Buddhalaisuus ja sota

 Tämän kirjoituksen olen koonnut välttämättömyydestä nykyisenä aikana, itse buddhalaisena, vanhana sivarina ja ylipäänsä lempeänä ja rauhaarakastavana ihmisenä, joka kuitenkin tajuaa maailman realiteetit ja on valmis tekemään mitä pystyy pakon edessä, ja jota Ukrainan sota on syvästi koskettanut, kuten olen kertonut tämän blogin edellisessä julkaisussa, "Ukrainan puolesta!" Tätä kirjoittaessa tilanteeni on sellainen, että pahin ahdistus tuntuu olevan takanapäin. Kuitenkin täytyy välttää myös toista äärimmäisyyttä, eli että turtuu sotauutisiin niin ettei enää välitä. Toki tunnistan myös itsessäni sen, että esim. sota Syyriassa ei koskettanut näin paljoa: ehkä se oli "kaukana"- paitsi maantieteellisesti, myös kulttuurillisesti: "me ja ne muut"; tiedämmehän kuinka paljon kritiikkiä Lähi-idän pakolaiset ovat herättäneet, ja nyt ei puhettakaan sellaisesta! Ja ehkä se on myös se historiallinen ja maantieteellinen tosiasia, että sama voisi tapahtua myös meille. Toisaalta myös viha jota tunsin, tuntuu hellittäneen. Olen päivittäin koettanut harjoittaa tonglenia ja mettaa pääasiallisen harjoitukseni eli Nichiren-buddhalaisen gongyon ohella (ks. sivu Harjoitus). Tonglenissa hengitän siis sisään ikään kuin mustana savuna vihaa, kärsimystä ja pelkoa, joita sota aiheuttaa, ja ulos valkoisena valona myötätuntoa, toivoa, rauhaa. Mettassa otan yhdeksi kohteekseni Putinin ja toivotan hänellekin onnellisuutta! 

Lisäys 19.3.22: Tässä kirjoituksessa on kaksi toisiaan täydentävää näkökulmaa, eli ensinnäkin, mitä jos buddhalainen joutuu sotaan, ja toiseksi, mitä voi tehdä juuri nyt, missä tahansa oletkin. Yleensä kun kokoan kirjoituksen jostain aiheesta, minulla saattaa olla käytössä sen kymmenen lähdettä; nyt olen tyytynyt kolmeen, koska ne mielestäni kertovat jo kaiken oleellisen mitä halusin tuoda esiin. En missään tapauksessa väitä että koko buddhalaisuuden laajan kentän kanta olisi ilmaistu tyhjentävästi tässä kirjoituksessa. Myönnän suoraan, että olen valinnut varsinkin kaksi ensimmäistä käännöstekstiä sillä perusteella, että ne sopivat minun näkemykseeni! Eivätköhän kaikkien uskontojen kannattajat toimi juuri tällä tavoin - poimi uskonnostaan sen mikä tukee heidän mielipiteitään, olivatpa sitten liberaaleja tai konservatiiveja; näin tein myös ollessani kristitty, ja niin tekevät kaikki kristityt. Mutta buddhalaisuus vielä nimenomaan korostaa henkilökohtaista harkintaa eettisissä kysymyksissä. Minulle buddhalaisuus on ennen kaikkea maanläheistä, jokapäiväisessä elämässä toimivaa, ilman turhia haihatteluja, vaikka toki filosofisia ulottuvuuksiakin löytyy. Valitsemani video tuokin mukaan omanlaisensa lisämausteen tai vaihtoehtoisen näkökulman, ja ripauksen Nichireniä (ja "käytännöllistä mystiikkaa", kenties) yleiseen buddhalaiseen  keitokseen, mahdollistaen sen soveltamisen omassa elämässä juuri nyt. Jos jotain positiivista pitäisi löytää tästä sodasta, niin ainakin omat itsekeskeiset pienet ongelmat ovat muuttuneet täysin merkityksettömiksi! Jos joskus olen epäillyt omaa kykyäni tuntea myötätuntoa, niin en epäile enää! 

Buddhalaisille sota on akusala - taitamatonta. Kuitenkin buddhalaiset joskus taistelevat sodissa. Buddhalaisuus haastaa meidät katsomaan yli yksinkertaisen oikein/väärin kahtiajaon. Buddhalaisuudessa teko, joka kylvää vahingollisen karman siemeniä, on valitettava vaikka se olisi väistämätön. Joskus buddhalaiset taistelevat puolustaakseen kansaansa, kotiaan ja perhettään. Tätä ei voi pitää "vääränä", vaikka jopa näissä olosuhteissa vihan hautominen mielessään vihollisia kohtaan on yhä myrkky. Ja mikä tahansa sotateko, joka kylvää tulevan vahingollisen karman siemeniä, on yhä akusala. 

Buddhalainen etiikka perustuu periaatteisiin, ei sääntöihin. Periaatteet ilmaistaan ohjeissa ja neljässä mittaamattomassa hyveessä - rakastava ystävällisyys, myötätunto, sympaattinen ilo ja mielentyyneys. Periaatteet sisältävät myös ystävällisyyden, lempeyden, armon ja suvaitsevaisuuden. Edes äärimmäisimmät olosuhteet eivät pyyhi pois noita periaatteita, tai tee niiden rikkomista "oikeamieliseksi" tai "hyväksi". 

Kuitenkaan ei ole myöskään "hyvää" tai "oikeamielistä" seistä sivussa kun viattomia ihmisiä teurastetaan. Edesmennyt kunnianarvoisa tri K. Sri Dhammananda, Theravada-munkki ja oppinut, sanoi: "Buddha ei opettanut seuraajiaan antautumaan minkään muotoiselle pahalle voimalle, olkoon se inhimillinen tai yliluonnollinen olento."

