saa aikaan muutoksen ympäristössämme. Erityinen toiminta on suhteellisen pinnallista verrattuna muutokseen siinä kuka me olemme pohjimmiltamme. Vaikka toiminta saattaa olla silminnähtävää välittömästi, itsemme muuttamisella on laajemmat seuraukset. Muutos itsessämme ei ehkä ole niin silminnähtävää välittömästi kun se tapahtuu, etenkään ympärillämme oleville jotka eivät ole päämme sisällä, mutta me voimme nähdä sen tulokset valinnoissamme aikaa myöten. Perustana oleva totuus tai periaate, joka hallitsee maailmankaikkeuden mystistä työskentelyä ja elämäämme hetkestä hetkeen.
• Ren 蓮: "padma (lootus)". 
• Ge 華: "kukka". Lootuksen kukka tekee siementä ja kukkii samaan aikaan, kuvaten syyn ja seurauksen samanaikaisuutta. Samalla tavalla yksilöllisen elämämme olosuhteet ja laadun määräävät syyt ja seuraukset joita kartutamme ajatuksillamme, sanoillamme ja teoillamme joka hetki. Syyn ja seurauksen laki vahvistaa että meillä jokaisella on henkilökohtainen vastuu omasta kohtalostamme. Me luomme kohtalomme ja meillä on valta muuttaa sitä: syy on Nam Myoho Renge Kyo'n lausuminen, seuraus on valaistumisen saavuttaminen. Lootuksen kukka kukkii mutaisessa lammikossa, pysyen kuitenkin tahrattomana ja vapaana mudasta,  symboloiden Buddhatilan esiin tulemista sisältäpäin tavalliselle ihmiselle keskellä päivittäisen olemassaolon kamppailuja, jokaisen ihmisen potentiaalia saavuttaa valaistuminen inhimillisen kärsimyksen suossa. Elämämme syvin olemus säilyy saastumattomana huolimatta huonoista syistä joita olemme saattaneet aiheuttaa. Lootus-sutran Renge-sanan käyttö viittaa erityisesti myyttiseen valkoiseen lootuksen kukkaan (skr. pundarika); se ilmentää käsitystä että valaistumisen syy on alati läsnä jokaisena hetkenä.
• Kyo 経: "sutra, opetus, ilmestys, Buddhan ääni." Ääni tai värähtely, joka yhdistää kaiken maailmankaikkeudessa. Se merkitsee Buddhan ääntä joka on omistautunut johdattamaan ihmiset valaistumiseen, ja oman äänemme voimaa tuoda esiin myötäsyntyinen valaistunut luontomme ja kutsua se esiin muissa. Sanskritin kielen värikkäässä proosassa sana "sutra" kirjaimellisesti merkitsee "päättymätöntä säiettä" tai "alati jatkuvaa narua"; kiinalainen merkki Kyo'lle merkitsee kankaan loimea, symboloiden elämän jatkuvuutta, läpi menneen, nykyisen ja tulevan. Laajassa merkityksessä kyo ilmaisee käsitystä että kaikki asiat maailmankaikkeudessa ovat mystisen lain ilmentymää, se merkitsee kaikkien elävien olentojen toimia ja kaikkia ilmiöitä maailmankaikkeudessa. Nichirenin sanoin, "jos ymmärrät että elämäsi on myo, silloin ymmärrät myös että toisten elämät ovat kaikki Mystisen Lain itsenäisiä kokonaisuuksia. Tämä oivallus on mystinen kyo eli sutra." Renge-Kyo'n tavut, jotka liittyvät muodostamaan sanat Lootus-sutra, kertovat yhdessä että tämä sutra on Ikuisen Lootuksen (eli iankaikkisen elämän) alati jatkuvaa värähtelyä.

Kuuluvan lausumisen korostaminen hiljaisen meditaation sijaan heijastaa Nichiren buddhalaisuuden ydintä. Meditaatio on passiivisempi harjoitus kuin lausuminen. Mieluummin kuin vetäytyen sisäisen elämän yksityisille alueille, uskonnollinen harjoitus tässä keskittyy tuomaan esiin korkeimman sisäisen potentiaalimme suhteessa kanssaihmisiimme ja ihmisyhteisöön ja heidän hyödykseen. Ei ihme että Nichiren siteerasi aikaisempaa buddhalaista filosofia sanoen, "ääni tekee Buddhan työn." 

Minulle introverttina hiljaisuus on niin luontaista, että on terveellistä ilmaista itseään - Todellista Sisintä Itseään - äänen avulla. Ja kun mielesi on kovin vaivattu, on lähestulkoon mahdoton rauhoittua meditoimaan vaikka se varmasti hyvää tekisi; voisin kuvitella että silloin Daimokun lausuminen kuitenkin onnistuu, ja voit vieläpä tehdä sitä mieltäsi vaivaavan huolenaiheen puolesta. Lisäksi, meditoidessa ajatukset tulevat ja menevät, mutta Daimokun lausuminen on niin intensiivinen harjoitus että ainakaan itse en juuri mitään muuta silloin ajattele.

Daimokun lausumisessa kuten perinteisemmissä meditaation muodoissa, subjekti/objekti-raja kaatuu, ja harjoittajan mielestä (yhdestä ainoasta ajatus-hetkestä) tulee yhtä koko ilmiömaailman kanssa (3000 valtakuntaa: ks. sivu Opillisia peruskäsitteitä: Ichinen Sanzen). Lootuksen otsikon lausuminen avaa yhteyskohdan ei-dualiseen todellisuuteen, jossa tavallinen henkilö ja Dharma samaistuvat, ikuinen, ajaton Buddhavaltakunta murtautuu läpi nykyiseen hetkeen ja empiirisen kokemuksemme saha maailmasta (tämä maailma) tulee Buddhamaa.
Buddhaluonto (Nam Myoho Renge Kyo) on valaistumisen mentaalinen aspekti, ja ruumiin tuottama ääni on henkilön fyysisen aspektin fuusion väline korkeimman mielen tilan mentaalisen aspektin kanssa: Buddhamielen eli Buddhaluonnon. Lausumisen olemus perustuu sekä mentaalisten että fyysisten aspektien ykseyteen. Nichiren selittää että mantra ilmaisee "keskitien" todellisuutta, jossa molemmat aspektit käyvät ilmi. Lausuminen ilmentää subjektiivisen mielen ja objektiivisen todellisuuden yhdistymistä: "Nam" edustaa henkilön määrätietoisuuden ja tietoisen antaumuksen subjektiivista aspektia, kun taas "Myoho Renge Kyo" on elämän objektiivinen todellisuus (eli Dharma, syyn ja seurauksen universaali Laki). Lausuminen yhdistää mikrokosmoksen ja makrokosmoksen.

Myoho Renge Kyo ei ole ainoastaan Lootus-sutran otsikko, vaan myös itse Dharman nimi. Se on Lootus-sutran ydin, Nichiren buddhalaisuuden symboli, buddhatilan siemen kylvettäväksi niiden mieliin, jotka täytyy pelastaa. Myöskään Daimokun lausumista ei Nichiren buddhalaisuudessa nähdä pelkästään keskittymisen välineenä tai mantrana, jota harjoitetaan hyötyjen kertymiseksi. Se on ilmaus harjoittajan uskosta ja ilosta Lootus-sutraan sisältyvästä Buddhan opista; opista, että buddhatila ei ole ainoastaan potentiaalina koko elämässämme, vaan aktiivinen läsnäolo, joka johtaa meitä heräämiseen juuri tässä hetkessä. Daimoku on kuin siemen, jonka kylvämme elämäämme. Jatkamalla Nam Myoho Renge Kyo'n lausumista olennaisena päivittäisenä harjoituksenamme, me kasvatamme tuota siementä, niin että lopulta buddhatilan viisaus ja myötätunto voivat kukkia meissä ja kaikissa olennoissa.

