MAAGIKKO

Tämä on tämän blogin viideskymmenes postaus! 

 Monet henkilökohtaiset oivallukseni ovat ripoteltuna blogeissani siellä täällä, koska ne ovat kehittyneet pikku hiljaa - kuten kehityksellä on tapana edetä. Uskon, että edes valaistuminen ei ole kertakaikkinen mystinen kokemus, kuten lainauksissa sivulla Harjoitus selitetään. Se on matka pikemmin kuin päämäärä. Koska oivallukseni ovat nimenomaan henkilökohtaisia, en tiedä onko niillä mitään annettavaa kenellekään muulle; ajattelenpa vain "ääneen"... 

Olen usein viitannut, niin tässä blogissa kuin muissakin blogeissani, edellisen puolisoni kuolemaan, ja miten käänteentekevä merkitys sillä oli elämässäni: siitä kertoo kirjoitukseni Muutosten aika. Viime vuonna hänen kuolemastaan tuli kuluneeksi jo seitsemän vuotta (ks. esim. postaukseni, "Katsaus kuluneeseen vuoteen" 31.12.2022), ja moni lienee kuullut "seitsemän vuoden sykleistä"; yleensä niitä sovelletaan ihmisen elämän ikäkausiin, mutta yhtä hyvin voidaan laskea muitakin seitsemän vuoden jaksoja. Erityisesti viime vuonna aloin huomata ajatellessani elämääni edesmenneen puolisoni kanssa, että painopiste pohdinnoissani oli siirtynyt kaikkeen siihen negatiiviseen, mitä tuo suhde piti sisällään. Jopa siinä määrin, että aloin  kyseenalaistaa koko suhteen, mutta siinä ei tietenkään voi olla kaikki koska kuitenkin olimme yhdessä niin kauan. Toisen blogini kirjoitukseen, Minun tieni, olen hiljattain lisännyt seuraavan ajatuksen: 

"Kun puolisoni kuoli, jo silloin kaukaiset hyvät muistot nousivat vahvasti pintaan. Vuosia myöhemmin näen pelkästään negatiiviset asiat, jotka saavat kyseenalaistamaan koko suhteen. Mutta totuus löytynee jostain siltä väliltä... yksinkertaisesti siksi että maailma ei ole mustavalkoinen. Aika on kaksiteräinen miekka: se antaa avaramman näköalan, mutta ehkä myös voi johtaa harhaan... tämän päivän silmin katsottuna asiat voivat näyttäytyä yksipuolisina: et enää edes tunne sitä ihmistä, joka joskus oli Sinä."

Kuten kerron mainitussa kirjoituksessa "Muutosten aika", erityisesti ensimmäisenä vuotena hänen kuolemansa jälkeen - mutta harvakseltaan myös myöhemmin - näin usein unta jossa olimme yhdessä ja ajattelin että minun pitää kertoa hänelle etten enää halua olla hänen kanssaan, koska olen löytänyt uuden rakkaan. Tänä vuonna kesällä pitkästä aikaa näin tuon unen taas; ajattelin siinä vain että minun täytyy päästä kyseisen rakkaani, nykyisen aviomieheni luokse, ja taaskaan en saanut sitä sanotuksi, aivan kuten silloin aikoinaan en saanut sanottua että olisin halunnut erota jo aikapäiviä sitten. Tällä kertaa uutta oli se että tuo uni aiheutti minulle ahdistusta, siitä oli tullut painajainen josta herääminen oli helpotus. Kuten oli lopulta helpotus vapautua tuosta ahdistavasta elämäntilanteesta, vaikka sitten niin äärimmäisellä tavalla, kun en sitä muutoin saanut itse aikaiseksi.  

Se sai minut ajattelemaan: silloin kun hän kuoli 2015, noin kolme kuukautta joka ilta juttelin hänelle, kunnes tuntui että on aika sanoa lopulliset hyvästit koska olin alkanut jutella iltaisin myös elävän ihmisen kanssa puhelimessa, eli nykyisen aviomieheni. Nyt olisi loogista kirjoittaa hänelle kirje, johon puran kaiken sen negatiivisen mitä tunnen häntä kohtaan, koska hän on nyt etäällä minusta sekä ajallisesti että ajatuksissa. Se on puhtaasti psykologinen teko, mutta minä en olisi minä, ellen muokkaisi siitä maagista rituaalia. Magia on niin ikään pohjimmiltaan psykologiaa, aivan kuten uskontokin. Paljon ei tarvinnut asiaa pohtia, kun siitä oli tulossa yksittäisen teon sijasta koko loppuvuoden kestävä henkinen prosessi. Kun ottaa huomioon että kyseessä oli melkein 19 vuotta kestänyt ihmissuhde, ei sen ehkä pitäisikään käydä kädenkäänteessä ja olla helppoa, yhtäältä päästää irti lopullisesti, mutta ennen kaikkea, vapauttaa itsensä negatiivisuudesta! 

Me pelkäämme hyvin paljon sanaa magia, sillä on huono kaiku, sillä sen merkitys on degeneroitunut ja sillä on puhtaasti taikauskoinen sointi korvissamme. Mutta maaginen oli alunperin yksinkertaisesti psyykkistä, muinaiset eivät tienneet psyyken olemassaolosta, joten kykenemättä kutsumaan mitään psyykkiseksi he käyttivät sanaa magia. 

- Carl Jung

Tieteen termipankki selittää, että puolalaissyntyisen antropologin Bronislaw Malinowskin (1884-1942) mukaan uskonnon ja magian funktiot ovat erilaisia; magiassa korostuu praktinen ulottuvuus, uskonto on luonteeltaan ekspressiivistä. Mutta vaikka uskonto ja magia on varsinkin vanhemmassa tutkimuksessa usein selkeästi erotettu toisistaan, kaikki tutkijat eivät ole tehneet näiden ilmiöiden välillä kategorista eroa, ja nykyisessä uskonto- ja kulttuuritutkimuksessa nähdäänkin magia usein eräänä uskonnon muotona, jolloin voidaan puhua esim. maagisuskonnollisista rituaaleista. 

Oma magian harjoitukseni - niin kuin sen itse määrittelen - on keskittynyt ennen kaikkea uuden vuoden yöhön, ja kirjoitan siitä seikkaperäisesti järjestyksessä toisessa tämän blogin julkaisussani ikinä, Vuoden maagisin yö, ja se oli ennen kääntymystäni buddhalaisuuteen, mutta olen jatkanut sitä senkin jälkeen, ja esim. vuoden vaihteessa 2021/2022 tein sen havainnon että... "vuoden vaihde sisälsi minulle sopivassa määrin sekulaaria ja sakraalia ohjelmaa. Olen maininnut että aion luopua vanhoista uuden vuoden traditioistani, mutta nyt täytyy sanoa että pääasia että traditio on elävää - ei vain tavan vuoksi, vaan sisäisestä tarpeesta kuten nyt." 

