Opillisia peruskäsitteitä

Tähän on koottu paitsi erityisesti Nichiren-buddhalaisia käsitteitä, myös ylipäänsä buddhalaisia käsityksiä ja opetuksia/tulkintoja; kokoan tätä ennen kaikkea itseäni varten, oppien samalla itse. Tämä sivu on keskeneräinen ja yhä kasvava. Nämä aiheet ovat monimutkaisia ja sivuavat/läpäisevät toisiaan. On myös asioita, joista eri Nichiren-buddhalaiset koulukunnat ovat keskenään erimielisiä. 
On syytä panna merkille, että enimmäkseen käännän termejä englannista ilman mitään suomenkielistä materiaalia apuna, joten jos on olemassa vakiintuneita suomenkielisiä käsitteitä joista omat käännökseni eroavat, valistunut lukija voinee informoida minua asiasta. Olen huomannut myös, että jotkin nimitykset samalle asialle yksinkertaisesti eroavat myös buddhalaisuuden suuntausten välillä. 
Pahoittelen että tekstin koko tällä sivulla vaihtelee, en ole jaksanut käydä muokkaamaan  virheellistä HTML-koodia.

Huom: Katso myös "esittely"-sivulla julkaisemani linkkilista muissa blogeissani oleviin buddhalaisuutta käsitteleviin käännösteksteihin ja kirjallisuusotteisiin! 

"Sinulla on kaikki mitä tarvitset ollaksesi buddhalainen. Buddhalaisuudesta on helppo oppia: lue kirja. Itsestäsi on vaikea oppia." (Erään buddhalaisuuden harjoittajan ajatus nettifoorumilta)

Heti kun joku mainitsee sanan "nirvana", ihmiset välittömästi sanovat: "Niin, hän puhuu buddhalaisuudesta". Kukaan ihminen ei kuitenkaan tiedä tai voi puhua nirvanasta ihmiskielellä, joka on täysin riittämätön ilmaisemaan äärimmäisen todellisuuden tai absoluuttisen totuuden todellista luonnetta, joka on nirvana. Itse asiassa mieli ei kykene luotaamaan nirvanan syvyyksiä, joka on kaiken mielen tunteman tai tunnettavissa olevan täydellinen lakkaaminen. Jos samat käsitteet esitetään käyttämättä nirvanan kaltaisia sanoja, muiden uskontojen edustajat reagoivat helpommin. Buddha käyttää selvästi sanaa totuus nirvanan tilalla, kuten: "Opetan teille Totuuden ja Polun, joka johtaa Totuuteen." Tässä Totuus ehdottomasti tarkoittaa nirvanaa.

C.V. Agarwal: Buddhalaisuus ja Teosofia

Tältä sivulta löydät seuraavat käsitteet, tässä järjestyksessä, selitettyinä, rullaamalla alaspäin: 

• Neljä Jaloa Totuutta
• Jalo Kahdeksanosainen Polku
• Etiikka; Viisi ohjetta
• Kolme Jalokiveä
• Ikuinen Buddha
• Ichinen Sanzen
• Kosen-Rufu
• Kolme Suurta Salaista Lakia
• Kolme myrkkyä
• Myrkyn muuttaminen lääkkeeksi
• Kahdeksan tuulta
• Kolme estettä ja neljä paholaista
• Kolme Totuutta
• Yhdeksän tietoisuutta
• Anatta
• Sunyata
• Ehdollistettu seuraamus
• Elämän ja sen ympäristön ykseys
• Kuolema ja uudelleen syntyminen
• Karma

NELJÄ JALOA TOTUUTTA

Buddhalaisuuden ydinopetus - kuten traditionaalinen buddhalaisuus sen näkee - Buddhan ensimmäisestä saarnasta, ks. Wikipedia-artikkeli aiheesta. Mutta eivät kaikki Mahayana-sutrat pidä Buddhan ensimmäistä saarnaa lopullisena buddhalaisena oppina, erityisesti Lootus-sutra, joka näkee neljä jaloa totuutta ainoastaan valmistelevana oppina. Buddhan lopullinen oppi oli Lootus-sutran Dharman paljastaminen, "Elämän ihmeellinen Laki." Nichiren selitti että oppi neljästä jalosta totuudesta on pelkästään yksi monista erityisistä opeista, joita Sakyamuni opetti kuulijoidensa kyvyn ja harjoituksen tason mukaan; se on rajallinen oppi, se ilmaisee ainoastaan perustavan opin, keskittyen pelkästään yhteen monista elämän aspekteista - kärsimykseen. Neljä jaloa totuutta ei sisällä perustavanlaatuista buddhalaista oppia kymmenestä maailmasta, joissa on myös ilon ja Buddhatilan maailma. (Ks. otsikko "Ichinen Sanzen")
Neljän jalon totuuden tiukka keskittyminen "jokapäiväisen elämän kärsimyksen" yksinomaiseen elementtiin on pohjimmiltaan yhtäpitämätön kaikkien ilmiöiden ei-erillisyyden (ja ei-kaksinaisuuden) periaatteen kanssa. Kärsimykset ilmaisevat vain yhtä puolta inhimillisestä kokemuksesta. Nichiren lausuu että eivät kärsimykset eikä ilokaan todella muodosta henkilön elämän perusolemusta. Elämän perimmäinen totuus on keskitie. Se on väliaikaisen olemassaolon (sekä kärsimysten että ilon) ja kaikkien ilmiöiden yhteyden totuus, ollen Dharma eli Nam Myoho Renge Kyo'n Ihmeellinen Laki.

Neljä "luonnollista kärsimystä" ovat syntymä, sairaus, vanhuus ja kuolema. Neljä jaloa totuutta viittaa kuitenkin erityisesti kärsimyksiin, jotka aiheutuvat himosta tai riippuvuudesta haluihin. Nichiren buddhalaisuudessa kärsimyksen syitä ovat lisäksi: ylimielisyys, huolimattomuus, kieltäytyminen uskomasta, viha, parjaus, kaunan kantaminen... Neljä jaloa totuutta mainitsee vain yhden syyn. Syynä tähän on Buddhan tapa vähitellen opettaa eri periaatteita ja sutria - valmistaen seuraajiaan Lootus-sutran lopullista oppia varten. Kolmannessa luvussa Lootus-sutra selittää:

Menneisyydessä Varanasissa sinä käänsit neljän jalon totuuden lain pyörää, tehden eroja, saarnaten että kaikki asiat syntyvät ja tulevat häviämään, nyt sinä käännät kaikkein ihmeellisimmän, ylittämättömän suuren Lain pyörää. Tämä Laki on hyvin syvällinen ja vaikeatajuinen; aikojen kuluessa olemme usein kuulleet Maailman Kunnioittaman saarnaavan, mutta emme ole koskaan kuulleet tällaista syvällistä, ihmeellistä ja ylivoimaista Lakia. Siitä asti kun Maailman Kunnioittama saarnaa tätä Lakia, me kaikki toivotamme sen ilolla tervetulleeksi.

Ylläoleva kohta viittaa syvään muutokseen Sakyamunin opeissa neljän jalon totuuden "kärsimyksiin" keskittymisestä. Se herättää toistuvasti "ilon" ja "ihmeellisen tunteen" elementin "Lootuksen Lain" opissa, jonka vuoksi "mieli on täynnä iloa":

Maailman Kunnioittama, nyt olen kuullut Buddhalta, mitä koskaan ennen en ollut kuullut, ei koskaan menneisyydessä tunnetun Lain, ja se on lopettanut kaikki epäilykseni ja katumukseni. Ruumiini ja mieleni ovat levossa, ja olen saavuttanut ihmeellisen rauhan ja turvallisuuden tunteen. Kun kuulin tämän Lain äänen, saavutin mitä minulla ei koskaan ennen ollut. Mieleni täyttyi suurella ilolla. 

Neljä jaloa totuutta pitää "haluja" kärsimyksen syynä. On kuitenkin olemassa kategoria haluja, jotka eivät aiheuta kärsimystä, vaan pikemminkin muodostavat hyviä syitä valaistumista varten. Inhimillinen perushalu oppia, halu auttaa ja suojella toisia, myötätunnon halut, halu hyödyttää yhteiskuntaa ja lopulta halu saavuttaa Buddhatila - nämä ovat haluja joita pitäisi kehittää. Sakyamuni ei halveksinut haluja, vaan varoitti "riippuvuudesta haluihin". Monet buddhalaiset koulukunnat sivuuttivat tämän eron ja opettivat halujen poistamista. Tämä on eräs syy miksi Theravada ja jotkut Mahayana-koulukunnat mielletään nihilistisinä ja pessimistisinä elämän suhteen.

JALO KAHDENSANOSAINEN POLKU

Neljäs neljästä jalosta totuudesta opettaa että polku vapautumiseen löytyy kahdensanosaisessa polussa Nirvanaan. Kuitenkin tietyt käyttäytymisen aspektit joita kuvataan kahdensanosaisessa polussa ovat itseasiassa henkilön Buddhaluonnon ilmentymiä. Kahdeksanosaisen polun kokonaisuus muodostaa henkilön Buddhaluonnon paljastumisen "vaikutuksen" todellisuudessa. Buddhatilan saavuttaminen nykyisessä elämässä tulee ehdottomasti ilmenemään käyttäytymisen kautta päivittäisessä elämässä, ilmentäen siten kaikki kahdeksanosaisen polun aspektit. Tästä syystä Nichiren buddhalaisuuden painopiste on "syyssä" (joka on Buddhaluonnon ilmi tuleminen). Kahdeksanosaisen polun sijasta Nichiren osoittaa yhteen "suoraan polkuun valaistumiseen", joka on Lain lausuminen henkilön Buddhaluonnon suoraan ilmi tuomiseksi. 
Suora polku valaistumiseen johtaa fuusioon (Nam) syyn ja seurauksen Lain (Myoho Renge Kyo) kanssa. Tämä fuusio on se mikä tekee näkemyksistämme oikeita, käytöksestämme oikeaa, puheestamme merkityksellistä, elämästämme tasapainoista ja mielestämme keskittynyttä siihen mikä on arvokasta.

Ks. myös "Kolme Suurta Salaista Lakia"

Soka Humanism

ETIIKKA; VIISI OHJETTA

Muutama ajatus jotka löysin Gay Buddhist Fellowshipin uutiskirjeestä (ks. linkkilista oik. sivupalkissa):

Buddhalaisuus ei ole moraalinen järjestelmä. Buddhan oppi on eettinen järjestelmä, mutta siitä puuttuu hyvän ja pahan, oikean ja väärän moraalinen kategoria. Buddhalaisessa maailmankatsomuksessa ei ole sijaa ajatukselle pahasta ihmisestä tai teosta. (Katso toisessa blogissani käännökseni, Mitä buddhalaisuus opettaa pahasta)

Buddha sanoi olevansa huolestunut ainoastaan kärsimyksestä ja kärsimyksen lopettamisesta – kärsimyksestä ja onnesta, ja onneen johtavien valintojen tekemisestä. Hän puhui siitä mikä on "taitavaa" ja "taitamatonta", ei siitä mikä on "hyvää" ja "pahaa".

Ei ole kysymys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä; kysymys kuuluu: ”Johtaako tämä ajattelu, tämä toiminta, lisääntyneeseen kärsimykseen vai lisääntyneeseen onneen?”

Kerrotaan, että Buddhan aikana oli prostituoitu, joka jatkoi ammattiaan tultuaan täysin valaistuneeksi, verhoten kaikki asiakkaansa avaraan rakastavaan ystävällisyyteen ja myötätuntoon.  

Monet käyttävät sanoja "moraali" ja "etiikka" keskenään vaihtokelpoisesti, mutta edellinen viittaa enemmän yhteisön määräämiin arvoihin, jälkimmäinen tulee sisältäpäin ja sen määrittää henkilön luonne. Kahden sanan etymologiassa ero ei kuitenkaan ole niin selvä. Klassisen latinan sanan "moralis" muodosti Cicero tulkintana muinaisesta kreikan sanasta ethikos.  Buddhalainen etiikka ei ole teologista vaan psykologista.

Pastori Raido Hirota (Nichiren Shoshu) kirjoittaa:

"Nichiren Daishoninin buddhalaisuudessa ei ole mitään mitä et voi syödä, pitää päälläsi tai tehdä. Mitään sellaista ei ole määritelty... Ei ole kieltoja seksiä, tupakointia, juomista vastaan... Uskonnon ei pitäisi kieltää seksiä tai alkoholin juomista, tai neuvoa sinulle mitä sinun pitäisi tai ei pitäisi syödä. Uskonnon ei pitäisi rajoittaa elämääsi."

Entäpä sitten viisi ohjetta? Alkuperäisessä merkityksessään ohjeet (skr. sila) viittaavat perustaviin inhimillisen käyttäytymisen normeihin, joihin kaikki ihmiset luonnostaan pyrkivät. Mahayana traditio on aina korostanut joustavaa asennoitumista ohjeisiin. Thich Nhat Hanhin traditiossa nämä ovat viisi mindfulness harjoitusta: 

• Kunnioitus elämää kohtaan
• Todellinen onni
• Todellinen rakkaus
• Rakastava puhuminen ja syvä kuunteleminen
• Ravitsemus ja parantaminen

Ohjeet kuvaavat Buddhan elämää. Ne eivät ole buddhalaiset kymmenen käskyä tai lista sääntöjä seurattavaksi kyseenalaistamatta. Valaistuneen olennon sanotaan aina reagoivan oikein jokaiseen tilanteeseen. Mutta niille meistä jotka eivät ole vielä toteuttaneet valaistumista, ohjeiden pitäminen on valmennusharjoitus, joka auttaa meitä elämään harmonisesti muiden kanssa samalla kun opimme toteuttamaan Buddhan opetusta. Kun työskentelemme ohjeiden kanssa, teemme sen ymmärryksellä että "itse" ja "toinen" ovat harhaa. Etiikka ei ole kauppaa, eikä ole mitään meistä ulkoista joka toimii auktoriteettina. Edes karma ei ole tarkalleen kosminen palkitsemis- ja rangaistus-järjestelmä, jona jotkut sitä pitävät. Ohjeiden harjoittaminen on pääsemistä yli sen ajattelemisesta, mitä säännöt sallivat meidän tehdä. Ohjeet liittyvät suoraan kahdeksanosaisen polun oikean toiminnan osaan. 

Ensimmäinen ohje

Paliksi ensimmäinen ohje on, Panatipata veramani sikkhapadam samadiyami - "minä aloitan harjoitussäännön pidättäytyä viemästä elämää". Theravada-opettaja Bikkhu Bodhin mukaan sana pana viittaa hengitykseen tai mihin tahansa elävään olentoon joka hengittää ja jolla on tietoisuus. Tämä pitää sisällään ihmiset ja kaiken eläinelämän, mukaan lukien hyönteiset, mutta ei kasvielämää. Sana atipata merkitsee "iskeä maahan". Tämä viittaa tappamiseen tai tuhoamiseen, mutta se voi niin ikään merkitä vahingoittamista tai kiduttamista. Theravada-buddhalaiset sanovat että ensimmäisen ohjeen rikkominen sisältää viisi tekijää. Ensiksi, on elävä olento. Toiseksi, on käsitys että olento on elävä olento. Kolmanneksi, on tappamisen ajatuksen tahto. Neljänneksi, tappaminen toteutetaan. Viidenneksi, olento kuolee. 

On tärkeää ymmärtää, että ohjeen rikkominen syntyy mielessä, elävän olennon tunnistamisella ja tuon olennon tappamisen tahtovalla ajatuksella. Myöskään jonkun muun käskeminen suorittamaan tosiasiallisen tappamisen ei lievennä vastuuta siitä. Lisäksi, tappaminen joka on harkittua, on vakavampi loukkaus kuin tappaminen joka on impulsiivista, kuten itsepuolustus.

Mahayana Brahajala sutra selittää ensimmäisen ohjeen tällä tavalla:

"Buddhan oppilas ei tapa itse, rohkaise toisia tappamaan, tapa sopivilla keinoilla, ylistä tappamista, riemuitse todistaessaan tappamista, tai tapa loitsulla tai poikkeavilla mantroilla. Hänen ei pidä luoda tappamisen syitä, ehtoja, metodeja, tai karmaa, eikä tarkoituksellisesti tappaa yhtään elävää olentoa. Buddhan oppilaana hänen pitäisi kasvattaa myötätunnon ja vanhempien kunnioituksen mieltä, aina keksien sopivat keinot kaikkien olentojen pelastamiseksi ja suojelemiseksi. Jos sen sijaan hän epäonnistuu hillitsemään itseään ja tappaa tuntevia olentoja armotta, hän syyllistyy vakavaan rikokseen." 

Buddhalaisuus ei vaadi ehdotonta pasifismia. Toisaalta meidän pitäisi olla skeptisiä sen suhteen että mikään sota on "oikeutettu". Robert Aitken kirjoitti: "Kansallisvaltion kollektiivinen ego on samojen ahneuden, vihan ja tietämättömyyden myrkkyjen alainen kuin yksilö." Katso tässä blogissa kirjoitus, "Buddhalaisuus ja sota". 

Kaikki buddhalaiset eivät ole kasvissyöjiä, eivätkä buddhalaiset tekstit yksimielisesti tuomitse lihan käyttöä. Tietyt Mahayana-sutrat tekevät niin yksiselitteisesti. Yleensä sitä pidetään henkilökohtaisena valintana, ei vaatimuksena. Ensimmäiset munkit hankkivat kaiken ruokansa kerjäämällä, ja Buddha opetti munkkejansa syömään mitä tahansa ruokaa mitä heille annettiin. Buddhalaisissa kirjoituksissa on monia kohtia missä kerrotaan Buddhalle ja hänen munkeilleen tarjotun lihaa ja heidän syöneen sitä. Buddhan elämän loppua kohden, hänen serkkunsa Devadatta pyrki anastamaan munkkien yhteisön johtajuuden. Voittaakseen kannatusta muilta munkeilta, Devadatta yritti olla tiukempi kuin Buddha. Devadatta ehdotti Buddhalle että kaikkien munkkien pitäisi siitä eteenpäin olla kasvissyöjiä. Buddha kieltäytyi ja toisti jälleen kerran säännön, jonka hän oli luonut vuosia aiemmin, että munkit ja nunnat saavat syödä kalaa tai lihaa, niin kauan kuin se ei ole eläimestä, jonka liha on erityisesti kielletty (ihmisliha, selvästä syystä; liha elefantista ja hevosesta, koska näitä pidettiin kuninkaallisina eläiminä; koiran liha - koska tavalliset ihmiset pitivät tätä inhottavana; ja liha käärmeistä, leijonista, tiikereistä, panttereista, karhuista ja hyeenoista - koska sen joka oli syönyt sellaisten vaarallisten viidakkoeläinten lihaa, ajateltiin haisevan niin että hän veti puoleensa saman lajin koston!) ja niin kauan kuin heillä ei ollut syytä uskoa, että eläin oli teurastettu erityisesti heitä varten. Lihan syömisen teko on erillinen tappamisen teosta, ja sinun ei välttämättä tarvitse tappaa syödäksesi lihaa, ja olitpa kasvissyöjä tai et, sillä ei ole vaikutusta tuomaan sinua lähemmäs Nirvanan saavuttamista. Viljelyskasvien kulutus niin ikään johtaa elämän menetykseen, vaikka se tapahtuisi vahingossa tai epäsuorasti. Tälläisessa maailmassa me elämme, ja on parempi olla keskittymättä liikaa asioihin, jotka eivät ole hallittavissamme. Kasvissyönti ei tee sinusta hyvää, eikä lihansyönti tee sinusta pahaa. Jotkut buddhalaisuuden lahkot kannustavat kasvissyöntiä eri syistä, ja jotkut eivät, mutta se että lahko ei aktiivisesti kannusta sitä, ei merkitse että siitä kehotettaisiin luopumaan. 