Monet käännynnäiset buddhalaiset ihmettelevät miksi Nichiren-buddhalaiset keskittyvät lausumiseen hiljaisen meditaation sijasta. Jotkut haastavat harjoituksemme olevan vastakkainen sille kuinka Buddha alunperin harjoitti. Epäilemättä tarinat Buddhan heräämisestä kertovat hänen harjoittaneen hiljaista istumismeditaatiota. Mutta voimme myös pohtia tapaa jolla Buddhan opetuksia siirrettiin, jossa yhteisöllinen lausuminen oli olennaista. 

Buddhan aikana tietoa siirrettiin puhutun sanan avulla. Vasta pitkän aikaa Buddhan kuoleman jälkeen dharma kirjoitettiin ylös ja kirjoitetut tekstit tulivat saataville. Ajatus suullisesta siirtämisestä on eräs lausumisharjoituksen äärimmäisen tärkeä elementti. Lausuminen tukee kykyä oppia ja ymmärtää opetusten merkitys. Nichiren-buddhalaisille lausuminen on samalla kertaa uhri ja tapa astua kahden keskiseen keskusteluun Buddhan kanssa. Tämä henkilökohtainen keskustelu voi tapahtua missä tahansa olosuhteissa oletkin: surussa, raivossa, ilossa, naurussa, kyynelissä. Jotenkin kunnioittava dialogi Buddhan kanssa tuo tunteen syvästä hyväksynnästä ja lohdusta, yhtä hyvin kuin tietoa ja oivallusta elämästäsi ja harjoituksestasi. 

Tina Turner on selittänyt: "Nam Myoho Renge Kyo" on laulu. Se on ääni ja rytmi ja se koskettaa sisälläsi olevaa paikkaa. Uskon että se on korkein paikka, ja jos kommunikoit sen kanssa, silloin saat tietoa siitä mitä tehdä.

Nam Myoho Renge Kyo on japanilainen ääntämys kiinalaisista merkeistä jotka muodostavat Lootus-sutran otsikon, joka tunnetaan myös Saddharma Pundarika Sutrana alkuperäisellä sanskritin kielellä. Se on siis japanilainen tulkinta sanskritin ja kiinan lauseesta, ja tässä mielessä sisältää aspekteja kolmen maan kielistä, joissa Mahayana buddhalaisuus levisi. Tämän voi ymmärtää ilmaisevan Nichiren buddhalaisuuden universalistista suuntautumista, sen aktiivista inhimillisen kulttuurin ja sivistyksen omaksumista.

Om Mani Padme Hum

Tiibetin buddhalaisuudella on yhteinen linkki Lootus-sutran Nichiren buddhalaisuuden kanssa  pääasiallisen mantransa kautta, joka epäsuorasti viittaa "Lootuksen Lakiin": Om Mani Padme Hum - "ylistys jalokivelle lootuksessa", jonka jotkut tutkijat laskevat Bodhisattva Avalokitesvaran mytologisen hahmon ansioksi, jota kutsutaan myös Bodhisattva "maailman äänten havaitsijaksi"; tämä tiibetin buddhalaisuuden keskeinen tukipylväs esiintyy myös Lootus-sutran Nichiren buddhalaisuudessa yhtenä toimista jotka vaikuttavat Mystisen Lain työskentelyn sisällä.

Nichiren liittää jokaisen Nam Myoho Renge Kyo'n kirjoitusmerkeistä ihmisruumiin osiin: pää, kurkku, rinta, vatsa ja jalat, tässä järjestyksessä. Tämän voi ymmärtää viittauksena että mystinen periaate eli laki joka ohjaa ja hallitsee elävää kosmosta ei ole millään tavoin erillään elämämme konkreettisesta todellisuudesta.
Ja tietenkin Daimokun voi yhdistää myös esoteriikkaan jonkin verran perehtyneille tuttuihin ihmisen energiakeskuksiin eli chakroihin!

 English Summary-sivulta löytyy yllin kyllin videoita Daimokusta (ja lisää YouTubesta), ja mitä tulee mantran oikeaan ääntämiseen, olen julkaissut tässä blogissa kirjoituksen Tina Turnerin kirjasta, jossa annetaan ohjeet siihen (kokemuksesta voin sanoa, että korvakuulolta oppiminen ei ole niin helppoa kuin luulisi). 

Minä itse lausumassa mantraa:

On selvää, että eri kieltä äidinkielenään puhuvat ihmiset ääntävät vieraskielisiä sanoja hiukan eri tavoin. Tärkeämpää kuin viimeisen päälle hiottu ääntämys, on varmasti vilpittömän antaumuksen oikea asenne: loppujen lopuksi Buddha ei puhunut japania! Sitä paitsi, Daimokun ääntäminen oli erilaista Nichirenin päivinä joka tapauksessa; japanilaisten kielitieteilijöiden mukaan kiinalaisten kirjoitusmerkkien ääntämys on muuttunut ajan myötä. Kukaan ei enää äännä Daimokua kuten Nichiren.

2022 osallistuttuani muutaman kerran Nichiren Shu'n gongyoon Zoomissa, olen vaihtanut kokonaan lyhennetyn muodon, "Nam", muotoon "Namu": se tuntuu käytännössä huomattavasti rytmikkäämmältä. 

Käytännössä istu tuolilla tai esim. meditaatiojakkaralla kuten itse teen, silmät auki tuijottaen tyhjää seinää ellei sinulla ole Gohonzonia (josta alla lisää), kämmenet yhteen liitettyinä rinnan korkeudelle. Mantraa toistetaan rytmikkäästi kuin laulaen yhdellä nuotilla, mutta äänen voimakkuudella ja nopeudella ei ole väliä. Selkeä lausunta on toivottavaa. Aikaa voi käyttää niin paljon kuin hyvältä tuntuu, ja aina kun siltä tuntuu; se riippuu sisäisestä tarpeestasi yhtälailla kuin ulkoisista olosuhteistasi. Nichiren sanoi: "Yksi ainoa Daimokun lausuminen ei ole riittämätön; ei myöskään miljoona Daimokua ole riittävä." Suositeltua on vähintään kahdesti päivässä. Itse en pyri mihinkään ennätyksiin.

Lausuminen eroaa jossain määrin konventionaalisesta länsimaisesta rukouksen käsityksestä. Sen sijaan että rukoillaan joltain ulkoiselta voimalta ratkaisua, buddhalainen kutsuu kokoon omat sisäiset resurssinsa kohdatakseen ongelmat. Lausuessa lupaus tai päättäväisyys muodostetaan. Sen sijaan että "toivon että niin ja niin tapahtuisi" tai "Herra anna minulle voimaa saada se ja se tapahtumaan", buddhalaisen rukous on enemmän siihen suuntaan että "lupaan tehdä seuraavat muutokset elämässäni että niin ja niin tapahtuu." Perimmäinen rukouksen muoto on itseasiassa lupaus - lupaus myötävaikuttaa toisten onneen ja ihmisyhteisön kehitykseen. Tämä lupaus toimintaan mitä syvimmin virittää elämämme maailmankaikkeuden suurempaan elämään ja tuo esiin korkeimman, jaloimman "itsemme". 