Muinaiselle nettisivulleni - jota ei enää ole olemassa (minusta riippumatta) - kokosin aikoinaan henkisyyden sanakirjaa, ja magiasta siellä sanottiin mm. seuraavaa: 

Magia tulee sanasta, maagi, pappi (vanhasta persiasta). Novaliksen mukaan magia on "sisäiseen maailmaan tietoisesti vaikuttamisen taito". Monet määrittelevät magian myös tieteeksi ja taidoksi saada muutoksia aikaan käyttämällä tahtoa. Aleister Crowleyn mukaan "jokainen aikomuksellinen teko on maaginen teko". 

Eli voisi melkein sanoa, että elämä on täynnä magiaa. Yleensä puhutaan "maagisesta ajattelusta" negatiiviseen sävyyn; minä myönnän olevani taipuvainen siihen, mutta koen että se juuri tekee elämästä paljon merkityksellisempää ja kiehtovampaa, kun kykenet näkemään sen tällä tavalla, ihmeenomaisena! (Tietenkin se voi olla myös negatiivista, tyyliin, "jos teen näin, minulle tapahtuu jotain ikävää.")  Lapsena se oli minussa luonnollisesti vielä vahvempana - muistan miten esim. näin puiden latvoissa taivasta vasten erilaisia hahmoja, ihmisiä ja eläimiä; minusta on valitettavaa että olen kadottanut tuon kyvyn... Mutta tietoisesti ja tarkoituksellisesti turvaudun magiaan siis vain erityistilanteissa, yleensä ollessani jonkin kynnyksellä, kun pitää päästää irti vanhasta ja suuntautua uuteen. 

Muinaiset käyttivät magiaa taivuttamaan kohtaloa. He tarvitsivat sitä vaikuttamaan ratkaisevasti ulkoiseen kohtaloon. Me tarvitsemme sitä vaikuttamaan ratkaisevasti sisäiseen kohtaloon ja löytääksemme tien jota emme kykene kuvittelemaan mielessämme. 

- Carl Jung: Punainen kirja

Eräällä YouTube-videolla kuulin äskettäin sanottavan, että "rukous on heikko magian muoto." Miksi heikko? Koska se siirtää voiman pois sinulta - annat sen jumalalle, hengelle, jumaluudelle. Projisoit voimasi johonkin ulkoiseen. Olet tuon jumaluuden tahdon alainen ja olet sitonut itsesi. Ei ole metafyysistä voimaa tuolla jossain, jumaluus on olemassa mielessäsi, ja mielesi on voimakas ja saa sen tapahtumaan. Magia korostaa harjoittajan tahdon voimaa. Jos työskentelet hengen kanssa, et kerjää vaan käsket henkeä. Olet maagikko ympyrän keskellä ja kaikki pyörii ympärilläsi, edustat universumin keskipistettä mikrokosmoksessa. Henget eivät ole todella olemassa, vaan edustavat aspekteja omasta tietoisuudestasi. Todellisuudessa tasapainotat psyykeäsi, ja edistynyt maagikko tietää tämän. Mitä monimutkaisempi loitsu, sitä enemmän se työstää tiedostamatonta mieltäsi (esim. jos kirjoitat jotain ylös kerran, voit unohtaa sen; jos kirjoitat sen sata kertaa, muistat sen varmemmin). Loitsu itsessään ei saa aikaan mitään, se aktivoi tiedostamattomia pyrkimyksiä mielessäsi, eikä magia saa mitään mahdotonta tapahtumaan. Vähän kuin plasebo-lääke, josta usein puhutaan vähättelevästi, mutta vaikutus on todellinen eikä tiede vielä osaa sitä täysin selittää. Magia on itsesi muuntamista, ja sitä kautta muihin vaikuttamista ja maailman muuttamista.

 Lisäksi videolla viitattiin siihen, että kristillinen Eukaristia on niin ikään maaginen rituaali (tästä katso vanha käännökseni, Eukaristian Gnosis). Tämä on hyvä pitää mielessä kun puhutaan buddhalaisuudesta. Joskus on vaikea nähdä omassa uskonnossa samaa mitä näkee muissa uskonnoissa. Voinee ehkä sanoa, että minun magiani on lähimpänä nk. kaaosmagiaa. En käytä valmiita kaavoja, vaan katson että se on vaikuttavinta kun teet siitä hyvin persoonallista, sellaista mikä sinua itseäsi puhuttelee. Niin ikään se on elementaalista magiaa, koska luonnon elementit - maa, ilma, vesi, tuli - ovat minulle tärkeitä. Elementit ovat läsnä myös traditionmukaisella Nichiren-buddhalaisella alttarilla (kyllä ne voi löytää kristilliseltäkin alttarilta - ei tarvita kuin kynttilöitä ja kukkia maljakossa!). Huomautettakoon tosin, että minä en käytä mitään metafyysisiä entiteettejä (jumaluuksia tms.), se tuntuisi minusta teennäiseltä. 

Nichiren arvosteli Puhtaan Maan koulukuntaa turvautumisesta yksinomaan Toisen voimaan - Amida Buddhan armoon, joka muistuttaa hyvin paljon kristinuskoa. Yleensä buddhalaisuuden käsitys rukouksesta on toisenlainen: "Sen sijaan että rukoillaan joltain ulkoiselta voimalta ratkaisua, buddhalainen kutsuu kokoon omat sisäiset resurssinsa kohdatakseen ongelmat" (ote sivulta Harjoitus). Tai kuten Wikipedia-artikkeli rukoilusta sanoo Nichiren-buddhalaisuudesta, että sen rukoilutapa, jossa toistetaan resitoiden Lootus-sutran säkeitä, on lähellä länsimaista rukoilukäsitystä, mutta: "Rukoileminen voidaan käsittää tässä prosessiksi, jossa ihmisen itsetuntemus syvenee ja mahdollistaa kehittymisen ihmisenä." Erityisesti Soka Gakkai International käyttää mielellään termiä rukoileminen, joka ei ole ehkä kovin buddhalainen, mutta tuttu käsite länsimaalaisille (joskin voi juuri kristillisten konnotaatioiden takia johtaa ajatukset myös harhaan). 

