VUOSIKATSAUS 2023

 Jälleen vuoden vaihtuessa luon katsauksen kuluneeseen vuoteen. Sattumalta tästä tuli melko musiikkipitoinen (osin kerraten asioita, joista olen kirjoittanut englanninkielisessä blogissani, otsikolla "Thank you for the music")...

Hatari

Vuoden alussa tuli uutinen että Hatarin "huutaja", Matthias, jättää bändin. Se oli pienoinen...järkytys? (En nyt halua liioitella.) Oli vaikea kuvitella heidän jatkavan ilman häntä, mutta niin ilmeisesti kuitenkin tapahtuu - ensimmäinen keikka uuden jäsenen kanssa on jo tehty. Olen nähnyt ja kuullut vain pätkän, joten en ole vielä kovin vakuuttunut; odotan ja katson. Uutisen kuultuani teetin välittömästi julisteen kuvasta, jonka puolisoni otti vuoden 2022 Helsingin keikalta, nk. "limsa-rituaalista", joka hauskalla tavalla korostaa miten lähellä uskontoa fanittaminen todella on; joillekin ihmisille se varmasti antaa tarpeeksi merkitystä elämään. Niinpä en myöskään voi ottaa uskontoa enää liian vakavasti. Sama psykologinen ilmiö vain vähän eri asussa. 

Hatari Helsingissä 2022: Klemens, Matthias,
ja Einar takana rummuissa: "limsa-rituaali."

Lord of the Lost

LOTL keikan jälkeen Tampereella 15.12.23

Ei se mitään, sillä jälleen Euroviisujen myötä sain joka tapauksessa uuden fanituksen kohteen - Saksan Lord of the Lost. Bändi on ollut kasassa eri kokoonpanoissa kauan - nyt alkavana vuonna on jo 15-vuotisjuhlakiertue - ja olen ollut hämärästi tietoinen heistä, mutta en aiemmin ole perehtynyt heidän tuotantoonsa sen kummemmin. Nyt olen toki kuunnellut kaiken ja pidän tavattomasti! He ovat hyvin monipuolinen bändi, on rankempaa ja on melodisempaa, enemmän kitaraa ja enemmän koskettimia. Vuosi huipentuikin 15.12.2023 Lord of the Lostin loppuunmyytyyn keikkaan Tampereella: aivan mahtava ilta, valtava energialataus! Oli ilo kuulla että myös puolisoni, jonka tietysti raahasin mukaan, kerrankin tykkäsi tällaisesta musiikista! Siinä missä Hatari on pysynyt mystisenä ja etäisenä, ja julkaissut hyvin harvoin uutta materiaalia, LOTL on aivan toista maata. Kumpikin edustaa aivan erilaista musiikkigenreä - osoitus makuni monipuolisuudesta - mutta heitä yhdistää termi "industrial", joten kaiketi minulla on jonkinlainen suosikkimusiikkityyli? Blood & Glitter voisi hyvin olla minun elämäni biisi; kaikessa yksinkertaisuudessaan se kuvaa minusta hyvin ihmisen osaa, ollen kuitenkin positiivinen ja voimaannuttava: putoamme ennen kuin nousemme... rikkinäisin siivin opimme lentämään. One Last Song taas on toiveeni soitettavaksi muistotilaisuudessani. 

Itse kuvaamani video keikan viimeisestä kappaleesta, joka oli tietenkin cover versio Käärijän Cha Cha Cha'sta! LOTL:n versiosta pidän enemmän. 

Heartstopper

Musiikin ohella fanitan niin ikään Heartstopperia, josta olen kirjoittanut paljon, ja vuonna 2023 Netflix julkaisi toisen kauden, josta kirjoitan täällä. Juuri joulun alla ilmestyi viides sarjakuva-albumi, jonka tuoreeltaan tilasin - neljäs ilmestyi suomeksi; minulla on molemmat versiot. Enää yksi on tekeillä ja Nickin ja Charlien tarina päättyy siihen. Kotimme "Heartstopper-alttarille" tilasin Nick & Charlie figuurit. >>>

Olavi Uusivirta

Palatakseni musiikkiin, näimme viimein suomenkielisen suosikkimuusikkoni, Olavi Uusivirran, 40 v. juhlakeikalla Tampere-talossa. Se on pitkään ollut puute, jonka nyt sain korjattua. 

Michael Monroe

Kävimme katsomassa myös Michael Monroe dokumenttielokuvan: tiesin toki kaikki faktat entuudestaan, mutta nähtynä yhtenäisenä tarinana se teki silti suuren vaikutuksen, jota mietin vielä monta päivää jälkeenpäin. Kuuntelin töissäkin yksin illalla hänen tuotantoaan. Tavallaan kai löysin uudelleen nuoruuteni idolin. Millainen elämä! Harva voi sanoa kokeneensa sellaista, vielä harvempi suomalainen. Hän on elävä legenda ja kansallisaarre! Seuraava puute korjattavaksi onkin kai Michael Monroen livekeikka. 

Tina Turner

Vuosi toi myös uutisen Tina Turnerin poismenosta, josta julkaisin omankin kirjoituksen. Minä luen hänet kuuluvaksi enempi innoittajiini buddhalaisuuden harjoituksessa, kuin musiikissa. Hänen kirjansa, jonka luin vain vähän ennen hänen kuolemaansa ja josta myös kirjoitin täällä, olikin minulle epäilemättä vuoden tärkein lukukokemus. 

Mutta musiikista ja buddhalaisuudesta puheen ollen, Tina Turner on sanonut:

Nam-myoho-renge-kyo on laulu. Soka Gakkai-traditiossa meille opetetaan kuinka laulaa sitä. Se on ääni ja rytmi joka koskettaa paikkaa sisälläsi. Tuo paikka, jonka yritämme tavoittaa, on alitajuinen mieli. Uskon, että se on korkein paikka, ja jos kommunikoit sen kanssa, silloin saat tietoa siitä mitä tehdä. Laulun laulaminen voi saada sinut itkemään. Laulun laulaminen voi tehdä sinut onnelliseksi. Se on henki - henki sisälläsi.

Näin kaksi asiaa kietoutuvat yhteen. Joskus kuunneltuani juuri mielimusiikkiani ennen kuin alan toistaa mantraa - eli laulaa mantraa, kuten Tina Turner kirjassaan sitä kutsuu - tuntuu kuin sama energia jota musiikki antoi, jatkuisi yhä, ja tällä kertaa minä itse olen sen lähde! 

