Teemeditaatio

 Tämä kirjoitus - nyt uudelleen muokattuna ja täydennettynä - on aikaisemmin ollut vanhalla nettisivullani, jota ei enää ole ollut olemassa sen jälkeen kun kotisivutyökalu ja verkkoyhteisö Suntuubi lopetti toimintansa 2020. Tähän blogiin teksti sopii mainiosti. Käyttämiäni lähteitä en tällä kertaa liitä mukaan - osa on vanhentunut - mutta nämä ovat koottuja vinkkejä, joita ei ole tarkoituskaan noudattaa kirjaimellisesti, vaan soveltaa siltä osin kuin kukin hyväksi näkee.  

Artikkelissa "Miten päästä yhteyteen introvertin kanssa", sanotaan mm. näin: "Hiljaisuuden jakaminen toisen henkilön kanssa voi johtaa maagisiin hetkiin. Näissä hetkissä ihmiset tuntevat olonsa luonnolliseksi. Hiljaisuus ei saa olla pakotettua, ja asenteet ja keskustelut voivat olla luonnollisia. Ympäristömme pitäisi olla rauhallinen ja sillä pitäisi olla rauhoittavia vaikutuksia. Hiljaisuuden pitäisi luoda yhteys kahden henkilön välillä. Tämä kumppanuus voi kestää koko loppuelämän." 

Olen itse käytännössä kokenut tämän todeksi, kuten olen joissain kirjoituksissani kertonut, ja siksi olikin ilo lukea tuollainen vahvistus, mutta on myös totta, että se ei saa olla pakotettua. Varsinainen meditaatio voi olla liian muodollista, mutta teen juonti yhdessä voi olla luonnollinen tapa hiljentyä hetkeksi. Tätäkin olen testannut henkisen keskusteluryhmän vetäjänä aikoinaan, ja se toimii! Odotan, että pääsisin kokeilemaan taas teemeditaatiota vanhan ystäväni kanssa, joka kuului keskusteluryhmääni, mutta välimme ovat etääntyneet luovuttuani kristinuskosta, ja kaipaisivat jotain syventävää metodia. Ryhmän puitteissa oli helppo kokeilla erilaisia meditaatioita yms., mutta kun kohtaamme epämuodollisesti, on vaikeampi ehdottaa mitään. Harvoin nykyään edes juomme teetä yhdessä.

Mielessäni on kai jo vuosia ollut kuva-aihe, jonka haluaisin piirtää/maalata, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi tehdä edes luonnoksia: Buddha ja Jeesus juomassa teetä! Aihe on saanut innoituksensa juuri minun ja ystäväni tilanteesta.

Viime joulun alla tarjosin hänelle teen kahvilassa ja annoin lahjaksi teelajitelman, sekä ison tuoksukynttilän (vihreä tee-sitruuna), johon oli kuvattu teekannu, kuppi ja teepusseja. 

Tämä kupillinen teetä 

käsissäni - mielellisyys

on käsin kosketeltavaa!

Mieleni ja ruumiini ovat

läsnä juuri tässä ja nyt.

- Thich Nhat Hanh

Jos olet kylmissäsi, tee lämmittää sinua;

jos sinulla on liian kuuma, se viilentää sinut;

jos olet masentunut, se piristää sinua;

jos olet uupunut, se tyynnyttää sinut. 

- William Gladstone 

Meditaatio on hiljaa olemisen taito,

joka yhdistää sinut henkiseen itseesi

ja antaa täyden huomion sisäiselle elämällesi.

- Jayme Barrett 

 Ajoittain kun juomme teetä ystävän kanssa, emme ole tietoisia teestä tai edes siinä istuvasta ystävästämme. Teemeditaation harjoittaminen on todella läsnä olemista teemme ja ystäviemme kanssa. Tunnistamme että voimme oleilla onnellisesti nykyhetkessä huolimatta kaikista suruistamme ja huolistamme. Istumme siinä rentoutuneina tarvitsematta sanoa mitään. 

Teemeditaatio on meditaation muoto samalla kun juodaan teetä. Jokainen voi harjoittaa teemeditaatiota, kaiken ikäiset tai mistä tahansa kulttuurillisesta tai poliittisesta taustasta. Se on metodi, jolla sitoudumme hiljaiseen kontemplaatioon. Pohjimmiltaan teemeditaation aikana katsotaan sisäänpäin nähdäksemme mielemme sellaisena kuin se on, vailla pyrkimystä tulkita tai tuomita. Olipa mielemme puhdas tai saastunut, kirkas tai hämmentynyt, meidän tarvitsee vain todistaa sitä. Ollessamme vapaat tuomitsemisesta tai moittimisesta, olemme henkisesti avoimia, ymmärrämme itseämme syvemmin, ja tulemme vastaanottavaisemmiksi syleilemään muita ja heidän näkemyksiään. 

Niin monet ihmiset uskovat että he eivät osaa meditoida tai eivät meditoi. Kuitenkin tämä teemeditaatio on vain eräs esimerkki siitä kuinka voimme tuoda tietoisuuden ja hiljaisuuden mihin tahansa arkiseen hetkeen. Pyyhkäise pois ajatus, että ainoa tapa meditoida on istua jalat ristissä matolla, messuten "Om", mieli täydellisesti hallittuna ja kokonaan ilman harhailevia ajatuksia. 