Kunnianarvoisa Dhammananda kirjoitti: "Buddhalaisten ei pitäisi olla hyökkääjiä edes suojellessaan uskontoaan tai mitään muuta. Heidän täytyy koettaa parhaansa välttääkseen kaikenlaista väkivaltaista tekoa. Joskus toiset, jotka eivät kunnioita Buddhan opettamaa ihmisten veljeyden käsitystä, saattavat pakottaa heidät sotaan. Heidät saatetaan kutsua puolustamaan maataan ulkoiselta hyökkäykseltä, ja niin kauan kuin he eivät ole hylänneet maailmallista elämää, he ovat velvollisuuden sitomia littymään kamppailuun rauhan ja vapauden puolesta. Näissä olosuhteissa heitä ei voi moittia sotilaaksi tulemisesta tai liittymisestä puolustukseen. Kuitenkin jos jokainen seuraisi Buddhan neuvoja, tässä maailmassa ei olisi syytä sotaan. On jokaisen sivistyneen henkilön velvollisuus löytää kaikki mahdolliset tavat ja keinot sovitella erimielisyydet rauhanomaisella tavalla, julistamatta sotaa kanssaihmistensä  tappamiseksi."

Kuten aina eettisissä kysymyksissä, valitessaan taistellako vai ei, buddhalaisen täytyy tutkia omia motivaatioitaan rehellisesti. On liian helppo perustella että on puhtaat motiivit, kun tosiasiassa on pelokas ja vihainen. Useimmille meistä rehellisyys itseä kohtaan tällä tasolla vaatii epätavallista ponnistusta ja kypsyyttä, ja historia kertoo että jopa vanhemmat papit vuosien harjoituksen jälkeen voivat valehdella itselleen.

Meidät on kutsuttu niin ikään laajentamaan rakastava ystävällisyys ja myötätunto vihollisiimme, jopa kohdatessamme heidät taistelukentällä. Se ei ole mahdollista, saatat sanoa, kuitenkin tämä on buddhalainen polku.

Ihmiset näyttävät joskus ajattelevan että olemme velvoitettuja vihaamaan vihollisiamme. He saattavat sanoa, "kuinka voit puhua hyvää jostakusta, joka vihaa sinua?" Buddhalainen lähestymistapa tähän on se, että voimme kuitenkin valita olla vihaamatta takaisin. Jos sinun täytyy taistella jotakuta vastaan, taistele sitten. Mutta viha on valinnaista, ja voit valita toisin.

Niin usein historiassa sota on kylvänyt siemeniä, jotka kypsyivät seuraavaksi sodaksi. Ja usein taistelut itsessään olivat vähemmän vastuussa pahasta karmasta kuin tapa jolla miehittävät armeijat kohtelivat siviilejä, tai tapa jolla voittaja nöyryytti ja alisti valloitettua. Vähintäänkin, kun on aika lopettaa taistelu, lopeta taistelu. Historia osoittaa meille että voittaja joka kohtelee valloitettua jalomielisyydellä, armolla ja armeliaisuudella, tulee todennäköisemmin saavuttamaan pysyvän voiton ja lopullisen rauhan. 

Hollow Bones Rinzai Zen-koulukunnan pastori, Dai En Wiley Burch Yhdysvaltojen ilmavoimien akatemiasta, sanoi: "Ilman myötätuntoa sota on rikollista toimintaa. Joskus on välttämätöntä viedä elämä, mutta emme koskaan pidä elämää itsestään selvyytenä." 

Liikuttavassa keskustelussa joka tapahtui kun sekä Buddha että kuningas Pasenadi olivat 80-vuotiaita, kuningas ylistää Buddhaa, hänen oppiaan ja seuraajiensa käyttäytymistä, samalla kuvaten itseään... "voidelluksi soturi-kuninkaaksi, kykeneväksi teloittamaan ne jotka pitää teloittaa..." Kuninkaan lähdettyä Buddha kommentoi meditoijille ympärillään, että kuninkaan oivallukset olivat "monumentteja Dhammalle", jotka pitäisi oppia ja muistaa "pyhän elämän perusasioina." (Majjhima Nikaya) Tämä kohta selventää että Buddha ei sen paremmin tuominnut kuin edes moittinut kuningasta hänen kuninkuutensa täyttämisestä, kamaline velvollisuuksineen. 

Samankaltainen ikkuna varhaiseen ja muinaiseen tulkintaan Buddhan opista tulee kuningas Asokalta, joka eli useita satoja vuosia Buddhan jälkeen, mutta joka tunnustetaan suurimmaksi buddhalaiseksi kuninkaaksi sekä vaikutuksensa laajuudessa että Dhamman ymmärryksensä syvyydessä, ja joka on vastuussa kuuluisista kiveen kaiverretuista säädöksistä, jotka muodostavat vanhimmat jäljellä olevat intialaiset kirjoitetut dokumentit. Nämä viisaat ja inhimilliset jakeet, jotka sisältävät sen tasoisen sivistyneen käytöksen johon ihmiskunta yhä pyrkii, ylistävät sellaisia hyveitä kuin itse-tutkiskelua ja uskonnollista suvaitsevaisuutta. Ne perustuvat Dhammaan - universaaliin vapautuksen polkuun - eivätkä koskaan mainitse Buddhaa tai "buddhalaisuutta". Selvästi kieltäen eläinuhrit (jotka olivat olleet etummainen uskonnollinen rituaali ennen Buddhan aikaa), säädökset ylistävät vahingoittamattomuutta, mutta eivät mene jäykkään ehdottomuuteen: "Olla vahingoittamatta eläviä olentoja on hyvä". Vaikka Asokan kääntyminen Dhammaan johti hänet hylkäämään sotilaallisen valloituksen (jota hän oli jo tehnyt yhden eliniän osalta), ja väittämään että valloitus Dhammalla on ainoa todellinen valloitus, hän ei arvovaltaisen historioitsijan mukaan luopunut sodankäynnistä, ei koskaan hylännyt armeijoita... ja hän vältti katastrofaalista pasifismia... säilyttäen mahdollisuuden kuolemanrangaistukseen. Ei ole syytä kuvitella, että Buddha koskaan rohkaisi niitä oppilaitaan, joilla oli hallinnollisia velvollisuuksia, levittämään anarkistista kieltäytymistä valtiollisesta toiminnasta.

