Poimintoja vuodesta 2025

Upea juliste nimmareilla

Michael Monroe 5.3.25

Musiikkia

 Maaliskuussa kävimme Michael Monroen keikalla Tampereella, kuten myös vuotta aikaisemmin. Tällä keikalla esitettiin Hanoi Rocksin alkuperäisen kokoonpanon viimeinen albumi, Two Steps from the Move, kokonaisuudessaan, oman ohjelmiston lisäksi (välissä 20 min tauko). Sain myös ostettua komean julisteen muistoksi. Pian tämän jälkeen Michael bändeineen teki pitkästä aikaa USA:n kiertueen, ja oli ilo seurata Facebook-ryhmässä miten innoissaan amerikkalaiset fanit olivat! Myöhemmin julkistettiin vielä uusi kiertue syksyllä, mutta se jouduttiin perumaan terveyssyistä. Uusi levy julkaistaan helmikuussa 2026. 

Jonkun paikalla olleen kuvaama erittäin laadukas video:

Million Miles Away

Paavin lisäksi kuluneena vuonna kuoli myös "Pimeyden Prinssi", eli Ozzy Osbourne. Tahdon mainita tästä, vaikka hänen musiikkinsa ei ollut minulle erityisen tuttua, mutta tykkäsin katsoa MTV:n reality-sarjaa - pioneeri sekin omalla alallaan - ja pidin aina Ozzyn persoonasta. Hänen kuolemansa jälkeen kyllä katselin pätkiä sekä jäähyväiskeikalta että muiden bändien ja artistien tribuutteja jälkeenpäin, ja kuuntelin myös Black Sabbathia ja hänen soolotuotantoaan kuntosalilla. 

Uutisten perusteella vaikutti siltä että hänen kuolemansa kosketti maailmaa enemmän kuin kenenkään muun julkisuudenhenkilön tähän asti. Herkkänä ja tunteellisena ihmisenä tulen helposti imaistuksi kollektiiviseen "pilveen"; sehän on tuttua minulle, ja kaikesta päätellen sellainen vaikuttaa minuun voimakkaammin kuin esim. Facebook-kavereihini - niihinkin, jotka jakoivat vain yhden videon tai vastaavan Ozzysta, ja siirtyivät nopeasti eteenpäin. 

Katselin hautajaissaattuetta Birminghamissa suorana 30.7. sen pysähtyessä Black Sabbath sillalla, ja perheen jalkautuessa jättämään omat kukkatervehdyksensä paikalla olleen kukkameren joukkoon. Surullista nähdä Sharon niin murtuneena. Tiedän miltä hänestä tuntui.

En tiennyt että Ozzy tuki HLBTQ-asiaa rahallisesti. Elton Johnin kanssa hän teki myös biisin, Ordinary Man, jonka video erityisesti tuntui sopivan hänen muistonsa kunnioittamiseen... 

Oma lempibändini, saksalainen Lord of the Lost, julkaisee kunnianhimoisen kolmen levyn kokonaisuuden, Opus Noir, jonka viimeinen osa tulee keväällä 2026. Olen kovasti tykännyt kuulemistani biiseistä. Hyvällä tavalla erilaista kuin Blood & Glitter, josta myös pidin, tummempaa mutta ei synkkää. Jos minun pitäisi valita elämäni biisi, olisi kai luonnollista olettaa että se olisi jotain nuoruudestani, mutta ei; en katso menneisyyteen vaan elän ajan hermolla, ja tällä hetkellä se olisi varmasti LOTL:in I will die in it: "I was not born in love, but I will die in it. I never took the easy way, but I'm okay with it." Voisiko sitä paremmin sanoa. 

 Toiselta levyltä julkaistiin yhteistyö Käärijän kanssa, Raveyard, jota odotin keväästä asti kun kuulin että sellainen on tulossa. Video (alla) kuvattiin kesällä Helsingissä sattumoisin juuri samaan aikaan kun minä ja puolisoni kävimme siellä - sain tietää vasta jälkeenpäin. Se keräsi hetkessä YouTubessa miljoona katselukertaa. Keväällä bändi tulee taas myös Suomeen, ja minulla on tietenkin liput Tampereen Tavara-asemalle 16.3.2026. Bändi on etukäteen vihjannut että Suomen keikoilla nähdään erityisvieras - Käärijä! 

Mitä tulee vanhaan suosikkiini, Hatariin (linkki englanninkieliseen Wikipediaan, koska suomenkielinen sivu ei ole tiedoiltaan ajan tasalla!), he ovat kyllä tehneet uutta musiikkia vähän kerrassaan ja keikkailleetkin Euroopassa, mutta pakko todeta että miehistönvaihdoksen myötä kiinnostukseni on hiipunut. Heidän uudet kappaleensa eivät ole tehneet minuun suurtakaan vaikutusta: huutaminen on jäänyt Matthiaksen lähdettyä, ja "eksoottinen" islannin kieli vaihtunut englantiin. Ja mitäpä sitä kieltämään: Matthiasta oli ilo myös katsella. 

Ja ehkä heidän imagonsa on vain liiaksi yhden jutun varassa ja sen kiehtovuus kulunut. En tiedä mitä tekisin jos he tulisivat Suomeen keikalle; antaisinko vielä mahdollisuuden, ihan nostalgiankin takia? 

Lord of the Lost on huomattavasti antoisampi fanitettava: bändi on ollut kasassa kauan, he ovat erittäin tuotteliaita, muuntautumiskykyisiä, kiertävät paljon ja huomioivat fanejaan hyvin... siinä missä Hatarilta tulee musiikkia harvakseltaan ja he pitävät tiettyä etäisyyttä - vaikuttavat enemmän projektilta kuin bändiltä. 

LISÄYS 3.1.26: Kuinka ollakaan, pian tämän jälkeen Hatari julkaisi oikein kelpo biisin nimeltä Fuck you look good! Kuuntelin sen heti tuoreeltaan useamman kerran. Pidän myös videosta sekä sanoituksesta ("Fuck I look good. You'd fuck me if you could"). Huom: biisi on ikärajoitettu YouTubessa sanoituksen vuoksi; sen takia en voi jakaa sitä suoraan tässä. 

Joitain bändejä/artisteja, jotka mielelläni näkisin livenä: Marilyn Manson, Babymetal, Blutengel. Kaikki ovat joskus käyneet Suomessa. Mutta huom: en välitä festareista, joten sen pitäisi olla oma keikka. 

Taidetta ja televisiota

Elokuvia, joita kävimme katsomassa teatterissa: Nosferatu, Sata litraa sahtia, Kyllä isä osaa Lapissa. Tampereen Työväen Teatterissa kävimme katsomassa näytelmän, Neiti Marple ja tuijottava katse. Se on toki tullut televisiosta, mutta näyttämösovitus oli omaa luokkaansa. Juoni erosi joissain kohdissa, ja lavastus oli vaikuttava. 

Kun sarja Hävyttömät tuli Netflixiin, minä ja puolisoni ryhdyimme katsomaan sitä yhdessä; kumpikin on sitä aikanaan tv:stä seurannut. Katsoimme yhdessä myös Wednesdayn 2-kauden; olihan siinä suomalaistakin väriä - Joonas Suotamo Lurkkina - sekä iki-ihana Joanna Lumley. Lady Gagan The Dead Dance-tanssikohtaus jäi niin ikään mieleen. Uusi ja viimeinen Stranger Things kausi oli toki minunkin odottamani. Alkavana vuonna ilmestyy elokuva Heartstopper Forever, johon huipentuu sarja, josta olen paljon intoillut. 

Joulun pyhinä aloimme katsoa - jälleen kerran - uudelleen dvd:ltä sarjan Sohvanvaltaajat (The Royle Family). Se on ehkä kaikkien aikojen suosikkisarjani. Vaikka tässä perheessä nälvitään toisia, heidän välillään on silti lämpöä. Ja heidän elämänsä on hyvin tavallista, helposti samaistuttavaa. Huumori syntyy väkisin vääntämättä, arkisista asioista.  

Tampereen taidemuseossa nautin surrealismi-näyttelystä, ja löysin oman suosikkini, pienen ja yksinkertaisen maalauksen, josta ei arvaisi että se on tehty vesivärein... René Magritte: Puu ja Kuu. Tunnelma on siinä hyvin mystinen. 

Myöhemmin kesällä kävimme ensi kertaa Ateneumissa. En viitsinut edes kuvata suomalaisen taiteen suuria klassikkoja, koska kaikki tuntevat ne. Sen sijaan suosikkini oli tämä suuri - kirjaimellisesti: se veisi kotonamme yhden kokonaisen seinän - Berndt Lindholmin Metsänsisusta, vuodelta 1882. Se kiinnittää huomion paitsi koollaan, myös realistisuudellaan. Voisit melkein kävellä sisään metsään. 

Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus

J.K. Rowling yllättäen sivalsi myös aseksuaaleja, ja taisin saada maistiaisen siitä miltä transihmisistä ehkä tuntuu. Suomessa Sametti ehti kuitenkin ensin edellisenä vuonna. Ja hänestä puheen ollen, Yle julkaisi Perjantai-dokumentin hänen detransitiostaan. Facebookissa eräs transsukupuolinen kutsui häntä "huijariksi". Tiedän, että Sametista liikkuu kaikenlaisia juttuja, koska hän on sivunnut niitä itsekin videoillaan, mutta hänen kokemuksensa on totisinta totta. Tässä tapauksessa tunsin hänen puolestaan suuttumusta tästä törkeästä väitteestä, joka  ei vain vähätellyt vaan täysin ignoorasi hänen tarinansa. Tässä juuri on koko ongelma minun kannaltani: kummallakin puolella yhtälailla esiintyy torjuntaa ja vihamielisyyttä toista kohtaan. Aivan yhtä yksipuolisesti. Mikä tosin pätee nykyään aivan kaikkeen mistä ihmisillä suinkin voi olla mielipide. Minultakin meni aikaa tajuta, että Sametti kertoo omasta kokemuksestaan, ei hän mitään yleispäteviä totuuksia julista vaikka pyrkiikin yleistämään. Siksi olen jättänyt hänen transaiheen käsittelynsä omaan arvoonsa: olen kyllästynyt kuuntelemaan.  

Kun olen katsonut YouTube-videoita siitä miten yhdysvaltalaiset transihmiset kokevat sen mitä heidän maassaan tapahtuu, on selvää että tunnen sympatiaa. Kun ajatellaan homojen kohtaloa natsi-Saksassa, siihen on enää pieni askel... ihminen ei opi historiasta yhtään mitään. Myöhemmin julkaisin postauksessani tämän kannanoton:

"Ei ihmisillä edes ole omia mielipiteitä: omaksumme kaiken jostain ulkoapäin. On kuitenkin selvästi oikea ja väärä. Oikeaa on se mikä vähentää kärsimystä, väärää se mikä lisää sitä. Esim. nyt niin ajankohtainen kysymys transihmisten oikeuksista: Jos heidän olemassaolonsa syystä tai toisesta kiusaa sinua, sinä et silti kärsi; jos ajat lakimuutoksia joilla heidät pannaan ahtaalle, se aiheuttaa kärsimystä heille. Teet siis väärin. Piste. He haluavat vain olla olemassa, omana itsenään. Se ei kavenna sinun olemassaoloasi millään tavalla. Niin ikään jos sinun jumalasi hyväksyy kärsimyksen aiheuttamisen jollekin ihmisryhmälle, kyseessä on yksiselitteisesti väärä jumala."

Palataksemme aseksuaalisuuteen, Rowlingin kritiikin kärki näytti olevan se, että vaikka seksi ei kiinnostaisi (mikä on tosin melkoinen yksinkertaistus; minulle se on selvästi enemmän psykologinen tarve kuin fyysinen), miksi tehdä siitä numero... Miksi siis minä olen kirjoittanut oivalluksistani? Koska se on ollut minulle erittäin merkityksellistä, selittänyt paljon persoonaani ja historiaani. En ehkä kuitenkaan heiluttelisi aseksuaali-lippua Pride-kulkueessa; se ei tunnu sellaiselta asialta, jonka tarvitsee näkyä sillä tavoin julkisesti. Vaikka miksi sitten stereotyyppinen homoelämä irtosuhteineen on niin "näkyvää", että se vaikuttaa normilta, josta kaikki muu poikkeaa? Jo 1990-luvulla kuulin sanottavan, "tällaisia me homot olemme; kaikki tekevät näin." Emme ole, emmekä tee. Siksi se on syytä kertoa, myös toisille homoille. Toivottavaa olisi, että lisääntyneiden kategorioiden myötä myös ymmärrys seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta ja vaihtelusta olisi lisääntynyt näiden elämieni vuosien aikana. Ihmisille on silti tyypillistä ajatella että minun tapani olla ja elää on se oikea. Pahimmillaan se johtaa ajattelemaan että muiden tavat ovat tietenkin vääriä ja he ovat vääränlaisia. 

Jokatapauksessa yleinen sateenkaarilippu riittää minulle. Manse Pride-kulkueeseen ja puistojuhlaan osallistuimme puolisoni kanssa kesäkuussa, kuten aiempinakin vuosina. Osallistujia oli ennätysmäärä. 

Hyvät ja pahat

Paavi Franciscus kuoli pääsiäisenä. Seurasin hänen hautajaisiaan, enkä voinut olla liikuttumatta kyyneliin. Hän oli oikeasti hyvä ihminen, jollaiset tuntuvat nykyään olevan harvassa - mitä vain korosti Trumpin läsnäolo. Toki olen aikaisemmin kirjoittanut Trumpista - en nyt sanoisi puolustelevaan sävyyn, mutta jollain tapaa ymmärtävästi. Myönnettäköön, että sen jälkeen omakin ymmärrys on ollut koetteilla useaan otteeseen! Seuraankin nykyään entistä vähemmän uutisia: usein pelkkä otsikko riittää enkä viitsi avata koko juttua. Uutiset ovat usein spekulaatiota ja uhkakuvien maalailua. 

Uusi paavi oli yllättävä valinta, mutta toisaalta ei: vaikka Trump ilmaisi sosiaalisessa mediassa iloaan amerikkalaisen valinnasta, ottaessani selvää hänestä, alkoi vaikuttaa siltä kuin hänet olisi tarkoituksella valittu vastavoimaksi juurikin Trumpille. Se herättää minussa toiveikkuutta. Kieltämättä Trump on tehnyt ja sanonut asioita, joiden perusteella tekisi mieli leimata hänet Anti-Kristukseksi, jos sellaiseen uskoisi... olen taipuvaisempi yhtymään erään podcastin arvioon, että Ilmestyskirja kertoo omasta ajastaan, keisari Neron vainoista, mutta sisältää samalla sellaisia psykologisia lainalaisuuksia, jotka toistuvat ihmiskunnassa uudelleen ja uudelleen. "Lopun aikojakin" on eletty niin kauan kuin koko käsite on ollut olemassa. Jopa Japanin buddhalaisuus pitää sisällään käsitteen Mappo, joka tarkoittaa "lopun aikaa", jolloin Buddhan laki on rappeutunut, ja jonka sanotaan olevan meidän aikamme, mutta sen uskotaan yleisesti alkaneen jo 1052. 