GONGYO

 Gongyo, kirjaimellisesti ahkera harjoitus, on aamuin illoin suoritettava liturgia Gohonzonin edessä, jossa Daimokun lisäksi resitoidaan osia Lootus-sutrasta, tarkemmin sanottuna alkuosa 2. luvusta (Hoben, "sopiva keino") ja koko 16. luku (Juryo, "elämän hetki"). Luku 2 painottaa Buddhan myötätuntoa opettaa ihmisiä sillä tasolla jolla he voivat ymmärtää; luku 16 julistaa Buddhan ikuisuutta. Lootus-sutra merkittiin muistiin alunperin muinaisen Intian sanskritin ja palin kielillä, sen käänsi kiinaksi Kumarajiva. Tänä päivänä hänen käännöksensä japanilaista translitteraatiota (shindoku) resitoivat foneettisesti miljoonat buddhalaiset kautta maailman. Kuulemma sen kieli on niin arkaaista, että edes modernit japanilaiset eivät ymmärrä mitä lausuvat. Olen tehnyt kyseisistä kohdista suomenkielisen käännöksen englannista, mutta ei tulisi mieleenkään yrittää resitoida sitä suomeksi! On varmasti totta mitä Nichiren Buddhist toteaa blogissaan, että englanniksi - tai suomeksi - se olisi vaikeampaa: sanat eivät virtaa niin helposti ja olisi vaikea löytää hyvä tempo. Ja kuten toinen bloggaaja esittää, meidän ei tarvitse ymmärtää kuinka ruumiimme sulattaa ruoan saadaksemme siitä energiaa, tai kuinka synaptiset prosessit toimivat kyetäksemme ajattelemaan.

Sanotaan että lausuminen shindokuksi piirtää Lootus-sutran elämäämme. Tämä on keino ohittaa käsitteellinen mieli, koska se ei vaadi sanojen ymmärtämistä tuolla tasolla. Vaihtoehtoisesti omalla äidinkielellä lausuminen tarjoaa tavan sitoutua sutraan intellektuaalisesti. 

Lausuminen vakiinnuttaa yhteytemme kolmeen aarteeseen - Buddhaan, dharmaan ja sanghaan. Tämä yhteys on buddhalaisen elämän ydin. Käyttäen kaikkia aisteja ja yhdistäen ne, keskittynyt lausuminen sallii mennä sisäänpäin ja herätä dharmaan ja buddhaluontoon. 

Ryhmässä lausuminen on pääelementti sanghan rakentamisessa, sallien yksilöiden yhdistyä toisten kanssa yhdellä yhdistetyllä äänellä. Tätä kokemusta kutsutaan nimellä itai doshin, "erillään ruumiissa, yhtenä mielessä." 

Sivulta English Summary löytyy videoita Lootussutran resitoinnin opetteluun. 

Gongyoon sisältyy myös nk. hiljaisia rukouksia mielessä luettuna omalla äidinkielellä (voi ne ääneenkin lukea jos niin haluaa), jotka vaihtelevat eri suuntauksissa. Olen koonnut omani itsenäisten harjoittajien netissä antamista malleista, koska en esim. henkilökohtaisesti koe tarvetta muistaa Soka Gakkain johtajia.
Buddhalaista rukousta voidaan ajatella keskittyneenä ilmauksena kaipauksen, sitoutumisen ja kiitollisuuden tunteista. Sen kuitenkin erottaa tosiasia, että buddhalaisuus sijoittaa jumalallisen sisälle yksittäisen harjoittajan elämää. Buddhalaisen rukouksen tarkoitus on herättää synnynnäinen sisäinen voiman, rohkeuden ja viisauden kykymme, pikemmin kuin vedota ulkoisiin voimiin.

Jos "rukous" tuntuu vähän harhaanjohtavalta ja vie ajatukset liikaa teististen uskontojen käsityksiin, parempi käsite voi olla "meditaatio". 

Myös Gongyon muodot saattavat hiukan vaihdella suuntausten välillä, esim. missä kohtaa soitetaan kelloa ja montako kertaa. Jotkut jopa toistavat sutrat useaan kertaan, tai useampia lukuja kuin yllämainitut kaksi, mutta se on mielestäni jo liiallista. Harjoitus on elämää varten, mutta sen ei pidä olla koko elämä.

Lootus-sutraa pidetään Nichiren buddhalaisuudessa korkeimpana buddhalaisena opetuksena, perimätiedon mukaan se on Buddhan myöhempää opetusta, joka on kulkeutunut suullisesti ennen kuin se kirjoitettiin ylös. Koko sutra on pitkä, eikä sitä ilmeisesti ole suomennettu. Suosittelen Sangharakshitan kirjaa "Valkoinen Lootussutra" (Like 2001), jossa kirjoittaja selittää sen sisältöä.

Kun hyväksyy, kannattaa, lukee, lausuu, nauttii ja suojelee kaikkia Lootus-sutran kahdeksaa osaa ja 28 lukua, tätä kutsutaan kokonaisvaltaiseksi harjoitukseksi. Kun hyväksyy, kannattaa ja suojelee "sopiva keino"-lukua ja "elämän hetki"-lukua, tätä kutsutaan lyhennetyksi harjoitukseksi. Ja kun yksinkertaisesti lausuu yhtä neljän ilmauksen lausetta eli daimokua, ja suojelee niitä jotka tekevät niin, tätä kutsutaan olennaiseksi harjoitukseksi. Siten näiden kolmenlaisen harjoituksen joukossa - kokonaisvaltainen, lyhennetty ja olennainen - daimoku määritellään olennaiseksi harjoitukseksi.
- Nichiren

Itse kokoamani Gongyo:

Olen alunperin saanut virikkeitä muilta itsenäisiltä harjoittajilta netissä, ja yleensä he ovat olleet entisiä Soka Gakkai Internationalin jäseniä, joten vaikutus on ilmiselvä "hiljaisine rukouksineen". Kuitenkin tutustuttuani sittemmin virtuaalisesti myös Nichiren Shu Gongyoon, olen toki imenyt vaikutteita sieltäkin. Kaikki tekemäni muutokset vuosien varrella ovat syntyneet tarpeesta; esim. kunnioitukseni Nichireniä kohtaan kasvaessa, olen halunnut erityisesti muistaa häntä. 

Viimeksi olen muokannut kaavaa vuonna 2023; tunsin tarpeelliseksi lisätä perinteisen buddhalaisen turvautumisen ja bodhisattva-lupaukset, joten samalla yhdistin ja vähensin hiljaisia rukouksia. Kellon soittoja on hiukan lisätty myös. 

Soita kelloa seitsemän kertaa.

Namu Myoho Renge Kyo kolme kertaa hitaasti. 

Sutra. Ks. translitteroitu teksti ja käännös omalla sivullaan, ja videot sivulla English Summary. Toisella kädellä voit pidellä tekstiä, ja toinen käsi on rukousasennossa, helmet ympärillä roikkuen.

Soita kelloa viisi kertaa. 

Namu Myoho Renge Kyo kolme kertaa hitaasti. 

NMRK niin kauan kuin siltä tuntuu, vähintään yhtä kauan kuin lausuit sutraa (noin viisi minuuttia).

Viimeiset kolme toistoa hitaammin. Yksi kellonsoitto siirryttäessä toisesta luvusta 16. lukuun. 

Soita kelloa viisi kertaa. 

Turvautuminen, aamuin illoin:

Buddham Saranam Gacchami. Suurimmalla kunnioituksella minä turvaudun Buddhaan: pyrin ilmentämään synnynnäistä valaistumistani.

Dhammam Saranam Gacchami. Suurimmalla kunnioituksella minä turvaudun Mystiseen Lakiin: toteutan Buddhan viisautta - avaraa kuin meri.

