MAAGIKKO

Tämä on tämän blogin viideskymmenes postaus! 

 Monet henkilökohtaiset oivallukseni ovat ripoteltuna blogeissani siellä täällä, koska ne ovat kehittyneet pikku hiljaa - kuten kehityksellä on tapana edetä. Uskon, että edes valaistuminen ei ole kertakaikkinen mystinen kokemus, kuten lainauksissa sivulla Harjoitus selitetään. Se on matka pikemmin kuin päämäärä. Koska oivallukseni ovat nimenomaan henkilökohtaisia, en tiedä onko niillä mitään annettavaa kenellekään muulle; ajattelenpa vain "ääneen"... 

Olen usein viitannut, niin tässä blogissa kuin muissakin blogeissani, edellisen puolisoni kuolemaan, ja miten käänteentekevä merkitys sillä oli elämässäni: siitä kertoo kirjoitukseni Muutosten aika. Viime vuonna hänen kuolemastaan tuli kuluneeksi jo seitsemän vuotta (ks. esim. postaukseni, "Katsaus kuluneeseen vuoteen" 31.12.2022), ja moni lienee kuullut "seitsemän vuoden sykleistä"; yleensä niitä sovelletaan ihmisen elämän ikäkausiin, mutta yhtä hyvin voidaan laskea muitakin seitsemän vuoden jaksoja. Erityisesti viime vuonna aloin huomata ajatellessani elämääni edesmenneen puolisoni kanssa, että painopiste pohdinnoissani oli siirtynyt kaikkeen siihen negatiiviseen, mitä tuo suhde piti sisällään. Jopa siinä määrin, että aloin  kyseenalaistaa koko suhteen, mutta siinä ei tietenkään voi olla kaikki koska kuitenkin olimme yhdessä niin kauan. Toisen blogini kirjoitukseen, Minun tieni, olen hiljattain lisännyt seuraavan ajatuksen: 

"Kun puolisoni kuoli, jo silloin kaukaiset hyvät muistot nousivat vahvasti pintaan. Vuosia myöhemmin näen pelkästään negatiiviset asiat, jotka saavat kyseenalaistamaan koko suhteen. Mutta totuus löytynee jostain siltä väliltä... yksinkertaisesti siksi että maailma ei ole mustavalkoinen. Aika on kaksiteräinen miekka: se antaa avaramman näköalan, mutta ehkä myös voi johtaa harhaan... tämän päivän silmin katsottuna asiat voivat näyttäytyä yksipuolisina: et enää edes tunne sitä ihmistä, joka joskus oli Sinä."

Kuten kerron mainitussa kirjoituksessa "Muutosten aika", erityisesti ensimmäisenä vuotena hänen kuolemansa jälkeen - mutta harvakseltaan myös myöhemmin - näin usein unta jossa olimme yhdessä ja ajattelin että minun pitää kertoa hänelle etten enää halua olla hänen kanssaan, koska olen löytänyt uuden rakkaan. Tänä vuonna kesällä pitkästä aikaa näin tuon unen taas; ajattelin siinä vain että minun täytyy päästä kyseisen rakkaani, nykyisen aviomieheni luokse, ja taaskaan en saanut sitä sanotuksi, aivan kuten silloin aikoinaan en saanut sanottua että olisin halunnut erota jo aikapäiviä sitten. Tällä kertaa uutta oli se että tuo uni aiheutti minulle ahdistusta, siitä oli tullut painajainen josta herääminen oli helpotus. Kuten oli lopulta helpotus vapautua tuosta ahdistavasta elämäntilanteesta, vaikka sitten niin äärimmäisellä tavalla, kun en sitä muutoin saanut itse aikaiseksi.  

Se sai minut ajattelemaan: silloin kun hän kuoli 2015, noin kolme kuukautta joka ilta juttelin hänelle, kunnes tuntui että on aika sanoa lopulliset hyvästit koska olin alkanut jutella iltaisin myös elävän ihmisen kanssa puhelimessa, eli nykyisen aviomieheni. Nyt olisi loogista kirjoittaa hänelle kirje, johon puran kaiken sen negatiivisen mitä tunnen häntä kohtaan, koska hän on nyt etäällä minusta sekä ajallisesti että ajatuksissa. Se on puhtaasti psykologinen teko, mutta minä en olisi minä, ellen muokkaisi siitä maagista rituaalia. Magia on niin ikään pohjimmiltaan psykologiaa, aivan kuten uskontokin. Paljon ei tarvinnut asiaa pohtia, kun siitä oli tulossa yksittäisen teon sijasta koko loppuvuoden kestävä henkinen prosessi. Kun ottaa huomioon että kyseessä oli melkein 19 vuotta kestänyt ihmissuhde, ei sen ehkä pitäisikään käydä kädenkäänteessä ja olla helppoa, yhtäältä päästää irti lopullisesti, mutta ennen kaikkea, vapauttaa itsensä negatiivisuudesta! 

Me pelkäämme hyvin paljon sanaa magia, sillä on huono kaiku, sillä sen merkitys on degeneroitunut ja sillä on puhtaasti taikauskoinen sointi korvissamme. Mutta maaginen oli alunperin yksinkertaisesti psyykkistä, muinaiset eivät tienneet psyyken olemassaolosta, joten kykenemättä kutsumaan mitään psyykkiseksi he käyttivät sanaa magia. 

- Carl Jung

Tieteen termipankki selittää, että puolalaissyntyisen antropologin Bronislaw Malinowskin (1884-1942) mukaan uskonnon ja magian funktiot ovat erilaisia; magiassa korostuu praktinen ulottuvuus, uskonto on luonteeltaan ekspressiivistä. Mutta vaikka uskonto ja magia on varsinkin vanhemmassa tutkimuksessa usein selkeästi erotettu toisistaan, kaikki tutkijat eivät ole tehneet näiden ilmiöiden välillä kategorista eroa, ja nykyisessä uskonto- ja kulttuuritutkimuksessa nähdäänkin magia usein eräänä uskonnon muotona, jolloin voidaan puhua esim. maagisuskonnollisista rituaaleista. 

Oma magian harjoitukseni - niin kuin sen itse määrittelen - on keskittynyt ennen kaikkea uuden vuoden yöhön, ja kirjoitan siitä seikkaperäisesti järjestyksessä toisessa tämän blogin julkaisussani ikinä, Vuoden maagisin yö, ja se oli ennen kääntymystäni buddhalaisuuteen, mutta olen jatkanut sitä senkin jälkeen, ja esim. vuoden vaihteessa 2021/2022 tein sen havainnon että... "vuoden vaihde sisälsi minulle sopivassa määrin sekulaaria ja sakraalia ohjelmaa. Olen maininnut että aion luopua vanhoista uuden vuoden traditioistani, mutta nyt täytyy sanoa että pääasia että traditio on elävää - ei vain tavan vuoksi, vaan sisäisestä tarpeesta kuten nyt." 

Muinaiselle nettisivulleni - jota ei enää ole olemassa (minusta riippumatta) - kokosin aikoinaan henkisyyden sanakirjaa, ja magiasta siellä sanottiin mm. seuraavaa: 

Magia tulee sanasta, maagi, pappi (vanhasta persiasta). Novaliksen mukaan magia on "sisäiseen maailmaan tietoisesti vaikuttamisen taito". Monet määrittelevät magian myös tieteeksi ja taidoksi saada muutoksia aikaan käyttämällä tahtoa. Aleister Crowleyn mukaan "jokainen aikomuksellinen teko on maaginen teko". 

Eli voisi melkein sanoa, että elämä on täynnä magiaa. Yleensä puhutaan "maagisesta ajattelusta" negatiiviseen sävyyn; minä myönnän olevani taipuvainen siihen, mutta koen että se juuri tekee elämästä paljon merkityksellisempää ja kiehtovampaa, kun kykenet näkemään sen tällä tavalla, ihmeenomaisena! (Tietenkin se voi olla myös negatiivista, tyyliin, "jos teen näin, minulle tapahtuu jotain ikävää.")  Lapsena se oli minussa luonnollisesti vielä vahvempana - muistan miten esim. näin puiden latvoissa taivasta vasten erilaisia hahmoja, ihmisiä ja eläimiä; minusta on valitettavaa että olen kadottanut tuon kyvyn... Mutta tietoisesti ja tarkoituksellisesti turvaudun magiaan siis vain erityistilanteissa, yleensä ollessani jonkin kynnyksellä, kun pitää päästää irti vanhasta ja suuntautua uuteen. 

Muinaiset käyttivät magiaa taivuttamaan kohtaloa. He tarvitsivat sitä vaikuttamaan ratkaisevasti ulkoiseen kohtaloon. Me tarvitsemme sitä vaikuttamaan ratkaisevasti sisäiseen kohtaloon ja löytääksemme tien jota emme kykene kuvittelemaan mielessämme. 