Ja viitaten vielä Euroviisuihin, koronavuonna 2020 jolloin kisat peruttiin, Azerbaijania edusti Efendi kappaleellaan Cleopatra, johon sisältyy Daimoku (Nam-myoho-renge-kyo). Vaikka se minusta tuntuu hiukan irralliselta lisäykseltä, jolla on haluttu tuoda jotain mystistä kappaleeseen, aviomieheni oli siitä erityisen innoissaan; tavallaan se kai viimeistään validoi harjoitukseni hänelle, joten voin olla vain kiitollinen siitä. 

Edesmennyt puoliso

Loppuvuodesta tuli ajankohtaiseksi työstää suhdettani edesmenneeseen puolisooni, ja aloitin "maagisen prosessin", josta olen kertonut, ja joka on nyt tullut loppuun; teemana oli vähittäinen hiipuminen, väheneminen, jonka psykologinen tarkoitus oli että asia on loppuunkäsitelty eikä siihen enää palata. Negatiiviset tunteeni alkoivat syödä merkityksellisyyttä, jonka hänen kuolemansa toi elämääni. Menneisyyden sörkkimisessä ylipäänsä on mieltä ainoastaan niin kauan kuin saat siihen uutta oivallusta ja pystyt työstämään asioita eteenpäin; muussa tapauksessa olet vain jämähtänyt märehtimään vanhoja asioita. 

Kaverini

Kaverini, josta olen paljon kirjoittanut (esim. täällä) on juuri sellainen: samat iankaikkisen vanhat asiat vuodesta toiseen, jo parikymmentä vuotta. Jos olen sympatiaa joskus tuntenut, se on kulutettu loppuun aikaa sitten, koska... a) Olen kuullut hänen traumoistaan ja vaikeuksistaan kyllästymiseen asti. b) Mikään ei koskaan muutu. c) En voi edes sanoa mitään, koska sitä ei otettaisi vastaan (yritin joskus). 

Vuoden 2023 aikana aloimme kuitenkin tavata taas säännöllisesti kuukausittain; olimme pitkään nähneet erittäin harvoin, muutaman kerran vuodessa. Vain aika näyttää mitä tästä tulee. Ehkä minun pitäisi ottaa hänet seuraavan maagisen operaation aiheeksi? Kohde olen toki minä itse, koska kysymys on aina minun ajatuksistani, minun tunteistani: ts. minulla on ongelma - hän ei ole ongelma. Kieli poskessa voisin kuvata suhdettani häneen niin että hän on rakkain vihamieheni, rakastan vihata häntä. 

Työ

Työssäni tuli syksyllä muutoksia hiukan yllättävälläkin tavalla: kun palasin kesälomalta, töissä oli vieras irakilainen kaveri, joka alussa vaikutti tosi ystävälliseltä - antoi jopa kyydin kotiin sateella - mutta kolmantena päivänä hän yhtäkkiä lakkasi tyystin tervehtimästä ja puhumasta minulle. Koin sen silloin hyvin ahdistavaksi ja lopulta soitin pomolleni ja pyysin siirtoa! No, tilanne kyllä sen jälkeen korjaantui - ilmeisesti hän sai hiukan noottia - ja jo seuraavalla viikolla tunsin itse suurta voimaantumista enkä enää välittänyt edes, mutta sain joka tapauksessa siirron, vieläpä hyvin äkillisesti: minulle soitettiin edellisenä päivänä koska työntekijä kyseisessä kohteessa oli jäänyt pois. Kohde on täysin vastaava mutta pienempi, ja minä olen ainut iltatyöntekijä: nautin rauhastani! Lisäksi sain kuulla että edellisen kohteen sopimus oli päättymässä tammikuussa 2024, joten tämä tuli oikeaan aikaan... työsuhteeni jatkuvuus on turvattu taas pariksi vuodeksi eteenpäin. Ja myös sikäli se tuli oikeaan aikaan, että aivan yllättäen pian siirtoni jälkeen pomoni ilmoitti lopettavansa firmassa. Eli jälleen kerran ensi alkuun negatiiviset asiat saivat aikaan positiivisia muutoksia elämässäni, kun itse olin aloitteellinen (tämä on tärkeä pointti)! 

Joskus saattaa tuntua että elämä on hyvin rutiinimaista - samat asiat joka päivä, joka viikko. Mutta eikö niin ole enemmän tai vähemmän kaikkien kohdalla? Kuinka monella tapaa päivittäisen elämänsä voisi elää; on syötävä, nukuttava, käytävä töissä, huolehdittava kunnostaan... Rutiinit antavat lujan ja varman perustan. Kaipaisinko työttömän "vapautta": aikaa oli aina yllin kyllin, mutta ei rahaa mihinkään. 

Terveys

Loppuvuodesta minulla oli sydänkontrolli kahden vuoden tauon jälkeen ja kaikki näytti todella hyvältä! (Sydänleikkauksestani vuonna 2019 kerron toisessa blogissani.) Seuraava kontrolli on vasta kolmen vuoden kuluttua, ja sitten ne lopetetaan. Yleensä niitä ei edes jatketa näin pitkään, mutta minulla alku oli niin raju. Kaiken varalta vuosia jatkettu päivittäinen betasalpaaja-lääkitys lopetettiin nyt, ja vointini on senkin ansiosta paljon parempi, sillä se hidasti sykettä, mistä saattoi aiheutua erinäisiä oireita. 

Gongyon uudistus

Joulukuussa uudistin monen vuoden jälkeen henkilökohtaista Gongyotani (selitetty tämän blogin sivulla Harjoitus, jossa myös uusi kaava). Tulostin sen itselleni muovikansiin, yhdessä suunnittelemani muistotilaisuuden tekstin kanssa (joka on julkaistu jo paljon aiemmin toisessa blogissani, mukaan lukien siihen olennaisena kuuluvat videot). Loppuun liitin lyhyen esittelyn Nichiren-buddhalaisuudesta, joka on koottu tästä blogista; toisin sanoen, se on suunniteltu myös muiden luettavaksi. 

Gongyoni on alun alkaenkin koottu netistä, itsenäisten harjoittajien antamien mallien pohjalta. Shindoku-tekstin (selitys löytyy sivulta Harjoitus) translitteraatio oli ennen SGI:n käytännön mukainen - kuten se on edelleen tässä blogissa sivulla Lootussutra käännös - mutta uuteen versiooni käytin Nichiren Shu:n tavutuskäytäntöä, jonka löysin täältä. Se myös eroaa parissa kohtaa parilla sanalla. Englannista kääntämäni sutrateksti on niin ikään SGI:n käyttämä versio, ymmärtääkseni, ja sen olen säilyttänyt. Joskin olen myös harkinnut sen tarkistamista vertailemalla olemassa olevia eri käännöksiä. 

