ECCE EGO I

"Ecce Ego", latinaksi kirjaimellisesti "Katso, Minä", 1. Sam. 3: "Tässä olen", oli yhteen aikaan eräänlainen mottoni, kokonaisuudessaan "Tässä olen, sinä kutsuit minua" (Ecce Ego, quia vocasti me) - Samuelin vastaus jumalan kutsuun. 

Tämä kirjoitus avaa sarjan, joka perustuu suoraan vanhoihin päiväkirjamerkintöihini. Ensimmäisen päiväkirjani kirjoitin 1979/1980, 9-10 vuotiaana, sen jälkeen säännöllisesti 1983-1994; ne olivat kalenteri-muotoisia, rajoitetusti muistiinpano-tilaa, ja keskittyivätkin enemmän jokapäiväisen elämän tapahtumiin. 

1993-2000 kirjoitin täyteen lahjaksi saamani paksun, yli tuhatsivuisen tyhjän kirjan. Nimesin sen "Henkiseksi Odysseiaksi". Tuohon aikahaarukkaan sisältyi niin herääminen henkisyyteen ja totuuden etsintä, kuin myös ensiaskeleet homomiehenä ja suhteen alku edesmenneen puolison kanssa, ja lähestymistapani oli pohdiskelevampi. 

Päiväkirjoihini minulla oli tapana teipata liitteeksi minua kiinnostaneita lehtileikkeitä. Lisäksi saatoin useinkin kirjoittaa myös ajankohtaisia uutisia; niiden perusteella saa kuvan, että 1980-luku oli hyvin kuohuvaa aikaa maailman politiikassa... vaikka ehkä joka vuosikymmenellä on omat kuohunsa, ja joskus ne aaltoilevat hyvinkin kauas. Paljon olen myös merkinnyt muistiin katsomiani tv-ohjelmia, toisinaan erittäin yksityiskohtaisesti juonta läpi käyden. Kaikki nämä luovat tällekin julkaisulle kiinnostavaa ajankuvaa. Tässä ensimmäisessä osassa käyn nopeasti läpi koko 1980-luvun. Käytettävissäni ei ole sen aikaisia valokuvia itsestäni ja elämästäni (on niitä toki olemassa, vaan ei minun hallussani tällä hetkellä). 

Päiväkirjani. Olen toivonut että ne lahjoitetaan
kuolemani jälkeen työväenmuseolle.

Nykyään päiväkirjojani vastaa esim. tämä blogi. Täyttäessäni 50 vuotta, kirjoitin siihen astisen elämäni ulkoisista tapahtumista tässä blogissa. 

Ihan vain esimerkkinä mitä 9 v. Marko kirjoitti 1.1.1980: "Heräsin vasta 12.00. Tänään ulkona satoi lunta. Äiti leipoi tänään korvapuusteja. Minä leikin vähän aikaa koulua. Äiti teki myös tiikerikakkua, ja isä tuli tänään kotiin."

Uudenvuoden yönä 1983/84 esitettiin televisiossa Michael Jacksonin Thriller-video, ja olin vaikuttunut, koska kirjoitin ylös erillisille papereille kalenterin väliin koko juonen! Näin sen tosin mustavalkoisena, koska tuolloin meillä oli vielä vanha mustavalko-telkkari. 

1984 Herreysin mormoniveljekset, jotka voittivat Euroviisut Ruotsin edustajina kappaleellaan "Diggy loo, diggy lei", tekivät minuun niin ikään ilmeisesti vaikutuksen, koska keräsin paljonkin heitä koskevia lehtileikkeitä. Muistan että pidin erityisesti nuorimmasta veljeksestä, tuolloin 17 v. Louisista, joka oli mielestäni söpö. 

Siitäköhän sai jo alkunsa myöhempi "mormoni-fetissini"? (Mormonilähetyssaarnaajien imago ja olemus on niin viaton ja puhtoinen; ei ihme, että on olemassa gay-pornoa mormoneista, vaikka se onkin melkoinen paradoksi! Ja yhä edelleen mormoninuoret, jotka huomaavat olevansa homoja, joutuvat käymään läpi vakavan sisäisen kamppailun itsensä ja uskonsa välillä.) Ulkonäkö taisikin olla pääasiallinen syyni pitää heistä; itse kappale oli aika mitäänsanomaton renkutus, eikä ole kestänyt aikaa. Koko kilpailu oli siihen aikaan toisenlainen, oli live-orkesteri kapellimestareineen, paljon vaatimattomammat puitteet kuin nykyään, jäykempää ja totisempaa. En ollut mikään Euroviisu-fani; joskus katsoin, joskus en. Tämä on ensimmäinen voittobiisi jonka minä muistan, enkä sen jälkeenkään muista kisoista juuri mitään pariin vuosikymmeneen, ennen Lordin voittoa! 

Herreys: Diggy loo, diggy lei

11.12.1984 RAZZLE [Hanoi Rocksin rumpali] ON KUOLLUT SUNNUNTAINA [8.12.1984] AUTO-ONNETTOMUUDESSA (surupäivä minulle). 

Nicholas Charles Dingley ("Razzle"),
2.12.1960-8.12.1984

Kesäkuussa 1985 lehtileikkeet kalenterin välissä kertovat, että brittisarja "Mennyt maailma" nähdään pikauusintana. Siitä pidin todella, todella paljon. Varmasti yksi kaikkien aikojen parhaimpia tv-sarjoja! 1980-luvussa parasta olivat juuri tietyt tv-sarjat, elokuvat, ja musiikki. Minun murrosikäisen elämässäni ei silloin muutoin ollut hurraamista. 

Brideshead Revisited (Mennyt maailma): Charles & Sebastian

14.8.1985 esitettiin viimeinen jakso Mennyt maailma-sarjasta, ja samalla oli viimeinen kesälomapäivä; koulu alkoi taas seuraavana päivänä (torstaina). Kirjoitin yöllä: 

Klo 00.05 itkin kun ajattelin miten kaikki taas pilkkaavat minua. Radio on vielä päällä, samoin valo, mutta kohta täytynee sammuttaa ja yrittää nukkua. I hate teachers, I hate other pupils, I hate SCHOOL! Ajattelin (ajattelen usein - on aikaa) myös miten ihanalta kotiin paluu tuntuu, kun sitä ajattelee koulussa, mutta sitten kun nuo kuusi painajaismaista tuntia ovat ohi ja paluusta tulee totta, se tuntuu ihan tavalliselta. Usein tuntuu myös että elän vain koulua varten; aamuisin ajattelen mitä kamaluuksia tuleva päivä tuo. Muutama tunti iltapäivällä (koulun jälkeen) on vapaana oloa koulun kahleista - tosin niitäkin tunteja varjostaa kaiken yllä leijuva musta pilvi, jota myös kouluksi kutsutaan. (Klo 00.30) Sitten mitä lähemmäs vuorokauden vaihdetta tullaan, sitä enemmän tulevan päivän synkkyys synkistää mieleni - edellyttäen tietenkin, että seuraavana päivänä on koulua. Perjantait ovat mukavia - sitten kun ne kuusi tuntia ovat ohi - viikon viimeinen koulupäivä nääs! Lauantai on fantastinen, mutta... sunnuntaina jälleen kaiken yllä leijuva musta pilvi, jota... jne. 00.31 Taidanpa käydä nukkumaan. Hyvää yötä. 

31.10.1985 Neljä vaihtoehtoa keväällä (kaksi ensimmäistä ennen kaikkea):

• a) Ähtärin ammattikoulu, talousala
• b) Kauppaoppilaitos, toimistotekniikan linja
• c) Kansalaisopisto (koulun oppimäärä uusiksi). Joutuisi asumaan asuntolassa. Pauli (opinto-ohjaaja) sanoi, että jos harkitsen sitä, voimme käydä siellä (mutta en harkitse).
• d) 9. lk uudestaan (hui!)