Joten buddhalaisuus ja magia? Trevor Corson, kirjailija, joka on viettänyt kaksi vuotta Kiinassa opiskellen filosofiaa, ja kolme vuotta Japanissa asuen temppeleissä ja opiskellen buddhalaisuutta, on naimisissa  toimittaja Anu Partasen kanssa, ja he ovat asuneet Suomessa vuodesta 2018, on kirjoittanut nettisivulleen artikkelin, "The Magic of Buddhism", joka kertoo Japanin buddhalaisuuden tärkeästä merkkihenkilöstä, joka ei ole kovin tunnettu lännessä, papista nimeltä Kukai, joka perusti Shingon-lahkon ("todellinen sana"), jolla yhä tänä päivänä on väitetysti yhtä paljon kannattajia kuin Zenillä. Shingon edustaa tantrista buddhalaisuutta (eli Vajrayanaa) kuten Tiibetin buddhalaisuuskin, ja jota myös esoteeriseksi buddhalaisuudeksi kutsutaan. Se korostaa mantroja, maagisia rituaaleja ja seremonioita kuolleiden puolesta. [Mitä Nichiren sanoi Shingonista, löytyy tämän blogin julkaisusta "Nichiren reformaattorina.". Vihje: ei kovin hyvää.] Toki juuri Japanissa buddhalaisuus on niin ikään aina elänyt rinta rinnan shintolaisuuden kanssa, josta olen tässä blogissa julkaissut kokoamani kirjoituksen. Eklektisyys on yleistä myös uuspakanuudessa. 

Luennosta Magic, Healing and Ethics in Tibetan Buddhism (pdf), ja kirjoituksesta Buddhism & Magic: 

Erottelumme uskonnon ja magian välillä palautuu varhaiseen kristinuskoon, kun "magian" arvosteleminen oli osa sitä pakettia millä varhaiset kristityt määrittelivät itsensä ja vähättelivät kilpailijoitaan. Mitä tahansa loitsua tai amulettia, jonka ajateltiin ilmentävän muuta kuin Kristuksen voimaa, luonnehdittiin pahojen henkien työksi. Jeesuksen ja apostolien "ihmeet" täytyi voimakkaasti erottaa "magiasta". [Katso myös pdf-kirja, Raamattu ja magia] 

Muinaisina aikoina egyptiläisten, babylonialaisten ja kreikkalaisten keskuudessa ja keskiaikana Renessanssin jälkeiseen aikaan asti, magia selitettiin suhteessa orgaaniseen todellisuuden ja maailman malliin. Tässä mallissa jokainen asia ja kaikki tapahtumat liittyvät toisiinsa sympatioiden ja vastaavuuksien suhteen. Magiaa pidettiin objektiivisena todellisuutena. Mutta nykyaikaisen tieteen nousun myötä 1600-luvulla, nämä vanhat selitykset kuinka magia toimii, eivät enää riittäneet kohdatessaan kellokoneiston kaltaisen mekanistisen universumin. Joten kahdella seuraavalla vuosisadalla magia tuli selitetyksi energioiden suhteen, mukaanlukien hienon hieno eli okkulttinen energia, jota ei voi havaita laittein. Kuitenkin ruumiimme ja mielemme voivat kokea sellaisia energioita, ollen paljon herkempiä instrumentteja kuin mikään kone. Viime vuosisadan alussa Freudin ja Jungin vaikutuksesta psykologinen ulottuvuus lisättiin magian selityksiin, jonka myötä psyykkisestä energiasta tuli libido ja vanhat jumalat ja henget nähtiin psykologisina arkkityyppeinä tai jopa projektioina. Kvanttifysiikka on siirtynyt tuolle puolen varhaisen 1800-luvun fysiikan vanhojen olettamusten, ja subjektin eli havainnoijan rooli jokaisen tapahtuman esiintymisessä on tullut tunnustetuksi. 

Käytettäessä termiä "buddhalainen magia", tarkoitetaan rituaaleja jotka suoritetaan kokonaan tämän maailman päämääriä varten, joissa buddhalaisuuden lopullinen tavoite - herääminen - on ainoastaan epäsuorasti läsnä käytännössä, jos lainkaan. Kun buddhia ja bodhisattvoja esiintyy näissä käytännöissä, heidän roolinsa pelastajana tai valaistumisen esikuvana ei ole etualalla, ja heidän tarkoituksensa on ainoastaan taata maagisen loitsun vaikutukset. Ja "magia" limittyy "lääketieteen" kanssa siinä että erityisiä lääkkeitä määrätään tiettyihin ongelmiin. 

Asian ydin tantrisen meditaatioharjoituksen eli Sadhanan harjoittelussa on oppia kuinka työskennellä luontaisesti ruumiissamme ja mielessämme olevan energian kanssa. Tantran päämäärä, joka edustaa muuntumisen polkua, on työskennellä energioidemme kanssa, ja sen rajapinnan kanssa jolla persoonalliset energiamme liittyvät niihin energioihin, jotka löytyvät ympäriltämme kenttinä välittömässä ympäristössämme. Tantran metodeita käyttäen voimme päästä käsiksi näihin luontaisiin energioihin, kasvattaa ja lisätä niitä ruumiimme astian sisällä, ja jopa kanavoida ja kohdistaa niitä saamaan aikaan jokin erityinen tarkoitus, kuten itsen parantaminen, muiden parantaminen, vaurauden puoleensa vetäminen, ja niin edelleen. 

Siteeratakseni itseäni, eräässä kirjoituksessani totean että "minun oma filosofiani... sulkee sisäänsä harjoittamani uskonnon saumattomasti, mutta se ei tyhjene siihen. Hengellisyyteni käsittää moninaisia aspekteja, koska ihminen on moninainen olento." Tai voisi myös sanoa: ristiriitainen olento - olemme sekä ruumis että mieli (ellei halua käyttää niin ladattua sanaa kuin "henki"). Olen ehkä vain entistä häpeämättömämmin valmis syleilemään tosiasiaa, että käytän satunnaisesti myös magiaa. 

Muuan ihailemani henkilö hengellisellä alueella, johon jollain tapaa pystyn samaistumaan, on Zeena Schreck, jonka haastattelun olen suomentanut aiemmin tässä blogissa: Saatanan kirkon perustajan, Anton LaVeyn tytär, joka ensin puolusti isänsä organisaatiota julkisuudessa 1980-luvulla, sitten katkaisi siteensä tähän ja hylkäsi satanismin, samalla jättäen kotimaansa. Nykyään hän on ollut jo pitkään tantrisen buddhalaisuuden harjoittaja ja opettaja, mutta kuten hänen nettisivullaan kerrotaan... 