Luultavasti jo meditoit etkä edes tiedä sitä. Onko sinulla kiinnostus tai luova harrastus, joka täysin imee sinut itseensä? Kun olet uppoutunut siihen, viekö hetki sinut täysin mukanaan, jokaisen vivahteen ja yksityiskohdan läpäistessä sinut niin että tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt? Silloin tämä voi olla alkusoittoa tyyneydelle ja hiljaisuudelle.

Se johtuu siitä, että olet tietoisesti sitoutunut toimintaan, olkoon se niin yksinkertaista kuin teetauko, tuijottaen ulos ikkunasta; puutarhanhoito, tanssiminen tai luominen; on mahdollista löytää rikas tyyneys tuossa nykyhetkessä sallimalla uppoutumisesi toimintaan viedä sinut ulos päästäsi ja sisään sydämeesi, kuvaannollisesti puhuen... ja mitä se on, ellei meditaatiota? Kun lopetat toiminnan ja pysähdyt hetkeksi, voit tuntea tyyneyden ja "kuulla" hiljaisuuden, ilman että sinun tarvitsi pistää takamustasi matolle. 

Teellä on tapana hidastaa meitä tarpeeksi kauan jotta hengitämme hiukan syvemmin ja päästämme hiukan irti jännityksestä, jota usein kannamme ympäriinsä tunnistamatta, ja se sallii tarpeeksi tilaa oivalluksille ja luoville ratkaisuille leijailla mieleemme. Sellaisten, jotka saattavat tehdä loppupäivästämme hiukan helpomman. Keskity hengitykseesi ja anna mielesi tyynnyttää itsensä. Juodessasi teetä, keskity siemauksiisi kuin keskittyisit hengitykseesi meditoidessa. Älä unohda hengittää, mutta salli mielesi keskittyä tietoiseen siemailuun. Yritä imeä kaikki maku ja aromi juodessasi, jättämättä pisaraakaan nautiskelematta. Teessä on se hyvä puoli että se on kuumaa. Et voi vain horia sitä alas kuin vettä vaan. Pidä kuppisi jäähtymistä ajastusmekanismina. Teen juominen auttaa sinua säätelemään itseäsi, ei liian hitaasti eikä liian lujaa. Nautiskele jokaisesta siemauksesta. Se harjoittaa mieltäsi olemaan juuri tässä, juuri nyt, aivan kuten meditaatio. 

Kuin kuppi joka on täytetty vedellä, mielemme voi olla täytetty joko hämmentyneen mielen satunnaisilla ajatuksilla, tai valaistuvan mielen kirkkaalla horjumattomalla keskittymisellä. Haasteena on tunnistaa ja hyväksyä molemmat kuten ne ovat, ja tulla tietoiseksi sisäisistä tiloistaan. Valaistuva mieli vai hämmentynyt mieli... mitä sinä näet kupillisessa teetä?

Hämmentynyt mieli määritellään mielentilana, joka on täyttynyt kaikilla satunnaisilla ajatuksilla, mielikuvilla, äänillä ja tunteilla, jotka täysin imevät huomion ja saavat menettämään itsetietoisuuden. 

Valaistuva mieli on avomielisyyttä, mieli joka jatkuvasti pysyy avoinna, järjestyksessä, rajoittamattomana, vapaana ja kirkkaana. Kun valaistuva mieli ilmenee, huomaa olevansa rauhassa; tuntemusten, halujen, ajatusten ja huolien nousu- ja laskuvesien liikuttamatta jokapäiväisessä elämässä. Harjoittamalla tätä valaistuvaa mieltä, me vähitellen kehitämme valaistuneen mielen, ei-dualistisen mielen. Ei-dualistinen mieli ylittää kaikki muodot, kaiken käsitteellistämisen. Tätä ei-dualistisuuden tilaa symboloi tyhjyys kupissa. Teemeditaatiossa, riippumatta siitä mikä on mielentilamme, valaistuva tai hämmentynyt, kun juomme teen, näemme tyhjyyden kupissa, eli metaforisesti näemme mielen todellisen tyhjyyden. Haasteena on nähdä ja kokea tämä tyhjyys, sen sijaan että näemme vain tyhjän kupin.

Hiljainen ja irrottautunut mutta kuitenkin hyvin tarkkaavainen mieli teenjuomisseremoniassa on erityisen hyvin soveltuva meditatiivisen tietoisuuden harjaannuttamiseen. Käydessämme läpi teen juomisen liikkeen teesalin tyynessä ja rentouttavassa tilassa, me yksinkertaisesti katselemme mielentiloja, jotka nousevat tietoisuutemme sisällä. Tietoisuuden kohde, joko hämmentynyt mieli tai valaistuva mieli, ei ole keskipiste; tietoisuus itse on.

Teemeditaatio voi auttaa meitä näkemään itsemme selvemmin ja yhdistymään syvään henkisyyteemme. Hiljaisuudessa voimme mietiskellä sisäisesti, nähdäksemme emotionaaliset sokeat pisteemme ja varjomme. Sitten jakamalla tuon henkisen kokemuksen muiden teevieraiden kanssa, joilla on erilainen kulttuurillinen tausta kuin meillä, voimme yhdistyä heidän kanssaan kaikkein inhimillisimmällä tavalla, ylittäen itseään luovat ja ihmistekoiset rajat. Siten teemeditaatio on keino monikulttuuriseen kommunikaatioon ja konfliktin ratkaisuun. 