Tuntuu oudolta lukea näitä juttuja tänä päivänä: olenko minä tosiaan ollut tuo ihminen, oliko tuo minun elämääni? Sitäkin tyytyväisempi olen itseeni ja elämääni tänään! Jos välillä elämä tuntuukin vähän rutiinimaiselta, ainakaan ei ole mitään suurempia huolia ja murheita.  Vielä vuosia koulun jälkeen saatoin joskus nähdä painajaisia, että olin koulussa; siitä herääminen oli aina suuri helpotus. 

Vaikka suuren osan elämääni olin ammattitaidoton ja enimmäkseen työtön, en oikein voi tuntea "katumusta" siitä etten hankkinut ammattia jo nuorena. Kamalat kokemukset koulusta olivat hyvin pitkälti syynä siihen. Sen lisäksi, tai siitä johtuen - kukapa tietää - olin aivan tavattoman arka ja pelokas nuori. Kuten olen kirjoittanut 50 v. jutussani, koin silloin ja näen sen niin edelleen, että aikuisista ei ollut tuolloin mitään apua - enimmäkseen se oli vain minun syyllistämistäni; ei yritettykään puuttua syihin, vaan hoidettiin vain seurauksia. Voisin sanoa sen aikaisille "kasvatusasiantuntijoille", että helvetin huonoa työtä teitte!

Ikinä en ole kyennyt antamaan anteeksi kiusaajilleni: miten se olisi edes mahdollista ja miksi pitäisikään!? Enkä toki tarkoita että vieläkin hautoisin vihaa heitä kohtaan: en edes ajattele heitä ikinä. Siitähän on ikuisuus ja olen itse ihan eri ihminen tänä päivänä. 

14.10.1986 Se [kirje kaverilta] masensi minut täysin optimistisuudellaan ("mennyt aika kivasti, kuuluu hyvää, tuttavia lähellä, ja muutenkin mukavaa...")! Tuntikausia kävelin ympäri huonetta ja mietin vastauskirjeen muotoa; lopulta tulin siihen tulokseen, etten edes parhaalle/ainoalle ystävälleni, johon luotan 100%:sti, voi paljastaa syvimpiä ja salatuimpia ajatuksiani, vaikka olisinkin halunnutn keventää mieltäni. Olen myös "herkutellut" ajatuksella "unohtaa" hänen kirjeensä pöytälaatikkoon, toisin sanoen, ihan piruuttani jättää vastaamatta.

15.10.1986 Olen pessimisti; pukeudun mustaan, koska se tavallaan kuvastaa ajatusmaailmaani. Rakastan synkkiä päiviä, sumua ja sadetta, ja suorastaan vihaan kesää! Olen toivottoman alemmuuden tuntoinen; tunnen olevani häviäjä ja epäonnistuja, ja tunnen syyllisyyttä siitä etten uskalla ELÄÄ: pakenen suurta, pahaa maailmaa tänne neljän seinän sisälle. Olen oman itseni vanki. Näin ajattelen itsestäni. 

Masentunut minä olin. 5.1.1987 kirjoitin kalenterini muistiinpanoihin pitkän pätkän siihen astisesta elämästäni, eräänlaisen historiikin siis, koska... "tunnen tarvetta jättää 'jälkimaailmalle' jotain tietoa itsestäni". Olin aikeissa tappaa itseni. Mutta sitten... 

25.3.1987 Suhtaudun todellakin taas optimistisesti tulevaisuuteen ja yleensäkin uskon että on tulevaisuus! Siitä psykiatrilla käynnistä se lähti; se teki todella ihmeitä. Musta kausi pukeutumisessakin alkaa osoittaa laantumisen merkkejä; kuten arvelinkin, mielentilasta se johtui. [...]

Haluaisinkin muuttaa jonnekin vähän suuremmalle paikkakunnalle, kenties jopa kaupunkiin, missä läheskään kaikki eivät tunne toisiaan ja voisin ikään kuin alkaa alusta. 

Ja ennen kaikkea: haluaisin löytää ihmisen, joka rakastaa, jota rakastaa, joka ymmärtää, jota ymmärtää, joka luottaa, johon luottaa... juuri näin sanottiin eräässä helmikuun Annassa [lehti], nuorten palstalla, RICKY-69:n Jyväskylästä ilmoituksessa, joka alkoi: "Mistä minulle löytyisi poika, ihminen joka rakastaa..." jne. Kyllä: minäkin olen homo! Olen tiennyt 12 v. saakka ja hyväksyin itseni muistaakseni aika pian. Kenellekään en ole kertonut, vaikka olisin halunnutkin; typerät ja turhat ennakkoluulot! Päiväkirjassanikin mainitsen asiasta nyt ensi kertaa kiertelemättä ja suomenkielellä. 

19.9.1987 Elsa [tätini] soitti: niillä on alkanut tapahtua yliluonnollisia asioita. Valituksia, kävelyä..! Elsa herännyt yläkerrassa useana yönä kauhusta kankeana, eikä olekaan pitkään aikaan uskaltanut nukkua siellä. Arveli, että kenties mummun sielu ei ole saanut rauhaa. Hyvin mahdollista; täytyykin rukoilla mummun puolesta.

25.12.1987 Mummun henki valitti toista kuukautta, muutkin kuin Elsa kuulivat. Elsa pyysi lähtemään (minä olen rukoillut mummun puolesta) ja se on lakannut.

1987-88 seurasin aktiivisesti Dynastia-sarjaa, ja nimenomaan Steven Carringtonin ja Luke Fullerin romanssin takia, mikä oli välillä turhauttavaa kun Steven souti ja huopasi - turhauttavaa oli alun alkaenkin katsoa Stevenin tapailevan naisia - ja juuri kun kaikki näytti kääntyvän parhain päin, tietenkin käsikirjoittajat tapattivat Luken, vieläpä hyvin dramaattisessa terroristi-iskussa! (Eikä hän ollut edes ensimmäinen Stevenin poikaystävä, joka kuoli väkivaltaisesti.) Katsojat eivät koskaan nähneet heidän muuta kuin halaavan miehekkäästi. Aika oli erilainen. Englanninkielisessä blogissani on kirjoitus, "Gays on tv and film: and HEARTSTOPPER!"

Steven ja Luke Moldaviassa

 

1988 täytin 18-vuotta, ja valitsin motokseni lauseen "Per aspera ad astra" - vaikeuksien kautta voittoon (kyllä, olin mieltynyt latinaan jo tuolloin).  

25.5.1988 Ensi yönä USA:n presidentti Ronald Reagan Nancy-vaimoineen saapuu maahamme lepäämään tiukkojen turvatoimien ympäröimänä, ennen kuin jatkaa sunnuntaina Moskovaan neuvottelemaan Mihail Gorbatshovin kanssa. - On vasta toinen maassamme vieraillut Yhdysvaltain presidentti (edellinen Gerald Ford). 

21.7.1988 Tilaan videonauhurin Anttilasta!

12.9.1988 ...Minäkin lähdin mukaan [Tampereelle] taas, ihan ennakkosuunnittelematta: kaupunki lumosi minut perjantaina niin, että voisin käydä siellä yhä uudelleen ja uudelleen (matka vain on pitkä ja kallis)! Menin aivan yksin bussilla keskustaan ja kiertelin kauppoja Itsenäisyyden kadulla [olenkohan kuitenkin tarkoittanut Hämeenkatua?]: mahtava tunne huomata tulevansa toimeen omillaan isossa oudossa kaupungissa! Mikä parasta, ei tarvitse pelätä törmäävänsä tuttuihin... Seuraavaksi voisin joskus mennä kokonaan yksin Tampereelle, ostoksille. 