Sangham Saranam Gacchami. Suurimmalla kunnioituksella minä turvaudun Sanghaan: osoitan kunnioitusta kaikille ihmisille tulevina Buddhina. 

Namu Myoho Renge Kyo kolme kertaa hitaasti.

Invokaatio, aamuin illoin:

Ilmaisen vilpitöntä antaumustani Suurelle Mandala Gohonzonille, kestävälle kuvalle täydellisestä valaistumisesta yhdessä eliniässä.

Uhraan vilpittömän kiitollisuuteni ikuiselle Buddha Sakyamunille, alkuperäiselle opettajallemme.

Asetan uskoni Suureen Bodhisattvaan, Nichiren Shoniniin, joka laati perustuksen buddhalaisuudellemme.

Kunnia olkoon Ihmeellisen Dharman Lootuksen kukan sutralle!

Namu Myoho Renge Kyo kolme kertaa hitaasti.

I Rukous/meditaatio, aamulla:
Rukoilen vilpittömästi suojelevia voimia jotka syntyvät Yhden Kulkuneuvon* harjoittamisen harmonisoivasta vaikutuksesta. Rukoilen että voisin lisätä noita suojelevia voimia suojelemaan ketä tahansa joka harjoittaa tätä opetusta. (Yksilöllinen rukous tähän)

Namu Myoho Renge Kyo kolme kertaa hitaasti.

II Rukous/meditaatio, aamuin illoin:
Rukoilen vilpittömästi Buddhan suuren pyrkimyksen puolesta, mielen puhdistamisen avulla synnytettyä rauhaa maahan. 

Minä rukoilen juuriakseni negatiivisen karman elämässäni, ja jatkuvasti puhdistaakseni ja syventääkseni uskoani ja harjoitustani niin että voin saavuttaa valaistumisen tässä ruumiissa. (Yksilölliset rukoukset tähän)

Namu Myoho Renge Kyo kolme kertaa hitaasti.

III Rukous/meditaatio, illalla:
Rukoilen että kaikki kuolleet sukulaiseni, kaikki kuolleet Nichiren-uskovat, ja kaikki muut jotka ovat erkaantuneet tästä elämästä, voivat saavuttaa buddhatilan Myoho Renge Kyo'n voimalla. 

(Uhraa erityisiä muistorukouksia soittaen kelloa jokaisen kohdalla.)
Myoho Renge Kyo'n tasapuoliset hyödyt läpitunkekoot maailmankaikkeuden kaukaiset alueet sallien kaiken elämän kokea Lain Istuimen hiljaisuus ja valaistus.

Namu Myoho Renge Kyo kolme kertaa hitaasti.

Bodhisattva-lupaukset, aamuin illoin:

Tuntevat olennot ovat lukemattomat: lupaan pelastaa ne kaikki.

Pahat halumme ovat ehtymättömät: lupaan sammuttaa ne kaikki.

Buddhan opit ovat mittaamattomat: lupaan opiskella ne kaikki.

Buddhan Tie on vertaansa vailla: lupaan saavuttaa Ylevän Polun.

Namu Myoho Renge Kyo kolme kertaa hitaasti.

Soita kelloa kolmesti. 

*Yksi Kulkuneuvo tai Yksi Polku,  skr. Ekayāna: Lootus-sutra julistaa että "Shravakan (oppilaan), Pratyekabuddhan (yksinäisen Buddhan) ja Bodhisattvan kolme kulkuneuvoa ovat itse asiassa vain kolme sopivaa välinettä (upaya kausalya) houkuttamaan olentoja yhteen Buddhan kulkuneuvoon, jonka kautta heistä kaikista tulee Buddhia."

GOHONZON

Japaniksi Go on "kunnioituksen arvoinen" ja Honzon on "syvällisen kunnioituksen kohde": se on paperikäärö, johon on kirjoitettu kiinalaisin merkein sekä sanskritiksi, ja joka on Nichiren-buddhalaisella alttarilla Buddhan kuvan sijasta. Gohonzon on monia asioita: pyhä esine, rituaaliväline, kalligrafinen teksti ja symbolinen/ikonografinen mandala. Sen tarkoitus ei ole kirjaimellisessa merkityksessä, vaan tosiasiassa että se ilmentää alkuperäisen Buddhan elämää, tai Nam Myoho Renge Kyon lakia. Jotkut kirjoitusmerkeistä ovat historiallisia henkilöitä, myyttisiä hahmoja tai buddhalaisia jumalia. Nämä kaikki on ryhmitetty Nam Myoho Renge Kyon ympärille; siten Gohonzon on meissä olevan Buddhatilan elämän ilmentymä. Nam Myoho Renge Kyo on kirjoitettu tyylitellyssä muodossa, viivojen pitkittyessä kuin auringon säteet. 

Gohonzonia voidaan tavallaan verrata karttaan, joka osoittaa ylivertaisen elämän ja maailmankaikkeuden aarteen sijainnin - Nam Myoho Renge Kyon mystisen lain. Nichiren Shonin rohkaisee meitä: "Kun lausut mystistä lakia ja resitoit Lootus-sutraa, sinun täytyy kutsua syvä vakaumus että Myoho Renge Kyo on itse elämäsi." Hän opettaa toisin sanoen, että elämämme on suurin aarre. Sen tähden hän kirjoittaa myös: "Älä koskaan etsi tätä Gohonzonia itsesi ulkopuolelta. Gohonzon on olemassa ainoastaan meidän tavallisten ihmisten kuolevaisessa lihassa, jotka omaksumme Lootus-sutran ja lausumme Nam Myoho Renge Kyo'ta." 
Gohonzon keskittyy Sakyamuniin alkuperäisenä Buddhana, Nichiren suunnitteli sen 1279, ja se perustuu Lootus-sutraan.
Gohonzonin keskelle on kirjoitettu  "Nam Myoho Renge Kyo Nichiren"; tämä kuvaa henkilön ja lain ykseyttä, eli että Nichireninin elämä itse ruumiillistaa mystistä lakia. Se viittaa myös siihen että elämämme ovat perustavasti yhtä ja samaa Nam Myoho Renge Kyon lain kanssa, kuten Nichiren osoitti läpi elämänsä. Toisin sanoen, kirjoitus "Nam Myoho Renge Kyo Nichiren" kertoo meille että meillä on alkuperäisen Buddhan elämän täysin samanlaiset ominaisuudet. Allekirjoitus antaa ymmärtää että tavallinen kuolevainen ja hänen kuolematon identiteettinsä ovat erottamattomia tosiasioita.
Keskustan ympärille on kirjoitettu pääilmansuuntien, Sakyamunin, Prabhutaratnan, ja muiden kokoontuneiden olentojen nimiä, jotka esiintyvät Lootus-sutrassa, ja niiden jotka edustavat opetusten todellista perintölinjaa, kukin asianmukaisella paikalla, kuvattuna Lootus-sutran kohtauksessa joka tunnetaan "seremoniana ilmassa". Tosiasia, että seremonia tapahtuu ilmassa, merkitsee että se ylittää ajan ja paikan puitteet.
Tässä kohtauksessa Buddha Sakyamuni istuu Taho Buddhan vieressä Aarretornissa (mystinen, jalokivin koristeltu stupa, joka nousee maasta Sakyamunin opettaessa kokousta). Näitä kahta istuvaa Buddhaa ympäröivät lukuisat jumaluudet ja lukemattomat bodhisattvat, joiden on merkitty olleen läsnä kun Sakyamuni opetti Lootus-sutraa. Kohtaus on symbolinen esitys Lootus-sutran ydinopeista, ja siten Nichirenin opin ydin, jota fyysisesti edustaa Gohonzon. Kun lausumme Gohonzonille, meistä tulee hengessä osallisia seremoniaan ilmassa, ja tämä merkitsee että avaamme Maan Bodhisattvan maailman elämässämme, tullen siten yhdeksi Buddhatilan alkuperäisen oppi-isän kanssa. On mainitsemisen arvoista, että Gohonzon ei sisällä ainoastaan ilman seremoniaa, vaan Lootus-sutran kokonaisuuden. Se niin ikään esittää kymmentä henkistä valtakuntaa: buddhatila, bodhisattvatila, pratyekabuddha (oivallus), sravakat (oppiminen), taivas, ihmisyys, asura (ylimielisyys tai viha), eläimellisyys (raakuus), nälkä ja helvetti. 
Kuten Tri Jacqueline Stone mainitsee kirjassaan "Original Enlightenment and the Transformation of Japanese Buddhism":

