MAAGIKKO

Tämä on tämän blogin viideskymmenes postaus! 

 Monet henkilökohtaiset oivallukseni ovat ripoteltuna blogeissani siellä täällä, koska ne ovat kehittyneet pikku hiljaa - kuten kehityksellä on tapana edetä. Uskon, että edes valaistuminen ei ole kertakaikkinen mystinen kokemus, kuten lainauksissa sivulla Harjoitus selitetään. Se on matka pikemmin kuin päämäärä. Koska oivallukseni ovat nimenomaan henkilökohtaisia, en tiedä onko niillä mitään annettavaa kenellekään muulle; ajattelenpa vain "ääneen"... 

Olen usein viitannut, niin tässä blogissa kuin muissakin blogeissani, edellisen puolisoni kuolemaan, ja miten käänteentekevä merkitys sillä oli elämässäni: siitä kertoo kirjoitukseni Muutosten aika. Viime vuonna hänen kuolemastaan tuli kuluneeksi jo seitsemän vuotta (ks. esim. postaukseni, "Katsaus kuluneeseen vuoteen" 31.12.2022), ja moni lienee kuullut "seitsemän vuoden sykleistä"; yleensä niitä sovelletaan ihmisen elämän ikäkausiin, mutta yhtä hyvin voidaan laskea muitakin seitsemän vuoden jaksoja. Erityisesti viime vuonna aloin huomata ajatellessani elämääni edesmenneen puolisoni kanssa, että painopiste pohdinnoissani oli siirtynyt kaikkeen siihen negatiiviseen, mitä tuo suhde piti sisällään. Jopa siinä määrin, että aloin  kyseenalaistaa koko suhteen, mutta siinä ei tietenkään voi olla kaikki koska kuitenkin olimme yhdessä niin kauan. Toisen blogini kirjoitukseen, Minun tieni, olen hiljattain lisännyt seuraavan ajatuksen: 

"Kun puolisoni kuoli, jo silloin kaukaiset hyvät muistot nousivat vahvasti pintaan. Vuosia myöhemmin näen pelkästään negatiiviset asiat, jotka saavat kyseenalaistamaan koko suhteen. Mutta totuus löytynee jostain siltä väliltä... yksinkertaisesti siksi että maailma ei ole mustavalkoinen. Aika on kaksiteräinen miekka: se antaa avaramman näköalan, mutta ehkä myös voi johtaa harhaan... tämän päivän silmin katsottuna asiat voivat näyttäytyä yksipuolisina: et enää edes tunne sitä ihmistä, joka joskus oli Sinä."

Kuten kerron mainitussa kirjoituksessa "Muutosten aika", erityisesti ensimmäisenä vuotena hänen kuolemansa jälkeen - mutta harvakseltaan myös myöhemmin - näin usein unta jossa olimme yhdessä ja ajattelin että minun pitää kertoa hänelle etten enää halua olla hänen kanssaan, koska olen löytänyt uuden rakkaan. Tänä vuonna kesällä pitkästä aikaa näin tuon unen taas; ajattelin siinä vain että minun täytyy päästä kyseisen rakkaani, nykyisen aviomieheni luokse, ja taaskaan en saanut sitä sanotuksi, aivan kuten silloin aikoinaan en saanut sanottua että olisin halunnut erota jo aikapäiviä sitten. Tällä kertaa uutta oli se että tuo uni aiheutti minulle ahdistusta, siitä oli tullut painajainen josta herääminen oli helpotus. Kuten oli lopulta helpotus vapautua tuosta ahdistavasta elämäntilanteesta, vaikka sitten niin äärimmäisellä tavalla, kun en sitä muutoin saanut itse aikaiseksi.  

Se sai minut ajattelemaan: silloin kun hän kuoli 2015, noin kolme kuukautta joka ilta juttelin hänelle, kunnes tuntui että on aika sanoa lopulliset hyvästit koska olin alkanut jutella iltaisin myös elävän ihmisen kanssa puhelimessa, eli nykyisen aviomieheni. Nyt olisi loogista kirjoittaa hänelle kirje, johon puran kaiken sen negatiivisen mitä tunnen häntä kohtaan, koska hän on nyt etäällä minusta sekä ajallisesti että ajatuksissa. Se on puhtaasti psykologinen teko, mutta minä en olisi minä, ellen muokkaisi siitä maagista rituaalia. Magia on niin ikään pohjimmiltaan psykologiaa, aivan kuten uskontokin. Paljon ei tarvinnut asiaa pohtia, kun siitä oli tulossa yksittäisen teon sijasta koko loppuvuoden kestävä henkinen prosessi. Kun ottaa huomioon että kyseessä oli melkein 19 vuotta kestänyt ihmissuhde, ei sen ehkä pitäisikään käydä kädenkäänteessä ja olla helppoa, yhtäältä päästää irti lopullisesti, mutta ennen kaikkea, vapauttaa itsensä negatiivisuudesta! 

Me pelkäämme hyvin paljon sanaa magia, sillä on huono kaiku, sillä sen merkitys on degeneroitunut ja sillä on puhtaasti taikauskoinen sointi korvissamme. Mutta maaginen oli alunperin yksinkertaisesti psyykkistä, muinaiset eivät tienneet psyyken olemassaolosta, joten kykenemättä kutsumaan mitään psyykkiseksi he käyttivät sanaa magia. 

- Carl Jung

Tieteen termipankki selittää, että puolalaissyntyisen antropologin Bronislaw Malinowskin (1884-1942) mukaan uskonnon ja magian funktiot ovat erilaisia; magiassa korostuu praktinen ulottuvuus, uskonto on luonteeltaan ekspressiivistä. Mutta vaikka uskonto ja magia on varsinkin vanhemmassa tutkimuksessa usein selkeästi erotettu toisistaan, kaikki tutkijat eivät ole tehneet näiden ilmiöiden välillä kategorista eroa, ja nykyisessä uskonto- ja kulttuuritutkimuksessa nähdäänkin magia usein eräänä uskonnon muotona, jolloin voidaan puhua esim. maagisuskonnollisista rituaaleista. 

Oma magian harjoitukseni - niin kuin sen itse määrittelen - on keskittynyt ennen kaikkea uuden vuoden yöhön, ja kirjoitan siitä seikkaperäisesti järjestyksessä toisessa tämän blogin julkaisussani ikinä, Vuoden maagisin yö, ja se oli ennen kääntymystäni buddhalaisuuteen, mutta olen jatkanut sitä senkin jälkeen, ja esim. vuoden vaihteessa 2021/2022 tein sen havainnon että... "vuoden vaihde sisälsi minulle sopivassa määrin sekulaaria ja sakraalia ohjelmaa. Olen maininnut että aion luopua vanhoista uuden vuoden traditioistani, mutta nyt täytyy sanoa että pääasia että traditio on elävää - ei vain tavan vuoksi, vaan sisäisestä tarpeesta kuten nyt." 