- Carl Jung: Punainen kirja

Eräällä YouTube-videolla kuulin äskettäin sanottavan, että "rukous on heikko magian muoto." Miksi heikko? Koska se siirtää voiman pois sinulta - annat sen jumalalle, hengelle, jumaluudelle. Projisoit voimasi johonkin ulkoiseen. Olet tuon jumaluuden tahdon alainen ja olet sitonut itsesi. Ei ole metafyysistä voimaa tuolla jossain, jumaluus on olemassa mielessäsi, ja mielesi on voimakas ja saa sen tapahtumaan. Magia korostaa harjoittajan tahdon voimaa. Jos työskentelet hengen kanssa, et kerjää vaan käsket henkeä. Olet maagikko ympyrän keskellä ja kaikki pyörii ympärilläsi, edustat universumin keskipistettä mikrokosmoksessa. Henget eivät ole todella olemassa, vaan edustavat aspekteja omasta tietoisuudestasi. Todellisuudessa tasapainotat psyykeäsi, ja edistynyt maagikko tietää tämän. Mitä monimutkaisempi loitsu, sitä enemmän se työstää tiedostamatonta mieltäsi (esim. jos kirjoitat jotain ylös kerran, voit unohtaa sen; jos kirjoitat sen sata kertaa, muistat sen varmemmin). Loitsu itsessään ei saa aikaan mitään, se aktivoi tiedostamattomia pyrkimyksiä mielessäsi, eikä magia saa mitään mahdotonta tapahtumaan. Vähän kuin plasebo-lääke, josta usein puhutaan vähättelevästi, mutta vaikutus on todellinen eikä tiede vielä osaa sitä täysin selittää. Magia on itsesi muuntamista, ja sitä kautta muihin vaikuttamista ja maailman muuttamista.

 Lisäksi videolla viitattiin siihen, että kristillinen Eukaristia on niin ikään maaginen rituaali (tästä katso vanha käännökseni, Eukaristian Gnosis). Tämä on hyvä pitää mielessä kun puhutaan buddhalaisuudesta. Joskus on vaikea nähdä omassa uskonnossa samaa mitä näkee muissa uskonnoissa. Voinee ehkä sanoa, että minun magiani on lähimpänä nk. kaaosmagiaa. En käytä valmiita kaavoja, vaan katson että se on vaikuttavinta kun teet siitä hyvin persoonallista, sellaista mikä sinua itseäsi puhuttelee. Niin ikään se on elementaalista magiaa, koska luonnon elementit - maa, ilma, vesi, tuli - ovat minulle tärkeitä. Elementit ovat läsnä myös traditionmukaisella Nichiren-buddhalaisella alttarilla (kyllä ne voi löytää kristilliseltäkin alttarilta - ei tarvita kuin kynttilöitä ja kukkia maljakossa!). Huomautettakoon tosin, että minä en käytä mitään metafyysisiä entiteettejä (jumaluuksia tms.), se tuntuisi minusta teennäiseltä. 

Nichiren arvosteli Puhtaan Maan koulukuntaa turvautumisesta yksinomaan Toisen voimaan - Amida Buddhan armoon, joka muistuttaa hyvin paljon kristinuskoa. Yleensä buddhalaisuuden käsitys rukouksesta on toisenlainen: "Sen sijaan että rukoillaan joltain ulkoiselta voimalta ratkaisua, buddhalainen kutsuu kokoon omat sisäiset resurssinsa kohdatakseen ongelmat" (ote sivulta Harjoitus). Tai kuten Wikipedia-artikkeli rukoilusta sanoo Nichiren-buddhalaisuudesta, että sen rukoilutapa, jossa toistetaan resitoiden Lootus-sutran säkeitä, on lähellä länsimaista rukoilukäsitystä, mutta: "Rukoileminen voidaan käsittää tässä prosessiksi, jossa ihmisen itsetuntemus syvenee ja mahdollistaa kehittymisen ihmisenä." Erityisesti Soka Gakkai International käyttää mielellään termiä rukoileminen, joka ei ole ehkä kovin buddhalainen, mutta tuttu käsite länsimaalaisille (joskin voi juuri kristillisten konnotaatioiden takia johtaa ajatukset myös harhaan). 

Joten buddhalaisuus ja magia? Trevor Corson, kirjailija, joka on viettänyt kaksi vuotta Kiinassa opiskellen filosofiaa, ja kolme vuotta Japanissa asuen temppeleissä ja opiskellen buddhalaisuutta, on naimisissa  toimittaja Anu Partasen kanssa, ja he ovat asuneet Suomessa vuodesta 2018, on kirjoittanut nettisivulleen artikkelin, "The Magic of Buddhism", joka kertoo Japanin buddhalaisuuden tärkeästä merkkihenkilöstä, joka ei ole kovin tunnettu lännessä, papista nimeltä Kukai, joka perusti Shingon-lahkon ("todellinen sana"), jolla yhä tänä päivänä on väitetysti yhtä paljon kannattajia kuin Zenillä. Shingon edustaa tantrista buddhalaisuutta (eli Vajrayanaa) kuten Tiibetin buddhalaisuuskin, ja jota myös esoteeriseksi buddhalaisuudeksi kutsutaan. Se korostaa mantroja, maagisia rituaaleja ja seremonioita kuolleiden puolesta. [Mitä Nichiren sanoi Shingonista, löytyy tämän blogin julkaisusta "Nichiren reformaattorina.". Vihje: ei kovin hyvää.] Toki juuri Japanissa buddhalaisuus on niin ikään aina elänyt rinta rinnan shintolaisuuden kanssa, josta olen tässä blogissa julkaissut kokoamani kirjoituksen. Eklektisyys on yleistä myös uuspakanuudessa. 

Luennosta Magic, Healing and Ethics in Tibetan Buddhism (pdf), ja kirjoituksesta Buddhism & Magic: 

Erottelumme uskonnon ja magian välillä palautuu varhaiseen kristinuskoon, kun "magian" arvosteleminen oli osa sitä pakettia millä varhaiset kristityt määrittelivät itsensä ja vähättelivät kilpailijoitaan. Mitä tahansa loitsua tai amulettia, jonka ajateltiin ilmentävän muuta kuin Kristuksen voimaa, luonnehdittiin pahojen henkien työksi. Jeesuksen ja apostolien "ihmeet" täytyi voimakkaasti erottaa "magiasta". [Katso myös pdf-kirja, Raamattu ja magia] 

Muinaisina aikoina egyptiläisten, babylonialaisten ja kreikkalaisten keskuudessa ja keskiaikana Renessanssin jälkeiseen aikaan asti, magia selitettiin suhteessa orgaaniseen todellisuuden ja maailman malliin. Tässä mallissa jokainen asia ja kaikki tapahtumat liittyvät toisiinsa sympatioiden ja vastaavuuksien suhteen. Magiaa pidettiin objektiivisena todellisuutena. Mutta nykyaikaisen tieteen nousun myötä 1600-luvulla, nämä vanhat selitykset kuinka magia toimii, eivät enää riittäneet kohdatessaan kellokoneiston kaltaisen mekanistisen universumin. Joten kahdella seuraavalla vuosisadalla magia tuli selitetyksi energioiden suhteen, mukaanlukien hienon hieno eli okkulttinen energia, jota ei voi havaita laittein. Kuitenkin ruumiimme ja mielemme voivat kokea sellaisia energioita, ollen paljon herkempiä instrumentteja kuin mikään kone. Viime vuosisadan alussa Freudin ja Jungin vaikutuksesta psykologinen ulottuvuus lisättiin magian selityksiin, jonka myötä psyykkisestä energiasta tuli libido ja vanhat jumalat ja henget nähtiin psykologisina arkkityyppeinä tai jopa projektioina. Kvanttifysiikka on siirtynyt tuolle puolen varhaisen 1800-luvun fysiikan vanhojen olettamusten, ja subjektin eli havainnoijan rooli jokaisen tapahtuman esiintymisessä on tullut tunnustetuksi. 

Käytettäessä termiä "buddhalainen magia", tarkoitetaan rituaaleja jotka suoritetaan kokonaan tämän maailman päämääriä varten, joissa buddhalaisuuden lopullinen tavoite - herääminen - on ainoastaan epäsuorasti läsnä käytännössä, jos lainkaan. Kun buddhia ja bodhisattvoja esiintyy näissä käytännöissä, heidän roolinsa pelastajana tai valaistumisen esikuvana ei ole etualalla, ja heidän tarkoituksensa on ainoastaan taata maagisen loitsun vaikutukset. Ja "magia" limittyy "lääketieteen" kanssa siinä että erityisiä lääkkeitä määrätään tiettyihin ongelmiin. 

