VUODEN VARRELTA

On taas aika julkaista katsaus kuluneeseen vuoteeni, kuten on tullut tavaksi. Olen kirjoittanut tätä muutaman kuukauden ajan, viimeiseen asti hioen, joten olen aika tyytyväinen lopputulokseen! Tämäntyyppinen kirjoitus on kätevä siitäkin syystä, että voit koota yhteen monia eri asioita. Väliotsikot helpottanevat lukemista. En taida olla lyhyiden kirjoitusten ystävä, vaikka tajuan että harvaa kiinnostaa lukea näitä alusta loppuun. Mutta kuten olen joskus maininnut, kirjoitankin ennen kaikkea itselleni: tämä on julkinen päiväkirja!

Aseksuaalisuus

Kesälomastani ja paljosta muusta olen kirjoittanut aiemmassa postauksessa. Sitä voisin vähän kommentoida. Mainitsen Sametin ja hänen Pride-kritiikkinsä: sen jälkeen syksyllä hän piti parikin livestriimiä joissa käsitteli aseksuaalisuutta. Viimeistään tässä kohtaa hänen pisteensä romahtivat minun silmissäni lopullisesti. Hän tuntuu ottaneen tehtäväkseen repiä alas kaiken "sateenkaarevan". Ehkä pitäisi pysyä vain niissä transasioissa, joista hän jotain omasta kokemuksestaan tietää. (Mutta tietääkö kaikkien muiden puolesta? Tuskin.) Ja kysymyksessä on siis ihminen, jota minä jonkin aikaa oikeasti kuuntelin. Ja seurasin tämän jälkeenkin mm. hänen kekrin/Halloweenin kulttuurihistoriaa käsittelevää striimiään; sellainen on kiinnostavaa, eikä hän edelleenkään ole minusta vastenmielinen ihminen vain sen takia, että jotkin hänen mielipiteensä eroavat omistani. Niitä minun ei ole pakko kuunnella. Enää. 

Jo 2008 silloisella nettisivullani  muotoilin oman käsitykseni sukupuolesta jokseenkin siihen tapaan, että Jumala (silloin käytin vielä tätä nimitystä, olinhan kristitty) on sekä mies että nainen, ja myös hetero ja homo: Häneen uppoavat kaikki vastakohdat täydellisessä harmoniassa. Mutta maailmassa ilmenee kaksi vastakkaista voimaa, joiden välinen jännite tekee aineellisen elämän mahdolliseksi: Jin ja Jang, joita voi luonnehtia mm. feminiiniseksi ja maskuliiniseksi, mutta kukaan ei kuitenkaan ole kummassakaan ääripäässä, vaan olemme kaikki jossain siinä välissä. (Ja mitä ulkonaisesti pidetään "femininiisinä" tai "maskuliinisina" ominaisuuksina tai piirteinä, on vaihdellut aikakausittain ja on kulttuurisidonnaista, joten se on kokonaan toinen juttu!) Eli alkujuuri ajatukselle, johon palaan myöhemmin tässä julkaisussa: vastakohdat ovat todellisuuden pintakerrosta, syvemmällä tasolla kaikki on yhtä. Tästä näkyy miten ajatteluni on kypsynyt ja kehittynyt pitkään, uskonnosta riippumatta (sekin on vain ulkoista). Samoin jo 2018 Kristiyhteisön Tampereen seurakunnan keskusteluillassa [ks. "Minun kirkkoni"] todettiin että "sukupuolen moninaisuus tänä päivänä voi kertoa siitä, että fyysinen sukupuoli alkaa yhä enemmän menettää merkitystään ihmiskunnassa; muutokset eivät tapahdu yht'äkkisesti ja kertakaikkisesti, vaan vähitellen siellä täällä." Jos välillä olen poikennut - tai eksynyt - tästä ajattelusta, se johtui nimenomaan ulkopuolisista vaikuttajista (tai tässä tapauksessa vaikuttajasta) joita liikaa kuuntelin. 

Sametin pointti aseksuaalisuuden yhteydessä oli se, että alunperin sillä tarkoitettiin sitä ettei tunne minkäänlaista halua eikä edes ymmärrä sellaista, mutta nykyään se käsitetään spektrinä (mikä tietysti niin ikään soveltuu edellä esittämääni teoriaan). Erityisesti hän naureskeli juurikin demiseksuaalisuudelle ja harmaalle-aseksuaalisuudelle, jotka minä koen omakseni, että sehän on vain "normaalia". Sen perusteella mitä minä olen koko elämäni havainnoinut muita ja kokenut sisäisesti, ei ole normaalia eli yleistä - ei sillä tavalla ja siinä määrin. Kyllä minulla on libido, ja fantasioissani - joihin nykyään on vaikuttanut pornokuvasto - voi tapahtua mitä vain, mutta huomionarvoista lienee että kuvittelenkin yleensä olevani joku ihan muu, koska en pysty edes kuvittelemaan itseäni sellaisiin tilanteisiin! Totta kai voi olla että minulla on traumoja ja huono itsetunto ja se on defenssi, kuten Sametti esitti joidenkin aseksuaaliksi itsensä mieltävien kohdalla saattavan olla syynä, sehän on jopa todennäköistä minun kohdallani, mutta ei se oikeastaan muuta itse asiaa miksikään. On parempi hyväksyä se omimalla tämä identiteetti. 

Tietenkin nämä leimat ovat ihmisten itsensä valitsemia, ne eivät perustu minkäänlaiseen tieteeseen. Tämä tuo mieleeni sen kun vuosia sitten luin introversiosta, tunnistin itseni, ja se tuntui selittävän omituisen käytökseni elämäni varrelta, jota olin itsekin ihmetellyt. Ennen kaikkea se vahvisti minulle että minussa ei ole mitään vikaa: minä saan olla tällainen! Vuonna 2022 kuuntelin Ylen podcastin, jossa persoonallisuustutkija puhui introversiosta tieteellisen tutkimuksen valossa, ja se tuntui romuttavan uskomukseni, ja ylipäänsä populaarin käsityksen aiheesta. Sen jälkeen en ole voinut vedota introversioon. Mutta ehkä olen vain turhan ankara itselleni - varsinkin kun en kaikessa muussakaan ole "tieteellinen" - sillä kyseinen tutkijakin sanoi kyllä myös, että nämä (introversio/ekstroversio) eivät ole enää pelkästään tieteellisiä käsitteitä. Niiden merkitys on laajentunut. Jos ihmiset käyttävät niitä selittämään ja ymmärtämään itseään, sehän on vain hyvä asia. Niistä on tullut sosiaalisia identiteettejä, joita ihmiset omaksuvat ja selittävät omaa käytöstään itselleen ja muille niiden avulla. Samahan on hyvin pitkälti nykyinen asenteeni uskonnollisiin/henkisiin ajatuksiin: ne voivat olla hyödyllisiä psykologisia työkaluja. Ja tarvittaessa niitä voi vaihtaa. Ei ole yhtä Totuutta. Asian ei tarvitse olla "oikeasti" olemassa, jotta sillä voi olla todellinen vaikutus mieleesi. 

Sametti sanoo olevansa konservatiivi. Pikaisen Wikipedia-silmäyksen mukaan konservatismille on ominaista pyrkimys vanhan säilyttämiseen ja haluttomuus nopeisiin muutoksiin. Tämähän kertoo jo kaiken. Kasvun ja uuden oppimisen sijasta halutaan jäädä paikoilleen. Hän on usein todennut että hänen aikanaan transskene oli toisenlainen kuin nykyään. Maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat - ainakin pintapuolisesti. Kaikki eivät ehkä pysy perässä, jotkut rupeavat hangoittelemaan vastaan. Minä olen aina ylpeillyt sillä että monissa asioissa olen ajan tasalla - toisissa asioissa en vain halua olla mukana (esim. lisääntyneet sosiaalisen median palvelut) - ja myös oma henkinen elämäni todistaa vahvasti siitä etten ole jämähtänyt paikoilleni ja jäänyt menneisyyden vangiksi. Mutta samalla minulla on kokemukseen perustuvaa tietoa enemmän kuin nuoremmilla. Kyllä minä muistan millaista se oli: nuorena olin vakuuttunut siitä että "kalkkeutuminen" - en tiedä itsekään mitä sillä tarkoitin, ehkä jonkinlaista jähmettymistä - alkaa kolmikymppisenä. Nyt tiedän että olin väärässä: elämä on jatkuvaa kasvua. Myös käänteinen ajatus siitä että "ennen kaikki oli paremmin" on vääristynyt. 

Aseksuaali-lippu: harmaa raita
edustaa harmaata-aseksuaalia

Aseksuaalisuuden spektrille kuuluminen ei ole surullista: sen oivaltaminen on ollut suuri helpotus. Niin kauan kuin nimilappu tuntuu hyvältä, minä käytän sitä. Yksinkertaista. Ja kyllä, ihmisillä on myös tarve erottautua muista ja kuulua heimoihin, se on vain luonnollista. Niin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ei siinäkään ole mitään pahaa. Kaikki me teemme näitä luokitteluja itsemme ja muiden välillä jatkuvasti. Kamalaa jos kaikki olisivat vain yhtä ja samaa harmaata ja tasapäistä massaa. Tosin täytyy myös sanoa, että jos joku toinen käyttää samoja nimilappuja, en ehkä sittenkään koe sitä yhdistävänä tekijänä. Ne eivät välttämättä ole niin oleellinen osa persoonaa kuitenkaan, vaan kirjaimellisesti kuin päälle liimattuja; se ei ole se, mikä sinusta ensitapaamisella heijastuu ja herättää joko sympatiaa tai antipatiaa - toinen ei välttämättä edes tiedä nimilapuistasi ennen kuin kerrot niistä, koska ne eivät aina näy ulospäin; emme heiluttele lippuja ympäri vuoden.   

Ihmiset

Jälkeenpäin luettuani alussa mainitun kirjoitukseni uudelleen, näen oikein hyvin mitä ajattelin ja mitä halusin sanoa. Ehkä sekin kirjoitus olisi hyötynyt väliotsikoista, mutta näen kyllä sen läpi kulkevan punaisen langan. En tiedä onko se yhtä selvää muille. Selvimmin huomasin sen itse marraskuussa Yhdysvaltain presidentin vaalien aikaan. 2016 menetin ensin yöuneni sen takia, ja sitten se jopa tuli uniini. Tällä kertaa en seurannut uutisia, en ylipäänsä vaivannut asialla päätäni, koska en siihen voinut mitenkään vaikuttaa. Oliko se oikeasti yllätys jollekin että Trump voitti? Kenties kesäiset pohdintani ja meditaationi kantoivat hedelmää - ainakin jonkinlainen muutos tai ajattelun murros minussa tuntuu tapahtuneen lähes huomaamatta - mutta nyt näen myös Trumpin vain ihmisenä, samanlaisena kuin kaikki muutkin. Ei hän ole "hullu", kuten 2016 Facebook-postauksessa sanoin, eivätkä hänen äänestäjänsä ole "yksinkertaisia", kuten kaverini viime kesänä sanoi. Tai sitten me olemme kaikki hulluja. Koko ihmiskunta. (Minä tietysti hiukan vähemmän; tai kenties olen kaikista hulluin.) Vai sanoisinko sen toisin: hyvätkin ihmiset ovat vain vähemmän paskoja. Hmm... No, paskastakin voi kasvaa kauniita ja tuoksuvia kukkia. Näin aivan loistavan meemin, jossa todettiin että parhaat ystävyyssuhteet solmitaan kahden ihmisen välillä, joista yhden maailma näkee kusipäänä, ja toisen kaikkien aikojen ihanimpana ihmisenä; se johtuu siitä että henkilö joka on kusipää, on vaivihkaa itse asiassa aika mukava, ja henkilö joka on niin ihana, on vaivihkaa kusipää. 

Näin on tietysti helpompi katsoa asiaa, kuin että näkisi sen toisinpäin kuten silloin kirjoitin: "Sen sijaan että kristilliseen tapaan ajattelisimme olevamme läpikotaisin turmeltuneita syntisiä, on parempi nähdä olevansa potentiaalinen Buddha." Buddhalainen harjoittaja tarvitsee uskoa ja luottamusta harjoitukseensa ja omaan potentiaaliinsa. Vahvista vain hyvää itsessäsi, älä vastusta pahaa, kirjoitti Pekka Ervast aikoinaan. Tosin sillä erotuksella että ei ole sinänsä "hyvää" tai "pahaa". Sanokaamme, että voi olla valoa ja pimeyttä, ja kumpaakin tarvitaan oikeassa suhteessa, omalla paikallaan. 

Henkisyys

Kesällä vakiinnutin uuden "pyhän paikan" itselleni läheisen lammen rannassa, jossa olen kyllä käynyt aiemminkin. Jälkeenpäin tajusin että se on ikään kuin peilikuva (samankaltainen mutta kuitenkin erilainen) minun ja edesmenneen puolisoni kihlajaisrituaalin paikasta järven rannassa, jonne minulla oli vuosia hänen kuolemansa jälkeen tarve mennä käymään edes kerran vuodessa - se on melko pitkän ja hankalan matkan päässä. 

Tämä uusi paikka tuntuu nyt täysin syrjäyttäneen sen, ja se on kokonaan minun omani. Ja lähellä kotiani, helposti saavutettavissa. Jälkeenpäin tajusin myös, että se mitä kesällä aloin tehdä ja mitä tarvitsin, on itseasiassa maadoittumista (grounding) - ei henkisessä mielessä, meditaation avulla, jota tein jo 1990-luvulla, vaan ihan konkreettisesti, kosketuksissa maan kanssa. Jossain selitetään sen tarkoittavan kehon yhdistämistä maan pinnan hienovaraiseen, luonnolliseen sähköenergiaan. En tiedä onko tämä vain huuhaa-selitys, mutta ainakin kokemukseni sen rauhoittavasta vaikutuksesta niin keholle kuin mielellekin on todellinen minulle, ja jatkoin tapaa kesän jälkeenkin niin pitkään kuin pystyin.

Asiat joita harrastelin jo 1990-luvulla (kuten kivet), joista en koskaan täysin luopunut, ovat nyt vain ikään kuin "uudesti brändättyjä"; nykyään New Age, pakanuus ja noituus kun ovat pitkälti yhteen kietoutuneet. Ne liittävät minut viattomaan aikaan, jolloin olin vielä kuin puhdas canvas ja jaksoin uskoa ihmisiin... kaikesta huolimatta, ihme kyllä. Ihmeisiin uskon edelleen, mutta aina se ei riitä. Ehkä se on myös sitä, että tuntuu hyvältä tavoitella jotain kirjaimellisesti maagista arjen ja rutiinin yhtäältä turvallisessa huomassa, mutta toisaalta myös tukahduttavassa otteessa. 

Kuluneena vuotena kuuntelin töissä mm. Kolmas silmä-podcastia, jossa nykynoita Kata kertoilee noituudesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Häntä oli ilo kuunnella, sillä hän on ensinnäkin niin rempseä, ei turhia hienostellut vaan saattoi kiroillakin, minkä minä luen positiiviseksi asiaksi: kerran totesin kaverilleni, että filtteröin itseäni hänen seurassaan enkä kiroile; sen jälkeen aloin ajatella että miksi, ja sitten kiroilinkin oikein tarkoituksella! Toisekseen, Kata on hyvin maanläheinen ja jopa kriittinen monia henkisyyden ilmiöitä kohtaan. Siihen pystyn samaistumaan erinomaisesti. Häneltä mm. opin termin, toksinen positiivisuus, ja tunnistan ilmiön: olen ehkä syyllistynyt siihen itsekin jossain vanhassa alkupään postauksessani. 

 Valitettavasti hän päätti ettei enää muutaman vuoden jälkeen jatka podcastin tekemistä, ja se tulee ehkä poistumaan palveluista. Tähän hän kertoi syyksi sen että on saanut niin tarpeekseen henkisyys-skenestä. Ymmärrän. Katan löytää joka tapauksessa Instagramista nimellä 3eyepod. Hän vaikuttaa juuri sellaiselta ihmiseltä, jonka puoleen minä mieluusti kääntyisin jos kaipaisin vaikka Tarot-tulkintaa tai meedioistuntoa (en kaipaa). Hyvän vaikutelman sain myös Sawon noidasta ja Kupariketusta, jotka tekivät muutaman jakson Katan kanssa, ja ensinmainitun omaakin podcastia olen kuunnellut. 

Paljon muitakin hyviä podcasteja olen toki kuunnellut. Henkisyyden alalta voi mainita esim. Mielen laboratorion, jonka viitekehys on ennen kaikkea jungilainen psykologia,  ja Maailmanpuun, joka taas pohjaa intialaiseen joogafilosofiaan. 

Kvanttifysiikka

Tietokirjallisuuden osalta minua kiinnostavat erityisesti perinteinen japanilainen kulttuuri, jungilainen psykologia, sekä ennen kaikkea kvanttifysiikka, josta on ilmeisen vaikea löytää kansantajuisia julkaisuja, mutta löysin sentään fyysikko Johanna Blomqvistin teokset, Hypertodellisuus; Olet olemassa ja merkittävä (Basam Books 2021), sekä Kvanttifysiikasta energiahoitoihin; Fyysikon matka mieleen ja paranemiseen (Basam Books 2024). Johanna on vieraana myös molemmissa edellämainituissa podcasteissa. Hän on mielenkiintoinen persoona sikälikin, että hän on myös Reiki-opettaja. 

Joitain otteita, jotka kiinnittivät huomioni, ensinmainitusta kirjasta:

Fyysikko Niels Bohrin sanoin: "Oikean toteamuksen vastakohta on väärä toteamus. Oikean totuuden vastakohta voi kuitenkin olla toinen oikea totuus."

Jokainen meistä muodostaa oman käsityksensä todellisuudesta, enemmän tai vähemmän tietoisena siitä, mihin käsityksemme perustuu. Viime kädessä olemme yksin, kukin oman ajattelumme varassa, sillä myös se kenen näkemykseen, oppiin luotamme, on meidän jokaisen itsenäisesti valittava.

Omaa ajatusmaailmaa on helppo pitää ainoana oikeana, sillä jokaisella meistä on kokemus vain siitä prosessista, joka on johtanut omaan arvomaailmaamme ja todellisuuskuvaamme.

Lynne McTaggart kirjassaan The Field ("Kenttä") kertoo useiden tutkijoiden näkökulmia kvanttihypoteesiin liittyen. McTaggart on myös kirjoittanut yhteisvaikutuksestamme kirjan The Power of Eight: Näyttäisi olevan niin, että kun joukko ihmisiä kohdistaa huomionsa samaan, vaikutus moninkertaistuu. Vaikuttaisi siltä, että tiedostamattamme vahvistamme toistemme intentiota ja tuemme toisiamme. 