Muinaiselle nettisivulleni - jota ei enää ole olemassa (minusta riippumatta) - kokosin aikoinaan henkisyyden sanakirjaa, ja magiasta siellä sanottiin mm. seuraavaa: 

Magia tulee sanasta, maagi, pappi (vanhasta persiasta). Novaliksen mukaan magia on "sisäiseen maailmaan tietoisesti vaikuttamisen taito". Monet määrittelevät magian myös tieteeksi ja taidoksi saada muutoksia aikaan käyttämällä tahtoa. Aleister Crowleyn mukaan "jokainen aikomuksellinen teko on maaginen teko". 

Eli voisi melkein sanoa, että elämä on täynnä magiaa. Yleensä puhutaan "maagisesta ajattelusta" negatiiviseen sävyyn; minä myönnän olevani taipuvainen siihen, mutta koen että se juuri tekee elämästä paljon merkityksellisempää ja kiehtovampaa, kun kykenet näkemään sen tällä tavalla, ihmeenomaisena! (Tietenkin se voi olla myös negatiivista, tyyliin, "jos teen näin, minulle tapahtuu jotain ikävää.")  Lapsena se oli minussa luonnollisesti vielä vahvempana - muistan miten esim. näin puiden latvoissa taivasta vasten erilaisia hahmoja, ihmisiä ja eläimiä; minusta on valitettavaa että olen kadottanut tuon kyvyn... Mutta tietoisesti ja tarkoituksellisesti turvaudun magiaan siis vain erityistilanteissa, yleensä ollessani jonkin kynnyksellä, kun pitää päästää irti vanhasta ja suuntautua uuteen. 

Muinaiset käyttivät magiaa taivuttamaan kohtaloa. He tarvitsivat sitä vaikuttamaan ratkaisevasti ulkoiseen kohtaloon. Me tarvitsemme sitä vaikuttamaan ratkaisevasti sisäiseen kohtaloon ja löytääksemme tien jota emme kykene kuvittelemaan mielessämme. 

- Carl Jung: Punainen kirja

Eräällä YouTube-videolla kuulin äskettäin sanottavan, että "rukous on heikko magian muoto." Miksi heikko? Koska se siirtää voiman pois sinulta - annat sen jumalalle, hengelle, jumaluudelle. Projisoit voimasi johonkin ulkoiseen. Olet tuon jumaluuden tahdon alainen ja olet sitonut itsesi. Ei ole metafyysistä voimaa tuolla jossain, jumaluus on olemassa mielessäsi, ja mielesi on voimakas ja saa sen tapahtumaan. Magia korostaa harjoittajan tahdon voimaa. Jos työskentelet hengen kanssa, et kerjää vaan käsket henkeä. Olet maagikko ympyrän keskellä ja kaikki pyörii ympärilläsi, edustat universumin keskipistettä mikrokosmoksessa. Henget eivät ole todella olemassa, vaan edustavat aspekteja omasta tietoisuudestasi. Todellisuudessa tasapainotat psyykeäsi, ja edistynyt maagikko tietää tämän. Mitä monimutkaisempi loitsu, sitä enemmän se työstää tiedostamatonta mieltäsi (esim. jos kirjoitat jotain ylös kerran, voit unohtaa sen; jos kirjoitat sen sata kertaa, muistat sen varmemmin). Loitsu itsessään ei saa aikaan mitään, se aktivoi tiedostamattomia pyrkimyksiä mielessäsi, eikä magia saa mitään mahdotonta tapahtumaan. Vähän kuin plasebo-lääke, josta usein puhutaan vähättelevästi, mutta vaikutus on todellinen eikä tiede vielä osaa sitä täysin selittää. Magia on itsesi muuntamista, ja sitä kautta muihin vaikuttamista ja maailman muuttamista.

 Lisäksi videolla viitattiin siihen, että kristillinen Eukaristia on niin ikään maaginen rituaali (tästä katso vanha käännökseni, Eukaristian Gnosis). Tämä on hyvä pitää mielessä kun puhutaan buddhalaisuudesta. Joskus on vaikea nähdä omassa uskonnossa samaa mitä näkee muissa uskonnoissa. Voinee ehkä sanoa, että minun magiani on lähimpänä nk. kaaosmagiaa. En käytä valmiita kaavoja, vaan katson että se on vaikuttavinta kun teet siitä hyvin persoonallista, sellaista mikä sinua itseäsi puhuttelee. Niin ikään se on elementaalista magiaa, koska luonnon elementit - maa, ilma, vesi, tuli - ovat minulle tärkeitä. Elementit ovat läsnä myös traditionmukaisella Nichiren-buddhalaisella alttarilla (kyllä ne voi löytää kristilliseltäkin alttarilta - ei tarvita kuin kynttilöitä ja kukkia maljakossa!). Huomautettakoon tosin, että minä en käytä mitään metafyysisiä entiteettejä (jumaluuksia tms.), se tuntuisi minusta teennäiseltä. 

Nichiren arvosteli Puhtaan Maan koulukuntaa turvautumisesta yksinomaan Toisen voimaan - Amida Buddhan armoon, joka muistuttaa hyvin paljon kristinuskoa. Yleensä buddhalaisuuden käsitys rukouksesta on toisenlainen: "Sen sijaan että rukoillaan joltain ulkoiselta voimalta ratkaisua, buddhalainen kutsuu kokoon omat sisäiset resurssinsa kohdatakseen ongelmat" (ote sivulta Harjoitus). Tai kuten Wikipedia-artikkeli rukoilusta sanoo Nichiren-buddhalaisuudesta, että sen rukoilutapa, jossa toistetaan resitoiden Lootus-sutran säkeitä, on lähellä länsimaista rukoilukäsitystä, mutta: "Rukoileminen voidaan käsittää tässä prosessiksi, jossa ihmisen itsetuntemus syvenee ja mahdollistaa kehittymisen ihmisenä." Erityisesti Soka Gakkai International käyttää mielellään termiä rukoileminen, joka ei ole ehkä kovin buddhalainen, mutta tuttu käsite länsimaalaisille (joskin voi juuri kristillisten konnotaatioiden takia johtaa ajatukset myös harhaan). 

Joten buddhalaisuus ja magia? Trevor Corson, kirjailija, joka on viettänyt kaksi vuotta Kiinassa opiskellen filosofiaa, ja kolme vuotta Japanissa asuen temppeleissä ja opiskellen buddhalaisuutta, on naimisissa  toimittaja Anu Partasen kanssa, ja he ovat asuneet Suomessa vuodesta 2018, on kirjoittanut nettisivulleen artikkelin, "The Magic of Buddhism", joka kertoo Japanin buddhalaisuuden tärkeästä merkkihenkilöstä, joka ei ole kovin tunnettu lännessä, papista nimeltä Kukai, joka perusti Shingon-lahkon ("todellinen sana"), jolla yhä tänä päivänä on väitetysti yhtä paljon kannattajia kuin Zenillä. Shingon edustaa tantrista buddhalaisuutta (eli Vajrayanaa) kuten Tiibetin buddhalaisuuskin, ja jota myös esoteeriseksi buddhalaisuudeksi kutsutaan. Se korostaa mantroja, maagisia rituaaleja ja seremonioita kuolleiden puolesta. [Mitä Nichiren sanoi Shingonista, löytyy tämän blogin julkaisusta "Nichiren reformaattorina.". Vihje: ei kovin hyvää.] Toki juuri Japanissa buddhalaisuus on niin ikään aina elänyt rinta rinnan shintolaisuuden kanssa, josta olen tässä blogissa julkaissut kokoamani kirjoituksen. Eklektisyys on yleistä myös uuspakanuudessa. 