Asian ydin tantrisen meditaatioharjoituksen eli Sadhanan harjoittelussa on oppia kuinka työskennellä luontaisesti ruumiissamme ja mielessämme olevan energian kanssa. Tantran päämäärä, joka edustaa muuntumisen polkua, on työskennellä energioidemme kanssa, ja sen rajapinnan kanssa jolla persoonalliset energiamme liittyvät niihin energioihin, jotka löytyvät ympäriltämme kenttinä välittömässä ympäristössämme. Tantran metodeita käyttäen voimme päästä käsiksi näihin luontaisiin energioihin, kasvattaa ja lisätä niitä ruumiimme astian sisällä, ja jopa kanavoida ja kohdistaa niitä saamaan aikaan jokin erityinen tarkoitus, kuten itsen parantaminen, muiden parantaminen, vaurauden puoleensa vetäminen, ja niin edelleen. 

Siteeratakseni itseäni, eräässä kirjoituksessani totean että "minun oma filosofiani... sulkee sisäänsä harjoittamani uskonnon saumattomasti, mutta se ei tyhjene siihen. Hengellisyyteni käsittää moninaisia aspekteja, koska ihminen on moninainen olento." Tai voisi myös sanoa: ristiriitainen olento - olemme sekä ruumis että mieli (ellei halua käyttää niin ladattua sanaa kuin "henki"). Olen ehkä vain entistä häpeämättömämmin valmis syleilemään tosiasiaa, että käytän satunnaisesti myös magiaa. 

Muuan ihailemani henkilö hengellisellä alueella, johon jollain tapaa pystyn samaistumaan, on Zeena Schreck, jonka haastattelun olen suomentanut aiemmin tässä blogissa: Saatanan kirkon perustajan, Anton LaVeyn tytär, joka ensin puolusti isänsä organisaatiota julkisuudessa 1980-luvulla, sitten katkaisi siteensä tähän ja hylkäsi satanismin, samalla jättäen kotimaansa. Nykyään hän on ollut jo pitkään tantrisen buddhalaisuuden harjoittaja ja opettaja, mutta kuten hänen nettisivullaan kerrotaan... 

Zeena sisällyttää henkilökohtaisiin harjoituksiinsa ja opetuksiinsa vuosikymmenten  gnostilaisten Sethiläisten teurgian traditioiden tutkimuksen, harjoittamisen ja henkilökohtaisen gnosiksen, joka juontaa juurensa muinaisesta egyptiläisen Seth-jumaluuden palvonnasta ja alkuperäisistä maagisista käytännöistä. Millään muotoa Zeenan opetuksilla jumaluudesta, joka tunnetaan nimillä Seth/Sutek, ei ole mitään tekemistä kalifornialaisen yhteisön kanssa, nimeltä Temple of Set, ei myöskään Typhonian O.T.O:n (eikä sen puoleen minkään muidenkaan harhaanjohdettujen Aleister Crowleyn [Theleman] inspiroimien permutaatioiden kanssa), eikä minkään muiden okkultisten ryhmien kanssa, jotka käyttävät Sethiä keulakuvana, filosofisena arkkityyppinä tai taiteellisena koristeena. Yhtälailla Seth-jumaluus puhtaimmassa alkuperäisessä olemuksessaan ei ole samanmerkityksinen tai keskenään vaihtokelpoinen "Saatanan" kanssa, kuten on virheellisesti julistettu 20. vuosisadan okkultisessa miljöössä, johon ovat vaikuttaneet varhaiset väärät käännökset ja juutalais-kristillisten tutkijoiden heidän omiin uskonnollisiin ennakkoluuloihinsa perustuvat väärintulkinnat. Zeena torjuu täysin sellaiset solipsistiset, postmodernit, itseluodut tulkinnat jumaluuksista, initiaatiosta ja magiasta. 2002 hän erosi järjestäytyneestä roolistaan Temple of Setin Ylipapittarena muodostaakseen Sethian Liberation-liikkeen, perustuen suoraan yhteyteensä itse jumaluuteen ja tältä tuleviin ohjeisiin. Zeena on myös vastaanottanut ohjeen sydänlamaltaan Ayang Rinpochelta, kuinka harjoittaa oikein sekä buddhalaisuutta että Sethiläistä teurgiaa, olematta ristiriidassa buddhalaisten lupaustensa kanssa. Tätä sovelletaan samalla tavalla kuin buddhalaisten harjoittajien kanssa, jotka alunperin ovat muista uskonnoista, kuten kristittyjä tai hinduja, jotka yhä ylläpitävät alkuperäisten uskontojensa aspekteja samalla kun tunnistavat että nuo uskonnot eivät ole todellinen tie vapautumiseen, valaistumiseen ja kaikkitietävyyteen, kuten Buddha Sakyamuni opetti. Sen tähden pitäisi ymmärtää, että millään tavalla Zeena ei yhdistä Sethiläisiä harjoituksiaan ja opetuksiaan (gnostilaistyyppisiä, ei länsimais-okkultistisia) buddhalaisiin. Myöskään hän ei sekoita niitä yhteen kuten monet okkultistit, sekulaarit humanistit, ateistit, akateemikot, ja kaikkien vakaumusten uskonnolliset kiihkoilijat väärin olettavat. Viimein, tehdäksemme sen 100% selväksi: satanismilla ei ehdottomasti ole sijaa Zeenan opetuksissa tai harjoituksissa. Nämä ovat kaikki virheellisiä käsityksiä, joita vastaan Zeena on lujasti. 

Käynnistin prosessin elokuun alussa, kesälomani alkaessa, eli aloitin nk. "oman elämän puhdistuksen" kaukoreikillä, joka opetettiin minulle reikin II tason kurssilla 1994: siinä lähetetään reikiä itselle menneisyyteen joka päivä aina viikon ajan yhtä vuotta kohti (tässä tapauksessa siis 1997-2015, minun ja edesmenneen puolisoni suhteen keston), noin 15 min kerrallaan. Laskujeni mukaan se tulee tällä tahdilla päätökseen marraskuun lopussa. Reikisymbolit auttavat ylittämään ajan ja paikan rajat ja saavat sen vaikuttamaan mielen tasolla. Minulle opetettiin että sitä voi tehdä vaikka televisiota katsoessa, mutta se ei minusta tekisi oikeutta asian vakavuudelle, joten käytän ajan meditaatioon, sytyttäen erityisen kynttilän, jonka sain lahjaksi yhteiseltä hyvältä ystävältämme jouluna 2015, enkä ole tähän asti polttanut sitä kuin kerran seuraavana vuonna ottaakseni siitä kuvan. Nyt se olkoon pyhitetty vain tähän tarkoitukseen, ja saa vähitellen palaa loppuun, kuten symbolisesti on sopivaa. Tämäkin harjoitus korostaa sitä että tässä on kyse ennen kaikkea minusta itsestäni, minun mielestäni, itseni muuttamisesta, eikä vaikuttamisesta johonkin ulkoiseen. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta omaa asennoitumistaan siihen voi. Annan itselleni armollisesti aikaa, mutta samalla asetan selvän tavoitteen. 

Reikistä ja magiasta on kirjoitettu paljon. On buddhalaisia jotka harjoittavat reikiä, ja on kristittyjä jotka harjoittavat reikiä. Ja on magian harjoittajia, jotka harjoittavat myös reikiä. Reiki vaatii vihkimyksen, initiaation (eli "virityksen") Reiki Masterilta/opettajalta, ja siinä käytetään symboleja, kuten monissa maagisissa järjestelmissä (ja uskonnoissa, mukaanlukien kristinusko). Energia itsessään on muinainen, kaikkialla läsnäoleva, mutta Mikao Usui ei "löytänyt reikiä uudelleen" eikä sitä harjoitettu jo muinaisessa Tiibetissä tai muualla, kuten joskus yhä näkee sanottavan, ja niin kuin minullekin aikoinaan opetettiin, vaan meidän tuntemamme reiki on hänen luomansa systeemi. Nuorempana olin erittäin herkkä aistimaan energioita, ja minulla oli voimakkaita kokemuksia mm. juuri reikikursseilla (yhä jatkuvassa päiväkirjoihini pohjaavassa kirjoitussarjassa, Ecce Ego, tulen seuraavassa osassa vuoteen 1994, jolloin kävin reikikurssit). Asian varjopuolena taisin olla herkkä myös toisten ihmisten energioille, mikä teki muiden kohtaamisesta välillä sietämätöntä. Nykyään niin ei voi enää sanoa. Koen kyllä energian virtauksen jollain tapaa kehossani, mutta huomattavasti lievempänä kuin silloin. Itsehoito on yhä erittäin rentouttavaa. (Hoidan päivittäin myös kissaamme; eläimet eivät tunne ennakkoluuloja.)