Katsoinpa Areenasta dokumentin Hitleristä, jossa hänet tunteneet ihmiset kertovat hänestä. Pointtini on se, että ei hänkään ollut hirviö, eikä läpeensä paha, kuten usein esitetään ja halutaan uskoa. Hänessä oli monia puolia, kuten meissä kaikissa. Kuka tahansa meistä pystyy mihin tahansa otollisissa olosuhteissa, ja vielä suurempi joukko lähtee mukaan. Sehän se pelottavinta onkin. Ehkä suuriin massoihin vaikuttaminen vaatii erityistä persoonallisuutta, mutta sitäkin voi käyttää yhtälailla hyvään - kuten paavi. Juuri sellaisen persoonallisuuden puutteen vuoksi minusta ei koskaan tullut kulttijohtajaa. 😇Olen joskus sanonut itsestäni että en ole hyvä ihminen enkä huono ihminen; olen vain ihminen. Minussa on halu tulla paremmaksi, ja se jo sinänsä on hyvä asia. Ehkä "hyvä" ihminen ei tyrkytä omaa persoonaansa, ja haluaa toisen/kaikkien hyvää, ei vain sitä mikä on "hyvää" hänelle ja hänen pienelle etupiirilleen? Buddhalaisuudessa taitavaa (ei "hyvää" vastakohtana "pahalle") on se mikä vähentää maailman kärsimystä. Kaikkihan me olemme enemmän tai vähemmän itsekeskeisiä, koska se nyt vain tulee luonnostaan ihmisenä olemisen myötä. Ego on yhtä tärkeä instrumentti kuin fyysinen ruumis tässä elämässä. Oscar Wilden sanoin: "Kaikki eivät ehkä ole hyviä, mutta kaikissa on aina jotain hyvää. Älä koskaan tuomitse ketään pikaisesti, koska jokaisella pyhimyksellä on menneisyys ja jokaisella syntisellä on tulevaisuus."

Seuratessani yhdysvaltalaisen unitaariuniversalistisen Unity Temple seurakunnan livepalveluksia YouTubessa säännöllisen epäsäännöllisesti, kuten olen tehnyt jo muutaman vuoden, olen saanut hyvän käsityksen siitä mitä ajattelee se toinen puoli amerikkalaisista, joka ei hyväksy sitä mitä valtiovalta heidän maassaan yrittää tehdä. Vertaukset natsi-Saksaan ovat toistuneet, hyvästä syystä. Mutta myös vastarinta ja toivo elävät. 

Yksin pimeydessä

Kävin keväällä todella syvällä pimeydessä ajatuksineni, pohtiessani ihmiskunnan tilaa nykyään, ja eniten minua ahdisti juuri tieto siitä että olen itse ihan samanlainen kuin muut! Tästä syntyi sittemmin kirjoitus, Pimeydessä, vaikka se pintapuolisesti käsittelee modernia satanismia ja suhdettani siihen. Sitä ei tietenkään pidä ymmärtää niin, että Saatana, johon en usko, veti minut pimeyteen - kuten varmasti tietyt kristilliset tahot sanoisivat - vaan projisoin pimeyteni Saatanan hahmoon, eikä sitäkään pidä nähdä niin että Saatana, tai pimeys, olisi paha: pimeys kuuluu luontoon - kuten päivä ja yö - ja Saatana on kuin personoitu luonnonvoima - ovathan hänen eläimelliset piirteensäkin lainaa kreikkalaisen panteonin metsän jumala Panilta. Saatoin olla vähän ahdistunut ja epätoivoinen, mutta se oli luonnollista ja välttämätöntä ennen valon läpimurtoa. 

Ja siitä mikä johdatti minut pois pimeydestä, syntyi seuraava kirjoitus, Valoa. Sen oli ensin tarkoitus olla osa tätä julkaisua vasta nyt vuoden vaihteessa. Miten ilahduttavaa onkaan nähdä selvää kehitystä omassa henkisessä elämässä, yhä edelleen tänä päivänä! Se on myös hyöty siitä, että kirjoitat pohdintasi ylös: voit seurata miten asiat etenevät pitkänkin ajan kuluessa. Vaikeat asiat kypsyvät mielessäsi, hitaasti mutta varmasti, ja tuottavat jossain vaiheessa oivalluksen hedelmiä. Joskus ne voivat olla "itsestäänselvyyksiä", joista olet ollut kauan tietoinen teoriassa, kunnes ne kirkastuvat sinulle  omakohtaisena oivalluksena kun olet siihen valmis: vasta kun se nousee tietoisuuteen sisältä käsin, etkä vain lue sitä jostain, siitä tulee elävää, Gnosiksen valaisemaa. 

Oivaltaessani oman vastuuni koko ihmiskunnan tilasta ja että minun pitää muuttua jotta en olisi osa ongelmaa, olen paremmin ymmärtänyt myös bodhisattva-lupaukset, jotka olen omaksunut osaksi päivittäistä harjoitustani: minua mietitytti pitkään niiden muotoilu, esim. "tuntevat olennot ovat lukemattomat; lupaan pelastaa ne kaikki"; mitä - minäkö, kaikki? Siinä tulee juuri tuo yhden ihmisen vastuullisuus osana kokonaisuutta, kun tajuat sen ja haluat irtaantua tuhon kierteestä jota kohti ihmiskunta kulkee - vahvistaa hyvää itsessäsi vastustamatta pahaa, kuten jo Pekka Ervast opetti. Joko kuljet virran mukana tai lähdet vastavirtaan: yhtälailla kuin olet vastuussa kaikesta negatiivisesta koko ihmiskunnan kanssa, voit olla myös osallinen kaikkien pelastukseen, ja se tapahtuu kehittämällä itseäsi, ei saarnaamalla muille: "Buddhan tie on vertaansa vailla; lupaan saavuttaa Ylevän Polun." 

Gay Buddhist Forum podcastin yhdessä jaksossa puhuja mainitsi, että ainakin Amerikassa joissain koulukunnissa tuo "pelastaa"-käsite on korvattu toteamuksella, "minä olen heidän kanssaan". Sehän on mitäänsanomatonta ja vesittää ajatuksen. Voisin kuvitella, että alkuperäisestä sanamuodosta saattaa länsimaalaiselle tulla liiaksi mieleen kristinusko ja Jeesus, joka yksin pelastaa kaikki. 

"Tuntevat olennot" pitää sisällään tietenkin muutkin kuin ihmiset: en usko kristilliseen käsitykseen ihmisestä "luomakunnan kruununa", jonka kuuluu hallita muita lajeja; ihminen on yksi laji muiden joukossa, eikä älykkyys ole ollut meille välttämättä eduksi - olemme käyttäneet sitä väärin. Luontonsa mukaisesti toimivat eläimet ovat jopa puhtaammin sitä mitä ovat ja lähempänä alkuperäistä tarkoitustaan. Olenkin kääntänyt käsitteen "sentient beings" tunteviksi olennoiksi, "älyllisen" tai "tietoisen" asemasta, ja se on ymmärtääkseni oikea tulkinta. Usein käytetään muotoa "kaikki olennot": olen suomentanut oman versioni Nichiren Shu-koulukunnan käyttämästä englanninkielisestä käännöksestä. Ihminen on myös suurin syy muiden olentojen kärsimykseen, joten ihmisestä täytyy lähteä niiden vapauttaminen kärsimyksestä. 

On myös selvää, että kun toistelet itsellesi negatiivisia lauseita, niin kuin tein pimeän jaksoni aikana, niistä tulee painolastia joka vetää sinua alas maahan. Päinvastaiset ajatukset, valoisat ja kevyet, kohottavat, kuten sen jälkeen taas saatoin tuntea. Siinä mielessä affirmaatiot, joita käytin varsinkin 1990-luvulla, ovat ihan järkeviä. 

Suurten oivallusten vuosi

Muita suuria oivalluksia kuluneena vuonna itseäni koskien... Vuosien ajan olen ajoittain kärsinyt jonkinasteisesta "luulosairaudesta"; aina välillä on jotain vaihtelevia, epämääräisiä ja ohimeneviä tuntemuksia ja olotiloja, jotka saavat mielikuvitukseni laukkaamaan. Se alkaa pienestä, hiljaa hiipien. Alan tarkkailla itseäni ja kierre on valmis. Tyypillisesti sen täytyy olla mielestäni jokin vakava sairaus, joka johtaa kuolemaan. Huvitin kerran ystävääni kertomalla, että minulla oli ollut sydänpussin tulehdus, keuhkokuume ja suolistosyöpä. En muista mitä silloin olin tuntevinani, mutta ilmeisesti monia eri asioita. Vitsailin asialla, mutta kun tila on päällä siitä on leikki kaukana! Se aiheuttaa ahdistusta ja stressi nostaa myös verenpainettani silloin kun se huipentuu pahimmilleen (mistä saattaa seurata ajatus, että nyt saan vielä aivoinfarktinkin). Kun pääsen irti siitä, kaikki on taas hyvin ja minä voin hyvin. 

Minä tiedän että mieleni tekee tämän minulle. Syksyllä ensimmäistä kertaa ikinä soitin työterveyteen luulotellusta sairausepäilystäni ja varasin ajan. Seuraavana päivänä kaduin sitä, häpesin itseäni ja peruin ajan: minähän vain kuvittelin eikä minulla ollut mitään konkreettista vaivaa. Työni olen pystynyt hoitamaan normaalisti ja muutenkin elämä sujuu, se ei alenna toimintakykyäni. Sanoisin jopa, että töissä voi olla helpompaa koska minulla on tehtävä suoritettavana, enkä ehdi niin paljon keskittyä itseeni. Lienee ironista, että olen tässäkin tapauksessa diagnosoinut itse itseni, kun silmiini osui juttu OCD:stä. Minulla ei ole pakko-oireita, vain pakkoajatuksia. Tiedän kyllä ettei se ole todellista. Tähän asti olen pitänyt näitä satunnaisia episodeja yksittäisinä, erillisinä tapauksina, enkä ole tajunnut niiden jatkuvuutta, saati sitä että minulla on tässä ihan oikea ongelma. Kun se on ohi, se tuntuu etäiseltä ja on helppo ajatella että eihän tässä mitään... kunnes jälleen. 

Kaikki tuntuu juontavan juurensa sydänleikkaukseeni 2019. Ihmettelin itsekin miten helposti tunnuin selviävän siitä psykologisesti: kohtasin vain tyynesti olosuhteet joille en mitään voinut, ja olin ylpeä itsestäni kun ajattelin positiivisesti ja noudatin kaikkia ohjeita. Silti minä jouduin henkisesti valmistautumaan siihen etten ehkä enää herää. Olen vain painanut kaiken sen johonkin syvälle sisimpääni. Tänäkään päivänä en pysty ajattelemaan asiaa ilman että silmäni kostuvat, enkä pääse ajatuksessa sen pidemmälle. Se on selvästi vaikuttanut minuun syvemmin kuin luulinkaan. Mielialalääkkeitä en enää ikinä haluaisi käyttää - haitat olivat liian suuret kun aikoinaan kymmenen vuotta niitä käytin - ja terapia lukemani perusteella onkin tehokkaampaa... joskin olen lukenut että nykyään on uusi lääkeryhmä, joka ei turruta tunteita. Mutta minulla jos kenellä on kaikki työkalut tämän voittamiseen, esim. meditaatio, varsinkin kun se on sittenkin sen verran lievää ettei haittaa normaalia elämistä, se vain hallitsee ajatuksiani aikansa. Joten minun täytyy hallita ajatuksiani. Se vain ei ole niin helppoa. 

Kokeilen apteekissa ilman reseptiä myytävää mieltä rauhoittavaa, stressiä lievittävää rohdosvalmistetta. Lisäksi otin käyttööni omasta kivivalikoimastani ametistikiteen, jota kannan mukanani: sen sanotaan lievittävän stressiä ja ahdistusta, tuovan tasapainoa ja harmoniaa... mutta kivien vaikutus on ilman muuta uskon asia, joten pelkästään sen varaan ei kannata jättäytyä. Tilasin myös eteeristä Ravintsara-öljyä: en ollut ennen kuullutkaan siitä, mutta se on todella monikäyttöinen - sopii sekä flunssaan että ahdistukseen! 

Lopulta hengenahdistus - taas yksi uusi oire - sai minut menemään työterveyteen, ensin terveydenhoitajalle, joka laittoi minut lääkärille, joka kuunteli sydäntäni ja keuhkojani, eikä havainnut mitään poikkeavaa. Minulla oli todennäköisesti psykosomaattisia oireita. Myöhemmin tunnistin "hengenahdistukseni" johtuvan siitä että palleani oli kireä, jännittynyt. 

Minulle varattiin aika terveystarkastukseen, ja sittemmin myös työterveyspsykologille. Pelkästään se, että sanoin ensimmäisen kerran ääneen terveydenhoidon ammattilaiselle mitä epäilen, helpotti oloani sillä hetkellä. Minulla oli erityisen stressaava työviikko, joka selvästi pahensi ahdistustani. Tänä syksynä oireiluni tuntuu olleen tiheämpää ja pahempaa - tunsin käyväni henkisen sietokykyni äärirajoilla - ja luulen, että sillä voi olla paljonkin tekemistä sen kanssa että syyskuun alussa menetin ilmaisen kuntosalin, jossa olin käynyt vuosia pari kertaa viikossa: talomme myytiin kiinteistösijoitusyhtiölle - tieto siitä tuli täysin yllättäen - eikä se ole samassa talossa, joten se ei enää kuulu meille. Vaikka yritän jumpata kotona, ei se ole ihan sama asia; tunnen oloni heikoksi. Mieleni pysyi ehkä paremmin kurissa kun salilla käynti maadoitti minua ja olin enemmän kehossani. Vuoden vaihteessa käytin hyväkseni edullisen liittymistarjouksen kaupalliselle salille: nyt myös saisin kaipaamaani ohjausta; tähän asti en ole tiennyt mitä teen, olen vain poiminut sekalaisia treenivinkkejä YouTubesta. Päämääräni ei ole enempää kuin voida hyvin ja jaksaa paremmin. 

Psykologi selitti miten tällainen pakkoajatus toimii: ensin on jokin ruumiillinen tuntemus, kuten sydäntuntemus, sitten tulee ajatus, kuten "onko tämä jotain vakavaa?", siitä seuraa ahdistusta ja pelkoa, sitten kehollisia tuntemuksia, kuten hengenahdistukseni, sekä toimintaa, esim. pulssin tunnustelua, verenpaineen mittailua, oireiden googlailua... Pitäisi nimenomaan vaikuttaa tuohon ensimmäiseen ajatukseen ja vakuuttaa itselleen että kaikki on hyvin. Eikä minun kannata peittää oireiluani, vaan puhua siitä läheisilleni. 

Facebookissa vastaan tullut buddhalainen tarina: 

Nuori nainen kysyi kerran munkilta: "Mestari, kuinka voin päästää irti ahdistuksestani?"