Yksi tapa meditoida teen kanssa on yksinkertaisesti alkaa tekemällä teetä. Käytä aikaa ja valitse lempiteetäsi (irtolehti-tee on suosituinta, koska se sallii enemmän aromeja ja makuja vapautua). 

Vihreää teetä ei ole tarkoitus valmistaa samalla lämpötilalla kuin mustaa teetä, valkoista teetä samalla kuin vihreää jne. Veden lämpötila ja haudutusaika ovat avaintekijöitä. 

Kuppi symboloi ruumistamme.

Astia (kuppi tai teekannu) myös muistuttaa meille siitä henkisestä periaatteesta, että osan meistä täytyy tyhjentyä jotta voimme täyttyä jollain paremmalla.

Tee symboloi mieltämme.

Teelehdet edustavat elämää ja elämänyhteisöä (ihmisiä, luontoa) ympärillämme.

Veden juoksevuus muistuttaa meille jatkuvista muutoksista joita kohtaamme.

Kun tee on valmista, istu alas mihin tahansa mukavaan asentoon, ja pitele kuppia käsiesi välissä tai rintaasi vasten. Pitele sitä missä tahansa asennossa, joka sallii sinun tuntea teen lämmön sen siirtyessä itse teestä kehoosi. Anna sen imeytyä ytimeesi asti; itse asiassa sellainen visualisointi on tavanomaista meditaatiossa. Sitten kun olet valmis, ota ensimmäinen siemaus teetä, ja nauti värikkäistä mauista. Viivy ja toista.

• Sano itseksesi tai ääneen: "Kuppi on hyödyllinen siinä määrin kuin se on tyhjä." Kaataessasi vettä kuppiin: "yksi mahdollisuus, yksi hetki."*
• Tunne kupin paino, rakenne ja lämpötila pidellessäsi sitä käsissäsi.
• Vietä muutama hetki istuaksesi teekuppisi kanssa ennen kuin alat juoda siitä. Haluat tämän ajan olevan meditaatiotauko yhtälailla kuin teetauko. 
• Näe maaperä, sade ja aurinko, jotka vaadittiin tämän juoman luomiseen, ja naiset ja miehet joiden kädet korjasivat sadon, valmistivat, pakkasivat, rahtasivat ja myivät sen. "Koko maailmankaikkeus voidaan nähdä kukassa", Thich Nhat Hanh kirjoittaa. Tämä näky on palkitseva itsessään, ja on hyvää harjoitusta kaiken näkemiseksi samoin silmin, mukaan lukien henkilö joka istuu edessäsi.
• Nuuhki teen tuoretta aromia, nuuhkaise kolme kertaa hitaasti ja syvään, hengitä ulos suun kautta. Tule tietoiseksi ajatuksista, jotka tulevat mieleesi pidellessäsi kuppia.
• Stressisi, onnesi ja onnettomuutesi on tehty sinun mielipiteistäsi ja asenteistasi. Sinun mielentilasi vuorostaan vaikuttaa siihen kuinka toiset voivat ympärilläsi. Päästä irti mielipiteistäsi ja asenteistasi. Tunne stressisi liukenevan. Tunne sen lipuvan pois. Tunne sen putoavan maahan.
• Havainnoi aikomusta liikuttaa kättä lähemmäs suuta, avata suu, koskettaa kuppia huulilla.
• Tunne kupin kallistuminen ja lämpimän teen siirtyminen suuhusi, koskettaen huulia ja kieltä.
• Hörpi ja pyörittele teetä suussasi, käyttäen aikaa maistaaksesi teen täysin. 
• Katso, voitko huomata paikan missä maku tulee selväksi, ja kuuntele nielemisen ääntä, ja tule tietoiseksi juoman koko liikkeestä kehosi sisällä.
• Kysy itseltäsi joka siemauksella, kuka nauttii tästä teestä? Kun kohtaat tuon henkilön, anna sen mennä. Tarvitset tauon hänen tarinastaan silloin tällöin. Muutoin teetaukosi ei ole tauko lainkaan.
• "Vain tämä", muistuta itseäsi joka siemauksella. "Vain tämä." Istu ja hengitä kuin kukka niityllä, nauttien auringosta.
• "Olla tässä ja nyt ja nauttia nykyhetkestä on tärkein tehtävämme", sanoo Thich Nhat Hanh. Anna teen aromin täyttää mielesi avaruus kunnes siellä ei ole sijaa ajatuksille. Anna ajattelevasta mielestä tulla teestä nauttiva mieli.
• Ehkä voit toistaa prosessin useita kertoja jos aika sallii.
• Viimein, kysy itseltäsi tai muilta: "Mitä muutoksia minä (tai sinä) kohtaan tällä hetkellä? Kuinka minä (tai sinä) reagoin näihin muutoksiin?"

* Yksi mahdollisuus, yksi hetki - Ichigo, Ichie: tämä tietty yhdistelmä teetä, ympäristöä ja ihmisiä (eli heidän havaintojaan) eivät koskaan enää kohtaa täsmälleen samalla tavoin. Nauti hetkestä tarkoituksella. 

Kuten viini kristillisellä ehtoollisella, se ei ole tee itse joka on pääasiallinen hengen vahvistaja. Se on teen käyttäminen henkisessä kurinalaisuudessa, joka saa teen muovaamaan sielujamme.