"Hiljaisia rukouksia" (eli meditaatioita) uudistin myös yhdistelemällä niitä. Yhdessä käyttämässäni rukouksessa sanotaankin että "Minä rukoilen juuriakseni negatiivisen karman elämässäni... ja jatkuvasti puhdistaakseni ja syventääkseni uskoani ja harjoitustani... niin että voin saavuttaa valaistumisen tässä ruumiissa." Kaikki tekemäni muutokset ovat aina syntyneet sisäisestä tarpeesta, vähittäisen luonnollisen kehityksen seurauksena.

Lisäksi otin nyt mukaan perinteisen buddhalaisen turvautumisen Kolmeen Aarteeseen tai Jalokiveen. Olen käyttänyt palin kielistä muotoa päivittäin siitä asti kun osallistuin virtuaaliseen turvautumisseremoniaan vuonna 2020, mutta se tuntui liian irralliselta varsinaisesta harjoituksesta, johon halusin sen siksi sisällyttää. Suomennettu sanamuoto on erään itsenäisen harjoittajan jakamasta versiosta.

Niin ikään halusin sisällyttää toisen buddhalaisen perinteen eli neljä bodhisattva-lupausta. Käyttämäni käännös on peräisin edellä viitatusta Nichiren Shu-gongyosta. Toinen versio löytyy muistopalveluksestani, jossa on videolla siitä tehty englanninkielinen laulu. Joissain koulukunnissa harjoittaja käsittääkseni vastaanottaa bodhisattva-lupaukset seremoniallisesti opettajaltaan. Itse pitkään epäröin käyttää niitä, koska ovathan ne erittäin vaativia, mutta ne avaavatkin valtavia tulevaisuuden näkymiä ja ovat lupaus ennen kaikkea itselle, mikä täyttää sielun juhlallisella vakavuudella. 

Harjoitus on elämää varten, ja buddhalainen harjoitukseni nivoutuukin elimellisesti osaksi päivittäisiä rutiinejani; se on ELÄMÄÄ, ei vain jokin sunnuntai-harrastus. 

Vuoden vaihde

Vuosi vaihtuu jälleen jo tutuksi tulleissa merkeissä: Luumukylän uuden vuoden puhe aattona ja uuden vuoden seremonia yöllä Youtubessa livestriiminä. Lisäksi aattona myös Unity Templen unitaariuniversalistinen palvelus. Jouluna minulla ei ollut mitään erityistä ohjelmaa sen lisäksi että seurasin televisiosta messua Roomasta; sekin vain korostaa sitä että uuden vuoden yö on minulle paljon merkittävämpi, se on jopa vuoden tärkein juhla. 

Luonnollisesti omat traditioni kuuluvat asiaan tälläkin kertaa. Vihin myös käyttöön ostamani Baphomet-kynttilän, joka osoittaa sympatiaani The Satanic Templeä kohtaan (niin, kuten eräässä vanhassa kirjoituksessa totean, "hengellisyyteni käsittää moninaisia aspekteja, koska ihminen on moninainen olento"). Eliphas Levin Baphomet-hahmo kuvaa vastakohtia. Mutta dualismi on vain pintaa, näennäistä. Pohjimmainen todellisuus syvemmällä tasolla on Ykseys. Siinä on myös lännen ja idän henkisyyden olennainen ero minun mielestäni.  

Pullo aitoa samppanjaa on myös ostettu. 

MAAGIKKO

Tämä on tämän blogin viideskymmenes postaus! 

 Monet henkilökohtaiset oivallukseni ovat ripoteltuna blogeissani siellä täällä, koska ne ovat kehittyneet pikku hiljaa - kuten kehityksellä on tapana edetä. Uskon, että edes valaistuminen ei ole kertakaikkinen mystinen kokemus, kuten lainauksissa sivulla Harjoitus selitetään. Se on matka pikemmin kuin päämäärä. Koska oivallukseni ovat nimenomaan henkilökohtaisia, en tiedä onko niillä mitään annettavaa kenellekään muulle; ajattelenpa vain "ääneen"... 

Olen usein viitannut, niin tässä blogissa kuin muissakin blogeissani, edellisen puolisoni kuolemaan, ja miten käänteentekevä merkitys sillä oli elämässäni: siitä kertoo kirjoitukseni Muutosten aika. Viime vuonna hänen kuolemastaan tuli kuluneeksi jo seitsemän vuotta (ks. esim. postaukseni, "Katsaus kuluneeseen vuoteen" 31.12.2022), ja moni lienee kuullut "seitsemän vuoden sykleistä"; yleensä niitä sovelletaan ihmisen elämän ikäkausiin, mutta yhtä hyvin voidaan laskea muitakin seitsemän vuoden jaksoja. Erityisesti viime vuonna aloin huomata ajatellessani elämääni edesmenneen puolisoni kanssa, että painopiste pohdinnoissani oli siirtynyt kaikkeen siihen negatiiviseen, mitä tuo suhde piti sisällään. Jopa siinä määrin, että aloin  kyseenalaistaa koko suhteen, mutta siinä ei tietenkään voi olla kaikki koska kuitenkin olimme yhdessä niin kauan. Toisen blogini kirjoitukseen, Minun tieni, olen hiljattain lisännyt seuraavan ajatuksen: 

"Kun puolisoni kuoli, jo silloin kaukaiset hyvät muistot nousivat vahvasti pintaan. Vuosia myöhemmin näen pelkästään negatiiviset asiat, jotka saavat kyseenalaistamaan koko suhteen. Mutta totuus löytynee jostain siltä väliltä... yksinkertaisesti siksi että maailma ei ole mustavalkoinen. Aika on kaksiteräinen miekka: se antaa avaramman näköalan, mutta ehkä myös voi johtaa harhaan... tämän päivän silmin katsottuna asiat voivat näyttäytyä yksipuolisina: et enää edes tunne sitä ihmistä, joka joskus oli Sinä."