Munkki hymyili ja sanoi: "Siitä hetkestä kun heräät, maailma syytää tuhansia asioita mieleesi - huolia, vertailuja, jossitteluja, määräaikoja, mielipiteitä ja pelkoja. Ja sinun mielesi, uskollisena tarkoitukselleen, yrittää suojella sinua kuvittelemalla kaikki mahdolliset lopputulemat. Mutta tehdessään niin, se vangitsee sinut loputtomaan huolen kierteeseen - alat nähdä vaaran harmittomissa paikoissa, uhkia rauhallisissa hetkissä, ja ongelmia asioissa jotka eivät ole edes tapahtuneet."

Nainen kuunteli hiljaa, silmät heijastaen myrskyä jonka hän tunsi sisällään. Munkki jatkoi:

"Päästääksesi irti ahdistuksesta, sinun täytyy palata läsnäolevaan hetkeen. Hengitä syvään... huomaa lintujen laulu, tuulen suhina, hengityksesi rytmi. Joka kerta kun mielesi ryntää kohti pelkoa, lempeästi ohjaa se takaisin nykyhetkeen - tämä hengitys, tämä sydämenlyönti, tämä hetki."

Hän hymyili ja lisäsi pehmeästi:

"Ymmärrätkö, ahdistuksesi elää mielessäsi - mutta rauha elää nykyhetkessä. Mitä enemmän harjoitat läsnäoloa tässä, sitä vähemmän valtaa noilla ahdistavilla ajatuksilla on sinuun."

Nuori nainen kumarsi ja sanoi: 

"Joten rauha ei ollut koskaan jotain mitä etsiä... se oli jotain johon palata." 

Tämä on ollut suurten oivallusten vuosi, kuin kulminaatiopiste useille vanhoille asioille. Marraskuussa tuli kymmenen vuotta avopuolisoni kuolemasta. Näin pitkästä aikaa unta, jossa olin hänen seurassaan. Se on toistunut usein vuosien myötä, erityisesti ensimmäisen vuoden aikana hänen kuolemansa jälkeen. Yleensä en ole saanut siinä kerrottua hänelle että en halua olla enää hänen kanssaan, koska minulla on toinen. Edellisen kerran toissa vuonna siitä oli tullut ahdistava painajainen, ja tuolloin erityisesti käsittelin negatiivisia tunteitani häntä kohtaan. Vuosi sitten totesin että minulla ei ollut mitään sanottavaa hänen kuolinpäivänään Facebook-muistoryhmässä, ei positiivista eikä negatiivista, ja niin oli hyvä. 

Tällä kertaa uni oli hiukan erilainen: se ei ollut niin selkeä ja erottuva kuin ennen, ja jossain vaiheessa se muuttui joksikin muuksi kuten unet usein tekevät, ja sekin oli minusta merkillepantavaa; siinä ei enää tuntunut olevan mitään erityistä, se lähes hukkui muiden unien joukkoon. 

Nyt aloin kertoa edesmenneelle puolisolleni nykyisestä kumppanistani, ja hän taisi vain kuunnella tyynesti. Muuan kaverini sanoisi että todella kohtasin hänet astraaliruumiissani, mutta joskus unet ovat "vain" unia - alitajunnan työskentely on tarpeeksi mielenkiintoista ilman esoteerisia teorioitakin, ja tässä oli nähtävissä psykologista kehitystä. Jotain on todella tapahtunut suhteessani edesmenneeseen avopuolisooni. 

Niin ikään, kirjoittaessani tähän blogiin muistelmiani vanhoista päiväkirjoistani sarjassa Ecce Ego, kohtasin myös uudelleen menneisyyteni Lectorium Rosicrucianumin oppilaana, mikä herätti yhä vieläkin monia ajatuksia ja tuntemuksia. Olen koonnut niitä mm. kirjoitukseeni Minun tieni. 

Hankala suhteeni vanhaan kaveriini, josta olen paljon kirjoittanut vuosien varrella, lienee nyt myös tullut jonkinlaiseen ratkaisuun. Julkaisin tästä postauksen vain muutama päivä ennen tätä: Hallitsija ja Haaveilija. 

Elämäni palaset tuntuvat loksahtelevan paikoilleen täydellisesti, niin kuin aina. 

Buddhalaisuutta ja pakanuutta

Syyskuussa kävin itsekseni Helsingissä Triratnan buddhalaisen keskuksen järjestämässä sateenkaarisanghan kokoontumisessa, josta kirjoitan erillisessä julkaisussa ja pohdin laajemminkin buddhalaisuuttani. Kokemus oli positiivinen ja varmasti saa jatkoa, mutta se myös syvensi ja vahvisti varmuuttani omasta tiestäni: kun luin mitä merkitsisi tulla läheisempään yhteyteen Triratnan kanssa -  "tämä tarkoittaa alustavaa sitoutumista buddhalaisuuteen, buddhalaisen polun harjoittamiseen siten kuin sitä opetetaan perinteessämme, sekä Triratna-yhteisöön harjoituksen pääasiallisena kontekstina" - se ei käy minulle. Sain ehkä juuri tästä virikkeen muokata taas kerran Gongyoni hiljaisia rukouksia [ks. sivu Harjoitus], eritoten turvautumista kolmeen jalokiveen, niin että niissä korostuu nichireniläinen ymmärrys asiasta (Nichiren Shu-koulukunnan tulkinta erityisesti, koska hyväksyn sen täydellisesti).  Kaikki oli jo olemassa, yhdistelin vain lauseita uudella tavalla. Niin ikään palinkieliset säkeet pidän mukana, kuten olen pitänyt siitä saakka kun osallistuin virtuaaliseen turvautumisseremoniaan 2020.

Buddham Saranam Gacchami. Kunnia olkoon Ikuiselle Sakyamuni Buddhalle, alkuperäiselle opettajallemme. Pyrin ilmentämään synnynnäistä valaistumistani.

Dhammam Saranam Gacchami. Kunnia olkoon Ihmeellisen Dharman Lootuksen kukan sutralle.  Toteutan Buddhan viisautta - avaraa kuin meri.

Sangham Saranam Gacchami. Kunnia olkoon Suurelle Bodhisattvalle, Nichiren Shoninille, joka laati perustuksen buddhalaisuudellemme. Maan bodhisattvana osoitan kunnioitusta kaikille ihmisille tulevina Buddhina. 

Sangha voi olla yhtä aikaa eri asioita: Triratnan sateenkaarisangha voi olla yksi, hyvin konkreettinen ihmisten kokoontuminen; kokemukseni Nichirenin alkuun panemasta harjoituksesta, joka yhdistää minut tähän tiettyyn traditioon, on toinen, ja tavallaan vahvempi kokemus, vaikka en kuulu mihinkään yhteisöön tai käy missään ryhmässä.   

Loppuvuodesta saimme koko taloa koskevan yleisen muistutuksen hiljaisuudesta kello 22 - 06 välillä, ja koska teen iltatyötä ja olen kotona vasta 22.30, päätin että minun pitää huomioida se paremmin ilta-Gongyossani. Tietenkin olen yrittänyt olla mahdollisimman hiljainen joka tapauksessa, mutta nyt esim. toistan mantraa illalla vain mielessäni - sisäänhengityksellä Namu, uloshengityksellä Myoho Renge Kyo. Ääneen lausuessani vedän ensin henkeä sisään sierainten kautta ja uloshengityksen myötä lausun koko mantran; en siis tee sitä nykyään Soka Gakkain tapaan mahdollisimman nopeassa rytmissä - tämä tuntuu luonnollisemmalta, sanoisin jopa meditatiivisemmalta. Inspiraation tähän sain seuraavasta Rissho Kosei  Kai'n - jälleen yksi Nichiren-buddhalaisuuden koulukunta - jäsenen videosta, How to chant "Namu Myoho Renge Kyo" SLOWLY: 

 Eihän se ole aivan sama asia toistaa mantraa vain mielessään, mutta kuitenkin täysin hyväksyttävää. Omaan harjoitukseen ei voi suhtautua niin itsekkäästi, että ei välitä onko se häiriöksi muille, tai ei voi olla niin dogmaattinen, ettei pysty yhtään joustamaan tarpeen vaatiessa. On hyvä joutua miettimään omaa harjoitustaan, ja hyvä huomata sen olevan niin tärkeä että ei sitä voi kokonaan väliinkään jättää. 

Lootussutraa ei oikein voi resitoida pelkästään mielessään, joten sen sijaan luen kappaleet itsekseni suomeksi; silloin se toimii eri tavalla, enemmän ymmärryksen kautta. 

Sain viimeinkin käsiini Mitra Härkösen ja Johannes Cairnsin toimittaman kirjan, Buddhalaisuus Suomessa (Suomen itämainen seura 2023). Oli todella kiinnostavaa lukea buddhalaisuuden historiasta maassamme. Myös Triratnan historia käydään läpi kirjassa. Sangharakshitan tapausta, johon olen viitannut aikaisemmassa julkaisussa, sivutaan lyhyesti: "Emäjärjestö joutui laajempaan myllerrykseen Guardian-lehden julkaistua vuonna 1997 paljastusartikkelin Sangharakshitan seksisuhteista yhteisön miespuolisten jäsenten kanssa 1970- ja 1980-luvulla. Suomen yhteisöä mediaryöpytys ei kuitenkaan hetkauttanut, koska Sangharakshitan toiminnan oli koettu olevan yhteisössä avointa toisin kuin joidenkin zen- ja tiibetinbuddhalaisten yhteisöjen seksiskandaalitapauksissa". 

Oman tietopakettinsa kirjassa saa tietenkin myös Soka Gakkai International Suomi: ensimmäinen kokoontuminen on järjestetty huhtikuussa 1975. Lisäksi on mielenkiintoista lukea etnisistä buddhalaisista yhteisöistä Suomessa. Voisi olla mielenkiintoista käydä jossain luostarissa. Ainakin Vesak-juhla pitäisi kerran kokea. 

Suomalaistenkin harjoittajien keskuudessa suosituimmat suuntaukset ovat tiibetinbuddhalaisuus ja zen, ja ensinmainitun yhteydessä kirjassa kerrotaan seuraavaa:

Suomessa on tällä hetkellä parikymmentä tiibetinbuddhalaista ryhmää, ja jokainen ryhmä ja ryhmän jäsen tulkitsee ja harjoittaa tiibetinbuddhalaisuutta omalla tavallaan. Tiibetinbuddhalaisesta harjoituksesta, saati elämäntavasta on siksi vaikea tarjota yleispätevää kuvausta. Toiset meditoivat ja resitoivat mantroja ja rukouksia päivittäin, toiset sitoutuvat vain minimaaliseen harjoitukseen ja pyrkivät panemaan buddhalaisia opetuksia käytäntöön jokapäiväisessä elämässään. Toisilla on tiivis ja läheinen suhde oman opettajansa kanssa; toiset eivät vielä ole löytäneet omaa gurua, mutta kuuntelevat mielellään erilaisia - sekä tiibetiläisiä että länsimaalaisia - opettajia. Toiset tiibetinbuddhalaiset ovat kasvissyöjiä tai vegaaneja; toiset syövät useimpien tiibetiläisten tapaan eläinkunnan tuotteita. Toiset ottavat noudatettavakseen valan, joka kieltää heitä juomasta pisaraakaan alkoholia siinä missä toiset nauttivat alkoholista yhdessä yhteisönsä jäsenten kanssa. Jopa buddhalaiset opetukset ja perussanasto voivat vaihdella traditiosta ja ryhmästä toiseen. 

Ryhmien ja opettajien välillä on lisäksi suuria eroja siinä, mitä opetuksissa korostetaan ja kuinka paljon tiibetinbuddhalaista kulttuuria harjoitukseen on omaksuttu. Toiset ryhmät ovat erityisen perinteisiä. Perinteisyys voi näkyä paitsi opetuksissa myös fyysisten ja materiaalisten uskonnon elementtien keskeisyydessä ja kulttuuristen uskomusten ja näkemysten omaksumisessa buddhalaisten peruskäsitteiden ohella. Rukoukset resitoidaan monissa ryhmissä tiibetiksi, vaikka valtaosa harjoittajista ei varsinaisesti osaa tiibetiä. Opettajille osoitetaan kunnioitusta täyskumarruksin. Lisäksi joissakin ryhmissä pukeudutaan opetustilaisuuksiin ja seremonioihin perinteisiin tiibetiläisiin asuihin. Pyrkimys luoda perinteinen tiibetiläinen kulttuurinen ilmapiiri ei kuitenkaan ole niinkään seurausta etnisten tiibetiläisten läsnäolosta kuin oman opettajan, omaksuttujen tarinoiden ja Tiibetin mediakuvan inspiroimaa. Toisissa ryhmissä sen sijaan painotetaan ulkoisia aspekteja enemmän jokapäiväistä eettistä toimintaa, ja dharmakeskukset voivatkin näyttää melko sekulaareilta tiloilta. Erilaisia sääntöjä, tapoja ja opillisia eroja pidetään tarkoituksellisina, sillä jokaiselle yksilölle ajatellaan löytyvän juuri hänelle sopiva lähestymistapa - onhan meistä buddhalaisuuden mukaan jokainen (myös karmaltaan) ainutlaatuinen entiteetti. 

Tiibetinbuddhalaisten oppien seuraamisen ja uskonnon harjoittamisen myötä harjoittajalle kehittyy joka tapauksessa uudenlainen identiteetti. Riippumatta siitä, onko harjoittaja tiukasti uskonnollinen tai pelkästään kiinnostunut buddhalaisuudesta, vajrayanan merkitykset ja oletukset heijastuvat monesti myös jokapäiväiseen elämään. Monet harjoittajista mainitsevatkin, että "buddhalaisina" he ovat eri ihmisiä kuin ennen. 

Tämä oli minusta yleisemminkin buddhalaisuutta koskien kiinnostava kohta, kertoen sen moninaisuudesta jo yhdenkin suuntauksen sisällä, saati sitten buddhalaisuuden koko laajalla kentällä. 

Täydensin kirjan avulla tämän blogin sivun Opillisia peruskäsitteitä kohtaa Etiikka; viisi ohjetta, koskien Japanin buddhalaisuuden erityispiirteitä mitä tulee munkkeuteen ja etiikkaan. 

Tänä vuonna viimeinkin halusin toteuttaa pitkään puhutun reissun Pakanafestareille Espoon Dipolissa lokakuussa. Samana viikonloppuna oli myös Hengen ja Tiedon messut, mutta minusta tuntuu että ne tuli perusteellisesti nähtyä ja koettua jo 1990-luvulla, ja myöhemmässä vaiheessa ne järjestettiin joskus myös Tampereella - viimeisen kerran 2017 - missä kävin ainakin 2013; muistan, että silloinkin kävelin ympäriinsä miettien että tämä edustaa minulle jo mennyttä elämänvaihetta. Tosin siitäkin elämänvaiheesta olen säilyttänyt arvokkaaksi kokemiani asioita näihin päiviin asti. Toki New Age ja pakanuus menevät nykyään osin limittäin - esim. kiviä ja kristalleja löydät kaikkialta. 