Luennosta Magic, Healing and Ethics in Tibetan Buddhism (pdf), ja kirjoituksesta Buddhism & Magic: 

Erottelumme uskonnon ja magian välillä palautuu varhaiseen kristinuskoon, kun "magian" arvosteleminen oli osa sitä pakettia millä varhaiset kristityt määrittelivät itsensä ja vähättelivät kilpailijoitaan. Mitä tahansa loitsua tai amulettia, jonka ajateltiin ilmentävän muuta kuin Kristuksen voimaa, luonnehdittiin pahojen henkien työksi. Jeesuksen ja apostolien "ihmeet" täytyi voimakkaasti erottaa "magiasta". [Katso myös pdf-kirja, Raamattu ja magia] 

Muinaisina aikoina egyptiläisten, babylonialaisten ja kreikkalaisten keskuudessa ja keskiaikana Renessanssin jälkeiseen aikaan asti, magia selitettiin suhteessa orgaaniseen todellisuuden ja maailman malliin. Tässä mallissa jokainen asia ja kaikki tapahtumat liittyvät toisiinsa sympatioiden ja vastaavuuksien suhteen. Magiaa pidettiin objektiivisena todellisuutena. Mutta nykyaikaisen tieteen nousun myötä 1600-luvulla, nämä vanhat selitykset kuinka magia toimii, eivät enää riittäneet kohdatessaan kellokoneiston kaltaisen mekanistisen universumin. Joten kahdella seuraavalla vuosisadalla magia tuli selitetyksi energioiden suhteen, mukaanlukien hienon hieno eli okkulttinen energia, jota ei voi havaita laittein. Kuitenkin ruumiimme ja mielemme voivat kokea sellaisia energioita, ollen paljon herkempiä instrumentteja kuin mikään kone. Viime vuosisadan alussa Freudin ja Jungin vaikutuksesta psykologinen ulottuvuus lisättiin magian selityksiin, jonka myötä psyykkisestä energiasta tuli libido ja vanhat jumalat ja henget nähtiin psykologisina arkkityyppeinä tai jopa projektioina. Kvanttifysiikka on siirtynyt tuolle puolen varhaisen 1800-luvun fysiikan vanhojen olettamusten, ja subjektin eli havainnoijan rooli jokaisen tapahtuman esiintymisessä on tullut tunnustetuksi. 

Käytettäessä termiä "buddhalainen magia", tarkoitetaan rituaaleja jotka suoritetaan kokonaan tämän maailman päämääriä varten, joissa buddhalaisuuden lopullinen tavoite - herääminen - on ainoastaan epäsuorasti läsnä käytännössä, jos lainkaan. Kun buddhia ja bodhisattvoja esiintyy näissä käytännöissä, heidän roolinsa pelastajana tai valaistumisen esikuvana ei ole etualalla, ja heidän tarkoituksensa on ainoastaan taata maagisen loitsun vaikutukset. Ja "magia" limittyy "lääketieteen" kanssa siinä että erityisiä lääkkeitä määrätään tiettyihin ongelmiin. 

Asian ydin tantrisen meditaatioharjoituksen eli Sadhanan harjoittelussa on oppia kuinka työskennellä luontaisesti ruumiissamme ja mielessämme olevan energian kanssa. Tantran päämäärä, joka edustaa muuntumisen polkua, on työskennellä energioidemme kanssa, ja sen rajapinnan kanssa jolla persoonalliset energiamme liittyvät niihin energioihin, jotka löytyvät ympäriltämme kenttinä välittömässä ympäristössämme. Tantran metodeita käyttäen voimme päästä käsiksi näihin luontaisiin energioihin, kasvattaa ja lisätä niitä ruumiimme astian sisällä, ja jopa kanavoida ja kohdistaa niitä saamaan aikaan jokin erityinen tarkoitus, kuten itsen parantaminen, muiden parantaminen, vaurauden puoleensa vetäminen, ja niin edelleen. 

Siteeratakseni itseäni, eräässä kirjoituksessani totean että "minun oma filosofiani... sulkee sisäänsä harjoittamani uskonnon saumattomasti, mutta se ei tyhjene siihen. Hengellisyyteni käsittää moninaisia aspekteja, koska ihminen on moninainen olento." Tai voisi myös sanoa: ristiriitainen olento - olemme sekä ruumis että mieli (ellei halua käyttää niin ladattua sanaa kuin "henki"). Olen ehkä vain entistä häpeämättömämmin valmis syleilemään tosiasiaa, että käytän satunnaisesti myös magiaa. 

Muuan ihailemani henkilö hengellisellä alueella, johon jollain tapaa pystyn samaistumaan, on Zeena Schreck, jonka haastattelun olen suomentanut aiemmin tässä blogissa: Saatanan kirkon perustajan, Anton LaVeyn tytär, joka ensin puolusti isänsä organisaatiota julkisuudessa 1980-luvulla, sitten katkaisi siteensä tähän ja hylkäsi satanismin, samalla jättäen kotimaansa. Nykyään hän on ollut jo pitkään tantrisen buddhalaisuuden harjoittaja ja opettaja, mutta kuten hänen nettisivullaan kerrotaan... 