Lyhyessä keskustelussa Buddhan haastaa kenraali, joka väittää että Dhamma on pelkkää passiivisuutta. Buddha vastaa että hän opettaa toimimattomuutta epäterveiden asioiden suhteen, ja "toimimista hyvän käytöksen keinoin teoin, sanoin ja ajatuksin." Ei ole pidemmälle menevää kantaa hallintoa, sotaa tai kenraalien karmaa kohtaan. Se mistä rakentuu hyvä käytös, jätetään kenraalin arvostelukyvyn varaan. Buddha antoi periaatteen, ei yksityiskohtia äärettömistä tulkinnan ja sovelluksen muodoista. 

Mikään tästä ei kuitenkaan oikeuta vihaa tai väkivaltaa henkilökohtaisten päämäärien tai saavutusten palveluksessa. Hallinnon palvelijalta, jonka esimerkiksi sotilaana täytyy tappaa, Buddha epäsuorasti kysyy: "Voitko suorittaa tämän tehtävän turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden edustajana, keskittyen niiden rakkauteen joita suojelet, pikemmin kuin vihaan niitä kohtaan jotka sinun täytyy tappaa? Jos toimit kostolla tai saat mielihyvää tuhosta, silloin et ole lainkaan Dhamman oppilas. Mutta jos kova työsi voidaan tehdä puhtaan mielen perustalla, vaikka et selvästikään elä valaistuneen henkilön elämää, kykenet silti alkamaan kulkea polkua kohti harmoniaa ja myötätuntoa." Buddhan etiikka selvästi sallii eron tilanteiden välillä, kuten amerikkalaisten sotilaiden taistellessa keskitysleirien vapauttamiseksi toisen maailmansodan lopussa, verrattuna kuolemanleirien vartijoihin ja massamurhaajiin. Jos sotilas toimii suojelevalla, puhdassydämisellä elämäntavalla, hän saattaa olla oikeudenmukaisuuden välittäjä, joka yksinkertaisesti on väline jolla murhaajien karma loppuu heidän omaan kuolemaansa. 

Vaikka Buddha ei koskaan läksyttänyt pitkäaikaista oppilastaan, kuningas Pasenadia, hylkäämään valtaistuintaan, kun ikääntyvä kuningas tunsi kuoleman lähestyvän, hän teki johtopäätöksen Buddhan kyselyn avulla: "taisteluille ei ole sijaa tai käyttöä kun ikääntyminen tai kuolema lähestyvät... mitä muuta voin tehdä kuin kulkea Dhammassa?" Joten eri valinnat ovat sopivia eri ihmisille ja saman henkilön eri elämäntilanteissa. Buddha kunnioitti kuningas Pasenadia ja ystävystyi hänen kanssaan hänen pysyessään kuninkaana, ja kuningas peilasi keskinäistä kunnioitusta ja jatkoi sinnikkäästi Buddhan oppilaana samalla jatkaen kuninkaallisen etuoikeuden ja ongelmien kanssa; kunnes kuningas perustuen omaan oivallukseensa ja vapaaseen tahtoonsa kypsyi uuteen sitoutumisen tasoon Dhammaan ja väkivallattomuuteen. 

Vakaville, sitoutuneille meditoijille, jotka ovat eettisten ohjeiden, päivittäisen meditaation ja puhdistetun mielen elinikäisiä harjoittajia, Buddha antoi usein siteeratun, tyrmäävän neuvonsa väkivallattomuudesta: "Vaikka rosvot brutaalisti leikkaisivat irti hänen raajansa sahalla, hän joka elättelee siksi vihaa sydämessään, ei ole minun oppini seuraaja." Huomaa, että tämä kuuluisa kohta ei estä taitavaa ja tarmokasta itsepuolustusta, joka on vapaa vihasta. 

Passiivinen, myötämielinen väkivallan salliminen ei ole Dhammaa. Olemme nähneet kuinka Buddha vakuutti kenraalille että Dhamma ei ole toimimattomuutta. Jos todella uskoo että sydämen ja mielen ominaisuudet muodostavat valaistumisen, ja että korkein hyvä kaikille olennoille on harmonian ja rauhan elämä, silloin jonkun muun salliminen tuottaa vahinkoa ilman seurauksia, ei ole väkivallattomuutta. 

Buddha ei koskaan väittänyt että hän voisi tuoda rauhan koko maailmaan. Lännen esi-tieteellisten kirjoitusten narsistiset aika-skaalat eivät koskaan pälkähtäneet hänen päähänsä. Hän näki että kärsivät olennot ovat rajattomat ajassa ja avaruudessa. Buddha puhuu meille asemastaan loputtoman maailmankaikkeuden sisällä, jossa nykyiset kamppailumme rauhan puolesta eivät ole voittoisia vaan ikuisia. Mutta hän torjuu myös tappiomielialan ja kyynisyyden ja lupaa tämän: käytännöllisen polun vähentää kärsimystä, joka sisältää anteliaan itsensä jakamisen toisille. 

Lähteet: 

Learn Religions: Buddhist Views on War

Barre Center for Buddhist Studies: The Buddha Taught Nonviolence, Not Pacifism

(Jälkimmäistä kirjoitusta olen käyttänyt ankaralla kädellä lyhenneltynä, koska se on pitkä.)

A Buddhist Response to Russia-Ukraine War: Power of Inner Peace

Tämän 10 minuuttisen videon tekijä edustaa japanilaista buddhalaista maallikkoliikettä, Rissho Kosei-kai, joka on lähtöisin Nichiren-buddhalaisuudesta, mutta on kehittänyt siinä määrin erottavia piirteitä että jotkut pitävät sitä Nichiren-buddhalaisuudesta erillisenä suuntauksena, mutta sillä on monia yhteisiä piirteitä muiden Nichiren-suuntausten kanssa, kuten Lootus-sutra ylimpänä buddhalaisena oppina, Namu Myoho Renge Kyo'n resitoiminen, Nichirenin kunnioitus. 

Lyhyt tiivistelmä: Videon tarkoitus on keskustella kuinka kukin meistä, mahdollisesta maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta, voi myötävaikuttaa sodan loppumiseen väkivallattomuuden harjoittamisella jokapäiväisessä elämässämme. Tässä sodassa käytetty väkivalta ei ole erillinen jokapäiväisestä elämästämme. 