Havaitsijan havaitessa tapahtuu valinta, eli kaikki muut mahdollisuudet katoavat ja vain yksi todellisuus jää elämään. Voi siis jopa sanoa, että havaitseminen pakottaa todellisuuden esiin ja havaitsija "luo" todellisuuden, jonka havaitsee. Asiat ovat "todellisia" vasta, kun joku havaitsee ne. Näin tiedetään tapahtuvan ainakin hiukkastasolla. Toisin siis kuin klassisessa fysiikassa, jossa pyritään hakemaan objektiivista totuutta eliminoiden kaikki häiriöt ja muun muassa mittaajan vaikutus, kvanttifysiikassa tiedetään, että tämä ei ole edes mahdollista. 

Yleinen uskomus luonnontieteissä on, että on olemassa riippumaton objektiivinen todellisuus. Einsteinin mukaan tämä vain oletetaan, vaikka sitä ei voida todistaa. Tällaisen riippumattoman todellisuuden olemassaoloon uskoivat ainakin aluksi myös kvanttifysiikan kehittäjät Bohr, Heisenberg, Born ja Pauli. Lähtökohta kvanttifysiikalle oli, että vain kokeisiin voidaan luottaa, eikä todellisuudesta saa olettaa mitään muuta. Erityisesti Pauli päätyi toteamukseen, että todellisuuden täytyy olla psykofyysinen. Empiirisen todellisuuden täytyy olla psykofyysinen, koska se on ihmisen hahmottamaa. Koska luonnonlait näyttävät olevan tilastollisia, riippumattomalla, puhtaalla todellisuudella täytyy olla sekä rationaalisia ja irrationaalisia piirteitä, jotka muistuttavat ihmispsyyken toimintaa. 

Bohrin mukaan ihmisen asema on keskeinen kvanttimekaniikan lisäksi myös toisessa merkittävässä modernin fysiikan teoriassa, nimittäin suhteellisuusteoriassa. Avaruutta ja aikaa ei voi erottaa havaitsijasta. Havainnot ovat riippuvaisia havaitsijasta ja hänen sijainnistaan. Bohrin mukaan suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan kuvauksissa todellisuudesta havaitsija on samalla tavalla keskeisessä roolissa, mikä johtaa siihen, että vallitsevat käsityksemme fysikaalisesta todellisuudesta täytyy uudistaa. Fysiikassa ei enää voida välttää ottamasta käsittelyyn psyykkisiä asioita ja objektiivisuuden kyseenalaistamista. Toisaalta monen näkemys on, että Bohrin vaikutus materialistisen ajattelun korostumiseen on ollut merkittävä. Bohr pyrki muun muassa pitäytymään erossa kvanttifysiikan ajatusten yhdistämisestä idän filosofioihin ja vedantaan. Hän halusi pitäytyä erossa turhasta mystifioimisesta. Ehkäpä Bohrin ajattelusta kertoo kuitenkin jotakin se, että kun hän kunnianosoituksena työstään sai tanskalaisen Elefanttiritarikunnan jäsenyyden, hän valitsi vaakunaansa itämaisen taijitu-symbolin (yin-yang) sekä tekstin "Vastakohdat ovat komplementaarisia." 

Ajattelun muuttaminen objektiivisesta subjektiiviseen on haaste. Objektiivisen tiedon voi sanoa olevan puolueetonta, mutta subjektiivisen tiedon todenmukaisuudesta ei voi saada samalla tavalla varmuutta. Subjektiiviseen tietoon voi luottaa vain, jos pitää kertojaa luotettavana. Jopa kvanttifysiikan kehittäjät viime vuosisadan alussa näkivät subjektiivisen havaitsijan roolin ja sen huomioimisen tärkeänä ja jopa itsestään selvänä. Viimeisten vuosisatojen aikana tieteen huomio on ollut materian ominaisuuksien ymmärtämisessä, ja ymmärrämme sitä jo melko hyvin. Materialla, kokemuksella ja tietoisuudella vaikuttaisi olevan yhteys. Meidän ei pitäisikään ajatella näitä erillisinä, vaan esimerkiksi materiaa tutkimalla opimme lisää myös tietoisuudesta, meistä itsestämme ja todellisuudesta. 

Materian esiintymistä ei voi selittää erillään tai ilman sen subjektiivista tarkastelua tietoisuudessa. Meillä ei ole olemassa todisteita siitä, että materiaa olisi olemassa ilman tietoisuutta, sillä havaitseminen vaatii aina tietoisuutta. Ehkä materia on vain tietoisuuden muoto? Voisiko materia olla kiinteää tietoisuutta ja havaitseminen se piste, jossa tietoisuus muuttaa olomuotoa, samaan tapaan kuin vesi muuttuu kiinteäksi jäätymispisteessään? Filosofi Bertrand Russell sanoo: "Emme tiedä mitään fysikaalisten tapahtumien todellisesta laadusta, paitsi kun nämä ovat mentaalisia tapahtumia, joista meillä on suora kokemus." Havaitsija luo hiukkasen tilan, ennen havaintoa sitä ei ole edes olemassa. Meidän täytyy muuttaa ajatteluamme ja ottaa tietoisuus perustavaksi "suureeksi", samaan tapaan kuin fysiikassa on muitakin suureita, jotka on otettu perustavina, kuten gravitaatio ja valonnopeus. Havainto muuttaa todellisuutta ja jopa luo sen todellisuuden, jonka havaitsemme.  

Atomien välisiä vuorovaikutuksia voidaan kuvata kvanttimekaniikalla. Atomit värähtelevät, pyörivät ja säteilevät energiaa kukin omalla tavallaan. Me olemme siten kaikki hiukkastasolla energiaa ja värähtelyä. Koko maailmankaikkeus on itse asiassa toisiinsa kytkeytyneiden energiakeskittymien verkkoa. Kaikki on energian kautta kietoutunut toisiinsa, ja myös me kaikki olemme siis kytkeytyneitä toisiimme. Pohjimmiltaan olemme siten kaikki yhtä ja samaa energiaa. Emme rajoitu vain erillisenä kokemaamme fyysiseen kehoomme, vaan olemme paljon enemmän. Kvanttifysiikan mukaan olemme siis kaikki hiukkastasolla yhtä ja samaa värähtelevää energiaa. On jopa mahdotonta sanoa, mihin minä lopun ja mistä joku muu alkaa. Hiukkastasolla kaikki on yhtä, eikä erillisyyttä ole. Jos tältä pohjalta ajattelee, on helppo hyväksyä ajatus, että se, miten kohtelen muita, palautuu myös itseeni. Kvanttifysiikan mukaan olemme pohjimmiltaan yhtä ykseyttä.

Jung kävi keskusteluja synkroniteetista Einsteinin ja Paulin kanssa, sillä hän näki synkroniteetissa yhteyden sekä suhteellisuusteoriaan että kvanttimekaniikkaan. Paulin kanssa Jung kehitti mallia, joka ottaisi huomioon sekä todellisuuden mentaalisen että fyysisen puolen. Pauli piti mentaalisen puolen yhdistämistä fyysiseen jopa niin tärkeänä, että sanoi fysiikan olevan epätäydellinen ennen kuin yhteys psykologiaan on luotu.

Todellisuutta ei voi ajatella pelkästään aineellisena. Todellisuus koostuu sekä fyysisestä että henkisestä  aineksesta. Tarvitsemme omia subjektiivisia kokemuksiamme maailmaa ymmärtääksemme, ja ne tuovat todellisuuteen henkisen aineksen. Tietoisuus on merkittävässä roolissa tieteen ja henkisyyden välillä. 

Kvanttifysiikan tarkoitus oli alun perin vahvistaa materialismia, mutta kävikin niin, että kvanttifysiikan myötä klassinen fysiikka ja materialismi joutuivat suuriin vaikeuksiin. Todellisuutemme on erikoisempi kuin uskoisimmekaan, ja meillä näyttäisi olevan siinä erityinen merkitys.  

Todellisuus on se, mitä pidämme totena. Se, mitä pidämme totena, on se, mihin uskomme. Se, mihin uskomme, määrittää sen, mitä pidämme totena. Se, mitä pidämme totena, on todellisuutemme. Fyysikko David Bohm 

Universumi on dualistinen, mutta vain näennäisesti. Kaikki on pohjimmiltaan yhtä, ei-dualistista, mutta kun tehdään mittaus, systeemi muotoutuu dualistiseksi. Dualismi yhdistyy ykseydeksi jälleen hiukkastasolla.  

Löytyihän sieltä siis jopa yhteys Jungin ja kvanttifysiikan välillä, mikä oli riemastuttavaa! Sanoisin, että tavallaan minun on "helppo" ymmärtää kaikkea tätä - se on melkein itsestäänselvää ja sopii mielestäni hyvin "itämaistyyliseen" ajatteluun, jota kohti olen ollut yhä enemmän kallellaan vuosikausia, jo ennen buddhalaisuuteen kääntymistä. Tietenkin olen valmis heti lisäämään että näin on "minun ymmärrykseni mukaan", kuten asian luonteeseenkin sopii ylläolevien lainausten valossa. Toisin sanoen, olen muodostanut aiheesta oman käsitykseni, siltä osin kuin pystyn sitä ymmärtämään ja sovittamaan omaan ajatteluuni: Kaikki on energiaa, kaikki on yhteydessä; erillisyys ja vastakohdat ovat vain näennäistä, pintaa. Henki ja aine eivät ole vastakkaisia, erillään toisistaan. Energiasta kirjoitin paljon engl. blogissani magian yhteydessä ennen kuin luin tämän kirjan; siitä tuonnempana. 

Jos todellisuus on subjektiivinen, siitä luontevasti seuraa että myös Totuus on subjektiivinen. Sitä minä olen kauan sanonut, kaverini (josta tuonnempana lisää) ymmärtämättömästä vastustuksesta huolimatta. Nytkin hän vänkäsi että todellisuus on "subjektiivis-objektiivinen", kun kerroin tästä. Se on hänen subjektiivinen näkemyksensä. Me kaksi emme ainakaan elä samassa todellisuudessa. Hän tiesi jotain aiheesta mutta ei jakanut intoani siitä, vaan tuntui melkeinpä vähättelevän asiaa, tyyliin: "minuun nämä vallankumoukselliset ideat, jotka mullistavat ajattelumme, eivät tee vaikutusta." Eli yksi aihe lisää listalle mistä emme voi puhua. Pitäisikö minun yllättyä, että vaikka hän on sanonut myös tieteen olleen hänelle tärkeää, se yhdistää meitä yhtä vähän kuin henkisyys. Toisaalta, enkö minä viimeksi hänen intoillessaan jostain ufo-kirjasta, tehnyt selväksi että se ei kiinnosta minua enkä halua kuulla enempää. Tässäkin on vaikea nähdä nenäänsä pidemmälle. 

Juurikin tuo: oikean totuuden vastakohta voi olla toinen oikea totuus. Kyse ei ole mielipiteistä vaan kokemuksesta. Minun voi olla vaikea ymmärtää että muut eivät tätä välttämättä ymmärrä, mutta sehän on juuri sitä subjektiivisuutta. Tämä kirja vahvistaa niitä päätelmiä, joihin olen omia teitäni pitkin tullut. 

Buddhalaisuus

Tällaisten kiinnostuksen aiheiden lisäksi olen ottanut tavoitteekseni kerätä ja lukea Nichirenin kootut kirjeet, Goshon, ja olen valinnut alkujaan Threefold Lotus Kwoonin Sylvain Chamberlain Shoninin englanninkielisen käännöksen, joita on kuusi osaa; olen tilannut (Adlibriksestä) yhden vuodessa, ja nyt on jäljellä enää kaksi. Koko vuoden tuota yhtä kirjaa yleensä olen lukenutkin, ja pakko todeta, että lähinnä koen sen velvollisuudekseni - kuten senkin, että olen lukenut Lootussutran. 

Nichiren kirjoittaa paljon siitä miten eri koulukunnat arvottavat eri sutria tärkeysjärjestykseen, ja hän tietenkin todistelee että Lootussutra on kaikista tärkein. Tällainen on minusta melko merkityksetöntä. Harvassa ovat olleet mieleenpainuvat helmet, ja niitä olen jo melko varmasti siteerannut jossain blogissani. Enimmäkseen se on opillista liirumlaarumia. 

 Olen toisaalla tässä blogissa kirjoittanut, että koska harjoitus (Namu Myoho Renge Kyo) tuli minulle ensin, ennen kaikkia sen ympärille koottuja oppeja, ja sen yksinkertaisuuteen myös joka kerta palaan uudestaan, ja koska harjoitus perustuu nimenomaan Lootussutraan niin kuin Nichiren sen ymmärsi, hyväksyn Lootussutran ensisijaiseksi uskon lähteeksi ja Nichirenin tämän sanoman välittäjäksi, "Suureksi Bodhisattvaksi, joka laati perustuksen buddhalaisuudellemme", kuten henkilökohtaisen Gongyoni hiljaisissa rukouksissa sanon. Samalla "uhraan kiitollisuuteni ikuiselle Sakyamuni Buddhalle, alkuperäiselle opettajallemme", jota myös Nichiren yli kaiken kunnioitti, mutta voin myös rehellisesti sanoa että kuten Lootussutra tuskin on Sakyamuni Buddhan alkuperäistä opetusta, vaan pikemminkin siitä johdettua myöhempää laajennusta jota Nichiren on tulkinnut, prioriteettini ja uskollisuuteni on selvä. Tässä mielessä ymmärrän oikein hyvin sitäkin näkemystä, jota tietyt (ja harvat!) Nichiren-buddhalaiset koulukunnat kannattavat, että juuri Nichiren itse olisi tämän aikakauden todellinen Buddha; minä en mene niin pitkälle, mutta kykenen kyllä näkemään mistä ajatus tulee, ja että sillä on ehkä jopa tietynlainen oikeutus tässä kontekstissa. Tiedän, että olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta tärkeitä pointteja on hyvä kerrata. Tämän blogin englanninkielisellä sivulla olen maininnut näkemykseni, että Lootussutrasta tulee mieleen Johanneksen evankeliumi sikäli, että se on nuorin neljästä evankeliumista ja sisältää pitkälle kehitettyä teologiaa; mutta juuri siksi monet uskovat pitävätkin sitä tärkeimpänä ja ensisijaisena evankeliumina! 

Lootussutran kommentaareille tunnen tarvetta, ja eniten tällä hetkellä minua kiinnostaa Minerva T.Y. Leen Mindfulness of Buddhahood in Life; Revolutionary Insights of the Lotus Sutra: naispuolisen buddhalaisen maallikkoharjoittajan epäortodoksisia näkökulmia. Se kuulostaa mielenkiintoiselta. 

Minä kutsun itseäni buddhalaiseksi selvyyden vuoksi, mutta jos joku muu ei minua pidä "oikeana buddhalaisena", se on ihan OK. Jo kristittynä tulin siihen tulokseen, että jokainen joka pitää itseään kristittynä, on kristitty. Kukaan ei voi sitä kenenkään puolesta päättää. Ja silti monet yrittävät. Ja myös: On yhtä monta tapaa olla kristitty, kuin on kristittyjä. Sama pätee tietenkin buddhalaisuuteen, sillä olemme kaikki ennen kaikkea ihmisiä, ja nämäkin - kristitty tai buddhalainen - ovat vain valitsemiamme nimilappuja: omat mielipiteemme, mieltymyksemme, heikkoutemme - sanalla sanoen inhimillisyytemme - ovat aina vahvempia kuin jokin valittu vakaumus, josta poimimme sellaisia painotuksia kuin meille sopii, ja tunnemme vetoa suuntauksiin, joiden tulkinnat meitä miellyttävät. Onko siinä mitään pahaa? Uskontokin on loppujen lopuksi perin inhimillinen asia. Parhaimmillaan se kuitenkin voi auttaa meitä tulemaan paremmaksi ihmiseksi. (Ja huonoimmillaan se vain vahvistaa ihmisen huonoja puolia.) 

Edellä kahdessa kappaleessa on pari esimerkkiä miten aiempi kristinuskoni antaa lisää oivallusta myös buddhalaisuuteeni, mikä on mielenkiintoista huomata; luulin, että sillä ei olisi mitään vaikutusta - eikä varsinkaan positiivista. 

Kulttuuria

Japanilaisessa kulttuurissa minua toki kiinnostaa enemmän se traditionaalinen puoli, kuten teetaide, josta olen lukenut parikin kirjaa, mutta nyt olen myös alkanut lukea yhtä mangaa, josta olen ollut tietoinen melko kauan ja satuin sen löytämään kirjastosta, nimittäin Hikaru Nakamuran Saint Young Men, jossa Jeesus ja Buddha ottavat lomaa taivaista ja elävät kämppiksinä nykypäivän Tokiossa. Tästä on tehty myös anime, jonka pätkiä voi nähdä YouTubessa. 

Toinen sarjakuva (anteeksi: sarjakuvaromaani), jonka luin vuoden aikana ja joka vaikutti minuun hyvin syvästi, oli Mannie Murphyn I Never Promised You a Rose Garden. Murphy on genderqueer (hänet löytää Instagramista) ja tämä teos kertoo yhtäältä hänen kotikaupunkinsa Portlandin ja laajemmin Oregonin osavaltion synkästä valkoisen nationalismin historiasta, toisaalta hänen nuoruuden idolinsa, näyttelijä River Phoenixin tarinan tämän ennenaikaiseen kuolemaan asti. Tyyli ei ole mitään suurta taidetta vaan varsin kotikutoisen näköistä, mutta niinpä se inspiroi minua että minäkin voisin tehdä vastaavan projektin. Aiheen puolesta se kosketti minua syvästi, koska River Phoenix oli ja on minulle ikuisesti Idoli isolla i:llä - melkein elämää suurempi Pyhimys, riippumatta siitä miten hän kuoli (= huumeisiin). On outoa ajatella että nykynuoret eivät välttämättä tiedä hänestä, eivätkä ole nähneet hänen elokuviaan. Toisaalta, kyllä minäkin tiedän James Deanin ja olen nähnyt hänen elokuviaan (Nuori kapinallinen kuuluu jopa suosikkeihini - pidän tosin vielä enemmän Sal Mineon roolista siinä). Paremmin tänä päivänä tiedetään Joaquin Phoenix, Riverin nuorempi veli. River oli syntynyt samana vuonna kuin minä, joten jollain tapaa samaistuin häneen siitäkin syystä... Kirjassa viitataan erityisesti elokuvaan My Own Private Idaho, joka kuvattiin nimenomaan Portlandissa, ja on Stand by me'n ohella ehdottomasti suosikkielokuvani Riverin tuotannosta. 

Sivu Mannie Murphyn kirjasta

River Phoenix ja Keanu Reeves; My Own Private Idaho, nuotiokohtaus:

Michael Monroe

 Vuosi sitten kerroin nähneeni Michael Monroe dokumenttielokuvan, joka teki vaikutuksen (itsekin olin Hanoi Rocks-fani teininä), ja kuluneena vuonna sain korjattua tähän astisen puutteen ja kävimme puolisoni kanssa katsomassa hänen livekeikkansa Tampereen tavara-asemalla 18.4. Todella kova meno, mahtava energia! Nuoremmatkin kalpenevat hänen rinnallaan. Ihmettelen, miksi hän ei käytä langatonta mikkiä - nyt joku joutui vähän väliä kerimään johtoa esim. Michaelin intoutuessa nousemaan parvelle. Harkitsin osallistumista hänen keikalleen Tampereella myös joulukuussa, mutta juuri viikko ennen sitä Michael loukkasi itsensä Briteissä, ja loppuvuoden keikat siirrettiin maaliskuulle. 