Varasin minulle ja puolisolleni hotellin Helsingin keskustassa hyvissä ajoin, vaikka menimme itse tapahtumaan ainoastaan sunnuntaina, mutta jälkeenpäin ajatellen ahnehdin liikaa aikaa. Sunnuntaina jouduimme odottelemaan iltajunaa jouten, aikaa tappaen. Mahdollisesti seuraavalla kerralla riittää päivämatka, vaikka lauantaina. Tuntui melkein kuin olisi ollut töissä koko viikonlopun; kyllä silloin haluaisi ehtiä myös vain lojua kotisohvalla katsomassa televisiota. 

Uhrilehdon laatikkoon sai kirjoittaa lapulle mitä haluaa jättää taakseen, myöhemmin poltettavaksi.

Olimme enemmänkin vain haistelemassa tunnelmaa kuin shoppailemassa, vaikka jotain pientä lähtikin mukaan. Itselleni ostin kaksi The Satanic Templen kuusi-kuusi-kuusi kangasmerkkiä lempihuppareihini laitettavaksi. Se on hyvin nokkela ja perisuomalainen koodi (siis kolme kuusta kuvattuna, jos et tiedä).  En pidä raamattua minkäänlaisena auktoriteettina enkä jumalallisesti inspiroituna, mutta tänäkin päivänä minusta järkevin lukemani tulkinta "pedon luvusta" 666 on Max Heindelin numerologinen avain, joka löytyy vanhan blogini kirjoituksesta "paha": se riisuu siitä kaiken pahaenteisyyden ja mystifioinnin. Lyhyesti: 6+6+6=18, 1+8=9; 9 on ihmiskunnan luku (kirjoitukseni selittää myös miksi näin), ihminen itse on kaiken pahan alku ja syy: pedon merkki otsalla on pahat ajatuksemme, ja pedon merkki kädessä pahat tekomme. 

Tunnelma tiivistyi minun mielessäni parhaiten bändiin, joka soitti festareilla sunnuntaina: Inkar. 

Nostalgiaa, ystävyyttä ja luonnon rauhaa

Kesälomallani heinäkuussa meni taas alussa muutama päivä, ennen kuin mieleni asettui "lomamoodiin", niin sanoakseni. Mutta lopulta loma teki tehtävänsä. Pääsin irti henkisesti arkirutiinin kuristavasta otteesta ja löysin iloa ja keveyttä, jota en halua kadottaa; sitä täytyy yrittää pitää yllä myös arjessa. Ennen lomaa toistin robottimaisesti velvollisuuteni, ja vapaa-ajankin suoritin yhtälailla rutiinilla. Lomalla ostin mm. kirppikseltä tuikkulyhdyn, ja sain iloa sen sytyttämisestä ja katselemisesta - sitä tunnetta en halua kadottaa: en halua kadota turruttavaan rutiiniin! 

Ensimmäisenä työpäivänä matkalla töihin katselin bussissa ihmisiä ja mietin, että meitä on monenlaisia ja se on hyvä; töissä tervehdin ihmistä, jonka kanssa emme yleensä ole tervehtineet, ja menin melkein hämilleni. Koko ajan odotin (ja pelkäsin), että koska tämä menee ohi. 

Kesälomaan mahtui myös nostalgiaa. Lainasin kirjastosta pari dvd'tä, yhden kaikkien aikojen suosikkielokuvistani, Stand by Me, sekä ehkä parhaimman tv-sarjan ikinä, Mennyt maailma. Jälkimmäiseen viittaan muistelmissani YouTube-videon kera, Ecce Ego I, ja elokuvaan osassa IV. Olen toki myös lukenut sekä Stephen Kingin novellin, että Evelyn Waugh'n romaanin (jonka myös omistan: pitääkin lukea se taas uudestaan!). Löysin ilokseni netistä sarjan mahtipontisen kartanon, tai itse asiassa linnan, joka on oikeasti Castle Howard. (Olen nähnyt myös myöhemmän elokuvaversion, mutta se ei jättänyt mitään vaikutusta.)

Ystävyyden kuvaus minua kummassakin tapauksessa nuorena erityisesti puhutteli (sarjassa erityisesti kaksi ensimmäistä jaksoa; sen jälkeen Sebastianin alamäki käy ilmeiseksi). Se on tyypillistä monille vanhoille suosikkielokuvilleni. Aikoinaan kun näin sarjan, en edes rekisteröinyt miten suurta roolia katolisuus näyttelee tarinassa; tänä päivänä se on aivan ilmeistä.

Olen minä sellaista ystävyyttä saanut kokeakin, mutta kuten käy Charlesin ja Sebastianin, polut erkanivat. Tarvitsisin uusia ihmisiä tuomaan elämääni uusia raikkaita tuulia.  Tunnen myös ihmisiä, joita ympäröi hyvin raskas ja pysähtynyt energia, jolla on latistava vaikutus muihin, tai ainakin minuun.  

- Niin tai näin: Menneen maailman innoittamana tekee mieleni juoda enemmän samppanjaa! 

Tähän tuli otollinen tilaisuus syksyllä, kun hyvä ystävämme muutti uuteen asuntoon. Jo heti uutisen kuultuani oli selvää, että vien pullon aitoa samppanjaa - siihen olin pitkään kaivannut aihetta - ja samppanjalasit, sekä suoritamme yhdessä kodin siunauksen. Koska ystävämme opiskelee hepreaa, kaivoin kellarista vanhan juutalaismallisen rukousviittani, joka on tilattu amerikkalaisesta kristillisestä verkkokaupasta, ja johon on kirjoitettu Isä meidän-rukouksen alkusanat englanniksi ja hepreaksi. Käytin sitä muinoin ollessani kristitty, ja alkaessani yhä enemmän harjoittaa hartautta omin päin, omalla tavallani, toimien pappina itselleni, mikä huipentui siihen kun nautin ehtoollistakin itsekseni; samasta kaupasta tilasin pikari- ja lautassetin tätä varten, juutalaista mallia nekin. 

Nyt ostin ystävällemme loitsukynttilän onnellisuutta ja iloa varten, vein suitsuketikun, itse siunattua vihkivettä, ja soivan kulhon. Vanhassa postauksessa kerron kotona suorittamastani vastaavasta rituaalista (jonka toistin kesälomani viimeisenä päivänä, puhdistaakseni kodin energiat, samalla kun puhdistin ja latasin kodin suojaukseen käyttämäni kivet). Ostin ison ametistikiteen ystävällemme joululahjaksi, sillä hänkin pitää kivistä. Luonnollisesti puhdistin ja siunasin sen asianmukaisesti. 

Kesälomalla yövyimme Tampereen Viikinsaaren Nolla-mökissä, kuten viime kesänä, ja mainittu ystävämme kävi myös paikalla; grillasimme makkaraa, istuimme terassilla. Tällä kertaa reissumme oli todella hyvin ajoitettu: viimeinen laiva lähti sunnuntaina jo 18.30, ja me olimme ainoat yöpyjät (mökkejä on viisi)! Puhelimet saivat enimmäkseen pysyä mökissä, ja nautimme luonnon rauhasta. 

Viikinsaaren metsää

Pikkupanda ensimmäisellä
Ähtärin matkallamme 2018

Kuluneena vuonna pitkästä aikaa - kolme vuotta oli välissä - päätimme käydä myös Ähtärin eläinpuistossa ja Tuurissa, viettäen yhden yön leirintäalueen mökissä, ja vuokraten auton matkaa varten. Vuokra-autona minulla oli nyt ensi kertaa käytössä automaattivaihteinen itselataava hybridi, ja ajokokemus oli suorastaan upea, ilman kytkimen ja vaihdekepin kanssa pelaamista, ja monen sadan kilometrin jälkeen kun tankkasin auton ennen palautusta, paljonko minulta meni rahaa? 20 euroa! 

Palkkasimme jopa kissanhoitajan käymään kotona illalla ja aamulla. Kolme vuotta tuntuu pitkältä, mutta ei se ajotaito noin vain katoa, vaikka vähän etukäteen hermostutti. Oli todella sääli kun pandat Lumi ja Pyry jouduttiin palauttamaan Kiinaan; toisaalta, ehdimme nähdä ne kai kolme kertaa, ja joka kerta ne joko söivät tai nukkuivat... Omat suosikkini ovatkin aina olleet pikkupandat: ne ovat niin suloisia! 

Edellisestä kerrasta oli sen verran aikaa, että sain hyviä ideoita siitä mitä seuraavalla kerralla voisi tehdä paremmin. 

Valitettavasti syksyllä kävi ilmeiseksi ettei seuraavaa kertaa ehkä tulekaan, kun saatiin uutinen eläinpuiston konkurssista. Surullista. Se on kuulunut elämääni aina: jo lapsena olen käynyt siellä sekä sukulaisten kanssa että koulun retkellä, ja päälle parikymppisenä 1990-luvulla kävin joka kesä pyöräillen, joskus jopa useamman kerran. 

Myöhemmin kerrottiin, että Vieraile ja välität-yhdistys ottaa huolehtiakseen eläimistä ja kerää sitä varten rahaa. Luonnollisesti haluan antaa oman pienen panokseni siihen. Tuen jo entuudestaan Kissojen katastrofiyhdistystä kuukausilahjoittajana. Haluan toki harjoittaa hyväntekeväisyyttä kykyjeni mukaan, eikä yksi ihminen voi auttaa koko maailmaa, joten on paras keskittyä johonkin jonka kokee henkilökohtaisesti tärkeäksi. 

Uuden vuoden yönä nostamani Tarotkortit menneelle vuodelle, tälle hetkelle uuden kynnyksellä, ja alkavalle vuodelle, olivat jälleen hämmästyttävän osuvat ja lupaavat hyvää. 

ECCE EGO III

Jälleen jatketaan sarjaa, jossa tarjoan maistiaisia vuosia pitämistäni päiväkirjoista. 1991 otin käyttöön WWF:stä tilaamani kalenterin - jollaista käytin myös seuraavat kolme vuotta - ja muistiinpanotila pieneni taas. Kaikesta päätellen vuosi oli minulle parempi kuin edellinen, en ainakaan valita niin paljon.  Maailmalla tapahtui isoja asioita - kuten tänäkin päivänä; ajallista perspektiiviä... Uutiset näyttävät valtaavan isomman tilan kuin oman elämäni tapahtumat, eli elämässäni ei tapahtunut paljoakaan, mutta ajankuvaa nekin tarjoavat, samoin kuin monet mainitsemani tv-sarjat, jotka yhä muistan nostalgialla. Pyrin aina johdattamaan lukijat lisätiedon lähteille linkittämällä esim. Wikipedia-artikkeleihin. 

 Mainitsemisen arvoista on, että aviomieheni syntyi vuonna 1991! 👬💕

12.1.1991 Neuvostoliiton laskuvarjojoukot ovat väkivalloin vallanneet Liettuan pääkaupungissa, Vilnassa, puolustusministeriön päämajan, painotalon ja mahdollisesti myös tv-aseman. 

13.1.1991 YK:n pääsihteeri neuvottelee Irakissa, mutta Irak on jo tehnyt selväksi, ettei se aio vetäytyä ehdoitta Kuwaitista USA:n asettaman määräajan (15.1.) umpeutuessa. Yhdysvaltain kongressi on hyväksynyt voimatoimien käytön Irakia vastaan. 

14.1.1991 Vilnan radio- ja tv-keskuksen valtauksessa sunnuntain vastaisena yönä sai surmansa 13 ihmistä ja yli 100 loukkaantui. Tuhannet ovat uhmanneet ulkonaliikkumiskieltoa ja ympäröineet parlamenttitaloa, johon maan johto on linnoittautunut. Mm. Bush on ilmoittanut, että tapahtuma ei voi olla vaikuttamatta maiden välisiin suhteisiin. Ennen tätä Koivisto kiihdytti Latvian [Myös Latviassa tapahtui samaan aikaan: olin itse hämmentynyt tätä lukiessani, että olenko erehtynyt maasta, mutta tarkistin asian] johtoa lausunnollaan "Neuvostoliiton sisäisistä asioista", eikä nytkään esitetä vastalausetta tapahtumien johdosta: tyypillistä Suomen politiikkaa!

17.1.1991 Sota alkoi yöllä kello 2. Monikansalliset joukot hyökkäsivät irakilaisiin kohteisiin. Irakilla on kemiallisia aseita, mahdollisesti jopa ydinase! 

20.1.1991 Neuvostoliitossa Gorbatshovin neuvonantajista on pudotettu seitsemän uudistusmielistä, jota pidetään merkkinä Gorban siirtymisestä vanhoillisten joukkoon ja uudistuspolitiikan päättymisestä.

22.1.1991 Sunnuntaina oli verilöyly Latvian sisäministeriön talossa, kun nk. "Omanin erikoisjoukot, mustat baretit", tulittivat taloa joka puolelta, tunkeutuivat sisään ja etsivät asevaraston. Välikohtaus pääsi suoriin tv-lähetyksiin maailmalle. 

Irak aikoo käyttää sotavankeja ihmiskilpinä strategisissa kohteissa Geneven sopimuksen vastaisesti, jonka Irak on allekirjoittanut. USA ei silti lopeta pommituksia. Vankeja on näytetty tv-lähetyksissä, missä nämä ovat arvostelleet USA:n hyökkäystä samanlaisin sanoin kuin Hussein. Irak on ampunut ohjuksia Saudi-Arabiaan. 

23.1.1991 Lähetin kuudennen oppikirjeen: 1. a) Milloin on sallittua ilmoittaa luontaistuotemainonnassa lääkkeenomainen käyttötarkoitus? b) Milloin yrttivalmisteita saa myydä vain apteekissa? 2. a) Anna mietojen rohdoskasvien yleiset annosteluohjeet, kun käytetään yrttiuutetta. b) Perustele, miksi yrttiuutteissa käytetään liuottimena etanolia. c) Mitkä kauppayrtit eivät sovi munuaistautisille? Miksi? 3. a) Miksi hiivavalmisteita suositellaan diabeetikoille? b) Missä tilanteissa merilevävalmisteiden käyttöä ei suositella? Miksi? c) Mainitse kolme mehiläistuoteryhmää sekä kunkin ryhmän tuotteiden tärkeimmät ominaisuudet. 4. a) Mitä eroa on ravintoainevalmisteella ja ravinnontäydennysvalmisteella? b) Milloin on sallittua markkinoida erityisvalmisteita vitamiinien tai kivennäisaineiden lähteenä? c) Milloin vitamiinivalmisteita saa myydä vain apteekissa?

24.1.1991 Irakin hävittäjät ovat ekan kerran hyökänneet liittoutuneita vastaan. Maajoukot ovat tulittaneet toisiaan Kuwaitin rajalla.

25.1.1991 Israel joutui tähän asti suurimman ohjusiskun kohteeksi, kaikki seitsemän Scud-ohjusta tuhottiin ilmassa USA:n antamilla Patriot-ilmatorjuntaohjuksilla, mutta sirpaleista loukkaantui noin 40 ja yksi kuoli. Liittoutuma on vallannut ensimmäisen kaistaleen Kuwaitia, pienen kalliosaaren. 

26.1.1991 Irak on valuttanut Kuwaitin öljyä mereen estääkseen littoutuneiden maihinnousun; ympäristökatastrofi uhkaa.

27.1.1991 Viikko sitten alkoi uusi amerikkalainen draamasarja "Elämä voittaa" (Life goes on), perheestä, jossa on kehitysvammainen poika.