Zeena sisällyttää henkilökohtaisiin harjoituksiinsa ja opetuksiinsa vuosikymmenten  gnostilaisten Sethiläisten teurgian traditioiden tutkimuksen, harjoittamisen ja henkilökohtaisen gnosiksen, joka juontaa juurensa muinaisesta egyptiläisen Seth-jumaluuden palvonnasta ja alkuperäisistä maagisista käytännöistä. Millään muotoa Zeenan opetuksilla jumaluudesta, joka tunnetaan nimillä Seth/Sutek, ei ole mitään tekemistä kalifornialaisen yhteisön kanssa, nimeltä Temple of Set, ei myöskään Typhonian O.T.O:n (eikä sen puoleen minkään muidenkaan harhaanjohdettujen Aleister Crowleyn [Theleman] inspiroimien permutaatioiden kanssa), eikä minkään muiden okkultisten ryhmien kanssa, jotka käyttävät Sethiä keulakuvana, filosofisena arkkityyppinä tai taiteellisena koristeena. Yhtälailla Seth-jumaluus puhtaimmassa alkuperäisessä olemuksessaan ei ole samanmerkityksinen tai keskenään vaihtokelpoinen "Saatanan" kanssa, kuten on virheellisesti julistettu 20. vuosisadan okkultisessa miljöössä, johon ovat vaikuttaneet varhaiset väärät käännökset ja juutalais-kristillisten tutkijoiden heidän omiin uskonnollisiin ennakkoluuloihinsa perustuvat väärintulkinnat. Zeena torjuu täysin sellaiset solipsistiset, postmodernit, itseluodut tulkinnat jumaluuksista, initiaatiosta ja magiasta. 2002 hän erosi järjestäytyneestä roolistaan Temple of Setin Ylipapittarena muodostaakseen Sethian Liberation-liikkeen, perustuen suoraan yhteyteensä itse jumaluuteen ja tältä tuleviin ohjeisiin. Zeena on myös vastaanottanut ohjeen sydänlamaltaan Ayang Rinpochelta, kuinka harjoittaa oikein sekä buddhalaisuutta että Sethiläistä teurgiaa, olematta ristiriidassa buddhalaisten lupaustensa kanssa. Tätä sovelletaan samalla tavalla kuin buddhalaisten harjoittajien kanssa, jotka alunperin ovat muista uskonnoista, kuten kristittyjä tai hinduja, jotka yhä ylläpitävät alkuperäisten uskontojensa aspekteja samalla kun tunnistavat että nuo uskonnot eivät ole todellinen tie vapautumiseen, valaistumiseen ja kaikkitietävyyteen, kuten Buddha Sakyamuni opetti. Sen tähden pitäisi ymmärtää, että millään tavalla Zeena ei yhdistä Sethiläisiä harjoituksiaan ja opetuksiaan (gnostilaistyyppisiä, ei länsimais-okkultistisia) buddhalaisiin. Myöskään hän ei sekoita niitä yhteen kuten monet okkultistit, sekulaarit humanistit, ateistit, akateemikot, ja kaikkien vakaumusten uskonnolliset kiihkoilijat väärin olettavat. Viimein, tehdäksemme sen 100% selväksi: satanismilla ei ehdottomasti ole sijaa Zeenan opetuksissa tai harjoituksissa. Nämä ovat kaikki virheellisiä käsityksiä, joita vastaan Zeena on lujasti. 

Käynnistin prosessin elokuun alussa, kesälomani alkaessa, eli aloitin nk. "oman elämän puhdistuksen" kaukoreikillä, joka opetettiin minulle reikin II tason kurssilla 1994: siinä lähetetään reikiä itselle menneisyyteen joka päivä aina viikon ajan yhtä vuotta kohti (tässä tapauksessa siis 1997-2015, minun ja edesmenneen puolisoni suhteen keston), noin 15 min kerrallaan. Laskujeni mukaan se tulee tällä tahdilla päätökseen marraskuun lopussa. Reikisymbolit auttavat ylittämään ajan ja paikan rajat ja saavat sen vaikuttamaan mielen tasolla. Minulle opetettiin että sitä voi tehdä vaikka televisiota katsoessa, mutta se ei minusta tekisi oikeutta asian vakavuudelle, joten käytän ajan meditaatioon, sytyttäen erityisen kynttilän, jonka sain lahjaksi yhteiseltä hyvältä ystävältämme jouluna 2015, enkä ole tähän asti polttanut sitä kuin kerran seuraavana vuonna ottaakseni siitä kuvan. Nyt se olkoon pyhitetty vain tähän tarkoitukseen, ja saa vähitellen palaa loppuun, kuten symbolisesti on sopivaa. Tämäkin harjoitus korostaa sitä että tässä on kyse ennen kaikkea minusta itsestäni, minun mielestäni, itseni muuttamisesta, eikä vaikuttamisesta johonkin ulkoiseen. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta omaa asennoitumistaan siihen voi. Annan itselleni armollisesti aikaa, mutta samalla asetan selvän tavoitteen. 

Reikistä ja magiasta on kirjoitettu paljon. On buddhalaisia jotka harjoittavat reikiä, ja on kristittyjä jotka harjoittavat reikiä. Ja on magian harjoittajia, jotka harjoittavat myös reikiä. Reiki vaatii vihkimyksen, initiaation (eli "virityksen") Reiki Masterilta/opettajalta, ja siinä käytetään symboleja, kuten monissa maagisissa järjestelmissä (ja uskonnoissa, mukaanlukien kristinusko). Energia itsessään on muinainen, kaikkialla läsnäoleva, mutta Mikao Usui ei "löytänyt reikiä uudelleen" eikä sitä harjoitettu jo muinaisessa Tiibetissä tai muualla, kuten joskus yhä näkee sanottavan, ja niin kuin minullekin aikoinaan opetettiin, vaan meidän tuntemamme reiki on hänen luomansa systeemi. Nuorempana olin erittäin herkkä aistimaan energioita, ja minulla oli voimakkaita kokemuksia mm. juuri reikikursseilla (yhä jatkuvassa päiväkirjoihini pohjaavassa kirjoitussarjassa, Ecce Ego, tulen seuraavassa osassa vuoteen 1994, jolloin kävin reikikurssit). Asian varjopuolena taisin olla herkkä myös toisten ihmisten energioille, mikä teki muiden kohtaamisesta välillä sietämätöntä. Nykyään niin ei voi enää sanoa. Koen kyllä energian virtauksen jollain tapaa kehossani, mutta huomattavasti lievempänä kuin silloin. Itsehoito on yhä erittäin rentouttavaa. (Hoidan päivittäin myös kissaamme; eläimet eivät tunne ennakkoluuloja.)

1994 symbolit olivat vielä salaisia, mutta ei kestänyt kauaa kun ne julkaistiin kirjassa Suomessakin, ja tänä päivänä ne on helppo löytää netistä; tarvitset silti II tason virityksen jotta ne toimivat. Sen myytin mukaan, joka minulle silloin kerrottiin, Mikao Usui oli kristitty. Mutta tosiasiassa hän oli buddhalainen, tarkemmin sanoen Tendai-buddhalainen, joka oli se koulukunta, johon myös Nichiren Shonin alun alkaen kuului, ja Usui tutki myös muita Japanin buddhalaisia suuntauksia, kuten Shingonia. [Katso Kari Paulus.com: Tendai ja Shingon] Perinteisessä japanilaisessa reikijärjestelmässä on erityisiä meditaatioita, symboleja ja mantroja, joilla voi nähdä olevan selviä yhteyksiä Tendai/Shingon-oppeihin. Kun itse kävin reikikurssit, ei Usuin alkuperäisiä meditaatiotekniikoita opetettu; se oli enempi länsimaistettua reikiä. 

Lisää Reikistä, katso linkkilista.=>

Ostin kalligrafiakynän ja mustepullon sekä erityistä paperia kirjoittaakseni kirjeeni. Edellä mainitun kynttilän lisäksi käytössäni on toinenkin pienempi kynttilä, jonka olen kauan sitten valanut itse ja käynyt sytyttämässä sen minun ja edesmenneen puolisoni kihlapaikalla, metsässä järven rannalla, eikä sitä ole sen koomin poltettu. Samalla otin sieltä mukaan myös pienen kiven edustamaan maa-elementtiä. Tämä tapahtui siis puolisoni ollessa vielä elossa, kun halusin ikään kuin muistutuksen kihlauksestamme, joka oli kokonainen (maagisuskonnollinen) rituaali. Siksi onkin hyvä ajatus käyttää näitä samoja elementtejä nyt tähän tarkoitukseen. 