21.9. meillä oli liput Tampereen Komediateatteriin, Pokka Pitää-näytelmään, joka siis perustuu samannimiseen brittiläiseen tv-sarjaan, ja sen on myös kirjoittanut sama henkilö, Roy Clarke. Pääosassa nähtiin Kumman Kaa-sarjasta (jonka jatkuviin uusintoihin emme ole vieläkään kyllästyneet: osaamme ulkoa repliikkejä) tuttu Minna Koskela, puolisoni sisaren tyttären täti (ehkä sen voisi lyhyemminkin ilmaista?).  

Mutta nyt seuraa erittäin epäreilu vertailu: heti seuraavana viikonloppuna kävimme katsomassa Teatteri Telakalla vierailevaa näyttelijä Anssi Niemen sooloesitystä, Straight Acting. Nämä kaksi esitystä painivat tietenkin ihan eri sarjassa, eikä niitä voi rinnastaa, mutta ajallisen yhteyden takia en voi sittenkään sitä täysin välttää: siinä missä edellinen esitys oli kevyt pikku hupailu, Anssi Niemen esitys toki oli myös paikoin hauska, puhumattakaan siitä että hän on mielestäni hyvännäköinen (olen pitänyt hänestä Sekasin-sarjasta saakka), ja näimme hänet perse paljaana ja pelkissä tangoissa... mutta ennen kaikkea esitys oli erittäin väkevä, intensiivinen, ja yhtä intiimi kuin itse teatteritilakin oli. Minä ja puolisoni istuimme eturivissä, ja Anssi otti kontaktia molempiin erikseen esityksen aikana. Se myös herätti vakaviakin ajatuksia, jopa siinä määrin, että se oli mielessä vielä koko loppupäivän ja välillä seuraavalla viikollakin. Se, jos mikä, on hyvän teatterin merkki! Mieleen jäi erityisesti viimeinen ajatus siitä, että kenties joskus hetero voi esittää homoroolin jopa vakuuttavammin, koska hänellä ei ole samaa rasitetta esim. sisäistetystä homofobiasta kuin homolla. 

3.10. Netflix julkaisi odotetun Heartstopper-sarjan kolmannen kauden. Ykköskausi pari vuotta sitten teki minuun valtavan vaikutuksen. Kakkoskausi vaikutti jo huomattavasti laimeammin, ja tällä kertaa se on yksi sarja muiden joukossa, tosin ehdottomasti suosikkini siitä huolimatta! Enempää minulla ei olekaan sanottavaa. Halusin vain mainita asiasta. Se oli alussa jotain aivan uutta, mutta nyt siitä on tullut jo normaalia. Se on hyvä. Alise Oseman työskentelee yhtäaikaa viimeisen Heartstopper-sarjakuvan ja neljännen kauden käsikirjoituksen parissa; Netflix ei vielä ole vahvistanut viimeistä kautta, ja minä ehkä tyytyisin tähänkin astiseen tarinaan jos sitä ei tulisi. 

Muita hyviä Netflix-sarjoja jos pitää mainita, ne ovat aika ilmeisiä: Stranger Things, Sandman... ja erityisesti saksalainen Dark piti otteessaan: koskaan ei aikamatkustuksesta ole luotu yhtä kiehtovaa juonivyyhtiä, jossa niin korostuu koko ajatuksen paradoksaalisuus ja mitä sotkua se saisi aikaan (!). Esimerkkinä toisentyyppisestä, hillityn tunnelmallisesta sarjasta, haluaisin mainita japanilaisen Midnight Diner: Tokyo Stories, jossa ruoka näyttelee keskeistä osaa. 

Myös elokuvissa olemme käyneet useamman kerran tänä vuonna. Beetlejuice Beetlejuice oli erittäin hyvä jatko-osa 1980-luvun klassikolle; oli ilahduttavaa nähdä alkuperäisiä näyttelijöitä mukana, ja toisaalta myös Netflixin Wednesday-sarjan Jenna Ortega sopi hyvin porukkaan. Tekee mieli nähdä uudelleen myös alkuperäinen elokuva. 

Mikko Mäkelän elokuva Sebastian oli ehdottomasti näkemisen arvoinen! Siinä missä Mäkelän edellinen elokuva, A Moment in the Reeds (nähtävissä ainakin kirjastojen elokuvapalvelussa tätä kirjoittaessa), vaikutti vielä vähän keskeneräiseltä harjoitustyöltä, vaikka hyvä olikin, Sebastian lunastaa kaikki lupaukset ja on aivan kansainvälistä tasoa! Ruaridh Mollica pääosassa oli erinomainen, ja komea: paljasta pintaa ja seksikohtauksia on riittävästi (totta kai se on oleellista!). Yle on ollut mukana tuotannossa, joten elokuva nähtäneen vielä joku päivä televisiossa. 

Olen aina pitänyt suuresti Pedro Almodovarin elokuvista, ja kolmantena olikin vuorossa hänen ensimmäinen kokopitkä englanninkielinen filminsä, The Room Next Door, jota olen nähnyt paljon kehuttavan, myös sellaisten tuntemieni henkilöiden taholta, joiden en olisi osannut odottaa Almodovarista pitävän, ja joiden sana sen tähden painaa sitäkin enemmän! Se on vähäeleinen, paljon puhetta - mutta myös asiaa. Tavattoman kaunis. Kyllä tästä Oscar tai toinenkin pitäisi saada, sanokaa minun sanoneen. Jos haluaa toisenlaista, räväkämpää Almodovaria nähdä, kannattaa katsoa esim. Huono kasvatus (ainakin kirjastojen elokuvapalvelussa). Sanoinkin puolisolleni että minun täytyy näyttää se hänelle, koska hän ei kuulemma niin välitä "tällaisista melankolisista elokuvista". 

7.12. meillä oli liput Anitta Ahosen Stand up-esitykseen Tampereen työväenteatterissa. Siellä sai todella nauraa! Minuun uppoaa hyvin vähän härski ja hävytön huumori. 

Syksyllä kävimme myös museokeskus Vapriikin näyttelyssä Songlines, Australian seitsemän sisarta, Australian alkuperäiskansojen unimaailman tarinoista, josta kuvat: 

Kuolleiden puolesta

Olen muistanut tähän mennessä viime vuosina kolmea edesmennyttä sukulaistani päivittäisessä gongyossani buddhalaisen suruajan, 49 vuorokautta. Vuonna 2024 ensimmäistä kertaa tein niin myös kahden julkisuuden henkilön kohdalla, joiden kuolema erityisesti kosketti minua. 

Aleksei Navalnyi 4.6.1976 - 16.2.2024

Tampereen Hämeensillalla 

Janne Puhakka 24.2.1995 - 13.10.2024

Molemmat olivat omilla aloillaan aktivisteja hyvällä asialla, paremman maailman puolesta. 

Magiaa ja meditointia

Kesäisessä postauksessani mainitsen taas kerran myös kaverini ja hankalaksi kokemani suhteemme, johon olin jo itsekin kertakaikkisen kyllästynyt. Viittaan menestyksekkääseen "maagiseen prosessiin", jonka avulla irrottauduin negatiivisista tunteistani edesmennyttä puolisoani kohtaan, ja totean että minun pitää kokeilla samaa myös kaverini kanssa. Niin tapahtuikin syksyllä. Kirjoitin englanninkieliseen blogiini postauksen, jossa osittain käyn läpi samoja asioita magiasta kuin edellä linkitetyssä suomenkielisessä kirjoituksessa, mutta myös uusia oivalluksia, ja kerron nyt suorittamastani rituaalista. Ei ehkä ole tarpeen kerrata sitä tässä suomeksi (pidän siitä miten tiiviisti ilmaisen itseäni englanniksi), muuta kuin sen verran että jo 2021 olen viitannut siihen että mielessäni oli jo silloin vuosia ollut kuva-aihe, jonka halusin maalata meidän tilanteestamme, ja nyt viimein sain sen toteutettua tämän maagisen rituaalin sinettinä, jonka lahjoitin kaverilleni seuraavan kerran tavatessamme. Ilmaisen luovuuttani kuvallisesti harvoin, mutta kun sen teen, tekniikan mahdollisista puutteista huolimatta se on korkean inspiraation hedelmä. 

Energiat on pistetty liikkeelle ja tunnen vaikutuksen itsessäni; sen huomasi siitä että pystyin tavatessamme sanomaan asioita hyvinkin suoraan. En voi vielä varmuudella sanoa mihin se johtaa; jätin tarkoituksella lopputuloksen avoimeksi. 

Yllä maalaukseni. Riippumatta siitä mitä he edustavat, siinä on vain kaksi ihmistä vailla sädekehiä, tavallisesti juomassa teetä yhdessä, ystävinä. Kysyin mieheltäni mitä hän näkee siinä; "olemmeko siinä me?" kysyi hän, ja "syövätkö he hedelmää?" Kaverini kyllä tajusi heti. Joten ilmeisesti jaettu konteksti on välttämätön ymmärtämiseen. 

Valkoinen ruusu, muinaisen henkisen ryhmämme tunnus, mutta myös valkoinen lootus, kuten Lootussutrassa: lännen ja idän henkisyyden symbolit. Lat. Vacate et Scire, "ole hiljaa ja tiedä". Mutta vacate voidaan kääntää myös "ole vapaa"; "tyhjennä itsesi"; "tee tilaa". Se syventää sanomaa entisestään, viitaten hiljaiseen meditaatioon, vain olemiseen sanojen tuolla puolen, niin kuin minä sen näen. Kaverini on usein kysynyt mistä minä haluaisin puhua, ja joskus myös haluaisinko pelata esim. sulkapalloa. Tämä vastaa kaikkeen. En halua puhua mistään, en tehdä mitään - en edes ajatella. Siten voi löytää todellisen yhteyden. Olen vatvonut liian kauan, tajusin kuunnellessani erästä podcastia jossa todettiin että ajattelemalla jatkuvasti jotain ongelmaa, sitä vain vahvistaa. 

Tavatessamme ensimmäistä kertaa rituaalin jälkeen pystyinkin ehdottamaan mitä olen ajatellut vuosia, että seuraavalla kerralla meditoisimme yhdessä, ja sovimme jo päivänkin. Myös hän on yrittänyt harjoittaa meditaatiota itsekseen ja on kysellyt käyttämästäni metodista, "vain istumisesta", jonka opin Zen-kurssilla. 

Pitkästä aikaa menin hänen luokseen kylään, jotta paikka olisi rauhaisa. Olemme pitkään tavanneet vain kaupungilla, neutraalilla maaperällä ja puolimatkassa molempien kotoa; ajattelin, että kun nyt taas sanelen mitä teemme, ainakin tulen samalla hänen mukavuusalueelleen. Jonkinlainen kompromissi siis. 

Hän oli pistänyt piirrokseni seinälle, eli ilmeisesti piti siitä. Joimme teetä, juttelimme, ja lopuksi meditoimme 15 minuuttia näin aluksi; tarkoitus on tavata uudelleen samoissa merkeissä ja pikku hiljaa pidentää aikaa - nytkin se meni niin nopeasti että vielä olisi voinut jatkaa. Siitä on hyötyä ettet tee sitä yksin; seura kannustaa antamaan parhaansa. Tai, kuten edellä Johanna Blomqvistin kirjassa kerrottiin, "Näyttäisi olevan niin, että kun joukko ihmisiä kohdistaa huomionsa samaan, vaikutus moninkertaistuu. Vaikuttaisi siltä, että tiedostamattamme vahvistamme toistemme intentiota ja tuemme toisiamme." Toisin sanoen: "Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." (Matt.18:20) Tätä ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti Jeesuksen persoonaan viittaavana, vaan symbolisesti ylipäänsä henkiseen ihanteeseen ja yhteyteen liittyvänä. 

Eräs kirja jonka luin vuoden aikana, oli Karla Löfgrenin Usko, toivo, rakkaus, meditaatio - utopia rauhasta uskotojen välillä (Basam Books 2021), jossa käsitellään uskontopluralistisesta näkökulmasta meditaation psykologisesti vaikuttavia ja terapeuttisia elementtejä. Minusta kaikista menetelmistä juurikin "vain istuminen", jossa ei ole minkäänlaista uskonnolliseksi tulkittavaa sisältöä - tai sisältöä ensinkään - on tästä syystä ehdottomasti paras yhteinen metodi käytettäväksi eri uskontoja tunnustavien ihmisten kesken. 

Näen tämän tavallaan henkisen ryhmämme uudelleen elvyttämisenä, mutta samalla sen uutena inkarnaationa: siinä on tiettyä jatkuvuutta, mutta myös kehitystä. Ekumeniasta universaalisuuteen, kuten asian ilmaisin silloin kun lopetimme säännölliset julkiset kokoontumisemme, ja oli puhe että ryhmä voisi muuttua suljetuksi, ja  kokoontumiset voisivat olla jonkun kotona, sopimuksen mukaan, mutta se jäi vain puheeksi tuolloin alkuvuonna 2013. Tämän ainoana tarkoituksena näen nyt meidän suhteemme syventämisen, sen kummempaa missiota minulla ei enää ole: eli pyrkimykseni palvelee realistisesti minun psykologisia tarpeitani, ei mitään suurempaa altruistista ihannetta. Uskoakseni kaverini saa siitä myös jotain - ainakin sitä kautta jos se auttaa minua itseäni suhtautumaan häneen toisin.  

Se, mitä kerroin kvanttifysiikkaa koskevasta sananvaihdostamme, joka tuotti minulle jonkinasteisen pettymyksen, tapahtui kuukausi tämän jälkeen kun tapasimme joulukuussa ja tarjosin hänelle perinteisesti teen kahvilassa samalla kun vaihdoimme lahjoja, joten se vain vahvisti että tämä lupaavalta tuntunut kokeilu on nyt uusi suunta johon kannattaa keskittyä. Hiljaisuus parantaa ja kuroo umpeen sanojen repimät haavat ja toimii yhdistävänä siltana yli erillisyyden kokemuksen. 

Usko ja etiikka

Marraskuussa julkaisin tässä blogissa jatkoa sarjaani Ecce Ego, suoraan 1990-luvun päiväkirjoistani. Vaikka minulla on tapana sanoa että "hurahdin", se vähättelee kokemustani ja saa sen kuulostamaan kevyeltä, melkein hauskalta. 

 Kirjoitin, että pystyin täysin neutraalissa mielentilassa tekemään tuon postauksen, mutta jälkeenpäin koin kyllä ahdistusta parina päivänä, ja sen johdosta irrationaalista pelkoa että ahdistus olisi merkki siitä että pelkästään näiden asioiden lukeminen vielä 30 vuoden jälkeen saattaisi saada minut "hurahtamaan" uudelleen, vaikka en sitä halua. Ehkä ahdistus tulikin siitä, etten ikinä ole todella käsitellyt tuota aikaa - minä vain halusin tukahduttaa kaikki tunteeni siitä, syrjäytin sen vähitellen sitoutumalla aktiivisesti uuteen kirkkoon, ja järjelläkin pystyin vasta yli kymmenen vuoden kuluttua hyväksymään että kuuluin lahkoon (sana ei välttämättä täysin sovellu, mutta ei myöskään "kultti"; molemmat käsitteet ovat ongelmallisia. Ks. Wikipedia). 

Minullahan taitaa olla taipumusta voimakkaisiin tunneperäisiin reaktioihin: esim. edellä mainittu Heartstopper-sarjan eka kausi pari vuotta sitten hullaannutti minut suorastaan uskonnolliseen hurmokseen, joka piti minua vallassaan kuukausia, ja kyseessä on sentään fiktiivinen tv-sarja! 

Myönnän, että joskus vuosien varrella ajatellessani Lectorium Rosicrucianumia, on saattanut käydä mielessä, että "entä jos se kaikki onkin totta?" Mikä kertoo siitä miten syvästi haitallisia tällaiset opit ovat. Siitä huolimatta, että lukemattomat pienet yksityiskohdat tuntuvat nyt täysin järjettömiltä - ylipäänsä mitä yksityiskohtaisempi oppirakennelma, sitä epäilyttävämpää: "meillä on selitys kaikkeen."

Koska olen yleisesti kiinnostunut uskonnoista ja henkisistä liikkeistä, olen esim. hyvin perehtynyt mormonien oppeihin, vaikka en usko sanaakaan niistä, ja muistan kun eräässä ryhmässä kauan sitten kerroin joitain asioita heidän opeistaan ja nauroimme niille. Jälkeenpäin tunsin häpeää. Helppohan se on ulkopuolella naureskella. Niin kuin en paremmin tietäisi. 

Saattaisi olla hyödyllistä hakea vertaistukea, esim. Uskontojen uhrien tuki UUT ry:ltä; silloin ainakin saisi perspektiiviä omiin kokemuksiinsa muilta. Hyvin myöhään vasta oivalsin senkin, että tuskin minun kokemukseni poikkesi kenenkään kokemuksesta, joka on "tullut uskoon", tai mitä tahansa muuta ilmaisua sitten "hurahtamisesta" käytetäänkin. 

En edes eronnut kyseisestä liikkeestä siksi että lakkasin uskomasta -  en vielä pitkään aikaan - vaan siihen oli syynä edesmennyt puolisoni jonka tapasin... eikä suinkaan siksi että olisin rakastunut häneen, kuten saattaisi ajatella; olen usein viitannut asiaan, ja joutunut käsittelemään suhdettamme uudessa valossa, mutta vielä on jäljellä yksi jakso ennen kuin tullaan vuoteen 1997 jolloin tapasimme. Luulen, että tulen esiintymään niin epäedullisessa valossa omissa muistiinpanoissani, että minut on helppo tuomita sen perusteella... Tietysti voi sanoa että eihän minun tarvitse kertoa mitään mitä en halua, mutta minähän haluan olla armottoman rehellinen, itseäni säästämättä, ja viedä sarjan loppuun, vuodenvaihteeseen 2000-2001, johon päiväkirjani päättyvät, ja mikä olisikaan sille sopivampi loppu kuin uuden vuosituhannen alku. 

Olin ikään kuin vain olosuhteiden vietävissä, vailla omaa tahtoa, ja alistuin siihen kohtalonani. On kuitenkin syytä erottaa toisistaan kuuluminen liikkeeseen, joka oli hyvin kontrolloiva ja ehdoton, ja parisuhde, joka ei ehkä alkanut täysin puhtain ja parhain motiivein minun osaltani; se että pääsin eroon edellisestä johtuen jälkimmäisestä, oli vain hyvä asia, vaikka kesti kauan ymmärtää ja sisäistää se. 