Ensimmäisenä esiin tulee Tiantai-buddhalaisuuden teoria "3000 maailmasta yhdessä kokemuksen hetkessä" (ks. Opillisia peruskäsitteitä/Ichinen Sanzen), jonka omaksui myös japanilainen Tendai-buddhalainen koulukunta, johon Nichiren alun alkaen kuului. Teoriasta tuli hänellekin keskeinen oppi. 

Tiantain mukaan mielen pääasiallinen toimi on rajoittaa tietoa, joka siihen virtaa, rajoittaakseen kohtaamaamme todellisuutta saadakseen siitä selvää. Toisin sanoen, mielellämme on taipumus tehdä todellisuudesta "helpommin pureskeltavaa", jotta siinä mitä näemme ja kuulemme, on meidän mielestämme järkeä. Tällä taipumuksella on huomattava positiivinen aspekti: kaikessa mitä mielessämme syntyy, on aina "jotain enemmän"; kaikki laajenee kohti rajoittamatonta avoimuutta äärettömyydelle. Siinä mitä normaalisti havaitsemme Ukrainana, on jotain enemmän: Ukraina, joka saattaa näyttää olevan etäällä, onkin välittömässä ympäristössämme. Rauhan palauttaminen Ukrainaan voi alkaa rauhan palauttamisella sydämeemme ja mieleemme ja jokapäiväiseen elämäämme. 

Esimerkki Ukrainan "enemmyydestä" on mielenliikutuksemme, empatiamme ja tunteemme ukrainalaisten ja venäläisten kärsimystä kohtaan. Ukrainalaisille osoitetaan tukea ja heidät toivotetaan tervetulleiksi naapurimaihin odottamatta mitään vastalahjaksi. Joten on olemassa joukko bodhisattvoja, ja monet venäläiset vastustavat niin ikään tätä sotaa. Meidän täytyy kokoontua luodaksemme ykseyden sydämessämme, ykseyden mielenliikutuksessa ja empatiassa. Buddhalaisuudessa tiedetään että kaikki on pysymätöntä, ja siltä pohjalta maan, kuten Ukrainan, merkitys myös muuttuu ja kasvaa edelleen. Tunteemme ja empatiamme syntyvät yhteisesti riippuen nykyisestä kriisistä, ja tämä tunnepitoinen laatu on uusi nouseva ja kasvava Ukrainan aspekti. Tämä on Ukrainan "enemmyys" jonka luomme yhdessä, ja joka ylittää maantieteellisen etäisyyden. 

Kuinka voimme harjoittaa tätä teoriaa muuntaaksemme sodan rauhaksi? Tietenkin jatkuva poliittinen dialogi ja taloudelliset pakotteet Venäjää vastaan muuttavat tilannetta, ja lahjoitukset hyväntekeväisyyteen ovat myös hyvä. Mutta jos haluamme perustavanlaatuisesti lopettaa sodan, meidän täytyy rakentaa rauhaa mielessämme ja jokapäiväisissä elämäntilanteissamme. Ei tule olemaan todellista rauhaa ellemme vakiinnuta rauhaa sydämessämme. Ensimmäinen askel on tunnistaa, että väkivalta jota harjoitetaan Ukrainassa, on niin ikään läsnä ja sitä harjoitetaan jokapäiväisessä elämässämme. Esimerkki: jos lapsi oikuttelee aamulla, ja vanhemmalla on taipumus kohottaa ääntään ja ottaa lapsi kiinni ja pakottaa valmistautumaan kouluun lähtöön, se on jotain samankaltaista kuin mitä Putin tekee, joskin aseettomasti, hallitaksemme ulkoista ympäristöämme. Ellen lopeta omaa väkivaltaista toimintaani, ei tule olemaan rauhaa sydämessäni, perheessäni, jokapäiväisessä elämässäni, missään maailmassa. Putinin väkivaltaisuus on heijastusta omasta väkivaltaisesta luonnostani. Tämä on epämiellyttävä totuus. Kuitenkin ellen hyväksy tätä väkivaltaista luontoa, joka on synnynnäisenä mielessäni, kaikkien mielissä, ei ole vaikuttavaa buddhalaista väkivallatonta toimintaa tarjolla. Jos haluamme pysäyttää Putinin, minun täytyy pysäyttää oma väkivaltainen käyttäytymiseni. Joka kerta kun onnistun välttämään voiman käyttöä esim. lapsiani kohtaan, se on pieni askel rauhaa kohti Ukrainassa. 

Mitä merkitsee "Sangha" itsenäiselle harjoittajalle?

Kulanandan kirjasta "Buddhalaisuuden periaatteet" (Like 2005): 

 Sanskritinkielisellä sanalla sangha on lukuisia merkityksiä. Tavallisena substantiivina se tarkoittaa ihmisryhmää, ihmisjoukkoa. Tässä merkityksessä sitä käytetään intialaisissa nykykielissä. Sanaa käytetään myös buddhalaisessa merkityksessä. Se on yksi kolmesta jalokivestä - buddha, dharma ja sangha - jolloin se tarkoittaa aryasanghaa, eli jaloa sanghaa, heitä, joiden henkiset saavutukset ovat sellaisia, etteivät he enää taannu samsaran otteeseen. Yleisemmin sanghalla tarkoitetaan buddhalaisuuden piirissä koko laajempaa buddhalaista yhteisöä, kaikkia Buddhan seuraajia, jotka elävät hänen opettamansa dharman mukaan. 

 Nichiren-buddhalainen sanakirja sanoo: Sangha, buddhalainen munkkikunta, tai buddhalaisten uskovien yhteisö. Sangha on ryhmä henkilöitä jotka harjoittavat Buddhan opetuksia, säilyttävät Lakia (Jpn ho, totuus elämästä ja maailmankaikkeudesta, ja Buddhan opetukset siitä), levittävät sitä ja siirtävät sitä tuleville sukupolville. 

Otsikon kysymykseen olen etsinyt vastausta jo käännyttyäni buddhalaisuuteen 2018, ja päätettyäni varsin pian pysyä itsenäisenä harjoittajana. Joitain pohdintoja asiasta olen koonnut sivulle "Opillisia peruskäsitteitä", otsikon "Kolme jalokiveä" alle. Tämä kirjoitus käsittelee aihetta aivan erityisesti Nichiren-buddhalaisuuden näkökulmasta. 