Nichirenin mandala ei sisällä ainoastaan Buddhia, Bodhisattvoja ja jumaluuksia, vaan myös pahojen valtakuntien edustajia kuten raksasa-demoneita ja Devadattan. Sisällyttäessään sellaiset hahmot, Nichiren ei seurannut itse Lootus-sutran tekstiä - jossa kaikki olennot kuudessa sielunvaelluksen valtakunnassa poistetaan ennen kuin jalokivin koristeltu stupa avataan - vaan kolmentuhannen valtakunnan periaatetta yhdessä ajatus-hetkessä, jonka mukaan jopa Buddhavaltakunta sisältää yhdeksän valaistumatonta tilaa (ks. Opillisia peruskäsitteitä: Ichinen Sanzen). Lyhyesti mandala kuvaa kymmenen maailman yhteistä hallussapitoa. 

Gohonzon on kirkas peili, jossa voimme nähdä oman olemuksemme todellisuuden. Gohonzonin ominaisuudet auttaa meitä näkemään Buddhatilamme eivät eroa peilin kyvystä näyttää meille heijastuksemme. Sillä ei ole omaa luontaista voimaa yli tämän taidon. Gohonzon ei ole okkultinen talismaani, onnen amuletti, tai muu noituuden tai voodoon väline. Huolimatta tosiasiasta että herääminen on vaikeasti kuvailtava ja määrittelyn tuolla puolen, tavallinen ihmismieli ei voi ylläpitää selkeyden ja avoimuuden tilaa omillaan. Se hyppelee jatkuvasti ajatuksesta ajatukseen etsien jotain kiinnostavaa tai miellyttävää ajanvietettä. Se on hyvin paljon apinan kaltainen, joka jatkuvasti hyppii puusta puuhun etsien ruokaa. Antaumuksen polttopiste on sen tähden keino jonka avulla buddhalaiset ilmaisevat tai personifioivat Buddhatilaa, buddhalaisen harjoituksen päämäärää. Luomalla ja käyttämällä sellaisia kuvia, mielelle annetaan polttopiste, yhtä hyvin kuin jotain motivoimaan, inspiroimaan ja jopa haastamaan se. Antaumuksen polttopiste palvelee myös muistuttajana että Buddha Dharmassa ei ole kyse abstrakteista periaatteista ja teorioista. Sen sijaan se on elävä todellisuus, joka herättää meidät laajan yhteyksien verkoston avulla, joka vaikuttaa oman mielemme ja sydämemme käsittämättömiin sisäisiin toimintoihin. Antaumuksen polttopistettä ei sen tähden palvota epäjumalana. Pikemminkin se on ilmaus heräämisestä, esitettynä sellaisella tavalla että se lämpimästi ja läheisesti kytkee koko olemuksemme Buddhatilan elävään todellisuuteen.

Gohonzonista tulee keskittymisen työkalu, mandala, meditaatiota varten. Mandalana se on fyysinen ruumiillistuma (manifestaatio) henkisten opetusten kokonaisuudesta (potentiaali); se ei ole vain lista opetuksista, vaan oppimme kokonaisuus fyysisessä muodossa. Mandala on sanskritia, ja merkitsee "ympyrä" tai "pyöreä". Uskonnollisessa kontekstissa se on symmetrinen kuvaus maailmankaikkeudesta, joka voidaan piirtää, maalata, veistää, kirjoa, piirtää hiekalla, rakentaa temppelinä tai kaupunkina, tai kuvata liikkeessä tanssin avulla. Sana "mandala" on peräisin hindulaisesta ja buddhalaisesta harjoituksesta, missä mandala on kosmologian symbolinen ilmaus, ja palvelee opetusvälineenä harjoittajia varten. Mandalan muoto sai alkunsa Intiassa ja kehittyi Tiibetissä. Carl Jung ja muut länsimaiset psykologit ovat kuvanneet mandalaa ihmisen alitajunnan universaalina ilmentymänä. Jotkut hahmoista Gohonzonissa ovat arkkityyppejä, jotka edustavat inhimillisiä olotiloja niiden valaistuneissa muodoissa.

Sangharakshita kirjoittaa kirjassa Opas Buddhan polulle (LIKE 2000):

[...] Buddhalaisessa ja kristillisessä lähestymistavassa ja suhtautumisessa omien perinteidensä arkkityyppeihin on suuri ero. Buddhalaisuudessa sanotaan aina selvästi, jopa kategorisesti, että kaikki nämä ilmiöt, kaikki nämä arkkityyppiset muodot ovat viime kädessä oman perimmäisen tajuntamme ilmentymiä tai oman alitajuntamme projektioita, ja että ne kaikki tulee integroida omaan olemukseemme. Mutta kristinuskon vastaavia arkkityyppejä pidetään objektiivisesti olemassaolevina olentoina. Ei ole mahdollista käsitellä arkkityyppiä siten, että sovittaa sen edustamat alitajunnan ainekset omaan tietoiseen mieleensä, tietoiseen asenteeseensa tai omaan uuteen minäänsä, ellei ymmärrä että viime kädessä arkkityyppi ei ole mitään ulkopuolista, vaan jotakin jonka itse on projisoinut jostakin syvältä oman minänsä salaisesta lokerosta.
Tämän kristillisessä perinteessä olevan puutteellisuuden vuoksi (poikkeuksena ovat ehkä muutamat harhaoppiset mystikot) arkkityyppiset hahmot eivät ole siihen täysin sovitettavissa, kun taas buddhalaisuuden syvemmän metafyysisen ja henkisen taustan ansiosta tällainen sovittaminen on sen piirissä mahdollista. Buddhalaisuudessa kaikki arkkityypit voidaan sulattaa ja palauttaa ihmisen omaan tietoiseen asenteeseen ja integroida siihen niin, että ne rikastuttavat ja kaunistavat sitä. Toisin sanoen yksilöitymisprosessi on mahdollista viedä absoluuttiseen päätökseensä eli Valaistumiseen saakka. 

Gohonzon yhdistettynä Daimokun lausumiseen on äärimmäisen voimakas työkalu keskittää ja vapauttaa mielensä sen tavasta kiinnittyä jokaiseen ohimenevään ajatukseen joka nousee; prosessi joka auttaa lakkaamaan samaistumasta ja toimimasta varastoitujen taipumusten pohjalta (jotka tunnetaan myös karmana), jotka yleensä estävät meitä heräämästä Buddhaluontoomme tai uskomasta siihen. Daimokun lausuminen "kiinnittäen mielen" meditatiivisesti Gohonzoniin, uskoen mitä Gohonzon symboloi - että Sakyamuni, Lootus-sutra ja kannattaja ovat yhtä - aikaansaa kannattajalle sen mitä vakiintuneet buddhalaiset koulukunnat yrittivät perinteisin meditaation ja eettisen kurinalaisuuden harjoituksin.