Kyllähän ihminen saa tehdä elämällään mitä haluaa, kunhan ei rikollisille teille lankea, eikä se varmasti kenenkään elämästä vie pois mitään oleellista jos ei katso televisiota (mitenköhän LR suhtautuu tänä päivänä internettiin ja älypuhelimiin? Niitä on vaikea kokonaan välttää... ja heillä on toki nettisivut), ei syö lihaa, ei juo alkoholia... ainoastaan sen voi kyseenalaistaa  että sitä edellytetään sinulta; eri asia, jos se on alunperinkin oma valintasi. Ja se, että osaa noudattaa sääntöjä joita on valinnut noudattaa, ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. 

Mutta se on kokonaan toinen juttu kun astutaan erittäin henkilökohtaiselle ja intiimille seksuaalisuuden alueelle ja kerrotaan, että olet vääränlainen ihminen etkä siksi saa rakastaa. Ja kun ihminen vielä uskoo sen ja alkaa rajoittaa itseään ja elämäänsä - elämänvoimaansa... Silloin ylitetään niin merkittävä inhimillinen raja, että se on pakko tuomita ankarasti! 

 

"Älä ole mulkku": tässä on tiivistettynä minun etiikkani, jota vain korostaa se, että alunperin näin tällaisen julisteen gay-pornofilmissä. Siitä tulee mieleen usein siteeraamani John Shoren sanat: "Kristityt, aina kun sanotte, 'minä puhun vain totuuden rakkaudessa', mitä muut kuulevat on: 'Minä olen mulkku'; joten lakatkaa sanomasta niin... paitsi jos olette. Siinä tapauksessa jatkakaa, kai." 

Kirjoitin tuon päiväkirjajulkaisuni esipuheessa Buddhan viidestä ohjeesta. Minulle on helpompi hyväksyä Reikin eettiset periaatteet, koska ne eivät mene liiaksi ulkonaisen elämän yksityiskohtiin; olen pitkään muistuttanut niistä itseäni joka aamu. Niistä on hiukan eri versioita, mutta nyt itse asiassa löysin sellaisen joka vetoaa minuun erityisesti. Se on Frans Stienen kirjasta Reikin ydin (Basam Books 2024), jossa kerrotaan että Mikao Usui on saattanut antaa eri oppilaille hiukan eri versioita periaatteista tukeakseen heidän henkistä edistymistään ja ymmärrystään, ja tätä muotoa hänen, joka oli itse buddhalainen, sanotaan opettaneen buddhalaisille oppilailleen: 

Älä kanna vihaa, koska viha on harhakuva.

Älä ole huolissasi, koska pelko on häiriötekijä. 

Ole uskollinen omalle tiellesi ja olemuksellesi / Todelliselle Minuudellesi.

Osoita myötätuntoa itsellesi ja toisille,

koska tämä on buddhaluonnon perusta.

Juuri vihastuminen ja huolehtiminen ovat kaksi piirrettä jotka eniten häiritsevät minua itsessäni: annan muiden vaikuttaa minuun niin että vihastun, tai huolehdin asioista joita ei ole tapahtunut ja joita vain kuvittelen. Kumpikin horjuttaa tasapainoani: en pysy tyynenä itsessäni, tai läsnä tässä hetkessä. Ja tietenkin myötätunto on haaste, jonka kanssa olen kamppaillut - viime kesän kirjoitukseni käsitteli myös sitä. Saattaa olla, etten todellisuudessa rakasta edes itseäni - tai tunne itse-myötätuntoa - niin paljon kuin joskus kuvittelin; projisoin vain usein negatiiviset tuntemukseni muihin, joten se ei ole aina niin selvää mistä ne todella kumpuavat.  

Reiki

Ensin Johanna Blomqvist ja sitten tämä Frans Stienen kirja ovat sytyttäneet minussa uudenlaisen palon reikiä kohtaan, jota toki olen harjoittanut 1990-luvulta asti: silloin olin hyvin herkkä aistimaan energioita, kuten voi lukea mainitusta sarjastani Ecce Ego, ja löysin itsestäni kyvyn energiahoitamiseen jo ennen reikikursseja, joista minulla sittemmin oli voimakkaita kokemuksia. On vain hyvä että en enää aisti energioita niin vahvasti, koska asian kääntöpuolena aistin myös toisten ihmisten energiat, ja pelkästään vieraiden ihmisten kohtaaminen vaikka vain kadulla kävellessä saattoi olla erittäin tukalaa! Esim. itsehoidon koen lähinnä rentoutumisena ja käsien lämpönä tänä päivänä. 

Nyt kun minulle vasta selvisi että III taso on nykyään jaettu kahteen osaan (ainakin joillain opettajilla) niin ettei välttämättä tarvitse tulla opettajaksi - mikä ei kiinnosta minua yhtään - vaan 3A on enempi itsensä kehittämistä varten, syntyi ajatus että minäkin voisin sen käydä ja saada viimeisen vihkimyksen ja sen myötä käyttööni neljännen symbolin, Dai Ko Myon ("Suuri Kirkas Valo"), jonka osaan kyllä jo piirtää, mutta se ei hyödytä ilman asianmukaista vihkimystä/viritystä/reijua. Kurssi, jonka voi suorittaa verkossa, on jopa verrattain edullinen mielestäni, ja vihkimys voidaan antaa myös esim. Teamsin livestriimissä etänä. Jotkut saattavat kokea tämän ongelmallisena, mutta reikin luonteen huomioiden se on minusta täysin järkeenkäypää: miten se eroaisi etähoidosta? Energia on kaikkialla, kaikki on energiaa. Teknologia avaa uusia mahdollisuuksia joita ennen ei ollut, joten miksi sitä ei hyödynnettäisi vaan itsepintaisesti takerruttaisiin ajatukseen, "näin on aina tehty". 

Frans Stienen mukaan kun Mikao Usui aluksi tarjosi reijua oppilailleen, siinä ei ollut fyysistä rituaalia; hän "vain istui" oppilastaan vastapäätä. Stiene kertoo miten reijua alettiin nimittää "viritykseksi" Hawayo Takatan kuoleman jälkeen; hän vaikutti reikin leviämiseen länsimaihin. Mutta Mikao Usui... "opetti reikin olevan oma Todellinen Minuutemme, joka on meissä kätkettynä, odottamassa että muistamme sen. Sitä ei tarvitse 'kanavoida' - minkä Merriam-Webster-sanakirja määrittelee pikakuljettamiseksi, siirtämiseksi tai viemiseksi - koska se kanavoituu jo sisällämme, lävitsemme ja ympärillämme. Samasta syystä sitä ei tarvitse myöskään siirtää opettajalta oppilaalle." 

Hän jatkaa: "Käytän reijusta vaihtoehtoisesti virityksen sijaan mieluummin initiaatio-sanaa, koska se viittaa 'ensimmäiseen/alustavaan' kokemukseen. Reijun aikana opiskelija tulee saamaan alustavan kokemuksen Todellisesta Minuudesta. Ei ole merkitystä, kuinka lyhyt tai syvä tämä kokemus on. Alustava kokemus on kuin siemen, joka ei ole opettajan istuttama, vaan opiskelijan syvältä itsestään muistama." 

Ja: "Järvi on eräs reijun metafora. Tyyni järvi on kuin peili, ja peili voi heijastaa kaikkea. Peili ei kuitenkaan arvioi eikä luokittele. Se vain heijastaa. Siksi voimme ymmärtää reijun myös opettajaksi, joka pitelee täydellisen kirkasta peiliä, jotta opiskelija voi nähdä Todellisen Minuutensa." 

"Rein perusmerkitys on henkinen, mutta syvempi merkitys on 'shamaani rukoilee sadetta, ja sade lankeaa maahan.'" [...] "Ju tarkoittaa: ottaa vastaan, käsi alas, antaa, välittää, neuvoa, suoda, tarjota, valtuuttaa, siunata." [...] "Silloin kun meillä on suora kokemus rei'stä ja ju'sta, voimme opettajina vain antaa sataa, ja vastaanottajina voimme olla täysin tyhjiä ja avoimia. Nyt meillä on todellinen henkinen siunaus: reiju. Konsepti on tietysti täsmälleen sama käsillä hoitamisen aikana. Jos olemme täynnä ennalta muodostettuja ideoita, 'minä' on tiellä, joten emme pysty vastaanottamaan. Samoin, jos hoidamme käsillä toisia ja samalla arvioimme ja luokittelemme asioita, silloin emme vain anna sataa."

Stiene kirjoittaa että "Todellisen Minuutemme ominaisuus on tyhjyys (jap. ku) ja ei-dualistisuus; emme voi erottaa niitä toisistaan, kuten emme voi erottaa myöskään märkyyttä vedestä." [Tyhjyydestä, ks. myös sivu  Opillisia peruskäsitteitä: Sunyata] Ja: "...ki on on reikissä sama kuin ku - tyhjyys, mikä on sama kuin Dai Komyon ilmentäminen. Jälleen voimme nähdä, kuinka Mikao Usuin opetusten sisäinen sydän osoittaa aina kohti samaa paikkaa: Todellisen Minuutemme muistamista. Tämä vitaalivoima on buddhalaisuudessa nimeltään ki: se on koko kosmoksen olennainen ainesosa, ja siten se on ku'n vastine. (Taisen Deshimaru, Mushotoku Mind: The Heart of the Heart Sutra.)"

Frans Stiene pohtii nettisivullaan että Mikao Usui on ilmeisesti ottanut vaikutteita reiki-systeemiinsä mm. japanilaisesta Tendai-buddhalaisuudesta, ja Nichiren oli myös alkujaan Tendai-munkki. [Ks. myös: Kari Paulus, Tendai ja Shingon.] Itse en koekaan ristiriitaa. Myös Nichiren-buddhalaisuudessa on symbolinsa, kanji-merkein piirretty kalligrafinen mandala; oma japaninkielinen mantransa, ja sama käsien gassho-ele. 🙏Paitsi että toisin kuin yleensä on opetettu reikimantroja käyttämään, Stiene kehottaa laulamaan niitä jopa 20 minuuttia kerrallaan, ja minulla on jo mantra jota laulan kahdesti päivässä, joten sitä en korvaa millään muulla. En usko että on tarpeen hylätä vuosikymmenten takaista opetusta reiki-symbolien ja mantrojen käytöstä, joka on toiminut tähänkin asti, siksi että joku tulkitsee uusiksi Mikao Usuin alkuperäistä tarkoitusta muiden japanilaisten perinteiden valossa. 

Hän kirjoittaa kyllä myös, että on monia erilaisia oppimistapoja, jotka saavat aikaan saman asian: voimme astua energian täyttämään huoneeseen visuaalisesta ovesta, auditiivisesta ovesta, älyllisestä ovesta tai kinesteettisestä ovesta. Mikao Usuin älyllinen opetustyöväline ovat periaatteet; visuaalinen aspekti ovat reikisymbolit; opetusten auditiivinen elementti ovat mantrat; kinesteettinen elementti on käsien laittaminen fyysisesti keholle. Jotkut tarvitsevat kaikkien oppimistapojen yhdistelmän, toiset ovat tyytyväisiä yhteen tiettyyn tapaan. Esim. symbolia voi meditaatiossa piirtää mielessään yhä uudelleen. Stiene kuvaa myöskin Mikao Usuin antamia varsinaisia meditaatiotekniikoita, joita ei vielä 1990-luvulla opetettu reikikursseilla lännessä. 

Vuodenvaihde

Tämä vuodenvaihde toi mukanaan "yllätyksen" - no ei aivan, koska tajusin sen kolme viikkoa aikaisemmin: pariin vuoteen uuden vuoden aatto ei ole osunut arkipäivään - se on niitä päiviä jotka aina pitää tarkistaa, mutta se on normaali työpäivä - joten en ole koskaan aikaisemmin tehnyt silloin iltavuoroa, jota nykyään pelkästään teen. En ole tullut aikaisemmin edes ajatelleeksi koko asiaa. Normaalisti olen kotona aikaisintaan 22.30. Onneksi saatoin olla melko varma että työkohteessani monet ihmiset, asiakkaat, pitävät vapaata joka tapauksessa, joten sovin pomoni kanssa että jos saan työni tehtyä aikaisemmin, voin lähteä heti kotiin: tässä tapauksessa aika ei ole rahaa, vaan tärkeämpi kuin raha. 

Tässä vuodenvaihteessa sisällytin tavanomaisiin rituaaleihini myös hiukan kynttilämagiaa: kaksi loitsua, jotka poikkeuksellisesti poimin suoraan internetistä, enkä tyypilliseen tapaani muotoillut niitä itse. En ainakaan tässä vaiheessa sano niistä sen enempää. 

Vuosia olen tehnyt uutena vuotena Tarotlukemuksen netissä (käyttäen tätä ilmaista sivua: Facade). 1990-luvullahan minulla oli fyysiset kortit, joita ahkerasti käytin aikani, ja lahjoitin pois. Viime kesänä itse asiassa puolisoni halusi ostaa sellaiset (Rider-Waite). Joten tällä kertaa ja tästä lähtien käytän sitten niitä. En halua tehdä kovin laajaa pöytää, toisin kuin nettitulkinnoissa: mitä enemmän osatekijöitä, sitä vaikeammaksi on osoittautunut nähdä kokonaiskuvaa. Nostan siis vain kolme korttia: kulunut vuosi, tämä hetki, alkava vuosi. Intuitiivisesti tulkittuna vaikuttaa hyvältä - ja opaskirjanen vahvisti asian: kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Perus uusi vuosi siis. Enemmän minua hämmensi Lanttien 5: oliko vuosi 2024 muka niin surkea? Luettuani enemmän kortin selityksiä, ymmärsin kyllä että se kuvastaa ehkä pikemminkin tuntemuksiani ja mietteitäni kuin mitään konkreettista, ja niitä mietteitähän olen kuvannut viime kesän postauksessa oikein hyvin. 

ECCE EGO VI

 Tämä on kuudes osa vanhoista päiväkirjoistani ammentavassa sarjassa. Nyt tullaan vuoteen 1994. Tähän vuoteen päättyvät kalenterimuotoiset päiväkirjani; myöhemmältä ajalta minulla on vielä pari pikku vihkoa sekä tietenkin yli tuhatsivuinen kirjani - "Henkinen Odysseia" - johon tulen myös viittaamaan yhä enemmän koska tässä vaiheessa olin jo alkanut kirjoittaa sitä rinnakkain kalenterimerkintöjen kanssa. Se sisältää pidempiä pohdintoja ja kokemuksia, ja yksi luku kattaa jopa kuukausia (kokosin muistiinpanoja vähitellen, ennen kuin kirjoitin kaiken yhteen). Siitä tulen pakostakin vain irrottamaan sitaatteja sieltä täältä, teksti on liian laaja... 

Tämä projekti tuntuu tällä hetkellä jumittavan; olen ehkä itse hiukan kyllästynyt siihen, mutta on liian paljon liian hyvää materiaalia jotta voisin kokonaan luopua siitä! 

Toistan rehellisesti mitä olen siihen aikaan kirjoittanut, erityisesti henkisistä asioista (ja mistä muusta minä silloin edes olisin kirjoittanut - sehän oli koko elämäni!), vaikka pakko on todeta että nyt tänä päivänä lukiessani noita juttuja, se tuntuu todella nololta! Myöhemmällä iällä olen tavannut samankaltaisia ihmisiä kuin minä olin päälle parikymppisenä, ja kokenut heidät hyvin raskaiksi. Kauhistuttaa ajatella minkälaisen vaikutelman muut ovat minusta tuolloin saaneet! Ei ihme että yhteydenpito tiettyjen ihmisten kanssa alkoi käydä niin yksipuoliseksi, että lopulta annoin sen jäädä kokonaan. 

04.01.1994 Tampereelle Rosenterapiaan; palleani oli taas arka - "pelokas", kavahtaen kun sitä lähestyi. Pääni ei tuntunut mielellään kääntyvän sivuille vaan katsoi ennemmin eteen; siitä tuli mieleen, että katson enemmän tulevaisuuteen kuin elän tässä hetkessä. Sydämen ja niskan välille avautui yhteys. 

06.01.1994 Luin Leadbeaterin kirjan [Mestarit ja polku] kolmessa päivässä: todella mielenkiintoinen, vaikka sisältääkin paljon asioita, joita on vaikea ymmärtää ja sulattaa. Kuinka luotettava hän lienee; hänen kohdalleenhan osui Krishnamurti-episodi, ja vielä väitti Kristuksen eläneen 100 vuotta aikaisemmin ja kuolleen kivitettynä: Ervast todistaa toisin Christosophiassa. 

08.01.1994 Pyrin nyt nousemaan aamuisin varhemmin ylös ja meditoimaan heti alkajaisiksi (toistamiseen illalla). Kamppailuni eläimellisen luontoni kanssa sujuu hyvin; olen ikään kuin henkisesti kohotetussa tilassa - seksuaalienergia virtaa ylöspäin. 

11.01.1994 Jouni [silloinen kaverini] kävi ruokatunnillaan. Vaikutti siltä että hän ei ole ollenkaan ymmärtänyt mitä kirjeelläni ajoin takaa, että harkitsen vakavasti onko ystävyydellämme tulevaisuutta; jos henkinen kehitys vaatii uhrauksia, olen valmis siihen!

12.01.1994 Olen alkanut usein meditoida vielä kolmannen kerran päivässä, puolen päivän jälkeen. Tänäänkin puoli tuntia lausuin AUM-mantraa, ja tuntui että olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. 

14.01.1994 Viime yönä tulin ratkaisuun, että minun todellakin on syytä katkaista siteeni Jouniin, ja olin hyvin huojentunut. En saanut unta näin suuren päätöksen jälkeen. Olisikohan tähän vaikuttanut se että olen jonkin aikaa kantanut mukanani lumihiutaleobsidiaania, joka auttaa eteenpäin henkisellä tiellä, poistaen tuttua mutta jo hyödyttömäksi käynyttä energiaa kehosta ja aurasta tehden tilaa uudelle. 

16.01.1994 "Henkinen Odysseia" on tällä hetkellä tärkeämpi minulle kuin tämä kalenteri; siinä on enemmän minua itseäni - ajatuksiani ja tunteitani. 

17.01.1994 Heräsin jo viideltä: näin mielenkiintoisen unen minusta ja Jounista, täynnä symboliikkaa, joka vahvisti korttien ja riimujen esittämät asiat suhteestamme. Muutamana iltana pyysin unta, joka selvittäisi suhdettamme. Ennen nukahtamista pidin rodokrosiittia ja malakiittia sydämen päällä ja yöllä lapiksen lisäksi aventuriinia; auttaa antamaan anteeksi. 

19.01.1994 Todella ennätyksellinen, koko tämän kuun kestänyt selibaattini - jota olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan - päättyi, koska kysyin korteilta mitä se merkitsee minulle ja nostin "Intohimon". Iltalenkkini vehähti tavanomaisesta 1,5 tunnista liki 2,5 tuntiin, sillä poltin metsässä kaikki Jounin kirjeet menneiltä vuosilta, ikään kuin sinetöimään päätökseni. Rakastan dramaattisia elkeitä, ja toisaalta tämä liittyy samaan prosessiin kuin vanhojen lehtien vienti divariin...