Edelleen suunnitellessani sitä miten menettelen, otin mukaan (suomalaisen) ametistikiteen, jonka 1997 ostin Lapin reissulta ja toin lahjaksi puolisolleni, jonka olin vasta hiljattain tavannut. Lisäksi tarvitsen pienen lasisen ruusuin koristellun kulhon, joka oli hänen ensimmäisiä lahjojaan minulle. 1990-luvulla harrastelin paljonkin jalokiviterapiaa, en juurikaan sen koomin. Nyt pistin kiteen ns. "puhdistumaan" ensin parvekelaatikon multaan vuorokaudeksi (maa-elementti), sitten parvekkeen pöydälle (ilma) ja vesikulhoon (vesi). Lopuksi pyöräytän sitä kynttilänliekissä (tuli). "Ohjelmoin" sen ajatuksella, reikiä apuna käyttäen, unityöskentelyä varten - unimaailmastahan tämä kaikki sai alkunsa - ja pistän tyynyn alle. 

Ajankohta varsinaiselle rituaalille lomani aikani kävi ilmeiseksi ihan itsestään, kun törmäsin tietoon että Perseidien meteoriparvi näkyy elokuussa 2023, ja pian sen jälkeen on uusi kuu. Tähdenlentojen henkisestä merkityksestä löysin tietoa netistä: mm. ne ovat symboleja henkisestä muutoksesta, ja niiden ohikiitävä luonne muistuttaa meitä elämän pysymättömyydestä ja henkilökohtaisen kasvun tärkeydestä. Ne voivat inspiroida itsetutkiskeluun, rohkaisten uudelleenarvioimaan tavoitteitamme ja sitoutumaan henkisen kasvun ja itsensä parantamisen polulle. Uskotaan, että tähdenlennot lisäävät loitsujen voimaa, vahvistavat maagisen työskentelyn intentioita ja vaikuttavuutta. Uudesta kuusta taas sanotaan, että se on uusien alkujen jakso, ja sen tähden ihanteellinen uusien aikomusten asettamiselle ja siementen istuttamiselle tulevaisuutta varten. Niin ikään Venus-planeetan vaiheet vaikuttavat otolliselta, jos näinkin pitkälle haluaa tulkita... Ei sillä, että tällaisilla seikoilla olisi loppujen lopuksi mitään väliä - enhän edes voi sanoa ymmärtäväni niitä kovin syvällisesti, ja kyse on kuitenkin ennen muuta sisäisestä työskentelystä - on vain hauska todeta miten moni yksityiskohta osuu kohdilleen. 

Kirjeen kirjoittaminen oli vaikeaa henkisesti, vaikka tavallaan se soljui melkein itsestään. Käytännön syistä päätin rajoittaa sen yhden A4 arkin toiselle puolelle. Sisältö on tietenkin henkilökohtaista, puhuttelin suoraan edesmennyttä puolisoani, enkä säästellyt sanojani, mutta ei se mikään suoranainen vihanpurkaus ollut, vain rehellinen totuus meidän suhteestamme niin kuin minä sen näen. Taittelin arkin, suljin sen sisään hiukan suitsukehartsia, ja sinetöin sen. Piirsin ilmaan sen ylle reikisymbolit ja pidin sitä käsieni välissä hetken. Säilytin sitä alttarillani seuraavaan vaiheeseen asti. 

Seuraavassa vaiheessa muutaman päivän kuluttua tein mini-pyhiinvaelluksen/retriitin kihlapaikallemme, jossa viivyin melko pitkään - oli rauhoittavaa vain istuskella rantakalliolla, katsella järvelle ja kuunnella aaltojen loisketta. Samanlaisella irtipäästämisen intentiolla kuin suoritan vastaavan rituaalin uudenvuoden yönä, heitin vuosia sitten tältä paikalta ottamani kiven nyt järveen, ja poltin kirjeeni. Otin mukaan hiukan järvivettä, jonka kotona pistin kulhoon jossa se saa itsestään haihtua hiljakseen. Poltin omatekoisen kynttiläni loppuun.  Toisin sanoen, tässä on tiettyjä vastaavuuksia: kivi takaisin sinne mistä se oli otettu, vettä mukaan - haihtuu itsekseen; kynttilä palaa loppuun (vesi ja tuli, tavallaan vastakkaiset elementit, mutta kumpikin puhdistavia omalla tavallaan). Prosessi on vielä erittäin keskeneräinen, mutta toisen, joka ilta polttamani kynttilän korvaajaksi ostin jo Tarotpuodista uuden, Baphomet-kynttilän: se vain tuntuu nyt sopivalta. 

Tiivistäen paradoksinomaisesti: minä "uskon" magiaan, mutta uskonko siihen, on toinen juttu. Jotkin asiat eivät minusta vaadi liikaa järkeilyä ja määrittelyä. Joskus olennaista on teko, ei pohdinta. Kummallekin on aikansa ja paikkansa. 

Buddhalaisuus ja sota

 Tämän kirjoituksen olen koonnut välttämättömyydestä nykyisenä aikana, itse buddhalaisena, vanhana sivarina ja ylipäänsä lempeänä ja rauhaarakastavana ihmisenä, joka kuitenkin tajuaa maailman realiteetit ja on valmis tekemään mitä pystyy pakon edessä, ja jota Ukrainan sota on syvästi koskettanut, kuten olen kertonut tämän blogin edellisessä julkaisussa, "Ukrainan puolesta!" Tätä kirjoittaessa tilanteeni on sellainen, että pahin ahdistus tuntuu olevan takanapäin. Kuitenkin täytyy välttää myös toista äärimmäisyyttä, eli että turtuu sotauutisiin niin ettei enää välitä. Toki tunnistan myös itsessäni sen, että esim. sota Syyriassa ei koskettanut näin paljoa: ehkä se oli "kaukana"- paitsi maantieteellisesti, myös kulttuurillisesti: "me ja ne muut"; tiedämmehän kuinka paljon kritiikkiä Lähi-idän pakolaiset ovat herättäneet, ja nyt ei puhettakaan sellaisesta! Ja ehkä se on myös se historiallinen ja maantieteellinen tosiasia, että sama voisi tapahtua myös meille. Toisaalta myös viha jota tunsin, tuntuu hellittäneen. Olen päivittäin koettanut harjoittaa tonglenia ja mettaa pääasiallisen harjoitukseni eli Nichiren-buddhalaisen gongyon ohella (ks. sivu Harjoitus). Tonglenissa hengitän siis sisään ikään kuin mustana savuna vihaa, kärsimystä ja pelkoa, joita sota aiheuttaa, ja ulos valkoisena valona myötätuntoa, toivoa, rauhaa. Mettassa otan yhdeksi kohteekseni Putinin ja toivotan hänellekin onnellisuutta! 