1994 symbolit olivat vielä salaisia, mutta ei kestänyt kauaa kun ne julkaistiin kirjassa Suomessakin, ja tänä päivänä ne on helppo löytää netistä; tarvitset silti II tason virityksen jotta ne toimivat. Sen myytin mukaan, joka minulle silloin kerrottiin, Mikao Usui oli kristitty. Mutta tosiasiassa hän oli buddhalainen, tarkemmin sanoen Tendai-buddhalainen, joka oli se koulukunta, johon myös Nichiren Shonin alun alkaen kuului, ja Usui tutki myös muita Japanin buddhalaisia suuntauksia, kuten Shingonia. [Katso Kari Paulus.com: Tendai ja Shingon] Perinteisessä japanilaisessa reikijärjestelmässä on erityisiä meditaatioita, symboleja ja mantroja, joilla voi nähdä olevan selviä yhteyksiä Tendai/Shingon-oppeihin. Kun itse kävin reikikurssit, ei Usuin alkuperäisiä meditaatiotekniikoita opetettu; se oli enempi länsimaistettua reikiä. 

Lisää Reikistä, katso linkkilista.=>

Ostin kalligrafiakynän ja mustepullon sekä erityistä paperia kirjoittaakseni kirjeeni. Edellä mainitun kynttilän lisäksi käytössäni on toinenkin pienempi kynttilä, jonka olen kauan sitten valanut itse ja käynyt sytyttämässä sen minun ja edesmenneen puolisoni kihlapaikalla, metsässä järven rannalla, eikä sitä ole sen koomin poltettu. Samalla otin sieltä mukaan myös pienen kiven edustamaan maa-elementtiä. Tämä tapahtui siis puolisoni ollessa vielä elossa, kun halusin ikään kuin muistutuksen kihlauksestamme, joka oli kokonainen (maagisuskonnollinen) rituaali. Siksi onkin hyvä ajatus käyttää näitä samoja elementtejä nyt tähän tarkoitukseen. 

Edelleen suunnitellessani sitä miten menettelen, otin mukaan (suomalaisen) ametistikiteen, jonka 1997 ostin Lapin reissulta ja toin lahjaksi puolisolleni, jonka olin vasta hiljattain tavannut. Lisäksi tarvitsen pienen lasisen ruusuin koristellun kulhon, joka oli hänen ensimmäisiä lahjojaan minulle. 1990-luvulla harrastelin paljonkin jalokiviterapiaa, en juurikaan sen koomin. Nyt pistin kiteen ns. "puhdistumaan" ensin parvekelaatikon multaan vuorokaudeksi (maa-elementti), sitten parvekkeen pöydälle (ilma) ja vesikulhoon (vesi). Lopuksi pyöräytän sitä kynttilänliekissä (tuli). "Ohjelmoin" sen ajatuksella, reikiä apuna käyttäen, unityöskentelyä varten - unimaailmastahan tämä kaikki sai alkunsa - ja pistän tyynyn alle. 

Ajankohta varsinaiselle rituaalille lomani aikani kävi ilmeiseksi ihan itsestään, kun törmäsin tietoon että Perseidien meteoriparvi näkyy elokuussa 2023, ja pian sen jälkeen on uusi kuu. Tähdenlentojen henkisestä merkityksestä löysin tietoa netistä: mm. ne ovat symboleja henkisestä muutoksesta, ja niiden ohikiitävä luonne muistuttaa meitä elämän pysymättömyydestä ja henkilökohtaisen kasvun tärkeydestä. Ne voivat inspiroida itsetutkiskeluun, rohkaisten uudelleenarvioimaan tavoitteitamme ja sitoutumaan henkisen kasvun ja itsensä parantamisen polulle. Uskotaan, että tähdenlennot lisäävät loitsujen voimaa, vahvistavat maagisen työskentelyn intentioita ja vaikuttavuutta. Uudesta kuusta taas sanotaan, että se on uusien alkujen jakso, ja sen tähden ihanteellinen uusien aikomusten asettamiselle ja siementen istuttamiselle tulevaisuutta varten. Niin ikään Venus-planeetan vaiheet vaikuttavat otolliselta, jos näinkin pitkälle haluaa tulkita... Ei sillä, että tällaisilla seikoilla olisi loppujen lopuksi mitään väliä - enhän edes voi sanoa ymmärtäväni niitä kovin syvällisesti, ja kyse on kuitenkin ennen muuta sisäisestä työskentelystä - on vain hauska todeta miten moni yksityiskohta osuu kohdilleen. 

Kirjeen kirjoittaminen oli vaikeaa henkisesti, vaikka tavallaan se soljui melkein itsestään. Käytännön syistä päätin rajoittaa sen yhden A4 arkin toiselle puolelle. Sisältö on tietenkin henkilökohtaista, puhuttelin suoraan edesmennyttä puolisoani, enkä säästellyt sanojani, mutta ei se mikään suoranainen vihanpurkaus ollut, vain rehellinen totuus meidän suhteestamme niin kuin minä sen näen. Taittelin arkin, suljin sen sisään hiukan suitsukehartsia, ja sinetöin sen. Piirsin ilmaan sen ylle reikisymbolit ja pidin sitä käsieni välissä hetken. Säilytin sitä alttarillani seuraavaan vaiheeseen asti. 

Seuraavassa vaiheessa muutaman päivän kuluttua tein mini-pyhiinvaelluksen/retriitin kihlapaikallemme, jossa viivyin melko pitkään - oli rauhoittavaa vain istuskella rantakalliolla, katsella järvelle ja kuunnella aaltojen loisketta. Samanlaisella irtipäästämisen intentiolla kuin suoritan vastaavan rituaalin uudenvuoden yönä, heitin vuosia sitten tältä paikalta ottamani kiven nyt järveen, ja poltin kirjeeni. Otin mukaan hiukan järvivettä, jonka kotona pistin kulhoon jossa se saa itsestään haihtua hiljakseen. Poltin omatekoisen kynttiläni loppuun.  Toisin sanoen, tässä on tiettyjä vastaavuuksia: kivi takaisin sinne mistä se oli otettu, vettä mukaan - haihtuu itsekseen; kynttilä palaa loppuun (vesi ja tuli, tavallaan vastakkaiset elementit, mutta kumpikin puhdistavia omalla tavallaan). Prosessi on vielä erittäin keskeneräinen, mutta toisen, joka ilta polttamani kynttilän korvaajaksi ostin jo Tarotpuodista uuden, Baphomet-kynttilän: se vain tuntuu nyt sopivalta. 

Tiivistäen paradoksinomaisesti: minä "uskon" magiaan, mutta uskonko siihen, on toinen juttu. Jotkin asiat eivät minusta vaadi liikaa järkeilyä ja määrittelyä. Joskus olennaista on teko, ei pohdinta. Kummallekin on aikansa ja paikkansa. 

Zeena Schreckin haastattelu

 Tämä julkaisu on käännös englannista, alkuperäinen teksti löytyy zeenaschreck.comin blogista (22.4.2022), ja se taas on alunperin kansikuva-juttu ja haastattelu Zeena Schreckistä, joka on julkaistu Derailed Magazinessa huhtikuussa 2021. Kirjoittaja on Daphne Minks Daly. 

Miksi? Koska Zeena on minusta kiehtova persoona, ja tunnistan mielestäni itsessäni jotain samaa; ainakin olemme molemmat kulkeneet hyvin omalaatuista henkistä polkua. Vaikka hän on sanoutunut irti menneisyydestään, olen itse tutkinut myös hänen isänsä organisaatiota, kuten haastattelussa sanotaan nimeämättä kumpaakaan, ja lukenut hänen isänsä kirjoja - ja jopa löytänyt innoitusta sieltäkin, aikanaan. Jos joku ei tiedä kuka Zeena on ja mistä on kyse, niin hän on Wikipediassa (englanniksi); ks. myös Pakanaverkko ry aiheesta. Tämän julkaisun lopussa on kuitenkin myös zeenaschreck.comin virallinen YouTube-video Zeenan historiasta, joka sisältää alkuperäisen äänitteen hänen isänsä hänelle vuonna 1967 suorittamasta satanistisesta kasteesta😈Zeenan ollessa kolmivuotias! Hauskana yksityiskohtana videolle on päässyt myös senaikainen suomalainen Jallu-lehti, joka uutisoi tapahtumasta! 😄 Nykyään Zeena harjoittaa ja opettaa Tiibetin buddhalaista tantraa, joten siinä yhteys tämän blogin aihepiiriin. Vaikka on kulkenut eteenpäin, hän siis näkee silti menneisyytensä merkityksen, aivan kuten minä näen oman oudon polkuni jokaisen vaiheen merkityksen kokonaisuuden kannalta - kokonaisuuden, joka olen MINÄ. Minun henkinen tieni on itsenäisen ja vapaan yksilön tie, ei orjamentaliteetilla varustetun laumasielun. 