20.01.1994 Kirjoitin jo eilen illalla Jounille kirjettä, jossa kerron päätöksestäni ja siihen vaikuttaneista tekijöistä. 

23.01.1994 ... Tein Jounille sen bioenergiahoidon. Hän oli alkuun epäröivä, mutta jälkeenpäin ylisti että "mahtava kokemus" ja "täytyy kokeilla toistekin". Mikä mielenkiintoisinta, hän oli nähnyt ja kokenut juuri niitä värejä ja mielikuvia, joita visualisoin noin 40 minuutin aikana: punaista, vihreää, sinistä, kotkan tjs., pilviä, kokenut lentävänsä. Myöskin hän tunsi kylmiä väreitä. Aloitin ja lopetin huoneen ilmapiirin puhdistuksella suitsukkeella ja magnetisoidulla vedellä, sekä kävin pesulla. Aluksi meditoin vajaat 15 minuttia ja se todella puhdisti mieleni. Hoidon aluksi pyysin suojelusta ja saada välittää valon voimia, keskityin hetken ennen kuin aloitin. Jouni makasi lattialla, taustamusiikkina Medwynin "Merlin". Käytin myös kiteitä apuna. Ensin värähtelytason kohotus, visualisoin vaaleansinistä taivasta, valkoisia pilviä, putoavan höyhenen, lentävän joutsenen tai lokin sekä itse Jounin leijailevan taivaalla. Sitten visualisoin puron virtaavan hänen lävitseen. Lähetin vihreää valoa pään kautta, punaista jalkojen kautta, vaaleanpunaista rintaan ja hartioihin, jolloin myös kosketin häntä. Vähän myös oranssia solar plexukseen. Lopuksi suojasin auran valkoisella. Tällä kertaa tein siis lähinnä värähtelytason kohotuksen ja auran puhdistuksen. Käytin sanaa "rauha" mielessäni vaaleansinisen kohdalla ja "rakkaus" vaaleanpunaisen kohdalla. Myös affirmaatiota "uskallan astua uuteen ja tuntemattomaan ja tarttua tilaisuuteen kasvaa ja kehittyä" toistin mielessäni ikään kuin Jounin suulla. Oma persoonallisuuteni oli syrjässä ja minä olin puhdas valon kanava! Ehkä tästä vielä ura urkenisi..? 

25.01.1994 Jouni kävi; koko kotimatkan hän tunsi "värinää" selkärangassa, unia oli ehkä tavallista enemmän ja mieliala nyt korkeammalla! 

26.01.1994 Minulle tulee muuten selvästi huono olo keittiössä mikron ollessa päällä, pakko poistua huoneesta; osoitus sen helvetinkoneen haitallisuudesta! 

01.02.1994 Tampereelle Rosenterapiaan... Terapiassa avauduin tällä kertaa enemmän kuin koskaan aiemmin; kerroin minusta ja Jounista, Perheniemestä, bioenergiahoidosta, ystävänsaanti-vaikeuksistani, Kertoessani liian suurista odotuksistani Jounia kohtaan, ihoni reagoi ihottumalla. Kertoessani kuinka syyllistin häntä, vaikka kaikki oli minussa itsessäni, kehoni otti lisää tilaa; hyväksyin jotain itsessäni. Anneli sanoi, että kun näkee molempiin suuntiin (materialisuus/henkisyys), se on tasapainoa! Lopuksi hän vielä antoi esitteitä Reikistä, jota myös tekee, ja sanoi että Tampereellakin pidetään viikonloppukursseja. 

02.02.1994 Soitin ja ilmoittauduin sunnuntaina 20.3. Voi hyvin-lehden järjestämälle Denise Linnin kurssille Helsingissä, "menneet elämät avuksesi" (jälleensyntymisterapiaa). Sitä ennen soitin Tiinalle ja varmistin että voin yöpyä heillä. Puhuin varmaan puolisen tuntia, kun selostin päätöstäni Jounin suhteen, eilistä Rosenhoitoa, bioenergiahoitoani ja lopuksi Jounista näkemääni unta. 

06.02.1994 Jouni kävi noin kello 13.30-17.00... Tein hänelle tunnin bioenergiahoidon. Taustamusiikkina soi Medwynin "Excalibur" ja "Merlin" b-puoli. Tuoksulampussa frankinsence, setripuu ja appelsiiniöljyä. Aloitin taas värähtelytason kohotuksella. Seuraavaksi chakrojen tasapainotus selkäpuolelta, kivet apuna, á 5 min. a) Peruschakra: "maa kannattaa minua", laukkaava valkoinen hevonen. b) Pernachakra: "minulla on vapaus valita tunteeni", kirkasvetinen puro. c) Solar Plexus: kirkas, lämmittävä aurinko. d) Sydänchakra: vihreä kesäinen luonto, avautuva vaaleanpunainen ruusu. e) Kurkkuchakra: sininen taivas, meri, kisailevat delfiinit. f) Otsachakra: "valossa on viisaus", loistava täysikuu yönsinisellä taivaalla. g) Kruunuchakra: "minä olen violettitulen olento", violetti liekki kämmenestä päälakeen. 10 minuutin yleinen vahvistus: kullankeltainen pyramidi Jounin ympärillä, joka lopuksi kohoaa tähdeksi avaruuteen. Auran suojaus valkoisella valolla. Tunsin itsekin virkistyväni hoidon aikana, loppua kohti energia suorastaan tihentyi: tunsin sen värähtelevän Jounin energiakentässä. Hän muisti viime kerralla nähneensä hoidon aikana myös delfiinin ja enkelin (enkelit voivat olla läsnä; delfiinien hoitavista ominaisuuksista oli juttu Voi hyvin-lehdessä). Tällä kertaa Jouni tunsi alussa pään rupeavan kuumottamaan, lento-olo. Kylmänvärähtelyt rinnasta napaan, myöhemmin koko ruumiissa. Pistoa vasemmanpuoleisessa kyljessä alhaalla. Mielikuvat joita hän näki, suurinpiirtein järjestyksessä: haukka, violetti tai indigo usva, mahdottomasti maljakoita, upean näköisiä ja niin paljon ettei osaa muistakaan. Mm. hevosenpäisiä, maapallon muotoinen, yksi kuin suuri lehti, jossa "pähkinäreuna". Myös kultainen maljakko. Niissä oli värjättyä vettä, kaikkia värejä, ei mustaa. Kultaisessa kultaista, maapallossa kirkkaansinistä, hevosmaljakossa ei mitään. Sitten hän näki valkoisen kissan nukkumassa ja tunsi itse olevansa siinä (Möttönen jäi kotiin nukkumaan - telepaattinen linkki?). Nouseva aurinko meren takaa. Kyyhkynen muuttui joutseneksi. Valkoinen hevonen. Parrakas vanha mies, joka hymyili; melkein kuin kuvani Jeesuksesta, mutta vanhempi, pää pyöreähkö. Parta leuan alapuolelle, pähkinän ruskea (mahdollisesti henkiopas). Aurinko uudestaan. Dlfiini taas jossain välissä, ja metsähiiri hangessa. Jouni sanoi haluavansa pitää taukoa tämän jälkeen. 

07.02.1994 Ahtisaari päihitti Rehnin 53.9%/46.1%, vajaan 250 000 äänen erolla - ei mikään valtava rako. Elisabeth olisi ollut edustava pressa, mutta Ahtisaarikin tuo uusia raikastavia tuulahduksia; varmasti pystyn elämään hänenkin presidentin kaudellaan (alkaen 1.3.1994). Ahtisaari on Suomen 10. presidentti. Äänestysprosentti oli 82.

12.02.1994 Tein energiahoidon veljelleni, hänestä vain ei saa jälkeenpäin paljoa irti; näki maiseman (puita ja järven) ja tunsi "jotain" siellä täällä. Äiti ei "viitsinyt" kokeilla.

Illalla meditoidessani Mestarin kuvaa, olin lähellä ruumiista poistumista. Asento tavallista mukavampi, keskityin erityisen tarkasti "kolmannen silmän" kohtaan, kuten Paul Brunton neuvoo. 

13.02.1994 Lyhyellä harkinnalla lähdin Tampereelle: olen jo noin vuoden halunnut nähdä elokuvan "Matkalla Idahoon" (PO: River Phoenix) ja se on nyt uusintaesityksenä Niagarassa: upea elämys, kyllä kannatti pelkästään sen takia. [Aivan liian nuorena kuollut River on minulle ikuisesti merkittävin näyttelijä; hurjaa ajatellakin että uudet sukupolvet eivät ehkä ole kuulleetkaan hänestä tai tunne hänen elokuviaan... joista tärkein Stand by me'n ohella on My Own Private Idaho.]

My Own Private Idaho, nuotiokohtaus,

River Phoenix ja Keanu Reeves

17.02.1994 Annoin Jounille yli kuukausi sitten kirjoittamani kirjeen, jossa vihdoin kerron päätöksestäni ja siihen vaikuttaneista syistä. 

27.02.1994 Olen viime aikoina tehnyt aamuisen voimajuomani vuorikiteistä granaattien sijaan, ja värihoidossa käytän nyt oranssia punaisen sijaan. Yritän nousta niin aikaisin aamulla, että ehtisi rauhassa meditoida ennen kuin äiti nousee kolistamaan. Meditaatiokertani ovat pidentyneet, noin 50 minuuttia sujuu leikiten. Kaksikin kertaa päivässä kyllä riittää. 

01.03.1994 Tampereelle. Rosenterapiassa kerroin syntymäpäiväni fiiliksistä. Käteni "pidättelivät" jotain; Anneli mainitsi luovuuden ja kerroin luovasta kaudestani. Hän kysyi mitä muuta tykkäsin tehdä Perheniemessä, ja mainitsin mm. kävelyretket ja keskustelut, ja ettei nykyään ole ketään jonka kanssa niitä tehdä. Kerroin Tiinasta ja Karista [ystäväpariskunta Perheniemen opistosta], ja että ystävystyn paremmin naisten kanssa kuten tässäkin tapauksessa. Anneli kysyi onko mustasukkaisuutta, ja vähän sellaista olen Karista kuvitellut. Kun kädet vielä pidättelivät jotain ja Anneli kysyi mitä ne haluaisivat tehdä, kerroin lupaamastani hoidosta Tiinalle ja Karille. Ja kun vielä oli jotain, kerroin Karin olleen huonossa kunnossa, ja että todella haluan auttaa! Alussa Anneli kysyi mihin suuntaan jalkani haluaisivat mennä; mieleen tuli tietysti "eteenpäin". 

03.03.1994 Kovan yrityksen jälkeen sain viimein yhteyden "Reikipaikkaan" Tampereella ja ilmoittauduin I kurssille 25.-27.3. Tilat ovat pienet, joten osallistujia on yleensä noin 10 henkeä. Opettajana Hilkka Duncan. Miehiäkin alkaa nykyään olla mukana. Kolme eri tasoa: ei ole kyse siitä, kuinka monta kurssia on käynyt, vaan kuinka paljon kehittää ja puhdistaa itseään ja tekee hoitoja. Energian määrä kasvaa virityksissä, ja koska olen jo hoitoja tehnyt, Reiki auttaa hallitsemaan paremmin energioita oman kehon kannalta. 

08.03.1994 Miksi juuri Reiki? Koska se on niin hyvin tunnettu ja paljon käytetty energiahoitomuoto. Myöskin Reiki-ihmisten keskinäinen yhteydenpito on piirre josta pidän. Sekin, että Reiki on kehitetty (tai "uudelleen keksitty") Japanissa, vaikuttaa: olen varmasti elänyt Japanissa joskus, niin paljon sen kulttuuri kiehtoo, ja vaihtoehtojutuista Reikin ohella myös makrobiotiikka kiinnostaa.

15.03.1994 Yllätyksekseni ja ilokseni Ullalta [ystäväni Perheniemen opistosta] tuli kirje; nukkekoti on hyvin edistynyt - mukana oli valokuva. Hän on lakannut hennaamasta hiuksiaan jotta harmaa on päässyt esiin. Ja mikä vasta uutinen: huhtikuun lopussa Ulla lähtee Findhornin järjestämälle kuuden viikon matkalle Himalajalle (Nepaliin ja Tiibetiin)! Melkein käy kateeksi. Hän kehuu minussa olevan "aimo annos rohkeutta ja peräänantamattomuutta" ja oli mielissään saadessaan kirjekorttini. 

20.03.1994 Muistiinpanoja Helsingistä Denise Linnin kurssilta "menneet elämät avuksesi" Henkisestä Odysseiastani: 

Kaikki ihmiset eivät ole niin visuaalisia, että näkisivät menneitä elämiään. Joku voi myös tuntea, kuulla tai haistaa. Jos ei näe/koe mitään, voi kysyä itseltään: "Jos tietäisin, niin mitä se olisi?" Jos huomaa, että mieleen onkin tullut tapahtuma jostain kirjasta tai elokuvasta, voi kysyä: "Miksi juuri se kirja/elokuva?" Jotkut lähelläni istuneista todella tunsivat ja näkivät asioita. Minä lähinnä tiedostin joitain seikkoja ja kuvitin sen mielessäni. 

[Yksityiskohtaiset kuvaukset ohjatusta visualisaatio-meditaatiosta eivät ole kovin mielenkiintoisia, eivätkä myöskään ns. "menneet elämäni", koska en voi ottaa niitä niin vakavasti. Vaikka edelleen uskon uudelleen syntymiseen, ei sillä ole merkitystä mitä olet ollut - eikä se edes ole "sinä" tarkalleen ottaen. Kauaskantoisin hedelmä tältä kurssilta - jota en silloin tiennyt - oli se, että mukana oli myös henkilö, johon tutustuin seuraavana vuonna, ja joka yhä on pitkäaikaisin edelleen elämässäni oleva ystäväni. Porukkaa oli ison salin täydeltä, joten emme todellakaan nähneet siellä. Hauska "sattuma" kuitenkin.]

Marika Burton - silloinen Voi Hyvin-lehden päätoimittaja - 
tulkkina vasemmalla, sekä Denise Linn.

23.03.1994 Eilen huomautin ettei kukaan ole kysynyt viikonlopustani: aina kun palaa kotiin jostain pää täynnä uusia ajatuksia, innosta puhkuen, törmää välinpitämättömyyden muuriin, joka latistaa fiilikset - siksi pitäisikin päästä pois näistä ympyröistä, jossa kehitykseni ikään kuin taantuu ja jumiutuu paikoilleen. Kerroin lyhyesti, myös kurssista, vaikkei siinä äidin mielestä tietenkään ollut järkeä. 

25.03.1994 Tampereelle... Pienimuotoisempaa ja kotoisampaa kuin kuvittelin, vain neljä henkeä minun ja Hilkan lisäksi. Yksi mies, Justus, joka on kertaaja. Kukin vuorollaan sai ensimmäisen virityksen - hyvin lyhyt, tunsin päässäni jotain. Opettelimme itsehoitoa. 

26.03.1994 Saimme toisen ja kolmannen virityksen; saavat takaraivossani aikaan väreilyä tai "venymisen" tunteen. Teimme ryhmähoitoja, kukin vuorollaan hoidettavana, ja kukin vuorollaan pääpuolessa hoitajana. Tunsin lämpöä ensin vain toisten käsien kohdalla, lopussa koko kehossa. Tapana on halata lopuksi hoitajan kanssa. Rikoin taas yhden rajan kun hoidettuamme Justusta minäkin halasin häntä! Miehen halaaminen ei tuntunut erilaiselta kuin naisen, vain se tunne että nyt tässä tapahtuu jotain ennen kokematonta! 

27.03.1994 Neljäs viritys. Tehtiin lyhyempi hoito tuolilla istuen pareittain vuoron perään: tunsin aivan ihanan "euforian" päässäni hoitaessani! Näin lyhyt aika ja silti oli ikävä palata arkeen: niin kiinteä side ehti muodostua näihin ihaniin ihmisiin, että heitä jo kaipaa! Sanoin haluavani juuri Hilkan II kurssille jo tänä kesänä. Jaoimme niin paljon rakkautta, että jälkeenpäin kaipaan kaikkia niitä lukemattomia halauksia! 

28.03.1994 Halasin sekä Mikaa että äitiä illalla kosketuksen kaipuussani. Nukuin pehmoeläinteni kanssa. Kotona rakkaudenkaipuuni ei oikein saa vastakaikua, siksi kai minulla on ollut kova makeanhimokin, johon kromi ei auttanut: täytyy vain itse jakaa rakkautta ensin. Teen itsehoitoa ja reikitän kaikkea mahdollista. Illalla tein Mikalle Reikihoidon hiukan lyhennettynä, hän kun on niin kärsimätön. Kehui tuntevansa kuumuutta ja sanoi lopuksi olleen ihanaa! Tänään aloitin Vogelin viiden päivän riisipaaston! 

29.03.1994 Tunnen rakkautta kaikkia ja kaikkea kohtaan! Tein Mikalle tunnin hoidon - nukahti heti alussa; tuntui kuulemma hyvältä.

30.03.1994 Kolmas hoito Mikalle. 

31.03.1994 Neljäs hoito Mikalle; alussa hän taas nukahti vähäksi aikaa, mutta oli muuten hyvin rauhaton. 

01.04.1994 Viimeinen paastopäivä, ei mitään valittamista. Tein kiteillä fyysistä kehoa ja energiakenttää puhdistavan hoidon itselleni, ja kylläpä tekikin hyvää: todella tunsi miten sai uusia voimia. 

03.04.1994 Kun Mika illalla halusi halauksen, halasin samalla äitiäkin - ja hyvinkin luontevasti. 

05.04.1994 Ajattelin ensin peruuttaa tämänpäiväisen Rosenhoidon näin pian kurssien jälkeen, mutta menin kuitenkin. Sen sijaan päätin lopettaa toistaiseksi tähän kertaan, enkä vasta ensi kuussa kuten alunperin suunnittelin. Reisissä oli jännitystä, jota itse en kovin hyvin tuntenut: haluan pitää itseni tiukassa kontrollissa etten herättäisi huomiota; siksi yleensä pidätän nauruakin. Rintalihakset vetävät hartioita kyyryyn: mieleeni tuli rakkaudenkaipuuni. Annelin kysyessä keneltä en ole saanut sellaista rakkautta kuin kaipaan, mieleeni tuli ekaksi äiti... Minun lapsuudessani hän kävi vielä tansseissa yms., ja minä sain kulkea vapaasti metsissä kun kaverieni äidit etsivät heitä huolissaan. Halasin Annelia lähtiessäni. Anneli sanoi lopuksi, että jotain minulle on todella tapahtunut. 

09.04.1994 Askartelin Jounille synttärikortin (tai -taulun) Voi hyvin-lehden mietelausesivusta, mukaan halauslippu ja kirje: lahjaksi ehdotan neljän reikihoidon sarjaa - parasta mitä voin antaa! 

Tulee ihanan rento olo kun tekee reikihoitoa itselleen. 

