Julkaisin toisessa blogissani kääntämäni ja kokoamani kirjoituksen, "Henkistä näkökulmaa pandemian aikaan", yhtäältä antroposofian ja toisaalta buddhalaisuuden kannalta.
Minulla itselläni jatkuu työt, ja jopa entistäkin tärkeämmässä roolissa - olenhan "yhteiskunnallisesti kriittisessä ammattiryhmässä", joskin aliarvostetussa ja pienipalkkaisessa ammatissa eli siivoojana.
Työkohteissani moni asiakas voi tehdä myös etätyötä, ja sen on huomannut. Totesin eräällekin, että töissä tunnen olevani paljon paremmassa turvassa kuin asioidessani marketissa; välillä tuntuu, että minä olen ainoa joka edes yrittää pitää etäisyyttä muihin!
Lakatkaa hokemasta sitä mantraa, että "suurin osa sairastaa sen lievänä". Niin, "suurin osa". Voit kantaa ja levittää sitä oireettomanakin. Jos itse vähät välität omasta terveydestäsi, samalla vähät välität muiden terveydestä, ja mahdollisesti hengestä! Uskomatonta itsekkyyttä! Juu, kyllä me kaikki kuolemme joskus, mutta en minäkään halua kuolla vielä, vaikka en ihan nuori ja perusterve olekaan. Sitä paitsi, kuten on kerrottu, ei mikään takaa sitä etteikö nuori ja perusterve voisi sairastua vakavasti. Juuri tänään Suomessa on raportoitu ensimmäinen koronakuolema.
Jos jostain saan lohtua näinä aikoina niin ainakin ajatuksesta (sen sijaan että kaiken aikaa keskityn olemaan huolissani omasta hyvinvoinnistani) että en ole tässä yksin, tämä ei pyöri vain minun ympärilläni. Tämä ei koske ainoastaan minua, minä en ole mitenkään erityinen. Meitä on paljon samassa tilanteessa! Presidentti Sauli Niinistön sanat fyysisestä etäisyydestä mutta samalla henkisestä läheisyydestä ovat totisinta totta.
Introverttina minulle ei tuota vaikeuksia pysyä etäällä muista ihmisistä, sehän on minun elämääni; toki se saa nyt myös vielä konkreettisempia ulottuvuuksia, kun pitää varoa satunnaisia kontaktejakin ulkona liikkuessa.
 |
| "Jos et voi mennä ulkopuolelle, mene sisäpuolelle." |