Lisäys 19.3.22: Tässä kirjoituksessa on kaksi toisiaan täydentävää näkökulmaa, eli ensinnäkin, mitä jos buddhalainen joutuu sotaan, ja toiseksi, mitä voi tehdä juuri nyt, missä tahansa oletkin. Yleensä kun kokoan kirjoituksen jostain aiheesta, minulla saattaa olla käytössä sen kymmenen lähdettä; nyt olen tyytynyt kolmeen, koska ne mielestäni kertovat jo kaiken oleellisen mitä halusin tuoda esiin. En missään tapauksessa väitä että koko buddhalaisuuden laajan kentän kanta olisi ilmaistu tyhjentävästi tässä kirjoituksessa. Myönnän suoraan, että olen valinnut varsinkin kaksi ensimmäistä käännöstekstiä sillä perusteella, että ne sopivat minun näkemykseeni! Eivätköhän kaikkien uskontojen kannattajat toimi juuri tällä tavoin - poimi uskonnostaan sen mikä tukee heidän mielipiteitään, olivatpa sitten liberaaleja tai konservatiiveja; näin tein myös ollessani kristitty, ja niin tekevät kaikki kristityt. Mutta buddhalaisuus vielä nimenomaan korostaa henkilökohtaista harkintaa eettisissä kysymyksissä. Minulle buddhalaisuus on ennen kaikkea maanläheistä, jokapäiväisessä elämässä toimivaa, ilman turhia haihatteluja, vaikka toki filosofisia ulottuvuuksiakin löytyy. Valitsemani video tuokin mukaan omanlaisensa lisämausteen tai vaihtoehtoisen näkökulman, ja ripauksen Nichireniä (ja "käytännöllistä mystiikkaa", kenties) yleiseen buddhalaiseen  keitokseen, mahdollistaen sen soveltamisen omassa elämässä juuri nyt. Jos jotain positiivista pitäisi löytää tästä sodasta, niin ainakin omat itsekeskeiset pienet ongelmat ovat muuttuneet täysin merkityksettömiksi! Jos joskus olen epäillyt omaa kykyäni tuntea myötätuntoa, niin en epäile enää! 

Buddhalaisille sota on akusala - taitamatonta. Kuitenkin buddhalaiset joskus taistelevat sodissa. Buddhalaisuus haastaa meidät katsomaan yli yksinkertaisen oikein/väärin kahtiajaon. Buddhalaisuudessa teko, joka kylvää vahingollisen karman siemeniä, on valitettava vaikka se olisi väistämätön. Joskus buddhalaiset taistelevat puolustaakseen kansaansa, kotiaan ja perhettään. Tätä ei voi pitää "vääränä", vaikka jopa näissä olosuhteissa vihan hautominen mielessään vihollisia kohtaan on yhä myrkky. Ja mikä tahansa sotateko, joka kylvää tulevan vahingollisen karman siemeniä, on yhä akusala. 

Buddhalainen etiikka perustuu periaatteisiin, ei sääntöihin. Periaatteet ilmaistaan ohjeissa ja neljässä mittaamattomassa hyveessä - rakastava ystävällisyys, myötätunto, sympaattinen ilo ja mielentyyneys. Periaatteet sisältävät myös ystävällisyyden, lempeyden, armon ja suvaitsevaisuuden. Edes äärimmäisimmät olosuhteet eivät pyyhi pois noita periaatteita, tai tee niiden rikkomista "oikeamieliseksi" tai "hyväksi". 

Kuitenkaan ei ole myöskään "hyvää" tai "oikeamielistä" seistä sivussa kun viattomia ihmisiä teurastetaan. Edesmennyt kunnianarvoisa tri K. Sri Dhammananda, Theravada-munkki ja oppinut, sanoi: "Buddha ei opettanut seuraajiaan antautumaan minkään muotoiselle pahalle voimalle, olkoon se inhimillinen tai yliluonnollinen olento."

Kunnianarvoisa Dhammananda kirjoitti: "Buddhalaisten ei pitäisi olla hyökkääjiä edes suojellessaan uskontoaan tai mitään muuta. Heidän täytyy koettaa parhaansa välttääkseen kaikenlaista väkivaltaista tekoa. Joskus toiset, jotka eivät kunnioita Buddhan opettamaa ihmisten veljeyden käsitystä, saattavat pakottaa heidät sotaan. Heidät saatetaan kutsua puolustamaan maataan ulkoiselta hyökkäykseltä, ja niin kauan kuin he eivät ole hylänneet maailmallista elämää, he ovat velvollisuuden sitomia littymään kamppailuun rauhan ja vapauden puolesta. Näissä olosuhteissa heitä ei voi moittia sotilaaksi tulemisesta tai liittymisestä puolustukseen. Kuitenkin jos jokainen seuraisi Buddhan neuvoja, tässä maailmassa ei olisi syytä sotaan. On jokaisen sivistyneen henkilön velvollisuus löytää kaikki mahdolliset tavat ja keinot sovitella erimielisyydet rauhanomaisella tavalla, julistamatta sotaa kanssaihmistensä  tappamiseksi."

Kuten aina eettisissä kysymyksissä, valitessaan taistellako vai ei, buddhalaisen täytyy tutkia omia motivaatioitaan rehellisesti. On liian helppo perustella että on puhtaat motiivit, kun tosiasiassa on pelokas ja vihainen. Useimmille meistä rehellisyys itseä kohtaan tällä tasolla vaatii epätavallista ponnistusta ja kypsyyttä, ja historia kertoo että jopa vanhemmat papit vuosien harjoituksen jälkeen voivat valehdella itselleen.

Meidät on kutsuttu niin ikään laajentamaan rakastava ystävällisyys ja myötätunto vihollisiimme, jopa kohdatessamme heidät taistelukentällä. Se ei ole mahdollista, saatat sanoa, kuitenkin tämä on buddhalainen polku.

Ihmiset näyttävät joskus ajattelevan että olemme velvoitettuja vihaamaan vihollisiamme. He saattavat sanoa, "kuinka voit puhua hyvää jostakusta, joka vihaa sinua?" Buddhalainen lähestymistapa tähän on se, että voimme kuitenkin valita olla vihaamatta takaisin. Jos sinun täytyy taistella jotakuta vastaan, taistele sitten. Mutta viha on valinnaista, ja voit valita toisin.

Niin usein historiassa sota on kylvänyt siemeniä, jotka kypsyivät seuraavaksi sodaksi. Ja usein taistelut itsessään olivat vähemmän vastuussa pahasta karmasta kuin tapa jolla miehittävät armeijat kohtelivat siviilejä, tai tapa jolla voittaja nöyryytti ja alisti valloitettua. Vähintäänkin, kun on aika lopettaa taistelu, lopeta taistelu. Historia osoittaa meille että voittaja joka kohtelee valloitettua jalomielisyydellä, armolla ja armeliaisuudella, tulee todennäköisemmin saavuttamaan pysyvän voiton ja lopullisen rauhan. 