2.10.1988 Neuvostoliiton kommunistipuolueen pääsihteeri, Mihail Gorbatshov, valittiin eilen yksimielisesti myös Neuvostoliiton uudeksi presidentiksi, Andrei Gromykon jäätyä eläkkeelle. Tämä lujittaa hänen asemaansa, varsinkin kun perjantaisessa keskuskomitean kokouksessa "iso luuta lakaisi", eli toisin sanoen, useat politbyroon jäsenet "jäivät eläkkeelle" ja Gorbatshovin ajaman radikaalin uudistuspolitiikan - Perestroikan - vastustajia siirrettiin alemmas ja tukijoiden asemaan vahvistettiin.

13.10.1988 Sain eilen "Kärpästen herran" luettua - hurjaa: 6-12 vuotiaat englantilaiset koulupojat joutuvat toisessa maailmansodassa autiolle saarelle koneen pudottua, ja suurin osa heistä "muuttuu" vähitellen alkukantaisiksi villeiksi, jotka säälittä raa'asti murhaavat pienen "toisin ajattelijoiden" joukon jäseniä! Homo homini lupus. Harva kirja on tehnyt meikään yhtä suurta vaikutusta; kumma kyllä, yksi oli muistaakseni "Korallisaari", jossa oli sama aihe - nuoria autiolla saarella! Kun sain kirjan luettua, jäin kaipaamaan sen tunnelmaa ja tapahtumat elivät mielessäni - kuin olisi juuri syönyt, mutta on yhä nälkä! Tällaisen jälkeen on vaikea löytää edes lähes samanveroista lukemista. Kirja onkin käsittääkseni oikea "klassikko": muistan joskus lukeneeni siitä kehuja. Valitsinkin sen tutun nimen ja mielenkiintoisen takakannen esittelyn perusteella.

I hold that when a person dies, his soul returns again to earth. Arrayed in some new flesh-disguise: Another mother gives him birth. With sturdier limbs and brighter brain, the old soul takes the road again.

Uskon, että kun ihminen kuolee, hänen sielunsa palaa jälleen maan päälle uudessa maisessa asussa. Uusi äiti antaa hänelle elämän ja paremmin jäsenin ja kirkkaammin aivoin vanha sielu aloittaa matkan uudelleen.

(John Masefield)

Ensimmäinen viittaus jälleensyntymis-uskoon, jonka olen jostain kirjasta kopioinut; 19.7.1988 kirjoitan erääseen tv-sarjaan viitaten, että "jälleensyntyminen, henkimaailma ja vierailijat (ufot) ovat minunkin maailmankuvaani kuuluvia asioita: mitään en ole hyväksynyt hetkessä, vaan vuosien aikana pala palalta alaan (rajatietoon) tutustuttuani - jälleensyntymisen viimeksi, aika hiljattain." 

21.11.1988 Minulla ja Jounilla [kaverini] on muuten yhteinen kiinnostuksen kohde - parapsykologia, ja kumpikin meistä on yrittänyt poistua ruumiistaan aika hyvinkin tuloksin, vaikkemme olekaan täysin onnistuneet. Kai joskus viime vuonna, luettuani O. Reposen "Isä, minä elän", yritin ensi kerran, kirjojen antamilla ohjeilla. Pulssi kiihtyi villisti, raajat nykivät ja tajunta tuntui miellyttävästi vajoavan pimeyteen - aivan kuten kirjojen kuvauksissa - mutta siihen se keskeytyi. Jounilla on ollut ruumiin viilenemistä ja jotain valopyörteitä myös. Olemme sopineet, että jos jompikumpi onnistuu, käy toisen luona todistamassa. Keskittyminen on kuitenkin niin rankkaa, etten ole siinä aikoihin onnistunut. 

26.11.1988 Ns. "Baltian maissa" Neuvostoliitossa on viime aikoina ollut kova kansallinen kuohunta (Viro, Latvia...), pyrkimys suurempaan itsenäisyyteen. Varsinkin Virossa, jossa on otettu käyttöön maan oma sini-musta-valkoinen lippu, ja perustettu "Kansanrintama". Heinäkuun 21. 1940 neuvostojoukkojen miehittämän Viron eduskunta päätti anoa tasavallan liittämistä Neuvostoliittoon. Siihen parlamenttiin oli valittu vain Neuvostoliiton hyväksymiä henkilöitä ja neuvostosotilaita oli istuntosalissa valvomassa vaalin toimittamista. Se tapahtui kättä nostamalla ja oli yksimielinen. Nyt Viron neuvostotasavalta on astunut uhmaamaan Moskovaa. Ennen kokematon tilanne neuvostovaltion historiassa. Se on sitä Perestroikaa! 

29.11.1988 Kirje Jounilta: hänkään ei enää yrittämällä yritä ruumiista irtaantumista, mutta on päässyt jo niin pitkälle, että on nähnyt minun huoneeni! (Kuka tahansa, joka tuntee hänet niin kuin minä, tietää, ettei hän valehtele!) Hän näki huoneeni ylhäältä käsin. Yritykset ovat aina uuvuttaneet hänet tyystin (en uskaltanut edes kysyä, mitä minä mahdollisesti tein silloin). 

8.12.1988 Neuvostoliiton puoluejohtaja Mihail Gorbatshov on vierailulla Yhdysvalloissa, ja puhui eilen YK:ssa. Hän sanoi, että Neuvostoliitto vähentää joukkojaan puolella miljoonalla, ja tavanomaista aseistusta supistetaan myös. Lisäksi hän lupasi jäädyttää 100 vuodeksi tai kokonaan antaa anteeksi köyhimpien kehitysmaiden velat. Hänellä oli myös uusi aloite Afganistanin sodan lopettamiseksi. Sympatiani häntä kohtaan senkun kasvavat!

Joulukuussa 1988 talteen leikkaamani lehtileike kertoo, että "Tanskasta on tulossa maailman ensimmäinen maa, joka myöntää homoseksuaaleille tasavertaiset avioliitto-oikeudet. Tanskan parlamentin vasemmisto-keskusta-oppositio sai lakiesityksen läpi ensimmäisessä käsittelyssä joulukuun 15. päivänä, ja lopullista lakia odotetaan ensi vuoden alkupäivinä." Kuitenkin Alankomaat ehti ensin, ja vasta vuonna 2001; Tanska paljon myöhemmin, 2012. Uutisessa onkin sekoitettu käsitteitä, sillä avioliiton sijasta lokakuussa 1989 tanskalainen homopari solmi maailman ensimmäisen rekisteröidyn parisuhteen, mikä myös Suomessa edelsi tasaveroista avioliittoa. 

20.1.1989 George Bush ottaa tänään klo 19 Suomen aikaa vastaan Yhdysvaltain presidentin viran. Juhlallisuudet kestävät viisi päivää. Ronald Reagan jää eläkkeelle USA:n suosituimpana presidenttinä. Bush on maan 41. pressa. [Huom: kyseessä oli siis George Bush vanhempi, George W. Bushin isä.]

15.2.1989 Islamilaisissa maissa on noussut iso haloo intialaissyntyisen englantilaisen kirjailijan, Salman Rushdien, kirjasta "Saatanalliset säkeet" (Satanic Verses), jossa muka pilkataan Mohammedia. Länsimaissa melkein vastaava kohu syntyi hiljattain elokuvasta "Kristuksen viimeinen kiusaus", mutta islamilaiset ottavat uskon asiat herkemmin: Iranin hengellinen johtaja ajatollah Rudollah Khomeini on kehottanut surmaamaan kirjailijan, ja verta on vuodatettu kiihkoilijoiden mellakoissa. Ihan järjetöntä! 