Zeena sisällyttää henkilökohtaisiin harjoituksiinsa ja opetuksiinsa vuosikymmenten  gnostilaisten Sethiläisten teurgian traditioiden tutkimuksen, harjoittamisen ja henkilökohtaisen gnosiksen, joka juontaa juurensa muinaisesta egyptiläisen Seth-jumaluuden palvonnasta ja alkuperäisistä maagisista käytännöistä. Millään muotoa Zeenan opetuksilla jumaluudesta, joka tunnetaan nimillä Seth/Sutek, ei ole mitään tekemistä kalifornialaisen yhteisön kanssa, nimeltä Temple of Set, ei myöskään Typhonian O.T.O:n (eikä sen puoleen minkään muidenkaan harhaanjohdettujen Aleister Crowleyn [Theleman] inspiroimien permutaatioiden kanssa), eikä minkään muiden okkultisten ryhmien kanssa, jotka käyttävät Sethiä keulakuvana, filosofisena arkkityyppinä tai taiteellisena koristeena. Yhtälailla Seth-jumaluus puhtaimmassa alkuperäisessä olemuksessaan ei ole samanmerkityksinen tai keskenään vaihtokelpoinen "Saatanan" kanssa, kuten on virheellisesti julistettu 20. vuosisadan okkultisessa miljöössä, johon ovat vaikuttaneet varhaiset väärät käännökset ja juutalais-kristillisten tutkijoiden heidän omiin uskonnollisiin ennakkoluuloihinsa perustuvat väärintulkinnat. Zeena torjuu täysin sellaiset solipsistiset, postmodernit, itseluodut tulkinnat jumaluuksista, initiaatiosta ja magiasta. 2002 hän erosi järjestäytyneestä roolistaan Temple of Setin Ylipapittarena muodostaakseen Sethian Liberation-liikkeen, perustuen suoraan yhteyteensä itse jumaluuteen ja tältä tuleviin ohjeisiin. Zeena on myös vastaanottanut ohjeen sydänlamaltaan Ayang Rinpochelta, kuinka harjoittaa oikein sekä buddhalaisuutta että Sethiläistä teurgiaa, olematta ristiriidassa buddhalaisten lupaustensa kanssa. Tätä sovelletaan samalla tavalla kuin buddhalaisten harjoittajien kanssa, jotka alunperin ovat muista uskonnoista, kuten kristittyjä tai hinduja, jotka yhä ylläpitävät alkuperäisten uskontojensa aspekteja samalla kun tunnistavat että nuo uskonnot eivät ole todellinen tie vapautumiseen, valaistumiseen ja kaikkitietävyyteen, kuten Buddha Sakyamuni opetti. Sen tähden pitäisi ymmärtää, että millään tavalla Zeena ei yhdistä Sethiläisiä harjoituksiaan ja opetuksiaan (gnostilaistyyppisiä, ei länsimais-okkultistisia) buddhalaisiin. Myöskään hän ei sekoita niitä yhteen kuten monet okkultistit, sekulaarit humanistit, ateistit, akateemikot, ja kaikkien vakaumusten uskonnolliset kiihkoilijat väärin olettavat. Viimein, tehdäksemme sen 100% selväksi: satanismilla ei ehdottomasti ole sijaa Zeenan opetuksissa tai harjoituksissa. Nämä ovat kaikki virheellisiä käsityksiä, joita vastaan Zeena on lujasti. 

Käynnistin prosessin elokuun alussa, kesälomani alkaessa, eli aloitin nk. "oman elämän puhdistuksen" kaukoreikillä, joka opetettiin minulle reikin II tason kurssilla 1994: siinä lähetetään reikiä itselle menneisyyteen joka päivä aina viikon ajan yhtä vuotta kohti (tässä tapauksessa siis 1997-2015, minun ja edesmenneen puolisoni suhteen keston), noin 15 min kerrallaan. Laskujeni mukaan se tulee tällä tahdilla päätökseen marraskuun lopussa. Reikisymbolit auttavat ylittämään ajan ja paikan rajat ja saavat sen vaikuttamaan mielen tasolla. Minulle opetettiin että sitä voi tehdä vaikka televisiota katsoessa, mutta se ei minusta tekisi oikeutta asian vakavuudelle, joten käytän ajan meditaatioon, sytyttäen erityisen kynttilän, jonka sain lahjaksi yhteiseltä hyvältä ystävältämme jouluna 2015, enkä ole tähän asti polttanut sitä kuin kerran seuraavana vuonna ottaakseni siitä kuvan. Nyt se olkoon pyhitetty vain tähän tarkoitukseen, ja saa vähitellen palaa loppuun, kuten symbolisesti on sopivaa. Tämäkin harjoitus korostaa sitä että tässä on kyse ennen kaikkea minusta itsestäni, minun mielestäni, itseni muuttamisesta, eikä vaikuttamisesta johonkin ulkoiseen. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta omaa asennoitumistaan siihen voi. Annan itselleni armollisesti aikaa, mutta samalla asetan selvän tavoitteen. 

Reikistä ja magiasta on kirjoitettu paljon. On buddhalaisia jotka harjoittavat reikiä, ja on kristittyjä jotka harjoittavat reikiä. Ja on magian harjoittajia, jotka harjoittavat myös reikiä. Reiki vaatii vihkimyksen, initiaation (eli "virityksen") Reiki Masterilta/opettajalta, ja siinä käytetään symboleja, kuten monissa maagisissa järjestelmissä (ja uskonnoissa, mukaanlukien kristinusko). Energia itsessään on muinainen, kaikkialla läsnäoleva, mutta Mikao Usui ei "löytänyt reikiä uudelleen" eikä sitä harjoitettu jo muinaisessa Tiibetissä tai muualla, kuten joskus yhä näkee sanottavan, ja niin kuin minullekin aikoinaan opetettiin, vaan meidän tuntemamme reiki on hänen luomansa systeemi. Nuorempana olin erittäin herkkä aistimaan energioita, ja minulla oli voimakkaita kokemuksia mm. juuri reikikursseilla (yhä jatkuvassa päiväkirjoihini pohjaavassa kirjoitussarjassa, Ecce Ego, tulen seuraavassa osassa vuoteen 1994, jolloin kävin reikikurssit). Asian varjopuolena taisin olla herkkä myös toisten ihmisten energioille, mikä teki muiden kohtaamisesta välillä sietämätöntä. Nykyään niin ei voi enää sanoa. Koen kyllä energian virtauksen jollain tapaa kehossani, mutta huomattavasti lievempänä kuin silloin. Itsehoito on yhä erittäin rentouttavaa. (Hoidan päivittäin myös kissaamme; eläimet eivät tunne ennakkoluuloja.)