11.04.1994 Kirjoitin nyt Jounille sen kirjeen (reikitän sen ennen kuin suljen kuoreen).

19.04.1994 Vihdoinkin rohkaisin mieleni ja soitin Väinölä-yhteisöön. Heillä on kyllä vapaita huoneita, mutta niitä tarvitaan myös vieraita varten. Joka tapauksessa sanottiin ettei jäseneksi pääsy ole niin yksinkertaista, vaan yleensä pitkä prosessi. Neuvottiin tulemaan tutustumaan ja keskustelemaan perustaja Martta Horjanderin kanssa. 14.5. alkaa viikon kesäkurssi; ohjelmaa pienin tauoin 5-6 tuntia/pv. Mahdollista olla lyhyempikin aika, ja hinta on vapaaehtoinen! Ilmoittauduin heti! Ensimmäinen askel on otettu: vain toimimalla voi tehdä mahdollisuuksistaan totta! 

21.04.1994 Pitkästä aikaa tein vesivärityön: maalasin itseni välittämässä Reikiä, mutta en ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, joten tehnen uuden version aiheesta. Muitakin ideoita on jo mielessä. 

23.04.1994 Minä menen Tampereelle, avartuva ihmiskuva-terapiamessuille.

29.04.1994 Jätin ruuanlaiton tänään väliin, kun en malttanut keskeyttää Ervastin elämäkertaa ennen kuin se oli lopussa. Ervast oli todella vilpitön totuudenetsijä (ja -löytäjä) ja nöyrä opetuslapsi, mutta sittemmin toki myös suuri opettaja ja epäilemättä korkealle kehittynyt sielu. 

07.05.1994 Pitkän suostuttelun jälkeen sain tehtyä äidille reikihoidon. Tunsi sekä kylmää että kuumaa jossain välissä.

08.05.1994 Toinen reikihoito äidille; aluksi: "voi voi ei jaksaisi". Jälkeenpäin: "no ehkä vähän jotain tuntui". Olen ajatellut neljää kertaa, mutta ehkä on paras luovuttaa kun hoidettava on niin vastahakoinen. Hoidon tehokaan ei ole silloin paras mahdollinen. Minua ei osata arvostaa eikä ymmärtää tässä perheessä! 

"Ymmärtävä ihminen on sinulle enemmän sukua kuin oma veljesi, sillä jopa omat sukulaisesi eivät ehkä ymmärrä sinua eivätkä tiedä sinun todellista arvoasi". (Kahlil Gibran)

"Side, joka yhdistää sinut todelliseen perheeseesi, ei ole sukulaisuus, vaan kunnioitus toisten elämää kohtaa ja ilo siitä. Kovin harvoin saman perheen jäsenet kasvavat saman katon alla." (Richard Bach: Illuusio)

09.05.1994 Etelä-Afrikan ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen uusi monirotuinen parlamentti valitsi yksimielisesti Nelson Mandelan maan ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi!

Elämme historiallisia aikoja. Sanotaan, että jokaisen vuosisadan viimeisellä neljänneksellä tulee Suuren Valkoisen Veljeskunnan puolelta joko lähettiläs tai erityinen voimavuodatus: jälkimmäinen vaikutus on minusta selvästi havaittavissa - Saksojen yhdistyminen, Neuvostoliiton hajoaminen, Etelä-Afrikka...

11.05.1994 Kävimme Mikan kanssa illalla pelaamassa tunnin sulkapalloa, hauskaa oli - enemmän vitsailumme kuin itse peli.

12.05.1994 Äiti aloitti lettujen teon aamulla, mutta en halunnut hänen laittavan sokeria taikinaan, mistä väittelimme hetken, kunnes minä jatkoin niiden tekoa.

14.05.1994 Lähdin klo 13 pyörällä Vilppulaan Ihmisyyden tunnustajien kesäkursseille. Tein evääksi asti kasvispurilaisia ja ostin taskuun menevän sadetakin, koska satoi - onneksi vain alkumatkasta, mutta tuuli kyllä haittasi koko matkan, joka kesti viisi tuntia eli tunnin enemmän kuin viime kesänä: olinkin Väinölässä täsmälleen klo 18, jolloin kurssi alkoi - paikka vain oli väärä, sillä minulle unohdettiin kertoa että ne pidätäänkin Mäntän Sampolassa. Ystävällinen tyttö neuvoi tien - kyllä huomaa miten hyvää yhteisöelämä tekee lapsille; tarjosi mahdollisuutta jäädä syömään ja odottelemaan, mutta päätin mennä kuitenkin. Ensin kävin vikapaikassa kun ymmärsin neuvon "Serlachiuksen taidemuseosta vastapäätä" liian kirjaimellisesti. Perille päästyäni oli menossa kertomus Blavatskyn elämästä, sitten musiikkiesitys ja yhteislaulua, jonka jälkeen syötiin: tarjolla oli leikkelettä yllätyksekseni. Varsinainen ruoka oli kalaa. Kaikki tulivat kättelemään ja tervehtimään vuorollaan, todella sydämellinen vastaanotto! Myös Martta Horjander tervehti - nuorempi/nuorekkaampi kuin kuvittelin; hiukan pulskahko. Häntä tunnutaan pidettävän henkiseen tietoon päässeenä opettajana. Väinölästä löytyi majoitus - sinne kun jätin reppuni - ensin oli tarkoitus jakaa huone, mutta sainkin ihan oman! 

15.05.1994 Käsiteltiin pitkään J.R. Hannulan kirjasta "Kysymyksiä ja vastauksia III" kysymystä pahan vastustamattomuudesta. Aina välillä musiikkia. Illalla pari esitelmää, mm. "teosofia - vaihtoehto kirkonopille", ja hauska kuvaelma. En ole vielä paljoa saanut tästä irti, enkä ole oikein päässyt sisään joukkoon. Sisäänpäinlämpiävää porukkaa. Muut ovatkin tuttuja keskenään, minä olen uusi kasvo. 

16.05.1994 Aurinko paistoi taas sen verran että rohkenin pyöräillä Sampolaan, eilen sain kyydin. Ohjelma sujui tuttua kaavaa. Illan esitelmänä mm. H.S. Olcottista. Päiväohjelma tuppaa olemaan vähän haukotuttava ja puuduttava. Hyvä kun tulin, on nimittäin herännyt vähän epäilyksiä - ei tietenkään aatetta kohtaan, eikä Ihmisyyden tunnustajiakaan, ja uskon yhä että yhteisöelämä tekisi minulle ihmeitä (Perheniemen kokemusten valossa), mutta onko juuri tämä minun juttuni? Minullahan on intressejä moneenkin suuntaan. Yhteisön keskittymisen teosofiseen aatteeseen voi nähdä sekä hyvänä että vähemmän hyvänä. Onhan yhteisö toiminut jo yli vyosikymmenen, kun taas moniaatteellinen (tai aatevapaa) Suvikumpu-yhteisö hajaantui vain vuoden yhdessäolon jälkeen. Toisaalta ulkomailla Findhorn sen kuin porskuttaa. Mieleen tuli myös että karmahoroskooppini lienee oikeassa että uskonnollinen asenteeni on pääasiassa älyllinen: minulla on enempi taipumusta teologiseen todisteluun kuin käytännön elmässä toteuttamaan aatetta. Mutta niinhän tulisi elää kuin saarnaa! 

Kylmän materialistisesti täytyy todeta että antoisinta on mahdollisuus ostaa kirjallisuutta. 

17.05.1994 Tänään Martta sanoi minulle: "Mitä se tämä poika tekee, kun ei minkäänlaista virettä näy olevan? Minä luulin että se on kiinnostunut tästä kurssista, mutta taitaa olla omat kiinnostukset." Mitäpä tuohon olisi voinut sanoa. Kuulin myöhemmin erään ihmisen puhuvan hänelle miten nyt on virkeämpi kuin kahdella edellisellä kurssilla, ja Martta totesi että mitä useammalla kurssilla on, sitä virkeämmäksi tulee. Lieneekö jokin energiajuttu? Minäkin olen hyvin unelias: ensim. yön nukuin katkonaisesti vieraassa paikassa, mutta sen jälkeen syvemmin kuin kotona. 

18.05.1994 Tänään lähdin kotimatkalle heti aamusta. Jätin 300 markkaa huoneeseeni vapaaehtoisena maksuna ja lähdin ihan hissukseen, vain yhdelle naiselle mainitsin asiasta - koska hän kysyi! Olin jo etukäteen päättänyt lähteä viimeistään keskiviikkona ellen viihdy loppuun asti, joten se ei suoranaisesti liity siihen että nyt olisi tullut minun vastausvuoroni kesäkurssikysymykseen. 

19.05.1994 Olen koko päivän kirjannut Väinölän kokemuksiani Henkiseen Odysseiaani. 

25.05.1994 Tein rentouttavan chakrameditaation illalla kivet apuna: tunsin ruusukvartsin sydämen päällä lämmenneen huomattavasti!

26.05.1994 Pelasin Mikan kanssa sulkapalloa ja olin kuolla nauruun hänen juttujensa takia. 

27.05.1994 Soitin illalla Tiinalle ja vastoin alkuperäistä suunnitelmaani olisin mieluusti tullut yöksi heille niin ei olisi kiire mihinkään - kuten Tiina viime sunnuntaina ehdotti - mutta heillä olikin juuri ollut kova riita ja tilanne edelleen jännittynyt ja ratkaisematon. Sääli, näin ollen emme edes tapaa huomenna. Täytyy lähettää heille paljon vaaleanpunaista valoa. 

28.05.1994 Helsinkiin kansainvälisille korukivimessuille vanhalla kaapelitehtaalla, lähinnä erityisen "mystiikkanäyttelyn" houkuttelemana, joka osoittautui pettymykseksi - niin vähän näytteilleasettajia; kiviä taas saa nähdä muuallakin. Valon Polku oli myös paikalla, joten otatin uuden aurakuvan: nyt olikin tapahtunut suuri muutos edelliseen nähden (aurahan toki muuttuu jatkuvasti, ja tämä kuva näyttää vain yhden tason siitä), paljon vihreää kropan ympärillä merkiten muutosta joko ajattelun tai käytännön tasolla: muutoksen pitäisi ilmeisesti heijastua käytännön elämään asti. Pään yllä voimakas oranssi, parantava voima. Ylhäältä suoraan päähän tulee indigo "tiedon virta", jonka ympärillä valkoisella näkyy vahvasti sielun asema. Imartelevaa ainakin. 

Aurakuva 28.5.1994

06.06.1994 ...Otatin valokopioliikkeessä suurennoksen Reiki-logosta, jonka sitten kotona piirsin läpi toiselle paperille, liimasin kartongille, leikkasin ja rei'itin kuviot irti, ja piirsin sen läpi logon kangastussilla valkoiseen paitaani, viimeistellen vapaalla kädellä. 

10.06.1994 Tein saunassa vaaleita hiuksia kirkastavan huuhtelun kehäkukka-keitteellä + omenaviinietikalla. 

13.06.12994 Käytin paljon aikaa tehdäkseni listoja, kuten mitä onni on minulle nykyisessä elämäntilanteessani yms. sekä vastatakseni kysymyksiin, tyyliin: "Mitkä asiat menneisyydessäni ovat vaikuttaneet elämääni kaikkein negatiivisimmin?"

14.06.1994 Tein numerologisia laskelmia lainaamani kirjan perusteella. 

17.06.1994 Tv-sarjassa "Kuuma piiri" oli jakso, jossa poliisi paljastuu homoksi ja tämä aiheutti kitkaa työtovereitten kanssa; en ole pitkään aikaan seurannut sarjaa, mutta tällaiset juonet kiinnostavat aina. 

Illalla meditoin intensiivisesti noin 50 minuuttia ja koin sen miellyttävänä. Viime aikoina olen meditoinut yleensä puoli tuntia kerrallaan. 

18.06.1994 Meditoin tänään kaksi ylimääräistä kertaa: ensin keskittymällä kynttilän liekkiin vuorikiteen läpi, ja sitten myöhemmin chakrameditaatio musiikin ja kivien avulla.

19.06.1994 Tänään ylimääräisenä ohjelmana kehon ja energiakentän puhdistus kiteillä (tekee terää!) sekä värimeditaatio. Metsälenkilläkin tein harjoituksia, mm. taolainen meditaatio seisaaltaan, tavanomaisempi meditaatio keskittyen ensin linnun ääneen, sitten läheisen männyn latvaan. 

24.06.1994 Juhannusaatto. Kuukaudenpäivät suunnittelin pyöräileväni tänään Vilppulaan katsomaan Väinölän uuden näytelmän ensi-iltaa klo 18. Eilen näytti ettei onnistu, mutta nyt oli ihan hyvä ilma - suorastaan kuuma, vaikka tuulikin miellyttävästi ja välillä meni aurinko pilveen. Muistaen viime kerran, lähdin kaiken varalta jo 12.30, mutta kuinka ollakaan, tein ennätyksen: olin Vilppulassa kolmessa tunnissa! Odotusaika kului kirjoja katsellessa ja kotikahvilassa limsaa ja jätskiä nautiskellen. Ostin Ervastin "Salatiedettä omin päin", H.P.B:n "Hiljaisuuden ääni", Mabel Collinsin "Valoa tielle". Muuten, tullessani pihaan siellä oli tuttua talon väkeä, ja kuulin sanottavan, "tuolta tulee taas se poika." Kuulosti vähän negatiiviselta, vai kuvittelinko vain? Näytelmä "Kolme puuttuvaa sanaa" kertoi kansalaissodan ajasta 1918, ja miten J.R. Hannula ratkaisi sotakysymyksen. Päähenkilö oli kuitenkin muuan Aino. Yksi filmirulla tuli täyteen. Kesti 1,5 tuntia ja lähdin heti paluumatkalle; yltynyt tuuli haittasi. Olin jo etukäteen iloinnut mahdollisuudesta viettää juhannusyötä hissukseen pyöräilemällä. Näin monia kokkosavuja. Liikennettä riitti yöhön asti. En nääntynyt ihan niin kuin viime kesänä, vaikka loppumatkasta silmät meinasivat väkisin painua kiinni, ja olin niin hikinen että paleli puserosta huolimatta. Mennen tullen toistelin mielessäni Jeesuksen rukousta mantrana (Vaeltajan kertomukset); ehkä se antoi voimaa. Rukoilinhan viime kesänä Valamon jälkeen kävellessäni Heinäveden asemalle ja uskoin sen auttaneen. Kuten lähtiessäni arvelin, olin kotona jälkeen keskiyön. Äiti valvoi kun ei uskaltanut mennä nukkumaan, "kun on kaikenlaisia roistoja liikkeellä näin juhannuksena". 

Näytelmä on päättynyt Väinölässä 24.6.1994

29.06.1994 Kirjoitin eilen kohteliaan muistilapun keittiöön, jossa pyydän hiljaisuutta aamumeditaationi ajaksi alkaen klo 9, ja se vaikutti tänään tuottaneen tulosta; keskittyminen oli huomattavasti helpompaa. 

01.07.1994 Avartuva ihmiskuva-kesäpäiville Lautsian lomakeskukseen Hauholle... Huoneeni Mäntylä-nimisessä talossa nro 4, kämppiksenä ihan symppis nuori etunimikaima... Klo 19 aloitimme "Kuntolan" salissa mm. hiljentymisellä. Ihmiset saivat sitten kertoa itsestään, jota jatkettiin illalla kahvi/tee-tauon jälkeen. Sitä ennen maaäiti-meditaatio, joka on Valonkantajien päätoimintamuoto; joka ilta 21-22 välillä jos kotona meditoi, on osallisena suuremmassa ketjussa. Juttuja jatkettiin puoleenyöhön, ja senkin jälkeen meni moni vielä nuotiolle - itse en jaksanut. Tunnistin mm. Ultrapäiviltä tutun parantajan Vilppulasta, Helena Jantusen, sekä Ullan ystävän, Pirjon! Unohdin mainita että aivan ensimmäisenä vaihdoimme "halauslippuja" kahden vierustoverin kanssa - ja halasimme! 

02.07.1994 7.30 aloitimme jumpalla pihamaalla; tein oman Tai Chi'ni perään. 9.00 eniten täällä odottamani, eli kosminen palvelus, ja olihan se vaikuttava seremonia, sisältäen mm. musiikkia, invokaatioita, visualisointia. Vetäjä Tarja Wilson (ottaa pian äitinsä tyttönimen) oli tyylikäs näky valkoisessa kaavussaan violetin vyön kera. Lopuksi kuulimme kasetilta Ananda Tara Shanin siunauksen, menimme piiritanssia, halasimme muutamaa lähellä olevaa. 

Sitten Alva Karppinen puhui rakkauden ja valotyön merkityksestä. Lounaan jälkeen Tarja Wilson esitelmöi "yhteisestä voimastamme", käsitellen mm. säteitä ja mestareita. Yhteistä Summit Lighthousen opeille oli ainakin se että Jeesus olisi siirtynyt maailmanopettajaksi Kuthumin kanssa, ja hänen tilalleen 6. säteen johtoon tullut mestari Nada. Kuulemma Maitreya tulee fyysisesti noin 500 vuoden kuluttua, ja valmistaa tietä noin 20 ihmisen kautta, joista kaksi on Ananda sekä Sai Baba; loput ovat ehkä vielä lapsia tai syntymättä. Seuraavaksi menimme ulos yrttejä katselemaan, sitten paneelikeskustelu henkisiä liikkeitä yhdistävästä totuudesta: paljon puhetta herätti kysymys, "miksi Jumala tarvitsee kanavan viesteilleen?" Nyt menin iltanuotiolle. 

Avartuva ihmiskuva-kesäpäivien paneelikeskustelu

03.07.1994 Meditaationa puja eli rukousmietiskely. Teosofisen seuran edustaja esitelmöi fyysisen kehon transformaatiosta alkemian valossa. Markku Manninen antoi esitti astrologian ajatuksia mm. vesimiehen ajasta. Viimeisenä kahvin jälkeen planeettamietiskely (Neptunus) Shan Taran (nykyinen Ananda Tara Shan) kirjasta "17 askelta täydellisyyteen". Tuntui tehokkaalta!

04.07.1994 Eilen eräs Tuulikki näki Tai Chi-harjoitukseni ja sanoi sen menneen "kuin linnun lento". Hän jotenkin arvasi minun käyneen Väinölässä ja kyseli, koska oli itse menossa teatteriin ja ehkä tutustumaan pitemmäksikin aikaa. Eräs Oili taas sanoi näkevänsä minut buddhalaismunkkina hiljattaisessa inkarnaatiossa - juuri kuten koin Denise Linnin kurssilla! Hän kertoi Valonkantajien viettäneen kesäpäiviä Virtain perinnekylässä jokunen vuosi sitten. Virroilla kuulemma on "Vuorela" tjs. ametistikallio, joka on toiminut avaruusaluksen laskeutumispaikkana (sieltä oli löydetty ametisti siis). 

06.07.1994 Soitin ja ilmoittauduin illalla Vapaan Katolisen kirkon hiljentymispäiville Kreivilän lomakodissa Matkussa 22.-24.7., jonne jo viime kesänä olisin halunnut. Yövyn teltassa - sää toivottavasti on suosiollinen.