29.3.1989 Sunnuntaina Neuvostoliitossa pidettiin ensimmäiset demokraattiset parlamenttivaalit, joissa kansa sai valita useammasta ehdokkaasta. Moskovassa sai murskavoiton, lähes 90% äänistä, erotettu puoluejohtaja Boris Jeltsin. Myös muualla ovat uudistusmieliset menestyneet ja puolueen viralliset ehdokkaat jääneet valitsematta.

22.4.1989 Olen varmaan jo viikon pitänyt huoneeni ikkunaa auki yötä päivää; kuuluu olevan terveellistä. Samoin olen taas talven jälkeen alkanut nukkua alasti, kuten myös voimistelen aamuisin avoimen ikkunan ääressä - terveellistä sekin, ilmakylvyt nääs.

7.5.1989 Teimme telepatia-kokeen omatekoisilla Zener-korteillani; tulokset hämmästyttivät. Jounilla seitsemän oikein - alussa jopa kuusi lähes peräkkäin. Luultavasti hän alussa keskittyi kunnolla, mutta sitten alkoi arvailla. (Pelkän sattuman perusteella on odotettavissa 5 oikein 25:stä) Edellä hän siis oli koehenkilö ja minä testaaja, sitten vaihdoimme osia - ja minulla peräti yhdeksän oikein! (En kyllä huomannut mitään erityistä.) Alussa neljä osumaa peräkkäin. Kyllä siinä jotain täytyy olla...

17.5.1989 Neuvostoliiton presidentti ja pääsihteeri Mihail Gorbatshov saapui eilen vierailulle Kiinan kansantasavaltaan. Siellä on jo pitkään jatkuneet laajat opiskelija-mielenosoitukset demokratian puolesta. Monikymmentuhatpäinen joukko on kansoittanut Taivaallisen rauhan aukion ja ollut nälkälakossakin. Gorbatshovin oli käytettävä takaovea päästäkseen kansojen halliin puhumaan ja muitakin muutoksia on täytynyt tehdä: Kiinan johtajat eivät ole mahtaneet mitään! Pekingin keskustaan kokoontui päivällä yli miljoona ihmistä tukemaan opiskelijoita, mukana myös mm. virkamiehiä, toimittajia, poliiseja. Mielenosoituksia muuallakin.

19.5.1989 Kiinan opiskelijat lopettivat syömälakkonsa hallituksen luvattua jatkaa neuvotteluja sen jälkeen. Puoluejohtaja Zhao Ziyang kävi keskustelemassa opiskelijoiden kanssa, mutta hänen sovinnollinen kantansa hävisi kovan linjan pääministeri Li Pengille: armeija on valmiustilassa ja Zhaon mahdollisesta erosta on kerrottu. 

4.6.1989 Paavi Johannes Paavali II on ensimmäisenä katolisen kirkon päämiehenä pohjoismaiden kierroksella, tänään Suomessa (saapuu klo 19)! 

La-su yönä sotilaat alkoivat väkivalloin tyhjentää Pekingin Taivaallisen rauhan (mikä ironia) aukiota: kymmeniä kuollut. 

5.6.1989 Paavi pitää Pyhän Messun Helsingin jäähallissa. 

10.6.1989 Kiinassa on pidätetty mielenosoituksen johtohenkilöitä. 

12.6.1989 Äiti osti kehoituksestani valkaisemattomia Bruno-suodatinpusseja (myös Bruno-leivinpaperia on olemassa) ja kehoitin myös jatkossakin ostamaan luonnonystävän wc- ja talouspaperia (uusiopaperista), kuten jo jonkin aikaa on tehnytkin. 

21.6.1989 Kokeilin kuorintavoidetta ja kasvonaamiota, joita alan käyttää ihon puhdistukseen kerran viikossa. 

4.7.1989 Kävin kirkkoherranvirastossa eroamassa kirkosta (siviilirekisteriin): kuten kuvittelinkin, kappalainen - tai mikä lie - saarnasi synnistä yms. Syyksi laitoin kirkon maallisuuden. [En tiedä itsekään mitä olen tarkoittanut; en ollut mitenkään uskonnollinen tuohon aikaan.]

23.8.1989 Liityin tukijäseneksi poliittisesti ja taloudellisesti sitoutumattomaan kansainväliseen Geenpeace-ympäristöjärjestöön, joka on järjestänyt maailmalla monia tiedotusvälineissäkin huomattuja tempauksia (mm. viime kesänä painosti Suomen palauttamaan Helsingistä löytyneen valaanlihaerän takaisin toimittajalleen) ja on juuri avannut toimiston Suomessa. 

18.9.1989 Soitin kauneushoitolaan ja varasin ajan ihonpuhdistukseen: on viimeinkin aika tehdä jotain konkreettista aknen suhteen.

21.10.1989 Aloin harjoittaa joogaa lainaamani kirjan ohjeiden mukaan. Korvaan sillä aamuvoimisteluni. 

29.10.1989 Eilen lisäsin jooga-venytysten aikaa ja otin uusia liikkeitä tehtäväksi, kuten aina viikoittain kuuden viikon ajan. 

10.11.1989 Kutsunta Kisapirtillä klo 9.00. Sotilaspiirin päällikkö, kaupungin edustaja ja pappi puhuivat. Sitten oli kahvitarjoilu, nimenhuuto, joku majuri esitteli eri vaihtoehtoja, katsottiin filmi ja kaikki kutsuttiin yksitellen pöydän ääreen henkkareineen osoite- ym. tietoja antamaan. Sain siviilipalvelu-hakemuksen ja täytin sen kahtena kappaleena. Sitten lääkärin luo alakerran ensimmäiseen pukuhuoneeseen. Sen jälkeen kutsuntalautakunnan eteen: asia oli heti selvä. Toinen kopio hakemuksesta toimitetaan työvoimaviranomaisille, jotka Helsingistä järjestävät paikan ja ottavat yhteyttä. Paikkoja on "Inarista Hankoon". (En osannut nimetä mitään toivepaikkaa tai -alaa, joten rastitin kohdan "mikä vain".) 

15.11.1989 Parturi klo 15.15. Värjäytän punaiseksi - se on vielä kokeilematta.

25.12.1989 Odotettu kohokohta oli ja meni, eikä - ikävä kyllä - tuntunut paljon miltään: missä on se lapsuuden joulujen taika?

26.12.1989 Romanian vihattu diktaattori Nikolai Ceausescu teloitettiin Elena-vaimoineen eilen klo 16 Suomen aikaa kahden tunnin pikaoikeudenkäynnin jälkeen syytettynä kansanmurhasta ja valtion varojen kavaltamisesta. Elena C. sanoi heidän haluavan kuolla yhdessä. Teloitus suoritettiin ampumalla ja Romanian televisio näytti Ceausescun ruumiin. Maata johtaa "kansallisen vapautuksen neuvosto". Aiemmin on jo Tsekkoslovakiakin lähtenyt perestroikan tielle, eli itä-blokin maissa tapahtuu näinä päivinä paljon. Romanian salainen poliisi taistelee uutta hallintoa vastaan, jonka monet ovat jo tunnustaneet ja lähettäneet apua mm. haavoittuneille. 