Hollow Bones Rinzai Zen-koulukunnan pastori, Dai En Wiley Burch Yhdysvaltojen ilmavoimien akatemiasta, sanoi: "Ilman myötätuntoa sota on rikollista toimintaa. Joskus on välttämätöntä viedä elämä, mutta emme koskaan pidä elämää itsestään selvyytenä." 

Liikuttavassa keskustelussa joka tapahtui kun sekä Buddha että kuningas Pasenadi olivat 80-vuotiaita, kuningas ylistää Buddhaa, hänen oppiaan ja seuraajiensa käyttäytymistä, samalla kuvaten itseään... "voidelluksi soturi-kuninkaaksi, kykeneväksi teloittamaan ne jotka pitää teloittaa..." Kuninkaan lähdettyä Buddha kommentoi meditoijille ympärillään, että kuninkaan oivallukset olivat "monumentteja Dhammalle", jotka pitäisi oppia ja muistaa "pyhän elämän perusasioina." (Majjhima Nikaya) Tämä kohta selventää että Buddha ei sen paremmin tuominnut kuin edes moittinut kuningasta hänen kuninkuutensa täyttämisestä, kamaline velvollisuuksineen. 

Samankaltainen ikkuna varhaiseen ja muinaiseen tulkintaan Buddhan opista tulee kuningas Asokalta, joka eli useita satoja vuosia Buddhan jälkeen, mutta joka tunnustetaan suurimmaksi buddhalaiseksi kuninkaaksi sekä vaikutuksensa laajuudessa että Dhamman ymmärryksensä syvyydessä, ja joka on vastuussa kuuluisista kiveen kaiverretuista säädöksistä, jotka muodostavat vanhimmat jäljellä olevat intialaiset kirjoitetut dokumentit. Nämä viisaat ja inhimilliset jakeet, jotka sisältävät sen tasoisen sivistyneen käytöksen johon ihmiskunta yhä pyrkii, ylistävät sellaisia hyveitä kuin itse-tutkiskelua ja uskonnollista suvaitsevaisuutta. Ne perustuvat Dhammaan - universaaliin vapautuksen polkuun - eivätkä koskaan mainitse Buddhaa tai "buddhalaisuutta". Selvästi kieltäen eläinuhrit (jotka olivat olleet etummainen uskonnollinen rituaali ennen Buddhan aikaa), säädökset ylistävät vahingoittamattomuutta, mutta eivät mene jäykkään ehdottomuuteen: "Olla vahingoittamatta eläviä olentoja on hyvä". Vaikka Asokan kääntyminen Dhammaan johti hänet hylkäämään sotilaallisen valloituksen (jota hän oli jo tehnyt yhden eliniän osalta), ja väittämään että valloitus Dhammalla on ainoa todellinen valloitus, hän ei arvovaltaisen historioitsijan mukaan luopunut sodankäynnistä, ei koskaan hylännyt armeijoita... ja hän vältti katastrofaalista pasifismia... säilyttäen mahdollisuuden kuolemanrangaistukseen. Ei ole syytä kuvitella, että Buddha koskaan rohkaisi niitä oppilaitaan, joilla oli hallinnollisia velvollisuuksia, levittämään anarkistista kieltäytymistä valtiollisesta toiminnasta.

Lyhyessä keskustelussa Buddhan haastaa kenraali, joka väittää että Dhamma on pelkkää passiivisuutta. Buddha vastaa että hän opettaa toimimattomuutta epäterveiden asioiden suhteen, ja "toimimista hyvän käytöksen keinoin teoin, sanoin ja ajatuksin." Ei ole pidemmälle menevää kantaa hallintoa, sotaa tai kenraalien karmaa kohtaan. Se mistä rakentuu hyvä käytös, jätetään kenraalin arvostelukyvyn varaan. Buddha antoi periaatteen, ei yksityiskohtia äärettömistä tulkinnan ja sovelluksen muodoista. 

Mikään tästä ei kuitenkaan oikeuta vihaa tai väkivaltaa henkilökohtaisten päämäärien tai saavutusten palveluksessa. Hallinnon palvelijalta, jonka esimerkiksi sotilaana täytyy tappaa, Buddha epäsuorasti kysyy: "Voitko suorittaa tämän tehtävän turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden edustajana, keskittyen niiden rakkauteen joita suojelet, pikemmin kuin vihaan niitä kohtaan jotka sinun täytyy tappaa? Jos toimit kostolla tai saat mielihyvää tuhosta, silloin et ole lainkaan Dhamman oppilas. Mutta jos kova työsi voidaan tehdä puhtaan mielen perustalla, vaikka et selvästikään elä valaistuneen henkilön elämää, kykenet silti alkamaan kulkea polkua kohti harmoniaa ja myötätuntoa." Buddhan etiikka selvästi sallii eron tilanteiden välillä, kuten amerikkalaisten sotilaiden taistellessa keskitysleirien vapauttamiseksi toisen maailmansodan lopussa, verrattuna kuolemanleirien vartijoihin ja massamurhaajiin. Jos sotilas toimii suojelevalla, puhdassydämisellä elämäntavalla, hän saattaa olla oikeudenmukaisuuden välittäjä, joka yksinkertaisesti on väline jolla murhaajien karma loppuu heidän omaan kuolemaansa. 

Vaikka Buddha ei koskaan läksyttänyt pitkäaikaista oppilastaan, kuningas Pasenadia, hylkäämään valtaistuintaan, kun ikääntyvä kuningas tunsi kuoleman lähestyvän, hän teki johtopäätöksen Buddhan kyselyn avulla: "taisteluille ei ole sijaa tai käyttöä kun ikääntyminen tai kuolema lähestyvät... mitä muuta voin tehdä kuin kulkea Dhammassa?" Joten eri valinnat ovat sopivia eri ihmisille ja saman henkilön eri elämäntilanteissa. Buddha kunnioitti kuningas Pasenadia ja ystävystyi hänen kanssaan hänen pysyessään kuninkaana, ja kuningas peilasi keskinäistä kunnioitusta ja jatkoi sinnikkäästi Buddhan oppilaana samalla jatkaen kuninkaallisen etuoikeuden ja ongelmien kanssa; kunnes kuningas perustuen omaan oivallukseensa ja vapaaseen tahtoonsa kypsyi uuteen sitoutumisen tasoon Dhammaan ja väkivallattomuuteen. 

Vakaville, sitoutuneille meditoijille, jotka ovat eettisten ohjeiden, päivittäisen meditaation ja puhdistetun mielen elinikäisiä harjoittajia, Buddha antoi usein siteeratun, tyrmäävän neuvonsa väkivallattomuudesta: "Vaikka rosvot brutaalisti leikkaisivat irti hänen raajansa sahalla, hän joka elättelee siksi vihaa sydämessään, ei ole minun oppini seuraaja." Huomaa, että tämä kuuluisa kohta ei estä taitavaa ja tarmokasta itsepuolustusta, joka on vapaa vihasta. 