Melkein aina aborttia pidetään ohjeen rikkomisena. Buddhalaisuus kuitenkin välttää jäykkiä moraalisia absoluutteja. Valinnan vapauden näkemys, joka sallii naisten tehdä omat moraaliset päätöksensä, ei ole yhtäpitämätön buddhalaisuuden kanssa. 

Yleisesti buddhalaisuus ei puolla eutanasiaa. Reb Anderson sanoi: "'Armomurha' väliaikaisesti vähentää olennon kärsimyksen tasoa, mutta se saattaa puuttua hänen henkiseen kehitykseensä kohti valaistumista. Sellaiset teot eivät ole todellista myötätuntoa, vaan mitä minä kutsuisin sentimentaaliseksi myötätunnoksi. Vaikka henkilö pyytäisi meitä auttamaan itsemurhassaan, ellei tämä edistäisi hänen henkistä kehitystään, ei olisi sopivaa meidän auttaa häntä. Ja kenellä meistä on kyky nähdä, josko sellainen teko tosiasiassa edistäisi henkilön suurempaa hyvinvointia?"

Entä jos kärsivä olento on eläin? Monia meistä on neuvottu lopettamaan vakavasti vahingoittunut , kärsivä lemmikki tai löytöeläin. Pitäisikö eläin päästää kärsimyksestään? Ei ole olemassa tarkkaa sääntöä. Huomattava Zen-opettaja on sanonut että on itsekästä olla lopettamasta kärsivää eläintä henkilökohtaisesta herkkähermoisuudesta. Kaikki opettajat tuskin ovat samaa mieltä. Monet sanoisivat että harkitsisivat eläimen eutanasiaa ainoastaan jos eläin on äärimmäisen stressaantunut, eikä ole muuta keinoa pelastaa sitä tai tyynnyttää sen stressiä. 

Toinen ohje

Toinen buddhalainen ohje käännetään usein, "älä varasta". Jotkut buddhalaiset opettajat pitävät parempana "harjoita anteliaisuutta". Kirjaimellisempi käännös varhaisista palinkielisistä teksteistä on, "minä aloitan ohjeen pidättäytyä ottamasta sitä mitä ei anneta." Toisen ohjeen harjoittaminen on tietoisesti osan ottamista elämäämme. Voisimme yrittää kovemmin olla haaskaamatta luonnon varoja. Tuhlaatko ruokaa tai vettä? Aiheuttaen enemmän kasvihuonekaasujen päästöjä kuin on välttämätöntä? Käytätkö kierrätyspaperi-tuotteita?

Jotkut opettajat sanovat että toisen ohjeen harjoittaminen on anteliaisuuden harjoittamista. Sen sijaan että ajattelisimme, mitä en saa ottaa, ajattelemme, mitä voin antaa? Esimerkiksi jotakuta muuta voisi lämmittää se vanha takki, jota et enää käytä. Anteliaisuus on luonnollinen väkivallattomuuden kumppani, ja siksi buddhalainen polku voidaan nähdä yhtä lailla väkivallattomuuden kuin anteliaisuudenkin harjoittamisena. Anteliaisuutta kehittämällä alamme purkaa itsekeskeisyyden siteitä. 

Kolmas ohje

Nichiren Shu-pastori Cederman Choeizan Enkyoji temppelistä  (Seattle, USA) tulkitsee seksuaalisesta väärinkäytöksestä pidättäytymistä näin: ”Omasta kokemuksestani ja tutkimuksestani tiedän että ryhtyminen epäviisaaseen seksuaaliseen käyttäytymiseen vahingoittaa itseäni ja muita. Sentähden ponnistelen kunnioittaakseni omaani ja muiden vartaloita, käyttääkseni seksuaalisuuttani viisaasti ja lempeästi, ja välttääkseni seksuaalista ilmaisua joka voisi vahingoittaa muita tai itseäni fyysisesti tai henkisesti. Näin tehdessäni kaikki olennot kykenevät suhtautumaan minuun rehellisesti ja luottamuksella, ja seuraa keskinäinen kunnioitus ihmisten kesken."

Homoseksuaalisuus ei ole ongelma Nichiren-buddhalaisuudessa, eikä buddhalaisuudessa yleensäkään; olen koonnut ja kääntänyt aiheesta blogikirjoituksen: Buddhalaisuus ja HLBTQ-ihmiset (jossa myös lisää Buddhan etiikasta yleisesti: kannattaa lukea!). Buddhalaisuus ei erottele ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Joistain buddhalaisuuden koulukunnista voi löytää homoseksuaalisuuden vastaisia opetuksia, mutta useimmat näistä heijastelevat paikallisia kulttuurillisia asenteita enemmän kuin buddhalaisuutta itseään. 

Useimpien buddhalaisuuden koulukuntien papit Aasiassa seuraavat edelleen Vinaya Pitakaa, sääntöjä munkeille ja nunnille, mutta Japani on poikkeus. Shinran Shonin (1173-1262), japanilaisen Puhtaan Maan Jodo Shinsu koulukunnan perustaja, avioitui, ja hän niin ikään antoi luvan Jodo Shinsu-papeille mennä naimisiin. Vuosisatoina hänen kuolemansa jälkeen japanilaisten buddhalaisten munkkien avioliitto ei ehkä ole ollut sääntö, mutta se ei ollut harvinainen poikkeus. Monet heistä niin ikään ryhtyivät samansukupuolisiin suhteisiin, usein nanshokun muodossa (vanhempi munkki nuoremman akolyytin kanssa). 

Robert Aldrichin toimittamassa kirjassa Rakkaus samaan sukupuoleen - homoseksuaalisuuden historia (Multikustannus Oy 2006), Adrian Carton kertoo Aasiasta:

Legendan mukaan Kukai (tunnetaan myös nimellä Kobo Daishi eli "Suuri opettaja", 774-835), buddhalaisuuden shingon-lahkon perustaja, toi homoseksuaalisuuden Japaniin ja pani alulle nanshoku-perinteen. Tämä munkki palasi Kiinasta vuonna 806 opiskeltuaan kaksi vuotta mestari Hui-kuon johdolla. Hänestä tuli Japanin kunnioitetuin kulttuurihahmo, joka perusti Koyavuoren kuuluisan luostarin ja (kertoman mukaan) kehitti japanilaisen tavukirjoituksen. Ajatus, että homoseksuaalinen rakkaus oli "tuontitavaraa" Kiinasta tai että homoseksuaalisuutta ei ollut Japanissa ennen Kukain paluuta, ei tunnu uskottavalta, mutta legenda kuitenkin takasi nanshokun oikeutuksen Japanissa. Joka tapauksessa Kobo Daishi, buddhalaisuuden shingon-lahko ("Oikea tie") ja nanshoku yhdessä loivat miesten homoseksuaalisesta rakkaudesta pyhän, muissa maailmoissa leijuvan idean, jota hyödynnettiin myöhemmin homoseksuaalisen halun maallisemmissa kuvauksissa.

Kirjalliset todisteet miesten homoseksuaalisesta perinteestä Japanissa eivät ole peräisin keisarillisesta hovista, vaan buddhalaisesta kulttuurista. Nimellä Ujista kerättyjä tarinoita (1212-1221) tunnettu kertomuskokoelma kuvaa munkkien homoseksuaalisia suhteita. 1300-luvulta alkaen alettiin julkaista luostarissa harjoitettavaa homoseksuaalisuutta käsitteleviä romaaneja (chigo monogatari eli "chigo-tarinoita"). Niissä vanhemman munkin ja nuoremman kumppanin rakkaussuhde päättyy usein jommankumman traagiseen kuolemaan. Eloonjäänyt osapuoli omistaa elämänsä askeesille ja suremiselle. Buddhalaiset munkit eivät teoriassa saaneet solmia seksisuhteita vastakkaisen sukupuolen edustajiin, mutta luostareissa asui nuoria miesavustajia (chigo), jotka suorittivat temppelissä erilaisia tehtäviä, hoitivat taloutta, toimivat kumppaneina ja tyydyttivät vanhempien munkkien seksuaaliset tarpeet. Munkkien ja poikien väliset suhteet hyväksyttiin, koska ne vastasivat käsitystä nanshokusta henkisenä kulttina. Pojat saattoivat olla seksuaalisen rakkauden kohteita, mutta he olivat myös palvonnan, kiintymyksen ja henkisen arvonannon kohteita - siinä määrin, että kaunista chigoa saatettiin pitää bodhisattvan ruumiillistumana. 

1872 Japanin Meiji-hallinto määräsi että buddhalaisten munkkien ja pappien (mutta ei nunnien) pitäisi olla vapaita avioitumaan, jos he niin valitsevat. Pian "temppeliperheistä" tuli tavanomaisia (niitä oli ollut ennen määräystä, mutta ihmiset teeskentelivät etteivät huomanneet), ja temppelien ja luostarien hallinnosta tuli usein suvun tehtävä, joka kulkeutui isiltä pojille. Tämän päivän Japanissa - ja buddhalaisuuden koulukunnissa, jotka on tuotu länteen Japanista - kysymys luostariselibaatista päätetään eri tavoin lahkosta lahkoon ja munkista munkkiin. 

Maallikot useimmiten ottavat omasta kulttuuristaan vihjeitä siitä mikä muodostaa "väärinkäytöksen", ja näemme tätä paljon Aasialaisessa buddhalaisuudessa. Voimme kaikki olla samaa mieltä, ilman suurempaa keskustelua, että ei-yhteisymmärrykseen perustuva ja hyväksikäyttävä seksi on "väärinkäytös". Sen yli se, mikä muodostaa "väärinkäytöksen" buddhalaisuudessa, on vähemmän selvää. Filosofia haastaa meidät ajattelemaan seksuaalista etiikkaa hyvin eri tavalla kuin useimmille meistä on opetettu. Ohjeet ovat periaatteita, eivät sääntöjä, ja on kiinni yksittäisistä buddhalaisista päättää kuinka soveltaa niitä. Tämä vaatii suuremmassa määrin itsekuria ja rehellisyyttä itseä kohtaan kuin legalistinen "seuraa vain sääntöjä äläkä kysy kysymyksiä"-lähestymistapa etiikkaan. Buddha sanoi, "ole turva itsellesi". Hän opetti meitä käyttämään omaa arvostelukykyämme mitä tulee uskonnollisiin ja moraalisiin oppeihin. Buddhalaisuus osoittaa meille että voimme vähentää itsekkyyttämme, ahneuttamme ja takertumistamme, että voimme jalostaa rakastavaa ystävällisyyttä ja myötätuntoa - ja niin tehdessämme voimme lisätä hyvän määrää maailmassa. Henkilö joka pysyttelee itsekeskeisten näkemysten otteessa, ja jolla on vain vähän myötätuntoa sydämessään, ei ole moraalinen henkilö, välittämättä siitä kuinka monia sääntöjä hän seuraa. 

Eettisenä ohjeena seksuaalisen väärinkäytöksen välttäminen merkitsee pyrkimistä pidättymään aiheuttamasta vahinkoa seksuaalisuudellamme, jopa tahtomattamme. Pikemmin kuin määritellen seksuaalisen väärinkäytöksen jonkin tietyn seksuaalisen käyttäytymisen suhteen, painotus on sen harkitsemisessa mitä vaikutuksia käyttäytymisellä voi olla muihin ja itseen. Se merkitsee paljon enemmän kuin tietyn seksuaalisen toiminnan huomioimista johon voi olla osallinen. 

Koska ohjeet on tarkoitus ottaa kokonaisuutena, seksuaalinen väärinkäytös määritellään usein suhteessa muihin eettisiin suuntaviivoihin. Ovatko seksuaaliset valintasi petollisia (neljäs ohje)? Sisältävätkö ne sen ottamista mitä ei ole annettu sinulle (toinen ohje)? Onko sinulla seksi- tai pornoaddiktio (viides ohje)? Aiheuttavatko seksuaaliset suhteesi vahinkoa sinulle tai muille, vai ovatko ne harmonian ja hyvän tahdon lähde (ensimmäinen ohje)?

Buddhalaisuudella ei ole erityistä mielipidettä avioliitosta tai monogamiasta. Buddhalaisuus ei ole kohottanut ydinperheen pariskuntaa jaloon arvoon. Vaikka monogaaminen avioliitto on ideaalinen, buddhalaisuus yleensä ottaa asenteen että seksi kahden ihmisen välillä, jotka rakastavat toisiaan, on moraalista, olivatpa he naimisissa tai eivät. Avioliitto ei ole buddhalaisuudessa pyhä asia, se on pelkästään ihmisten välinen sopimus. Buddhalaiset eivät pidä avioliittoa velvollisuutena, avoliitto on täysin hyväksyttävä. Toisaalta seksi avioliiton sisällä voi olla hyväksikäyttävää, eikä avioliitto tee tuota hyväksikäyttöä moraaliseksi. Perinteiset buddhalaiset yhteiskunnat ja kulttuurit ovat hyväksyneet niin monogamian, polygamian kuin polyandriankin. Ne ovat pelkästään erilaisia elämän järjestelytapoja. 

Buddhalaiset voivat käyttää ehkäisyä, kunhan heillä on oikea aikomus. Hyvät motiivit kuten vastuullinen perhesuunnittelu ja tautien torjunta ovat hyväksyttäviä. 

Buddhalaisesta näkökulmasta seksuaalisissa rikkeissä tai heikkouksissa ei ole mitään ainutlaatuisen pahaa. Epäonnistuminen sen suhteen ei ole sen paremmin enemmän kuin toisaalta vähemmänkään vakavaa kuin epäonnistuminen elää minkään muun ohjeen mukaan. Epäonnistuminen on taitamatonta (akusala), mutta ei synnillistä - loppujen lopuksi, ei ole Jumalaa, jota vastaan tehdä syntiä. Buddhalaisessa kulttuurissa ei ole koskaan pyritty hallitsemaan seksuaalisuutta syyllisyydentunteella. Vaikein ohje melkein kaikille on neljäs - pidättäytyä kaikenlaisesta väärästä puheesta (mikä usein pitää sisällään kovasydämiset kommentit toisten ihmisten todellisista tai oletetuista seksuaalisista heikkouksista!). 

Sana "kama" merkitsee paliksi "aistillista halua", joka ei ole yksinomaan seksuaalista. Sitä käytetään tässä monikkomuodossa, joka tulee lähelle sitä mitä tarkoitetaan raamatullisella ilmaisulla "lihan himot". Ruuan ahneus ja muu aistinautinto sisältyy myös. 

Seksuaalinen energia on vahvin energia inhimillisessä kokemuksessa, ja vaikein suhtautua taitavasti. Vaikka poistaisimme kaikki väkivallan muodot maailmasta, ihmiset kokisivat yhä kärsimystä seksuaalisuuden alueella. Buddha sanoi että jos olisi olemassa kaksi energiaa yhtä voimakasta kuin himo seksiin, kukaan ei ikinä valaistuisi, hän itse mukaan luettuna. Koska se on niin voimakas halu, useimmat uskonnot ja ihmiset ovat taipuvaisia lankeamaan yhdelle tai toiselle puolelle koskien seksuaalista energiaa. Joko he tuntevat sen olevan kokonaan hyvää ja kaunista, tai he tuntevat sen olevan todella pahaa ja rumaa. Buddhalainen näkökulma on, että seksuaalinen energia ei ole hyvää eikä pahaa. Se on luonnollista. Se on neutraalia. Se on vain energiaa. Seksuaalisuus itse ei ole se joka aiheuttaa ongelmia, tärkeää on se kuinka reagoimme seksuaalisiin kokemuksiin. Takertuminen, riippuvuus ja vastenmielisyys ovat pääasialliset syyt ylimääräiselle kärsimyksen kerrokselle, jonka luomme itsellemme. Kun emme ole tietoisia syntyvistä ajatuksista, tunteista ja haluista, ne hallitsevat elämäämme ja sanelevat tekomme. 

Toinen jalo totuus opettaa että kärsimyksen syy on haluaminen tai jano (tanha). Tämä ei tarkoita, että haluaminen pitäisi tukahduttaa tai kieltää. Sen sijaan buddhalaisessa harjoituksessa me myönnämme omat intohimomme ja opimme näkemään että ne ovat tyhjiä, jotta ne eivät enää hallitse meitä. Tämä pätee vihaan, ahneuteen, ja muihin negatiivisiin tunteisiin. Seksuaalinen halu ei ole erilainen. 

Robert Aitken Roshi sanoo, "kaiken ekstaattisen luontonsa tähden, kaiken voimansa tähden, seksi on vain yksi inhimillinen vietti muiden joukossa. Jos vältämme sitä vain koska se on vaikeampi integroida kuin viha tai pelko, silloin me yksinkertaisesti sanomme että vaikeassa tilanteessa emme voi seurata omaa harjoitustamme. Tämä on epärehellistä ja epäterveellistä." 

Ehdottoman/riippumattoman vuorovaikutuksen päämäärä on yksinkertaisesti epärealistinen kun seksi kerran astuu mukaan kuvaan. Yleinen kielenkäyttö sanoo oikeastaan, siitä vain, suostuvaiset aikuiset, mutta olkaa auliita hyväksymään seuraukset, nauttikaa mielihyvästä ja läheisyydestä jota seksi tuo, mutta olkaa hereillä. Muistakaa pysymättömyyden totuus: että te tulette muuttumaan ja kumppaninne tulee muuttumaan, ja te ette luultavasti tule pitämään siitä. Olkaa auliita ja paneutukaa siihen silmät avoinna.      