28.1.1991 USA arvelee tyrehdyttäneensä Persianlahden öljyvuodon öljyterminaalin pommituksilla, mutta vain aika näyttää... Öljylautta on 56 x 16 km, yksi historian pahimmista öljykatastrofeista. Irak on syyttänyt siitä USA:n pommituksia. 

30.1.1991 Neuvostoliitto on vetänyt Baltiasta laskuvarjojoukot ja 2/3 sisäministeriön erikoisjoukoista, mustista bareteista.

3.2.1991 Islanti solmii diplomaattisuhteet Liettuaan ja on valmis tunnustamaan sen itsenäisyyden. Sotilaspartiot ovat ilmestyneet Vilnan katukuvaan ja hakkaavat ihmisiä mielivaltaisesti.

4.2.1991 Amerikkalainen laulu- ja tanssiyhtye New Kids on the Block, jonka muodostaa viisi nuorta, on tosi kovaa kamaa nykyään, teini-idoleita: ykkösenä viime vuoden äänestyksissä Suomessakin. Minäkin pidän heidän musiikistaan (enkä pelkästään siitä)... [Tänä päivänä tiedämme että NKOTB:n Jonathan Knight on homo.] 

New Kids on the Block: Step by Step

5.2.1991 Kävin salilla ja laadittiin todellakin oma, 10-osainen kunto-ohjelma minulle. Rankkaa, mutta ah, niin ihanaa! Torstaina voin käydä vielä harjoittelemassa, ensi viikolla maanantaina ja torstaina (ei mielellään peräkkäisinä päivinä, aikaa lihaksille palautua), sitten ehkä kolme kertaa viikossa. 

10.2.1991 Liettuassa pidettiin kansanäänestys tasavallan itsenäisyydestä: yli 90% oli itsenäisyyden puolella, 84% äänioikeutetuista käytti ääntään. Liettuaan on tullut neuvostojoukkoja tänään alkavaksi ilmoitettuihin sotaharjoituksiin.

Irak on hylännyt sekä Iranin että Pakistanin rauhanaloitteet, mutta kansan taistelumoraali alkaa rakoilla ja tyytymättömyys lisääntyy: 17 sotilasta antautui saudeille, mikä lisää sotavankien määrän tuhanteen.

12.2.1991 Islannin parlamentti on tunnustanut Liettuan itsenäisyyden.

14.2.1991 USA:n ohjukset tuhosivat eilen Bagdadissa pommisuojan: noin 400 siviiliä sai surmansa! USA:n edustajat sanovat kyseessä olleen sotilaallisen bunkkerin. 

15.2.1991 Irak on valmis vetäytymään Kuwaitista, kertoi Bagdadin radio. Irak haluaa näin saavuttaa kunniallisen ja hyväksyttävän poliittisen ratkaisun. Irak lopettaisi samalla kaikki sotatoimet. Kuwait miehitettiin 2.8.1990. Ehtoina liittoutuneiden vetäytyminen Persianlahdelta, Israelin luopuminen miehitetyistä palestiinalaisalueista, Syyrian poistuminen Libanonista, Irakin vastaisten pakotteiden purkaminen. Samalla Irak kuitenkin ilmoittaa hyväksyvänsä YK:n päätöslauselman vetäytymisestä Kuwaitista ehdoitta. USA aikoo jatkaa sotatoimia kunnes toisin määrätään. Puolustusministeriön edustaja kehotti suhtautumaan varauksella Irakin ilmoitukseen, samoin Ranska. Neuvostoliitolla on sormensa pelissä, haluaa lähentää suhteitaan entisiin liittolaisiinsa. 

17.2.1991 Äidiltä ja Mikalta sain kortin + kahdet sukat synttärilahjaksi (21 v.). Alkuruoaksi tein parsaa majoneesikastikkeen kera, pääruoaksi kasvislasagnen ja jälkkäriksi juustokakkua + kermajätskiä + mansikka-banaanikastikkeen. 

18.2.1991 Tänään alkaa kohuttu ja kiitetty amerikkalainen sarja "Twin Peaks", joka kertoo erään murhan tutkimuksista.

Julee Cruise: Falling (Twin Peaksin teema laulettuna)

23.2.1991 Bush tyrmäsi eilen Neuvostoliiton ja Irakin rauhanehdotuksen, koska se oli täynnä ehtoja, ja vaati Irakia aloittamaan vetäytymisen Kuwaitista tänään kello 12 mennessä (klo 19 Suomen aikaa). Irak on sytyttänyt 150 öljylähdettä tuleen Kuwaitissa.

24.2.1991 Maasota on alkanut; kymmenet tuhannet monikansalliset sotilaat ovat tunkeutuneet Kuwaitiin ja Irakiin. Amerikkalaisten mukaan ensimmäisen päivän tavoitteet on saavutettu. USA on järjestänyt uutispimennyksen, mutta tietoja alueelta saadaan mm. kuwaitilaisilta. 

 

- Olkaa oma valonne, olkaa oma turvanne. Ei muuta turvaa. Olkoon totuus valonne, olkoon totuus turvanne. Ei muuta turvaa. (Buddha) [jostain lehdestä leikattu ja liimattu kalenteriini.]

26.2.1991 Hussein ilmoitti aamulla irakilaisten vetäytyvän Kuwaitista ja joukot ovat poistuneet kaikin mahdollisin kulkuneuvoin pääkaupungista. USA tutkii ilmoitusta ja jatkaa toistaiseksi sotatoimia.

28.2.1991 Aamulla alkoi tulitauko Persianlahdella!

2.3.1991 Nyt puhutaan Kuwaitin jälleenrakentamisesta, jossa suomalaisillakin on mahdollisuus alihankkijoina; bisnestä raunioilla... Hussein on kadonnut; Bush on halukas toimittamaan tämän oikeuden eteen. Irakilaiset ja liittoutuneet keskustelevat vankien vaihdosta huomenna. 

4.3.1991 Irak on suostunut kaikkiin YK:n ehtoihin ja Hussein on näyttäytynyt julkisuudessa, rukoillen kaatuneiden puolesta. Etelä-Irakin shiamuslimit ovat ryhtyneet kapinaan Husseinia vastaan ja pitänevät hallussaan maan toiseksi suurinta kaupunkia, Basraa. Kapinalliset ovat pyytäneet liittoutuneiden apua Husseinille uskollisia joukkoja vastaan. 

7.3.1991 Nauhoitin ajastimella MTV:n uuden "eroottisen iltapalan" Pin Up Clubin; aika hyvä - miehiltäkin näytettiin kaikki muutamassa kohtauksessa. [Täytyy muistaa että aikana ennen nettiä, pornoa ei niin vain nähnyt, miesten välisestä puhumattakaan, ja tuo ohjelma oli lähinnä "eroottinen": alastomuutta kyllä, seksiä ei - ei edes simuloituna - joten tietenkin olin innoissani tästäkin vähästä.]

8.3.1991 Tulin käyneeksi luontaistuotekaupassa, vaikka yritin olla menemättä ettei tulisi törsättyä turhaan. 

16.3.1991 Terveen elämän päivät Tampere-talossa tänään ja huomenna klo 10-18. 60 näytteilleasettajaa ja monia esitelmiä... Pääsymaksu messuille 30 markkaa. Kiertelin peräti 3,5 tuntia. Yrtti & Kauneus oli mielenkiintoisin, olenhan turhaan BWC:n kosmetiikkaa metsästänytkin. Ostin kosteusvoiteen ja hiukan myöhemmin Aurelius-partavesi-colognen, jossa on hyvä, vahva tuoksu. [BWC on lyhenne sanoista "Beauty Without Cruelty";  ilmeisesti he eivät enää edes valmista tuoksuja. Olin todella ihastunut tuohon tuoksuun, jota tilasin myöhemmin lisää: melkein kylvin siinä!] 

20.3.1991 Työt, nytkin kun niitä olisi, ovat jääneet hiukan vähälle huomiolle - luenhan jo kolmatta viikkoa lopputenttiin, se on toki minulle henkilökohtaisesti paljon tärkeämpää.

24.3.1991 Ilmoittautuminen klo 9. Tarjottiin pikku purtavaa + juotavaa. 9.30 alkoi fysiologian ja ravinto-opin, sekä ruokavalio-opin tentit (eri paperit). Fysiologiaa hermoilin eniten etukäteen, mutta yllättäen ruokavalio-oppi osoittautui tiukemmaksi. Klo 12 lounas (kasvislasagne, kuten viimeksikin). 13.30-16.00 tuoteoppi ja luomu-viljely, ne sujuivat iisisti. Lähteä sai kun oli valmis (noin klo 15). 

25.3.1991 Outo tunne, puoli vuotta opiskelua takanapäin. Nyt kävin taas töihin käsiksi tosissani, jotta saisin ne pois päiväjärjestyksestä. 

1.4.1991 Olin Mikan [veljeni] kanssa ulkona voimalan tienoilla 2,5 tuntia: laskimme mäkeä muovipussilla, teimme lumiukon ja leikimme karhun rinkiä. En ole vuosikausiin tehnyt mitään tällaista!

5.4.1991 Olen koko viikon yrittänyt päättää, mennäkö kotiin vai jäädäkö Ruovedelle viikonlopuksi, mutta se osoittautui niin vaikeaksi että menen kotiin. 

10.4.1991 Kävin luontaistuotekaupassa: Sonett-pesujauhe, tanskalainen resepti sinappi, kotimainen biodynaaminen ketsuppi, viisi maissimallas-tikkaria, Nutanan tummaa pyöreää riisiä, kasvisliemikuutioita, Xylident-puristeita, oluthiivapuristeita, vadelmahilloa, hedelmäleipä, luonnon vaniljaa, mansikkaista mysliä, C-Acerola Plus Xyli (Mikalle lahjaksi - maistoi jotain C-vitamiinia ja tykkäsi); jogurttibanaanilastuja + Vogelin Soija-Mix-mureketta + Tartex-tahnaa + Bearitos Nacho-sipsejä Jounille lahjaksi. 

19.4.1991 Äiti on käynyt Virroilla Mikan kanssa ja ostanut mm. vaa'an: painan sen mukaan 62 kg, hienoa! (Se kun oli kauan 55 kg.)

26.4.1991 Tosi iso uutinen - minä ja P [toinen sivari] joudumme muuttamaan pois lääkärien tieltä! Käytiin katsomassa vaihtoehtoja, puukoulun yläkerrassa ja nuorisotalolla, vain yksi huone kumpaisessakin (joko/tai). Puukoululla joutuisi käymään vessassa ja suihkussa ulkokautta, mutta nuorisotalolla ei taas ole suihkua lainkaan; P:n mielestä se on silti parempi, voi käydä suihkussa toimistossa (ja minä koululla). Harkitsin jo kotiin muuttoa, mutta sekin kävisi kalliiksi kulkea joka päivä. Sovittiin niin, että käyn toukokuun kotoa - saan tiistaina matkahuollosta 40 matkan sarjalipun kunnan laskuun ja sitten kesä-heinäkuun asustelen koulukeskuksessa, kotitalousluokassa, jossa on sellainen mallikämppä kuin Virroillakin oli. Työaikaani täytyy rassata siten, että tulen ja lähden myöhemmin linja-autoyhteyksien takia. P muuttaa jo tänään, mutta minä sain armonaikaa tiistaihin. Jään Ruovedelle viikonlopuksi. 

1.5.1991 Tänään soitti Elsa [tätini], että hänen vanhin poikansa on kuollut - jäi eilen junan alle; ei se kuolema, vaan kuolintapa... ei kovin siisti tapa kuolla. 

4.5.1991 Helalauantai eli pyhäpäivä. Ensi vuonna kuulemma palaa vanha helatorstai. 

5.5.1991 "Aika uskaltaa" (Coming out/DDR 1989): Elokuva homoseksuaalisuudesta Itä-Saksan lopun ajoilta. Kuulemma lännessäkään ei ole tehty yhtä hyvää kuvausta.

Elsa soitti, että S:n hautajaiset ovat ensi lauantaina kymmeneltä... S oli "mielenhäiriössä" (?) laittanut päänsä kiskoille kuullessaan pikajunan tulevan, eli mestasi itsensä - rajua!

6.5.1991 Eilinen elokuva oli tosi hyvä, siinä oli jopa rohkea rakastelukohtaus kahden miehen välillä; nauhoitin filmin, tietysti! [Tämän päivän näkökulmasta sanoisin, että ylipäänsä rakastelukohtaus kahden miehen välillä oli rohkeaa siihen aikaan: ei siinä muuten mitään erityistä ollut. Mutta muistan että elokuva oli kyllä aidosti hyvä.]

17.5.1991 Kirje Luontaistuotealan Keskusliitosta: pääsin läpi, vaikka olin pessimistinen! Fysiologia ja ravinto-oppi + ruokavalio-oppi Hyvä, sekä tuoteoppi + luomuviljely Kiitettävä! 

1.6.1991 Nyt ekan kerran tein täysin oikeaoppisen kasvisaterian: linssimuhennosta (kokojyvä)hirssimakaronin kera. Tein myös ensimmäisen kerran viinimarja-rahkajäätelöä. Leivon korvapuusteja (täysjyvä, tietysti). 

3.6.1991 Kuinka ollakaan, auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto, AKT, on ryhtynyt lakkoon, eli ei tästä tuppukylästä pääse minnekään! Ja minä kun olen ajatellut, ettei oma auto ole tarpeen kun bussillakin pääsee.

4.6.1991 Soitin V:lle aamulla ja tulin Ruovedelle 13.45 postiautolla (perillä 15.10): V tuli koulukeskukseen ja näytti kodinhoitoluokan. Sain sen avaimen, mutta koulukeskuksen avaimen joudun hakemaan teknisestä toimistosta huomenna - sain sitä varten 100 mk. Voin käyttää opettajainhuoneen jääkaappia, kodinhoitoluokassa ei nääs ole (eikä pientä kasaria veden keittoa varten - iso kattila vain - ei veistä, ei patalappuja...)! Vessaakaan ei ole, vaikka V luuli siivouskomeroa siksi - siivoojat eivät ehkä pitäisi...

7.6.1991 Eilen alkoi uusi australialainen perhesarja "Pugwall" 13 v. pojasta, joka unelmoi rockbändistä. 

Pugwall-sarjan tunnari:

8.6.1991 Olen viikonlopun Ruovedellä, suunnittelin niin jo ennen bussilakkoa (joka jatkuu). 

15.6.1991 Eilen oli jo koti-ikävä, mutta ties montako viikonloppua täällä vielä täytyy olla kun bussit eivät kulje edelleenkään. 

17.6.1991 AKT lopetti autoliikenteen lakon, mutta jatkaa satamalakkoa. Tilanne ei silti muutu, sillä työnantajapuoli jatkaa omaa työsulkuaan. Valtakunnansovittelija Jorma Reini ei usko uutta sovintoesitystä syntyvän lähipäivinä. 

18.6.1991 Etelä-Afrikassa on suurella äänten enemmistöllä kumottu rotusorron peruspilarina ollut rekisteröimislaki, joka luokitteli ihmiset syntymästä saakka eri rotuihin. Perustuslaki evää silti vielä äänioikeuden mustilta.