 Sylvain Chamberlain Shonin (Threefold Lotus Kwoon) kirjoittaa Sanghasta:

Sangha, kuten koko buddhalaisuus, koetaan mielessä. Sangha on Bodhisattva-kokemuksemme. Sangha on pyrkimys, se on tahdonalainen vaikutuksemme, se on harjoituksemme. Kun istumme ja keskitymme Gohonzoniin, liitämme kätemme yhteen ja lausumme Daimokua, resitoimme Sutraa, tämä on myös Sangha. Tämä on Sanghan aarre. Tämä on Nichirenin suuri keksintö. Nichirenissä me löydämme hämmästyttävän tietämyksen ja vakaumuksen Bodhisattva-harjoituksesta ja selvän ilmaisun Sanghasta Gohonzonin kohteessa, asianmukaisesti kunnioitettuna Butsudanissa, henkilökohtaisella määrätietoisuudella ja Daimokun yhteydellä yhdistämään Sanghaan, buddhalaiseen oppineisuuteen ja yksimielisesti Buddhan oivaltamisen puolesta lausumisen henkiseen "yhteisöön". Pyrkimys kommunikoida tämä muiden kanssa on Sanghan Bodhisattva-laajennus. Ei ole tarvetta tai vaatimusta "jäsenyydelle" koska me olemme kaikki jäseniä, kaikki älylliset, tuntevat olennot, kaikki Buddhan ilmentymät. Me olemme Sangha. Kaikki mitä jää jäljelle on herääminen. 

Nichiren Shu'n mukaan Nichiren Shonin on Sangha. Tässä tiivistyy hyvin minun ymmärrykseni Sanghasta: Nichirenin persoonasta alkanut traditio, ennen kaikkea Daimokun lausuminen, on yhdysside eri suuntausten välillä, se on Sangha. Siihen minäkin olen liittynyt, jopa ilman mitään muodollista jäsenyyttä ja fyysistä yhteyttä - yhtenä miljoonista Nichirenin seuraajien ketjussa halki vuosisatojen. 

Nichiren Shonin julistaa: "Kaikkien Nichirenin oppilaiden ja maallikkotukijoiden pitäisi lausua Nam Myoho Renge Kyo'ta siinä hengessä että monena ruumiissa, yhtenä mielessä, ylittäen kaikki erot keskuudessaan tullakseen yhtä erottamattomiksi kuin kala ja vesi jossa se ui..."

Itse en niin välitä koulukunta-eroista, vaan pitäisin jopa mielekkäämpänä kokoontua yhteen eri koulukuntia edustavien harjoittajien kanssa. Suomen oloissa se myös vaikuttaisi helpommalta kuin löytää muita Nichiren-buddhalaisia, jotka eivät ole tiukasti sitoutuneet tiettyyn yhteisöön (lue: Soka Gakkai Internationaliin - joskaan en toki halveksu heitä missään tapauksessa, en vain usko että he haluaisivat keskuuteensa jonkun, jolla on jo omat vahvat mielipiteensä ja vakiintunut harjoituksensa, joka poikkeaa jonkin verran heidän käytännöistään). Kansainvälisesti voisin kuvitella yhteyttä muihin Nichiren-buddhalaisiin, sekä eri suuntauksista että itsenäisesti harjoittaviin. 

Vielä edellä mainitusta Kulanandan kirjasta, koskien henkistä ystävyyttä: 

Avoimuus ja vuorovaikutus ovat myös tärkeitä ystävyydelle. Monilla ihmisillä on elämässään yksityinen alue, jota he eivät halua paljastaa muille. Jokin omassa käyttäytymisessä saattaa hävettää - syystä tai syyttä - tai jotain omaa ominaisuutta, joka on itsellekin käsittämätön, on mahdoton kertoa toiselle. Ystävien välisessä vuorovaikutuksessa nämä psyyken epämääräiset puolet selkiytyvät, ja ymmärrämme itseämme paremmin. Se on tärkeä osa prosessia, jossa luovutaan paikoilleen lukkiutuneesta minäkuvasta. Ventovieraiden seurassa voi olla vaikea vapautua, kuten myös sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei ole samoja ihanteita kuin meillä itsellämme. On myös varsin helppo puijata itseään henkisen harjoituksen yhteydessä, antaa asioiden luisua alamäkeen ja teeskennellä, että omat pienet (tai jopa suuret) rikkomukset eivät todellisuudessa merkitse mitään. Mutta silloin kun ihanteet ovat yhteisiä, ne pysyvät helpommin elävinä. Kun toinen taantuu, ystävä voi ojentaa auttavan kätensä kannustaakseen tai nuhdellakseen. Lämmön ja luottamuksen ilmapiiri on välttämätön minkä tahansa henkisen yhteisön toiminnalle ja voi kehittyä vain syvien, aidosti toimivien ystävyyssuhteiden vaikutuspiirissä. Niiden kehittäminen on erityisen tarpeellista nykyajan länsimaisessa yhteiskunnassa, jota vaivaavat vieraantuminen, yksinäisyys ja eristäytyminen. Todellisten henkisten ystävyyssuhteiden kehittäminen on tärkeä osa buddhalaista harjoitusta. Ilman niitä sanghan ihanne jää iäksi tavoittamatta. 

Tässä on hyvin tiivistetty se miksi minäkin kaipaan yhteyttä muihin harjoittajiin, vaikka en koe tarvitsevani muodollista, institutionaalista sanghaa. Jos vain katsoo kuuluvansa henkiseen Sanghaan, jää puuttumaan olennainen, elävän inhimillisen vuorovaikutuksen ulottuvuus. Sen verran voisin kommentoida tekstiä, että positiivinen kannustus on aina hyvä, mutta mitään "nuhteita" en ottaisi hyvällä: räikeä vääryys on eri asia, mutta jos ajatellaan enemmän tulkinnanvaraisia kysymyksiä, buddhalaisen etiikan pitäisi olla henkilökohtainen asia! 