1994 symbolit olivat vielä salaisia, mutta ei kestänyt kauaa kun ne julkaistiin kirjassa Suomessakin, ja tänä päivänä ne on helppo löytää netistä; tarvitset silti II tason virityksen jotta ne toimivat. Sen myytin mukaan, joka minulle silloin kerrottiin, Mikao Usui oli kristitty. Mutta tosiasiassa hän oli buddhalainen, tarkemmin sanoen Tendai-buddhalainen, joka oli se koulukunta, johon myös Nichiren Shonin alun alkaen kuului, ja Usui tutki myös muita Japanin buddhalaisia suuntauksia, kuten Shingonia. [Katso Kari Paulus.com: Tendai ja Shingon] Perinteisessä japanilaisessa reikijärjestelmässä on erityisiä meditaatioita, symboleja ja mantroja, joilla voi nähdä olevan selviä yhteyksiä Tendai/Shingon-oppeihin. Kun itse kävin reikikurssit, ei Usuin alkuperäisiä meditaatiotekniikoita opetettu; se oli enempi länsimaistettua reikiä. 

Lisää Reikistä, katso linkkilista.=>

Ostin kalligrafiakynän ja mustepullon sekä erityistä paperia kirjoittaakseni kirjeeni. Edellä mainitun kynttilän lisäksi käytössäni on toinenkin pienempi kynttilä, jonka olen kauan sitten valanut itse ja käynyt sytyttämässä sen minun ja edesmenneen puolisoni kihlapaikalla, metsässä järven rannalla, eikä sitä ole sen koomin poltettu. Samalla otin sieltä mukaan myös pienen kiven edustamaan maa-elementtiä. Tämä tapahtui siis puolisoni ollessa vielä elossa, kun halusin ikään kuin muistutuksen kihlauksestamme, joka oli kokonainen (maagisuskonnollinen) rituaali. Siksi onkin hyvä ajatus käyttää näitä samoja elementtejä nyt tähän tarkoitukseen. 

Edelleen suunnitellessani sitä miten menettelen, otin mukaan (suomalaisen) ametistikiteen, jonka 1997 ostin Lapin reissulta ja toin lahjaksi puolisolleni, jonka olin vasta hiljattain tavannut. Lisäksi tarvitsen pienen lasisen ruusuin koristellun kulhon, joka oli hänen ensimmäisiä lahjojaan minulle. 1990-luvulla harrastelin paljonkin jalokiviterapiaa, en juurikaan sen koomin. Nyt pistin kiteen ns. "puhdistumaan" ensin parvekelaatikon multaan vuorokaudeksi (maa-elementti), sitten parvekkeen pöydälle (ilma) ja vesikulhoon (vesi). Lopuksi pyöräytän sitä kynttilänliekissä (tuli). "Ohjelmoin" sen ajatuksella, reikiä apuna käyttäen, unityöskentelyä varten - unimaailmastahan tämä kaikki sai alkunsa - ja pistän tyynyn alle. 

Ajankohta varsinaiselle rituaalille lomani aikani kävi ilmeiseksi ihan itsestään, kun törmäsin tietoon että Perseidien meteoriparvi näkyy elokuussa 2023, ja pian sen jälkeen on uusi kuu. Tähdenlentojen henkisestä merkityksestä löysin tietoa netistä: mm. ne ovat symboleja henkisestä muutoksesta, ja niiden ohikiitävä luonne muistuttaa meitä elämän pysymättömyydestä ja henkilökohtaisen kasvun tärkeydestä. Ne voivat inspiroida itsetutkiskeluun, rohkaisten uudelleenarvioimaan tavoitteitamme ja sitoutumaan henkisen kasvun ja itsensä parantamisen polulle. Uskotaan, että tähdenlennot lisäävät loitsujen voimaa, vahvistavat maagisen työskentelyn intentioita ja vaikuttavuutta. Uudesta kuusta taas sanotaan, että se on uusien alkujen jakso, ja sen tähden ihanteellinen uusien aikomusten asettamiselle ja siementen istuttamiselle tulevaisuutta varten. Niin ikään Venus-planeetan vaiheet vaikuttavat otolliselta, jos näinkin pitkälle haluaa tulkita... Ei sillä, että tällaisilla seikoilla olisi loppujen lopuksi mitään väliä - enhän edes voi sanoa ymmärtäväni niitä kovin syvällisesti, ja kyse on kuitenkin ennen muuta sisäisestä työskentelystä - on vain hauska todeta miten moni yksityiskohta osuu kohdilleen. 

Kirjeen kirjoittaminen oli vaikeaa henkisesti, vaikka tavallaan se soljui melkein itsestään. Käytännön syistä päätin rajoittaa sen yhden A4 arkin toiselle puolelle. Sisältö on tietenkin henkilökohtaista, puhuttelin suoraan edesmennyttä puolisoani, enkä säästellyt sanojani, mutta ei se mikään suoranainen vihanpurkaus ollut, vain rehellinen totuus meidän suhteestamme niin kuin minä sen näen. Taittelin arkin, suljin sen sisään hiukan suitsukehartsia, ja sinetöin sen. Piirsin ilmaan sen ylle reikisymbolit ja pidin sitä käsieni välissä hetken. Säilytin sitä alttarillani seuraavaan vaiheeseen asti. 

Seuraavassa vaiheessa muutaman päivän kuluttua tein mini-pyhiinvaelluksen/retriitin kihlapaikallemme, jossa viivyin melko pitkään - oli rauhoittavaa vain istuskella rantakalliolla, katsella järvelle ja kuunnella aaltojen loisketta. Samanlaisella irtipäästämisen intentiolla kuin suoritan vastaavan rituaalin uudenvuoden yönä, heitin vuosia sitten tältä paikalta ottamani kiven nyt järveen, ja poltin kirjeeni. Otin mukaan hiukan järvivettä, jonka kotona pistin kulhoon jossa se saa itsestään haihtua hiljakseen. Poltin omatekoisen kynttiläni loppuun.  Toisin sanoen, tässä on tiettyjä vastaavuuksia: kivi takaisin sinne mistä se oli otettu, vettä mukaan - haihtuu itsekseen; kynttilä palaa loppuun (vesi ja tuli, tavallaan vastakkaiset elementit, mutta kumpikin puhdistavia omalla tavallaan). Prosessi on vielä erittäin keskeneräinen, mutta toisen, joka ilta polttamani kynttilän korvaajaksi ostin jo Tarotpuodista uuden, Baphomet-kynttilän: se vain tuntuu nyt sopivalta. 

Tiivistäen paradoksinomaisesti: minä "uskon" magiaan, mutta uskonko siihen, on toinen juttu. Jotkin asiat eivät minusta vaadi liikaa järkeilyä ja määrittelyä. Joskus olennaista on teko, ei pohdinta. Kummallekin on aikansa ja paikkansa. 