07.07.1994 Pyöräilin Ähtärin eläinpuistoon aikani kuluksi, kuten jokakesäiseen traditiooni kuuluu. Mikan seura olisi ollut ihan kiva muuten, mutta matkat hänen kanssaan ovat hankalia. 

14.07.1994 Lähdin pyöräilemään Kuortaneen urheiluopistolle Ultrapäiville klo 9.30. Vastaanotossa jouduin jonottamaan reilun tunnin, joten menetin avaussanat klo 13.30. Otin puolihoitopaketin (telttapaikka, aamupalat, yksi ateria/pv)... Klo 14 Irma Weisen kertoi henkiparannuksesta tänään; välillä keskityimme yhdessä välittämään parantavaa voimaa hänen veljelleen, astrologi Heikki Heimolalle, jonka syöpä on puhjennut uudelleen. Klo 18 "ykköspesässä", jossa on pieni kahvion tapainen, suomalaista kalligrafiaa, ja Jani-Mikael Marosin & Aulis Nurmisen kivinäyttelyt, esitelmöi lyhyesti Summit Lighthousen edustaja - piristävää uskonnollista paatosta vaihteeksi. Kävi ilmi mm. että järjestö suhtautuu myönteisesti mormoneihin - opissa kuulemma on jotain yhteistä ja enkeli Moroni [tässä olin erehdyksessä kirjoittanut Mormon, mikä olisi tietysti vain looginen oletus] ei ollut kukaan muu kuin mestari El Morya (nämä toi esiin mies joka kysyi asiasta)! Liikkeen piirissä varaudutaan atomisuojin ja ruokavarastoin "tuleviin katastrofeihin" (jotka tokin on vältettävissä ihmisten toimesta). Elisabeth Clare Prophet sain vähän aikaa sitten terveen poikalapsen, 56-vuotiaana! 

Klo 19 Bey Heng: "elämänkatsomus elämän suolana." Klo 21 (- 24) jakauduttiin kolmeen keskusteluryhmään: valitsin kosmiset ystävät Kuortanehallissa. Pääasiassa Kalevi Riikonen esitelmöi. Sivusipa jopa mestareita ja seitsemää sädettä. Välillä virkistävä värimietiskely. 

15.07.1994 Hiostavaa on ollut, lämpöennätykset rikottu (32 astetta). Kävinkin aamulla suihkussa ja saunassa uimahallissa klo 7; sain olla rauhassa, mutta altaaseen en kuitenkaan uskaltautunut. Sen sijaan kävin kyllä järvessä myöhemmin päivällä! Kello 10 Alva Karppinen: unien kautta itsetuntemukseen. Kello 14 Aulis Nurminen: maa- ja vesisäteilyt. Kello 19 Penttinen - Karlsson: kuinka saavutamme yhteyden galaktiseen perheeseemme? Sen sijaan menin katsomaan USA:ssa NBC:n 1.3. esittämän dokumentin profetioista; Nostradamus, Cayce ym. vuosituhannen vaihteeseen osoittavat nmonet katastrofiennusteet. Filmissä oli pätkä Summit Lighthousen Royal Teton Ranchilta. Järjestön edustaja sen esittikin miniluentonsa jälkeen (chakroista). Jokin tuossa Summitissa pistää vastaan; kuulinkin sivusta että järjestössä sallitaan vain annettu opetus, muuta ei siihen saa sekoittaa. Valitsin Alvan unet-keskusteluryhmän: aika loppui jo 22.30, kun piti poistua Kuortanehallista hälytyslaitteiden takia. Rantasaunassa vapaata keskustelua 1.00 asti. Helena Jantunen kutsui paikalle avaruusystäviään, ja kun mm. minäkin vasemmalla kädelläni tunnustelin näiden kenttää, tunsin melkein epämieluisan "paineen" käsivarresta sydämeen, kunnes Helena päästi ystävänsä pois! 

16.07.1994 Virkistävä sadekuuro aamulla. 10.00 Jukka Hirvensalo: rakastava, myönteinen viisaus meissä; yleisö sai todella nauraa, niin humoristista. Eräs nainen muisti minut Valamosta viime kesältä - minä en häntä. 14.00 Esko Jalkanen: Atlantis ja Kalevala. 19.00 Esko Mustosen juontama musiikkipitoinen Ultra-ilta: mm. taikuri Al Dante esiintyi ja valitsi minut avustajaksi (apua!) ensimmäiseen korttitemppuunsa. Unohti palauttaa kelloni, jonka alussa vei ovelasti - jouduin tivaamaan sitä jälkeenpäin. Noloa. 

Ultrapäivien osallistujia ryhmämietiskelyn jälkeen 16.7.1994

17.07.1994 10.00 Matti Luoma: New Age, tiede ja kirkko. 13.30 Alva Karppinen: ihmisten yhteisö - uusi tapa elää. Päätössanat noin kello 15. Ostin Jani-Mikael Marosilta kaksi pientä vuorikidettä, ametistikiteen, ruusukvartsin (Tiinalle & Karille) ja kaksikärkisen vuorikiteen itselleni. Ultralta ostin Alice A. Baileyn "Tutkimus valkoisesta magiasta tai oppilaan tie." Paljon muuten samoja naamoja kuin Lautsiassa pari viikkoa sitten. 

18.07.1994 Äiti soitti [kotiin, sisarensa luota, jossa olivat. Ei ollut muuta kuin lankapuhelin!]; Mika on jo kovasti kysellyt minua - ja minä kun en ollenkaan kaipaa heitä, päinvastoin, olen nauttinut tästä yksinäisyydestäni! Pikku sateesta huolimatta lähdin pyörällä Haapamäelle noin klo 14.30. Perillä olin viiden maissa. Mietin kyllä viitsisinkö, vai jäisinkö nauttimaan viimeisistä rauhallisista hetkistäni vähään aikaan. 

19.07.1994 Tänään ilma oli taas hyvä, joten saatoin Mikan kanssa käydä [Haapamäen]  höyryveturipuistossa, vaikka eihän siellä juuri mitään ole - resiinat ja pienoisjuna. Höyryveturikin ajelee edestakaisin nyt vain viikonloppuisin. Ennen tätä kävimme tehtaanmyymälässä ostamassa paljon makeisia - voi hampaita ja haimaa! Myöhemmin kävimme pelaamassa pienoisgolfia tunnin verran. Pihalla olemme myös pelanneet "golfia" Mikan ostamilla leikkivarusteilla (lasten rihkamaa), sekä ruiskineet vesipistooleilla. 

20.07.1994 Tänään lähdin polkemaan kotiin noin klo 13 - 15.30. 

21.07.1994 Eilisestä alkaen koko tämän päivän olen kirjoittanut Henkiseen Odysseiaani lukua Avartuva ihmiskuva- ja Ultra-päivistä. 

22.07.1994 Suomen Vapaan Katolisen Kirkon hiljentymispäivät Matkun Kreivilässä. Aamuautolla Tampereelle, junalla Humppilaan klo 10-11. Taksilla perille. Olen ainoa telttailija. Ensin päivällä oli jopa helle, illemmalla kuitenkin satoi. 18.30 erillisessä kirkossa päivien avaus ja selvitys illan seremonioiden sisäisestä merkityksestä. Kaste- ja konfirmaatiotilaisuudet, ja parantamispalvelus: minäkin menin - voideltiin öljyllä otsa, päälaki, kaula ja niska (jotta chakrat hetkellisesti avautuisivat): "Kristus, Jumalan poika, vuodattakoon parantavan voimansa yllesi ja täyttäköön sinut rakkautensa valolla." Lausuin muiden mukana synnintunnustuksen ja lauloin Veni Creatorin ennen tätä. Lopuksi piispa kosketti sauvallaan päätä, ja vähän myöhemmin nautin elämäni ensimmäisen ehtoollisen! Iltahartaus. Makuupussi-pahus pääsi kastumaan hieman. Hyttyset syövät täällä enemmän kuin koko kesänä yhteensä. VKK on hyvin hierarkinen ja autoritäärinen, eivätkä naiset pääse hengellisiin virkoihin - Leadbeaterin mukaan eivät edes kestäisi välitettäviä voimia; seremoniat on suunniteltu miehille.

23.07.1994 Aamuhartaus kello 8. 10.00 HÄÄT. Messun sisäinen merkitys, messu (Pyhä Eukaristia): osallistuin taas ehtoolliseen. Rakennetaan henkinen temppeli voiman vuodattamiseksi maailmaan. 14.00 Paneeli päivien teemasta, "puhtaus ja viisaus". 16-19.30 mahdollisuus hiljentymiseen kirkossa, Hostia (ehtoollisleipä) esillä - sitä pitää jonkun vahtia koko ajan: minä olin vapaaehtoisena 17-17.30 (mietiskelin, kuten myös illalla erityisessä hiljentymismajassa). Saunan jätin väliin. 19.30 Sakramentin siunaus, kulkue luontoon (vuodatetaan voimaa Hostian välityksellä). Rohkaistuin jo laulamaan muiden mukana. Illalla eräs nainen kutsui palvelukseen milloin satun Hesassa käymään, oli jopa valmis noutamaan minut jos en löydä osoitetta. Kertoi innostavan tarinan sepästä, joka elämänsä tutki teosofiaa, mutta ei löytänyt muita kiinnostuneita. Hänen kuoltuaan kaupunkiin perustettiin loosi, ja kiinnostuneita alkoi olla: hän toimi inspiroivana kanavana tälle. 

VKK:n hiljentymispäivien alttari, Hostia esillä.

24.07.1994 Aamuhartaus, 10.30 juhlamessu, 14.30 piispan sana, n. 15.00 Sakramentin siunaus. Sanoin monille tulevani ensi kesänä jälleen. Minulle yritettiin järjestää kyyti Tampereelle, mutta ei onnistunut. Sen sijaan sain kyllä kyydin emerituspiispa Auvolta Humppilan asemalle, jonne vaivoin löydettiin. Juna Tampereelle 18.00. Huomionarvoista, että en Kreivilässä enkä sieltä lähdettyäni tuntenut jännitystä ja hermostuneisuutta toisin kuin kahdella edellisellä reissulla! 

25.07.1994 Pyöräilin Virroille. Kirjastosta Platonin Teokset 3 ("Pitojen" vuoksi, jossa sivutaan homoseksuaalisuutta)...

27.07.1994 Olen ylittänyt "tuloni" moninkertaisesti tässä kuussa, mutta en kadu - kokemusten kerääminen on tärkeämpää kuin raha. 

30.07.1994 Pitkän suostuttelun jälkeen suoraan sanottuna raahasin väkisin Mikan kanssani pyörällä Peränteelle uimaan, vain n. 45 min matka. Mika alkoi viihtyä niin hyvin, ettei olisi halunnut ollenkaan lähteä pois, vaikka kesti ennen kuin hän uskaltautui kastautumaan polvia syvemmälle. Rankka sadekuuro ei haitannut, eikä se kun paarmat kiusasivat vähän väliä. Viivyimme lopulta neljä tuntia, eli kunnes samalle rannalle tuli porukkaa. 

31.07.1994 Luonnostelin myöhään yöhön kirjettä Jounille, jonka lähettänen vasta ennen joulua. Pahoittelen että hän ei ilmeisesti enää halua olla missään tekemisissä kanssani, ja pyydän anteeksi jos olen loukannut häntä. 

01.08.1994 Kävin pitkästä aikaa metsälenkillä; tankkasin voimaa puista Esko Jalkasen neuvomalla tavalla: pyydät puulta energiaa, sitten halaat esim. mäntyä tai seisot katajan vieressä pidellen oksasta ja odotat viisi minuuttia. Kymmenen minuutin tauko ennen seuraavaa puuta vähintään kymmenen metrin päässä. Seitsemän puuta/päivä seitsemänä päivänä, sitten kahden viikon tauko. Myös kivet ja kannot käyvät. 

11.08.1994 Vanha idolini Hanoi Rocks-ajoilta, Michael Monroe, keikkailee Suomessa uuden kokoonpanonsa Demolition 23 kera, johon kuuluu toinenkin ex-Hanoi, Sam Yaffa, sekä vakinaista kitaristia tuuraamassa Nasty Suicide. Radio Mafiassa on tänään vietetty "vapautuspäivää", eli paljon gay-asiaa. 

14.08.1994 Lähtö Frantsilan talkooleirille. Tänään on poikkeuksellinen sunnuntai, monet kaupat ovat auki, jopa 10-18. 

15.08.1994 8.30 esittely sinisessä salissa, sitten töihin! Kitkettiin siankärsämöt ja aloitettiin mäkimeirami. Kovaa työtä, mutta muistaapa millaista se on, työttömänäkin (vaikka työpaikkani ovat olleet kirjoituspöytähommia). Ja kun on kerran luomuviljelyä opiskellutkin, on hyvä joskus päästä käytännön töihin. 

16.08.1994 Minulla on oma tiivis ohjelmani: nousen kello 6; aamupesu, meditaatio, reiki, silmäjumppa, Tai Chi - menee aivan kello 8 saakka. Minut olisi pantu pihatöihin, mutta sanoin että haluan vain pellolle. Hallanvaaran takia korjattiin siankärsämöä ja basilikaa. Rosenhoitajani moikkasi minua yllättäen - hän oli Bach-kurssilla. Eräs nainen muisti minut Ultra-päiviltä. 

17.08.1994 Aamumeditaationi venähti itsestään noin 50 minuuttiseksi, kuunnellessani korvalappustereoilla talon kasettia, kirkkomusiikkia. Yhdessä vaiheessa tunsin ikäänkuin olevani "laajempi kuin ruumiini". Täällä on myös eräs Jaana, joka on ollut Perheniemessä ja tunsi Riston, Helenan sekä Ullan. Kuten eilenkin, puoli päivää kitkemistä, puolet sadonkorjuuta. Uuvuttava helle! Lähdin mukaan iltaretkelle: ensin Timin männylle (noin 7 km), joka on mahdollisesti ainakin 350 vuotias. Lähestyimme sitä tunnustellen energioita, ja se todella alkoi tuntua hyvin voimakkaasti - eräs toinen huomautti siitä samassa kohdassa jolloin minäkin tunsin! Sieltä uhrilähteelle (noin 40 km), josta otettiin ämpärikaupalla vettä mukaan, ja monet kävivät kastautumassakin. 

Timin mänty.

19.08.1994 Matkustin kuten suunnittelin. Piia kitteli minua "maailman nopeimmaksi kitkijäksi". Hesassa kävin Era Novassa, mutta päätin olla ostamatta mitään. Kello 14.30 bussilla Suvikumpuun, pysäkki Espoon ja Vihdin rajan jälkeen. Siinä jäi myös Suvikummun asukas, joka opasti minua. Kaunis hirsitalo kauniissa maisemassa. Osoittautui että Reiki II on henkilökohtaista opetusta, eli olen ainoa. Sain ainakin puhua enemmän kuin koko viikolla. Toisin kuin luulin, symbolit saa piirtää itselleen, hyvä niin. Niitä käytetäänkin vain kaukohoidossa, eikä välttämättä tarvitse sopia aikaa ja pyytää lupaa hoidettavalta. Visualisointi ei ole välttämätöntä, valokuvaa voi käyttää käsien välissä, mutta ei välttämättä. Illalla alkoi Reiki I, minun lisäkseni kolme naista ja yksi mies - hän ja eräs naisista talon väkeä. Suvikumpu ei enää varsinaisesti ole yhteisö, väliseiniä rakennetaan konkreettisesti. Yksi viritys minulle päivällä, poikkesi I:stä, symbolit piirrettiin käteen. 

20.08.1994 Talossa on vatsatautia, asuntopuoli on ihan sairaskotina nyt. Teimme ryhmähoitoja ja kun minua hoidettiin, tapahtui jännittävä tunteenpurkaus, jollaista Rosenhoito ei koskaan saanut aikaan: sisältäni nousi vastustamaton nauru - vähän aikaa ihan hysteerisesti hohotin, niin paljon olenkin sitä pidätellyt! Sen jälkeen alkoi kurina suolissa - rentouduin kuulemma paremmin kuin kukaan muu. Olo oli ihan erilainen jälkeenpäin - miellyttävällä tavalla. Vähän tuli outoa nykimistä lihaksissa koko kropassa. 

21.08.1994 Yö oli rankka, kamppailin alkavaa vatsatautia vastaan, kuten luulin. Reiki helpotti myöhemmin. Aivan selittämättömästi minua alkoi kovasti itkettää ja sulkeuduin vessaan. Oivalsin, ettei tämä olekaan tavallinen vatsatauti, vaan Reikin aiheuttama puhdistusprosessi. Eilinen naurukin kumpusi vatsan pohjasta, ja itkettyäni oli kuin möykky olisi poistunut vatsasta. 

22.08.1994 Ei kuumetta, olo kaiken kaikkiaan parempi. Aloitin oman elämän puhdistuksen kaukoreikillä: äidin odotusajasta lähtien aina vuosi kerrallaan viikon ajan, eli noin puoli vuotta. En viitsi puhua [kotona] mitään viikonlopusta, sama kuin puhuisi seinille. 

23.08.1994 Tänään tein paljon harjoituksia. Mm. lausuin uudella innolla joskus viime vuonna lopettamaani violettiliekin mantraa. Kirjoitin affirmaatioita, mikä kuulemma on on tehokkain tapa käyttää niitä, sekä tein listan ihmisistä, jotka ovat loukanneet minua ja kuinka: sitten vain rypistin, poltin, revin sen - se todella teki hyvää! (Piirsin myös voimasymbolit paperiin, kuten Hilkka neuvoi.)

29.08.1994 Tilasin Summit Lighthousesta puhelimitse kasetin Jesus Vigil: Watch with me (1,5 tunnin vigiliapalvelu, lauluja ja rukouksia) sekä näytteen Elizabeth Prophetin haastattelusarjasta "sisäisiä ulottuvuuksia". 

04.09.1994 Kun ehdin, mikä ei ole usein - ihme kyllä - teen meditaation jatkona ylimääräisiä harjoituksia: yritän tahdonvoimalla liikuttaa tulitikkuaskia, vastaanottaa automaattikirjoitusta, ja nähdä ruukkupaprikan auran. 

12.09.1994 Nuoren yrityksen peruskurssi alkoi 10.00 kauppaoppilaitoksen auditoriossa. 

13.09.1994 Nyt on onneksi viikon tauko, mutta läksyjä tuli paljon.

17.09.1994 Tänään tein kolme tuntia läksyjä: laadin SWOT-analyysin ja liikeidean itselleni - ja jopa pidin siitä! Kuitenkin siinä oli vasta 1/3 läksyistäni.