Tee on yksi parhaista esimerkeistä neljästä elementistä yhdistettynä yhteen nautittavaan asiaan. Aluksi tee voi vaikuttaa olevan kokonaan vesi-elementtiä. Vesi on ensimmäinen askel teen valmistamisessa. Tietenkin tämä muodostaa suurimman osan teestä fyysisesti, mutta esoteerisesti se ei ole lainkaan sen kokonaisuus. Kun vesi on valutettu, seuraava askel on sen keittäminen. Tässä kohtaa sisällytetään tulen elementti. Ei ainoastaan vettä pistetä tulelle, vaan tulen kuumuus säilyy teevedessä pitkän aikaa. Kolmas askel teen valmistamisessa on lisätä kuumaa vettä teelehdille, jotka ovat maan elementtiä. Tämä tekee siitä teetä eikä kuumaa vettä. Ilman osa on höyry ja tuoksu, jotka tulevat teestä. Hyvän teen pitäisi olla aromaattista ja hyvältä tuoksuvaa.

Teen myytti liittyy läheisesti jokapäiväiseen elämään Japanissa. Legendan mukaan teepensas kasvoi paikalle, missä Bodhidharma, väsyneenä yhdeksänvuotiseen meditaatioonsa, laski silmäluomensa maahan (eli legendan mukaan repi ne irti). Hänen oppilaillaan oli tapana hauduttaa tämän pensaan lehtiä kiehuvassa vedessä auttamaan heitä meditaatiossaan. Teeseremonia tapahtuu teehuoneessa eli "mielikuvituksen kodissa", jossa ei ole koristekuvioita ja se on koristettu ainoastaan ikebana kukka-asetelmalla tai maalauksella, ja hiljaisuudessa "joka sisältää ajallisen olemassaolon salaisuuden" ja sallii kunkin henkilön syventää kokemusta kontemplaatiossa. Rituaali, joka ympäröi tätä seremoniaa, suosii rauhaa, rentoutumista ja aitoutta: hiljainen valmistus, minuutin tarkat eleet... kaikki palvelee hengen vapauttamista, sen irrottamista arkisista tapahtumista ja vastaanottavaiseksi tekemistä.

Siitä asti kun varhaiset munkit huomasivat että hauduke fermentoiduista Kamelia-lehdistä tuotti hitaasti toimivan mutta pitkään vaikuttavan stimulantin, buddhalaiset ovat pitäneet teetä arvossa. Sen kofeiini auttaa tavoittamaan täysin tietoisena olemisen päämäärän. Sen takia sitä tarjotaan usein luostareissa noin kello 16 - siihen aikaan kun aineenvaihdunta alkaa hiipua ja meditoijat alkavat tuntea olonsa uniseksi. Teen juominen levisi kautta Aasian buddhalaisuuden osana, ja luultavasti auttoi buddhalaisuutta leviämään: aina käytännölliset kiinalaiset nopeasti hyväksyivät sen, ei niinkään sen lupaaman henkisen kyvykkyyden takia kuin lääkinnällisestä avusta jota tee tarjosi. Sitä oli paljon turvallisempi juoda kuin vettä, ja se sekoittui helposti vahvoihin lääkeyrtteihin. Havaittuna hyvän terveyden ja hyveen lähteeksi (se ei ollut alkoholipitoinen, joten se ei dementoinut mieltä), teestä tuli suosittu uhri jumalille. Yksityiskohtaisia rituaaliseremonioita suunniteltiin sen juomista varten. Nyt maailmankuulu zen-buddhalainen Chado eli Teen tie suunniteltiin Japanissa täydellisesti ilmentämään yhden kupillisen hauduttamisessa ja tarjoilemisessa ensisijaisten pyhien periaatteiden yhteyttä: taivas ja maa, monta ja yksi, pysymättömyys ja transsendenssi, toiminta ja tyyneys. 

Ilmari Vesterinen kertoo kirjassaan Shintolaisuus - Japanin kansallisuskonto (Gaudeamus Oy 2012): Eisai oli Kiinassa tutustunut myös teehen, ja koska se osoittautui oivalliseksi juomaksi, hän toi senkin mukanaan [Japaniin]. Pian tee sai keskeisen sijan zeniläisyydessä, ei vain juomana vaan myös osana zeniläistä filosofiaa ja taidetta. Eisai asettui Heianiin ja alkoi opettaa uutta uskontoa ja teen käyttöä...

Myös teenjuonti kohosi arkipäiväisestä tapahtumasta taiteeksi, uskonnolliseksi symboliksi ja filosofiaksi. 

Kun Eisai palasi toiselta matkaltaan, hän toi tullessaan teensiemeniä ja istutti ne Heiankyon lähelle. Hän teki ankarasti propagandaa teen puolesta säästääkseen kansan alkoholin pahoilta vaikutuksilta ja kirjoitti teenjuontia puolustavan kirjankin. Uusi juoma vaati uudet astiat, ja kun Dogen lähti Kiinaan, hänen mukaansa pantiin käsityöläinen, jonka oli määrä opetella teekuppien valmistusta. Tämäkään ei vielä riittänyt perusteellisille japanilaisille. Japanin varhaisen zenin ensimmäisiin mestareihin lukeutuva Muso Soseki (1275-1351) näki paljon vaivaa tehdäkseen zeniä tunnetuksi. Hän rakensi esimerkiksi eristettyyn puutarhaan mietiskelymajan. Se todettiin sopivaksi teennauttimispaikaksi. Näin oli syntynyt teeseremonian (chanoyu, "kuuma teevesi") kolme elementtiä: sopiva alkoholiton juoma, tarkoituksenmukainen kalusto ja rauhallinen ympäristö. Teenjuonnista kehittyi nopeasti rauhallinen, syvähenkinen toimitus, jonka kehittämiseen zenin parhaat mestarit osallistuivat. Teehuoneetkin rakennettiin niin, että ne koostuivat kolmesta elementistä: ulko-osasta, puutarhasta ja sisätilasta. Nämä vastaavat buddhismin kolmea perusoppia: kaiken katoavaisuutta, epäitsekkyyttä ja nirvanaa. 