Länsimainen kulttuuri tällä hetkellä näyttää olevan sodassa itsensä kanssa seksiä koskien, jäykkä puritanismi yhdellä puolella ja irstailu toisella. Buddha opetti että monilla elämän alueilla jonkin riistäminen itseltäsi tai yletön heittäytyminen johonkin johtavat kärsimykseen ja tyytymättömyyteen. Buddhalaisuus opettaa meitä aina välttämään äärimmäisyyksiä ja löytämään keskitien. Yksilöinä teemme erilaisia päätöksiä, mutta se on viisaus (prajna) ja rakastava ystävällisyys (metta), ei lista sääntöjä, jotka osoittavat meille polun. 

Neljäs ohje

Neljäs ohje liittyy suoraan kahdeksanosaisen polun oikean puheen osaan. Neljäs ohje sanoo: Ryhdyn lupaukseen pidättäytyä väärästä puheesta. Neljäs ohje on niin ikään tulkittu "pidättäytymiseksi valheellisuudesta" tai "totuudenmukaisuuden harjoittamiseksi". "Väärä puhe" on uskollinen käännös, mutta useimmat buddhalaiset tulkitsevat tämän ohjeen laveammin sisällyttämään kaikki epäoikeudenmukaisen ja vahingollisen puheen muodot. Pali kaanon identifioi neljä epäoikeudenmukaisen puheen tyyppiä: 1) valheet, 2) selkäänpuukottaminen ja panettelu, 3) herjaava ja pahansuopa puhe, ja 4) kevytmielinen puhe. Tämä pitäisi sisällään puheen joka on julmaa, epärehellistä, huonosti ajoitettua, ahneuden tai vihan motivoimaa, tai muutoin haittaan yhdistyvää. Juoruilu, harhaanjohtavat väitteet, sanallinen kiusaaminen, yllytys väkivaltaan, raivon purkaukset, ilkeä pilkka, ja huonosti sanoitetut tai väärin ajoitetut totuudet, jotka aiheuttavat tuskaa ilman hyötyä, kaikki lankeavat epäoikeudenmukaisen puheen kategoriaan. 

Buddhalaisuudessa totuudenmukaisuus ylittää yksinkertaisesti valehtelematta olemisen. Se kyllä merkitsee puhumista totuudenmukaisesti ja rehellisesti, mutta se niin ikään merkitsee puheen käyttämistä hyödyttämään toisia, ja olla käyttämättä sitä hyödyttämään ainoastaan itseämme.

Puhe joka on juurtunut kolmeen myrkkyyn - vihaan, ahneuteen ja tietämättömyyteen - on väärää puhetta. Jos puheesi on suunniteltu saamaan jotain mitä haluat, tai vahingoittamaan jotakuta josta et pidä, tai saamaan sinut näyttämään tärkeämmältä muille, se on väärää puhetta, vaikka se mitä sanot olisi tosiasioihin perustuvaa. 

Epärehellinen puhe pitää sisällään "puolitotuudet" eli "osittaiset valheet". Se on lausunto joka on tosiasiallisesti totta, mutta jättää pois informaatiota tavalla joka ilmaisee valheen. 

Tietoisuus puheesta sallii meidän huolella varoa mitä aiomme sanoa. Jos olemme tietoisia siitä että aiomme sanoa jotain mitä saattaisimme katua, on hyödyllistä pysähtyä juuri riittävän pitkäksi aikaa kysyäksemme itseltämme neljä kysymystä:

1. Miksi sanon tämän?
2. Onko se täysin totta?
3. Onko oikea aika sanoa se?
4. Onko luultavaa että siitä seuraa hyötyä vai haittaa?

Sanoilla on seurauksia kuten teoilla, ja ne lavastavat näyttämön tulevalle onnellemme tai onnettomuudellemme. Tämä on syyn ja seurauksen leppymätön laki. 

Theravada-buddhalaisuudessa on olemassa neljä elementtiä neljännen ohjeen rikkomiseen:

1. Tilanne tai asioiden tila, joka on epätosi; jotain josta valehdella.
2. Aikomus pettää.
3. Epätotuuden ilmaisu, joko sanoin, elein tai "kehon kielellä". 
4. Väärän käsityksen ilmaiseminen.

Jos joku sanoo epätotuuden, vilpittömästi uskoen sen olevan totta, se ei välttämättä ole ohjeen rikkomista. Väärän tiedon levittäminen piittaamattomasti ilman pienintäkään pyrkimystä tarkistaa se ensin, ei ole neljännen ohjeen noudattamista, vaikka uskoisit tiedon olevan totta.

Neljännen ohjeen harjoittaminen ei merkitse että koskaan ei saa olla eri mieltä tai arvostella. Reb Anderson ehdottaa että teemme eron sen välillä mikä on vahingollista ja mikä on loukkaavaa: "Joskus ihmiset kertovat totuuden, ja se loukkaa paljon, mutta on hyvin hyödyllistä." Joskus meidän täytyy puhua estääksemme vahingon tai kärsimyksen. Idiootin myötätuntoa on kätkeytyä "mukavan" julkisivun taakse suojellaksemme itseämme konfliktilta ja muulta epämiellyttävyydeltä. 

Viides ohje

Pidättäytyminen päihteiden käyttämisestä (viides ohje) on eräs pääasiallisista lupauksista, jonka maallikot voivat tehdä. Yksi pääasiallisista syistä olla päihtymättä on se, että tämä voi johtaa muiden lupausten rikkomiseen. Toinen syy on se, että monille päihtymys hämärtää mielen selkeyden - selkeyden ymmärtää ja levätä todellisessa luonnossaan hetkestä hetkeen. Kysymys ei ole buddhalaisuudesta, vaan valaistumisesta. Jos mieli on vakiintunut todelliseen luontoon siinä määrin, että sen selkeys ei koskaan hämärry, silloin ei ole eroa käytetäänkö päihteitä vai ei. Jopa lupauksen tehneen maallikon on sallittua nauttia lasillinen viiniä silloin tällöin. Ero on päihtymyksessä, missä selkeys vaarannetaan, ja yksinkertaisesti aineen nauttimisessa. Sosiaalinen juominen on OK, mutta humaltuminen ei, etenkin jos humallut säännöllisesti tapana päästellä höyryjä, tai vältelläksesi ongelmiasi. Päihtyminen seuraa kun juot enemmän kuin ruumiisi vaatii. Siten se voi saada sinut kadottamaan mielesi, heittäytymään typeriin tekoihin, ja vähät välittämään seurauksista. Ja kun vaikutus viimein häviää ja täysi tolkku palautuu, useimmat näistä teoista usein aiheuttavat katumusta. 

"Päihteen" merkitys voidaan laajentaa käsittämään mikä tahansa, joka harhauttaa meitä polulta, ei vain alkoholi ja huumeet. Toisin sanoen, mitä tahansa käytämme harhauttamaan itsemme piittaamattomuuteen, on päihde. Se merkitsee mitä tahansa joka tuppaa hämärtämään luonnollisen itse-tietoisuutesi ja arvostelukykysi. 

Nichiren-buddhalaisuus ja viisi ohjetta

Nichiren buddhalaisuudessa viisi ohjetta nähdään sisältyvän tilapäisiin opetuksiin, jotka Lootus-sutra on syrjäyttänyt, eivätkä tilapäisiin opetuksiin kuuluvat ohjeet ole oikea harjoitus ihmisille Lain myöhempänä aikana (mappo), jota meidän nyt sanotaan elävän ja jonka Buddhan sanotaan ennustaneen: se on konfliktin ja eripuran aika, jolloin "puhdas laki hämärtyy ja katoaa". Siviilisaation materiaaliset aspektit ovat paljon korkeammalle kehittyneet kuin Sakyamunin aikaan, mutta ihmisten sydämet ovat turmeltuneet eivätkä he saavuta enää mitään hyötyä hänen opetuksistaan. 

Lootus-sutra lausuu: "On vaikea pitää tämä sutra. Olen iloinen nähdessäni kenet tahansa joka pitää sen edes vähän aikaa. Niin myös kaikki muut Buddhat. Buddhat tulevat ylistämään häntä. Hän on urhea ihminen, ponnisteleva ihminen. Häntä pitäisi pitää jo ohjeita noudattaneena."

Myoho Renge Kyo'n viisi merkkiä, Lootus-sutran olennaisen opetuksen sydän, pitävät sisällään kaikkien Buddhien hyödyllisten harjoitusten ja ansiokkaiden tekojen keräämät kaikki hyödyt läpi menneen, nykyisen ja tulevan. Kuinka tämä lause silloin ei sisällä kaikkien Buddhan ohjeiden noudattamisella saavutettuja hyötyjä? Kun harjoittaja omaksuu tämän täydellisesti siunatun mystisen ohjeen, hän ei voi sitä rikkoa, ei vaikka yrittäisi. Sentähden sitä kutsutaan timanttimaljan ohjeeksi.
- Nichiren

Nichiren opetti että on epäkäytännöllistä tavalliselle ihmiselle nykyisenä aikakautena pyrkiä lähestymään heräämistä pelkästään pitämällä kiinni ohjesäännöstä. Ihmiset eivät enää tunteneet kykenevänsä täyttämään näiden eri ohjeiden odotuksia; monet jotka yrittivät, tulivat ymmärtämään että moraali ja etiikka yksin eivät tuoneet ketään lähemmäksi heräämistä. Tietenkin oli myös tekopyhiä, jotka tiukasti pitivät kiinni ohjeiden kirjaimesta, samalla rikkoen niiden henkeä. Korjatakseen tämän, Nichiren opetti että kaikkien eri ohjeiden todellinen henki ilmaistaan Lootus-sutrassa. Sen takia kaikkein tärkein asia on yksinkertaisesti pyrkiä kannattamaan Lootus-sutraa jotta ylittäisi epätäydellisyytensä ja saavuttaisi valaistumisen. Tämä on kaikkien ohjeiden todellinen täyttymys.

Nichiren koulukunnan ohjetta kutsutaan timanttimaljan ohjeeksi (kongo hoki kai). Suuri opettaja Dengyo, Tendai-koulukunnan perustaja, tulkitsee kaikkien ilmiöiden todellisen kokonaisuuden paljastuvan Lootus-sutrassa timanttimaljana, jota on mahdoton rikkoa. Seuraava kohta Brahmajala Sutrasta on mahdollinen lähde tälle ohjeelle: "Tämä timanttimaljan ohje on kaikkien buddhien lähde, kaikkien bodhisattvojen lähde ja buddhaluonnon siemen." Nichiren ymmärsi että jos Lootuksen kukan opin Ihmeellinen Dharma, Myoho Renge Kyo, on Ikuisen Sakyamuni Buddhan herääminen ja sen tähden buddhatilan siemen, silloin Myoho Renge Kyo on itse timanttimaljan ohje. Kun lausumme Nam Myoho Renge Kyo'ta, kannatamme samanaikaisesti timanttimaljan ohjetta joka pitää sisällään kaikki muut ohjeet.
Kun noudatamme tätä yhtä ainoaa ohjetta, siten ilmentäen Buddhan kolmea ominaisuutta (ks. sivu Harjoitus: Butsudan/alttari) itsessämme, saamme kaikkien muiden ohjeiden noudattamisen hyödyt. Se on Lootus-sutran kannattamista koko ruumiillamme sanoin ja teoin. 

                          

KOLME JALOKIVEÄ

Joita myös Kolmeksi Aarteeksi kutsutaan. Buddhan aarre on yksinkertaisesti "buddhalaisuuden opettaja", jota tietty koulukunta seuraa. Kuinka kolme suurinta Nichiren suuntausta sen tulkitsee, katso sanasto erillisellä sivulla Lootus-sutra käännöksen lopussa.
Dharma Nichiren buddhalaisuudessa on Lootus-sutra, joka tunnetaan "ylivertaisena oppina" koska se paljastettiin Buddhan myötätunnolla, viisaudella ja valaistuksella viimeisinä kahdeksana vuotena ennen hänen kuolemaansa. Näin uskotaan.
Itse mietin eniten miten tulisi käsittää Sangha jos et aio liittyä mihinkään organisaatioon tai edes käydä yhteisissä tilaisuuksissa joissa harjoitetaan buddhalaisuutta. Löysin hyviä vastauksia buddhalaisilta harjoittajilta mm. seuraavasta nettikeskustelusta, How to take refuge without a sangha. Lainaan joitain mielestäni oivaltavimpia kohtia. 

(Nichiren-buddhalaisesta näkökulmasta olen koonnut kirjoituksen, Mitä merkitsee "Sangha" itsenäiselle harjoittajalle? Olen myös osallistunut virtuaaliseen turvautumisseremoniaan.)

Sangha on jokainen koko maailmassa, joka on samalla etsintämatkalla kuin me olemme. Sinun ei tarvitse turvautua mihinkään muuhun kuin itseesi. Kaikki nämä asiat (Buddha, Dharma, Sangha) ovat olemassa vain järjestämään hyvät olosuhteet heräämisellesi. Mutta lopulta sinun täytyy kulkea polku ja juosta jokaiseen ansakuoppaan ja sinun täytyy oppia ja herätä. Turvautuminen on vain mielen näkemys kolmesta jalokivestä. Se on täysin sisäistä. Sen tekemisessä seremoniallisesti ei ole mitään todellista painoarvoa.
Eräs kirjoittaja tosin suoritti itsekseen kotona turvautumis-seremonian. Jotkut lausuvat turvautumisen itsekseen joka päivä. Se on vain luottamuksesi että kaikki elämäsi vastaukset voidaan löytää uskon kautta että Buddha oli täydellisesti valaistunut, että hänen opetuksensa (Dharma) kuvaavat todellisuutta ja voivat johtaa sinut näkemään sen itse, ja että munkit ovat uskollisesti kantaneet eteenpäin hänen opetuksiaan.

Turvautuminen voi myös tarkoittaa että menen Buddhan opetusten luo, luen dharmaa. Jos minulla on kysymyksiä, etsin apua munkeilta (tai muilta harjoittajilta) - mutta tuo apu voidaan saada keskustelemalla munkin kanssa, lukemalla munkin kirja tai essee, tai katsomalla munkin videopuhe.

Ulkoinen tulkinta
Ilmiselvä, "kirjaimellinen" tulkinta kolmesta jalokivestä. Buddha on Gautama, Dharma on kirjoitukset, Sangha on harjoittajien yhteisö.

Sisäinen tulkinta
Buddha: Heräämisen/elämässä läsnäolemisen periaate/mahdollisuus.
Dharma: Henkilökohtainen kokemus opetusten merkityksestä. Esim. sanat mettasta/karunasta ovat "ulkoista dharmaa". Myötätunnon kokemus ja halukkuus olla läsnä maailman kärsivien kanssa.
Sangha: "Bodhisattvojen sangha: Manjusri, Avalokitesvara jne." Symboli myötätuntoisesta läsnäolosta maailmassa. Turvautuminen on jatkuva vastaus maailman kärsimykseen.

Salainen tulkinta

Jotain mikä voidaan tuntea ainoastaan kokemuksesta, ei sanojen kautta.

Buddha: Tyhjyys/kokemuksen sanoinkuvaamattomuus. Kaikki näyttää vakaalta, mutta kun tutkit kokemusta, et löydä vakautta, ei "siellä" sieltä. Turvautuminen Buddhaan on luottamusta ei mihinkään. Ei itseasiassa ole mitään. Ja kuitenkin meillä on nämä kokemukset. Ainoa tapa jolla voin olla vapaa kärsimyksestä, on tietää että itseasiassa ei ole mitään. Niin kauan kuin luulet että on jotain, silloin on jotain jonka ympärille kärsimys muodostuu. Mutta tietämällä että minä en ole jotain, silloin ei ole mitään minkä ympärille kärsimys muodostuu.

Dharma: Tämä ei mitään ei ole sama kuin tyhjä tila. On olemassa tämä kokemuksen selkeys, joka on dharma tässä yhteydessä. Me turvaudumme kokemuksen selkeys-aspektiin.

Sangha: Kalu Rinpoche sanoi "tyhjyys on kuin tila tässä huoneessa. Selkeys on kuin valo huoneessa. Kun sinulla on tila ja valo, voit nähdä kaiken. Eli kokemus nousee ilman rajoitusta." Sangha on kokemuksen nouseminen ilman rajoitusta.

Seuraavat Thich Nhat Hanhin ajatukset ovat peräisin Tricycle-artikkelista:

Me kaikki olemme Buddhia, koska vain meidän kauttamme voivat ymmärrys ja rakkaus tulla konkreettisiksi ja vaikuttaviksi. Jotta buddhalaisuus olisi todellista, täytyy olla Buddhakaya [Buddharuumis], heränneen toiminnan ruumiillistuma. Muutoin buddhalaisuus on vain sana. Sakyamuni oli Buddhakaya. Kun toteutamme heräämisen, kun olemme ymmärtäväisiä ja rakastavia, jokainen meistä on Buddhakaya.

Dharma on mitä Buddha opetti. Se on ymmärryksen ja rakkauden tie - kuinka ymmärtää, kuinka rakastaa, kuinka tehdä ymmärryksestä ja rakkaudesta todellisia asioita. Ennen kuin Buddha kuoli, hän sanoi oppilailleen: "Rakkaat ihmiset, minun fyysinen ruumiini ei ole täällä huomenna, mutta minun opetusruumiini on aina täällä auttamassa. Voitte pitää sitä omana opettajananne, opettajana joka ei koskaan jätä teitä." Se on Dharmakayan syntymä. Dharmalla on myös ruumis, opin ruumis tai tien ruumis. Dharmakayan merkitys on hyvin yksinkertainen, vaikka ihmiset Mahayanassa ovat tehneet siitä hyvin monimutkaisen. Dharmakaya merkitsee vain Buddhan oppia, tietä toteuttaa ymmärrys ja rakkaus. Myöhemmin siitä tuli jotain sellaista kuin ontologinen olemisen perusta.

Millä tahansa joka voi auttaa sinua heräämään, on Buddhaluonto. Kun olen yksin ja lintu kutsuu minua, palaan itseeni, hengitän ja hymyilen, ja joskus se kutsuu minua vielä uudelleen. Minä hymyilen ja sanon linnulle, "minä kuulen jo". Eivät vain äänet vaan näkymät voivat muistuttaa sinua palaamaan todelliseen itseesi. Aamulla kun avaat ikkunasi ja näet valon virtaavan sisään, voit tunnistaa sen Dharman äänenä ja siitä tulee osa Dharmakayaa. Sen tähden ihmiset jotka ovat hereillä, näkevät Dharman ilmentymän kaikessa. Pikkukivi, bambu, vauvan itku, mikä tahansa voi olla kutsuva Dharman ääni. Meidän pitäisi kyetä harjoittamaan tuolla tavoin.