Teemeditaatio

 Tämä kirjoitus - nyt uudelleen muokattuna ja täydennettynä - on aikaisemmin ollut vanhalla nettisivullani, jota ei enää ole ollut olemassa sen jälkeen kun kotisivutyökalu ja verkkoyhteisö Suntuubi lopetti toimintansa 2020. Tähän blogiin teksti sopii mainiosti. Käyttämiäni lähteitä en tällä kertaa liitä mukaan - osa on vanhentunut - mutta nämä ovat koottuja vinkkejä, joita ei ole tarkoituskaan noudattaa kirjaimellisesti, vaan soveltaa siltä osin kuin kukin hyväksi näkee.  

Artikkelissa "Miten päästä yhteyteen introvertin kanssa", sanotaan mm. näin: "Hiljaisuuden jakaminen toisen henkilön kanssa voi johtaa maagisiin hetkiin. Näissä hetkissä ihmiset tuntevat olonsa luonnolliseksi. Hiljaisuus ei saa olla pakotettua, ja asenteet ja keskustelut voivat olla luonnollisia. Ympäristömme pitäisi olla rauhallinen ja sillä pitäisi olla rauhoittavia vaikutuksia. Hiljaisuuden pitäisi luoda yhteys kahden henkilön välillä. Tämä kumppanuus voi kestää koko loppuelämän." 

Olen itse käytännössä kokenut tämän todeksi, kuten olen joissain kirjoituksissani kertonut, ja siksi olikin ilo lukea tuollainen vahvistus, mutta on myös totta, että se ei saa olla pakotettua. Varsinainen meditaatio voi olla liian muodollista, mutta teen juonti yhdessä voi olla luonnollinen tapa hiljentyä hetkeksi. Tätäkin olen testannut henkisen keskusteluryhmän vetäjänä aikoinaan, ja se toimii! Odotan, että pääsisin kokeilemaan taas teemeditaatiota vanhan ystäväni kanssa, joka kuului keskusteluryhmääni, mutta välimme ovat etääntyneet luovuttuani kristinuskosta, ja kaipaisivat jotain syventävää metodia. Ryhmän puitteissa oli helppo kokeilla erilaisia meditaatioita yms., mutta kun kohtaamme epämuodollisesti, on vaikeampi ehdottaa mitään. Harvoin nykyään edes juomme teetä yhdessä.

Mielessäni on kai jo vuosia ollut kuva-aihe, jonka haluaisin piirtää/maalata, mutta en ole saanut vielä aikaiseksi tehdä edes luonnoksia: Buddha ja Jeesus juomassa teetä! Aihe on saanut innoituksensa juuri minun ja ystäväni tilanteesta.

Viime joulun alla tarjosin hänelle teen kahvilassa ja annoin lahjaksi teelajitelman, sekä ison tuoksukynttilän (vihreä tee-sitruuna), johon oli kuvattu teekannu, kuppi ja teepusseja. 

Tämä kupillinen teetä 

käsissäni - mielellisyys

on käsin kosketeltavaa!

Mieleni ja ruumiini ovat

läsnä juuri tässä ja nyt.

- Thich Nhat Hanh

Jos olet kylmissäsi, tee lämmittää sinua;

jos sinulla on liian kuuma, se viilentää sinut;

jos olet masentunut, se piristää sinua;

jos olet uupunut, se tyynnyttää sinut. 

- William Gladstone 

Meditaatio on hiljaa olemisen taito,

joka yhdistää sinut henkiseen itseesi

ja antaa täyden huomion sisäiselle elämällesi.

- Jayme Barrett 

 Ajoittain kun juomme teetä ystävän kanssa, emme ole tietoisia teestä tai edes siinä istuvasta ystävästämme. Teemeditaation harjoittaminen on todella läsnä olemista teemme ja ystäviemme kanssa. Tunnistamme että voimme oleilla onnellisesti nykyhetkessä huolimatta kaikista suruistamme ja huolistamme. Istumme siinä rentoutuneina tarvitsematta sanoa mitään. 

Teemeditaatio on meditaation muoto samalla kun juodaan teetä. Jokainen voi harjoittaa teemeditaatiota, kaiken ikäiset tai mistä tahansa kulttuurillisesta tai poliittisesta taustasta. Se on metodi, jolla sitoudumme hiljaiseen kontemplaatioon. Pohjimmiltaan teemeditaation aikana katsotaan sisäänpäin nähdäksemme mielemme sellaisena kuin se on, vailla pyrkimystä tulkita tai tuomita. Olipa mielemme puhdas tai saastunut, kirkas tai hämmentynyt, meidän tarvitsee vain todistaa sitä. Ollessamme vapaat tuomitsemisesta tai moittimisesta, olemme henkisesti avoimia, ymmärrämme itseämme syvemmin, ja tulemme vastaanottavaisemmiksi syleilemään muita ja heidän näkemyksiään. 

Niin monet ihmiset uskovat että he eivät osaa meditoida tai eivät meditoi. Kuitenkin tämä teemeditaatio on vain eräs esimerkki siitä kuinka voimme tuoda tietoisuuden ja hiljaisuuden mihin tahansa arkiseen hetkeen. Pyyhkäise pois ajatus, että ainoa tapa meditoida on istua jalat ristissä matolla, messuten "Om", mieli täydellisesti hallittuna ja kokonaan ilman harhailevia ajatuksia. 

Luultavasti jo meditoit etkä edes tiedä sitä. Onko sinulla kiinnostus tai luova harrastus, joka täysin imee sinut itseensä? Kun olet uppoutunut siihen, viekö hetki sinut täysin mukanaan, jokaisen vivahteen ja yksityiskohdan läpäistessä sinut niin että tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt? Silloin tämä voi olla alkusoittoa tyyneydelle ja hiljaisuudelle.

Se johtuu siitä, että olet tietoisesti sitoutunut toimintaan, olkoon se niin yksinkertaista kuin teetauko, tuijottaen ulos ikkunasta; puutarhanhoito, tanssiminen tai luominen; on mahdollista löytää rikas tyyneys tuossa nykyhetkessä sallimalla uppoutumisesi toimintaan viedä sinut ulos päästäsi ja sisään sydämeesi, kuvaannollisesti puhuen... ja mitä se on, ellei meditaatiota? Kun lopetat toiminnan ja pysähdyt hetkeksi, voit tuntea tyyneyden ja "kuulla" hiljaisuuden, ilman että sinun tarvitsi pistää takamustasi matolle. 

Teellä on tapana hidastaa meitä tarpeeksi kauan jotta hengitämme hiukan syvemmin ja päästämme hiukan irti jännityksestä, jota usein kannamme ympäriinsä tunnistamatta, ja se sallii tarpeeksi tilaa oivalluksille ja luoville ratkaisuille leijailla mieleemme. Sellaisten, jotka saattavat tehdä loppupäivästämme hiukan helpomman. Keskity hengitykseesi ja anna mielesi tyynnyttää itsensä. Juodessasi teetä, keskity siemauksiisi kuin keskittyisit hengitykseesi meditoidessa. Älä unohda hengittää, mutta salli mielesi keskittyä tietoiseen siemailuun. Yritä imeä kaikki maku ja aromi juodessasi, jättämättä pisaraakaan nautiskelematta. Teessä on se hyvä puoli että se on kuumaa. Et voi vain horia sitä alas kuin vettä vaan. Pidä kuppisi jäähtymistä ajastusmekanismina. Teen juominen auttaa sinua säätelemään itseäsi, ei liian hitaasti eikä liian lujaa. Nautiskele jokaisesta siemauksesta. Se harjoittaa mieltäsi olemaan juuri tässä, juuri nyt, aivan kuten meditaatio. 