Pastori Ryuei McCormick ja Shami Ryugan Herrick (Nichiren Shu, San Franciscon alue) kirjoittavat Sanghasta: 

Ei ole olemassa yhtä ainutta tarkkaa määritelmää "Sanghalle". Kanonisista teksteistä selviää että Sangha merkitsi eri asioita eri aikoina. Sangha on yksi kolmesta aarteesta, joihin kaikki buddhalaiset turvautuvat: Buddha, Dharma, Sangha. Ei ole sutraa, vinaya-sääntöä, tai abhidharmaa, joka oikeuttaa institutionaalisen etuoikeuden tai auktoriteetin kaikkien harjoittajien yli. Kenenkään ei pitäisi väittää että hänen yhteisönsä on "Se Yhteisö". Buddha ei koskaan sanonut että tämä on yksi oikea tie. Buddha ei myöskään koskaan sanonut että kenenkään täytyy olla osa yhteisöä harjoittaakseen. Hänen itsensä tiedettiin häipyvän omille teilleen ajoittain. Ja heräämisensä hän toteutti itsekseen, yksin. 

Laajimmin määriteltynä Sangha tarkoittaa munkkien, nunnien, maallikkomiesten ja maallikkonaisten neljää kokoonpanoa. Buddha kuvataan usein opettamassa "nelinkertaista kokousta". Sanghassa oleminen on enemmän kuin itsensä identifioimista ja pelkkiä sanoja, se merkitsee tekemistä ja toimintaa, tai voitaisiin sanoa, "Namu". Buddha oli hyvin selkeä tarpeesta viettää aikaa hyvien ystävien seurassa ja ympäröidä itsensä hyvillä ystävillä. [Ks. tässä blogissa kirjoitus: Ystävyydestä!]

Munkit, nunnat ja maallikot ovat kaikki Buddhan seuraajia, ja samalla kun kaikki saattavat olla hengellisen kypsyyden eri tasoilla riippumatta munkkeuden tai maallikkouden asemasta, kummallakaan ei ole mitään suoraa auktoriteettiä toisen yli. On huomion arvoista että Buddha ei koskaan perustanut institutionaalista hierarkiaa tai auktoriteettia. Hänen kieltäytymisensä oli eräs pääsyistä konfliktiin Devadattan kanssa. Devadatta halusi olla "Johtaja". Kaikki Sanghan hallinnolliset päätökset Buddhan poismenon jälkeen tehtiin ryhmän konsensuksella, äänestämällä. 

Buddha ei kuitenkaan antanut buddhalaisille munkeille mitään auktoriteettia maallikoiden yli. Jos munkit eivät hyväksyneet asioita joita heidän maallikko-tukijansa tekivät, heidän ainoa oikeutensa oli kieltäytyä hyväksymästä maallikoiden uhreja. Samoin maallikko-tukijat saattoivat evätä uhrinsa jos munkit eivät käyttäytyneet hyvin. Joten Buddhan alkuperäisen Sanghan perustamisen ei ollut tarkoitus olla mitään muuta kuin kokoaikaisesti selibaatissa elävien harjoittajien vapaaehtoinen yhteisö, joiden tuli elää kiertävinä kerjäläismunkkeina, joita tukivat almuin ne jotka tahtoivat tukea heidän harjoitustaan. Hän ei pannut alulle kirkko- tai temppelijärjestelmää, jollaisen näemme tänä päivänä. 

Mikä on institutionaalisen Sanghan rooli? Institutionaalisella Sanghalla tarkoitamme sekä luostariohjeita seuraavien munkkien perintölinjoja, jotka voivat väittää että heillä on katkeamaton linja Buddhan perustamaan luostarisanghaan saakka, että moderneja buddhalaisia uskonnollisia instituutioita, joilla ei ehkä enää ole edes luostarisanghaa joka seuraa Buddhan asettamia sitovia sääntöjä. Näyttää siltä että institutionaalinen Sangha on olemassa helpottaakseen Sanghan autenttisempaa ilmennystä. Institutionaalisen Sanghan pointti on tukea niiden opetusta ja harjoitusta, jotka ylläpitävät ja jakavat ihmeellistä Dharmaa, yhteistyössä toistensa kanssa, ja ollen "hyviä ystäviä" toisilleen. Institutionaalinen Sangha voi tehdä tätä tarjoamalla harjoitusohjelmia, pätevöittämällä maallikkojohtajia ja vihkimällä papistoa, tarjoamalla aineistoa opetukseen, koulutukseen ja harjoitukseen, ja tarjoamalla valvontaa niin että jäsenten ja johtajien välillä voi olla vastuuvelvollisuus helpottamaan luottamusta ja harmoniaa. 

Lootus-sutra opettaa että Myöhemmän Ajan Sangha koostuu Bodhisattvoista, jotka ilmestyvät maan alta, ja jotka vastaanottivat erityisen lähettämisen opettaa Ihmeellistä Dharmaa luvussa 21. Maan Bodhisattvojen  Sangha haastaa kaikki institutionaaliset rajat. 

Lootus-sutrassa Buddha opettaa meille että me kaikki saavutamme suurta hyötyä kun olemme kykeneviä jakamaan edes säkeen tai lauseen Ihmeellisestä Dharmasta muiden kanssa. Tämä tarkoittaa että meidän pitäisi yrittää olla "hyviä ystäviä" kenen tahansa kanssa, jonka kanssa voimme harjoittaa yhdessä, kenen tahansa, joka voi auttaa kohottamaan meitä hengellisesti, ja kenen tahansa, jolle voimme tarjota apua hänen harjoituksessaan. 

Lootus-sutran luvussa 15 nämä Bodhisattvat tulevat eri kokoisissa ryhmissä. Joillain on suuria seuraajien seurueita, kun taas toiset maan bodhisattvat ovat yksin harjoittajia. Tämä osoittaa meille että jopa Maan Bodhisattvojen joukossa on tilaa yksin harjoittamiselle ajoittain. Muissa keskusteluissa sekä Mahayanaa edeltävissä että Mahayana-sutrissa Buddha puhui ylistäen yksin harjoittajista, jotka elivät erakkoina metsässä. Tämä sallittiin, kunhan nämä erakot silti keräsivät almuja maallikko-tukijoilta ja kokoontuivat muiden munkkien kanssa resitoimaan ohjeita yhdessä aina parin viikon välein täyden ja uuden kuun aikoina. On totisesti aikoja jolloin meidän täytyy mennä pois yksin kehittämään sitä mitä olemme oppineet, mutta Buddha selvästi tarkoitti että harjoittajat auttavat ja tukevat toinen toisiaan. 