Yritämme keskittyä merkkiin Myo, kolmanteen kiinalaiseen merkkiin ylhäältä päin tärkeimmässä kirjoituksessa Gohonzonin keskellä, Nam Myoho Renge Kyo. Varmista että ylin 1/3 Gohonzonista on juuri silmiesi tason yläpuolella kun istut. Lootus-sutrassa lukee:

Yksimielisesti, kädet yhdessä kunnianosoituksena, he kunnioittavasti tuijottivat ylös Maailman Kunnioittamaa, laskematta katsettaan hetkeksikään. 

Gohonzoneita on hiukan erilaisia eri suuntauksilla; Nichiren itse teki niitä eläessään useita, erilaisin tyylein. Joissain on erilainen sommitelma, alkaen pelkästä Nam Myoho Renge Kyo'sta, kuvastaen painotusta eri aspekteihin, usein vastaanottajan erityisiin henkisiin tarpeisiin viitaten. Jo hänen elinaikanaan muutkin alkoivat niitä piirtää käytännön syistä. 

Gohonzon, jota käytin pari vuotta

Itse käytin ensin SGI-Gohonzonia, mutta vaihdoin sen toiseen, joka miellytti enemmän silmääni; itsenäisellä harjoittajalla on tämäkin etu puolellaan - voit valita monista vaihtoehdoista sen mistä eniten pidät. Gohonzoniin suhtaudutaan usein hyvinkin taikauskoisesti, joten syyllistynen monen hardcore-Nichiren-buddhalaisen mielestä varmasti melkoiseen pyhäinhäväistykseen kun olen printannut omani netistä ja pidän sitä seinällä vain kehystettynä, ilman Butsudania joka kätkisi sen sisälleen silloin kun en harjoita. (Paljon, paljon myöhemmin tosin olen lisännyt kankaan, jolla peitän Gohonzonin; se kertonee siitä, että kunnioitukseni sitä kohtaan on kasvanut harjoituksen myötä.) Samalla seinällä on muitakin tauluja, joka ei myöskään olisi sopivaa.


Joku on kuitenkin todennut: ”Amerikkalaiset itsenäiset [harjoittajat] päinvastoin näkevät internetin viimeisimpänä tekno-ritualistisena keinona täyttää Nichirenin lausuma 'harjoittamisesta toisten puolesta' (kosen-rufu). Levittämällä Gohonzonin kuvia elektronisesti he käyttävät kyberavaruutta 'sopivana keinona' saavuttaa Nichirenin myötätuntoinen päämäärä universaalista pelastuksesta.” Lootus-sutra kehottaa "lukemaan, resitoimaan, pitämään, kopioimaan ja levittämään" sutraa toisille. Gohonzonin kuvaaminen on sen kopioimista, ja jakaminen netissä levittämistä. 
Eri suuntausten antamat Gohonzonit eivät käytännöllisesti katsoen ole muuta kuin digitaalisia valokopioita. Ne valmistetaan käärönä, mutta ne ovat silti digitaalisia kopioita. Ladattu ja printattu Gohonzon on sama asia kuin virallinen Gohonzon - digitaalinen kopio! 

Mandala on maallinen esitysmuoto luontaisesta Gohonzonista elämässäsi. Se on maallinen mielen kykysi kuvitella, havaita ja toteuttaa synnynnäinen Buddhaluontosi. Joten Gohonzonia ei koskaan "anneta" tai "saada", vaan sen sijaan herätetään. 

Ja kuten Soka Gakkai huomauttaa, oma lausumisemme uskon kera "avaa Gohonzonimme silmät"; papillinen silmien avaus-seremonia on vain muodollisuus esoteerisesta buddhalaisuudesta. Mutta netistä löytyy myös teksti seremonian suorittamiseksi itse jos niin haluaa: olet siihen yhtä pätevä kuin pappi, koska KAIKKI ihmiset - myös maallikot - tasavertaisesti omaavat Buddhaluonnon. Kaikki "auktoriteetti" on olemassa yksinomaan Buddhaluonnossasi. Ei mikään ryhmä tai organisaatio voi myöntää valaistumistasi sinulle; ainoastaan sinä voit tehdä niin. 

On tosiasia, että Nichiren itse piti Sakyamunin patsaan koko elämänsä.
Gohonzon ilmaisee henkilön ja Lain ykseyttä selvästi, kun taas Buddhan patsaat ilmaisevat henkilön ja Lain ykseyttä ainoastaan epäsuorasti.
 Patsas ei saa peittää Gohonzonia; Gohonzon tulee pitää keskellä ja ylimpänä, patsaat reuna-alueilla ja alempana, ja niiden pitäisi olla pienempiä kuin Gohonzon. Jotkut lisäävät asetelmaan toisenkin samanlaisen Buddhan patsaan (Taho Buddha), jotkut myös neljä bodhisattvaa (joita esittämään voi niin ikään käyttää pienempiä Buddhan patsaita), ja vielä toiset lisäävät Nichirenin patsaan (itselläni on nykyään sekä Buddhan patsas että Nichirenin kuva kehystettynä). 
Joillakin on pelkkä Nam Myoho Renge Kyo-teksti (joka on siis myös Gohonzonin keskellä).
CafePress Gohonzon Store myy yhtä mallia kehystettynä laattana, julisteena ja isona banderollina.
Niin ikään Minerva Lee on luonut Lootus-sutra Mandalan, jota voi tilata häneltä (mutta se on kallis).  Eräällä itsenäisellä harjoittajalla oli yksinkertaisesti värikuva kauniista lootuksesta.
Helpoiten Gohonzonin  todella saa netistä printtaamalla muutamalla kymmenellä sentillä; alla linkkejä Wikimedia Commonsin kuviin.

Puhelimeenkin löytyy appi, e-Gohonzon, jossa on kuva + Daimoku.

Alttariverhooni myöhemmin
lisäämäni yksityiskohta:
kirjottu valkoinen lootus.

Daimokun lausuminen Gohonzonin edessä on Doku, joka kirjaimellisesti merkitsee "lukea", kun taas Daimokun lausuminen ilman Gohonzonia on Ju, kirjaimellisesti merkiten lausumista sydämellä.

SGI Gohonzon Wikimedia Commons

Nichiren Shutei Gohonzon Wikimedia Commons

Rinmetsudojihonzon Wikimedia Commons

Gohonzon for the Transmission of the Dharma Wikimedia Commons

Why can't you buy a Gohonzon?

How to acquire a Gohonzon outside of sectarian Buddhism

Printing a Gohonzon

On Copying the Gohonzon

The Gohonzon Controversy on the Internet (pdf) 

Ever-Chanting Cyber Temple

Most simple Nichiren Gohonzon and altar

Nichirenin Nichimoku Renzobo 
Gohonzon, 1279, johon viimeksi
vaihdoin, kun kaipasin enemmän
selkeyttä puhtaan valkoista taustaa
vasten.

 JUZU

Omat kivihelmeni; huomaa Pride-värit

 Rukoushelmiä käyttävät monet uskonnot; itsekin olen aiemmin käyttänyt katolista rukousnauhaa.
Japaniksi ne ovat Juzu tai Nenju. Myös buddhalaisten koulukuntien välillä niiden muoto ja käyttötapa vaihtelevat. Nichiren buddhalaisuudessa niiden käyttö ja rakenne on ainutlaatuinen juuri tässä traditiossa. Niillä ei lasketa mitään, vaan niitä käytetään lisäämään kosketusaisti harjoitukseen. Symboliikasta löytyy vähän erilaisia tulkintoja riippuen suuntauksesta.