Sangha on yhteisö joka elää harmoniassa ja tietoisuudessa. Sanghakaya on uusi sanskritinkielinen termi. Sagha tarvitsee myös ruumiin. Kun olet perheesi kanssa ja harjoitat hymyillen, hengittäen, tunnistaen Buddharuumiin itsessäsi ja lapsissasi, silloin perheestäsi tulee Sangha. Jos sinulla on kello kotonasi, kellosta tulee osa Sanghakayaasi koska kello auttaa sinua harjoittamaan. Jos sinulla on tyyny, silloin tyynystä myös tulee osa Sanghakayaa. Monet asiat auttavat meitä harjoittamaan.

Ilma, hengittämistä varten. Jos sinulla on puisto tai joenranta lähellä kotiasi, olet hyvin onnekas koska silloin voit nauttia kävelymeditaation harjoittamisesta. Sinun täytyy löytää Sanghakayasi - kutsu ystävä tulemaan harjoittamaan kanssasi, pitämään teemeditaatiota, istumaan kanssasi, liittymään kävelymeditaatioosi. Kaikki nuo pyrkimykset ovat Sanghakayasi luomiseksi kotiin. Harjoittaminen on helpompaa jos sinulla on Sanghakaya.

Jos katsomme lähemmin, kolme jalokiveä ovat itseasiassa yhtä. Kaksi muuta jalokiveä on aina jokaisessa jalokivessä. Buddhassa on Buddhatila, on Buddharuumis. Buddhassa on Dharmaruumis, koska ilman Dharmaruumista hänestä ei olisi voinut tulla Buddhaa. Buddhassa on Sangharuumis, koska hän nautti aamiaista bodhipuun kanssa, muiden puiden kanssa, ja lintujen ja ympäristön.

Opista ei voi tulla todellista ilman meidän jokaisen elämää ja ruumista. Joten Buddhakaya on myös läsnä. Jos Buddha ja Dharma eivät ole läsnä, ei ole Sanghaa. Ilman sinua Buddha ei ole todellinen, se on vain idea. Ilman sinua Dharmaa ei voi harjoittaa. Jonkun täytyy harjoittaa sitä. Ilman meitä kaikkia Sanghaa ei voi olla. Siitä syystä kun me sanomme, "minä turvaudun Buddhaan", me kuulemme myös, "Buddha turvautuu minuun". "Minä turvaudun Dharmaan. Dharma turvautuu minuun. Minä turvaudun Sanghaan. Sangha turvautuu minuun."

Ja vielä muuan nettisivu kertoo:

Dharma on Buddhan oppi, johon selvästi sisältyy asioiden vahvistaminen oman suoran kokemuksesi avulla. Turvautumisessa ei ole kyse sokeasta uskosta tai dogmaattisuudesta, eikä tahtomme alistumisesta tai jonkin etsimisestä gurulta tai kunnioitetulta menneisyyden hahmolta. Se ei ole älystämme tai henkilökohtaisesta vastuustamme luopumista.

Turvautumisella ei ole välttämättä mitään tekemistä historiallisen Sakyamuni Buddhan olemassaolon kanssa, tai siihen uskomisen kanssa että hän - tai kukaan muu - saavutti harvinaisen täydellisen valaistumisen tilan, joka on useimmille meistä kaiken kuviteltavissa olevan tuolla puolen. Loppujen lopuksi Sakyamunin olemassaolo ja oivalluksen taso eivät ole jotain jonka voimme vahvistaa itse (kuten Dharma neuvoo!).

Turvautumisessa on kyse uskosta että Buddhatila - tai ainakin jokin merkittävä heräämisen taso - on mahdollinen. Että on ollut Buddhia - tai ihmisiä jotka ainakin ovat lähestyneet vapautunutta, herännyttä Buddhatilaa - menneisyydessä, tai saattaa olla joitain elossa jopa nyt.

Kun turvaudumme "Buddhaan", me todellisuudessa turvaudumme - luotamme - tähän potentiaaliin meissä itsessämme.

Tyypillisesti buddhalaisuudessa turvautuminen Buddhaan merkitsee myös turvautumista opettajiin - eli ihmisiin jotka näyttävät viisaammilta ja myötätuntoisemmilta kuin sinä satut olemaan sillä hetkellä. Joskus sellaiset opettajat kommunikoivat kanssamme kirjoituksen kautta... joten saatamme kyetä turvautumaan opettajaan jota emme koskaan ole edes tavanneet. Niin ikään jonkun ei tarvitse olla täydellisesti oivaltanut, valaistunut "Buddha" opettaakseen meille jotain. Jos käännymme viisauden puoleen missä tahansa sitä löydämme, saatamme päätyä oppimaan naapurilta, lapselta, tai luonnosta.

Tarvitset opettajia - todellisia ihmisiä jotka ovat pidemmällä harjoituksen polulla kuin sinä olet, jotka jakavat viisauttaan kanssasi kirjoitustensa ja opetustensa kautta, tai henkilökohtaisesti.

Pohjimmiltaan sinun tarvitsee turvautua omaan sisäiseen opettajaasi - omaan intuitiiviseen viisauteesi - ja uskoa kykyysi muuttua ja tulla epäitsekkäämmäksi ja myötätuntoisemmaksi.

Huomaa että sanalla "dharma" on erilaisia käyttötapoja ja merkityksiä - ennen buddhalaisuutta, sen ulkopuolella ja sen sisällä, mukaanlukien "oikea elämäntapa" (hindulaisuudessa), ja "ilmiöt" buddhalaisuudessa (yleensä kirjoitettuna pienellä "d":llä). Buddhalaisuudessa Dharma isolla D:llä, kaikkein kirjaimellisimmassa merkityksessään, viittaa Sakyamuni Buddhan opetuksiin, ja hänen oppilaidensa opetuksiin. Vuosisatojen kuluessa Dharma tuli viittaamaan kaikenlaisiin buddhalaisiin opetuksiin, arvostellen sen mukaan helpottavatko ne kärsimystä ja tuovat hyvinvointia ja onnea, ja jossain määrin myös sen mukaan ovatko ne yhtäpitäviä tiettyjen perustavien buddhalaisten oppien kanssa.

Vaikka syvemmällä tasolla Dharmassa on kyse syvemmästä totuudesta - perustana olevasta Totuudesta tai kaavasta maailmankaikkeudessa, hiukan kuten Tao. Tämä on sellainen totuus joka ei ole riippuvainen tietystä uskonnosta tai oppikokoelmasta. Dharma on totuus keskinäisestä riippuvuudesta; myötätunnon hyödystä, ja tosiasiasta että itsekkyys johtaa kärsimykseen jopa sen joka on itsekäs; että teoillamme on seuraukset, näkyvät ja näkymättömät. Maailmankaikkeudessa pelaavat voimat jotka ovat paljon suurempia kuin oma yksilöllinen tahtomme ja huolemme.

Me emme tarvitse ulkoista auktoriteettia kertomaan meille mikä on totta. Me tiedämme vaistonvaraisesti, intuitiivisesti, eron kärsimyksen ja onnen välillä.

Dharmaan turvautuminen on luottamista buddhalaisiin opetuksiin johdattamaan sinua, mutta vielä enemmän se on luottamista omaan kykyysi tunnistaa totuus. Meidän täytyy tahtoa etsiä huolella ja kyseenalaistaa itsemme - joten tavallaan tässä ei ole kyse turvautumisesta joukkoon oppeja itsesi ulkopuolella, se on lupaus etsiä totuutta omassa kokemuksessasi.

Tarvitset opetuksia - useimmat meistä eivät olisi kyenneet muodostamaan vaikuttavaa henkistä polkua itseksemme; buddhalaiset opit ja muut suuret henkiset traditiot ovat satojen sukupolvien, tuhansien ihmisten kerättyä viisautta.

Sinun tarvitsee oppia kuinka tunnistaa Totuus, luottaa itseesi ja turvautua totuuteen, eli olla halukas kohtaamaan totuus ja sitten toimia sen mukaisesti parhaan kykysi mukaan.

Vaikka tuntisimme ettemme tarvitse muita ihmisiä herätäksemme, me ehdottomasti tarvitsemme toisia ihmisiä testataksemme oivallustamme. Buddhalaisuudessa sanotaan: "On helppoa olla valaistunut kaukaisessa luolassa." Voit oivaltaa kaikenlaisia syviä asioita itsen luonteesta ja maailmankaikkeudesta meditaatiossasi ja opiskelussasi, mutta kuinka tuo oivallus kestää kun olet takaisin liikenteessä? Kuinka se kestää kun olet perheesi kanssa, tai sisarustesi kanssa, tai työssä? Jos "henkinen heräämisesi" ei ilmene suurempana myötätuntona, anteliaisuutena, kärsivällisyytenä jne. todellisessa elämässä, se ei ole kovin häävi.

Syvemmällä tasolla kaikki elävät olennot ovat osa Sanghaamme. Turvautuminen Sanghaan tällä tavoin koskee heräämistä ja turvautumista keskinäiseen riippuvuuteen kaiken elämän kanssa.

Tarvitset muita ihmisiä - sosiaalista tukea, yhteisön yhteyttä, oivallusta sokeisiin pisteisiisi, haastetta. Sinun tarvitsee ylittää itsesi ja oivaltaa keskinäinen riippuvuutesi kaikkien olioiden kanssa - tai jopa, kaiken Olemisen.

Ks. myös "Kolme Suurta Salaista Lakia"

IKUINEN BUDDHA

Itä-Aasialaisessa buddhalaisuudessa Lootus-sutran Buddhaa pidetään ikuisena Buddhana, vastoin hinayana-ajatusta että Buddha kuoli ikuisesti lopullisen nirvanansa jälkeen. Käsitys on saattanut myötävaikuttaa tathagatagarpha-oppiin*. Käsitys ikuisesta Buddhasta ei sisälly yksinomaan Lootus-sutraan. Näin kertoo Wikipedia.  Uskomus liitetään yleisesti Sakyamuni Buddhaan, mutta voi viitata myös sekä hänen aiempiin että tuleviin inkarnaatioihinsa. Lootus-sutra ei anna tarkkaa määritelmää ikuisesta Buddhasta, ollen siten avoin eri uskonnollisten ryhmien tulkinnoille. 

Lootus-sutran 16. luku (ks. sivu Lootus-sutra käännös), "Tathagatan elämän hetki", kuvaa Buddhan antavan ymmärtää että hänestä tuli herännyt lukemattomia aioneita ("kalpoja") sitten. Sutra itse ei suoraan käytä ilmaisua "ikuinen Buddha". Kiinassa Lootus-sutra yhdistettiin Mahaparinirvana-sutraan, joka propagoi tathagatagarpha-oppia. 

Kiinalainen Tiantai-oppinut Zhiyi jakoi sutran "jälki-oppiin" [trace teaching] historiallisesta Sakyamuni Buddhasta (luvut 1-14) ja "alkuperä-oppiin" [origin teaching] (luvut 15-28), joka paljastaa käsittämättömän elämän hetken alkuperäisen Buddhan. Zhiyi näki Lootus-sutran 16. luvun Sakyamuni Buddhan kolmen buddharuumiin** yhdistymisenä, joka omaa kaikki kolme ruumista, kun taas muut sutrat on opetettu yhden ainoan buddharuumiin näkökulmasta. 

Nichiren buddhalaisuuden koulukunnat Nichiren Shu, Rissho Kosei Kai ja Kempon Hokke, kunnioittavat Lootus-sutran 16.luvun Sakyamunia ikuisena Buddhana. Ne niin ikään pitävät 16.luvun Sakyamunia "kolmen ruumiin yhdistymisenä", kuten Tiantai opettaa. Muut buddhat, kuten Puhtaan Maan koulukunnan Amida, nähdään alkuperäisen Buddha Sakyamunin tilapäisinä ilmentyminä. Puhtaan Maan buddhalaisuudessa Amida Buddha nähdään ikuisena Buddhana, joka ilmentyi Sakyamunina Intiassa ja on itse Nirvanan personifikaatio.

Pastori Ryuei Michael McCormick, Nichiren Shu, kirjoittaa: Vaikka jokainen buddha omaa kaikki kolme ruumista, Mahayana-opit ennen Lootus-sutraa kuvaavat niitä eri buddhina. Jopa Lootus-sutrassa ennen 16. lukua, Sakyamuni Buddha ei ole enempää kuin historiallinen buddha, jonka syntymä, herääminen ja vääjäämätön kuolema kaikki tapahtuvat Pohjois-Intian rajojen sisällä normaalin inhimillisen elinajan kuluessa. Luvussa 16 Sakyamuni Buddha kuitenkin selvästi demonstroi kolmen ruumiin ykseyttä: Buddhatilan historiallista, ideaalista ja universaalia eli ikuista aspektia. Tästä syystä 16. luvun Sakyamuni Buddha erotetaan varhaisempien oppien "pelkästä" historiallisesta Sakyamuni Buddhasta lisäämällä titteli "ikuinen". Jos kolmetuhatta maailmaa yhdessä ainoassa ajatushetkessä (ks. Ichinen Sanzen) on teoria yleisen (kolmetuhatta maailmaa) ja erityisen (yhdessä hetkessä) toistensa läpäisemisestä, silloin ikuinen Sakyamuni Buddha on tämän teorian konkreettinen toteutuminen. Ikuinen Sakyamuni Buddha ei ole lainkaan monoteistinen transsendentti vapahtaja, vaan elävä todiste että Ihmeellinen Dharma on elämämme todellinen luonne, eikä vain kylmä abstraktio tai saavuttamaton ihanne. Tämä mielessään Nichiren vaati että ikuisen Sakyamuni Buddhan yksin pitäisi olla todellinen antaumuksen polttopiste. 

Soka Gakkai International kirjoittaa aiheesta mm. näin: Sanalla "Buddha" on kaksi merkitystä - ensin on Buddha henkilönä, toinen on Buddha elämän tilana. Buddhan henkilön merkitessä Buddhatilan fyysistä ilmentymää, henkilö ei tietenkään voi olla ikuinen, mutta hänen elämän tilansa on ikuinen. Buddhatila on yksi kymmenestä maailmasta (ks. Ichinen Sanzen), jotka ovat ikuisia.

Buddhatilan ikuinen tila oli olemassa ennen historiallisen Buddhan syntymää, ja tämä ikuinen Buddhatila on alkuperäinen, kun taas historiallinen Buddha on Buddhatilan erityinen ruumiillistuma. Aika ja avaruus eivät rajoita ikuista Buddhatilaa. Buddhatila on yleinen elämän tila, kun taas Sakyamuni oli erityinen henkilö, joka täydellisesti ilmensi tätä elämän tilaa. 

Nam Myoho Renge Kyo on ikuinen Buddhatila, joka materialisoituu kenessä tahansa ihmisessä, joka on omistautunut Laille. Buddhalaisuus esittelee nimettömän viittauksen "Valaistuneen Olennon" käsitteeseen: Tathagata, "Se joka tuli esiin Totuudesta", joka käännetään myös "Näin Tulleena". Termi esiintyy Lootus-sutrassa:

"Buddha sanoi Shariputralle: Ihmeellinen Laki sellainen kuin tämä, Buddhien, Näin Tulleiden, saarnaama" (Sopiva keino, luku 2).

Tämä ja muut kohdat selvästi viittaavat henkilön (joka on Näin Tullut) ja Dharman (eli Lain) ykseyteen. Se merkitsee myös että kuka tahansa henkilö jonka elämä täydellisesti ilmentää ikuista Dharmaa (Nam Myoho Renge Kyo) on Näin Tullut.

Nichiren Shu kirjallisuus väittää että "Alkuperäinen ikuinen Buddha on 'Yhtä' historiallisen Sakyamuni Buddhan kanssa". SGI:n näkökulma tästä aiheesta on juuri päinvastainen; se on pikemminkin toisin päin. Historiallinen Buddha Sakyamuni sulautti elämänsä tullakseen "yhdeksi" Maailmankaikkeuden Elämän kanssa, eli "Ikuisen Buddhatilan" - joka on Nam Myoho Renge Kyo'n Dharma. Toisin sanoen, Sakyamuni oli Buddha koska hän valaistui Nam Myoho Renge Kyo'n - ikuisen Dharman - ikuiseen Lakiin. Tämä näkökulma ei kiellä että Sakyamuni oli itse asiassa ikuinen Buddha: se vahvistaa että Sakyamunin elämä on Buddhatilan ikuinen ilmentymä, ja myös avaa Buddhatilan maailman kaikille ihmisille.

Nichiren Shu tulkitsee Lootus-sutran lausuntoa, "minä en koskaan häviä", sillä ymmärryksellä, että sana "minä" viittaa tässä historiallisen Buddhan henkilöön. Kuitenkin todellisuudessa historiallinen Buddha kuoli. Tämä merkitsee että lauseen johdonmukainen tulkinta liittyy ilmiselvästi, ei historiallisen Sakyamunin henkilöön, vaan hänen elämäänsä, hänen Buddhatilaansa, joka on ikuinen. 

*Tathagatagarbha (skr.) Valaistumisen siemen – jokaisen tuntevan olennon valaistumispotentiaali, buddhaluonto.
**Kolme buddharuumista, Trikaya (skr.), kolmihahmoisuus; Mahayana-käsityksen mukaan buddhilla on kolme aspektia, hahmoa: 1. dharmakaya - dharmahahmo, valaistunut tietoisuus 2. sambhogakaya - autuushahmo, oivalluksen valokeho 3. nirmanakaya - ilmennyshahmo, valaistuneen ihmiskeho.

ICHINEN SANZEN

"Kolmetuhatta maailmaa yhdessä ainoassa elämän hetkessä" (tai "ajatus-hetkessä"). Teoria selittää että kaikki olemassaolo omaa Buddhaluonnon yhdessä kaikkien muiden elämän olotilojen kanssa. Tätä havainnollistetaan opilla että on olemassa kymmenen elämän tai mielen tilaa, joita kutsutaan "kymmeneksi maailmaksi". Lisäksi kymmenen maailman yhteisen hallussapidon periaate tekee tästä 100 maailmaa. Ne ilmenevät kymmenen tekijän ja kolmen olemassaolon piirin periaatteen avulla, joka tekee 3000 maailmaa. 

Ilmentäen suurta myötätuntoa niitä kohtaan, jotka eivät tunne tätä ichinen sanzenia, Buddha kätki tämän jalokiven viisimerkkiseen lauseeseen, jolla hän koristi myöhemmän aikakauden lapsellisten kaulat. - Nichiren

Viisimerkkisen Myoho Renge Kyo'n resitaatiosta tulee siten konkreettinen ja käytännöllinen tapa millä tämä ichinen sanzenin periaate aktivoidaan ja toteutetaan. Mikä helpompi keino on olemassa buddhatilan toteuttamiselle kuin resitoida tätä lausetta, joka sisältää itsessään kaikki maailmankaikkeuden aarteet, kaikki totuudet kaikkien buddhien opeissa?