Kuten kerron mainitussa kirjoituksessa "Muutosten aika", erityisesti ensimmäisenä vuotena hänen kuolemansa jälkeen - mutta harvakseltaan myös myöhemmin - näin usein unta jossa olimme yhdessä ja ajattelin että minun pitää kertoa hänelle etten enää halua olla hänen kanssaan, koska olen löytänyt uuden rakkaan. Tänä vuonna kesällä pitkästä aikaa näin tuon unen taas; ajattelin siinä vain että minun täytyy päästä kyseisen rakkaani, nykyisen aviomieheni luokse, ja taaskaan en saanut sitä sanotuksi, aivan kuten silloin aikoinaan en saanut sanottua että olisin halunnut erota jo aikapäiviä sitten. Tällä kertaa uutta oli se että tuo uni aiheutti minulle ahdistusta, siitä oli tullut painajainen josta herääminen oli helpotus. Kuten oli lopulta helpotus vapautua tuosta ahdistavasta elämäntilanteesta, vaikka sitten niin äärimmäisellä tavalla, kun en sitä muutoin saanut itse aikaiseksi.  

Se sai minut ajattelemaan: silloin kun hän kuoli 2015, noin kolme kuukautta joka ilta juttelin hänelle, kunnes tuntui että on aika sanoa lopulliset hyvästit koska olin alkanut jutella iltaisin myös elävän ihmisen kanssa puhelimessa, eli nykyisen aviomieheni. Nyt olisi loogista kirjoittaa hänelle kirje, johon puran kaiken sen negatiivisen mitä tunnen häntä kohtaan, koska hän on nyt etäällä minusta sekä ajallisesti että ajatuksissa. Se on puhtaasti psykologinen teko, mutta minä en olisi minä, ellen muokkaisi siitä maagista rituaalia. Magia on niin ikään pohjimmiltaan psykologiaa, aivan kuten uskontokin. Paljon ei tarvinnut asiaa pohtia, kun siitä oli tulossa yksittäisen teon sijasta koko loppuvuoden kestävä henkinen prosessi. Kun ottaa huomioon että kyseessä oli melkein 19 vuotta kestänyt ihmissuhde, ei sen ehkä pitäisikään käydä kädenkäänteessä ja olla helppoa, yhtäältä päästää irti lopullisesti, mutta ennen kaikkea, vapauttaa itsensä negatiivisuudesta! 

Me pelkäämme hyvin paljon sanaa magia, sillä on huono kaiku, sillä sen merkitys on degeneroitunut ja sillä on puhtaasti taikauskoinen sointi korvissamme. Mutta maaginen oli alunperin yksinkertaisesti psyykkistä, muinaiset eivät tienneet psyyken olemassaolosta, joten kykenemättä kutsumaan mitään psyykkiseksi he käyttivät sanaa magia. 

- Carl Jung

Tieteen termipankki selittää, että puolalaissyntyisen antropologin Bronislaw Malinowskin (1884-1942) mukaan uskonnon ja magian funktiot ovat erilaisia; magiassa korostuu praktinen ulottuvuus, uskonto on luonteeltaan ekspressiivistä. Mutta vaikka uskonto ja magia on varsinkin vanhemmassa tutkimuksessa usein selkeästi erotettu toisistaan, kaikki tutkijat eivät ole tehneet näiden ilmiöiden välillä kategorista eroa, ja nykyisessä uskonto- ja kulttuuritutkimuksessa nähdäänkin magia usein eräänä uskonnon muotona, jolloin voidaan puhua esim. maagisuskonnollisista rituaaleista. 

Oma magian harjoitukseni - niin kuin sen itse määrittelen - on keskittynyt ennen kaikkea uuden vuoden yöhön, ja kirjoitan siitä seikkaperäisesti järjestyksessä toisessa tämän blogin julkaisussani ikinä, Vuoden maagisin yö, ja se oli ennen kääntymystäni buddhalaisuuteen, mutta olen jatkanut sitä senkin jälkeen, ja esim. vuoden vaihteessa 2021/2022 tein sen havainnon että... "vuoden vaihde sisälsi minulle sopivassa määrin sekulaaria ja sakraalia ohjelmaa. Olen maininnut että aion luopua vanhoista uuden vuoden traditioistani, mutta nyt täytyy sanoa että pääasia että traditio on elävää - ei vain tavan vuoksi, vaan sisäisestä tarpeesta kuten nyt." 

Muinaiselle nettisivulleni - jota ei enää ole olemassa (minusta riippumatta) - kokosin aikoinaan henkisyyden sanakirjaa, ja magiasta siellä sanottiin mm. seuraavaa: 

Magia tulee sanasta, maagi, pappi (vanhasta persiasta). Novaliksen mukaan magia on "sisäiseen maailmaan tietoisesti vaikuttamisen taito". Monet määrittelevät magian myös tieteeksi ja taidoksi saada muutoksia aikaan käyttämällä tahtoa. Aleister Crowleyn mukaan "jokainen aikomuksellinen teko on maaginen teko". 

Eli voisi melkein sanoa, että elämä on täynnä magiaa. Yleensä puhutaan "maagisesta ajattelusta" negatiiviseen sävyyn; minä myönnän olevani taipuvainen siihen, mutta koen että se juuri tekee elämästä paljon merkityksellisempää ja kiehtovampaa, kun kykenet näkemään sen tällä tavalla, ihmeenomaisena! (Tietenkin se voi olla myös negatiivista, tyyliin, "jos teen näin, minulle tapahtuu jotain ikävää.")  Lapsena se oli minussa luonnollisesti vielä vahvempana - muistan miten esim. näin puiden latvoissa taivasta vasten erilaisia hahmoja, ihmisiä ja eläimiä; minusta on valitettavaa että olen kadottanut tuon kyvyn... Mutta tietoisesti ja tarkoituksellisesti turvaudun magiaan siis vain erityistilanteissa, yleensä ollessani jonkin kynnyksellä, kun pitää päästää irti vanhasta ja suuntautua uuteen. 

Muinaiset käyttivät magiaa taivuttamaan kohtaloa. He tarvitsivat sitä vaikuttamaan ratkaisevasti ulkoiseen kohtaloon. Me tarvitsemme sitä vaikuttamaan ratkaisevasti sisäiseen kohtaloon ja löytääksemme tien jota emme kykene kuvittelemaan mielessämme. 