Kuin kuppi joka on täytetty vedellä, mielemme voi olla täytetty joko hämmentyneen mielen satunnaisilla ajatuksilla, tai valaistuvan mielen kirkkaalla horjumattomalla keskittymisellä. Haasteena on tunnistaa ja hyväksyä molemmat kuten ne ovat, ja tulla tietoiseksi sisäisistä tiloistaan. Valaistuva mieli vai hämmentynyt mieli... mitä sinä näet kupillisessa teetä?

Hämmentynyt mieli määritellään mielentilana, joka on täyttynyt kaikilla satunnaisilla ajatuksilla, mielikuvilla, äänillä ja tunteilla, jotka täysin imevät huomion ja saavat menettämään itsetietoisuuden. 

Valaistuva mieli on avomielisyyttä, mieli joka jatkuvasti pysyy avoinna, järjestyksessä, rajoittamattomana, vapaana ja kirkkaana. Kun valaistuva mieli ilmenee, huomaa olevansa rauhassa; tuntemusten, halujen, ajatusten ja huolien nousu- ja laskuvesien liikuttamatta jokapäiväisessä elämässä. Harjoittamalla tätä valaistuvaa mieltä, me vähitellen kehitämme valaistuneen mielen, ei-dualistisen mielen. Ei-dualistinen mieli ylittää kaikki muodot, kaiken käsitteellistämisen. Tätä ei-dualistisuuden tilaa symboloi tyhjyys kupissa. Teemeditaatiossa, riippumatta siitä mikä on mielentilamme, valaistuva tai hämmentynyt, kun juomme teen, näemme tyhjyyden kupissa, eli metaforisesti näemme mielen todellisen tyhjyyden. Haasteena on nähdä ja kokea tämä tyhjyys, sen sijaan että näemme vain tyhjän kupin.

Hiljainen ja irrottautunut mutta kuitenkin hyvin tarkkaavainen mieli teenjuomisseremoniassa on erityisen hyvin soveltuva meditatiivisen tietoisuuden harjaannuttamiseen. Käydessämme läpi teen juomisen liikkeen teesalin tyynessä ja rentouttavassa tilassa, me yksinkertaisesti katselemme mielentiloja, jotka nousevat tietoisuutemme sisällä. Tietoisuuden kohde, joko hämmentynyt mieli tai valaistuva mieli, ei ole keskipiste; tietoisuus itse on.

Teemeditaatio voi auttaa meitä näkemään itsemme selvemmin ja yhdistymään syvään henkisyyteemme. Hiljaisuudessa voimme mietiskellä sisäisesti, nähdäksemme emotionaaliset sokeat pisteemme ja varjomme. Sitten jakamalla tuon henkisen kokemuksen muiden teevieraiden kanssa, joilla on erilainen kulttuurillinen tausta kuin meillä, voimme yhdistyä heidän kanssaan kaikkein inhimillisimmällä tavalla, ylittäen itseään luovat ja ihmistekoiset rajat. Siten teemeditaatio on keino monikulttuuriseen kommunikaatioon ja konfliktin ratkaisuun. 

Yksi tapa meditoida teen kanssa on yksinkertaisesti alkaa tekemällä teetä. Käytä aikaa ja valitse lempiteetäsi (irtolehti-tee on suosituinta, koska se sallii enemmän aromeja ja makuja vapautua). 

Vihreää teetä ei ole tarkoitus valmistaa samalla lämpötilalla kuin mustaa teetä, valkoista teetä samalla kuin vihreää jne. Veden lämpötila ja haudutusaika ovat avaintekijöitä. 

Kuppi symboloi ruumistamme.

Astia (kuppi tai teekannu) myös muistuttaa meille siitä henkisestä periaatteesta, että osan meistä täytyy tyhjentyä jotta voimme täyttyä jollain paremmalla.

Tee symboloi mieltämme.

Teelehdet edustavat elämää ja elämänyhteisöä (ihmisiä, luontoa) ympärillämme.

Veden juoksevuus muistuttaa meille jatkuvista muutoksista joita kohtaamme.

Kun tee on valmista, istu alas mihin tahansa mukavaan asentoon, ja pitele kuppia käsiesi välissä tai rintaasi vasten. Pitele sitä missä tahansa asennossa, joka sallii sinun tuntea teen lämmön sen siirtyessä itse teestä kehoosi. Anna sen imeytyä ytimeesi asti; itse asiassa sellainen visualisointi on tavanomaista meditaatiossa. Sitten kun olet valmis, ota ensimmäinen siemaus teetä, ja nauti värikkäistä mauista. Viivy ja toista.

• Sano itseksesi tai ääneen: "Kuppi on hyödyllinen siinä määrin kuin se on tyhjä." Kaataessasi vettä kuppiin: "yksi mahdollisuus, yksi hetki."*
• Tunne kupin paino, rakenne ja lämpötila pidellessäsi sitä käsissäsi.
• Vietä muutama hetki istuaksesi teekuppisi kanssa ennen kuin alat juoda siitä. Haluat tämän ajan olevan meditaatiotauko yhtälailla kuin teetauko. 
• Näe maaperä, sade ja aurinko, jotka vaadittiin tämän juoman luomiseen, ja naiset ja miehet joiden kädet korjasivat sadon, valmistivat, pakkasivat, rahtasivat ja myivät sen. "Koko maailmankaikkeus voidaan nähdä kukassa", Thich Nhat Hanh kirjoittaa. Tämä näky on palkitseva itsessään, ja on hyvää harjoitusta kaiken näkemiseksi samoin silmin, mukaan lukien henkilö joka istuu edessäsi.
• Nuuhki teen tuoretta aromia, nuuhkaise kolme kertaa hitaasti ja syvään, hengitä ulos suun kautta. Tule tietoiseksi ajatuksista, jotka tulevat mieleesi pidellessäsi kuppia.
• Stressisi, onnesi ja onnettomuutesi on tehty sinun mielipiteistäsi ja asenteistasi. Sinun mielentilasi vuorostaan vaikuttaa siihen kuinka toiset voivat ympärilläsi. Päästä irti mielipiteistäsi ja asenteistasi. Tunne stressisi liukenevan. Tunne sen lipuvan pois. Tunne sen putoavan maahan.
• Havainnoi aikomusta liikuttaa kättä lähemmäs suuta, avata suu, koskettaa kuppia huulilla.
• Tunne kupin kallistuminen ja lämpimän teen siirtyminen suuhusi, koskettaen huulia ja kieltä.
• Hörpi ja pyörittele teetä suussasi, käyttäen aikaa maistaaksesi teen täysin. 
• Katso, voitko huomata paikan missä maku tulee selväksi, ja kuuntele nielemisen ääntä, ja tule tietoiseksi juoman koko liikkeestä kehosi sisällä.
• Kysy itseltäsi joka siemauksella, kuka nauttii tästä teestä? Kun kohtaat tuon henkilön, anna sen mennä. Tarvitset tauon hänen tarinastaan silloin tällöin. Muutoin teetaukosi ei ole tauko lainkaan.
• "Vain tämä", muistuta itseäsi joka siemauksella. "Vain tämä." Istu ja hengitä kuin kukka niityllä, nauttien auringosta.
• "Olla tässä ja nyt ja nauttia nykyhetkestä on tärkein tehtävämme", sanoo Thich Nhat Hanh. Anna teen aromin täyttää mielesi avaruus kunnes siellä ei ole sijaa ajatuksille. Anna ajattelevasta mielestä tulla teestä nauttiva mieli.
• Ehkä voit toistaa prosessin useita kertoja jos aika sallii.
• Viimein, kysy itseltäsi tai muilta: "Mitä muutoksia minä (tai sinä) kohtaan tällä hetkellä? Kuinka minä (tai sinä) reagoin näihin muutoksiin?"