Helmiä on joka tapauksessa 108, kuten useimmissa buddhalaisissa traditioissa, joka kuvaa yhtä montaa maallista halua. 

Kaksi isompaa helmeä edustavat Sakyamuni Buddhaa (Siddhartha Gautama) ja Taho Buddhaa (skr. Prabhutaratna, "yltäkylläiset tai monet aarteet"), joka on Buddha joka ilmestyy ja vahvistaa Sakyamunin opetukset Lootus-sutrassa: kuvaus heistä symboloi elämän todellisen totuuden (Prabhutaratna) ja siihen heräävän henkilön viisauden (Sakyamuni Buddha) ykseyttä. Myös "Isä"- ja "Äiti"-helmi: Äiti edustaa "mystistä", Isä edustaa "Lakia".

Neljä pienempää helmeä edustavat neljää suurta Bodhisattvaa: Jogyo, Muhengyo, Jyogyo, Anryugyo. Kautta Aasian kunnioitetaan laajasti neljää Bodhisattvaa (eri nimin) joista jokainen symboloi eri aspekteja buddhalaisesta uskosta ja harjoituksesta. Myös Buddhan elämän neljä hyvettä: Buddhan todellinen itse, Buddhan puhtaus, Buddhan rajaton ikuisuus, Buddhan onnellisuus.

Juzun muoto kuvaa myös yksilöä, päätä, käsivarsia ja jalkoja. Tämä muistuttaa meitä siitä että meidät on tehty 108 halusta.

Helminauha ristitään keskeltä muodostamaan kuvio 8 kun sitä pidetään kädessä, helmet jäävät kämmenten väliin jotka liitetään yhteen rinnan eteen kuin lootuksen nuppu, ja se puoli missä on kolme "häntää" asetetaan oikean käden keskisormen ympäri, se puoli missä on kaksi "häntää" vasemman käden keskisormen ympäri. Nämä "hännät" kuvaavat ichinen sanzenia (ks. opillisia peruskäsitteitä): kaksi häntää vasemmalla merkitsevät kymmentä maailmaa ja niiden yhteistä hallussapitoa; kolmesta hännästä oikealla, kaksi viisihelmistä häntää kumpikin yhdessä merkitsevät kymmentä tekijää.

Kokosydämistä uskoamme kuvaa kahdeksan lootuksen kukan terälehteä. Tätä kutsutaan myös "sydämen lootukseksi" tai "valkoiseksi lootukseksi", ja se kuvaa Buddhaluontoamme. Liittäessämme kätemme rukoukseen, kahdeksaa terälehteä kuvaavat kahdeksan sormeamme, ja jäljelle jäävät kaksi peukaloamme symboloivat isää ja äitiä, eli "todellisuuden ja viisauden" periaatteita ja "harjoittamista henkisen vakauden ja viisauden tähden". Sanotaan että kymmenen sormea kuvaavat luontaisesti kymmenessä maailmassa olevan kolmentuhannen maailman käsitettä, ja sormien ja kämmenten liittäminen merkitsee kymmenen maailman yhteistä hallussapitoa (ks. opillisia peruskäsitteitä: ichinen sanzen). Liitettyjen käsien tuominen rinnan eteen kuvaa sydämemme valkoista lootusta (uskoamme).

Tulin ihan hyvin toimeen ilman helmiä ensimmäiset kaksi kuukautta ennen kuin tilasin ne alla olevasta amerikkalaisesta nettikaupasta (pystyin maksamaan OP:n Visa debitillä - myös PayPal löytyy - ja tilaukseni tuli viikossa); ei tämä välineurheilua ole - ääni on ainoa välttämätön instrumentti -  mutta kokeneena rukousnauhan käyttäjänä tiedän vanhastaan että se todella voi tuoda jotain lisää harjoitukseen! 

Lotus Lion Design: Nichiren Buddhist Prayer Beads

BUTSUDAN/ALTTARI

Japaniksi Butsu = Buddha, dan = hylly: buddhalainen kotialttari, Nichiren buddhalaisuudessa kaappi jossa säilytetään Gohonzonia. Butsudan on yleinen japanilaisen buddhalaisuuden komponentti. Eri lahkot asettavat traditiolleen tyypillisiä pyhiä esineitä tai kuvia näille alttareille.
Kuten sanottu, en itse katso sitä tarpeelliseksi; olisi tullut turhan kalliiksi hankkia kaappi kopioitua A4 arkkia varten! 

Vaikka nämä rituaaliset elementit eivät ole välttämättömiä dharmaan astumiselle, sellaiset pienet rutiinit tukevat pyhän tilan aikaan saamista, joka on erillään maallisista huolista ja asioista. 

Alttarille asetetaan kynttilöiden, ainavihantojen kasvien ja suitsukkeiden perusuhrilahjat. Yksi tai kaksi kynttilää uhrataan yleensä antamaan valoa (myös sähkökynttilöitä käytetään), yksi tai kaksi ruukullista kasveja järjestetään alttarille kukkien asemasta jotka intialaisessa perinteessä siroteltiin Buddhan ylle uhrina. 1-3 suitsuketikkua poltetaan tuoksuvana uhrina (suosittelen vähäsavuisia japanilaisia suitsuketikkuja; googlaamalla löytyy). Lisäksi kuppi raikasta vettä asetetaan yleensä Gohonzonin eteen aamulla; vettä pidetään suuressa arvossa Intian kuumuudessa missä buddhalaisuus sai alkunsa. On myös tullut perinteeksi uhrata hedelmä tai muuta ruokaa, Nichireninin oppilaiden hengessä, jotka tarjosivat hänelle ruokaa.

On helppo kuvitella näiden uhrilahjojen käytännöllisyys ja merkitys aikakautena jolloin kynttilät saattoivat olla ainoa valonlähde, suitsuketta käytettiin puhdistamaan ilmaa, ja Nichiren oli riippuvainen seuraajiensa tarjoamasta elatuksesta. 

Paljon symboliikkaa on liitetty näihin uhrilahjoihin vuosisatojen kuluessa, mutta mikään siitä ei ole osa uskon perusolemusta. Tänä päivänä monet näkevät nämä uhrilahjat ympäristön luomisena lausumista edistäväksi, ja niiden symboloivan perustavia inhimillisiä tarpeita: vesi ja ruoka ylläpitävät elämää, kynttilät ja suitsuke kiehtovat aistejamme, kun taas ainavihanta kasvi muistuttaa meitä elämän ikuisuudesta. 

Luonnollisesti alttarin tärkein aspekti on itse kunnioituksen kohde. Eri lisätarvikkeet ovat muutettavia muodollisuuksia, jotka voidaan mukauttaa aikaan, maahan ja yksilölliseen mieltymykseen. Mikään niistä ei ole välttämätön.

Alttarini viimeisimmässä asussaan (27.11.22):
Ylimpänä kynttilöiden keskellä peitetty Gohonzon;
uhrilahjat (vesi + omena) hyllyllä;
Matalalla "teepöydällä" Nichirenin muotokuva; kuvan
molemmin puolin (teko)kasvit; Buddhan patsas; sen 
vieressä suitsukeastia; edessä meditaatiojakkara; pöydän alla
tulostettu teksti Lootus-sutrasta shindokuksi resitaatiota varten;
vasemmalla soiva kulho; oikealla kirjatelineessä engl. käännös 
Lootus-sutrasta + rukoushelmeni samettipussissa.
(Katso tarkempi selostus alla, sivun lopussa!)