Arvostan Zeenaa ihmisenä, näin etäältä katsottuna... enhän toki tunne häntä. Tässäkin haastattelussa hän sanoo asioita, jotka todella puhuttelevat minua (olen korostanut keltaisella joitain ajatuksia): esim. tunnistan täysin omasta kokemuksestani sen mitä hän sanoo internetin vaikutuksesta; minun pitäisi myös oppia harjoittamaan kurinalaisuutta siinä suhteessa. Olen onnistunut saamaan elämääni järjestystä niin kuntoilun kuin ruokavalionkin suhteen, joten siinäpä seuraava tavoite: rajoittaa internetin käyttöä!  

Zeena Schreck. Kuva zeenaschreck.com

Innokas opiskelija, nöyrä opettaja

Zeena Schreckillä on ollut monia titteleitä, avantgarde-taiteilija, muusikko, kirjailija, henkinen johtaja ja Ylipapitar, nimetäksemme muutaman. Näinä päivinä, ammatillisesti, häntä kutsutaan yksinkertaisesti ZEENAKSI. Kaikista lisänimistä joihin hän on sonnustautunut, se joka on todella hänelle kaikista rakkain, on tietenkin joogi, tai sen feminiininen muoto, joogini. Hän lausuu: "Elämäni on kääntynyt. Sellaiseksi jossa minä olen 'tulossa joksikin'. Olen joogi joka elää ulkona metsässä. Elän yksinäistä olemassaoloa. Ja se on jotakuinkin välttämätöntä sellaiselle henkiselle polulle jolla olen." 

Hänen yksityinen olemassaolonsa tekee läpitunkeutumisen Zeenan sisäpiiriin vaikeaksi mutta ei mahdottomaksi tehtäväksi. Näinä päivinä hän on pysytellyt hyvin eristettynä ulkopuolisilta, eikä ole ihme miksi. 1980-luvulla hänen isänsä uskonnollinen organisaatio oli kiistelyn keskus ja maailmanlaajuinen media-painajainen, sysäten hänen jo muutenkin julkisen perheensä pidemmälle parrasvaloihin. Lopulta isänsä puolesta Zeena julkisesti osoitti tukensa hänelle ja hänen organisaatiolleen, kestäen pahennuksen molempien puolesta, samalla tullen sen ensimmäiseksi julkiseksi puolestapuhujaksi. 

Vaikka hän irtisanoutui roolistaan ja katkaisi siteet isäänsä 1990, monet ihmiset yhä virheellisesti liittävät hänet tapahtumiin vuosikymmeniä sitten. Monin tavoin hänen menneisyytensä varjot tulevat aina olemaan läsnä. Toisin tavoin ne eivät ole muuta kuin haipunut muisto. Hänen lapsuutensa talo, joka kerran seisoi San Franciscossa, Kaliforniassa, purettiin 2001. Se tunnettiin globaalisti mustana talona, ja oli monille vastarinnan ja uskonnollisen vapauden symboli. Toisille jumalanpilkan, pelon ja vihan. Mutta kiistelystä huolimatta Zeenalle se oli vain koti. 

Kieltäytyen keskustelusta jossa häntä puhutellaan aiemmilla sukunimillä tai titteleillä, hän on tehnyt parhaansa etäännyttääkseen itsensä aikaisemmasta identiteetistään. Pysyvänä Saksan asukkaana yli kaksi vuosikymmentä, Zeena sanoo: "Synnyinmaani jättämisessä ei ollut kyse vain perheestäni. Kyse oli itse maasta. Kyse on siitä mitä kävin läpi tuon kansallisen noitavainon kanssa, koko kokemuksesta." Entinen Ylipapitar vahvistaa: "1980-luvulla oli niin monia tekijöitä jotka tulivat yhteen, jotka aiheuttivat hyvän syyn matkustaa hyvin äärimmäisen matkan päähän. Päätökseni oli tehty. Ja se siitä, minun täytyi vain päästä pois. Ja joskus sinun täytyy mennä hyvin, hyvin kauas jotta saat elämäsi ja pääsi kokoon."

Zeena selittää miettiväisesti: "Vertaan tuota kokemusta usein oksaan puussa. Puulla, edustaen perhettä, saattaa olla juurimätää, ja se alkaa kurottaa läpi puun rungon sen kasvaessa. Juurimätä alkaa saada loistartunnan ja se on myrkyllinen ja mädäntynyt. Kuitenkin on pari oksaa, ehkä lähellä latvaa tai sivulla, joita juurimätä ei ole täysin tavoittanut. Se lähenee, mutta jos voit leikata ne irti ja istuttaa uudelleen, ehkä niissä on yhä tarpeeksi elämää että myrkyllinen vaikutus ei ole saavuttanut niitä täydellisesti."

Jatkaen, hän sanoo: "Leikkaa se irti, istuta se uudelleen, pistä se terveeseen maaperään auringonvalon ja ravinteiden kera. Silloin tuo puun oksa voi kasvaa ja tulla terveeksi. Mutta ensin se täytyy erottaa mädästä. Tuolla tavoin koen elämäni täällä Euroopassa, että palasin kotiin. Että itse asiassa olin väärässä paikassa ennen."

Hänen taiteellinen työnsä puhuttelee vanhaa sielua, joka arvostaa saksalaista romantiikkaa. Lausuen että hänen inspiraationsa tulee yksinäisyydessä viihtymisestä ja eloisista mielikuvituksen kyvyistä, Zeena jakaa: "Lapsena olin hyvin taiteellinen. Rakastin taiteellista ilmaisua. En koskaan halunnut sellaista mikä oli jo valmista. En halunnut nukkeja, vihasin nukkeja itse asiassa", hän huomauttaa, "mitä todella halusin, olivat taidetarvikkeet, tai... ja tämä saattaa kuulostaa oudolta, asiat jotka olivat vain 'eloonjäämistä' varten. Yhtenä vuonna pyysin kylmälaatikkoa jotta voisin säilyttää ruokaa huoneessani, alkaakseni oppia kuinka elää omillani. Halusin tietää kuinka olla kertakaikkisen riippumaton."

Ihmettelin hänen lapsuuttaan ja kuinka kasvaminen mustassa talossa saattaa kääntyä hänen taiteekseen. "Olinko ikinä lapsi?" Zeena sarkastisesti kysyy itseltään ennen vastaamista. "Minut jätettiin aika lailla koko päiväksi, joka päivä. Sisareni oli koulussa ja vanhempani nukkuivat läpi päivän. Kehitin välttämättömyyden, mutta myös kyvyn... no, tarkoitan, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laajentaa mielikuvitustani ja mieltäni", hän selittää. 

Pohtien hetken, Zeena muistaa: "Koska he nukkuivat kaiken päivää, äitini jätti aamiaiseni tuolille pinnasängyn viereen, niin että herätessäni saatoin kurkottaa ja ottaa sen. Hän kehuskeli ystävilleen: "Oi Zeena! Hän on kuin pieni apina. Olen kouluttanut hänet niin hyvin että hän osaa ruokkia itsensä." 

Selventäen, hän sanoo: "Vanhempani eivät olleet 'lapsi-tyyppisiä' vanhempia, tiedäthän? En todella viettänyt paljon hauskaa aikaa heidän kanssaan, ellei ollut syntymäpäiväni, tai juhlapäivä tai jokin muu syy. Muutoin minut jätettiin aika lailla omilleni. Kehitin kyvyn viihdyttää itseäni". Zeena huomauttaa: "Äitini ei tiennyt mistä olin kiinnostunut. Hän vain työskenteli kaiken aikaa. Vietin hänen kanssaan laatuaikaa vasta vanhempieni välisen suuren räjähdyksen jälkeen."

Hänen isänsä, hän selittää, edesauttoi hyvin paljon hänen kiinnostustaan taiteeseen ja musiikkiin. "Varhaisimmassa elämässäni hän ehdottomasti vietti enemmän laatuaikaa kanssani kuin äitini, minua kiinnostavien asioiden kera. Hän soitti musiikkia, tai illallisen jälkeen hän joskus piirsi kanssani ja opetti minua klassisesta taiteesta ja musiikista. Hän vihasi rokkia ja metallimusiikkia, ja piti pitkiä palopuheita siitä kuinka typerää se oli. Joten minut kasvatettiin hyvin traditionaalisten musiikillisten vaikutteiden kera. Isäni alkuperäinen ammatti oli muusikko. Se oli kirjoitettuna syntymätodistukseeni, hänen ammattinaan. Sitä hän teki silloin aikanaan", hän sanoo ääni pehmentyen. 

Sitten Zeena huomauttaa: "Aloin lukea verrattain varhain, kiitos isoäitini. Joka viikonloppu kun menin heidän kotiinsa, hän antoi minulle uuden kirjan siitä sarjasta, Pienet Kultaiset Kirjat (Suomessa Tammen Kultaiset Kirjat, joita itsekin muistan nostalgialla! - suom.huom.). Satukirjoja joita luin, mieleni vaelsi ja tavallaan löysin vaihtoehtoisia todellisuuksia." Hän päättää ajatuksensa jakamalla: "Varhaisimmassa elämässäni isovanhempani olivat tuo pieni vakaus elämässäni. Koska he elivät 'normaalia säännöllistä elämää'. Oli paljon muutoksia jotka tapahtuivat hyvin nopeasti noiden varhaisten vuosien myötä. Elämässäni, perheessäni, kotonani."