- Carl Jung: Punainen kirja

Eräällä YouTube-videolla kuulin äskettäin sanottavan, että "rukous on heikko magian muoto." Miksi heikko? Koska se siirtää voiman pois sinulta - annat sen jumalalle, hengelle, jumaluudelle. Projisoit voimasi johonkin ulkoiseen. Olet tuon jumaluuden tahdon alainen ja olet sitonut itsesi. Ei ole metafyysistä voimaa tuolla jossain, jumaluus on olemassa mielessäsi, ja mielesi on voimakas ja saa sen tapahtumaan. Magia korostaa harjoittajan tahdon voimaa. Jos työskentelet hengen kanssa, et kerjää vaan käsket henkeä. Olet maagikko ympyrän keskellä ja kaikki pyörii ympärilläsi, edustat universumin keskipistettä mikrokosmoksessa. Henget eivät ole todella olemassa, vaan edustavat aspekteja omasta tietoisuudestasi. Todellisuudessa tasapainotat psyykeäsi, ja edistynyt maagikko tietää tämän. Mitä monimutkaisempi loitsu, sitä enemmän se työstää tiedostamatonta mieltäsi (esim. jos kirjoitat jotain ylös kerran, voit unohtaa sen; jos kirjoitat sen sata kertaa, muistat sen varmemmin). Loitsu itsessään ei saa aikaan mitään, se aktivoi tiedostamattomia pyrkimyksiä mielessäsi, eikä magia saa mitään mahdotonta tapahtumaan. Vähän kuin plasebo-lääke, josta usein puhutaan vähättelevästi, mutta vaikutus on todellinen eikä tiede vielä osaa sitä täysin selittää. Magia on itsesi muuntamista, ja sitä kautta muihin vaikuttamista ja maailman muuttamista.

 Lisäksi videolla viitattiin siihen, että kristillinen Eukaristia on niin ikään maaginen rituaali (tästä katso vanha käännökseni, Eukaristian Gnosis). Tämä on hyvä pitää mielessä kun puhutaan buddhalaisuudesta. Joskus on vaikea nähdä omassa uskonnossa samaa mitä näkee muissa uskonnoissa. Voinee ehkä sanoa, että minun magiani on lähimpänä nk. kaaosmagiaa. En käytä valmiita kaavoja, vaan katson että se on vaikuttavinta kun teet siitä hyvin persoonallista, sellaista mikä sinua itseäsi puhuttelee. Niin ikään se on elementaalista magiaa, koska luonnon elementit - maa, ilma, vesi, tuli - ovat minulle tärkeitä. Elementit ovat läsnä myös traditionmukaisella Nichiren-buddhalaisella alttarilla (kyllä ne voi löytää kristilliseltäkin alttarilta - ei tarvita kuin kynttilöitä ja kukkia maljakossa!). Huomautettakoon tosin, että minä en käytä mitään metafyysisiä entiteettejä (jumaluuksia tms.), se tuntuisi minusta teennäiseltä. 

Nichiren arvosteli Puhtaan Maan koulukuntaa turvautumisesta yksinomaan Toisen voimaan - Amida Buddhan armoon, joka muistuttaa hyvin paljon kristinuskoa. Yleensä buddhalaisuuden käsitys rukouksesta on toisenlainen: "Sen sijaan että rukoillaan joltain ulkoiselta voimalta ratkaisua, buddhalainen kutsuu kokoon omat sisäiset resurssinsa kohdatakseen ongelmat" (ote sivulta Harjoitus). Tai kuten Wikipedia-artikkeli rukoilusta sanoo Nichiren-buddhalaisuudesta, että sen rukoilutapa, jossa toistetaan resitoiden Lootus-sutran säkeitä, on lähellä länsimaista rukoilukäsitystä, mutta: "Rukoileminen voidaan käsittää tässä prosessiksi, jossa ihmisen itsetuntemus syvenee ja mahdollistaa kehittymisen ihmisenä." Erityisesti Soka Gakkai International käyttää mielellään termiä rukoileminen, joka ei ole ehkä kovin buddhalainen, mutta tuttu käsite länsimaalaisille (joskin voi juuri kristillisten konnotaatioiden takia johtaa ajatukset myös harhaan). 

Joten buddhalaisuus ja magia? Trevor Corson, kirjailija, joka on viettänyt kaksi vuotta Kiinassa opiskellen filosofiaa, ja kolme vuotta Japanissa asuen temppeleissä ja opiskellen buddhalaisuutta, on naimisissa  toimittaja Anu Partasen kanssa, ja he ovat asuneet Suomessa vuodesta 2018, on kirjoittanut nettisivulleen artikkelin, "The Magic of Buddhism", joka kertoo Japanin buddhalaisuuden tärkeästä merkkihenkilöstä, joka ei ole kovin tunnettu lännessä, papista nimeltä Kukai, joka perusti Shingon-lahkon ("todellinen sana"), jolla yhä tänä päivänä on väitetysti yhtä paljon kannattajia kuin Zenillä. Shingon edustaa tantrista buddhalaisuutta (eli Vajrayanaa) kuten Tiibetin buddhalaisuuskin, ja jota myös esoteeriseksi buddhalaisuudeksi kutsutaan. Se korostaa mantroja, maagisia rituaaleja ja seremonioita kuolleiden puolesta. [Mitä Nichiren sanoi Shingonista, löytyy tämän blogin julkaisusta "Nichiren reformaattorina.". Vihje: ei kovin hyvää.] Toki juuri Japanissa buddhalaisuus on niin ikään aina elänyt rinta rinnan shintolaisuuden kanssa, josta olen tässä blogissa julkaissut kokoamani kirjoituksen. Eklektisyys on yleistä myös uuspakanuudessa. 

Luennosta Magic, Healing and Ethics in Tibetan Buddhism (pdf), ja kirjoituksesta Buddhism & Magic: 

Erottelumme uskonnon ja magian välillä palautuu varhaiseen kristinuskoon, kun "magian" arvosteleminen oli osa sitä pakettia millä varhaiset kristityt määrittelivät itsensä ja vähättelivät kilpailijoitaan. Mitä tahansa loitsua tai amulettia, jonka ajateltiin ilmentävän muuta kuin Kristuksen voimaa, luonnehdittiin pahojen henkien työksi. Jeesuksen ja apostolien "ihmeet" täytyi voimakkaasti erottaa "magiasta". [Katso myös pdf-kirja, Raamattu ja magia] 

Muinaisina aikoina egyptiläisten, babylonialaisten ja kreikkalaisten keskuudessa ja keskiaikana Renessanssin jälkeiseen aikaan asti, magia selitettiin suhteessa orgaaniseen todellisuuden ja maailman malliin. Tässä mallissa jokainen asia ja kaikki tapahtumat liittyvät toisiinsa sympatioiden ja vastaavuuksien suhteen. Magiaa pidettiin objektiivisena todellisuutena. Mutta nykyaikaisen tieteen nousun myötä 1600-luvulla, nämä vanhat selitykset kuinka magia toimii, eivät enää riittäneet kohdatessaan kellokoneiston kaltaisen mekanistisen universumin. Joten kahdella seuraavalla vuosisadalla magia tuli selitetyksi energioiden suhteen, mukaanlukien hienon hieno eli okkulttinen energia, jota ei voi havaita laittein. Kuitenkin ruumiimme ja mielemme voivat kokea sellaisia energioita, ollen paljon herkempiä instrumentteja kuin mikään kone. Viime vuosisadan alussa Freudin ja Jungin vaikutuksesta psykologinen ulottuvuus lisättiin magian selityksiin, jonka myötä psyykkisestä energiasta tuli libido ja vanhat jumalat ja henget nähtiin psykologisina arkkityyppeinä tai jopa projektioina. Kvanttifysiikka on siirtynyt tuolle puolen varhaisen 1800-luvun fysiikan vanhojen olettamusten, ja subjektin eli havainnoijan rooli jokaisen tapahtuman esiintymisessä on tullut tunnustetuksi. 