18.09.1994 Tänään sitten pyöräilin Virroille, kansalaisopiston piirustus- ja maalauspiiriin. Olin ekana paikalla (klo 14-19 joka toinen viikonloppu). Nyt lähinnä opettaja kertoi akvarellimaalauksesta, katsottiin toisten mukanaan tuomia valmiita töitä, käytiin kaupungintalon näyttelytilassa katsomassa näyttelyä. Meitä oli kaikkiaan 18 henkeä. Lisäksi vielä piirrettiin malliksi tuotuja kasveja. Ei oikein minun alaani: horsma näytti niin mitäänsanomattomalta yksinään, että lisäsin sen viereen keijun. Opettaja kutsui sitä satukuvaksi, mutta minähän uskon luonnonhenkiin yhtä vakaasti kuin vaikka humanoideihin. 

21.09.1994 Seminaaripäivä, alkaen klo 8.05 yhdessä luokassa. Kirjanpitoa ja tilinpäätöstä yms. Aloin jo huolestua että tämähän on ymmärrettävää, mutta iltapäivällä alkoi taas heprean opiskelu. 

22.09.1994 Tein toissapäiväisen luonnoksen pohjalta akvarellin, ja täytyy sanoa että vasta nyt minä todella ylitin itseni!

23.09.1994 Seminaaripäivä; päivä pääsi niin hyvin alkuun kun tunnit alkoivat vasta 12.10, ettei olisi huvittanut lähteä ollenkaan ikävystymään. Onneksi vain neljä tuntia. 

24.09.1994 Tampereelle kertaamaan Reiki I:stä Hilkan kurssille Reikikodossa. Kolme naista, kaikki ensikertalaisia Reikissä. 

25.09.1994 Kaksi naista, äiti ja tytär, jotka olivat Suvikummussa, tulivat myöhemmin päivällä. Myös neljäs kertaaja tuli. 

Reikipiirroksiani: vas. opettajani Hilkka Duncan; oik. ns.
länsimainen Reikilinja - kuten nyk. tiedämme - Mikao Usuista alkaen...

26.09.1994 Sain valmiiksi akvarellin, joka kuvaa yhteyttä tämän ruumiillistumani ja aiemman, buddhalaismunkkina elämäni inkarnaation välillä.

28.09.1994 Päivän traaginen ykkösuutinen on virolais-ruotsalaisen autolautta Estonian kaatuminen aamulla noin 1.30 aikaan kansainvälisillä vesillä Itämerellä, 35 km Utöstä lounaaseen. Laiva oli matkalla Tallinnasta Tukholmaan, valtaosa matkustajista oli ruotsalaisia ja virolaisia, mutta mukana oli myös muutama suomalainen ja kymmeniä ruotsinsuomalaisia. Myrskyävä meri vaati yli 830 uhria!!! Turman syy on vielä epäselvä, mutta ilmeisesti laivan keulaportista alkoi tulvia vettä sisään. Laiva kallistui nopeasti ja kaatui parissakymmenessä minuutissa ja upposi. Virossa, Ruotsissa ja Suomessa on tänään maansuru.

29.09.1994 Itku meinasi tulla kun luin lehdestä eilisestä onnettomuudesta. Täytyy lähettää kaukoreikiä uhreille henkimaailmassa. 

30.09.1994 Kumma, miten Estonian onnettomuus voi satuttaa, vaikka kyse on vieraista ihmisistä, ja itselläni vielä varmuus elämän jatkumisesta kuoleman jälkeenkin. Mutta tunnen surua nimenomaan lukiessani uhrien omaisten yms. tunnelmista, eli otan osaa heidän suruunsa - uhreillahan ei enää liene mitään hätää, vaikka äkillinen, traaginen kuolema varmasti hämmentää henkimaailmaan siirtyvän sielun. 

02.10.1994 Lähdin vielä pyörällä Virroille maalauspiiriin - emmin kyllä menisinkö 14.35 bussilla, niin pitkään, että olin perillä suunnilleen samaan aikaan kuin olisin ollut bussillakin, tunnin myöhässä. Paluumatkalla oli tietysti vaarallista - ja laitontakin - pyöräillä maantiellä hämärässä ilman valoja. Risujen piirtäminen oli minusta niin yhdentekevää, etten saanut aikaan kovin loistavaa jälkeä. Mutta kun pääsin näyttämään kahden viikon aikana syntyneitä kymmentä teosta, niitä kyllä kehuttiin. Voin kuulemma tehdä omia aiheitani, ja ensi kerralla tuoda näytille lisää töitä. 

06.10.1994 Äänestin ennakkoon EU-kansanäänestyksessä, "kyllä" EU:hun liittymisen puolesta. Täytyy myöntää, ettei minulla ole ehkä tarpeeksi tietoa kaikista hyvistä ja huonoista puolista, joita EU toisi tullessaan. Informaatiotahan kyllä on saatavissa, jos vain viitsii tutustua. 

07.10.1994 Seminaaripäivä klo 13-18.30. Yrityksen johtaminen ja kehittäminen. Nyt katsoin parhaaksi mennä bussilla. Lähdin aikaisemmin ehtiäkseni 17.55 autoon - ja juuri kun kerrankin oli ihan hauskaa; menimme nimittäin tietokoneluokkaan tekemään harjoitustehtävää (minä kun luulin inhoavani tietokoneita). 

Kävin viimeiseksi myös kukkakaupassa toteuttamassa pitkäaikaisen aikomukseni ostaa vaaleanpunainen ruusu alttarilleni, nyt kun Hilkan antama on jo kauan ollut kuivunut ja huomasin että yksi riittää. 

08.10.1994 Aamumeditaationi oli mainitsemisen arvoinen, erittäin miellyttävä.

09.10.1994 Vaivuin itsesääliin ja itkin. Tuntui, että etäännyn harvoistakin ystävistäni (jo välimatkojenkin takia) - pitkäaikaisimman ja maantieteellisesti läheisimmän ystävän karkoitin luotani. Myöhemmin reikitin tätä tunnetta kuten Hilkka opetti. 

11.10.1994 Tämän hetken kuumin uutinen on se, että Irak on jälleen kerran keskittänyt joukkoja Kuwaitin rajalle. Saddam Hussein vaatii taloudellisten pakotteiden poistamista, jotka ovat romahduttaneet maan talouden.

13.10.1994 Irak vetää joukkojaan Kuwaitin rajalta.

15.10.1994 Helsinkiin hengen ja tiedon messuille. Messut alkoivat nyt kello 10 ja lähdin vasta puoli tuntia ennen loppua klo 18. Summit Lighthouselta ostin pikkukuvan El Moryasta - muita haluamiani ei ollut, mutta löysin ne isompina Oikeilta Ihmissuhteilta... D.K., Saint Germain, Hilarion, Serapis Bey, Paul Venetsialainen (Kuthuum vain puuttuu). Kuuntelin myös Äiti Marian sanelun Prophetin kautta, sekä osallistuin Oikeiden Ihmissuhteiden perusmietiskelyyn: kumpaankin tunki joku kesken, "mitä te teette täällä?" Joku vanha kumma ukko yritti kaupata minulle lehtisiään, jotka "selittävät jopa luomisen", ja kun en huolinut: "Jos et ota vastaan totuutta, menet päin helvettiä!" Noitakin mahtuu tällaisiin tapahtumiin... [Mielenkiintoista kyllä, niinkin myöhään kuin 2016 luin juuri edellisenä vuonna ilmestyneen kirjan, Valonkantajat - välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä, ja tunnistin kirjasta tuon mainitsemani henkilön, josta en ikinä ennen ollut kuullutkaan!]

Tuntui kyllä jo siltä että sain yliannoksen henkeä ja tietoa - tämä päivä olisi varmaan riittänyt. 

16.10.1994 Kävin vanhalla hautausmaalla, mutta en löytänyt Ervastin hautaa - kuin hakisi neulaa heinäsuovasta. Messuilla kuuntelin esitelmän aurasta. Menin niska-hartiarentoutukseen. Mietiskelin hetken Oikeiden Ihmissuhteiden "hiljaisuuden temppelissä". Sri Chinmoy Centerin musiikkiesityksestä löysin sitä henkeä kaupallisuuden keskellä - herkistyin lähes kyyneliin (ostin- heh heh - kasetin). Lähtiessäni kevensin omaatuntoani lahjoittamalla 20 markkaa vaikeavammaisten hyväksi. 

17.10.1994 Enemmistö äänesti "kyllä" EU-kansanäänestyksessä, ja etukäteiskyselyn perusteella se menee läpi myös eduskunnassa.

24.10.1994 Postitin Alankomaihin Lectorium Rosicrucianumille eli Kultaisen Ruusuristin kansainväliselle koululle pyynnön lähettää viiden artikkelin ilmaisen johdantokurssin. 

Nyt YK:n päivänä klo 19 osallistuin itsekseni jo 11. kerran järjestettyyn Sri Chinmoyn 7 min maailmanrauhaa - hiljentymiseen. Se tuntui todella voimakkaalta! 

28.10.1994 Äiti kävi sosiaalitoimistossa: kuulin hänen puhelimessa sanovan miten on ollut "hätää kärsimässä" kun pienennettiin niin palkkaa kuin asumistukeakin.

31.10.1994 Lehdet kertovat että Virrat menettää niin olutpilkkitapahtuman (Winterfest) kuin Rantarockinkin toiselle paikkakunnalle (jälkim. Vaasaan). Yrittäjät menettävät miljoonien tulot, ja maanomistaja, jonka tilalla rantarock on viimeksi järjestetty, on rakentanut vessat, suihkut, uusia teitä - nyt tyhjän pantiksi? (Minuahan asia ei kyllä hetkauta puoleen eikä toiseen!)

03.11.1994 Kovasti odottamani johdantokurssi Lectorium Rosicrucianumilta tuli (suomenkielellä); aioin heti lähettää tilauksen 12 kirjeen opastuskurssista (3 x 4 kirjettä 4 viikon välein), mutta postissa ei ollut tarpeeksi kansainvälisiä vastauskuponkeja, joilla sen voi maksaa: ostan ne sitten myöhemmin Virroilta, eihän tässä niin kiire ole.

Rustasin Mikan kanssa ihailijakirjeen Disney-piirtäjä Don Rosalle: Aku Ankan toimitus kokoaa niitä marras-joulukuussa ja lähettää edelleen hänelle. [Sain myöhemmin henkilökohtaisen vastauskirjeen Don Rosalta nimmarilla, ja se on toki edelleen tallessa!]

04.11.1994 Seminaaripäivä, mutta päivän teema eli yrityspeli ei kiinnosta minua, ja viimeksi sanottiinkin että ne tulevat jotka tulevat.

06.11.1994 Tv:stä tuli päivällä Andrew Loyd Webberin "Requiem" - messu (kai), suomalaisin voimin ja tosi mahtava!

07.11.1994 Postitin nyt kirjeeni Lectorium Rosicrucianumille, ostettuani ne vastauskupongit.

Kirjakaupassa selailin uususkonnoista kertovaa kirjaa; kuten epäilinkin, Summit Lighthouse on hyvin lahkolainen liike, ja Prophet on julistautunut ainoaksi Valkoisen Veljeskunnan lähettilääksi. Liikkeessä opetetaan ettei Jeesus kuollut ristillä, vaan eli sittemmin Intiassa. Olipa siinä Lectorium Rosicrucianumistakin: aika kovat tuntuvat olevan vaatimukset - jotkut, kuten kieltäytyminen alkoholista, tupakasta ja lihasta toteutuvat elämässäni jo nyt...

11.11.1994 Kurssin päätöspäivä. SWOT-analyysi/liikeidea palautettiin: minun paperiini oli kommentoitu jo tietämäni itsestäänselvyys, että Virtain henkinen ilmapiiri ei ehkä sovi palvelulleni vaan jokin suurempi paikkakunta. 

14.11.1994 Aamulla mietiskellessäni koin itsestään - yrittämättä - kontemplaation eli yhdistymisen mietiskelyn kohteeseen (tässä: Jeesus), ainakin luulen että se oli sitä.

18.11.1994 Eduskunnassa äänestettiin yli vaaditun 2/3 enemmistöllä "kyllä" EU-sopimuksen puolesta, vaikka Paavo Väyrynen oli kovasti vastahankaan ja onnistui taktikoinnillaan muiden vastustajien kanssa siirtämään äänestyksen yli Ruotsin kansanäänestyksen (jossa myös "kyllä"-kanta voitti): niin kuin ei kansan tahdolla olisi merkitystä ja me olisimme jotenkin riippuvaisia Ruotsin ratkaisuista.

22.11.1994 Tänään mm. tein chakrameditaation Crystal Illuminationin [New Age musiikkia] ja kivien avulla, sekä tanssin itseni uuvuksiin rumpurytmien tahdissa.

23.11.1994 Tuli jo viime viikolla odottamani 4 ensimmäistä opastuskirjettä Kultaisesta Ruusurististä; monia kysymyksiä heräsi, ja he kehottavat kirjoittamaan ja kysymään, joten mikäs siinä. 

Olen ottanut tavaksi keskiviikkona puolenpäivän jälkeen suorittaa Jeesuksen Vigilian. 

24.11.1994 Lectorium Rosicrucianumille lähetin 14 mieltäni askarruttaneen kysymyksen listan. 

26.11.1994 Siivosin huoneeni; laitoin jouluvalot, -verhon ja -lakanat, sekä kukkapöydästä Marian alttarin (tai eräänlaisen "jouluseimen": mirha-suitsuke, tähtikuvioinen tuikkulyhty ja Madonna & lapsi postikortti). 

27.11.1994 Tampereella olisi nyt kivimessut, mutta alkuinnostukseni on hiipunut, ei minulla olisi ollut mitään tekemistä siellä. 

28.11.1994 Sain Ullan kirjeen valmiiksi myöhään illalla - mikä urakka! Seitsemän pienellä molemmin puolin täyteen ahdettua isoa arkkia! 

13.12.1994 Soitin kauan aikailtuani Perheniemen opistoon ja pyysin hakemuskaavakkeita ensi vuoden peruslääketieteen kurssille! 

14.12.1994 Kirje Perheniemestä tuli tosi nopeasti. Soitin rekisteritoimistoon ja pyysin virkatodistusta, joka tarvitaan hakemuksen liitteeksi. 

15.12.1994 Virkatodistuskin tuli kiitettävän pikaisesti, joten panin heti hakemuksen postiin.

Pyrin vähentämään tv:n katselua. Kaksi helvetillisintä keksintöä yleisessä käytössä kotitalouksissa: Tv ja mikroaaltouuni!

Mikä yllätys: Kauno - siis biologinen isäni (miksi kutsua isäksi vierasta ihmistä?) poikkesi illalla ja toi joululahjat (perinteiset makeisrasiat)! Eikö hän siis aiokaan tulla enää aattona? No, mikäs siinä. Tunnelma oli vaitonainen, kuten aina. Minullekin vain tavallinen "ooksää missään töissä tai opiskelemassa", ja enpä minä toki haluaisikaan laajemmin asioitani kertoa. Hänen lähtiessään noin klo 21 annoin lahjani/lahjamme, Nigaraqua-kahvipaketin ("eihän mulle ois mitään tarvinnu..."). Hän sanoi että on aattona muualla. 

16.12.1994 Sain Lectorium Rosicrucianumilta vastaukset kysymyksiini (Suomen yhdyshenkilön kautta). Mm. teosofiaa he arvostavat valmistelujaksona "ennen universaalin opin jaksoittaista vuodatusta maailmaan." Mutta sen sijaan esim. meditaatiosta varoitetaan vakavasti; samankaltainen vetää puoleensa samankaltaista, ja niinpä epätäydellinen persoonallinen ihminen houkuttaa luokseen tuonpuoleisia voimia, jotka vahvistavat ja ylläpitävät harhaa, jossa elämme.  

18.12.1994 En saanut unta kun pohdin Lectorium Rosicrucianumia: minun on myönnettävä, että alan ymmärtää ja hyväksyä. Itseasiassa on vapauttavaa luopua monista hellimistäni uskomuksista ja tavoista: mietiskely, violetti liekin decree (Jeesuksen Vigialiaa en ole tehnyt kolmeen viikkoon), affirmaatiot - ne jos mitkä ovat minää vahvistavia!

[Toisen blogini kirjoituksessa "Minun tieni" kerron lyhyesti mitä tästä seurasi elämässäni, ja itse oppia selitän hiukan lisää tämän blogin julkaisussa "Gnosis". Tämän sarjan seuraavassa osassa paneudutaan jo enemmän asiaan, mutta en tiedä kauanko kestää ennen kuin se joskus valmistuu.]

21.12.1994 Soitin ja lopetin Ultran tilaukseni: se palveli aikansa, mutta enää en tarvitse lehteä, joka sisältää niin monenkirjavia näkemyksiä - kaikki järjestään dialektiikan piiriin kuuluvia. Ei tämä suvaitsemattomuutta mielestäni ole. 

22.12.1994 Vein paperinkeräykseen ison osan lehtileikekokoelmastani - ja vanhat Torstaiset-lehdet, joissa oli minun piirtämäni sarjikset ja jopa juttu minusta kuvan kera: sidonnaisuutta maiseen katoavaisuuteen kaikki tyynni!

24.12.1994 Tänäänkin kulutin monta tuntia lieden ääressä; viime vuotinen stressi pysyi kuitenkin poissa. Suorastaan ylitin itseni - ennätysmäiset 12 ruokalajia (+ lisukkeet), runsas mutta kevyt ateria, eikä juuri mitään perinteistä: pienet punajuuritimbaalit + vihreä hernekastike, persiljaiset perunapallerot, pinaatti-fetastruudelit, sitruunalantut, pehmeä porkkanapaistos, manteli-parsakaali, riisikruunu, jouluinen lanttulaatikko, aprikoosipavut, inkivääripunajuuret, juhlava kikpapupaté, sellerilaatikko, maapähkinäkastike, ananas-tomaattisose, appelsiini-sienisalaatti, ituja, hapankaalia.

Jouluateria 1994.

25.12.1994 Olisinkohan hieman liioitellutkin, mutta ainakaan ei vähään aikaan tarvitse ajatella ruoanlaittoa jos vain säilyvät; positiivistahan se on kun on ruokaa enemmän kuin meinaa kaappiin mahtua. 

27.12.1994 Olen viime päivinä lukenut uudelleen Pekka Ervastin kirjoja: niiden vaikutus näkyy mm. juuri siinä, että ei malta laskea kirjaa kädestään ennen kuin se on luettu kannesta kanteen, ja siihen palaa mielellään yhä uudelleen. Toisin on esim. Rudolf Steinerin laita: kestää viikkoja saada kirja loppuun, ja mitä siitä sittenkään on jäänyt mieleen; kieli on niin vaikeaselkoista. 

01.01.1995 En ole katsonut televisiota kahteen viikkoon ja sen on tarkoitus olla pysyvä asiantila: huijasin hetken itseäni, että vähennän katsomisen tuntiin/pv, mutta parempi kerrasta poikki. Ja yksi tärkeä päätös on myös se että kalenterin pito loppuu tähän! Kestihän sitä vv. 1983-1994 (9-vuotiaana pidettyä päiväkirjaa ei lasketa). Jäähän minulle vielä Henkinen Odysseia, se on jo kauan ollut tärkeämpi. (Taskukalenteri voi olla tarpeen.) 

Suomi on nyt virallisesti EU-jäsenmaa.