Itsereflektio

 

Loma tuntuu aina herättävän erinäisiä pohdintoja, yksinkertaisesti siitä syystä että silloin siihen on runsaasti aikaa! Tänä vuonna sain neljän viikon kesäloman jo kesäkuussa (viime vuonna jouduin pitämään sen kahdessa pätkässä). Minulla oli lista asioita, jotka oli tarkoitus tehdä loman aikana. Teinkö? No en. Päätin armahtaa itseni siitä. Toinen lista koski paikkoja, joissa pitäisi käydä, ja se piti paljon paremmin, vaikka muutama kohde vielä jäi myöhemmäksi, mutta onhan tätä kesää vielä jäljellä, ja kaikesta päätellen tämä on erittäin hyvä kesä säiden suhteen! 

Tiedostan että kirjoitan paljon introversiosta, ehkä jopa ylikorostan sen merkitystä? Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei sitä tulisi käyttää tekosyynä mihinkään - "koska olen introvertti, en voi... " tai "minun täytyy..." Kuitenkin meillä on erityinen taipumus itsereflektioon (uusi sana, jonka opin), ja siinä voi olla todella armoton itselleen. Mutta voi toki sanoa että pienet ovat murheet, kun ne ovat korvien välissä: sieltä löytyvät myös ratkaisut, jos niin haluaa. 

Kerran yöllä vuoteessa, unen ja valveen rajamailla, sain suorastaan vallankumouksellisen oivalluksen itsestäni: Olen aikaisemmin useinkin kirjoittanut, että introverttina kadottaessani yhteyden itseeni, kadotan yhteyden myös muihin. Mutta muistellessani elämän mullistavaa kokemustani siitä kun ensin edellinen puolisoni kuoli, ja pian sen jälkeen rakastuin nykyiseen puolisooni, kuvasin kokemustani edellisessä tapauksessa "niin kuin kuoreni olisi murtunut, ja minua vedettiin Valoon"; kaipasin ja sainkin ulkopuolista tukea, ja etsiydyin myös aktiivisesti erilaisiin ryhmiin ja muuhun toimintaan. Jälkimmäisessä tapauksessa tuore rakkaus sai minut kurkottamaan toista ihmistä kohti itseni unohtaen, elin vain Rakkauden tähden. Tuolloin, näiden kahden toisiaan seuranneen ja limittäin kulkeneen kokemuksen aikaan, tunsin olleeni todella elossa! Joten... entäpä jos onkin niin, että kadotan yhteyden muihin (ja laajemmin itse Elämään) kun vetäydyn liikaa itseeni, sulkeudun oman mieleni maailmaan? Eikö se olisi vain looginen johtopäätös? Ihme, etten ole aikaisemmin tullut tätä ajatelleeksi - ehkä se on liiankin itsestään selvää, koskettaa liian läheltä: se mullistaa koko tähän astisen ajattelutapani, koska ratkaisua on haettava täsmälleen päinvastaisesta suunnasta kuin tähän asti. 

Vaikka kyse ei ole tarkalleen samasta asiasta, myös buddhalaisena olen nyt tullut siihen pisteeseen että joudun miettimään vakavasti eräiden Nichiren-buddhalaisten organisaatioiden varoitusta, että jos vain harjoitat itseksesi, harjoituksestasi voi tulla itsekeskeistä. Ajattelin aina että organisaatiot vain oikeuttavat oman olemassaolonsa tällä väitteellä, koska ne tarvitsevat jäseniä. Mutta en ole enää niin varma. Varsinkin se etten edes tunne ketään muita harjoittajia, enkä voi keskustella harjoituksesta tai buddhalaisista opeista kenenkään kanssa, on kieltämättä suuri puute. Olen jumiutunut paikalleni, koska olen vain itseni varassa, eikä mikään tai kukaan inspiroi ja haasta minua kehittymään eteenpäin. 

Aihetta sivuten, Yle uutisoi tänä vuonna tutkimuksesta, jonka mukaan mindfulness-meditaatio voi lisätä itsekeskeisten ihmisten itsekkyyttä. Mitä enemmän olen omillani ja mitä vähemmän tekemisissä muiden ihmisten kanssa, sitä vaikeampi ainakin on vapautua itsekkyydestä ja kokea myötätuntoa, minkä pitäisi olla buddhalaisuuden ydintä. Näen silti organisaation varjot vahvempana kuin valo jota se saattaa loistaa. 

Olen nyt herännyt pohtimaan tätä myös siltä kannalta, että miksi annan kristillisen kirkon (Kristiyhteisön, johon yhä kuulun) suorittaa hautaan siunaamiseni, kun en kuitenkaan enää usko kristinuskoon. Oma vakaumukseni ei näkyisi, ja se on iso puute, ei tietenkään siksi että vääränlainen seremonia lähettäisi minun "sieluni" väärään paikkaan, tai jotain sellaista... Ei se minua haittaa, mitä ruumiilleni tehdään kun olen kuollut, mutta periaatteessa se antaisi väärän kuvan minusta, joka perustuu johonkin joka on ollut, eikä siihen millainen minusta on tullut. 

Tapani mukaan ainakin kerran vuodessa vaelsin minulle pyhään paikkaan, rannalle metsän siimeksessä, missä minä ja edesmennyt puolisoni suoritimme kihlajaisseremoniamme 1.5.1999. Rituaali oli kokonaan minun muotoilemani, ja heijasteli silloisia ajatuksiani, mutta että se tapahtui luonnossa, oli puolisoni idea, johon olen yhä hyvin tyytyväinen. Neljä elementtiä olivat todistajiamme. Iso kivi toimi alttarina. Tuolle paikalle olen myöhemmin haudannut neljän kissamme tuhkat, ja puolisoltani leikkaamani hiuskiehkuran niiden kanssa. Luonnolla ylipäänsä on ihmeellinen voima: nytkin minun tarvitsi vain mennä paikalle ja istua alas, kun suuri rauha valtasi minut. Olisin voinut istua siinä vaikka kuinka kauan. 

Sanottakoon, että vaikka puolisoni kuoltua pintaan nousivat hyvät muistot, jotka silloinkin jo tuntuivat kaukaisilta, tänä päivänä olen tullut pisteeseen, jossa muistan paremmin kaiken negatiivisen - todellisuuden sellaisena kuin se oli, pikemmin kuin nostalgisen ja romantisoidun kuvan - mutta siihen en halua mennä sen syvemmälle; ei hyödytä mitään tonkia likapyykkiä jälkikäteen, se on minun itseni käytävä läpi, ei jaettava koko maailman kanssa. Täytyy vain todeta että se ei ehkä sittenkään ollut "vuosisadan rakkaustarina", vaikka me kumpikin varmasti halusimme niin uskoa. En ollut koskaan "rakastunut": opin rakastamaan... mutta rakkaus tuntui olevan minulle enempi rationaalinen asia kuin emotionaalinen; oliko se aina enemmän mielen päätös kuin sydämen halu? Vaikea sanoa. Silti kaikki kokemukset elämässä opettavat paljon, kaikki ihmissuhteet kasvattavat meitä, ei ole mitään turhaa tai tuhlattua. 