Lue myös:

Mistä teeseremoniassa on kyse?

Japanilainen teeseremonia 

Wikipedia: Japanilainen teetaide

Teeseremonia ja tietoinen meditaatio

Teen tie - Chado

Teen Ystävät ry

Lihava "Buddha"?

Nämä pikku figuurit sain lahjaksi hyvältä ystävältäni ennen sydänleikkaustani ja täytettyäni 50-vuotta. Minua on aina vaivannut miksi Buddha kuvattaisiin lihavana, vaikka minulla oli jostain saatu käsitys että kyseessä olisi symbolinen, onnea tuova kiinalainen versio. Sitten kun aloin oikeasti ottaa selvää asiasta, selvisi että eihän tämä hahmo ole Buddha ensinkään! 

Myös "nauravana Buddhana" tunnettu hahmo - johon viitataan myös "lihavana Buddhana" etenkin lännessä - nousi kiinalaisista kansantarinoista. Alkuperäiset tarinat keskittyivät Chan-munkkiin nimeltä Ch'i-t'zu tai Qieci, Fenghuasta, joka on nyt Zhejiangin maakunta. Ch'i-t'zu oli eksentrinen mutta hyvin rakastettu hahmo, joka sai aikaan pieniä ihmeitä, kuten ennusti säätä. Hänen väitetään eläneen 900-luvun tienoilla jaa., mikä merkitsee että hän eli huomattavasti myöhemmin kuin historiallinen Sakyamuni, todellinen Buddha. Hän oli yksi useista "sitoutumattomista pyhimyksistä", jotka tulivat liitetyksi Chan-panteoniin.

Tradition mukaan juuri ennen kuolemaansa Ch'i-t'zu paljasti olevansa Maitreya Buddhan inkarnaatio. Maitreya nimetään Tripitakassa tulevan aikakauden Buddhaksi. Maitreya Buddhan uskotaan olevan Bodhisattva, joka ilmestyy maan päälle tulevaisuudessa, saavuttaa Nirvanan ja opettaa maan ihmisille puhdasta Dharmaa, aivan kuten Sakyamuni Buddha teki. Buddhalaisten kirjoitusten mukaan Maitreya Buddhaa pidetään elävän Buddhan eli Gautama Buddhan seuraajana. Ch'i-t'zun viimeiset sanat olivat:

Maitreya, todellinen Maitreya

syntynyt uudelleen lukemattomia kertoja

aika ajoin ilmennyt ihmisten keskuudessa

Aikakauden ihmiset eivät tunnista häntä

Maitreya oli vuorossa seuraavan kosmisen syklin Buddhaksi, miljardeja vuosia tulevaisuudessa. Kiinalaiset buddhalaiset muuttivat tätä skenaariota, lyhentäen Maitreyan saapumisen ajan lähitulevaisuuteen, ellei jopa tässä ja nyt. Saattaisiko tuleva Buddha jo pitää silmällä asioita, incognito? Siitä saakka jos kohtasit vaeltavan munkin, et voinut olla ihmettelemättä. 

Kertomukset Ch'i-t'zusta levisivät läpi Kiinan, ja häntä tultiin kutsumaan Pu-taiksi (Budai), joka merkitsee "hamppuinen säkki". Hän kantaa mukanaan säkkiä, joka on täynnä hyviä asioita, kuten makeisia lapsille, ja hänet kuvataan usein lasten kanssa. Pu-tai edustaa onnea, anteliaisuutta ja vaurautta, ja hän on lasten suojelija yhtä lailla kuin köyhien ja heikkojen. Kutsuttakoon sitä miksi tahansa - tyytyväisyydeksi, onneksi, vapaudeksi - Pu-tai näyttää löytäneen sen. Jos hän kantaa kaikkea tarvitsemaansa tuossa säkissä, tavara ei häntä kuormita. Jos hän tuntee mielensä, ajatukset eivät häntä kuormita. 

Tänä päivänä Pu-tain patsas voidaan usein löytää läheltä kiinalaisten buddhalaisten temppelien sisäänkäyntiä. Hänen kuvansa kaunistaa monia ravintoloita, amuletteja ja liikeyrityksiä. Perinne hieroa Pu-tain vatsaa hyvän onnen vuoksi on kansan käytäntö, ei kuitenkaan aito buddhalainen oppi. Se ilmaisee buddhalaisuuden avaraa moninaisuuden suvaitsemista että tämä kansantarinoiden naurava Buddha hyväksytään viralliseen harjoitukseen. Buddhalaisille mikä tahansa ominaisuus, joka edustaa buddhaluontoa, on kannustettava, eikä kansanperinnettä ystävällisestä, nauravasta Buddhasta pidetä minkäänlaisena pyhäinhäväistyksenä, vaikka ihmiset tietämättään saattavat sekoittaa hänet Sakyamuni Buddhaan. Sakyamuni kuvataan melkein aina hoikkana. Et voi erottaa Buddhaa hänen vatsastaan, mutta voit erottaa Buddhan sen puutteesta. 