Käytettäessä termiä "buddhalainen magia", tarkoitetaan rituaaleja jotka suoritetaan kokonaan tämän maailman päämääriä varten, joissa buddhalaisuuden lopullinen tavoite - herääminen - on ainoastaan epäsuorasti läsnä käytännössä, jos lainkaan. Kun buddhia ja bodhisattvoja esiintyy näissä käytännöissä, heidän roolinsa pelastajana tai valaistumisen esikuvana ei ole etualalla, ja heidän tarkoituksensa on ainoastaan taata maagisen loitsun vaikutukset. Ja "magia" limittyy "lääketieteen" kanssa siinä että erityisiä lääkkeitä määrätään tiettyihin ongelmiin. 

Asian ydin tantrisen meditaatioharjoituksen eli Sadhanan harjoittelussa on oppia kuinka työskennellä luontaisesti ruumiissamme ja mielessämme olevan energian kanssa. Tantran päämäärä, joka edustaa muuntumisen polkua, on työskennellä energioidemme kanssa, ja sen rajapinnan kanssa jolla persoonalliset energiamme liittyvät niihin energioihin, jotka löytyvät ympäriltämme kenttinä välittömässä ympäristössämme. Tantran metodeita käyttäen voimme päästä käsiksi näihin luontaisiin energioihin, kasvattaa ja lisätä niitä ruumiimme astian sisällä, ja jopa kanavoida ja kohdistaa niitä saamaan aikaan jokin erityinen tarkoitus, kuten itsen parantaminen, muiden parantaminen, vaurauden puoleensa vetäminen, ja niin edelleen. 

Siteeratakseni itseäni, eräässä kirjoituksessani totean että "minun oma filosofiani... sulkee sisäänsä harjoittamani uskonnon saumattomasti, mutta se ei tyhjene siihen. Hengellisyyteni käsittää moninaisia aspekteja, koska ihminen on moninainen olento." Tai voisi myös sanoa: ristiriitainen olento - olemme sekä ruumis että mieli (ellei halua käyttää niin ladattua sanaa kuin "henki"). Olen ehkä vain entistä häpeämättömämmin valmis syleilemään tosiasiaa, että käytän satunnaisesti myös magiaa. 

Muuan ihailemani henkilö hengellisellä alueella, johon jollain tapaa pystyn samaistumaan, on Zeena Schreck, jonka haastattelun olen suomentanut aiemmin tässä blogissa: Saatanan kirkon perustajan, Anton LaVeyn tytär, joka ensin puolusti isänsä organisaatiota julkisuudessa 1980-luvulla, sitten katkaisi siteensä tähän ja hylkäsi satanismin, samalla jättäen kotimaansa. Nykyään hän on ollut jo pitkään tantrisen buddhalaisuuden harjoittaja ja opettaja, mutta kuten hänen nettisivullaan kerrotaan... 

Zeena sisällyttää henkilökohtaisiin harjoituksiinsa ja opetuksiinsa vuosikymmenten  gnostilaisten Sethiläisten teurgian traditioiden tutkimuksen, harjoittamisen ja henkilökohtaisen gnosiksen, joka juontaa juurensa muinaisesta egyptiläisen Seth-jumaluuden palvonnasta ja alkuperäisistä maagisista käytännöistä. Millään muotoa Zeenan opetuksilla jumaluudesta, joka tunnetaan nimillä Seth/Sutek, ei ole mitään tekemistä kalifornialaisen yhteisön kanssa, nimeltä Temple of Set, ei myöskään Typhonian O.T.O:n (eikä sen puoleen minkään muidenkaan harhaanjohdettujen Aleister Crowleyn [Theleman] inspiroimien permutaatioiden kanssa), eikä minkään muiden okkultisten ryhmien kanssa, jotka käyttävät Sethiä keulakuvana, filosofisena arkkityyppinä tai taiteellisena koristeena. Yhtälailla Seth-jumaluus puhtaimmassa alkuperäisessä olemuksessaan ei ole samanmerkityksinen tai keskenään vaihtokelpoinen "Saatanan" kanssa, kuten on virheellisesti julistettu 20. vuosisadan okkultisessa miljöössä, johon ovat vaikuttaneet varhaiset väärät käännökset ja juutalais-kristillisten tutkijoiden heidän omiin uskonnollisiin ennakkoluuloihinsa perustuvat väärintulkinnat. Zeena torjuu täysin sellaiset solipsistiset, postmodernit, itseluodut tulkinnat jumaluuksista, initiaatiosta ja magiasta. 2002 hän erosi järjestäytyneestä roolistaan Temple of Setin Ylipapittarena muodostaakseen Sethian Liberation-liikkeen, perustuen suoraan yhteyteensä itse jumaluuteen ja tältä tuleviin ohjeisiin. Zeena on myös vastaanottanut ohjeen sydänlamaltaan Ayang Rinpochelta, kuinka harjoittaa oikein sekä buddhalaisuutta että Sethiläistä teurgiaa, olematta ristiriidassa buddhalaisten lupaustensa kanssa. Tätä sovelletaan samalla tavalla kuin buddhalaisten harjoittajien kanssa, jotka alunperin ovat muista uskonnoista, kuten kristittyjä tai hinduja, jotka yhä ylläpitävät alkuperäisten uskontojensa aspekteja samalla kun tunnistavat että nuo uskonnot eivät ole todellinen tie vapautumiseen, valaistumiseen ja kaikkitietävyyteen, kuten Buddha Sakyamuni opetti. Sen tähden pitäisi ymmärtää, että millään tavalla Zeena ei yhdistä Sethiläisiä harjoituksiaan ja opetuksiaan (gnostilaistyyppisiä, ei länsimais-okkultistisia) buddhalaisiin. Myöskään hän ei sekoita niitä yhteen kuten monet okkultistit, sekulaarit humanistit, ateistit, akateemikot, ja kaikkien vakaumusten uskonnolliset kiihkoilijat väärin olettavat. Viimein, tehdäksemme sen 100% selväksi: satanismilla ei ehdottomasti ole sijaa Zeenan opetuksissa tai harjoituksissa. Nämä ovat kaikki virheellisiä käsityksiä, joita vastaan Zeena on lujasti. 