Ichinen Sanzen on aaterakennelma, jonka esitti Tientai-koulukunta 500-luvun Kiinassa. Se opettaa kaikkien ilmiöiden (meidät mukaan lukien) keskinäistä yhteyttä. Itse nimi juontuu sanoista Ichi, tarkoittaen yhtä, ja Nen, joka on käännös sanskritista, Sati-Smrti eli mindfulness ("mielellisyys", kuten se joskus käännetään, aivan kirjaimellisesti). Sanzen tarkoittaa kirjaimellisesti 3000. Ichinen Sanzen voidaan kääntää "olemassaolon hetkenä" ja "3000 aspektina". Käytännössä Ichinen Sanzen tarjoaa erittäin kattavan metodin elämän kuvaamiseen, sekä aineellisessa että henkisessä eli emotionaalisessa mielessä. Yksi ainoa olemassaolon hetki käsittää kaikki elementit jotka muodostavat tavallisen kuolevaisen elämän, kuten ruumis ja mieli, syy ja seuraus. Ensin täytyy ymmärtää kymmenen maailman ja niiden yhteisen hallussapidon käsite. Ks. Soka Gakkai International: Kymmenen olotilaa. Kymmenen maailmaa määrittävät 3000-kertaisen järjestelmän perustavan tason. Inhimillinen kokemus lankeaa kymmeneen elämän tilaan eli maailmaan. Nichiren oli tarpeeksi viisas havaitakseen totuuden tässä opissa, ja näki että pikemmin kuin ollen ulkopuolellamme, maailmat kuten helvetti ja Buddhamaa ovat erottamaton osa meitä itseämme. Nämä elämän tilat ovat subjektiivisia luonteeltaan, ja määrittävät suuressa määrin pensselin värit ja sävyt, joilla peitämme elämämme kankaan - eli karmamme. Ja koska karmamme on dynaaminen ja jatkuvasti muuttuva, aivan kuten taiteilija voi raapia pois tai maalata kankaan alueiden päälle kirkkaammin värein, niin myös me voimme toimia parantaaksemme karmaamme kohottamalla elämäntilaamme Nam Myoho Renge Kyo'n lausumisen harjoittamisella. 

Siten johtopäätös 3000 maailman teoriasta yhdessä elämän hetkessä on, että meidän pitäisi olla toiveikkaita ja määrätietoisia kaikkina aikoina, koska meillä on aina ääretön potentiaali parantaa itseämme ja ympäristöämme.

Zhi-yi johti sata tilaa kymmenestä, johtuen Lootus-sutran kannasta, että kymmenen maailmaa sekoittuivat toisiinsa. Ichinen Sanzen opettaa että jokainen kymmenestä maailmasta sisältää yhdeksän muuta - luoden siten yhteensä 100 maailmaa. Tämä tunnetaan kymmenen maailman yhteisenä hallussapitona [mutual possession]. Aivan kuten Buddhaluonto sisältää kaikki yhdeksän alempaa maailmaa, niin jokainen noista maailmoista sisältää Buddhaluonnon mahdollisuuden. Joku joka on valaistunut, voi tuntea suuttumusta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta. Ks. Soka Gakkai International: Kymmenen olotilan myönteiset ja kielteiset puolet. Ihmisen perusolotila saattaa olla juurtunut yhteen maailmaan (esim. nälkä), vaikka hetkittäin hän saattaa kokea minkä tahansa kymmenestä. Maailmojen toistensa läpäiseminen (10 x 10) nosti tilojen lukumäärän sataan. 
Jokainen sadasta maailmasta sisältää kymmenen elämän tekijää, tehden 1000 elämän tekijää. Jokainen näistä elämän tekijöistä omaa kolme olemassaolon piiriä, mikä tekee yhteensä 3000 olemassaolon valtakuntaa/piiriä. 

Kymmenen elämän tekijää, tai kymmenen olemassaolon määrittävää tuntomerkkiä, on oppi joka jakaa kaikkien ilmiöiden todellisen kokonaisuuden kymmeneen aspektiin. Lista kymmenestä tuntomerkistä esiintyi yhdessä ensimmäistä ja viimeistä kertaa Lootus-sutran toisessa luvussa. Lootus-sutran Hoben-luku lausuu: 
 "Kaikkien ilmiöiden todellinen kokonaisuus voidaan ainoastaan ymmärtää ja jakaa Buddhien välillä. Tämä todellisuus koostuu olemuksesta, luonnosta, itsenäisestä kokonaisuudesta, voimasta, vaikutuksesta, synnynnäisestä syystä, suhteesta, latentista vaikutuksesta, ilmenneestä vaikutuksesta, ja niiden johdonmukaisuudesta alusta loppuun."
Ensimmäiset kolme tekijää kuvaavat elämän perusrunkoa. (1) Olemus viittaa fyysisiin piirteisiin ja ominaisuuksiin - mitä voidaan nähdä. (2) Luonto viittaa niihin elämän aspekteihin, jotka ovat pohjimmiltaan ei-fyysisiä - synnynnäinen taipumuksemme ja latentti potentiaalimme. (3) Itsenäinen kokonaisuus on elämä itse ilmaistuna olemuksena ja luontona. Jos olemus on yksi kolikon puoli ja luonto toinen, itsenäinen kokonaisuus on itse kolikko. Kaikki kolme aspektia ovat erottamattomia.
Seuraavat kuusi tekijää kuvaavat elämän toimintoja ja työskentelytapoja - tapaa jolla syyn ja seurauksen laki toimii elämässä. (4) Voima kuvaa potentiaalia toimia tai luoda vaikutus, ja (5) vaikutus kuvaa tuotettua tekoa tai vaikutusta kun tämä synnynnäinen voima aktivoidaan. (6) Synnynnäinen syy on syy latenttina elämässä. (7) Suhde viittaa sisäisiin ja ulkoisiin olosuhteisiin jotka käynnistävät synnynnäisen syyn, tuottaen (8) latentin vaikutuksen elämän syvyyksissä. (9) Ilmennyt vaikutus on ymmärrettävä tulos joka aikanaan tulee näkyviin. Esimerkiksi kun henkilö jolla on taipumus masentua (synnynnäinen syy) kärsii pettymyksen (suhde), tämä saattaa laukaista hänen masennustaipumuksensa (latentti vaikutus), johtaen masennustilaan (ilmennyt vaikutus). Hänen masennustilansa vaikuttaa toisiin hänen ympärillään (vaikutus). Sellaisen vaikutuksen vahvuus on hänen voimansa toimintaa. 
Kymmenes tekijä, (10) johdonmukaisuus alusta loppuun, viittaa siihen että kaikki muut yhdeksän tekijää ovat suhteessa toisiinsa ja täydellisesti johdonmukaisia ilmaistessaan samaa olemisen tilannetta kunakin hetkenä; se pitää kaikki Elämän muuttujat työskentelemässä toistensa kanssa johdonmukaisella tavalla - varmistaen olemassaolon jatkuvuuden.
Ylläolevassa esimerkissä masennuksen ilmennyt vaikutus on johdonmukainen masennuksen helvetillisen tilan synnynnäisen syyn ja suhteen kanssa, jne., joka on silmäänpistävää henkilön olemuksessa ja hänen energiansa hiipumisessa. Samankaltainen johdonmukaisuus soveltuu mihin tahansa muuhun tilanteeseen, kuten iloon, vihaan tai myötätuntoon. 

Seuraavaksi, kolme olemassaolon piiriä ovat: viiden osatekijän piiri, elävien olentojen piiri, ja ympäristön piiri. Nämä piirit ovat ilmiöiden kategorioita, jotka nousevat syiden ja olosuhteiden ykseydestä, eivätkä ole olemassa riippumattomina toisistaan. Viiden osatekijän piiri kuvaa että viisi osatekijää (muoto, aistimus, käsitys, tahto ja tietoisuus) vaihtelevat henkilöstä toiseen. Muoto sisältää kaiken joka muodostaa ruumiin ja sen aistielimet, joiden kautta henkilö havaitsee ulkoisen maailman. Aistimus merkitsee ulkoisen informaation vastaanottamisen eli ymmärtämisen tapahtumaa aistielinten kautta. Käsitys viittaa tapahtumaan jolla käsitetään ja muodostetaan jokin ajatus eli käsite siitä mitä on havaittu. Tahto merkitsee tahtoa panna alkuun toiminta joka seuraa käsitteiden luomista siitä mitä on havaittu. Tietoisuus on kognitiivinen arvostelukyvyn toiminta, joka yhdistää aistimuksen, käsityksen ja tahdon osatekijät. Se erottaa objektin kaikista muista, tunnistaa sen tuntomerkit ja harjoittaa arvon arviointia, kuten tehden eron oikean ja väärän välillä. Toisesta näkökulmasta kun tietoisuutta pidetään itse mielenä, aistimuksen, käsityksen ja tahdon osatekijöitä pidetään mielen toimintoina. Muoto vastaa elämän fyysistä aspektia, ja muut neljä osatekijää henkistä aspektia. Viiden osatekijän periaate selittää kuinka elämä ilmaisee jokaista kymmentä maailmaa erilailla. Esimerkiksi joku helvetin maailmassa havaitsee, muodostaa käsityksen ja reagoi samaan objektiin täysin eri tavalla kuin joku bodhisattvojen maailmassa. 

Elävien olentojen piiri viittaa totuuteen että tavallisten kuolevaisten - jotka ovat muodostuneet viiden osatekijän väliaikaisesta yhteenliittymästä - elämät kokevat kymmenen maailman eri maailmoja. Elävien olentojen piiri viittaa yksilöön yhdistettynä kokonaisuutena, mutta koska yksikään elävä olento ei ole olemassa täydellisessä eristyksessä, sen käsitetään myös merkitsevän toistensa kanssa vuorovaikutuksessa olevien yksilöiden kollektiivista ruumista. 

Ympäristön piiri kuvaa että on olemassa eroja paikoissa missä kymmenen maailman tavalliset kuolevaiset asuvat. Viisi osatekijää, elävä olento väliaikaisessa yhdistelmässään, ja tuon olennon ympäristö kaikki ilmentävät samaa kymmenestä maailmasta kunakin hetkenä. Maan tila on heijastus siinä elävien ihmisten elämän tilasta. Maa ilmentää mitä tahansa kymmenestä maailmasta sen mukaisesti mikä kymmenestä maailmasta hallitsee sen asukkaiden elämää. 

Saman voi myös ilmaista kolmena identiteetin tasona - Lootus-sutra toi yhteen kolme identiteetin tasoa, jotka soveltuivat jokaiseen kuolevaiseen subjektiin. Kolme identiteettiä olivat olemassa samanaikaisesti: (1) yksilöllinen, (2) kollektiivinen, ja (3) kosminen. Havainnollistettuna: (1) ainutlaatuinen persoona, (2) ihmiskunnan jäsen, (3) luonnon tuote.

SGI.org
Harvey Kraft: Secrets of the Lotus Sutra: Legacy of Perfect Enlightenment

KOSEN-RUFU

Kosen-rufun perusolemus on sisäisen rauhan ja harmonian saavuttaminen yksilön tasolla, ja sitten rauhan ja harmonian levittäminen yhteiskunnassa. Fraasi itse on muinaista alkuperää, ja esiintyy Lootus-sutran 23. luvussa: "Viidentenä viitenäsatana vuotena kuolemani jälkeen, toteuttakaa maailmanlaajuinen kosen-rufu, älkääkä koskaan antako sen virran lakata." Tässä fraasi kosen-rufu on kirjoitettu neljällä kiinalaisella merkillä, jotka voitaisiin tulkita, tässä järjestyksessä, "laajasti", "julistaa", "virta", ja "levittää", ja kaikkein kirjaimellisimmassa merkityksessään se tarkoittaa Lootus-sutraan sisältyvien oppien laajalle levinnyttä virtausta ja levitystä ja soveltamista, eli maailmanrauha saavutetaan kun jokainen maailmassa harjoittaa tätä buddhalaisuutta.

Nichiren erosi aikansa buddhalaisista siinä että hän käytti usein tätä termiä. Paino jonka Nichiren asetti kosen-rufulle, ilmentää hänen lähestymistapaansa buddhalaiseen harjoitukseen; että henkilökohtainen onnemme - valaistuminen - liittyy erottamattomasti kanssaihmistemme rauhaan ja onneen, ja yhteiskunnan kokonaisuutena. Hän torjui ajatuksen että valaistuminen on jotain jota kehitetään yksityisenä, sisäisenä hyveenä. Hän niin ikään torjui ajatuksen että buddhalaisuuden varsinainen päämäärä on kerätä palkkiota tuonpuoleisessa. 

Nichirenin näkökulmasta valaistuminen ei ole niinkään päämäärä itsessään, vaan perusta altruistiselle toiminnalle. Buddhatilan elämän tilaa - rajattoman elinvoimaisuuden, viisauden ja myötätunnon olotilaa - ilmaistaan, ylläpidetään ja vahvistetaan sitoutuneella toiminnalla osallistua toisten ihmisten hyvin vointiin ja onneen. 

SGI.org

KOLME SUURTA SALAISTA LAKIA

Eli Kolme Suurta Kätkettyä Dharmaa. Kolme jalokiveä - turvautuminen Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan - kaikuvat Nichirenin Kolmessa Suuressa Salaisessa Laissa. Lain myöhempänä aikana daimoku ja honzon (Gohonzon; ks. sivu Harjoitus) ovat korvanneet Buddhan ja Dharman, koska mielen kiinnittäminen pyhään otsikkoon joka on piirretty honzoniin, johdattaa kannattajan kokemukseen heräämisestä omaan synnynnäiseen Buddhaluontoonsa, kun taas honzonista itsestään tulee yhtäpitävä Dharman kanssa johon hän on herännyt. 
Kaidan ottaa sanghan (yhteisön) paikan, koska se on paikka uuden buddhalaisen yhteisön perustamiselle Lain myöhempänä aikana. Kaidan on koroke, jolla henkilö vastaanottaa buddhalaiset ohjeet osana vihkimys-seremoniaa. Sitä on tulkittu monin eri tavoin. Kaidan viimeisenä Kolmesta Suuresta Salaisesta Laista on pohjimmiltaan ilmaus Nichirenin huolesta että hänen opetustensa "seuraanto" säilyisi ja jatkuisi tulevaisuudessa hänen kuolemansa jälkeen. Siten hän unelmoi perustavansa kansallisen keskuksen omine "vihkimys-korokkeineen", josta hänen opetuksensa kulkeutuisivat läpi koko maailman. Tätä tarkoitusta varten hän valitsi viimeisen suojapaikkansa, Minobu-vuoren. Hän kuoli ennen kuin saattoi toteuttaa unelmansa. Mutta Nichiren niin ikään uskoi että kaidan on itse asiassa mikä tahansa paikka missä kannattaja vastaanottaa "ruumiiseensa" Sakyamunin Dharman Daimokun ja Honzonin muodossa; sisäisesti todellinen kaidan, kuten Nichirenin mandalan keskus, "sijaitsee" kenen tahansa sydämessä, joka on täysin omistautunut Daimokun harjoittamiselle, koska tahansa.

Kahdeksanosaisen polun kahdeksan aspektia kategorisoidaan usein "kolmen tyyppiseksi oppimiseksi", tai kolmeksi harjoitukseksi, joita buddhalaiset harjoittajat pyrkivät hallitsemaan. Ne ovat ohjeet (myös etiikka), meditaatio (myös keskittyminen) ja viisaus. (Ks. Wikipedia-artikkeli jalosta kahdeksanosaisesta polusta.) Tätä koskien Nichiren Shonin selittää: "Kolmen tyyppistä oppimista, nimittäin ohjeita, meditaatiota ja viisautta, edustavat Kolme Suurta Salaista Lakia, jotka sisältyvät Lootus-sutran Elämän hetki-lukuun." Nichiren buddhalaisuudessa kolmen tyyppinen oppiminen vastaa Kolmea Suurta Salaista Lakia - olennaisen opin kunnioituksen kohde, olennaisen opin daimoku (Nam Myoho Renge Kyo'n lausuminen), ja olennaisen opin pyhäkkö (kaidan).  Nimenomaisesti kunnioituksen kohde vastaa meditaatiota, pyhäkkö ohjeita, ja Nam Myoho Renge Kyo'n lausuminen viisautta. 
Kolme Suurta Salaista Lakia ulottuvat kauas yli niiden erillisen fyysisen tai kuvaavan ilmentymän. Ne ovat itse asiassa itse Mystisen Lain ruumiillistuma harjoittajana. Tämä on tärkeä huomata koska se auttaa muuttamaan perspektiiviä katsomasta ulospäin (ulkoisesti tai dualistisesti) kohti näitä lakeja, ja sen sijaan tulkitsemaan ne joksikin tulemisen prosessina. Emme lausu Daimokua Gohonzonille. Pikemminkin tulkitsemme että meistä tulee lausuminen ja Gohonzon erottamattomana yhdessä syntyvänä ruumiillistumana. 
Nichiren buddhalaisuus opettaa että on tullut aika kaikki muut ohjeet sisällyttävän timanttimaljan ohjeen (ks. etiikka; viisi ohjetta) ohje-korokkeelle. Nichiren buddhalainen harjoitus takaa että moraali ja etiikka eivät ole ajattelematonta, jäykkää pitäytymistä mihinkään erityisiin käyttäytymissääntöihin. Pikemminkin moraalinen ja eettinen elämä perustuu suoraan Buddhatilan viisauteen ja myötätuntoon. Ei ole tarvetta mennä erityisesti pyhitettyyn paikkaan saamaan timanttimaljan ohjetta. Missä tahansa Nam Myoho Renge Kyo'ta lausutaan, siitä tulee koroke missä voimme omistaa elämämme Ihmeelliselle Dharmalle ja saavuttaa valaistumisen. 
Viimein, miksi salainen? Lakeja kutsutaan salaisiksi koska ne ovat epäsuoria Lootus-sutran "Elämän hetki"-luvun (16.luku, ks. sivu Lootus-sutra käännös) tekstissä, ja pysyivät kätkettyinä tai tuntemattomina kunnes Nichiren paljasti ne. 
Kolme Suurta Salaista Lakia ovat olennaisesti Nichiren buddhalaisuuden ydinharjoitus. 