Joskus silmiinpistävä ikonoklasmi on valepukuista ylistystä. Mutta sen tärkeämpi funktio on hillitä impulssia palvoa uskonnollisia/hengellisiä sankareita. Buddhan ihmisyys, Pu-tain maanläheisyys, ja nauravan Buddhan käytettävyys ei ole tavallisten ihmisten ulottumattomissa. 

Pu-tai seurasi buddhalaisuuden leviämistä muihin Aasian osiin. Japanissa hänestä tuli yksi seitsemästä Shinton onnen jumalasta, ja häntä kutsutaan Hoteiksi. Seitsemän onnen jumalaa, Shichifukujin, ovat eklektinen ryhmä jumaluuksia Japanista (1), Intiasta (3) ja Kiinasta (3). Nämä jumaluudet olivat olemassa itsenäisesti kunnes tämä ryhmä luotiin "keinotekoisesti" 1600-luvulla. Shichifukujin on erinomainen esimerkki tavasta jolla hindulaiset, buddhalaiset ja shintolaiset uskomukset elävät rinnakkain Japanissa, vaikuttaen toisiinsa, ja jopa lainaten toisilleen jumalia. 

Pu-tai sisällytettiin myös kiinalaiseen taolaisuuteen yltäkylläisyyden jumaluutena. 

Thaimaassa Pu-tai toisinaan sekoitetaan toiseen samankaltaiseen munkkiin, jota laajasti kunnioitetaan Thaimaassa, Phra Sangkajai tai Sangkachai; hän oli buddhalainen Arhat joka eli Herra Buddhan aikaan. Herra Buddha ylisti häntä hänen erinomaisuudestaan hienostuneen Dharman (tai Dhamman) selittämisessä helposti ja oikein ymmärrettävällä tavalla. Eräs Thai-kansanperinteen kertomus kertoo että hän oli niin komea että jopa mies halusi hänet vaimoksi. Välttääkseen vastaavan tilanteen, Phra Sangkajai päätti muuttaa itsensä lihavaksi munkiksi. Toinen kertomus sanoo hänen olleen niin puoleensavetävä, että enkelit ja ihmiset usein vertasivat häntä Buddhaan. Hän piti tätä sopimattomana, joten hän naamioi itsensä epämiellyttävän lihavaan ruumiiseen. Kaksi asiaa erottaa Pu-tain ja Phra Sangkajain toisistaan: Phra Sangkajailla on hiven hiuksia päässään, kun taas Pu-tai on selvästi kalju; Phra Sangkajai pitää kaapua Theravada buddhalaisella tavalla, laskostettuna yhden hartian yli, jättäen toisen paljaaksi. Pu-tai pitää kaapua kiinalaisella tavalla, peittäen molemmat käsivarret mutta jättäen yläruumiin etuosan paljaaksi. 

Pääasiallinen kertomus joka koskee Pu-taita zenissä, on lyhyt Koan. Siinä Pu-tain sanotaan matkanneen antaen makeisia köyhille lapsille, pyytäen vain penniä zen munkeilta tai maallikkoharjoittajilta joita hän kohtasi. Eräänä päivänä munkki tulee hänen luokseen ja kysyy: "Mikä on zenin merkitys?" Pu-tai pudottaa säkkinsä. "Kuinka zen oivalletaan?" hän jatkaa. Pu-tai ottaa silloin säkkinsä ja jatkaa matkaansa.

Lähteet:

Learn Religions: The Laughing Buddha

Huffpost: Who is the Laughing Buddha? Zen's Artistic Heritage

Chinese Buddhist Encyclopedia: Budai

Wikipedia: Budai

Asian Art: Maitreya Buddha - The Future Buddha

Traditional Kyoto: The Seven Lucky Gods

Kääntymys?

Buddhalaisuus on kiinnostanut minua hyvin pitkään. Hiljaisen meditaation sisällytin henkisiin harjoituksiini käytyäni johdantokurssin paikallisessa Zendossa muutamia vuosia sitten. Jatkoin Zendossa käymistä jonkin aikaa; yhteisessä meditaatiossa on puolensa, vaikka monet muodollisuudet (useat kumarrukset) tuntuivat vähän teennäisiltä. Toisekseen meditaation jälkeisissä teehetkissä kävi ilmi että porukka oli enimmäkseen aika akateemista ja keskustelu pyöri sisäpiirin jutuissa. Kävisin kyllä tänäkin päiväni ihan mielelläni joskus, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi.

Pitkään hiljainen meditaatio olikin ainoa henkinen harjoitukseni luovuttuani monimutkaisista rituaaleista. Olen meditoinut ennenkin: jo 1990-luvulla muodostin itse harjoituksen, jossa tavoittelin suorastaan ennätyksiä – tunti oli ihan tavanomaista. Silloin siihen sisältyi mm. paljon visualisointia, koska sain runsaasti New Age-vaikutteita.