On jotenkin hyvin sopivaa, että olen suunnitellut että minun tuhkani aikanaan sirotellaan järveen (Tampereella on osoitettu virallinen paikkakin sitä varten!), ja jäännökseni palaavat elementteihin joista ne tulivat, luonnolta lainaksi annettuna. 

Vuoden maagisin yö

Joulu ei tuntunut oikein miltään. Viimeksi se kosketti 2015, kun pitkäaikainen puolisoni kuoli äkillisesti marraskuussa ja yhtäkkiä vietin joulua ensimmäistä kertaa elämässäni yksin. Eikä se suinkaan koskettanut huonolla tavalla, päinvastoin: ovet Henkiseen maailmaan olivat puolisoni jäljiltä niin apposen ammollaan, että sieltä tulviva Valon ja Rakkauden määrä oli valtava. Tästä olen kirjoittanut enemmän toisaalla. Se oli poikkeustapaus, ja on ihan oikein että ihminen elää tämän maailman kansalaisena, jalat maassa. Kyllä sinne toiselle puolelle ehtii sitten ajallaan. 

Sen sijaan uuden vuoden yö on pitkään ollut minulle paljon tärkeämpi. Se on vuoden maagisin yö, ja tarkoitan sitä todella: magia suorastaan väreilee ilmassa ja aistin sen joka solullani. Antroposofian mukaan - ja tästä minulle kerrottiin vasta vuosi sitten - Henkinen maailma jättää silloin ihmisen täysin vapaaksi muokkaamaan omaa kohtaloaan. En tiennyt tuosta aiemmin, mutta se sopii täsmälleen siihen mitä jo vuosia olen tehnyt. Ilmeisesti aloitin nykyisen traditioni vuoden vaihteessa 2012/2013. En muista muuten, mutta jäljitin sen vanhoista Facebook-päivityksistä. 😄

Magia? Novaliksen mukaan magia on "sisäiseen maailmaan tietoisesti vaikuttamisen taito". Monet määrittelevät magian myös tieteeksi ja taidoksi saada muutoksia aikaan käyttämällä tahtoa. Aleister Crowleyn mukaan ”jokainen aikomuksellinen teko on maaginen teko.” Magiaa on monenlaista eikä se aina ole tietoista, mutta uuden vuoden yö on minulle se hetki jolloin harjoitan sitä erittäin harkitusti. Kun harjoitat magiaa, on oltava valmis siihen että aina kaikki ei käy juuri niin kuin odotat: lopputulos on aina HYVÄ, mutta ei ehkä oman mielesi mukainen. Mutta samoin on rukouksen laita: ihminen itsekkäästi pyytää jotain haluamaansa, mutta Jumala/Jumaluus tekee niin kuin hänelle on parasta.

Wiccasta luin ensimmäistä kertaa 1990-luvulla, ja olin siitä silloin hyvin kiinnostunut. Wiccaa minusta ei koskaan tullut, mutta kiinnostus on säilynyt näihin päiviin asti. Luin hiljattain nykyisen puolisoni kirjastosta lainaaman kirjan aiheesta, eikä siinä varsinaisesti ollut minulle mitään uutta.
Neljä elementtiä ovat olleet minulle merkityksellisiä niin kauan kuin muistan. Aina se ei ole sillä hetkellä ollut tietoista, kuten kihlautuessamme edesmenneen puolisoni kanssa yhteisellä sormusten vaihto-rituaalilla, ja hän halusi sen tapahtuvan luonnossa. Paikaksi valikoitui järven ranta metsässä, iso kivi alttarina. Kaikki elementit olivat vahvasti läsnä (myös tuli: aurinko, mutta meillä oli myös kynttilöitä), mutta en usko että juuri silloin tulin ajatelleeksi asiaa. Nykyäänkin niiden symbolit ovat varsin vaatimattomalla "alttarillani" kotona (ottaen huomioon miten moniosainen ja koristeellinen alttari minulla joskus on ollut, tätä nykyistä ei välttämättä edes tajua alttariksi ellei tiedä; oikeastaan itsekin oivalsin sen vasta kun nykyinen puolisoni sitä ensimmäisen kerran kutsui sillä nimellä muuttaessamme asuntoomme ja sisustaessamme sitä yhdessä). Tuli on itsestään selvästi kynttilänä läsnä, vesi tietysti vetenä omassa kupissaan; suitsuketikku edustaa ilmaa (nykyään olen ihastunut japanilaisiin vähäsavuisiin suitsukkeisiin, jotka ovat laadultaan aivan maailman huippua), ja hiekka suitsukeastiassa maata. Buddhat edustavat kai vain valaistuneen ihmisen prototyyppiä, jotain hengellistä päämäärää. Harjoitan zen-meditaatiota, mutta en pidä itseäni varsinaisesti buddhalaisena(kaan). Kuulun kyllä myös erääseen kirkkoon ja käyn sen jumalanpalveluksissa mielelläni, samoin kuin Sateenkaarimessuissa puolisoni kanssa. Se ei ole minulle enää mikään uskon ja tunnustuksen asia välttämättä - siis pään asia, teoriaa, vaan pikemminkin sydämen asia joka toteutuu käytännössä. 

Mutta nyt poikkesin sivupoluille. Olin kertomassa uuden vuoden magiastani. Ensimäisenä vaiheena teen itselleni Tarot-lukemuksen tulevalle vuodelle. 1990-luvulla sain Tarot-kortit ja harrastelin niitä ahkerasti, usein hyvin hämmästyttävin tuloksin. Mutta liika on liikaa, kun suurinpiirtein et enää osaa valita sukkiakaan kortteja katsomatta (tämä nyt oli toki kärjistys). Sittemmin liityin muutamaksi vuodeksi lahkoon, jossa kaikki tuollainen oli ehdottomasti pahaa ja vältettävää ja se jäi. Kortteja en ole fyysisesti enää hankkinut, vaan teen lukemuksen nykyaikaisesti netissä. Mielestäni se on aivan yhtä pätevää. Itse käytän tätä englanninkielistä palvelua, se on paras jonka tiedän: www.facade.com. Voit valita pakan ja kuvion useista vaihtoehdoista. Pakkaa vaihtelen, mutta kuviona käytän yleensä kelttiläistä ristiä. Tallennan lukemuksen pdf-tiedostona, ja palaan siihen usein vuoden kuluessa. Tarothan EI ennusta, se on psykologinen työkalu joka voi antaa uusia oivalluksia elämääsi.