KOLME MYRKKYÄ

(Jap. san-doku): ahneus, viha ja typeryys (yleensä suomennetaan: takertuminen, viha ja tietämättömyys). Perustavanlaatuiset pahat luontaisena kaikessa elämässä, jotka aiheuttavat inhimillisen kärsimyksen. Kolmea myrkkyä pidetään kaikkien harhaluulojen ja maisten halujen lähteenä. Kolmea myrkkyä kutsutaan niin koska ne saastuttavat ihmisten elämän ja toimivat estäen heitä kääntämästä sydämensä ja mielensä hyvyyteen. T'ien-t'ai puhuu kolmesta myrkystä perustana olevana syynä kolmelle nälänhädän, sodan ja kulkutaudin kurjuudelle, lausuen: "Koska viha lisääntyy kiihkoisasti, aseellinen selkkaus tapahtuu. Koska ahneus lisääntyy kiihkoisasti, nälänhätä saa alkunsa. Koska typeryys lisääntyy kiihkoisasti, kulkutauti puhkeaa. Ja koska nämä kolme kurjuutta ilmaantuvat, maiset halut kasvavat lukuisammiksi ja voimakkaammiksi kuin ikinä, ja väärät näkemykset enenevässä määrin kukoistavat." 

Lootus-sutran kolmannessa luvussa Sakyamuni sanoo Shariputralle: "Hän [Näin Tullut] on syntynyt kolminkertaiseen maailmaan, palavaan taloon, lahoon ja vanhaan, pelastaakseen elävät olennot syntymän, ikääntymisen, sairauden ja kuoleman tulesta, huolelta, kärsimykseltä, tyhmyydeltä, väärinymmärrykseltä ja kolmelta myrkyltä; opettamaan ja käännyttämään heitä, ja tekemään heidät kykeneviksi saavuttamaan ylivertainen täydellinen valaistus." 

Nichiren Library

MYRKYN MUUTTAMINEN LÄÄKKEEKSI

Periaate että maiset halut ja kärsimys voidaan muuttaa hyödyksi ja valaistumiseksi Lain voiman ansiosta. Tätä lausetta siteerataan usein osoittamaan että mikä tahansa ongelma tai kärsimys voidaan lopulta muuttaa suurimmaksi onneksi ja täyttymykseksi elämässä. 

"Mikä on myrkky? Se on maisten halujen, karman ja kärsimyksen kolme polkua, jotka ovat osamme. Mikä on lääke? Se on Dharmaruumis, viisaus ja vapautuminen. Ja mitä tarkoittaa muuttaa myrkky lääkkeeksi? Se tarkoittaa kolmen polun muuttamista kolmeksi hyveeksi: Dharmaruumiiksi, viisaudeksi ja vapautumiseksi." - Nichiren

Kun maiset halut eli harhaiset vaikutteet motivoivat tekojamme, noista teoista tulee negatiivista karmaa, joka synnyttää kärsimystä. Kärsimys johtaa edelleen harhaisiin vaikutteisiin, jotka aiheuttavat tekoja jotka luovat negatiivista karmaa ja johtavat edelleen kärsimykseen. Tämä sykli tunnetaan kolmena polkuna. Ne tunnetaan "polkuina", koska yksi johtaa toiseen. 
Jotkut buddhalaisuuden koulukunnat ohjaavat harjoittajia eliminoimaan halut keinona murtaa tämä sykli. Nichiren tunnisti kuitenkin että pyrkimys eliminoida halut on pohjimmiltaan hedelmätöntä tavoittelua koska jotkut halut itse asiassa luovat arvoa ja ylläpitävät elämää. Kirjoituksissaan Nichiren kuvaa kuinka usko Lootus-sutraan muuttaa kolme polkua kolmeksi Buddhan hyveeksi. 
Nam Myoho Renge Kyo'n lausumisen harjoituksemme tekee meidät kykeneviksi tuomaan esiin Buddhatilan olotilan jopa harhan keskellä. Teoistamme tulee Buddhan tekoja (joita edustaa Dharmaruumiina tunnettu hyve), ne täyttää Buddhan viisaus (viisauden hyve) ja ne aiheuttavat hyvää karmaa, joka synnyttää onnea ja täyttymystä (vapautumisen hyve). 
Päivittäisen elämämme yhteydessä myrkyn lääkkeeksi muuttamisen prosessi alkaa kun kohtaamme vaikeudet varmuudella, että meillä on itsessämme täydet voimavarat voittaa ne. Ongelmat ovat ongelmia täsmälleen siksi että epäilemme kykyämme ylittää ne, mutta kun kohtaamme haastavat olosuhteet uskolla sisäisen Buddhaluontomme rajoittamattomaan potentiaaliin, muutamme elämän tilamme ja muutamme harhaiset reaktiomme. Tähän Nichiren viittaa "Dharmaruumiina" yllä kuvatussa positiivisessa syklissä. 

Soka Creation
SGI-USA
SGI.org

KAHDEKSAN TUULTA

(Jap. happu): Kahdeksan olotilaa jotka estävät ihmisiä etenemästä pitkin oikeaa polkua valaistumiseen. Kahdeksan tuulta ovat menestys, alamäki, häpeä, kunnia, ylistys, tuomitseminen, kärsimys ja nautinto. Ihmisiä huojuttavat usein joko heidän riippuvuutensa menestykseen, kunniaan, ylistykseen ja nautintoon (kollektiivisesti "neljä suosikkia" tai "neljä suosiollista tuulta") tai heidän vastenmielisyytensä alamäkeä, häpeää, tuomitsemista ja kärsimystä kohtaan ("neljä vastenmielisyyttä" tai "neljä epäsuotuisaa tuulta"). Niiden sisältö on karkeasti seuraava:
Menestys: saavuttaa haluamansa
Alamäki: kärsiä menetys
Häpeä: tulla arvostelluksi ja panetelluksi poissaollessaan (selän takana)
Kunnia: tulla ihailluksi ja ylistetyksi poissaollessaan
Ylistys: tulla ihailluksi ja ylistetyksi suoraan
Tuomitseminen: tulla arvostelluksi ja panetelluksi suoraan
Nautinto: olla onnellinen ruumiiltaan ja mieleltään
Kärsimys: kärsiä ruumiiltaan ja mieleltään

Ihmiset luonnollisesti tavoittelevat neljää suosiollista olosuhdetta ja yrittävät välttää neljää takaiskua. Siksi nämä kahdeksan tuulta voivat läpäistä heidän puolustuksensa. Neljä suosiollista olosuhdetta nähdään Taivaan maailman palkintoina ja neljä takaiskua kolmen pahan polun rangaistuksina. Suurimmaksi osaksi elämä koostuu toistuvista kohtaamisista näiden kahdeksan tuulen kanssa, mitä buddhalaisuudessa kutsutaan "kuuden polun sielunvaellukseksi".
Kahdeksan tuulta ovat meidän tavallisten kuolevaisten suuria vihollisia, koska ne vääristävät normaalin arvostelukykymme ja johtavat meidät tekemään virheitä jotka satuttavat itseämme. Tietenkin kyky vastustaa kahdeksaa tuulta riippuu yksilöllisestä luonteenlaadusta. Kuitenkin jopa sama henkilö voi olla läpäisemätön näille tekijöille yhdellä kerralla, mutta huomata että ne läpäisevät hänen puolustuksensa eri tilanteessa. Kaiken kaikkiaan luonteen lujuus ihmsenä voidaan hyvin arvioida sen määrän mukaan kuin kahdeksan tuulta eivät häiritse henkilöä. Vähintäänkin täytyy sanoa, että joku jota kahdeksan tuulta helposti huojuttaa, on typerys.
Yleisesti tämä merkitsee että ei ole ylen onnellinen saavutuksesta eikä sure alamäkeä. Olla "viisas" merkitsee että ei sen paremmin kokonaan kiihdy kuin että ei salli itsensä romahtaa, riippumatta siitä tapahtuipa hyviä asioita tai pahoja asioita. Todellisuudessa kuitenkin tavalliset kuolevaiset ovat vastakohtia. Olemme nopeita riemuitsemaan ja nopeita tuntemaan epätoivoa. Joihinkin ihmisiin saavutus vaikuttaa helposti, kun taas toisia huojuttaa helposti alamäki. Ihmiset jotka ovat heikkoja mitä tulee saavutukseen, sortuvat ylenmääräiseen ylellisyyteen niin pian kuin saavat suuren palkan, harkitsemattomasti tuhlaavat rahansa sinne ja tänne, ja halveksivat ihmisiä joilla on vähemmän rahaa. Ihmiset jotka ovat heikkoja mitä tulee alamäkeen, paheksuvat pomoaan jos eivät etene työssään niin kuin haluaisivat, tulevat kateellisiksi työtovereilleen, kadottavat intonsa, ja purkavat turhautumistaan perheeseensä.
Ne joita manipuloidaan imartelulla, ovat ihmisiä joihin helposti vaikuttaa "ylistyksen" tuuli. "Häpeän" tuuli voi voittaa ihmiset jotka tulevat välittömästi vihaisiksi niin pian kuin joku juoruaa heistä. Ne joiden tasapainoa kahdeksan tuulta eniten häiritsevät, ovat ihmisiä, jotka lujasti pyrkivät siihen että toiset ajattelisivat heistä hyvää, ja jotka käyttäytyvät saadakseen toisten ylistystä, tajuavatpa he sitä tietoisesti tai ei.
Pysähdy ja ajattele hetki elämän luonnetta. Kahdeksan tuulta puhaltavat läpi joka ikisen tilanteen jonka kohtaamme. Miten heikkoja olentoja me ihmiset olemmekaan mitä tulee niiden käsittelyyn! Kahdeksan tuulta läpäisevät helposti puolustuksemme ja vaikuttavat tekoihimme. Tästä syystä tuotamme moninaisia tragedioita itsellemme ja muille. Tämä on tämän epäpuhtaan saha maailman tapa. Ei kuitenkaan ole syytä osoitella sormella toisia ihmisiä. Välttämätöntä on tarkkaan tutkia kuinka tämä soveltuu jokaiseen meistä.
Tapa tulla vahvimmanlaiseksi henkilöksi, jota kahdeksan tuulta eivät voi johtaa harhaan, on tehdä "sydämen aarteista" perustavanlaatuinen ohjenuora elämässä, ja lausua vakavaa, voimakasta Daimokua Gohonzonille joka aamu ja ilta suurella halulla tulla rikkaaksi sydämen aarteissa. Niin tekevää henkilöä suojellaan vankkumatta. Tästä syystä totinen halu kartuttaa sydämen aarteita on juuri se asenne, joka tekee meidät kykeneviksi torjumaan kahdeksan tuulta. Tästä syystä ansio jonka saavutamme Daimokun lausumisesta on keino voittaa kahdeksan tuulta luonnollisesti. 

Nichiren Library
Nichiren Shoshu Temple

KOLME ESTETTÄ JA NELJÄ PAHOLAISTA

Tämä on kirjaimellinen käännös japanilaisesta termistä sansho shima. Se on perinteinen buddhalaisuutta harjoittaessamme kohtaamiemme vaikeuksien ja esteiden luokittelu. Esteet yleensä viittaavat ulkoisiin ongelmiin joita voimme kohdata - tai ne näyttävät olevan ulkopuolellamme, mutta pohjimmiltaan niiden alkuperä on elämässämme -  kun taas paholaiset eli negatiiviset elementit eivät viittaa demonisiin henkiin, joita ei todellisuudessa ole olemassa, vaan pikemminkin omiin sisäisimpiin negatiivisiin taipumuksiimme, tai elämän sisäisen harhaisen luonteen toimintaan. Voimme sanoa että esteet ovat mitä tahansa joka toimii estääkseen uskon harjoitustamme, kun taas paholaiset ovat itse-tuhoisia ja tuhoavat itse elämän laadun. On tärkeää tunnistaa sansho shima ja voittaa se. Juuri sen takia että Mystinen Laki on suuri positiivinen voima, meissä oleva luontainen negatiivisuus ja ympäristömme vastustaa yrityksiämme vahvistaa sitä harjoituksen avulla. Jos Nam Myoho Renge Kyo'lla ei olisi voimaa muuttaa karmaa tai vetää esiin Buddhaluontoamme, kukaan ei kokisi mitään vaikeutta sen harjoittamisessa. Kolme estettä ja neljä paholaista haastavat meidät erityisellä hetkellä, yleensä kun olemme kasvamaisillamme elämässämme ja kulkemassa eteenpäin, ja ne saattavat johtaa meidät lopettamaan harjoituksen. 
Ratkaisevalla hetkellä esteet ja paholaiset todennäköisimmin ilmestyvät. Nichiren neuvoo meitä iloitsemaan kun perustavanlaatuinen pimeys nousee, ja ottamaan nämä esteet ja paholaiset vahvistuksena, että harjoitamme todellista Lakia oikein. Hän korostaa että meidän ei pitäisi sen paremmin pelätä niitä kuin antaa niille myöten. 
On tärkeää oivaltaa että kun vaikeuksia ilmenee, ne antavat mahdollisuuden vahvistettuihin ponnistuksiin harjoituksessamme, niin että kykenemme kasvamaan edelleen ja esittämään todisteen Nam Myoho Renge Kyo'n voimasta. Nämä esteet tekevät meidät kykeneviksi näkemään heikkouden elämässämme niin että voimme lausua ja vahvistua tuolla alueella. Meidän on tarpeen "tunnustaa" ne, tarkastella niitä jonain jonka olemme itse kutsuneet esiin. 
Esteet ja paholaiset ovat harjoituksemme luonnollista toimintaa, eikä meidän pitäisi pelätä niitä. Kun harjoituksemme ja uskomme syvenee, tulemme tunnistamaan muodon jonka omat erityiset demonimme ottavat - mittojen mukaan meille jokaiselle, niin että voimme jatkaa itsemme haastamista matkallamme. Tsunesaburo Makiguchi - Soka Gakkain perustaja - sanoi: 
"Esteiden tai paholaismaisten toimintojen kohtaaminen on se mikä erottaa 'harjoittajan' pelkästä 'uskovasta'. Ihmiset jotka elävät vähäisen hyvän elämää, jotka harjoittavat uskoa vain omaksi hyödykseen, eivät varmasti kohtaa esteitä, mutta niiden kimppuun jotka elävät suuren hyvän elämää omistautuneina altruistiselle bodhisattva-harjoitukselle, tulevat paholaismaiset toiminnat varmasti hyökkäämään. Esteiden ja paholaismaisten toimintojen kohtaaminen on se mikä identifioi henkilön harjoittajaksi."

Kolme estettä ovat:

1. Maiset halut (bonno-sho), eli esteet jotka syntyvät kolmesta myrkystä.
2. Karma (go-sho), eli esteet jotka johtuvat karmasta, joka on luotu tekemällä jokin viidestä kardinaalisynnistä tai kymmenestä pahasta teosta (tätä kategoriaa tulkitaan myös vastustuksena puolisolta ja lapsilta). 
3. Rangaistus (ho-sho), eli esteet jotka johtuvat tuskallisesta rangaistuksesta teoista kolmella pahalla polulla (helvetti, nälkä ja eläimellisyys: ks. Ichinen Sanzen - kymmenen maailmaa). Tämä kategoria viittaa myös esteisiin joiden aiheuttajina ovat henkilön hallitsija, vanhemmat tai muut henkilöt joilla on jonkinlainen maallinen auktoriteetti. 

Neljä paholaista johtuvat

1. Viidestä osatekijästä (on-ma), esteistä jotka aiheutuvat henkilön fyysisistä tai mentaalisista toiminnoista (ks. Ichinen Sanzen, kolme olemassaolon piiriä). 
2. Maisista haluista (bonno-ma), eli kolmesta myrkystä syntyvistä harhoista. 
3. Kuolemasta (shima), koska pelko ja kärsimys joita kuolema tuo mukanaan - olipa se omamme tai jonkun muun - voi horjuttaa uskoamme ja estää buddhalaisuuden harjoituksemme, erityisesti jos kuolema vaikuttaa ennenaikaiselta. 
4. Kuudennen taivaan paholaisesta (tenji-ma). Tätä pidetään kaikkein vakavimpana esteenä; intialaisessa kosmologiassa tämä paholaisten kuningas edustaa itse elämässä luontaisena olevaa perustavanlaatuista pimeyttä. Tämä voi omaksua minkä tahansa lukuisista muodoista estääkseen uskovia, ja usein sen sanotaan ottavan vainon muodon vallassaolevien taholta. Se on voimakkain kaikista negatiivisista voimista, ja ottaa muodon joka todennäköisimmin vaivaa meitä tai saa meidät kärsimään epäilystä tai harhasta. Buddhalaisessa mytologiassa hän on paholaisten kuningas, joka asuu korkeimmassa eli halun maailman kuudennessa taivaassa, ja häntä kutsutaan myös kuninkaaksi joka käyttää ilmaiseksi toisten ponnistelujen hedelmiä omaksi nautinnokseen. Lukemattomien käskyläisten palvelemana hän estää buddhalaista harjoitusta ja nauttii toisten olentojen elämän voiman heikentämisestä. 

Lotus Flower-blogi
Fukushi-blogi
Soka Creation

KOLME TOTUUTTA

Jap. san-tai. Myös kolmiosainen totuus, kolminkertainen totuus, tai kolme havaintoa totuudesta. Ei-substantiaalisuuden totuus (Jap. Ku - ks. Sunyata), väliaikaisen olemassaolon totuus (Jap. Ke), ja Keskitien totuus (Jap. Chu). Kolme totuuden eli perimmäisen todellisuuden aspektia, jotka muotoili T'ien-t'ai (538-597). Ei-substantiaalisuuden totuus merkitsee että ilmiöillä ei ole omaa olemassaoloa; niiden todellinen luonne on ei-substantiaalinen, määrittelemätön olemassaolon ja ei-olemassaolon suhteen. Väliaikaisen olemassaolon totuus merkitsee että joskin ne ovat ei-substantiaalisia, kaikilla asioilla on väliaikainen todellisuus, joka on jatkuvassa muutostilassa. Keskitien totuus merkitsee että ilmiöiden todellinen luonne on että ne eivät ole sen paremmin ei-substantiaalisia kuin väliaikaisiakaan, vaikka ne esittävät molempien piirteitä. Keskitie on asioiden perusolemus, joka jatkuu joko ilmenneessä tai lantentissa tilassa. T'ien-t'ain selityksen mukaan Tripitaka-oppi ja yhdistävä oppi eivät paljasta Keskitien totuutta, ja sen tähden niistä puuttuu kolme totuutta. Erityinen oppi paljastaa kolme totuutta, mutta näyttää niiden olevan erillisiä ja riippumattomia toisistaan, eli se ei opeta että nämä kolme ovat kaikkien ilmiöiden erottamattomia aspekteja. Tätä näkemystä kutsutaan kolmen totuuden erottelemiseksi. Täydellinen oppi - eli Lootus-sutra - näkee kolme yhtenäisenä kokonaisuutena, jokaisen omatessa kaikki kolme itsessään. Tätä kutsutaan kolmen totuuden yhdistämiseksi. 