Kaikkein omimmalta zenmetodilta tuntui heti alkuun ”tekniikaton tekniikka”: Silmät puoliavoinna tuijotat tyhjää seinää – näin vältät sekä aistiärsykkeitä että unelmointiin vaipumista. Ei ole mitään päämäärää, ei edes ”valaistuminen”: istumisen tarkoitus on istuminen. Siinä missä meditaatiotekniikat joissa keskitytään johonkin kohteeseen ovat alttiita ulkoisille häiriöille, tässä tekniikassa kaikesta mitä ympärillä mahdollisesti tapahtuu, tulee osa harjoitusta.

Nimenomaan zenbuddhalaisuus tuntui kiinnostavimmalta suuntaukselta. Olen toki lukenut kirjoja siitä, mutta myönnän että käsitykseni on varmasti aina ollut vahvasti oman tulkintani mukainen. Toisaalta, sama pätee kristinuskoon. On yhtä monta tapaa olla kristitty kuin on kristittyjä. Jokainen tulkitsee sitä ”oman evankeliuminsa” mukaan.

Joka tapauksessa kiinnostukseni ei siis ole syntynyt yhtä-äkkiä tyhjästä. Se on kehittynyt vähitellen. Olen lakannut uskomasta persoonalliseen Jumalaan, ja että Jeesus oli muuta kuin ihminen: hän oli kyllä hyvin buddhankaltainen ihminen, jonka opetukset – joista kristikunta oikeasti vähät välittää – ovat arvokkaita. Pinnallisesti olen ollut myös tietoinen buddhalaisuuden eri koulukunnista, joita riittää ihan yhtä lailla kuin kristinuskossakin: onhan jopa Puhtaan Maan Buddhalaisuus, jossa huudetaan avuksi Amida/Amitabha-Buddhaa, joka pelastaa sinut kuoleman jälkeen ”Puhtaaseen Maahan”. Kuulostaa tutulta.

Tuntuu vähän hassulta kertoa että näin Youtube-videon, jossa Tina Turner lausuu mantraa ”Nam Myoho Renge Kyo”, ja se teki minuun välittömästi syvän vaikutuksen. Mantra jäi pyörimään mieleeni, ja kesti pari päivää ennen kuin kehtasin avata suuni kotona. Puolisoni oli tottunut meditaatiooni, ja nyt minun piti informoida häntä siitä että tuottaisin jatkossa myös ääntä. Vaikutelmani harjoituksesta näin alussa on se, että toisin kuin hiljainen meditaatio se on hyvin ”fyysinen” vaikka tapahtuukin paikallaan istuen – se tuntuu kehossa miellyttävästi. On jopa vaikea lopettaa. Hyvin pian jo muutin ”kotialttarini” enemmän oikeaoppiseksi buddhalaiseksi alttariksi, jossa on esillä Buddhan patsas, suitsuketta, kynttilä, viherkasvi, vettä, ja ruokaa (esim. omena). Jatkan kuitenkin myös hiljaista meditaatiota mantran toistamisen jälkeen. Se tuntuu silloin entistäkin vaikuttavammalta.

Tässähän on kysymyksessä siis Nichiren buddhalaisuus; se on japanilainen suuntaus, josta voi lukea lisätietoa muualta. Henkisesti minusta on tullut erittäin kriittinen, jopa skeptinen, joten on tavallaan hienoa havaita että osaan yhä innostua jostain. Se ei kuitenkaan tarkoita että syöksyisin suinpäin mihinkään. Harjoitus on yksi asia, ja sitoutuminen johonkin liikkeeseen kokonaan toinen juttu. Luonnollisesti olen tutkinut asiaa netissä. Jokaisen tulisi aina tehdä niin koska se on nykyään niin helppoa.

Jos aloitetaan itse Nichirenista, joka perusti suuntauksen, hän arvosteli muita buddhalaisia koulukuntia. Siitä iso miinus hänelle. Jotkut pitävät häntä Buddhana, mutta ei tuo kovin valaistuneelta vaikuta. Myös Nichiren buddhalaisuuden sisällä on useita suurempia ja pienempiä ryhmiä. Jos jokin katsoo edustavansa ainoaa oikeaa buddhalaisuutta, se on minusta ihan yhtä vastenmielistä kuin vastaavat kristillisten suuntausten väitteet. Sitä paitsi päinvastainen väite, johon myös olen törmännyt, että Nichiren buddhalaisuus ei ole oikeaa buddhalaisuutta, vaikuttaisi äkkiseltään katsoen jopa validimmalta, pakko myöntää. Mantrojakin on monia, myös kristillisiä, joten en väitä että on yksi yli muiden; tämä on vain se joka minua itseäni puhuttelee.