Kun kysyn hänen kokemuksistaan koulunkäynnistä, Zeenan lempeä mutta hermostunut nauru ilmenee  jälleen. Hän vastaa: "Pitkään aikaan en kuolemaksenikaan voinut muistaa ensimmäistä koulupäivääni. Mutta kun käsittelin ongelmia jätettyäni perheeni, opin joitain itse-hypnoosi tekniikoita. Aloin saada selville paljon hyvin arkipäiväisiä, tavallisia muistoja. Yksi asia jonka oivalsin, oli se miksi en voinut muistaa ensimmäistä koulupäivääni. Siksi etten mennyt kouluun." 

Zeena selittää: "Äitini ei ollut tietoinen että koulu oli alkanut. Joten aloitin myöhään. Olen melko varma että se oli pari viikkoa myöhässä." Hän jatkaa sanoen: "Vietin niin paljon aikaa yksin, enkä ollut sosiaalistunut hyvin varhain elämässä. Se oli iso ongelma kun aloitin koulun. Olin hiukan kuin villi eläin. En todella tiennyt kuinka käyttäytyä koulussa."

Muistellen ensimmäistä päiväänsä koulussa, hän kuvaa: "Kaikki muut lapset olivat jo hyvin harjaantuneet. Opettaja sanoi: 'Syömme grahamkeksejä ennen kuin otamme nokoset'. Ja kaikki menivät 'muodostelmaan' saadakseen keksinsä. En tuntenut science fictionin käsitettä, mutta se oli kaikki vain hyvin outoa!" hän nauraa. "Kun opettaja sanoi: 'On aika ottaa nokoset pää pulpetilla', en pistänyt päätäni alas. Ajattelin että 'haluan mennä ulos ja leikkiä!'"

Hän huomauttaa: "Tietenkin ottaen huomioon filosofian jolla minut kasvatettiin... että vanhempani tekivät selväksi haastatteluissa, ja nämä ovat muuten heidän sanojaan, että he kasvattivat minut 'viidakon lakien mukaan.'" Hän selittää edelleen: "Kykenin olemaan hyvin itsenäinen, ja tietenkin se teki vanhempani hyvin onnellisiksi - vähemmän työtä heille. Pysyttelin aina itsekseni. Olin aina yksineläjä. Valitettavasti se teki minusta helpon saaliin kiusattavaksi ja hyväksikäytettäväksi monin tavoin. Joten opin myös varhain kuinka tapella", Zeena sanoo.

"Suurimman osan elämääni vihasin koulua, mutta ei niin että olisin vihannut oppimista. Eikä niin etten olisi pitänyt opettajistani. Se oli vain... ongelmat joita minulla oli koulussa johtuen vanhempieni pahamaineisuudesta, ehdottomasti aiheuttivat vakavia ongelmia minulle. Joten tein GED-testin (General Educational Development) päästäkseni pois varhain", hän jakaa.

Zeena tarkentaa: "Vasta paljon myöhemmin elämässä saatoin purkaa kuinka paljon käytöksestäni oli reaktiota siihen kuinka muut lapset kohtelivat minua, ja yhteiskunnallisiin vaikutteisiin. Ja kuinka paljon oli synnynnäistä luonnolliselle luonteenlaadulleni." Hän tuo esille: "Minulla on aina ollut yksi tai kaksi hyvin läheistä ystävää, ja olen yhä sellainen itseasiassa. En ollut koskaan yksi näitä tyttöjä joilla oli tyttöjengi joiden kanssa he hengailivat, tai jokin kerho koulussa joka oli heidän oma kuppikuntansa." 

Hän täsmentää sanoen: "Ainoat paikat joissa muistan tunteneeni oloni turvalliseksi, olivat suosikki-enon ja kahden tietyn ystävän kanssa naapurustossani. Toivoin aina että he voisivat vain adoptoida minut." Lapsenkaltaisen hekotuksen myötä hän selittää tarkemmin: "Olin kulkukoira heidän ovellaan illallisaikaan. Niin kuin, 'voinko hengata täällä vähän aikaa?'"

Lapsuuden ystävistään hän jakaa: "Heidän vanhempansa olivat riittävän ystävällisiä antaakseen minulle pienen turvapaikan, hiukan suojaa, vaikka vain muutamaksi tunniksi, se riitti minulle saadakseni hengähdystauon." Ottaen vakavamman sävyn Zeena sanoo: "Vaikka minä itse en ollut vanhempien fyysisen väkivallan uhri, on monia tutkimuksia jotka osoittavat vanhempien välisen perheväkivallan vaikutukset lapsiin."

Taiteilija korostaa: "Vaikka lapsia itseään ei fyysisesti lyödä, se on aivan yhtä vahingollista. He elävät jatkuvassa ahdistuneisuuden tilassa, koskaan tietämättä milloin jokin räjähtää tai missä seistä. Kodin vakaus on täysin kumottu." Varhaisina vuosina tappouhkaukset, öinen vandalismi, kyttääjät odottamassa kodin ulkopuolella ja vihaposti olivat tavallisia tapauksia johtuen hänen vanhempiensa pahamaineisuudesta. Zeena korostaa: "Minun tapauksessani en kokenut vain väkivaltaa kotona vaan väkivaltaa myös kodin ulkopuolella. Minulla ei ollut missään todella rauhallista."

"Tunsin olevani yksinäinen susi tai viidakkokissa jonka täytyy pärjätä itsekseen, kuten jaguaari", Zeena tarkentaa. "Minulla oli hyvin vahva yhteys eläimiin, ja ilmiselvästi yhä on. Yhteyteni muihin ihmisiin oli paljon heikompi. Luultavasti yhä on", Zeena myöntää. "Samaistuin niin eläimiin. Kuten sanoin, en ollut sosiaalistunut kun olin lapsi. Mutta meillä oli paljon eläimiä ja olin todella tiukasti sidoksissa niihin. Ei ainoastaan meidän eläimiimme vaan kaikkiin eläimiin."

Hänen perheensä eri eksoottiset lemmikit olivat niin ikään lähde toiselle paljon julkisuutta saaneelle kiivaalle keskustelulle. Suurin osa huomiosta kohdistettiin perheen lemmikkileijonaan, Togareen. Zeena muistaa: "Sain hyvin vahvan yhteyden tuohon leijonaan. Isovanhempani asuivat muutaman korttelin päässä San Franciscon eläintarhasta. Ja sen jälkeen kun hänet vietiin sinne, he veivät minut vierailemaan tuon leijonan luona joka ikinen lauantai."

Hän toteaa uudelleen: "Tulin tuntemaan Togaren paremmin kuin vanhempani, niin monen vuoden jälkeen", muistellen, "vanhempani vain jättivät hänet sinne. He eivät koskaan palanneet vierailemaan hänen luonaan. Joten minä vierailin säännöllisesti, saaden shamanistisen yhteyden. Hän oli veljeni. Olimme molemmat vain näyttelyesineitä vanhempieni maailmassa." Vannoutunut vegaani ja eläinten oikeuksien puolustaja nopeasti huomauttaa että hän ei hyväksy villieläinten pitämistä henkilökohtaisina lemmikkeinä.

Selittäen yhteyttään eläimiin ja kuinka se liittyy hänen Tiibetin buddhalaisiin harjoituksiinsa, selvästi erottuva ilo nousee hänen äänessään. Zeena selittää: "Osana sitä mitä opetan, on parantavat harjoitukset ihmisten eläimille". Hän sanoo: "Minä todella nautin kyetessäni opastamaan ihmisiä, joilla ehkä on vanhempi tai sairaalloinen eläin, läpi tiettyjen henkisten harjoitusten. Tai jos he ovat juuri saaneet uuden eläinlapsen, opetan kuinka tehdä tiettyjä vahvistavia ja pitkäikäisyys-harjoituksia. Jopa sellaisen nimen valitseminen, joka on hyödyllinen eläimelle, on jotain jota buddhalaisuus painottaa."

Zeena huomauttaa: "Satun pitämään myös kaikista olennoista, jopa hyönteisistä joita en ole ennen nähnyt, jotka ovat tavallaan puistattavan näköisiä. Minulla on uteliaisuutta ja ajattelen, 'Vau, tuo on siisti. Ihmettelenpä mitä se ajattelee juuri nyt.' Yritän katsoa niitä silmiin ja liittyä niihin niiden tasolla." Lempeän naurun kera hän sanoo: "Jotkut ihmiset eivät reagoi kovin suopeasti kun he näkevät että tykkäät laulaa hyönteiselle, ajatellen että olet hiukan outo." 