T'ien-t'ai selittää että Hinayana-buddhalaisuudessa paljastettu ei-substantiaalisuuden käsite on "pirstoutunut ei-substantiaalisuuden käsite" koska se käyttää erittelyä havainnoidakseen että olemassaolo on ei-substantiaalista. Hän selittää niin ikään että Mahayanan ei-substantiaalisuuden käsite on "todellinen ei-substantiaalisuuden käsite" koska se havaitsee suoralla välittömyydellä että itse olemassaolo on ei-substantiaalista. Lisäksi koska Hinayana-buddhalaisuus näkee ainoastaan olemassaolon ei-substantiaalisen aspektin, tunnistamatta sen substantiaalista puolta, Hinayana-käsitettä kutsutaan myös "ehdolliseksi ei-substantiaalisuudeksi". Toisaalta Mahayana-buddhalaisuuden nähdessä kaikki ilmiöt ei-substantiaalisina, se myös tunnustaa olemassaolon substantiaalisen puolen, ja sen tähden sitä kutsutaan "ehdottomaksi ei-substantiaalisuudeksi." 

Vaikka mikään ei säilytä ehdottoman eksistentiaalista muotoa, todellisuudessa erillinen muodon syntyminen tunnetaan "väliaikaisen olemassaolon totuutena". Väliaikainen olemassaolo selitetään väliaikaisesti hypoteettisena entiteettinä, jolla ei ole absoluuttista olemassaoloa, mutta joka kuvainnollisesti puhuen on olemassa. 

Nichiren Library

Nichiren Shoshu Temple

YHDEKSÄN TIETOISUUTTA

Buddhalaisuus määrittelee yhdeksän tietoisuuden kerrosta. Tämä oppi auttaa selittämään kuinka karma varastoidaan ja kuinka sitä voidaan muuttaa. Ensimmäiset viisi tietoisuutta ovat viisi aistia. Kuudes taso on ajatteleva mieli, joka integroi näistä viidestä aistista saamamme informaation. Esimerkiksi kun näet ruusun kukkivan ja haistat sen tuoksun, kuudes aistisi integroi sen mitä olet nähnyt ja haistanut ja identifioi sen ruusuksi. 

Seitsemäs tietoisuus on se missä muodostamme arvioita siitä mitä tehdä. Se vastaa ajattelevaa ja tietoista itseä joka erottaa arvon. "Poiminko tämän ruusun?", ajattelet. "Ei, parempi kun ei, se on jonkun toisen puutarhassa." Tämä seitsemäs taso on motivaation ja aikomuksen alue, suureksi osaksi tiedostamaton. 

Kahdeksas (Alaya) tietoisuus on karmamme varasto. Alaya merkitsee kirjaimellisesti "kasaantumista", kuten Himalaya vuoriston nimessä, joka merkitsee "lumen kasaantumista". Kaikki kokemuksemme suodatetaan alustavien seitsemän tietoisuuden kerroksen läpi ja varastoidaan kahdeksanteen, joka on olemassa tiedostamattomana muistina kaikista aikaisemmista teoistamme ja reaktioistamme. Tämä vaikuttaa kulloinkin reaktioihimme, perustuen menneisiin kokemuksiimme, mukaan lukien aiempien elämien kokemukset. 

Saatat tunnistaa toistuvia kuvioita käytöksessäsi. Tai saatat huomata että onnettoman suhteen jälkeen menet yhteen uuden kumppanin kanssa, mutta pian samat ongelmat alkavat ilmetä uudessa suhteessa. Tällaiset käytöskuviot sisältyvät kaikki karmaan. 

Nämä käyttäytymiskuviot jatkuvat ikuisuuksiin myös perheryhmissä. Ihmisiä, joiden karma on samankaltainen, vedetään yhteen perheissä. Esimerkiksi tutkimus on osoittanut että hyväksikäytetyt lapset vuorostaan todennäköisemmin käyttävät hyväksi omia lapsiaan. Päältä katsoen ajattelisi että henkilö joka on kärsinyt hyväksikäyttöä, on epätodennäköisin henkilö käyttämään hyväksi toisia. Karman oppi selventää miksi ihmiset käyttäytyvät näissä toistuvissa sykleissä. 

Psykologia tunnustaa ehdollistettujen reaktioiden olemassaolon, sellaisten kuin on varastoitu kahdeksanteen tietoisuuteen, ja pyrkii auttamaan ihmisiä muuttamaan näitä ymmärryksen ja itse-tietoisuuden avulla. Vaikka se epäilemättä auttaa ymmärtämään käytöstämme rationaalisella mielellä, kaikkein syvintä pinttynyttä karmaamme ei voida muuttaa tällä tavoin, koska kahdeksas tietoisuus on syvemmällä kuin rationaalinen mieli (seitsemäs tietoisuus). Karmamme vaikuttaa sen tähden jatkuvasti ajatuksiimme. 

Jotta muuttaisimme karmaamme olennaisesti, meidän täytyy päästä sen vaikutuksen tuolle puolen yhdeksännen tietoisuuden alueelle, joka on puhdas ja tahraamaton, vapaa karmisista epäpuhtauksista. Nichiren määritteli yhdeksännen tietoisuuden Nam Myoho Renge Kyo'na, elämän universaalina lakina. Kun lausumme Nam Myoho Renge Kyo'ta, ilmaisemme Buddhatilaamme. Tehdessämme tätä enemmän ja enemmän, tulemme tietoisiksi noista karmisista taipumuksista jotka rajoittavat meitä. Kun varmuutemme kasvaa, tunnemme itsemme kykeneviksi haastamaan nämä taipumukset ja luomaan uuden suunnan elämässämme, perustuen alati esiin tulevaan Buddhatilaamme. 

China Buddhism Encyclopedia

ANATTA

Eli minuuttomuus. Ks. Wikipedia. Perustava opillinen ero joka jakaa Theravadan ja Mahayanan on tulkinta anattasta, opista että ei ole sielua tai itseä. Itse joka näyttää asuttavan ruumistamme läpi elämämme, on harhaa. Kaikki buddhalaisuuden koulukunnat kannattavat tätä oppia. Kuitenkin Mahayana-buddhalaisuus vie anattan pidemmälle ja opettaa oppia nimeltä Sunyata (ks. alempana). Mahayanan mukaan tunnistamme kaikki ilmiöt ainoastaan suhteessa toisiin ilmiöihin, eikä niiden voi sanoa sen paremmin olevan olemassa kuin että ne eivät ole olemassa.

ThoughtCo

SUNYATA

Eli tyhjyys. Ks. Wikipedia. Lootus-sutra lausuu (14.luku):

"Kaikki ilmiöt ovat tyhjiä, ilman olemusta, ilman mitään jatkuvasti pysyvää, ilman syntymistä tai tuhoa. Tätä minä kutsun kannaksi johon viisas henkilö itsensä yhdistää. Ylösalaisuudesta tulevat erot, että ilmiöt ovat olemassa, eivät ole olemassa, ovat todellisia, eivät ole todellisia, syntyvät, eivät synny. Aseta itsesi hiljaiseen ympäristöön, opi hiljentämään mielesi, pysymään tyynenä, ja liikkuvana kuin Sumeru-vuori. Katso kaikkia ilmiöitä sellaisina joilla ei ole olemassaoloa, kuin tyhjä avaruus, ilman lujuutta tai kovuutta, ei syntyneenä, ei esiin tulleena, ei liikkuvana ja taantuvana, jatkuvasti yhdessä muodossa pysyvänä - tätä minä kutsun paikaksi jota lähestyä." 

Käsite Sunyata (skr.) tai Ku (jap.) on vaihtelevasti käännetty latenssiksi, ei-substantiaaliseksi, tyhjyydeksi. Eräs tämän ajatuksen ensimmäisistä yksityiskohtaisista muotoiluista tulee buddhalaiselta oppineelta Nagarjunalta, joka eli Intiassa vuosien 150-250 jaa. välillä. Nagarjuna uskoi että "ei olemassaolo eikä ei-olemassaolo"-tila, jota tämä käsite kuvaa, ilmaisee kaikkien asioiden todellisen luonnon. Tämän ajatuksen paradoksaalinen luonne tekee siitä kuitenkin jotakuinkin vieraan länsimaiselle dualistiselle logiikalle, ja on ollut osallisena buddhalaisuuden stereotypiaan ulkopuolisena, mystisenä filosofiana, joka näkee maailman suurena harhana. Ku'n merkitykset ovat kuitenkin enemmän jalat maassa, ja ovat itse asiassa yhtäpitäviä nykytieteen löytöjen kanssa.

Moderni fysiikka koettaessaan löytää aineen olemuksen, on tullut maailman selitykseen joka on lähellä Nagarjunan kuvausta. Tiedemiehet ovat todenneet että ei ole olemassa tosiasiallista helposti tunnistettavaa "asiaa" materian perustana. Subatomiset partikkelit, asuttamamme fyysisen maailman rakennuspalikat, näyttävät heiluvan olemisen ja ei-olemisen tilojen välillä. Pysyvän "asian" sijasta tietyssä paikassa, me löydämme ainoastaan mahdollisuuden muuttuvia aaltoja. Tällä tasolla maailma on itse asiassa erittäin muuttuvainen ja arvaamaton paikka, pohjimmiltaan ilman substanssia. Se on tämä todellisuuden ei-substantiaalinen luonne jota käsite Ku kuvaa.

Ku niin ikään havainnollistaa synnynnäisenä elämässä olevaa latenttia potentiaalia. Pohdi, kuinka ollessamme voimakkaan tunteen kuten vihan vallassa, tämä ilmaisee itsensä koko olemuksessamme - vihaisesti tuijottavassa ilmeessämme, kohonneessa äänessä, jännittyneessä vartalossa ja niin edelleen. Kun mielialamme jäähtyy, viha häviää. Mitä sille on tapahtunut? Tiedämme että viha on yhä olemassa jossain meissä, mutta kunnes jokin saa meidät tulemaan vihaisiksi jälleen, emme löydä todistetta sen olemassaolosta. 
Muistot ovat toinen esimerkki: emme ole tietoisia niiden olemassaolosta ennen kuin ne yhtä-äkkiä nousevat tietoisuuteemme. Muun ajan ne ovat latentissa tilassa - ku; ne ovat olemassa ja kuitenkaan eivät ole. Ku'n ymmärtäminen sen tähden auttaa meitä näkemään että riippumatta siitä kuinka näemme ne, asiat - ihmiset, tilanteet, suhteet, oma elämämme - eivät ole pysyviä, vaan dynaamisia, jatkuvasti muuttuvia ja kehittyviä. Ne ovat täynnä latenttia potentiaalia, joka voi tulla ilmenneeksi minä tahansa hetkenä. Jopa näennäisesti kaikkein toivottomimmassa tilanteessa on hämmästyttävän positiivisia mahdollisuuksia. 
On meille hyvin luonnollista soveltaa eri tyyppisiä määritelmiä ihmisiin, tilanteisiin ja itseemme, jotta saisimme järkeä maailmaan. Ellemme kuitenkin ole varovaisia ajatustemme ja mielipiteidemme luonteen suhteen, voimme helposti joutua vangiksi kapeisiin ja usein negatiivisiin näkemyksiin: "Hän ei ole kovin mukava henkilö", "minä en ole hyvä ihmissuhteissa", "Lähi-Idässä ei koskaan tule olemaan rauhaa". Niin pian kuin päätämme jostain tällä tavalla, me säädämme rajoituksen sille, sulkien positiivisen kasvun ja kehityksen mahdollisuudet. Kun kuitenkin valitsemme nähdä asiat niiden äärettömän positiivisen potentiaalin ehdoilla, ajatuksistamme ja teoistamme tulee rakentava vaikutus, auttaen luomaan olosuhteita tuolle potentiaalille tulla todellisuudeksi. 
Johtuen kaikkien asioiden läheisestä yhteydestä, jokaisella meistä on joka hetki syvä vaikutus elämän jaettuun todellisuuteen. Tavalla jolla näemme asiat, on ehdoton, määrittävä vaikutus todellisuuteen. Tämän ymmärtäminen tekee meidät kykeneviksi toimimaan luottamuksella että me voimme muokata todellisuutta kohti positiivisia lopputuloksia.

Ku ei ole negatiivinen eikä maailmaa kieltäväkään, vaan opettaa ilmiöiden todellisen hetkellisen luonteen havaitsemisen tärkeyttä. Tämä käsite syntyi liittyen ehdollistetun seuraamuksen (alla) ja itsen luonnon olemattomuuden (anatta, edellä) käsitteisiin. Ehdollistettu seuraamus merkitsee että koska ilmiöt syntyvät ainoastaan suhteensa nojalla toisiin ilmiöihin, niillä ei ole erillistä luontoa tai omaa olemassaoloa. Itsen luonnon olemattomuus merkitsee että ei ole olemassa itsenäistä entiteettiä joka on olemassa yksin, erillään muista ilmiöistä. Yhteinen sanoma on että kaikkien ilmiöiden todellinen luonne on ei-substantiaalisuus, eikä sitä voi määritellä olemassaolon tai olemattomuuden käsitteiden suhteen. Nagarjuna selitti sen keskitienä, näkökulmana joka pitää olemassaolon ja olemattomuuden kategorioita äärimmäisyyksinä ja pyrkii ylittämään ne. Käytännöllinen tarkoitus ei-substantiaalisuuden opin takana on riippuvuuksien eliminoiminen hetkellisiin ilmiöihin ja egoon eli käsitykseen itsestä itsenäisenä ja pysyvänä identiteettinä. 

Nichiren Library

EHDOLLISTETTU SEURAAMUS

Tai ehdonvarainen seurausketju, eli Pratītyasamutpāda. Ehdollistetun seuraamuksen periaate tai oppi pysymättömyydestä, on kahdentoista tekijän kaava. Avainkäsitteet kausaalisten suhteitten sisällä tunnistetaan ennakkotapauksina ja seurauksina lineaarisessa järjestyksessä. Yksi tekijä tunnistetaan ehdollistavaksi tekijäksi seuraavalle, joka vuorostaan on ehdollistava tekijä seuraavalle tekijälle, viimeiseen vaiheeseen, kahdenteentoista käsitteeseen - syntymään - saakka, joka aloittaa uudelleen olemassaolon ja tulemisen prosessin ja koko kaksitoista askelta. 

Tätä kaavaa voidaan tarkastella myös päinvastaisessa järjestyksessä osoittamaan kuinka yhden tekijän poistaminen tai lopettaminen johtaa toisen tekijän hallitsevaan vaikutukseen, ja suoraan alas kunnes ensimmäinen ehdollistava tekijä - tietämättömyys - poistetaan täydellisesti, poistaen siten tekijöiden lisääntymisen ja rakentamisen. Kun tämä kerran on saavutettu, yksilön voidaan sanoa olevan valaistunut, koska häntä ei enää ahdista tietämättömyyden haamu, sillä hän on voittanut kolme myrkkyä ja ymmärtänyt ilmiöiden syntymisen ja lakkaamisen. 

Tämän kaavan perinteinen tulkinta lausuu että tämä aiheuttaa syntymisen, eli uudelleen syntymisen ja kuoleman, ja vaatii ainakin kolme elämää. Ehdollistettua seuraamusta voidaan tarkastella mikrokosmisesti ja soveltaa vain tähän elämään ja kuvaamaan ajatusten ja aistiprosessin syntymistä ja lakkaamista, siten osoittaen oikean tavan ymmärtää objekti jos pyritään valaistumiseen. 

Ehdollistettu seuraamus havainnollistaa kaikkien ilmiöiden yhteyttä, niiden pysymättömyyttä, niiden luontaisen itsen puutetta, ja ehdollistamisen tekijöitä. Niin ikään tyhjyys Nagarjunalle on ehdollistettua seuraamusta vastaava. Ehdollistettu seuraamus on pääasiallinen ontologinen periaate varhaisessa buddhalaisuudessa, mutta Nagarjunan järjestelmässä tyhjyydestä tulee termi kuvaamaan tätä tärkeintä ontologista periaatetta. Hän kirjoittaa, "se on ehdollistettu seuraamus, jota me kutsumme tyhjyydeksi." Ehdollistettu syntyminen ja tyhjyys kuvaavat kuinka todellisyys syntyy; niinpä se on perimmäinen totuus ja ontologinen totuus. Tämä tyhjyyden korostus perimmäisenä totuutena on myöhempää kehitystä joka on omaleimaista Nagarjunalle ja myöhemmälle buddhalaiselle ajattelulle. Nagarjuna korostaa synnynnäisen olemassaolon puutetta todellisuuden totunnaisella tasolla. Tämä puute täytyy tajuta ymmärtämällä tyhjyyden perimmäinen totuus. Vaikka on monia eri tapoja selittää tyhjyyden teoriaa, kaikki perustuvat ehdollistetun seuraamuksen teoriaan. Nagarjuna tarjoaa oivaltavan muotoilun Sunyatasta kaikkien ilmiöiden merkkinä, ehdollistetun seuraamuksen luonnollisena seurauksena ja kehittelynä ehdollistetusta syntymisestä. Ehdollistetun seuraamuksen edelleen kehittelyä on että tyhjyyden käsite ei itse ole todellinen oppi tai näkemys, vaan terapeuttinen tehokeino. Nagarjuna selitti tämän "vastalääkkeenä kaikille katsantokannoille." 

China Buddhism Encyclopedia

ELÄMÄN JA SEN YMPÄRISTÖN YKSEYS

Ihmisen elämä ja sen ympäristö nähdään usein täysin erillisinä, mutta buddhalaisen filosofian kokonaisvaltaisesta näkökulmasta ne ovat yksi ja erottamaton. On yleinen inhimillinen taipumus syyttää ongelmistamme ja kärsimyksistämme asioita ulkopuolellamme - toisia ihmisiä, olosuhteita, jotka eivät ole hallinnassamme. "Elämän ja sen ympäristön ykseyden" periaate kuitenkin havainnollistaa, että ilomme ja surumme syyt syntyvät meissä. Kun perustamme tälle periaatteelle, nähden ympäristömme sisäisen elämämme heijastuksena, kykenemme ottamaan täyden vastuun elämästämme ja tällä tavoin voimaantumaan ratkaisemaan ongelmamme ja luomaan positiivisia tuloksia tilanteissa, joista löydämme itsemme.