23.6.1991 Otin aurinkoa kattoterassilla (vaikka aurinko vähän väliä meni pilveen ja tuuli), vieläpä nakuna - kiva tunne... 

25.6.1991 Näin ilokseni ekan Lastusen [bussifirma, jota ei enää ole] kolmeen viikkoon. Kuljetusalan työstaistelu työsulkuineen päättyi tänään! Satamalakko jatkuu. 

6.7.1991 Aamulla otin kaksi tuntia aurinkoa kattoterassilla nakuna.

7.7.1991 Tänään otin aurinkoa nakuna klo 12 lähtien kolme tuntia ja vihdoinkin alkaa tulokset näkyä. 

8.7.1991 Otin kaksi tuntia aurinkoa. 

9.7.1991 Viljamakasiinin toiseksi valvojaksi klo 11-19. Siellä on esillä kolmen taiteilijan tauluja, posliinimaalausta, kansallispukuja. Tarkoitus kai oli, että minulla olisi jotain tekemistä, mutta sitähän siellä nimenomaan ei ole! Pidin pitkän ruokatunnin ja lähdin vähän aikaisemmin. 

10.7.1991 Ensi vuonna tulevat kauppoihin muoviset palautuspullot, kuten ulkomailla, aluksi isot litran pullot. Lasi tuskin väistyy pysyvästi aikoihin. 

11.7.1991 Olen kai saanut ns. "aurinkoihottumaa": punaisia näppyjä rintaan, selkään ja takapuoleen - syyhyttää niin perhanasti...

19.7.1991 Tänään koulutoimistoon, eipä sielläkään paljon tekemistä ollut ja suuri osa porukasta on lomalla. 

22.7.1991 Tein jotain pientä, mutta radikaalia (henkilökohtaisesti) - otin korviksen! Varasin ajan vasta tänään, ja vaikka olen pitkään sitä ajatellut, se varsinaisesti tuli päähänpistona eilen: enkä kadu, se on söpö. [Korvis minulla on yhä tänä päivänä, juuri siinä samassa kohtaa, vain toisessa korvassa.]

25.7.1991 Kauhea stressi, juoksentelin vielä ympäri kouluakin viime hetken järjestelyjä toimittaen, en ehtinyt aamupalallekaan. Vein kamani matkahuoltoon säilytykseen. Sain siviilipalvelustodistuksen, johon otatin kunnan laskuun passikuvan Foto-Ruovedessä (hyvän näköinen!) + työtodistuksen. Lounaan jälkeen kiitin keittäjiä... V tarjosi kunniakseni munkit, muille rinkilät, minulle possu. 

18.8.1991 Virrat alkaa kerätä kotitalouksien jätemuovia poltettavaksi lämpölaitoksella, myöhemmin on tarkoitus myös valmistaa kosteiden tilojen muovilankkua kyllästettyä puuta korvaamaan. 99% muovijätteestä kelpaa poltettavaksi; ämpärit, pussit, astiat, jogurttipurkit, styroksi... kirkkaat muovipullot eivät käy myrkyllisen PVC:n vuoksi. Olemme jo alkaneet pistää muovijätteet syrjään. Kokeilu on ainutlaatuinen Suomessa.

19.8.1991 Virroille. Ostin luontaistuotekaupasta soijapapuja ja äidille kukkaissaippuan. Myyjä sanoi, että "mä taidan kaupata sulle tätä liikettä." Kerroin yrittäjä-kurssista, viimeksi kerroin käyneeni luotaistuotealan peruskurssin. Houkuttava ajatus, vaikken olekaan ikinä ajatellut jääväni Virroille. [No, se ei toteutunut taloudellisista syistä, ja hyvä niin!]

20.8.1991 Eilen tuli hälyttävä uutinen: Neuvostoliitossa on tapahtunut vallankaappaus, vanhoilliset ovat syrjäyttäneet Gorbatshovin ja osiin maata on julistettu poikkeustila: poliittiset puolueet on kielletty ja lehdistö sensuurissa. Pitkä harppaus taaksepäin! Baltian maiden itsenäistymisaikeisiin puututaan raskaalla kädellä, joukot ovat jo vallanneet radio-asemat yms. Venäjän federaation uudistusmielinen presidentti Boris Jeltsin on tuominnut kaappauksen ja kehottanut ihmisiä yleislakkoon. Maata hallitsee kahdeksanmiehinen poikkeustilakomitea, keulakuvana varapresidenttinä aiemmin toiminut Gennadi Janajev. Gorbaa on pidetty kotiarestissa. 

21.8.1991 Viro julistautui itsenäiseksi yöllä. Neuvostojoukot valtasivat tv-tornin. Moskovassa kuoli ainakin kolme sotilaiden ja kansan yhteenotossa. 

22.8.1991 Eilen Neuvostoliiton kriisi ratkesi yhtä äkkiä kuin alkoikin: NKP käänsi selkänsä poikkeustilakomitealle, jonka jäsenet on erotettu tehtävistään. Gorbatshov on palannut Moskovaan loma-asunnoltaan Krimillä. Sotilaat vetäytyvät kaikkialla. Venäjän alueen sotilaat olivat Jeltsinin puolella uutta valtaa vastaan. Puna-armeija oli muutenkin haluton nousemaan kansaa vastaan. Myös Latvia antoi itsenäisyysjulistuksen. 

23.8.1991 Suomen viralliset lausunnot Neuvostoliiton kriisin aikana olivat tyypillisen varovaisia (ärsyttävässä määrin): pahoiteltiin demokraattisen kehityksen pysähtymistä ja toivottiin tilanteen normalisoituvan. Edes sanaa "vallankaappaus" ei käytetty. Myös yhteis-pohjoismaisessa lausunnossa Suomi esti jyrkän kannanoton, mitä Tanska arvosteli. 

Päätös yrittäjäkurssista tuli, ja valitettavasti minut hylättiin, koska "kurssi tarkoitettu Tampereen työvoimatoimiston hakijoille."

25.8.1991 Neuvostoliitossa on alettu puhdistaa valtakoneistoa taantumuksellisista voimista. Jeltsin nauttii nyt suunnatonta arvovaltaa. Islanti tunnusti ensimmäisenä Viron ja Latvian itsenäisyyden. 

26.8.1991 Gorbatshov on eronnut NKP:n pääsihteerin tehtävistä, kieltänyt puolueen toiminnan armeijassa, KGP:ssä ja sisäministeriön erikoisjoukoissa ja määrännyt puolueen omaisuuden takavarikoitavaksi. 

Maailmalla menestystä niittänyt piirrossarja "Simpsonit" alkoi Tv 3:lla. 

3.9.1991 Asianajaja Matti Wuori on valittu kansainvälisen Greenpeacen puheenjohtajaksi järjestön perustajan jäädessä eläkkeelle kesken kauden. Wuori on toiminut Suomen ja Ruotsin osastojen puheenjohtajana. 

5.9.1991 Kaksi uutta amerikkalaista sarjaa, "Teinitohtori" (Doogie Howser M.D., 26-osainen komedia) [sarja esitteli meille näyttelijä Neil Patrick Harrisin] ja "L.A. Beat" (Beverly Hills, 90210). 

Doogie Howser M.D. intro

6.9.1991 Neuvostoliiton kansanedustajien kongressi hyväksyi eilen suunnitelman, jonka mukaan nykyisestä Neuvostoliitosta tulee suvereenien valtioiden liitto. Kukin jäsen saa itse päättää, missä muodossa se osallistuu uuteen liittoon. 

7.9.1991 Neuvostoliitto tunnusti eilen virallisesti Baltian maiden itsenäisyyden!

14.9.1991 Viikko sitten alkoi uusi kotimainen komediasarja "Hynttyyt yhteen", pääosissa Hannele Lauri & Eija Vilpas. 

15.9.1991 Uuden tutkimuksen mukaan homoseksuaalisuus voi olla myötäsyntyistä, johtuen sikiökauden hormoneista.

19.9.1991 Suomen pankki on ottanut hallintaansa SKOP:n (Säästöpankkien keskusosakepankki) luottamuksen palauttamiseksi rahalaitoksiin. Tallettajien säästöt eivät vaarannu. [Minä olin  Säästöpankin asiakas.]

26.9.1991 Ammatinvalinnan ohjaajalta kirje: työvoimatoimisto voi kustantaa työharjoittelun luontaistuotekaupassa vuoden loppuun. Maksetaan työllistämistuki, matkakorvaukset ja järjestetään vakuutukset. Minun itse täytyy kysyä omistajan halukkuutta asiaan.

27.9.1991 Kävin luontaistuotekaupassa juttelemassa omistajan kanssa työharjoittelusta. Ihmetteli ensin, miten töitä riittäisi kahdelle, mutta alkoi sitten innostua... 

29.9.1991 Presidentti George Bush ilmoitti eilen Yhdysvaltain tuhoavan kaikki maalla ja merellä olevat lyhyen kantaman ydinaseensa! 

30.9.1991 Ensin luontaistuotekauppaan, sitten työvoimatoimistoon, jossa laadittiin sopimukset, jotka käytin allekirjoitettavana. Työharjoittelun kesto 1.10.-31.12.91. 

1.10.1991 Eka työpäiväni luontaistuotekaupassa, menin kymmeneksi, pääsin 16.30... Todella hiljaista. 

6.10.1991 Luontaistuotekaupan omistaja soitti: on tullut samaan tulokseen kuin minäkin, eli minun ei tarvitse enää mennä sinne... Täytyy todeta, että olen vain helpottunut; työttömänä olossa on hyvät puolensa... 

7.10.1991 Työvoimatoimistosta soitettiin ja sovimme viikon kuluttua tapaamisesta, vaikken järin halukas olekaan. Kysyi mm. olenko nyt masentunut! Asiahan on aivan päinvastoin... 

9.10.1991 Työväentalolla kaksi elokuvaa: "Lastentarhan kyttä" klo 17.30 ja Stephen Kingin "Uinu, uinu lemmikkini" 19.15, 30 markkaa. Menin jälkimmäiseen, vain seitsemän ihmistä, ekaa katsomassa oli enemmän. 

11.10.1991 Siviilipalvelusaika lyhenee 13 kuukaudeksi. Sivarit eivät ole tähän tyytyväisiä (!), vaan tahtoisivat saman kuin varusmiehet (8-11 kk). [Näköjään se on nykyään hieman alle 12 kk; minulla se oli 16 kk!]

21.10.1991 Työvoimatoimistossa ehdotettiin että hakisin Perheniemen evankelisen opiston ravitsemus- ja luontaistietouden linjalle, keväällä ja syksyllä-92. 

3.11.1991 New Kids on the Block yhtye esiintyy toistamiseen Suomessa huomenna, Helsingin jäähallissa. Konsertti myyty loppuun jo keväällä parissa tunnissa. 

5.11.1991 Työvoimatoimistosta soitettiin aamulla. Sanoin, etten ainakaan vielä keväällä ole kiinnostunut siitä kansanopistosta, ja etten toistaiseksi halua jatkaa ammatinvalinnan ohjausta. [Mutta opistosta kuulemme vielä, tämän sarjan tulevissa jaksoissa!]

6.11.1991 Viimeinen irakilaisten Kuwaitissa sytyttämä öljylähde sammutettiin juhlamenoin. Noin 5000 irakilaissotilaiden raiskaamaa kuwaitilaisnaista synnyttää näinä aikoina: lapsilla tuskin on ruusuista tulevaisuutta.

8.11.1991 Dallasin kymmenen vuoden taipaleen päättää kahden tunnin erikoisjakso, jonka katson tietysti, vaikken yleensä olekaan sarjaa seurannut. 

11.11.1991 Päätin tilata Franklin Mintiltä Sword of the kings-rannekellon: Sterling-hopeaa 22 karaatin kultauksella, nahkahihna. 1750 markkaa (10 x 175 mk)... Oikea kultakello on ollut haaveena, mutta olisi liian tyyris: tämä on lähellä sitä. [Tämä luxus-keräilytavaraa myynyt postimyyntifirma vetäytyi jossain vaiheessa Suomesta.]

15.11.1991 Suomen markka on devalvoitu (= rahan arvon tarkoituksellinen alentaminen ulkomaisten valuuttojen virallisia kursseja nostamalla. Helpottaa vientiä, hillitsee tuontia) 14%. Jo kuukausia on puhuttu, että Suomessa on lama, mitä se sitten tarkoittaneekin. [No, se on kyllä totta että minulla ei ole sen ihmeempiä muistikuvia lamasta, en kokenut sitä mitenkään huomattavalla tavalla omassa elämässäni.]

18.11.1991 Juhan af Grannin UFO-dokumentti "Vieraita taivaalta" on ennakkokohun saattelemana myyty jo seitsemään maahan. Suomessa se esitetään tammikuussa 1992. [Koko dokumentti, 55:47 min, YouTubessa.]

22.11.1991 YK:n uudeksi pääsihteeriksi on valittu 69 v. Egyptin varapääministeri Boutros Boutros Ghali ("Butros Butros Gali"). 

24.11.1991 Sunnuntairaportissa Rauni-Leena Luukanen puhuu humanoideista ja UFOista. 

27.11.1991 Queen-yhtyeen laulusolisti Freddie Mercury kuoli Aidsiin viime sunnuntaina.

9.12.1991 Linja-autossa pari pikkutyttöä kuiskaillen arvaili sukupuoltani: "Miehillä ei yleensä ole tuollaista kampausta..!" 

12.12.1991 Ihoni on niin hyvässä kunnossa, ettei se kaipaa peitepuikkoa: todella harvinaista. 

15.12.1991 David Lynchin kohusarja "Twin Peaks" päättyy. Se on ollut todella ainutlaatuinen kokemus: draamaa, huumoria, jännitystä... ja paljon yliluonnollisia aineksia.

Sword of the kings-kelloni Franklin Mintiltä tuli: tosi komea! [En ole käyttänyt sitä varmaan reiluun pariinkymmeneen vuoteen, mutta olen kyllä ajatellut ottaa sen taas käyttöön, onhan se kuin koru; tarvitaan vain uudet paristot ja uusi hihna, ja kellotaulu on ed. paristonvaihdossa mennyt hieman vinoon. Panttilainaamoon se ei joskus aikoinaan kelvannut, joten se siitä arvosta.] 

Sword of the kings

20.12.1991 Tein joulutorttuja, hunaja-marsipaania, hunaja-halvaa, hedelmäisiä, carob-suklaata. 

Venäjä aikoo pitkällä tähtäimellä anoa Nato-jäsenyyttä! 

21.12.1991 Neuvostoliitto lakkasi olemasta tänään ja syntyi 11 valtion "itsenäisten valtioiden yhteisö", IVY. Gorbatshov on siis viraton. Ydinaseet ovat yhteisessä valvonnassa. 

24.12.1991 Jouluaatto! Nousin klo 7 tekemään uuniriisipuuroa ja sekahedelmäkiisseliä. Sen jälkeen tein uunissa haudutettua lohta, cashew-kastiketta, kaali-avocadosalaattia, taateliparfair + carob-kastike. 