Hän jatkaa selittäen: "Tietenkin tiedän ettei ötökkä puhu englantia. Mutta tiedätkö mitä? Tiedän myös että jos olet vieraassa maassa etkä ymmärrä kieltä, mutta joku on aidosti ystävällinen sinulle, sinä ymmärrät sen. Sinun ei tarvitse puhua heidän kieltään."

Zeena jakaa: "Niin usein kuulen luokseni tulevien ihmisten sanovan, 'Olen niin yksinäinen.' Etenkin näinä aikoina koronaviruksen, lockdownin ja kaiken kanssa. Ihmiset ovat niin yksinäisiä. Masennus ja mielisairaudet pahenevat eristäytymisen johdosta. Yritän aina muistuttaa heitä että jos he avaavat mielensä kaikille elämänmuodoille ympärillään, näkyville ja ei-näkyville, on kirjaimellisesti mahdoton olla yksinäinen."

Hän huomauttaa lempeästi: "On niin monia pieniä elämänmuotoja, joille voisit omistaa huomiosi, jotka voisivat hyötyä positiivisesta huomiostasi. Juuri kun tunnet olosi yksinäiseksi, toivoen että joku antaisi sinulle huomiota, niin myös koira joka istuu vieressäsi tai hämähäkki keittiössäsi!" Zeena ehdottaa: "Puhu vain niille kuten normaali henkilö puhuu toiselle henkilölle. Ne tuntevat aikomuksesi. Ne tuntevat hyväntahtoisuutesi. Ja tuo koko prosessi muuntaa sinut, silloin et tunne oloasi niin yksinäiseksi."

Jooginina Zeena opastaa oppilaitaan yksityisesti, opettaen buddhalaista filosofiaa, rituaaleja, meditaatiota, ja maagisia tekniikoita. Maallisella tasolla hän tarjoaa yksityistä elämänvalmennusta ja henkisyyteen perustuvaa neuvontaa kenelle tahansa mistä tahansa uskonnosta. Tarjoten luentoja, seminaareja ja työpajoja suurelle yleisölle, hän uskoo jatkuvan oppimisen ja mielen haastamisen tärkeyteen. Zeena ottaa usein osaa yksinäisiin buddhalaisiin retriitteihin laajentaakseen, syventääkseen ja hallitakseen omia harjoituksiaan. 

"Olen opettanut siitä saakka kun olin 16-vuotias. Metafysiikkaa ja maagista noituutta kun olin nuorempi.  Ei niin paljon noituutta enää", Zeena selventää, "vaan opettaen henkisiä harjoituksia ja meditaatiota hyvin pitkän aikaa." Hän kuvaa: "Elämäni ydin on pitää yllä henkisiä harjoituksiani. Kuin pyörän keskiö, josta kaikki muu elämässä laajenee pinnojen lailla."

Zeena tunnustaa: "Osittain suurin haasteeni näinä aikoina omissa henkisissä harjoituksissani on myötätunto ihmisiä kohtaan. Mitä tarkoitan tällä, on tuntea myötätuntoa ihmisiä kohtaan, mutta ei heidän häiritsevää käytöstään kohtaan. Se on tärkeä ero." Tiedustelin sitten hänen polustaan buddhalaisuuteen. Ihmettelin mikä se oli joka veti hänet sen koeteltuihin traditioihin. Hän vastasi: "Minulle se oli seurausta useista henkilökohtaisista koetuksista, jotka jouduin käymään läpi. Elämäni muuttui sillä tavalla että minä todella tarvitsin jotain metafyysisen tyyppistä henkistä ohjausta."

"En ollut kiinnostunut psykoterapiasta. Tutkin sitä aikaisemmin elämässä. Se oli niin hyvää kuin se saattoi olla sitä tarjoavien ihmisten vuoksi", hän selittää. "Mutta tiedätkö, se ei vain toiminut minulle. Se ei ollut minun ratkaisuni. Minulla oli erityisiä asioita joita kävin läpi elämässäni." Hän selittää tarkemmin sanoen: "Neuvot, vahvistukset, initiaatiot ja koulutus joita olen vastaanottanut buddhalaisilta opettajiltani, herättivät kyvyn tehdä selkeitä henkisiä, metafyysisiä ja jopa terveyteen liittyviä muutoksia nopeammin kuin ikinä ennen."

Zeena selittää: "Myötätuntoinen tapa, myös tapa jolla he opettivat esimerkillä, aktivoi syvemmän ymmärryksen maailman todellisesta luonteesta jossa elämme. Elämästä yleensä, ja siitä kuinka mieli toimii. Se todisti minulle näiden Tiibetin buddhalaisten harjoitusten puhtaan ja maagisen luonteen, joka on yhä elävä asia."

Hän huomauttaa nopeasti: "Käydessäni läpi kaikkia näitä haasteita, opetuksia, koulutusta ja initiaatioita, tämä kaikki yhdistyi, tapahtuen samanaikaisesti luovaan taiteeseeni, joka on ammattini." Kuitenkin Zeena huomauttaa: "Henkinen elämäni on yksityiselämääni. Se ei ole identiteetti. Se on vain olemassaoloani, millainen olen. Ikään kuin sanoisit, minulla on ruskeat silmät, tiedätkö? Mutta minä en kulje ympäriinsä sanoen, 'Hei, tiedätkö mitä? Minulla on ruskeat silmät.' Sellainen minä vain olen."

Lyhyen tauon jälkeen hän sanoo: "Buddhalaisuus on tosiasiassa realismia. Se ei ole sen paremmin nihilismiä kuin utopististakaan. Mystiset ja metafyysiset tekniikat joita käytän näinä päivinä, ovat hyvin erilaisia kuin silloin kun olin nuorempi." Keskeyttäen hetkeksi hän lausuu: "Luulen, että se on kehitysprosessi." Jatkaen ajatustaan hän pohtii: "Viime vuosina kasaantuneet vaikutukset vuosikymmenten meditaatiosta ja muista harjoituksista ovat sallineet minun muuttaa niin ikään prosessia, jolla teen taidettani."

"Havainnoin ja kuuntelen nyt paljon enemmän", Zeena selittää. "Käytän enemmän aikaa avatakseni mieleni ja hyväksyäkseni sen mikä orgaanisesti nousee esiin, syyttämättä, pakottamatta, johdattelematta tarkkaa merkitystä tai päämäärää johonkin." Selittäen edelleen hän kertoo: "Joskus kun jokin, jota en alunperin tarkoittanut tehdä, kehittyy, joka on merkityksellisempää kuin alkuperäinen suunnitelma, ajattelen, 'Joo, okei. Tämä siis minun oli todellisuudessa tarkoitus tehdä.'"

Zeena kertoo minulle: "Sen havainnoiminen mikä luonnostaan syntyy, se ei usein edes ole etualalla joka paljastaa itsensä niin tärkeänä, vaan mikä on periferiassa tai taustalla. Monet tietoisuuden tasot tapahtuvat samanaikaisesti." Hän selittää edelleen, sanoen: "Minulla on tietty harjoitus, jonka läpi opastan jotkut oppilaistani, jota kutsun 'oheisiksi'. Oheiset eivät ole asia joka on näköpiirisi etualalla."

Yksinkertaistaen hän kuvaa: "Jos menet esimerkiksi eläintarhaan, menet se ajatus mielessä että tulet näkemään tiikereitä, karhuja ja elefantteja. 'Isoja asioita.' Et todellisuudessa ajattele että siellä tulee olemaan myös kaupunkivarpusia. Tai hiiri varastamassa ruokatarjottimilta. Tai muita asioita, kuten siellä työskentelevät ihmiset, joita nähdäksesi et todellisuudessa maksaisi. Mutta ne ovat siellä, niin ikään eläviä olentoja. Ne ovat mitä tarkoitan 'oheisilla'. Se on mitä yleensä jätämme huomiotta." Hän vakuuttaa: "Tietenkin tähän harjoitukseen kuuluu paljon enemmän kuin ainoastaan tuo! Mutta tuolla lailla taiteeni on aina enemmän integroitu henkisiin harjoituksiini."

"Toinen taiteellisen inspiraation aspekti", Zeena sanoo, "on että tunnen suurta vetoa symbolismiin ja symbolistiseen taidesuuntaukseen, ja minulla oli varhaisen elämän kokemusta sen tutkimisesta." On olemassa niin ikään elintärkeä inspiraation lähde, joka tulee hänen unistaan. Hän selittää sanoen: "Siinä mielessä minuun vaikuttavat samat asiat kuin surrealisteihin ja expressionisteihin. Vuosikymmeniä pidin unipäiväkirjaa. Joskin nykyään minun ei enää niin paljon tarvitse."