Elämän ja sen ympäristön ykseys selkeytyy "3000 maailman yhdessä elämän hetkessä" teoreettisessa viitekehyksessä (ks. Ichinen Sanzen). Tyypillisesti ihmisen elämän käsityksiä ja kysymyksiä muokkaa tietoisuus itsestä, jota kuvastaa Descartesin kuuluisa julistus, "Ajattelen, siis olen". Pidämme itseä todellisuuden perustana, ja kaikki muu nähdään suhteessa siihen. Tämä synnyttää käsityksen elämästä, joka rakentuu dualiteettien ehdoilla - itse/toinen, ulkoinen/sisäinen, ruumis/mieli, henkinen/aineellinen, ihminen/luonto. Buddhalaisuuden näkökulmasta kuitenkin itse on tilapäinen ilmiö, pysymätön yhdistelmä ainetta ja mentaalisia/henkisiä toimintoja (ruumis ja mieli). 

Elämä, joka on ikuista ja kaikenkattavaa, ylittää sen minkä havaitsemme itsenä, ja on yhtäaikaa olemassa maailmankaikkeuden kanssa. Zhi-yi kuvaa tätä todellisuutta elämän ja kaikkien ilmiöiden vastavuoroisesti toisensa kattavana suhteena. 

Tämä siis on elämämme syvä luonne Buddhan valaistumisen näkökulmasta, todistaen vääräksi kokemuksemme elämästä sisältyvänä yksinkertaisesti oman ihomme rajojen sisälle.

Mitä me koemme elämämme jokapäiväisenä todellisuutena, on syyn ja seurauksen Lain - eli karman - työskentelyä, joka käsittää menneen, nykyisen ja tulevan. Tekomme ja reaktiomme joka hetki luovat latentteja karmisia eli energeettisiä mahdollisuuksia; kun ulkoinen heräte aktivoi nämä, ne ilmenevät seurauksina - elämämme tapahtumina ja kokemuksina. Meidän reaktiomme ja vastauksemme näihin vuorostaan luovat lisää latentteja karmisia mahdollisuuksia - jatkuva kierre, joka muodostaa subjektiivisen kokemuksemme elämästä. 

Koska yksikään elävä olento ei voi olla olemassa erillään ympäristöstä, karmiset seuraukset ilmenevät myös tuossa ympäristössä. Tässä sana "ympäristö" ei tarkoita kokonaisvaltaista yhteyttä missä kaikki elämä esiintyy. Pikemminkin se viittaa tosiasiaan, että jokainen elävä olento on olemassa sen oman ainutlaatuisen olosuhteiden valikoiman sisällä, jossa sen yksilöllisen karman seuraukset ilmenevät. Toisin sanoen, elävä olento ja sen ympäristö ovat yksi ainoa kokonaisvaltainen dynamiikka. Elävä olento ja sen ympäristö ovat perustavanlaatuisesti erottamattomat.

Buddhalaisuuden mukaan kaikki ympärillämme, mukaan lukien työ- ja perhesuhteet, on heijastusta sisäisestä elämästämme. Kaikki havaitaan itsen kautta, ja muuttuu yksilön sisäisen elämän mukaan. Siten, jos muutamme itseämme, olosuhteemme väistämättä muuttuvat myös.

Elämän ja sen ympäristön ykseyden periaate selventää, että yksilöt voivat vaikuttaa ympäristöönsä ja uudistaa sitä, sisäisen muutoksen avulla, eli peruselämäntilansa kohottamisen avulla. Se kertoo meille, että sisäinen elämäntilamme ilmenee samanaikaisesti ympärillämme. Jos koemme helvetillistä sisäistä elämäntilaa, tämä heijastuu ympäristöömme ja siihen kuinka reagoimme tapahtumiin. Samoin kun olemme täynnä iloa, ympäristö heijastaa tätä todellisuutta. Jos perustaipumuksemme kohdistuu myötätunnon elämäntilaan, me nautimme ympärillämme olevan maailman suojelua ja tukea. Kohottamalla peruselämäntilaamme - joka on Nichiren buddhalaisen harjoituksen tarkoitus - voimme muuttaa ulkoista todellisuuttamme.

Kuten Nichiren kirjoittaa, "Jos elävien olentojen mielet ovat epäpuhtaita, heidän maansa on myös epäpuhdas, mutta jos heidän mielensä ovat puhtaat, niin on myös heidän maansa. Ei ole kahta maata, puhdasta tai epäpuhdasta itsessään. Ero on yksinomaan mieltemme hyvässä tai pahassa."

Kaikki liittyy toisiinsa, ja yksilöllinen elämämme käyttää syvää ja potentiaalisesti rajatonta vaikutusta. Kuten Daisaku Ikeda kirjoittaa, "Se on buddhalaisuus, Lootus-sutra, joka rohkaisee ja tekee ihmiset kykeneviksi tulemaan tietoiseksi suuresta voimastaan, vetämään esiin ja käyttämään sitä. Buddhalaisuus antaa ihmisille keinot kehittää itseään läpikotaisesti, ja avaa heidän silmänsä rajattomalle voimalle, joka on luonnostaan heidän elämässään". 

Mitä enemmän uskomme, että teoillamme on merkitystä, sitä suuremman merkityksen huomaamme voivamme saada aikaan. 

SGI.org

KUOLEMA JA UUDELLEEN SYNTYMINEN

Tästä aiheesta buddhalaisesta näkökulmasta olen koonnut ja kääntänyt kirjoituksen toiseen blogiini, Ars Moriendi. Tässä ote Sangharakshitan kirjasta Opas Buddhan polulle (LIKE 2000): 

Buddhalaisuus sanoo, että on asiaankuulumatonta kysyä, onko kyseessä sama vai eri ihminen, joka jälleensyntyy. Se joka jälleensyntyy, ei ole sama eikä eri ihminen kuin se, joka kuoli. Jos asian ilmaisee paradoksaalisesti, todella tiukan oikeaoppinen buddhalainen kanta on, että jälleensyntymä on, mutta ei ole ketään joka jälleensyntyy.Tästä syystä buddhalaisuus välttää sellaisia käsitteitä kuin jälleensyntymä, reinkarnaatio. Inkarnaatio on meneminen ruumiiseen, reinkarnaatio on meneminen ruumiiseen uudelleen. Sana reinkarnaatio sisältää ajatuksen, samoin kuin lainaamani Bhagavad Gitan katkelma (missä Sri Krishna sanoo: "Mitä on jälleensyntymä? Se on kuin vaatteiden vaihtamista. Aivan samalla tavoin kuin nouset aamulla ja päätät panna uudet vaatteet päälle, niin heität pois vanhan ruumiisi ja otat uuden ruumiin."), että ihmisellä on pikkuinen sielu (tai pysyvä minä), joka tupsahtelee ruumiista ruumiiseen kerran toisensa jälkeen, mutta pysyy itse muuttumattomana. Korrekti buddhalainen termi on punarbhava (paaliksi punabhava), joka tarkoittaa "uudelleen joksikin tuleminen" - ei edes "jälleensyntymä". 

 Ja Kulanandan kirjasta, "Buddhalaisuuden periaatteet" (Like 2005), luemme:

Ei ole kysymys siitä, että pysyvä, muuttumaton, henkinen olemus löytää itselleen uuden asumuksen uudesta kehosta sen jälkeen kun edellinen on kulunut loppuun. Muuttuminen jatkuu samoin kuin liekit etenevät kuivissa oksissa polttaen yhden tikun toisensa jälkeen. Ei voida sanoa, että sama liekki palaa jokaisessa tikussa. Liekki ei lakkaa muuttumasta missään kohdassa. Samoin ei myöskään voida puhua yhdestä ja samasta minästä, joka syntyy uudelleen. 

Mitä tahansa ajattelemmekin asiasta, kukaan huomattavista buddhalaisista opettajista ei ole kuluneiden 2500 vuoden aikana kyseenalaistanut jälleensyntymän ajatusta, olivat nuo opettajat kuinka kumouksellisia tahansa. Se kuuluu, ja on aina kuulunut, perinteiseen buddhalaiseen opetukseen. Jos tutkiskelemme kokemusmaailmaamme syvällisesti, huomaamme uudelleentulemista yhdessä ainoassa elämässäkin. Vaikuttaa itse asiassa siltä, että kuolemme ja synnymme uudelleen koko ajan. Koska uudistumme koko ajan, emme koskaan ole täysin sama ihminen edes kahtena peräkkäisenä päivänä. Näin tarkasteltuna ajatus siitä, että uudelleenilmaantumiseen vaikuttavat pyrkimyksemme ja halumme jatkuvat vielä kuolemamme jälkeenkin, ei ole sen mielettömämpi kuin ajatus tajunnan syntymisestä tyhjästä joskus hedelmöittymisen ja syntymän välissä - mikä on länsimaisen ehdollistuneen ajattelumme mukaan selviö. Voimme pitää ajatusta varmana ja ehkä jopa "tieteellisenä" näkemyksenä asiasta, mutta sehän on kuin jokin ihmesyntymäoppi: tajunta ilmestyy tyhjästä. Sehän on ihme! Ehkei jälleensyntymisoppi loppujen lopuksi olekaan kovin outo. 

KARMA

Henkilökohtaisesti opin karmasta alun alkaen länsimaisen esoterian kautta. Aikaa myöten tulin yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että länsimaisten karmauskovaisten käsitykset ovat usein hyvin yksinkertaistettuja ja musta-valkoisia: Kauan sitten koettelemusten keskellä muuan vanha ja kokenut ruusuristiläinen sanoi minulle, että se on minun karmaani - olen tehnyt jotain, jolla olen ansainnut sen mitä minulle tapahtuu. Paitsi että tällainen lausunto on erittäin sydämetön, osoittaa se myös täydellistä ymmärryksen puutetta: karma ei ole mikään matemaattinen mekanismi. Buddhalaisuus selventää asiaa. Seuraavat lainaukset ovat Dhivan Thomas Jonesin kirjasta Kun on tämä, syntyy tuo (Triratna ry 2013).

Buddhan opetus karmasta ehdonvaraisuuden ilmentymänä voidaan tiivistää vanhaan viisaaseen sanontaan: "Kun kylvät teon, niität tottumuksen. Kun kylvät tottumuksen, niität luonteen. Kun kylvät luonteen, niität kohtalon."

Buddha siis opetti karman tarkoittavan "tekoja" aivan tavallisessa merkityksessä. Ihmisestä tulee tietynlainen sitä kautta, mitä hän päivästä päivään tekee... Teot johtavat tottumuksiin, tottumukset luonteenlaatuun ja luonteenlaatu kohtaloon. Olennaisinta oli kuitenkin se, että Buddha opetti tavallisten tekojen eettisen laadun johtavan seurauksiin, jotka koetaan miellyttävinä tai epämiellyttävinä joko tässä ja nyt tai tulevien elämien aikana. 

Buddhan opetus karmasta pätee psykologisella tasolla juuri tässä hetkessä. Karman kautta jokainen on vastuussa siitä, millaiseksi ihmiseksi hän muovautuu ja millaisessa maailmassa hän elää. Buddha kehottaa kaikkia pohdiskelemaan asiaa vakavasti:

Olen tekojeni haltija, tekojeni perijä, minä synnyn teoistani, olen yhtä niiden kanssa ja teot ovat turvani. Mitä tekoja teenkään, hyviä tai pahoja, minä saan ne periä.

Sen lisäksi, että Buddha kuvaa tekoja perinnöksi, jonka ihminen jättää tulevalle itselleen, hän kuvailee karmoja (tahdonalaisia tekoja) ja niiden seurauksia myös orgaanisin vertauksin: karmat ovat kuin siemeniä, jotka ennemmin tai myöhemmin kypsyvät ja kantavat hedelmää. Tällainen kielenkäyttö viittaa luonnolliseen prosessiin... taitavat teot kypsyvät miellyttäviksi kokemuksiksi, taitamattomat teot epämiellyttäviksi. Koska tekojen "kypsyminen" on luonnollista, se on myös väistämätöntä; menneisyys tulee aina ennemmin tai myöhemmin vastaan...

Ihmisolennot muovaavat teoillaan kohtalonsa. Elämällä, joka on omistettu huolehtimisen ja anteliaisuuden teoille, on väistämättä miellyttävinä koettuja seurauksia. Itsekkäät teot sen sijaan synnyttävät epämiellyttävyyttä, vaikka nämä seuraukset eivät ehkä olekaan selvästi nähtävissä tämän elämän aikana. 

Joskus kuulee puhuttavan "karman laista". Karman ajatellaan tarkoittavan, että jokainen saa ansionsa mukaan joko tässä elämässä tai tulevissa. Buddha sanoi kuitenkin, että jos todella koettaa selvittää, mistä mikin karman seuraus on peräisin, voi tulla hulluksi...

Buddha ei opettanut kaiken ihmiselle tapahtuvan olevan seurausta aikaisemmasta karmasta. 

Sanomalla "mitä ihminen kokeekaan, oli se sitten miellyttävää, epämiellyttävää tai ei kumpaakaan, sen kaiken aiheuttavat aikaisemmat teot", he ylittävät sen, mitä itse kukin voi tietää, he ylittävät sen, mitä pidetään totena maailmassa; siksi sanon, että nuo askeetit ja bramiinit ovat väärässä.

Buddha katsoo asiaa käytännöllisesti. Kun joku väittää kaikkien kokemusten olevan menneiden tekojen seurausta, kyseessä on pelkkä uskomus. Tällainen uskomus menee pidemmälle kuin kukaan voi oman kokemuksensa kautta sanoa ja jopa pidemmälle kuin asian uskotaan yleisesti olevan. 

Buddhan karma-opetuksen tarkoituksena ei siis ole selittää elämän joka ikistä särkyä, kipua tai ilon hetkeä.

Toinen mahdollinen väärinymmärrys on se, että tämänhetkisestä kokemuksesta voisi päätellä, mikä mennyt teko on juuri tällä hetkellä kypsymässä esiin. Karma ei toimi näin suoraviivaisen lineaarisesti. Mikä tahansa tämänhetkinen kokemus on seurausta monien aikaisempien ehtojen yhdistelmästä. 

Buddha opetti, että olennaisinta teoissa on niiden taustalla vaikuttava aikomus:

Munkit, sanon, että karma on aikomusta; kun ihminen on ensin aikonut, hän toimii kehollaan, puheellaan tai mielellään.

Kun karmasta puhutaan aikomuksena, tapahtuu tärkeä painopisteen muutos. Nyt se, mikä tekee teosta taitamattoman ja johtaa epämiellyttäviin seurauksiin, on teon ilmaisema mentaalinen ja emotionaalinen mielentila. Sangharakshita esittää asian näin:

Teot tiivistyvät ajatuksista niin kuin vesi tiivistyy ilmasta. Teot ovat ajatusten tuloa julki, ne julistavat toiminnan katonharjoilta vain sen, mikä on jo sydämen hiljaisissa ja salaisissa kammioissa tehty. Ihminen, joka tekee moraalittoman teon, ilmoittaa siis, ettei hän ole vapaa epäterveistä mielentiloista.

Esimerkiksi varastamisen kokemuksellinen seuraus on suhteessa siihen itsekkään ahneuden tilaan, johon teko perustuu. Vastaavasti jos annan rahaa hyväntekeväisyyteen, anteliaalla aikomuksellani voi olla hyvä vaikutus minäkuvaani. Mutta jos teko on laskelmoitu yritys, jolla koetan saada itseni näyttämään eettiseltä ihmiseltä, myös teon seuraus on yhtä lailla ontto, vaikka anteliaisuuteni saisikin objektiivista hyvää aikaan. 

Ennen kaikkea Buddhan karma-opetus rohkaisee toimimaan eettisesti. Jos todella pyrkii viljelemään terveitä sisäisiä mielentiloja, nuo tilat eivät ainoastaan johda eettisiin tekoihin, sanoihin ja ajatuksiin vaan myös luovat ehtoja entistä onnellisimmille kokemuksille. 

Kun ihminen muuttaa mielensä laatua, hän muuttaa kokemustaan maailmasta.

Buddhan opetus on, että vaikka ihminen joutuu tavalla tai toisella kokemaan tekojensa seuraukset, se ei tarkoita, että elämä olisi vastaansanomattomasti menneiden tekojen määrittämää. Aina on mahdollista toimia uudella, entistä luovemmalla tavalla. 

Buddhan karma-opetus ei ole determinististä. Se ei väitä, että elämässä kaikki johtuu karmasta. Mutta se ei myöskään ole nihilismiä, joka tarkoittaisi, ettei teoilla ole lainkaan seurauksia. Se on eräänlainen keskitie, johon sisältyy kaksi asiaa: tietoisuus siitä, että aiempien tekojen seurauksia koetaan kaiken aikaa, ja ymmärrys siitä, että ihminen voi aina valita, kuinka toimii. Mitä taitamattomia tekoja olenkaan tehnyt, voin aina muuttaa mieltäni tässä hetkessä, toimia uudella tavalla ja vapauttaa näin itseäni aikaisempien tekojeni seurauksista. 

Ihminen on sellainen kuin on suurelta osalta karman takia. Siksi aikomusten laadun muuttaminen muuttaa sen, millaiseksi ihmisen elämä muovautuu. 

Joskus kuulee sanottavan, että karma on buddhalaisen etiikan perusta. Aivan näin asia ei kuitenkaan ole. Buddhalainen näkökulma eettisyyteen seuraa siitä havainnosta, että kaikki elävät olennot, aivan samoin kuin me itsekin, haluavat olla onnellisia ja välttää kipua. Tämä on yksi versio siitä "kultaisesta säännöstä", joka löytyy lähes kaikista maailmanuskonnoista - toimi muita kohtaan niin kuin haluaisit heidän toimivan sinua kohtaan. Buddhalainen versio painottaa empatiaa:

Kaikki elävät olennot kammoavat väkivaltaa; kaikki he pelkäävät kuolemaa. Asettamalla itsensä toisen asemaan ihmisen ei pitäisi tehdä vahinkoa eikä lietsoa sitä.

Teot eivät ole taitavia siksi, että niillä on miellyttäviä seurauksia. Teoilla on miellyttäviä seurauksia, koska ne ovat taitavia. Karman periaate heijastaa siksi buddhalaista etiikkaa, ja se kuvaa ihmisen psykologiaa tavalla, joka ilmentää eettisiä arvoja. Jos toimin tavalla, joka on hyväksi muille, seuraukset ovat myönteisiä myös itselleni.

Nichiren buddhalaisuuden mukaan aiemmin keräämämme negatiivinen karma on olemassa psyykemme pinnallisella tasolla, joten kun valmistamme hyviä syitä psyykemme syvimmällä tasolla, kykenemme syrjäyttämään negatiivisen karmamme, sovittaen pienen osan siitä ja samalla nopeasti eliminoiden suuren osan.

(Karmasta myös käännöksessäni, Mitä buddhalaisuus opettaa pahasta.)