* Yksi mahdollisuus, yksi hetki - Ichigo, Ichie: tämä tietty yhdistelmä teetä, ympäristöä ja ihmisiä (eli heidän havaintojaan) eivät koskaan enää kohtaa täsmälleen samalla tavoin. Nauti hetkestä tarkoituksella. 

Kuten viini kristillisellä ehtoollisella, se ei ole tee itse joka on pääasiallinen hengen vahvistaja. Se on teen käyttäminen henkisessä kurinalaisuudessa, joka saa teen muovaamaan sielujamme.

Tee on yksi parhaista esimerkeistä neljästä elementistä yhdistettynä yhteen nautittavaan asiaan. Aluksi tee voi vaikuttaa olevan kokonaan vesi-elementtiä. Vesi on ensimmäinen askel teen valmistamisessa. Tietenkin tämä muodostaa suurimman osan teestä fyysisesti, mutta esoteerisesti se ei ole lainkaan sen kokonaisuus. Kun vesi on valutettu, seuraava askel on sen keittäminen. Tässä kohtaa sisällytetään tulen elementti. Ei ainoastaan vettä pistetä tulelle, vaan tulen kuumuus säilyy teevedessä pitkän aikaa. Kolmas askel teen valmistamisessa on lisätä kuumaa vettä teelehdille, jotka ovat maan elementtiä. Tämä tekee siitä teetä eikä kuumaa vettä. Ilman osa on höyry ja tuoksu, jotka tulevat teestä. Hyvän teen pitäisi olla aromaattista ja hyvältä tuoksuvaa.

Teen myytti liittyy läheisesti jokapäiväiseen elämään Japanissa. Legendan mukaan teepensas kasvoi paikalle, missä Bodhidharma, väsyneenä yhdeksänvuotiseen meditaatioonsa, laski silmäluomensa maahan (eli legendan mukaan repi ne irti). Hänen oppilaillaan oli tapana hauduttaa tämän pensaan lehtiä kiehuvassa vedessä auttamaan heitä meditaatiossaan. Teeseremonia tapahtuu teehuoneessa eli "mielikuvituksen kodissa", jossa ei ole koristekuvioita ja se on koristettu ainoastaan ikebana kukka-asetelmalla tai maalauksella, ja hiljaisuudessa "joka sisältää ajallisen olemassaolon salaisuuden" ja sallii kunkin henkilön syventää kokemusta kontemplaatiossa. Rituaali, joka ympäröi tätä seremoniaa, suosii rauhaa, rentoutumista ja aitoutta: hiljainen valmistus, minuutin tarkat eleet... kaikki palvelee hengen vapauttamista, sen irrottamista arkisista tapahtumista ja vastaanottavaiseksi tekemistä.

Siitä asti kun varhaiset munkit huomasivat että hauduke fermentoiduista Kamelia-lehdistä tuotti hitaasti toimivan mutta pitkään vaikuttavan stimulantin, buddhalaiset ovat pitäneet teetä arvossa. Sen kofeiini auttaa tavoittamaan täysin tietoisena olemisen päämäärän. Sen takia sitä tarjotaan usein luostareissa noin kello 16 - siihen aikaan kun aineenvaihdunta alkaa hiipua ja meditoijat alkavat tuntea olonsa uniseksi. Teen juominen levisi kautta Aasian buddhalaisuuden osana, ja luultavasti auttoi buddhalaisuutta leviämään: aina käytännölliset kiinalaiset nopeasti hyväksyivät sen, ei niinkään sen lupaaman henkisen kyvykkyyden takia kuin lääkinnällisestä avusta jota tee tarjosi. Sitä oli paljon turvallisempi juoda kuin vettä, ja se sekoittui helposti vahvoihin lääkeyrtteihin. Havaittuna hyvän terveyden ja hyveen lähteeksi (se ei ollut alkoholipitoinen, joten se ei dementoinut mieltä), teestä tuli suosittu uhri jumalille. Yksityiskohtaisia rituaaliseremonioita suunniteltiin sen juomista varten. Nyt maailmankuulu zen-buddhalainen Chado eli Teen tie suunniteltiin Japanissa täydellisesti ilmentämään yhden kupillisen hauduttamisessa ja tarjoilemisessa ensisijaisten pyhien periaatteiden yhteyttä: taivas ja maa, monta ja yksi, pysymättömyys ja transsendenssi, toiminta ja tyyneys. 

Ilmari Vesterinen kertoo kirjassaan Shintolaisuus - Japanin kansallisuskonto (Gaudeamus Oy 2012): Eisai oli Kiinassa tutustunut myös teehen, ja koska se osoittautui oivalliseksi juomaksi, hän toi senkin mukanaan [Japaniin]. Pian tee sai keskeisen sijan zeniläisyydessä, ei vain juomana vaan myös osana zeniläistä filosofiaa ja taidetta. Eisai asettui Heianiin ja alkoi opettaa uutta uskontoa ja teen käyttöä...

Myös teenjuonti kohosi arkipäiväisestä tapahtumasta taiteeksi, uskonnolliseksi symboliksi ja filosofiaksi. 

Kun Eisai palasi toiselta matkaltaan, hän toi tullessaan teensiemeniä ja istutti ne Heiankyon lähelle. Hän teki ankarasti propagandaa teen puolesta säästääkseen kansan alkoholin pahoilta vaikutuksilta ja kirjoitti teenjuontia puolustavan kirjankin. Uusi juoma vaati uudet astiat, ja kun Dogen lähti Kiinaan, hänen mukaansa pantiin käsityöläinen, jonka oli määrä opetella teekuppien valmistusta. Tämäkään ei vielä riittänyt perusteellisille japanilaisille. Japanin varhaisen zenin ensimmäisiin mestareihin lukeutuva Muso Soseki (1275-1351) näki paljon vaivaa tehdäkseen zeniä tunnetuksi. Hän rakensi esimerkiksi eristettyyn puutarhaan mietiskelymajan. Se todettiin sopivaksi teennauttimispaikaksi. Näin oli syntynyt teeseremonian (chanoyu, "kuuma teevesi") kolme elementtiä: sopiva alkoholiton juoma, tarkoituksenmukainen kalusto ja rauhallinen ympäristö. Teenjuonnista kehittyi nopeasti rauhallinen, syvähenkinen toimitus, jonka kehittämiseen zenin parhaat mestarit osallistuivat. Teehuoneetkin rakennettiin niin, että ne koostuivat kolmesta elementistä: ulko-osasta, puutarhasta ja sisätilasta. Nämä vastaavat buddhismin kolmea perusoppia: kaiken katoavaisuutta, epäitsekkyyttä ja nirvanaa. 

Lue myös:

Mistä teeseremoniassa on kyse?

Japanilainen teeseremonia 

Wikipedia: Japanilainen teetaide

Teeseremonia ja tietoinen meditaatio

Teen tie - Chado

Teen Ystävät ry

Lihava "Buddha"?

Nämä pikku figuurit sain lahjaksi hyvältä ystävältäni ennen sydänleikkaustani ja täytettyäni 50-vuotta. Minua on aina vaivannut miksi Buddha kuvattaisiin lihavana, vaikka minulla oli jostain saatu käsitys että kyseessä olisi symbolinen, onnea tuova kiinalainen versio. Sitten kun aloin oikeasti ottaa selvää asiasta, selvisi että eihän tämä hahmo ole Buddha ensinkään! 