Temppelibuddhalaisuus papistoineen ei minua kiehdo edes ajatuksen tasolla – Suomessa näyttää toimivan, todennäköisesti hyvin pienessä mittakaavassa, Nichiren Shoshu, josta 1991 irtautui maallikkoliike Soka Gakkai, joka on nykyään levinnein ja suurin. Siitä olen lukenut ristiriitaista tietoa, erilaisia näkökulmia. Totta kai eri ihmisillä on erilaiset kokemukset, ja kun toimitaan eri maissa ja kulttuureissa, sekin vaikuttaa osaltaan. En voi itse arvostella sellaista mistä minulla ei ole kokemusta. Olen varma että kohtaisin Soka Gakkai Internationalissa hyvin fiksuja ja mukavia ihmisiä, mutta aivan yhtä varmasti myös kapeakatseisia ja ahdasmielisiä ihmisiä – koska se on, no inhimillistä... vaikka kuinka pyrittäisiin tuomaan esiin omaa buddhaluontoa. Haluan suojella itseäni uusilta pettymyksiltä – niitä on jo ihan riittämiin tullut tässä elämässä. Pelkään ennen kaikkea dogmaattisuutta, taikauskoa ja henkilöpalvontaa. Muiden kokemusten perusteella kaikkea tätä saattaisi löytyä. Ja toisaalta en yksinkertaisesti kaipaa ympärilleni mitään yhteisöä. Soka Gakkai International on Suomessa uskonnollisen yhdyskunnan asemassa, ja minä en halua liittyä uuteen uskonnolliseen yhteisöön tai erota vanhasta; Suomen laki kyllä sallii nykyään kaksoisjäsenyyden, mutta yhteisöillä on oikeus valikoida jäsenensä ja asettaa ehtoja: en usko että kumpikaan – nykyinen yhteisöni tai Soka Gakkai International – katsoisi sitä hyvällä että kuuluu yhtäaikaa johonkin toiseen yhteisöön. Ensimmäinen asia jonka tarkistin oli se, että homoseksuaalisuus ei ole ongelma Soka Gakkai Internationalissa, se on syytä mainita. Yksittäisille ihmisille eri kulttuureissa se voi silti olla ongelma.

Kolmesta suurimmasta Nichiren buddhalaisuuden koulukunnasta Nichiren Shu vaikuttaa lukemani perusteella olevan lähimpänä perinteistä buddhalaisuutta siinä mielessä että he ovat tekemisissä myös muiden buddhalaisuuden suuntausten kanssa ja sisällyttävät harjoituksiinsa hiljaisen meditaation. Sekin on temppelibuddhalaisuutta, joka ei toimi Suomessa.

Jäljelle jää siis itsenäisen harjoittajan tie. Heitäkin löytyy runsaasti maailmalta. Tällä hetkellä aion kokeilla muutaman kuukauden mantraa, katsoa mikä minussa ehkä muuttuu. Jo nyt voin sanoa, että se on todella voimaannuttava. Minuun vetoaa juuri se että Nichiren buddhalaisuudessa ei palvota jotain ulkopuolista jumalolentoa, vaan – aivan buddhalaisuuden ydinsanoman mukaisesti – nähdään jokaisessa ihmisessä myötäsyntyinen potentiaali tulla Buddhaksi: Buddhaluonto. Tätä harjoitus pyrkii kutsumaan esiin. (Toki esoteerinen kristinusko niin ikään tähdentää käsitystä "Kristus meissä") Tähän suuntaan elämäni on kulkenut viime vuodet. Välillä olen eksynyt suunnasta henkilökohtaisten huolten takia, huolehtimalla antanut niille huomiota ja sen myötä voimaa hallita minua, sen sijaan että ottaisin elämän niin kuin se on ja antanut sen virrata vapaasti. Minussa on kipinä, jonka harjoitus sytyttää ja saa hehkumaan. Virittäydyn mantran myötä maailmankaikkeuden värähtelyyn. "Alussa oli Sana..." (Joh.1:1)

Minuun vetoaa toisaalta myös se – uskonnollisen historiani huomioiden – että toisin kuin pelkkä hiljainen meditaatio, Daimoku – mantran lausuminen - on kuitenkin huomattavasti uskonnollisempi harjoitusmuoto. Varsinkin sitten kun siihen liitetään vielä muita elementtejä, jotka kuuluvat asiaan: Juzu-helmet kosketusaistin lisäämiseksi harjoitukseen (kristillinen rukousnauha on minulle entuudestaan tuttu, joten tässä ei sinänsä ole mitään uutta); Gongyo eli liturgia jossa resitoidaan osia Lootus-Sutrasta japaniksi (netistä löytyy tähänkin ohjeet). Gongyo suositellaan suoritettavaksi aamuin illoin. Omassa elämässäni se ei ole mahdollista. Menen töihin kuudeksi aamulla ja asun kerrostalossa.

Kolmantena kunnioituksen kohteena alttarilla eli Butsudanissa oleva Gohonzon eli mandala, jossa on sanskritinkielisin ja kiinalaisin merkein mm. mantra. Viimeksi mainittuun suhtaudutaan nähdäkseni turhankin taikauskoisesti joissain suuntauksissa: se on kuitenkin vain paperia ja mustetta, jonka merkitys on mielessä, ei mikään maaginen objekti sinänsä. Kunnioituksella ja taikauskolla on joskus hienon hieno ero. Joten voin aivan hyvin printata sen netistä sen sijaan että vastaanottaisin sen esim. Soka Gakkailta juhlallisesti.

Monen mielestä en varmasti voi kutsua itseäni buddhalaiseksi jo senkin perusteella, että en ole halukas tiettyihin elämäntapamuutoksiin. Nuoruudessani olin 26 vuotta absolutisti ja 10 vuotta vegetaristi. Se riitti minulle, en aio palata takaisin ehdottomuuksiin ja rajoituksiin.

Mutta yhtä hyvin voisi kysyä kuka voi kutsua itseään kristityksi ja millä perusteella. Kaikki on aina tulkintaa. ”Kun on koolla kaksi kristittyä, on kolme mielipidettä”, on joku sanonut. Kristitty on se joka tunnustautuu kristityksi, kukaan ei voi sitä toisen puolesta päättää; sen opin kauan sitten.