Tv-TOP 10 1991:

1. Twin Peaks
2. Star Trek - uusi sukupolvi
3. Ankronikka
4. Pulmuset
5. Salainen agentti 86
6. Mummo
7. Tyttökullat
8. Ednan piinapenkki
9. Simpsonit
10. Nolojen tilanteiden mies

ECCE EGO I

"Ecce Ego", latinaksi kirjaimellisesti "Katso, Minä", 1. Sam. 3: "Tässä olen", oli yhteen aikaan eräänlainen mottoni, kokonaisuudessaan "Tässä olen, sinä kutsuit minua" (Ecce Ego, quia vocasti me) - Samuelin vastaus jumalan kutsuun. 

Tämä kirjoitus avaa sarjan, joka perustuu suoraan vanhoihin päiväkirjamerkintöihini. Ensimmäisen päiväkirjani kirjoitin 1979/1980, 9-10 vuotiaana, sen jälkeen säännöllisesti 1983-1994; ne olivat kalenteri-muotoisia, rajoitetusti muistiinpano-tilaa, ja keskittyivätkin enemmän jokapäiväisen elämän tapahtumiin. 

1993-2000 kirjoitin täyteen lahjaksi saamani paksun, yli tuhatsivuisen tyhjän kirjan. Nimesin sen "Henkiseksi Odysseiaksi". Tuohon aikahaarukkaan sisältyi niin herääminen henkisyyteen ja totuuden etsintä, kuin myös ensiaskeleet homomiehenä ja suhteen alku edesmenneen puolison kanssa, ja lähestymistapani oli pohdiskelevampi. 

Päiväkirjoihini minulla oli tapana teipata liitteeksi minua kiinnostaneita lehtileikkeitä. Lisäksi saatoin useinkin kirjoittaa myös ajankohtaisia uutisia; niiden perusteella saa kuvan, että 1980-luku oli hyvin kuohuvaa aikaa maailman politiikassa... vaikka ehkä joka vuosikymmenellä on omat kuohunsa, ja joskus ne aaltoilevat hyvinkin kauas. Paljon olen myös merkinnyt muistiin katsomiani tv-ohjelmia, toisinaan erittäin yksityiskohtaisesti juonta läpi käyden. Kaikki nämä luovat tällekin julkaisulle kiinnostavaa ajankuvaa. Tässä ensimmäisessä osassa käyn nopeasti läpi koko 1980-luvun. Käytettävissäni ei ole sen aikaisia valokuvia itsestäni ja elämästäni (on niitä toki olemassa, vaan ei minun hallussani tällä hetkellä). 

Päiväkirjani. Olen toivonut että ne lahjoitetaan
kuolemani jälkeen työväenmuseolle.

Nykyään päiväkirjojani vastaa esim. tämä blogi. Täyttäessäni 50 vuotta, kirjoitin siihen astisen elämäni ulkoisista tapahtumista tässä blogissa. 

Ihan vain esimerkkinä mitä 9 v. Marko kirjoitti 1.1.1980: "Heräsin vasta 12.00. Tänään ulkona satoi lunta. Äiti leipoi tänään korvapuusteja. Minä leikin vähän aikaa koulua. Äiti teki myös tiikerikakkua, ja isä tuli tänään kotiin."

Uudenvuoden yönä 1983/84 esitettiin televisiossa Michael Jacksonin Thriller-video, ja olin vaikuttunut, koska kirjoitin ylös erillisille papereille kalenterin väliin koko juonen! Näin sen tosin mustavalkoisena, koska tuolloin meillä oli vielä vanha mustavalko-telkkari. 

1984 Herreysin mormoniveljekset, jotka voittivat Euroviisut Ruotsin edustajina kappaleellaan "Diggy loo, diggy lei", tekivät minuun niin ikään ilmeisesti vaikutuksen, koska keräsin paljonkin heitä koskevia lehtileikkeitä. Muistan että pidin erityisesti nuorimmasta veljeksestä, tuolloin 17 v. Louisista, joka oli mielestäni söpö. 

Siitäköhän sai jo alkunsa myöhempi "mormoni-fetissini"? (Mormonilähetyssaarnaajien imago ja olemus on niin viaton ja puhtoinen; ei ihme, että on olemassa gay-pornoa mormoneista, vaikka se onkin melkoinen paradoksi! Ja yhä edelleen mormoninuoret, jotka huomaavat olevansa homoja, joutuvat käymään läpi vakavan sisäisen kamppailun itsensä ja uskonsa välillä.) Ulkonäkö taisikin olla pääasiallinen syyni pitää heistä; itse kappale oli aika mitäänsanomaton renkutus, eikä ole kestänyt aikaa. Koko kilpailu oli siihen aikaan toisenlainen, oli live-orkesteri kapellimestareineen, paljon vaatimattomammat puitteet kuin nykyään, jäykempää ja totisempaa. En ollut mikään Euroviisu-fani; joskus katsoin, joskus en. Tämä on ensimmäinen voittobiisi jonka minä muistan, enkä sen jälkeenkään muista kisoista juuri mitään pariin vuosikymmeneen, ennen Lordin voittoa! 

Herreys: Diggy loo, diggy lei

11.12.1984 RAZZLE [Hanoi Rocksin rumpali] ON KUOLLUT SUNNUNTAINA [8.12.1984] AUTO-ONNETTOMUUDESSA (surupäivä minulle). 

Nicholas Charles Dingley ("Razzle"),
2.12.1960-8.12.1984

Kesäkuussa 1985 lehtileikkeet kalenterin välissä kertovat, että brittisarja "Mennyt maailma" nähdään pikauusintana. Siitä pidin todella, todella paljon. Varmasti yksi kaikkien aikojen parhaimpia tv-sarjoja! 1980-luvussa parasta olivat juuri tietyt tv-sarjat, elokuvat, ja musiikki. Minun murrosikäisen elämässäni ei silloin muutoin ollut hurraamista. 

Brideshead Revisited (Mennyt maailma): Charles & Sebastian

14.8.1985 esitettiin viimeinen jakso Mennyt maailma-sarjasta, ja samalla oli viimeinen kesälomapäivä; koulu alkoi taas seuraavana päivänä (torstaina). Kirjoitin yöllä: 

Klo 00.05 itkin kun ajattelin miten kaikki taas pilkkaavat minua. Radio on vielä päällä, samoin valo, mutta kohta täytynee sammuttaa ja yrittää nukkua. I hate teachers, I hate other pupils, I hate SCHOOL! Ajattelin (ajattelen usein - on aikaa) myös miten ihanalta kotiin paluu tuntuu, kun sitä ajattelee koulussa, mutta sitten kun nuo kuusi painajaismaista tuntia ovat ohi ja paluusta tulee totta, se tuntuu ihan tavalliselta. Usein tuntuu myös että elän vain koulua varten; aamuisin ajattelen mitä kamaluuksia tuleva päivä tuo. Muutama tunti iltapäivällä (koulun jälkeen) on vapaana oloa koulun kahleista - tosin niitäkin tunteja varjostaa kaiken yllä leijuva musta pilvi, jota myös kouluksi kutsutaan. (Klo 00.30) Sitten mitä lähemmäs vuorokauden vaihdetta tullaan, sitä enemmän tulevan päivän synkkyys synkistää mieleni - edellyttäen tietenkin, että seuraavana päivänä on koulua. Perjantait ovat mukavia - sitten kun ne kuusi tuntia ovat ohi - viikon viimeinen koulupäivä nääs! Lauantai on fantastinen, mutta... sunnuntaina jälleen kaiken yllä leijuva musta pilvi, jota... jne. 00.31 Taidanpa käydä nukkumaan. Hyvää yötä. 

31.10.1985 Neljä vaihtoehtoa keväällä (kaksi ensimmäistä ennen kaikkea):

• a) Ähtärin ammattikoulu, talousala
• b) Kauppaoppilaitos, toimistotekniikan linja
• c) Kansalaisopisto (koulun oppimäärä uusiksi). Joutuisi asumaan asuntolassa. Pauli (opinto-ohjaaja) sanoi, että jos harkitsen sitä, voimme käydä siellä (mutta en harkitse).
• d) 9. lk uudestaan (hui!)

Tuntuu oudolta lukea näitä juttuja tänä päivänä: olenko minä tosiaan ollut tuo ihminen, oliko tuo minun elämääni? Sitäkin tyytyväisempi olen itseeni ja elämääni tänään! Jos välillä elämä tuntuukin vähän rutiinimaiselta, ainakaan ei ole mitään suurempia huolia ja murheita.  Vielä vuosia koulun jälkeen saatoin joskus nähdä painajaisia, että olin koulussa; siitä herääminen oli aina suuri helpotus. 

Vaikka suuren osan elämääni olin ammattitaidoton ja enimmäkseen työtön, en oikein voi tuntea "katumusta" siitä etten hankkinut ammattia jo nuorena. Kamalat kokemukset koulusta olivat hyvin pitkälti syynä siihen. Sen lisäksi, tai siitä johtuen - kukapa tietää - olin aivan tavattoman arka ja pelokas nuori. Kuten olen kirjoittanut 50 v. jutussani, koin silloin ja näen sen niin edelleen, että aikuisista ei ollut tuolloin mitään apua - enimmäkseen se oli vain minun syyllistämistäni; ei yritettykään puuttua syihin, vaan hoidettiin vain seurauksia. Voisin sanoa sen aikaisille "kasvatusasiantuntijoille", että helvetin huonoa työtä teitte!

Ikinä en ole kyennyt antamaan anteeksi kiusaajilleni: miten se olisi edes mahdollista ja miksi pitäisikään!? Enkä toki tarkoita että vieläkin hautoisin vihaa heitä kohtaan: en edes ajattele heitä ikinä. Siitähän on ikuisuus ja olen itse ihan eri ihminen tänä päivänä. 

14.10.1986 Se [kirje kaverilta] masensi minut täysin optimistisuudellaan ("mennyt aika kivasti, kuuluu hyvää, tuttavia lähellä, ja muutenkin mukavaa...")! Tuntikausia kävelin ympäri huonetta ja mietin vastauskirjeen muotoa; lopulta tulin siihen tulokseen, etten edes parhaalle/ainoalle ystävälleni, johon luotan 100%:sti, voi paljastaa syvimpiä ja salatuimpia ajatuksiani, vaikka olisinkin halunnutn keventää mieltäni. Olen myös "herkutellut" ajatuksella "unohtaa" hänen kirjeensä pöytälaatikkoon, toisin sanoen, ihan piruuttani jättää vastaamatta.

15.10.1986 Olen pessimisti; pukeudun mustaan, koska se tavallaan kuvastaa ajatusmaailmaani. Rakastan synkkiä päiviä, sumua ja sadetta, ja suorastaan vihaan kesää! Olen toivottoman alemmuuden tuntoinen; tunnen olevani häviäjä ja epäonnistuja, ja tunnen syyllisyyttä siitä etten uskalla ELÄÄ: pakenen suurta, pahaa maailmaa tänne neljän seinän sisälle. Olen oman itseni vanki. Näin ajattelen itsestäni. 

Masentunut minä olin. 5.1.1987 kirjoitin kalenterini muistiinpanoihin pitkän pätkän siihen astisesta elämästäni, eräänlaisen historiikin siis, koska... "tunnen tarvetta jättää 'jälkimaailmalle' jotain tietoa itsestäni". Olin aikeissa tappaa itseni. Mutta sitten... 

25.3.1987 Suhtaudun todellakin taas optimistisesti tulevaisuuteen ja yleensäkin uskon että on tulevaisuus! Siitä psykiatrilla käynnistä se lähti; se teki todella ihmeitä. Musta kausi pukeutumisessakin alkaa osoittaa laantumisen merkkejä; kuten arvelinkin, mielentilasta se johtui. [...]

Haluaisinkin muuttaa jonnekin vähän suuremmalle paikkakunnalle, kenties jopa kaupunkiin, missä läheskään kaikki eivät tunne toisiaan ja voisin ikään kuin alkaa alusta. 

Ja ennen kaikkea: haluaisin löytää ihmisen, joka rakastaa, jota rakastaa, joka ymmärtää, jota ymmärtää, joka luottaa, johon luottaa... juuri näin sanottiin eräässä helmikuun Annassa [lehti], nuorten palstalla, RICKY-69:n Jyväskylästä ilmoituksessa, joka alkoi: "Mistä minulle löytyisi poika, ihminen joka rakastaa..." jne. Kyllä: minäkin olen homo! Olen tiennyt 12 v. saakka ja hyväksyin itseni muistaakseni aika pian. Kenellekään en ole kertonut, vaikka olisin halunnutkin; typerät ja turhat ennakkoluulot! Päiväkirjassanikin mainitsen asiasta nyt ensi kertaa kiertelemättä ja suomenkielellä. 

19.9.1987 Elsa [tätini] soitti: niillä on alkanut tapahtua yliluonnollisia asioita. Valituksia, kävelyä..! Elsa herännyt yläkerrassa useana yönä kauhusta kankeana, eikä olekaan pitkään aikaan uskaltanut nukkua siellä. Arveli, että kenties mummun sielu ei ole saanut rauhaa. Hyvin mahdollista; täytyykin rukoilla mummun puolesta.

25.12.1987 Mummun henki valitti toista kuukautta, muutkin kuin Elsa kuulivat. Elsa pyysi lähtemään (minä olen rukoillut mummun puolesta) ja se on lakannut.

1987-88 seurasin aktiivisesti Dynastia-sarjaa, ja nimenomaan Steven Carringtonin ja Luke Fullerin romanssin takia, mikä oli välillä turhauttavaa kun Steven souti ja huopasi - turhauttavaa oli alun alkaenkin katsoa Stevenin tapailevan naisia - ja juuri kun kaikki näytti kääntyvän parhain päin, tietenkin käsikirjoittajat tapattivat Luken, vieläpä hyvin dramaattisessa terroristi-iskussa! (Eikä hän ollut edes ensimmäinen Stevenin poikaystävä, joka kuoli väkivaltaisesti.) Katsojat eivät koskaan nähneet heidän muuta kuin halaavan miehekkäästi. Aika oli erilainen. Englanninkielisessä blogissani on kirjoitus, "Gays on tv and film: and HEARTSTOPPER!"

Steven ja Luke Moldaviassa

 

1988 täytin 18-vuotta, ja valitsin motokseni lauseen "Per aspera ad astra" - vaikeuksien kautta voittoon (kyllä, olin mieltynyt latinaan jo tuolloin).  

25.5.1988 Ensi yönä USA:n presidentti Ronald Reagan Nancy-vaimoineen saapuu maahamme lepäämään tiukkojen turvatoimien ympäröimänä, ennen kuin jatkaa sunnuntaina Moskovaan neuvottelemaan Mihail Gorbatshovin kanssa. - On vasta toinen maassamme vieraillut Yhdysvaltain presidentti (edellinen Gerald Ford). 