Käynnistin prosessin elokuun alussa, kesälomani alkaessa, eli aloitin nk. "oman elämän puhdistuksen" kaukoreikillä, joka opetettiin minulle reikin II tason kurssilla 1994: siinä lähetetään reikiä itselle menneisyyteen joka päivä aina viikon ajan yhtä vuotta kohti (tässä tapauksessa siis 1997-2015, minun ja edesmenneen puolisoni suhteen keston), noin 15 min kerrallaan. Laskujeni mukaan se tulee tällä tahdilla päätökseen marraskuun lopussa. Reikisymbolit auttavat ylittämään ajan ja paikan rajat ja saavat sen vaikuttamaan mielen tasolla. Minulle opetettiin että sitä voi tehdä vaikka televisiota katsoessa, mutta se ei minusta tekisi oikeutta asian vakavuudelle, joten käytän ajan meditaatioon, sytyttäen erityisen kynttilän, jonka sain lahjaksi yhteiseltä hyvältä ystävältämme jouluna 2015, enkä ole tähän asti polttanut sitä kuin kerran seuraavana vuonna ottaakseni siitä kuvan. Nyt se olkoon pyhitetty vain tähän tarkoitukseen, ja saa vähitellen palaa loppuun, kuten symbolisesti on sopivaa. Tämäkin harjoitus korostaa sitä että tässä on kyse ennen kaikkea minusta itsestäni, minun mielestäni, itseni muuttamisesta, eikä vaikuttamisesta johonkin ulkoiseen. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta omaa asennoitumistaan siihen voi. Annan itselleni armollisesti aikaa, mutta samalla asetan selvän tavoitteen. 

Reikistä ja magiasta on kirjoitettu paljon. On buddhalaisia jotka harjoittavat reikiä, ja on kristittyjä jotka harjoittavat reikiä. Ja on magian harjoittajia, jotka harjoittavat myös reikiä. Reiki vaatii vihkimyksen, initiaation (eli "virityksen") Reiki Masterilta/opettajalta, ja siinä käytetään symboleja, kuten monissa maagisissa järjestelmissä (ja uskonnoissa, mukaanlukien kristinusko). Energia itsessään on muinainen, kaikkialla läsnäoleva, mutta Mikao Usui ei "löytänyt reikiä uudelleen" eikä sitä harjoitettu jo muinaisessa Tiibetissä tai muualla, kuten joskus yhä näkee sanottavan, ja niin kuin minullekin aikoinaan opetettiin, vaan meidän tuntemamme reiki on hänen luomansa systeemi. Nuorempana olin erittäin herkkä aistimaan energioita, ja minulla oli voimakkaita kokemuksia mm. juuri reikikursseilla (yhä jatkuvassa päiväkirjoihini pohjaavassa kirjoitussarjassa, Ecce Ego, tulen seuraavassa osassa vuoteen 1994, jolloin kävin reikikurssit). Asian varjopuolena taisin olla herkkä myös toisten ihmisten energioille, mikä teki muiden kohtaamisesta välillä sietämätöntä. Nykyään niin ei voi enää sanoa. Koen kyllä energian virtauksen jollain tapaa kehossani, mutta huomattavasti lievempänä kuin silloin. Itsehoito on yhä erittäin rentouttavaa. (Hoidan päivittäin myös kissaamme; eläimet eivät tunne ennakkoluuloja.)

1994 symbolit olivat vielä salaisia, mutta ei kestänyt kauaa kun ne julkaistiin kirjassa Suomessakin, ja tänä päivänä ne on helppo löytää netistä; tarvitset silti II tason virityksen jotta ne toimivat. Sen myytin mukaan, joka minulle silloin kerrottiin, Mikao Usui oli kristitty. Mutta tosiasiassa hän oli buddhalainen, tarkemmin sanoen Tendai-buddhalainen, joka oli se koulukunta, johon myös Nichiren Shonin alun alkaen kuului, ja Usui tutki myös muita Japanin buddhalaisia suuntauksia, kuten Shingonia. [Katso Kari Paulus.com: Tendai ja Shingon] Perinteisessä japanilaisessa reikijärjestelmässä on erityisiä meditaatioita, symboleja ja mantroja, joilla voi nähdä olevan selviä yhteyksiä Tendai/Shingon-oppeihin. Kun itse kävin reikikurssit, ei Usuin alkuperäisiä meditaatiotekniikoita opetettu; se oli enempi länsimaistettua reikiä. 

Lisää Reikistä, katso linkkilista.=>

Ostin kalligrafiakynän ja mustepullon sekä erityistä paperia kirjoittaakseni kirjeeni. Edellä mainitun kynttilän lisäksi käytössäni on toinenkin pienempi kynttilä, jonka olen kauan sitten valanut itse ja käynyt sytyttämässä sen minun ja edesmenneen puolisoni kihlapaikalla, metsässä järven rannalla, eikä sitä ole sen koomin poltettu. Samalla otin sieltä mukaan myös pienen kiven edustamaan maa-elementtiä. Tämä tapahtui siis puolisoni ollessa vielä elossa, kun halusin ikään kuin muistutuksen kihlauksestamme, joka oli kokonainen (maagisuskonnollinen) rituaali. Siksi onkin hyvä ajatus käyttää näitä samoja elementtejä nyt tähän tarkoitukseen. 

Edelleen suunnitellessani sitä miten menettelen, otin mukaan (suomalaisen) ametistikiteen, jonka 1997 ostin Lapin reissulta ja toin lahjaksi puolisolleni, jonka olin vasta hiljattain tavannut. Lisäksi tarvitsen pienen lasisen ruusuin koristellun kulhon, joka oli hänen ensimmäisiä lahjojaan minulle. 1990-luvulla harrastelin paljonkin jalokiviterapiaa, en juurikaan sen koomin. Nyt pistin kiteen ns. "puhdistumaan" ensin parvekelaatikon multaan vuorokaudeksi (maa-elementti), sitten parvekkeen pöydälle (ilma) ja vesikulhoon (vesi). Lopuksi pyöräytän sitä kynttilänliekissä (tuli). "Ohjelmoin" sen ajatuksella, reikiä apuna käyttäen, unityöskentelyä varten - unimaailmastahan tämä kaikki sai alkunsa - ja pistän tyynyn alle. 