Nyt vuoden vaihteessa kirjoitin runomuotoon yhteenvedon harjoitukseni pääpiirteistä - kutsukaamme sitä vaikka "loitsuksi":

Seison kynnyksellä vanhan ja uuden

silmäyksen taakseni luon ja eteenpäin astun

maailmankaikkeuden neljään suuntaan

käännyn vartijoiden puoleen: kutsuni kuulkaa!

Tämä maaginen yö antaa mahdollisuuden

ottaa kohtalostani täyden vastuun

sen tahdon omakseni muuntaa

Vartijat Kaikkeuden, todistajikseni tulkaa!

Oi Maa: perustukseni, lujuuteesi voin luottaa

Oi Ilma: näkymätön, henki ja elämä

Oi Tuli: vihollinen ja ystävä, auringon sukuinen

Oi Vesi: virkistät, virvoitat, sammutat janon

Kanssanne kun katson mennyttä vuotta

on johtopäätös tämä:

moni paha on siunaus salapukuinen

ja jos rikkonut oon, sitä anteeksi anon.

Lihani ja luuni, ainesta maan

Ilma keuhkoissani, elonhenkäys

Tuli – lämpö veressäni

Vesi, suonissani virtaava veri

Kiittää teitä kaikesta saan

nyt kun taas aika on täys

ja uusi vuosi edessäni

avautuu kuin aava meri

Päästän irti menneisyyden painosta

ulos hengitän kaiken kielteisen

vioistani pese minut puhtaaksi

pois polta kaikki kuona

Vääryyksiä en aio kostaa

vaan päästän irti kahleista mielen

ja vapautan itseni niistä ainiaaksi

jotta puhdas lehti kääntyis ensi vuonna

Tyhjiin raukeaa moite

ja poissa on kaikki väärä

Tässä hetkessä eteenpäin kuljen

Tulkoon – Minä tahdon!

On sieluni edessä tavoite

ja hengen päämäärä

sen sinetillä sydämeeni suljen

Niin olkoon, ja niin on.

Mitä teen käytännössä, niin kirjoitan listan kaikesta vuoden kuluessa vastaan tulleesta mistä haluan päästää irti, oli se sitten jotain minulle tehtyä tai jotain itse tekemääni (esim. "Päästän irti"... tai "olen pahoillani"...). Varaan yhtä monta kiveä kuin listassa on asioita, ja esim. vesiämpärin. Luen hyvin tietoisesti joka kohdan, puristaen kiveä nyrkissäni ja hengittäen syvään sisään. Sitten pudotan kiven veteen ja hengähdän ulos. Lopuksi poltan koko listan. Tein sen tällä kertaa suitsukeastiassani, pienessä kuparipadassa santelipuu-lastujen kera tuoksun vuoksi. Joskus olen onnistunut tekemään tämän ulkona järven rannalla sulan veden äärellä, mikä olisi varmasti ihanteellisinta, mutta nyt se ei ollut mahdollista. Tämä rituaali on erittäin puhdistava. Parhaiten huomasin sen 2015 vuoden lopussa, kun listalle kertyneet kaikki 13 kohtaa koskivat äskettäin kuollutta puolisoani - mitä koin rikkoneeni häntä vastaan tai jättäneeni tekemättä/sanomatta. 

Tämän jälkeen avaan edellisvuoden lopussa sinetöimäni kirjekuoren (minulla on siis sinetti ja lakkaa), johon olen pienelle lapulle kirjoittanut konkreettiset tavoitteeni ja henkiset päämääräni tulevalle vuodelle. Katson miten ne ovat toteutuneet. Niitä on todella vaikea muistaa, mutta pointti onkin siinä että painat ne alitajuntaasi josta käsin voit niitä työstää vuoden aikana, ehkä tiedostamattasi. Sitten revin vanhan lapun ja kirjoitan uuden jonka taas sinetöin kuoreen. Pieniä ihmeitä on tapahtunut. Esimerkiksi vuoden 2016 lopussa kun avasin kuoren, en ollenkaan muistanut kirjoittaneeni vuosi sitten että "olen avoin rakkaudelle", vaan kuinkas kävikään: tapasin nykyisen puolisoni, enkä taatusti kirjoittaessani tuota olisi osannut kuvitellakaan sellaista niin pian, jos koskaan! Viime vuonna toteutunut tavoitteeni oli vakituinen työsuhde, mikä minun tapauksessani on esimmäinen elämässäni; kaikki on tähän mennessä ollut vain määräaikaista. 

Tietenkään en väitä että jokin yliluonnollinen vaikutus saa tämän aikaan: kyllä se olen nimenomaan minä itse, joka avaan itseni muutoksen mahdollisuudelle ja olen valmis siihen. Joskus tosin tapahtuu sellaista, johon et itse voi vaikuttaa, niin kuin alussa viittasin. Parhaana esimerkkinä edellisen puolisoni kuolema, joka oli suurin ikinä kohtaamani muutos ja osoittautui lopulta siunaukselliseksi. Se pakotti liikkeelle muutoksen voimia jotka olivat patoutuneet vuosien myötä. Joskus Maailmankaikkeus toimii parhaaksesi tavalla jota et olisi ikinä halunnut. Ja minun on pakko sanoa että uskon sen olleen myös puolisoni parhaaksi, kuten olen kirjoittanut toisaalla: uskonhan kuolemanjälkeiseen elämään. 

Hiukan erillisenä mutta merkityksellisenä vuoden vaihteeseen liittyvänä tapanani jo 1990-luvulta asti on käydä loppiaisen aikoihin rippikeskustelu kirkkoni papin kanssa. "Rippi" on vanhahtava nimitys joka luo väärän mielikuvan: englanniksi se onkin "Sacramental Consultation" ja meidän kirkossamme se ei ole synnintunnustus, vaan voit tuoda keskusteluun niin elämäsi ilot kuin surutkin. Tunnin keskustelun jälkeen kuulet ripin sanat, ja seuraavana aamuna käyt ehtoollisella. Pari kertaa vuosien aikana olen poikennut tästä ja käynyt pelkän keskustelun, vuonna 2016 pakon edessä kun asuin 100 km päässä kirkostani, mutta jotain oleellista jää silloin puuttumaan. Käyn läpi kaikki merkitykselliset asiat joita vuoden aikana on tapahtunut elämässäni.

Hyvää vuotta 2018!