Passiivinen, myötämielinen väkivallan salliminen ei ole Dhammaa. Olemme nähneet kuinka Buddha vakuutti kenraalille että Dhamma ei ole toimimattomuutta. Jos todella uskoo että sydämen ja mielen ominaisuudet muodostavat valaistumisen, ja että korkein hyvä kaikille olennoille on harmonian ja rauhan elämä, silloin jonkun muun salliminen tuottaa vahinkoa ilman seurauksia, ei ole väkivallattomuutta. 

Buddha ei koskaan väittänyt että hän voisi tuoda rauhan koko maailmaan. Lännen esi-tieteellisten kirjoitusten narsistiset aika-skaalat eivät koskaan pälkähtäneet hänen päähänsä. Hän näki että kärsivät olennot ovat rajattomat ajassa ja avaruudessa. Buddha puhuu meille asemastaan loputtoman maailmankaikkeuden sisällä, jossa nykyiset kamppailumme rauhan puolesta eivät ole voittoisia vaan ikuisia. Mutta hän torjuu myös tappiomielialan ja kyynisyyden ja lupaa tämän: käytännöllisen polun vähentää kärsimystä, joka sisältää anteliaan itsensä jakamisen toisille. 

Lähteet: 

Learn Religions: Buddhist Views on War

Barre Center for Buddhist Studies: The Buddha Taught Nonviolence, Not Pacifism

(Jälkimmäistä kirjoitusta olen käyttänyt ankaralla kädellä lyhenneltynä, koska se on pitkä.)

A Buddhist Response to Russia-Ukraine War: Power of Inner Peace

Tämän 10 minuuttisen videon tekijä edustaa japanilaista buddhalaista maallikkoliikettä, Rissho Kosei-kai, joka on lähtöisin Nichiren-buddhalaisuudesta, mutta on kehittänyt siinä määrin erottavia piirteitä että jotkut pitävät sitä Nichiren-buddhalaisuudesta erillisenä suuntauksena, mutta sillä on monia yhteisiä piirteitä muiden Nichiren-suuntausten kanssa, kuten Lootus-sutra ylimpänä buddhalaisena oppina, Namu Myoho Renge Kyo'n resitoiminen, Nichirenin kunnioitus. 

Lyhyt tiivistelmä: Videon tarkoitus on keskustella kuinka kukin meistä, mahdollisesta maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta, voi myötävaikuttaa sodan loppumiseen väkivallattomuuden harjoittamisella jokapäiväisessä elämässämme. Tässä sodassa käytetty väkivalta ei ole erillinen jokapäiväisestä elämästämme. 

Ensimmäisenä esiin tulee Tiantai-buddhalaisuuden teoria "3000 maailmasta yhdessä kokemuksen hetkessä" (ks. Opillisia peruskäsitteitä/Ichinen Sanzen), jonka omaksui myös japanilainen Tendai-buddhalainen koulukunta, johon Nichiren alun alkaen kuului. Teoriasta tuli hänellekin keskeinen oppi. 

Tiantain mukaan mielen pääasiallinen toimi on rajoittaa tietoa, joka siihen virtaa, rajoittaakseen kohtaamaamme todellisuutta saadakseen siitä selvää. Toisin sanoen, mielellämme on taipumus tehdä todellisuudesta "helpommin pureskeltavaa", jotta siinä mitä näemme ja kuulemme, on meidän mielestämme järkeä. Tällä taipumuksella on huomattava positiivinen aspekti: kaikessa mitä mielessämme syntyy, on aina "jotain enemmän"; kaikki laajenee kohti rajoittamatonta avoimuutta äärettömyydelle. Siinä mitä normaalisti havaitsemme Ukrainana, on jotain enemmän: Ukraina, joka saattaa näyttää olevan etäällä, onkin välittömässä ympäristössämme. Rauhan palauttaminen Ukrainaan voi alkaa rauhan palauttamisella sydämeemme ja mieleemme ja jokapäiväiseen elämäämme. 

Esimerkki Ukrainan "enemmyydestä" on mielenliikutuksemme, empatiamme ja tunteemme ukrainalaisten ja venäläisten kärsimystä kohtaan. Ukrainalaisille osoitetaan tukea ja heidät toivotetaan tervetulleiksi naapurimaihin odottamatta mitään vastalahjaksi. Joten on olemassa joukko bodhisattvoja, ja monet venäläiset vastustavat niin ikään tätä sotaa. Meidän täytyy kokoontua luodaksemme ykseyden sydämessämme, ykseyden mielenliikutuksessa ja empatiassa. Buddhalaisuudessa tiedetään että kaikki on pysymätöntä, ja siltä pohjalta maan, kuten Ukrainan, merkitys myös muuttuu ja kasvaa edelleen. Tunteemme ja empatiamme syntyvät yhteisesti riippuen nykyisestä kriisistä, ja tämä tunnepitoinen laatu on uusi nouseva ja kasvava Ukrainan aspekti. Tämä on Ukrainan "enemmyys" jonka luomme yhdessä, ja joka ylittää maantieteellisen etäisyyden. 

Kuinka voimme harjoittaa tätä teoriaa muuntaaksemme sodan rauhaksi? Tietenkin jatkuva poliittinen dialogi ja taloudelliset pakotteet Venäjää vastaan muuttavat tilannetta, ja lahjoitukset hyväntekeväisyyteen ovat myös hyvä. Mutta jos haluamme perustavanlaatuisesti lopettaa sodan, meidän täytyy rakentaa rauhaa mielessämme ja jokapäiväisissä elämäntilanteissamme. Ei tule olemaan todellista rauhaa ellemme vakiinnuta rauhaa sydämessämme. Ensimmäinen askel on tunnistaa, että väkivalta jota harjoitetaan Ukrainassa, on niin ikään läsnä ja sitä harjoitetaan jokapäiväisessä elämässämme. Esimerkki: jos lapsi oikuttelee aamulla, ja vanhemmalla on taipumus kohottaa ääntään ja ottaa lapsi kiinni ja pakottaa valmistautumaan kouluun lähtöön, se on jotain samankaltaista kuin mitä Putin tekee, joskin aseettomasti, hallitaksemme ulkoista ympäristöämme. Ellen lopeta omaa väkivaltaista toimintaani, ei tule olemaan rauhaa sydämessäni, perheessäni, jokapäiväisessä elämässäni, missään maailmassa. Putinin väkivaltaisuus on heijastusta omasta väkivaltaisesta luonnostani. Tämä on epämiellyttävä totuus. Kuitenkin ellen hyväksy tätä väkivaltaista luontoa, joka on synnynnäisenä mielessäni, kaikkien mielissä, ei ole vaikuttavaa buddhalaista väkivallatonta toimintaa tarjolla. Jos haluamme pysäyttää Putinin, minun täytyy pysäyttää oma väkivaltainen käyttäytymiseni. Joka kerta kun onnistun välttämään voiman käyttöä esim. lapsiani kohtaan, se on pieni askel rauhaa kohti Ukrainassa.