Hiljattain sana "Sangha" on laajennettu sisällyttämään kenet tahansa, jolla on kiinnostus buddhalaisuuteen. Tämä laajempi Sanghan merkitys sisällyttäisi meditaatio-yhteisöt tai hengenheimolaisten ryhmät, jotka samaistavat itsensä Sanghaksi - tai buddhalaiseksi harjoitus-yhteisöksi. Se kattaa useita Sanghan määritelmiä tilapäisestä tai historiallisesta näkökulmasta. Siirrytäänpä nyt eteenpäin tarkastelemaan Sanghaa perimmäisestä, ikuisesta tai metafyysisestä näkökulmasta. Kun tarkastelemme Sanghaa metafyysisesti, on tärkeää olla unohtamatta miksi Buddha teki yhteisöstä yhden Kolmesta Aarteesta. Jälleen, perimmäinen sisältää tilapäisen, ja tilapäinen sisältää perimmäisen. 

Sanghan käsite voidaan jopa ulottaa käsittämään kaikki älylliset, tuntevat olennot - ja jopa kaikki yhtenäisen ekosysteemin asukit - yhden ainoan Sanghan jäseninä. Tämä inspiroiva visio tuo mukanaan korostetun yhteyden tunteen, suuremman arvostuksen keskinäisestä riippuvuudesta, ja jaetun vastuun kaikille olennoille kunnioittaa toisiaan ja välittää toisistaan. Mitä Lootus-sutra ja Nirvana-sutra tarkoittavat tällä Sanghan universaalilla merkityksellä on se, että kaikilla olennoilla on buddhaluonto, ja kaikilla olennoilla on syvä karminen yhteys Buddhadharmaan ja tulevat ajan täyttyessä heräämään ja saamaan toiset heräämään. 

Thich Nhat Hanh runollisesti kirjoitti tästä Sanghan universaalista metafyysisestä näkemyksestä:

"Buddhalaisissa kirjoituksissa sanotaan että on neljä yhteisöä: munkit, nunnat, maallikkomiehet ja maallikkonaiset. Mutta minä sisällytän Sanghaan elementtejä, jotka eivät ole inhimillisiä. Puut, vesi, ilma, linnut, ja niin edelleen, voivat kaikki olla Sanghamme jäseniä. Kaunis kävelypolku voi olla osa Sanghaamme. Hyvä tyyny voi myös olla. Voimme tehdä monista asioista Sanghamme tukevia elementtejä. Tämä idea ei ole kokonaan uusi; se voidaan löytää läpi sutrien ja myös abhidharmasta. Kivi, lehti tai Daalia mainitaan Lootus-sutrassa tässä suhteessa. Puhtaan Maan sutrassa sanotaan että jos olet tietoinen, silloin kun tuuli puhaltaa läpi puiden, kuulet opetusta tietoisuuden neljästä perustasta, kahdensankertaisesta polusta, ja niin edelleen. Koko kosmos saarnaa Buddhadharmaa ja harjoittaa Buddhadharmaa. Jos olet tarkkaavainen, pääset yhteyteen tuon Sanghan kanssa."

Sangha on yksi kolmesta aarteesta. Joten mitä tämä merkitsee niille jotka haluavat harjoittaa yksin, eli olla "itsenäisiä"? Buddha opetti että jos ei löydä hyviä ystäviä, sitten on parempi harjoittaa yksin kuin viettää aikaa toisten kanssa, jotka rohkaisevat epäterveeseen käyttäytymiseen, ja kenties manipuloivat näkemystä itsestäsi ja todellisuudestasi. 

Dharmassa kaikki ovat tervetulleita. Isot ryhmät, pienet ryhmät ja yksin harjoittajat. Jos et halua liittyä muodolliseen koulukuntaan, ryhmään, perintölinjaan tai organisaatioon, se sopii, mutta pitäisi muistaa että buddhalaisena oleminen on enemmän kuin vain itsen hyväksi harjoittamista. Tärkeä osa buddhalaisena olemista on oppia ja harjoitella olemaan hyvä henkinen ystävä muille. Kenties jopa aloittaen oman pienen ryhmän.

Harjoituksemme päämäärä on sekä herätä itse että jakaa tämä polku muiden kanssa monin tavoin, eikä aina perinteisin tavoin. Ystävällinen sana, auttava käsi, työskentely ilmastonmuutoksen estämiseksi, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta, kirjoittaminen, taide, musiikki, liike, muodolliset ja epämuodolliset buddhalaiset ryhmät voivat kaikki olla tapoja jakaa Dharmaa. Kaikki väliaikaisessa maailmassa on taitavia keinoja. On olemassa monia lukemattomia Dharman merkityksiä riippuen siitä kuinka sitä sovelletaan kuhunkin tilanteeseen. 

Me olemme kaikki tässä yhdessä, ja kärsivällisyydellä ja ymmärryksellä ja kaikkien olentojen, traditioiden ja uskontojen hyväksymisellä voimme parantaa maailman ja herättää itsemme. 

Jos Buddhan opetukset todella toimivat, silloin jokainen tulee vapautetuksi ja heränneeksi oman henkilökohtaisen ponnistuksensa kautta - ei välittäjä-opettajan/mestarin/johtajan/mentorin avulla. Jokaisen henkilön täytyy kehittää kykyä tehdä omat terveet valintansa kuinka taitavasti ja tietoisesti elää rakkaudella, myötätunnolla, ilolla ja rauhalla. 

Buddhalaisuus on kokemusperäistä. Buddha osoitti tien, jakaen kuinka vapauttaa itsemme kärsimyksestä, kuinka löytää onnellisuus; kuinka näytellä osamme kauniin rauhan ja rakkauden maailman luomisessa. Mutta on meistä kiinni todella tehdä se. Se on aikuista opetusta; Buddha kohtelee meitä kuin aikuisia, ei lapsia. Milloin tahansa Buddha lopetti opettamisen, hänen jäähyväissanansa olivat: "Nyt on aika tehdä kuten näette sopivaksi."