21.7.1988 Tilaan videonauhurin Anttilasta!

12.9.1988 ...Minäkin lähdin mukaan [Tampereelle] taas, ihan ennakkosuunnittelematta: kaupunki lumosi minut perjantaina niin, että voisin käydä siellä yhä uudelleen ja uudelleen (matka vain on pitkä ja kallis)! Menin aivan yksin bussilla keskustaan ja kiertelin kauppoja Itsenäisyyden kadulla [olenkohan kuitenkin tarkoittanut Hämeenkatua?]: mahtava tunne huomata tulevansa toimeen omillaan isossa oudossa kaupungissa! Mikä parasta, ei tarvitse pelätä törmäävänsä tuttuihin... Seuraavaksi voisin joskus mennä kokonaan yksin Tampereelle, ostoksille. 

2.10.1988 Neuvostoliiton kommunistipuolueen pääsihteeri, Mihail Gorbatshov, valittiin eilen yksimielisesti myös Neuvostoliiton uudeksi presidentiksi, Andrei Gromykon jäätyä eläkkeelle. Tämä lujittaa hänen asemaansa, varsinkin kun perjantaisessa keskuskomitean kokouksessa "iso luuta lakaisi", eli toisin sanoen, useat politbyroon jäsenet "jäivät eläkkeelle" ja Gorbatshovin ajaman radikaalin uudistuspolitiikan - Perestroikan - vastustajia siirrettiin alemmas ja tukijoiden asemaan vahvistettiin.

13.10.1988 Sain eilen "Kärpästen herran" luettua - hurjaa: 6-12 vuotiaat englantilaiset koulupojat joutuvat toisessa maailmansodassa autiolle saarelle koneen pudottua, ja suurin osa heistä "muuttuu" vähitellen alkukantaisiksi villeiksi, jotka säälittä raa'asti murhaavat pienen "toisin ajattelijoiden" joukon jäseniä! Homo homini lupus. Harva kirja on tehnyt meikään yhtä suurta vaikutusta; kumma kyllä, yksi oli muistaakseni "Korallisaari", jossa oli sama aihe - nuoria autiolla saarella! Kun sain kirjan luettua, jäin kaipaamaan sen tunnelmaa ja tapahtumat elivät mielessäni - kuin olisi juuri syönyt, mutta on yhä nälkä! Tällaisen jälkeen on vaikea löytää edes lähes samanveroista lukemista. Kirja onkin käsittääkseni oikea "klassikko": muistan joskus lukeneeni siitä kehuja. Valitsinkin sen tutun nimen ja mielenkiintoisen takakannen esittelyn perusteella.

I hold that when a person dies, his soul returns again to earth. Arrayed in some new flesh-disguise: Another mother gives him birth. With sturdier limbs and brighter brain, the old soul takes the road again.

Uskon, että kun ihminen kuolee, hänen sielunsa palaa jälleen maan päälle uudessa maisessa asussa. Uusi äiti antaa hänelle elämän ja paremmin jäsenin ja kirkkaammin aivoin vanha sielu aloittaa matkan uudelleen.

(John Masefield)

Ensimmäinen viittaus jälleensyntymis-uskoon, jonka olen jostain kirjasta kopioinut; 19.7.1988 kirjoitan erääseen tv-sarjaan viitaten, että "jälleensyntyminen, henkimaailma ja vierailijat (ufot) ovat minunkin maailmankuvaani kuuluvia asioita: mitään en ole hyväksynyt hetkessä, vaan vuosien aikana pala palalta alaan (rajatietoon) tutustuttuani - jälleensyntymisen viimeksi, aika hiljattain." 

21.11.1988 Minulla ja Jounilla [kaverini] on muuten yhteinen kiinnostuksen kohde - parapsykologia, ja kumpikin meistä on yrittänyt poistua ruumiistaan aika hyvinkin tuloksin, vaikkemme olekaan täysin onnistuneet. Kai joskus viime vuonna, luettuani O. Reposen "Isä, minä elän", yritin ensi kerran, kirjojen antamilla ohjeilla. Pulssi kiihtyi villisti, raajat nykivät ja tajunta tuntui miellyttävästi vajoavan pimeyteen - aivan kuten kirjojen kuvauksissa - mutta siihen se keskeytyi. Jounilla on ollut ruumiin viilenemistä ja jotain valopyörteitä myös. Olemme sopineet, että jos jompikumpi onnistuu, käy toisen luona todistamassa. Keskittyminen on kuitenkin niin rankkaa, etten ole siinä aikoihin onnistunut. 

26.11.1988 Ns. "Baltian maissa" Neuvostoliitossa on viime aikoina ollut kova kansallinen kuohunta (Viro, Latvia...), pyrkimys suurempaan itsenäisyyteen. Varsinkin Virossa, jossa on otettu käyttöön maan oma sini-musta-valkoinen lippu, ja perustettu "Kansanrintama". Heinäkuun 21. 1940 neuvostojoukkojen miehittämän Viron eduskunta päätti anoa tasavallan liittämistä Neuvostoliittoon. Siihen parlamenttiin oli valittu vain Neuvostoliiton hyväksymiä henkilöitä ja neuvostosotilaita oli istuntosalissa valvomassa vaalin toimittamista. Se tapahtui kättä nostamalla ja oli yksimielinen. Nyt Viron neuvostotasavalta on astunut uhmaamaan Moskovaa. Ennen kokematon tilanne neuvostovaltion historiassa. Se on sitä Perestroikaa! 

29.11.1988 Kirje Jounilta: hänkään ei enää yrittämällä yritä ruumiista irtaantumista, mutta on päässyt jo niin pitkälle, että on nähnyt minun huoneeni! (Kuka tahansa, joka tuntee hänet niin kuin minä, tietää, ettei hän valehtele!) Hän näki huoneeni ylhäältä käsin. Yritykset ovat aina uuvuttaneet hänet tyystin (en uskaltanut edes kysyä, mitä minä mahdollisesti tein silloin). 

8.12.1988 Neuvostoliiton puoluejohtaja Mihail Gorbatshov on vierailulla Yhdysvalloissa, ja puhui eilen YK:ssa. Hän sanoi, että Neuvostoliitto vähentää joukkojaan puolella miljoonalla, ja tavanomaista aseistusta supistetaan myös. Lisäksi hän lupasi jäädyttää 100 vuodeksi tai kokonaan antaa anteeksi köyhimpien kehitysmaiden velat. Hänellä oli myös uusi aloite Afganistanin sodan lopettamiseksi. Sympatiani häntä kohtaan senkun kasvavat!

Joulukuussa 1988 talteen leikkaamani lehtileike kertoo, että "Tanskasta on tulossa maailman ensimmäinen maa, joka myöntää homoseksuaaleille tasavertaiset avioliitto-oikeudet. Tanskan parlamentin vasemmisto-keskusta-oppositio sai lakiesityksen läpi ensimmäisessä käsittelyssä joulukuun 15. päivänä, ja lopullista lakia odotetaan ensi vuoden alkupäivinä." Kuitenkin Alankomaat ehti ensin, ja vasta vuonna 2001; Tanska paljon myöhemmin, 2012. Uutisessa onkin sekoitettu käsitteitä, sillä avioliiton sijasta lokakuussa 1989 tanskalainen homopari solmi maailman ensimmäisen rekisteröidyn parisuhteen, mikä myös Suomessa edelsi tasaveroista avioliittoa. 

20.1.1989 George Bush ottaa tänään klo 19 Suomen aikaa vastaan Yhdysvaltain presidentin viran. Juhlallisuudet kestävät viisi päivää. Ronald Reagan jää eläkkeelle USA:n suosituimpana presidenttinä. Bush on maan 41. pressa. [Huom: kyseessä oli siis George Bush vanhempi, George W. Bushin isä.]

15.2.1989 Islamilaisissa maissa on noussut iso haloo intialaissyntyisen englantilaisen kirjailijan, Salman Rushdien, kirjasta "Saatanalliset säkeet" (Satanic Verses), jossa muka pilkataan Mohammedia. Länsimaissa melkein vastaava kohu syntyi hiljattain elokuvasta "Kristuksen viimeinen kiusaus", mutta islamilaiset ottavat uskon asiat herkemmin: Iranin hengellinen johtaja ajatollah Rudollah Khomeini on kehottanut surmaamaan kirjailijan, ja verta on vuodatettu kiihkoilijoiden mellakoissa. Ihan järjetöntä! 

29.3.1989 Sunnuntaina Neuvostoliitossa pidettiin ensimmäiset demokraattiset parlamenttivaalit, joissa kansa sai valita useammasta ehdokkaasta. Moskovassa sai murskavoiton, lähes 90% äänistä, erotettu puoluejohtaja Boris Jeltsin. Myös muualla ovat uudistusmieliset menestyneet ja puolueen viralliset ehdokkaat jääneet valitsematta.

22.4.1989 Olen varmaan jo viikon pitänyt huoneeni ikkunaa auki yötä päivää; kuuluu olevan terveellistä. Samoin olen taas talven jälkeen alkanut nukkua alasti, kuten myös voimistelen aamuisin avoimen ikkunan ääressä - terveellistä sekin, ilmakylvyt nääs.

7.5.1989 Teimme telepatia-kokeen omatekoisilla Zener-korteillani; tulokset hämmästyttivät. Jounilla seitsemän oikein - alussa jopa kuusi lähes peräkkäin. Luultavasti hän alussa keskittyi kunnolla, mutta sitten alkoi arvailla. (Pelkän sattuman perusteella on odotettavissa 5 oikein 25:stä) Edellä hän siis oli koehenkilö ja minä testaaja, sitten vaihdoimme osia - ja minulla peräti yhdeksän oikein! (En kyllä huomannut mitään erityistä.) Alussa neljä osumaa peräkkäin. Kyllä siinä jotain täytyy olla...

17.5.1989 Neuvostoliiton presidentti ja pääsihteeri Mihail Gorbatshov saapui eilen vierailulle Kiinan kansantasavaltaan. Siellä on jo pitkään jatkuneet laajat opiskelija-mielenosoitukset demokratian puolesta. Monikymmentuhatpäinen joukko on kansoittanut Taivaallisen rauhan aukion ja ollut nälkälakossakin. Gorbatshovin oli käytettävä takaovea päästäkseen kansojen halliin puhumaan ja muitakin muutoksia on täytynyt tehdä: Kiinan johtajat eivät ole mahtaneet mitään! Pekingin keskustaan kokoontui päivällä yli miljoona ihmistä tukemaan opiskelijoita, mukana myös mm. virkamiehiä, toimittajia, poliiseja. Mielenosoituksia muuallakin.

19.5.1989 Kiinan opiskelijat lopettivat syömälakkonsa hallituksen luvattua jatkaa neuvotteluja sen jälkeen. Puoluejohtaja Zhao Ziyang kävi keskustelemassa opiskelijoiden kanssa, mutta hänen sovinnollinen kantansa hävisi kovan linjan pääministeri Li Pengille: armeija on valmiustilassa ja Zhaon mahdollisesta erosta on kerrottu. 

4.6.1989 Paavi Johannes Paavali II on ensimmäisenä katolisen kirkon päämiehenä pohjoismaiden kierroksella, tänään Suomessa (saapuu klo 19)! 

La-su yönä sotilaat alkoivat väkivalloin tyhjentää Pekingin Taivaallisen rauhan (mikä ironia) aukiota: kymmeniä kuollut. 

5.6.1989 Paavi pitää Pyhän Messun Helsingin jäähallissa. 

10.6.1989 Kiinassa on pidätetty mielenosoituksen johtohenkilöitä. 

12.6.1989 Äiti osti kehoituksestani valkaisemattomia Bruno-suodatinpusseja (myös Bruno-leivinpaperia on olemassa) ja kehoitin myös jatkossakin ostamaan luonnonystävän wc- ja talouspaperia (uusiopaperista), kuten jo jonkin aikaa on tehnytkin. 

21.6.1989 Kokeilin kuorintavoidetta ja kasvonaamiota, joita alan käyttää ihon puhdistukseen kerran viikossa. 

4.7.1989 Kävin kirkkoherranvirastossa eroamassa kirkosta (siviilirekisteriin): kuten kuvittelinkin, kappalainen - tai mikä lie - saarnasi synnistä yms. Syyksi laitoin kirkon maallisuuden. [En tiedä itsekään mitä olen tarkoittanut; en ollut mitenkään uskonnollinen tuohon aikaan.]

23.8.1989 Liityin tukijäseneksi poliittisesti ja taloudellisesti sitoutumattomaan kansainväliseen Geenpeace-ympäristöjärjestöön, joka on järjestänyt maailmalla monia tiedotusvälineissäkin huomattuja tempauksia (mm. viime kesänä painosti Suomen palauttamaan Helsingistä löytyneen valaanlihaerän takaisin toimittajalleen) ja on juuri avannut toimiston Suomessa. 

18.9.1989 Soitin kauneushoitolaan ja varasin ajan ihonpuhdistukseen: on viimeinkin aika tehdä jotain konkreettista aknen suhteen.

21.10.1989 Aloin harjoittaa joogaa lainaamani kirjan ohjeiden mukaan. Korvaan sillä aamuvoimisteluni. 

29.10.1989 Eilen lisäsin jooga-venytysten aikaa ja otin uusia liikkeitä tehtäväksi, kuten aina viikoittain kuuden viikon ajan. 

10.11.1989 Kutsunta Kisapirtillä klo 9.00. Sotilaspiirin päällikkö, kaupungin edustaja ja pappi puhuivat. Sitten oli kahvitarjoilu, nimenhuuto, joku majuri esitteli eri vaihtoehtoja, katsottiin filmi ja kaikki kutsuttiin yksitellen pöydän ääreen henkkareineen osoite- ym. tietoja antamaan. Sain siviilipalvelu-hakemuksen ja täytin sen kahtena kappaleena. Sitten lääkärin luo alakerran ensimmäiseen pukuhuoneeseen. Sen jälkeen kutsuntalautakunnan eteen: asia oli heti selvä. Toinen kopio hakemuksesta toimitetaan työvoimaviranomaisille, jotka Helsingistä järjestävät paikan ja ottavat yhteyttä. Paikkoja on "Inarista Hankoon". (En osannut nimetä mitään toivepaikkaa tai -alaa, joten rastitin kohdan "mikä vain".) 

15.11.1989 Parturi klo 15.15. Värjäytän punaiseksi - se on vielä kokeilematta.

25.12.1989 Odotettu kohokohta oli ja meni, eikä - ikävä kyllä - tuntunut paljon miltään: missä on se lapsuuden joulujen taika?

26.12.1989 Romanian vihattu diktaattori Nikolai Ceausescu teloitettiin Elena-vaimoineen eilen klo 16 Suomen aikaa kahden tunnin pikaoikeudenkäynnin jälkeen syytettynä kansanmurhasta ja valtion varojen kavaltamisesta. Elena C. sanoi heidän haluavan kuolla yhdessä. Teloitus suoritettiin ampumalla ja Romanian televisio näytti Ceausescun ruumiin. Maata johtaa "kansallisen vapautuksen neuvosto". Aiemmin on jo Tsekkoslovakiakin lähtenyt perestroikan tielle, eli itä-blokin maissa tapahtuu näinä päivinä paljon. Romanian salainen poliisi taistelee uutta hallintoa vastaan, jonka monet ovat jo tunnustaneet ja lähettäneet apua mm. haavoittuneille.