Myös "nauravana Buddhana" tunnettu hahmo - johon viitataan myös "lihavana Buddhana" etenkin lännessä - nousi kiinalaisista kansantarinoista. Alkuperäiset tarinat keskittyivät Chan-munkkiin nimeltä Ch'i-t'zu tai Qieci, Fenghuasta, joka on nyt Zhejiangin maakunta. Ch'i-t'zu oli eksentrinen mutta hyvin rakastettu hahmo, joka sai aikaan pieniä ihmeitä, kuten ennusti säätä. Hänen väitetään eläneen 900-luvun tienoilla jaa., mikä merkitsee että hän eli huomattavasti myöhemmin kuin historiallinen Sakyamuni, todellinen Buddha. Hän oli yksi useista "sitoutumattomista pyhimyksistä", jotka tulivat liitetyksi Chan-panteoniin.

Tradition mukaan juuri ennen kuolemaansa Ch'i-t'zu paljasti olevansa Maitreya Buddhan inkarnaatio. Maitreya nimetään Tripitakassa tulevan aikakauden Buddhaksi. Maitreya Buddhan uskotaan olevan Bodhisattva, joka ilmestyy maan päälle tulevaisuudessa, saavuttaa Nirvanan ja opettaa maan ihmisille puhdasta Dharmaa, aivan kuten Sakyamuni Buddha teki. Buddhalaisten kirjoitusten mukaan Maitreya Buddhaa pidetään elävän Buddhan eli Gautama Buddhan seuraajana. Ch'i-t'zun viimeiset sanat olivat:

Maitreya, todellinen Maitreya

syntynyt uudelleen lukemattomia kertoja

aika ajoin ilmennyt ihmisten keskuudessa

Aikakauden ihmiset eivät tunnista häntä

Maitreya oli vuorossa seuraavan kosmisen syklin Buddhaksi, miljardeja vuosia tulevaisuudessa. Kiinalaiset buddhalaiset muuttivat tätä skenaariota, lyhentäen Maitreyan saapumisen ajan lähitulevaisuuteen, ellei jopa tässä ja nyt. Saattaisiko tuleva Buddha jo pitää silmällä asioita, incognito? Siitä saakka jos kohtasit vaeltavan munkin, et voinut olla ihmettelemättä. 

Kertomukset Ch'i-t'zusta levisivät läpi Kiinan, ja häntä tultiin kutsumaan Pu-taiksi (Budai), joka merkitsee "hamppuinen säkki". Hän kantaa mukanaan säkkiä, joka on täynnä hyviä asioita, kuten makeisia lapsille, ja hänet kuvataan usein lasten kanssa. Pu-tai edustaa onnea, anteliaisuutta ja vaurautta, ja hän on lasten suojelija yhtä lailla kuin köyhien ja heikkojen. Kutsuttakoon sitä miksi tahansa - tyytyväisyydeksi, onneksi, vapaudeksi - Pu-tai näyttää löytäneen sen. Jos hän kantaa kaikkea tarvitsemaansa tuossa säkissä, tavara ei häntä kuormita. Jos hän tuntee mielensä, ajatukset eivät häntä kuormita. 

Tänä päivänä Pu-tain patsas voidaan usein löytää läheltä kiinalaisten buddhalaisten temppelien sisäänkäyntiä. Hänen kuvansa kaunistaa monia ravintoloita, amuletteja ja liikeyrityksiä. Perinne hieroa Pu-tain vatsaa hyvän onnen vuoksi on kansan käytäntö, ei kuitenkaan aito buddhalainen oppi. Se ilmaisee buddhalaisuuden avaraa moninaisuuden suvaitsemista että tämä kansantarinoiden naurava Buddha hyväksytään viralliseen harjoitukseen. Buddhalaisille mikä tahansa ominaisuus, joka edustaa buddhaluontoa, on kannustettava, eikä kansanperinnettä ystävällisestä, nauravasta Buddhasta pidetä minkäänlaisena pyhäinhäväistyksenä, vaikka ihmiset tietämättään saattavat sekoittaa hänet Sakyamuni Buddhaan. Sakyamuni kuvataan melkein aina hoikkana. Et voi erottaa Buddhaa hänen vatsastaan, mutta voit erottaa Buddhan sen puutteesta. 

Joskus silmiinpistävä ikonoklasmi on valepukuista ylistystä. Mutta sen tärkeämpi funktio on hillitä impulssia palvoa uskonnollisia/hengellisiä sankareita. Buddhan ihmisyys, Pu-tain maanläheisyys, ja nauravan Buddhan käytettävyys ei ole tavallisten ihmisten ulottumattomissa. 

Pu-tai seurasi buddhalaisuuden leviämistä muihin Aasian osiin. Japanissa hänestä tuli yksi seitsemästä Shinton onnen jumalasta, ja häntä kutsutaan Hoteiksi. Seitsemän onnen jumalaa, Shichifukujin, ovat eklektinen ryhmä jumaluuksia Japanista (1), Intiasta (3) ja Kiinasta (3). Nämä jumaluudet olivat olemassa itsenäisesti kunnes tämä ryhmä luotiin "keinotekoisesti" 1600-luvulla. Shichifukujin on erinomainen esimerkki tavasta jolla hindulaiset, buddhalaiset ja shintolaiset uskomukset elävät rinnakkain Japanissa, vaikuttaen toisiinsa, ja jopa lainaten toisilleen jumalia. 

Pu-tai sisällytettiin myös kiinalaiseen taolaisuuteen yltäkylläisyyden jumaluutena. 

Thaimaassa Pu-tai toisinaan sekoitetaan toiseen samankaltaiseen munkkiin, jota laajasti kunnioitetaan Thaimaassa, Phra Sangkajai tai Sangkachai; hän oli buddhalainen Arhat joka eli Herra Buddhan aikaan. Herra Buddha ylisti häntä hänen erinomaisuudestaan hienostuneen Dharman (tai Dhamman) selittämisessä helposti ja oikein ymmärrettävällä tavalla. Eräs Thai-kansanperinteen kertomus kertoo että hän oli niin komea että jopa mies halusi hänet vaimoksi. Välttääkseen vastaavan tilanteen, Phra Sangkajai päätti muuttaa itsensä lihavaksi munkiksi. Toinen kertomus sanoo hänen olleen niin puoleensavetävä, että enkelit ja ihmiset usein vertasivat häntä Buddhaan. Hän piti tätä sopimattomana, joten hän naamioi itsensä epämiellyttävän lihavaan ruumiiseen. Kaksi asiaa erottaa Pu-tain ja Phra Sangkajain toisistaan: Phra Sangkajailla on hiven hiuksia päässään, kun taas Pu-tai on selvästi kalju; Phra Sangkajai pitää kaapua Theravada buddhalaisella tavalla, laskostettuna yhden hartian yli, jättäen toisen paljaaksi. Pu-tai pitää kaapua kiinalaisella tavalla, peittäen molemmat käsivarret mutta jättäen yläruumiin etuosan paljaaksi. 

Pääasiallinen kertomus joka koskee Pu-taita zenissä, on lyhyt Koan. Siinä Pu-tain sanotaan matkanneen antaen makeisia köyhille lapsille, pyytäen vain penniä zen munkeilta tai maallikkoharjoittajilta joita hän kohtasi. Eräänä päivänä munkki tulee hänen luokseen ja kysyy: "Mikä on zenin merkitys?" Pu-tai pudottaa säkkinsä. "Kuinka zen oivalletaan?" hän jatkaa. Pu-tai ottaa silloin säkkinsä ja jatkaa matkaansa.

Lähteet:

Learn Religions: The Laughing Buddha

Huffpost: Who is the Laughing Buddha? Zen's Artistic Heritage

Chinese Buddhist Encyclopedia: Budai

Wikipedia: Budai

Asian Art: Maitreya Buddha - The Future Buddha

Traditional Kyoto: The Seven Lucky Gods