Yli 2500 vuotta buddhalainen traditio on tarjonnut tietä jokaiselle tulla heränneeksi, siten oivaltaen ja toteuttaen oman buddhaluontonsa. Buddha ei koskaan sanonut olevansa jumala, eikä hän sanonut että meidän pitäisi seurata häntä tuonpuoleiseen taivaaseen. Sen sijaan hän sanoi: "Tulkaa, kokeilkaa tätä ja nähkää itse." 

Buddha korosti henkilökohtaista vastuuta. Pohjimmiltaan buddhalaisuus opettaa että jos vapautamme itsemme, voimme vapauttaa maailman. Tietoisuus ja myötätunto ovat jaloja inhimillisiä ominaisuuksia, joita kaikki voivat kehittää. Harjoituksen avulla voimme elää luottamuksella ja itsevarmuudella, niin että ajatuksemme, sanamme ja tekomme voivat muuntaa meidät ja positiivisesti vaikuttaa kaikkiin ja kaikkeen ympärillämme. 

TURVAUTUMINEN

 Kuulun Facebook-ryhmään, Stand Together Nichiren Buddhists, joka on suunnattu kaikille Nichiren-buddhalaisuutta harjoittaville. Ryhmässä jaettiin ilmoitus Seattlen (USA) Choeizan Enkyoji temppelin (joka edustaa Nichiren Shu-koulukuntaa) näinä pandemian aikoina järjestämästä online-tapahtumasta, virtuaalisesta buddhalaisesta turvautumisseremoniasta. Se olisi kaikille avoin, ei-lahkolainen tapahtuma, joka sopii myös itsenäiselle harjoittajalle joka haluaa uudelleen vihkiytyä harjoitukseensa. 

Turvautuminen kolmeen jalokiveen on sitoutumista Buddhadharman harjoittamisen polkuun. Se palvelee monin tavoin porttina oman buddhaluontomme oivaltamiseen. Tämän oven läpi kävelemisen teko itsessään on vahvan tarkoituksen asettamista elämälleen. Se on taitava keino eli älykäs metodi joka pitää sisällään tietoisen kulkemisen kohti kaipaustamme olla vapaa kärsimyksestä, niin että elämämme liikevoima virtaa jatkuvasti heräämisen suuntaan. Harjoituksemme olennainen ydin on muuntaa näkemyksemme todellisuudesta, ja me omistaudumme tälle sisäiselle matkalle kun muodollisesti teemme tämän lupauksen. - Näin kertoo temppelin pastori, Kanjin Cederman. 

Toisaalla kuvataan kuinka turvautuminen on vahvistus että haluat tulla buddhalaiseksi ja että hyväksyt (tai uudelleen vahvistat) Buddhan täydellisenä valaistuneena opettajana; Dharman oppaana henkiselle polulle; Sanghan auttavana hengellisenä yhteisönä. Turvautumista on verrattu kasteen ja konfirmaation vastaanottamiseen yhdessä. 

Pienen mietinnän jälkeen päätin rekisteröityä tilaisuuteen ja maksoin pyydetyn 15 USD rekisteröitymismaksun (13,30 € päivän kurssin mukaan). Se ei ole jotain mitä välttämättä koen tarvitsevani, mutta tälläistä tilaisuutta ei usein kohdalle tule varsinkaan juuri Nichiren-koulukuntaa edustavalta taholta, joten en halunnut jättää sitä käyttämättä. 

Tilaisuus osui Suomen aikaa 18.10.2020 kello 1.00 yöllä (aikaero oli +10 tuntia!), ja se välitettiin Zoomin kautta. Ajasta oli hiukan ristiriitaista tietoa, lopullisen varmuuden siitä sain vilkaisemalla etukäteen Zoom-linkkiä. Asensin jopa web-kameran, joka on ollut minulla vuosia pöytälaatikossani - koskaan en ole sitä käyttänyt, ja nytkin viime tipassa päätin olla käyttämättä; en vain halunnut esiintyä naamallani, enkä ollut ihan ainoa 14 osallistujan joukossa. Seremoniallinen osuus sisälsi seuraavat osat, jotka osallistujat suorittivat, minä muiden mukana:

Kolme kumarrusta (täydellinen prostraatio otsa lattiaan)

Katumus kolme kertaa:

Kaiken ikivanhan vääristyneen karmani, aluttomasta ahneudesta, vihasta ja harhasta, jota on kannettu ruumiin, puheen ja mielen avulla, minä nyt täysin tunnustan. 

Turvautuminen paliksi (ensin Sensei, muut toistavat):

Buddham saranam gacchami

Dhammam saranam gacchami

Sangham saranam gacchami

Buddham saranam gacchami

Dhammam saranam gacchami

Sangham saranam gacchami

Buddham saranam gacchami

Dhammam saranam gacchami

Sangham saranam gacchami

(Käännös: Menen Buddhan luo turvanani, menen Dhamman - opetusten - luo turvanani, menen Sanghan - yhteisön - luo turvanani.)

Kolme kumarrusta

Vedellä siunaus (suoritettiin myös virtuaalisesti, eli kameran välityksellä)

Temppelistä saa halutessaan todistuksen osallistumisesta, mutta en näe sitä tarpeellisena. 

Joissain traditioissa/temppeleissä annetaan samalla kertaa viisi ohjetta noudatettavaksi, mutta tässä ne annetaan erikseen, ja Nichiren-buddhalaisuudessa tärkein on joka tapauksessa timanttimaljan ohje, josta kerrotaan sivulla "opillisia peruskäsitteitä." 

Turvautumisen voi suorittaa koska tahansa, ja itsekin olen sitä harjoittanut jo jonkin aikaa joka aamu. Pidän silti merkittävänä tällaista yhteisöllistä osallistumista, vaikka se ei periaatteessa muuttanut mitään jo olemassaolevaa. Ehkä kuitenkin vahvisti. 

Buddham saranam gacchami