Perinteiset perusainekset uhrilahjoiksi ovat viherkasvi, kynttilät ja suitsuke. Tällä kolminaisuudella on symbolinen merkitys: ne edustavat kolmea totuutta, buddhaluonnon kolmea ominaisuutta ja kolmea myötäsyntyistä potentiaalia. Sen tähden traditio on että viherkasveista (shikimi), jotka edustavat toiminnan ominaisuutta, tehdään suitsuketta, ja tämä sytytetään viisauden liekillä; yhdessä ne täyttävät Lain piirin. Siten sitä kutsutaan Buddhan Lain, Viisauden ja Toiminnan kolmen ominaisuuden uhriksi.
Viherkasvit symboloivat toiminnan ominaisuutta; Buddhan valaistunutta fyysistä ominaisuutta eli hänen myötätuntoista toimintaansa ja potentiaalia muodostaa oikea suhde ympäristöön joka sallii meidän ilmentää buddhaluontoamme. Viherkasvia käytetään kukkien sijasta, koske ne ovat pitkäkestoisia ja sen tähden sopivampia uhrilahjoja.
Kynttilät edustavat ei-aineellisuuden totuutta eli latenttia elämän potentiaalia. Ne edustavat myös viisauden ominaisuutta eli Buddhan valaistunutta henkistä ominaisuutta ja ne symboloivat potentiaalia viisautta tulla tietoiseksi synnynnäisestä buddhaluonnostamme. Koska se tuhoaa pimeyden ja saa kaiken näkyväksi, valo ilmaisee Buddhan viisauden ominaisuutta ja itse hänen viisauttaan. Palavat kynttilät niin ikään merkitsevät maisten halujen polttamista ja viisauden liekin sytyttämistä buddhaluonnossa.
Suitsuke edustaa keskitien totuutta, Buddhan elämän olennaista ominaisuutta eli Lain ominaisuutta, ja synnynnäisen buddhaluontomme potentiaalia. Yleensä buddhalaisuudessa keskitiellä tarkoitetaan kahden yksipuolisen ja vastakkaisen äärimmäisyyden yhdistämistä, nautinnonhalun ja itsekidutuksen, materialismin ja henkisyyden; Nichiren buddhalaisuudessa keskitie on Nam Myoho Renge Kyo, kaikkien asioiden syvin Laki eli totuus, joka on samaan aikaan sekä henkisen että fyysisen elämän ydin. Se ei tarkoita kompromissia vastakohtien välillä vaan pikemminkin täydellistä tasapainoa.
Symbolisesti valo (kynttilä) merkitsee Buddhan viisauden valoa, eli hänen viisauden ominaisuuttaan (houshin); viherkasvit Buddhan käytöstä, eli hänen toiminnan ominaisuuttaan (oujin); ja suitsuke Buddhan elämää, eli hänen Lain ominaisuuttaan (hosshin).

Voidaan käyttää yhtä kynttilää ja yhtä viherkasvia, tai pari molempia. Itse jouduin turvautumaan tekokasviin, koska valitettavasti kaikki viherkasvit kotonani tuppaavat aina kuolemaan.
Nichiren-buddhalaisuudessa (ainakin joissain suuntauksissa) suitsuketikku asetetaan tyypillisesti vaakatasoon astiassa olevan tuhkan päälle, eikä pystysuoraan kuten yleensä muissa buddhalaisissa suuntauksissa; itse sitä kokeiltuani huomasin että se ei pala kunnolla vaan saattaa sammua kesken. Tuhkan sijasta käytän koristehiekkaa, jota on paremmin saatavissa meidän oloissamme. Allergioiden takia on täysin mahdollista käyttää tyhjää suitsukeastiaa puhtaasti symbolisessa tarkoituksessa.
Usein käytetään soivaa kulhoa kellona. Niitä löytyy nettikaupoista, mutta yleensä ne ovat aika kalliita. Itse käytin vuosia tavallista soittokelloa, ennen kuin ostin soivan kulhon löydettyäni riittävän edullisen. 

Rituaaliesineisiin viitataan kollektiivisesti nimellä butsugu. Niiden oikealle asettelulle löytyy säännöt: suitsukeastia keskellä, kynttilä oikealla ja viherkasvi vasemmalla; jos käytetään kahta kynttilää ja kasvia, ensin kynttilät molemmin puolin suitsukeastiaa, sitten kasvit.
Lisänä kolmeen uhrilahjaan raikasta vettä asetetaan kupissa Gohonzonin eteen - lähimmäksi Gohonzonia - ennen aamu-gongyota. Se poistetaan ennen ilta-gongyota, ja voidaan käyttää juotavaksi tai kukkien kasteluun. Ruoka, esim. hedelmä, on toinen uhrilahja, joka asetetaan uhrilautaselle suitsukeastian ja vesikupin väliin.
Kelloa soitetaan kolme kertaa, asetetaan kämmenet yhteen ja lausutaan Nam Myoho Renge Kyo kolme kertaa syvän kiitollisuuden eleenä. Hedelmä voidaan syödä jälkeenpäin. (Käytän itse omenaa; se kestää alttarilla pitkään hyvänä.)

Näitä asettelusääntöjä en ole noudattanut tarkkaan, koska se ei ole ollut käytännöllistä, ja vesikupin olen poistanut vasta ilta-gongyon jälkeen; en ole nähnyt järjellistä syytä toimia toisin. 

Kuten isosta kuvasta näkyy, alttarini on nykyään omannäköisensä. Ainoastaan kolme asiaa olen ostanut varta vasten: tekokasvit, kirjatelineen, ja soivan kulhon. Kaikki muu löytyi ennestään. 

Kankaan, joka peittää Gohonzonin, olen tehnyt yhdessä puolisoni kanssa; kynttilänjaloista roikkuvat tupsut Ukrainan väreissä teki puolisoni; pitkään harkitsin tilata yhdysvaltalaisesta nettikaupasta Nichirenin patsaan, mutta sitten huomasin että minulla oli tuo hieno kehys, ja tulostin netistä kuvan: alkuperäinen on maalattu 1300- tai 1400-luvulla, ja sitä säilytetään Nichiren Shu'n päätemppelissä. Väritykseltään se on kuin tehty kehykseen. Buddhan patsas, joka koristekuvioinniltaan on kuin ajateltu tähän nimenomaiseen pöytään, tyylin perusteella ilmeisesti Thaimaasta, on vanha kirppislöytö, joka tässä yhteydessä miellyttää minua erityisesti siksi, että asento - joka ei ole minusta mitenkään yleinen Buddhan kuvilla - on sama kuin itselläni harjoittaessani Gongyota. Senkin voi nähdä ikään kuin "peilikuvana" - viittauksena siihen, että itse asiassa Buddha on minussa itsessäni! 

Patsaan käsiin olen ripustanut helmet, jotka ovat peräisin edesmenneen puolisoni isoisältä, joka oli buddhalainen, joten se luo yhteyden menneeseen, tradition jatkuvuuteen (vaikka hän olikin ilmeisesti kallellaan Tiibetin buddhalaisuuteen). Tässä voi nähdä myös eri traditioiden tulevan yhteen: Theravada ja Vajrayana.

Samettipussi, jossa säilytän juzu-helmiäni, on syntymäpäivälahja ystävältä, joka ensimmäisenä 1990-luvun alussa opasti minua henkisyyden pariin vakavammin; emme enää ole vuosikausiin pitäneet yhteyttä, mutta kunnioitan häntä yhä tällä tavoin, ja alunperin säilytin pussissa korukiviä, joita aloin tuolloin innokkaasti keräillä - ja rukoushelmeni on tehty korukivistä! Ympyrä sulkeutuu.