Mitä tulee hänen oppilaisiinsa, en voi kuin ihmetellä miltä hänestä tuntuvat 'internet-seuraajat.' Kysyttäessä sosiaalisesta mediasta ja sen roolista hänen elämässään, hän vilpittömästi vastaa: "En ole koskaan halunnut 'seuraajia'. Internetin alusta saakka olen ollut sen ihmisten mieliin kohdistamaa narkoottista vaikutusta vastaan, enkä ole koskaan halunnut olla tekemisissä sen kanssa". Zeena paljastaa: "Ainoa syy miksi avasin tiettyjä tilejä, hankin nettisivun, ja ollenkaan aloitin online-läsnäolon, oli se, että oli niin monia huijaus-sivuja... väittäen olevansa minä... jopa puhuen minuna ajoittain!" 

Hän jatkaa vahvistaen: "Mitä tulee oppilaisiini, kannustan heitä pidättäytymään ylenmääräisestä netin käytöstä, tai kehittämään tietoisuuden siitä kuinka he käyttävät sitä. Aseta ajastin, äläkä ylitä tiettyä minuuttimäärää päivässä. Pane virta pois tiettyyn aikaan ja tee mitä tahansa mikä on tarpeen ettet jää toksisen vaikutuksen koukkuun."

Zeena neuvoo: "Säännöllisten digitaalisten detox-päivien tai viikonloppujen pitäminen auttaa myös. Ole yhtä valpas netin käytössä, kuin jos astuisit myrkyllisen jätteen kaatopaikalle. Me navigoimme jo riittävästi illuusioiden läpi todellisessa elämässä. Itsesi salliminen jäädä kiinni vielä enempiin illuusioihin virtuaalitodellisuuden avulla menee yli kaiken logiikan, se on mielipuolista. En olisi surullinen jos koko internet vain katoaisi huomenna."

Zeena miettii sitten sitaattia, jonka hän kerran luki saksalaisesta lehdestä. Hän muistelee ajatuksekkaasti: "Kuuluisalta Tiibetin buddhalaiselta, 17. Karmapalta, Ogyen Trinley Dorjelta, kysyttiin käyttääkö hän nykyaikaisia keksintöjä, kuten internettiä tai sähköpostia. No, hän hiukan yskäisi ja sanoi, 'Kenelle minun pitäisi lähettää sähköpostia? Internet tarjoaa ainoastaan illuusion informaatiosta. Se luo myös paljon hämmennystä.' Tuo sitaatti oli itsessään aivan mahtava pieni opetus."

Hän huomauttaa: "Elämme nyt hyvin sairaassa yhteiskunnassa, joka vaatii radikaalia vastarintaa. Tätä yritän välittää tuntemilleni ihmisille." Zeena kysyy retorisesti: "Mitä on radikaali vastarinta?" Hän vastaa: "Tapa olla radikaali, on lopettaa mielipuolinen mieltä vahingoittava käyttäytyminen, josta on tullut addiktio. Sillä tavoin tullaan radikaaliksi!"

Selittäen edelleen hän sanoo: "Radikaalia on saada ote itsestäsi, mielestäsi, ja olla tulematta uusimman, viimeisimmän asian viettelemäksi. Olla kaatumatta emotionaalisesti koska luulet että sinun pitäisi tehdä mitä ikinä vertaisesi tekevätkin. Kuinka olla radikaali tänäpäivänä ja aikana, on ajatella tekojesi seurauksia. Sillä tavalla olet radikaali. Älä vain tee asioita järjettömästi ja impulsiivisesti."

Zeena kertoo minulle: "Radikaalina olemista on lopettaa tuhoisa tavanomainen käyttäytyminen. Älä välitä mitä naapurisi tekevät. Älä välitä mitä joku poliitikko tekee tai sanoo. Kuka helvetti välittää? Välitä siitä mitä sinä teet. Välitä kuinka myötätuntoinen sinä olet toisia kohtaan." 

Hän kertoo: "Monet ihmiset saattavat ajatella, 'Miksi minun pitäisi olla myötätuntoinen kun kukaan muu ei ole?' No, koska se on milloinkaan toiminut että kaksi väärää luovat oikean? Syy siihen, miksi maailma on sellaisessa tilassa kuin on, on se, että ei kiinnitetä huomiota tai välitetä omista teoista ja seurauksista."

Hän korostaa: "Tule terveeksi. Tule niin vahvaksi kuin mahdollista... ruumiiltasi ja mieleltäsi. Tämä on radikaalia. Miksi se on radikaalia? Koska se itse asiassa vaatii enemmän mielen voimaa ja kurinalaisuutta kuin vain hajoaminen ja taaperon kiukunpuuskan saaminen joka kerta kun jokin loukkaa." Selventäen ajatustaan hän selittää: "Me astumme elämään, ja perheemme, yhteiskuntamme, koulumme antavat meille nämä identiteetit. Ehdollistaminen tulee sekä itsemme ulkopuolelta että myös itse aikaansaatuna."

Zeena sanoo: "Aiotko tähän vai tuohon ammattiin? Mikä identiteettisi tulee olemaan? Mikä politiikkasi tulee olemaan? Mikä tulee olemaan uskontosi? Vai ei uskontoa? Mitä aiot tehdä elämälläsi? Pistämme paljon ajatusta ja odotuksia siihen että 'minä olen tämä', 'minä olen tuo', 'minä en ole tämä', 'minä en ole tuo.'"

Hän neuvoo: "Sillä ne, jotka ovat todellisella henkisellä polulla, vähitellen alkavat tuntea tervettä inhoa kaikkia identiteetti-etikettejä kohtaan. Et halua tai tarvitse niitä enää." Tarkentaen edelleen hän selittää: "Vähitellen kaikki tuo alkaa pudota pois. Jopa omat ideasi ja määritelmäsi vähitellen hajoavat ja putoavat pois, niin että sinun ei tarvitse tulla määritellyksi millään vertailuilla."

Zeene päättää lausumalla: "Sinusta tulee puhdas olemassaolo. Sinä vain olet. Tiibetiläisessä buddhalaisuudessa on tapa kuvata tätä. Juurilamani Thrangu Rinpoche selittää sen 'sellaisuuden' tilan saavuttamisena. Niin kaunis sana yksinkertaisuudessaan. 'Sellaisuus'. Puhdas olemassaolo. Ei tämä. Ei tuo. Ei molemmat. Ei kummatkaan. Vain rentoutuminen puhtaassa olemisen tilassa. Yksinkertaisesti ollen."

Zeena Schreck: 50 Years as Ritual Performance Artist & Spiritual Warrior 1967-2017

Alla olevan videon esittelyteksti sanoo: "1990 Zeena hylkäsi satanismin seuratakseen omaa polkuaan, etsien henkistä selitystä väärinkäytöksille ja vastoinkäymisille, mutta perimmiltään harjoittaen ikiaikaista totuuden etsintää. Tuo etsintä johti hänet purkamaan juurensa satanismissa. Löytäen tiensä Vedalaisen tantran aidon vasemman käden polun harjoitusten alkuperään, hän tuli vihityksi jooginina intialaisessa Shaktismissa, sitten myöhemmin Tiibetiläisessä tantrisessa buddhalaisuudessa. Tantrinen buddhalaisuus opettaa, että kaikki mitä koemme on seurausta omista teoistamme, mutta ennen kaikkea, että voimme aktiivisesti luoda muutoksen noiden kokemusten lopputulemaan. Zeena ymmärtää kasteensa ja hänen vanhempiensa tuon tapahtuman hyväksikäytön negatiiviset vaikutukset karmallisena kypsymisenä aiemmista elämistä; kokemuksina, jotka auttoivat antamaan ravintoa sille joka hän on tänään. Hän pitää niin ikään satanistista kastettaan ensiesiintymisenään julkiseen rituaaliseen performanssitaiteeseen. Huolimatta siitä, että hän yksin puolusti poissaolevaa isäänsä ja hänen kirkkoaan modernin USA:n historian pahimman noitavainon aikana (jota nimitettiin nimellä 'satanic panic' tai 'saatananpalvontapaniikki'), Saatanan kirkon nykypäivän hallinnoijat stalinistiseen tyyliin edelleen pyyhkivät Zeenan historiastaan. Eräs sellainen esimerkki on satanistisen kasteen ääniraidan poistaminen 'Satanistisen Messun' tallenteen valikoiduilta uudelleenjulkaisuilta. Sen tähden tämä tietty pala historiaa alkuperäisiltä vinyylitallenteilta sisältyy oikeutetusti tähän muistojuhla-videoon. Tämä on Zeenan rituaalinen muistutus omasta historiastaan ja kasteestaan osana henkilökohtaisesti virittynyttä äänitaide-videokollaasia, juhlistaen 50 vuotta julkista palvelua rituaalisena performanssitaiteilijana ja henkisenä soturina - 1967-2017."

Toinen mielenkiintoinen Zeenan haastattelu, joka keskittyy buddhalaisuuteen: 

Compassion is contagious, Zeena Schreck explains why