Ajankohta varsinaiselle rituaalille lomani aikani kävi ilmeiseksi ihan itsestään, kun törmäsin tietoon että Perseidien meteoriparvi näkyy elokuussa 2023, ja pian sen jälkeen on uusi kuu. Tähdenlentojen henkisestä merkityksestä löysin tietoa netistä: mm. ne ovat symboleja henkisestä muutoksesta, ja niiden ohikiitävä luonne muistuttaa meitä elämän pysymättömyydestä ja henkilökohtaisen kasvun tärkeydestä. Ne voivat inspiroida itsetutkiskeluun, rohkaisten uudelleenarvioimaan tavoitteitamme ja sitoutumaan henkisen kasvun ja itsensä parantamisen polulle. Uskotaan, että tähdenlennot lisäävät loitsujen voimaa, vahvistavat maagisen työskentelyn intentioita ja vaikuttavuutta. Uudesta kuusta taas sanotaan, että se on uusien alkujen jakso, ja sen tähden ihanteellinen uusien aikomusten asettamiselle ja siementen istuttamiselle tulevaisuutta varten. Niin ikään Venus-planeetan vaiheet vaikuttavat otolliselta, jos näinkin pitkälle haluaa tulkita... Ei sillä, että tällaisilla seikoilla olisi loppujen lopuksi mitään väliä - enhän edes voi sanoa ymmärtäväni niitä kovin syvällisesti, ja kyse on kuitenkin ennen muuta sisäisestä työskentelystä - on vain hauska todeta miten moni yksityiskohta osuu kohdilleen. 

Kirjeen kirjoittaminen oli vaikeaa henkisesti, vaikka tavallaan se soljui melkein itsestään. Käytännön syistä päätin rajoittaa sen yhden A4 arkin toiselle puolelle. Sisältö on tietenkin henkilökohtaista, puhuttelin suoraan edesmennyttä puolisoani, enkä säästellyt sanojani, mutta ei se mikään suoranainen vihanpurkaus ollut, vain rehellinen totuus meidän suhteestamme niin kuin minä sen näen. Taittelin arkin, suljin sen sisään hiukan suitsukehartsia, ja sinetöin sen. Piirsin ilmaan sen ylle reikisymbolit ja pidin sitä käsieni välissä hetken. Säilytin sitä alttarillani seuraavaan vaiheeseen asti. 

Seuraavassa vaiheessa muutaman päivän kuluttua tein mini-pyhiinvaelluksen/retriitin kihlapaikallemme, jossa viivyin melko pitkään - oli rauhoittavaa vain istuskella rantakalliolla, katsella järvelle ja kuunnella aaltojen loisketta. Samanlaisella irtipäästämisen intentiolla kuin suoritan vastaavan rituaalin uudenvuoden yönä, heitin vuosia sitten tältä paikalta ottamani kiven nyt järveen, ja poltin kirjeeni. Otin mukaan hiukan järvivettä, jonka kotona pistin kulhoon jossa se saa itsestään haihtua hiljakseen. Poltin omatekoisen kynttiläni loppuun.  Toisin sanoen, tässä on tiettyjä vastaavuuksia: kivi takaisin sinne mistä se oli otettu, vettä mukaan - haihtuu itsekseen; kynttilä palaa loppuun (vesi ja tuli, tavallaan vastakkaiset elementit, mutta kumpikin puhdistavia omalla tavallaan). Prosessi on vielä erittäin keskeneräinen, mutta toisen, joka ilta polttamani kynttilän korvaajaksi ostin jo Tarotpuodista uuden, Baphomet-kynttilän: se vain tuntuu nyt sopivalta. 

Tiivistäen paradoksinomaisesti: minä "uskon" magiaan, mutta uskonko siihen, on toinen juttu. Jotkin asiat eivät minusta vaadi liikaa järkeilyä ja määrittelyä. Joskus olennaista on teko, ei pohdinta. Kummallekin on aikansa ja paikkansa. 

ECCE EGO V

 Olen pitänyt taukoa tästä vanhoista päiväkirjoistani kokoamastani sarjasta, mutta nyt kun vuosi on jo puolivälissä, on aika jatkaa: olemme tulleet viidenteen osaan ja tarkalleen 30 vuotta sitten tapahtuneisiin asioihin. Se onkin hyvä pitää mielessä lukiessaan, sillä olin todella viaton ja naivi, niin ihmisten kuin henkisyydenkin suhteen! Mutta se oli myös ihanaa aikaa kieltämättä: Perheniemen ev. opistossa ravitsemus- ja luontaistietouden linjalla vietetty lukuvuosi 1992-93 oli käänteentekevä siihen astisessa elämässäni. (Ja jälleen on syytä muistuttaa että opisto ei ole enää samanlainen kuin silloin, se on kaikki mennyttä!) 

Silloisesta asennoitumisestani henkisyyteen ei tarvitse paljoa sanoa - päiväkirjamerkintäni puhuvat puolestaan; ei minun tarvitse silti hävetä, olinhan nuori, otin vasta ensimmäisiä haparoivia askelia tällä tiellä (ja luulin varmasti olevani jo hyvinkin pitkällä!), ja miten mielenkiintoinen matka se on ollutkaan! Voiko pientä lasta kritisoida siitä ettei hän vielä osaa kävellä ja puhua? Sama asia, henkiseltä kannalta. Kaikki oli vielä hyvin ulkokohtaista - harrastelin sitä sun tätä terapiaa yms., ja luin paljon kirjoja, joista siteerasin pitkiä pätkiä. Paloin halusta puhua näistä uusista ja jännittävistä ajatuksista muiden kanssa - se oli minulle yhtäkkiä koko elämä. Iän ja kokemuksen myötä henkisyydestä on tullut sisäisempää, sisäistettyä, ja sitä vähemmän haluan puhua aiheesta kenenkään kanssa! Se on minun omaa pyhää aluettani, jota en voi sallia loukattavan vahingossakaan. Kirjoitan kyllä varsin avoimesti pohdinnoistani, mutta sillä tavalla käyn ikään kuin keskustelua itseni kanssa; en ajattele ensisijaisesti että joku muukin saattaa tätä lukea. Ja loukkaamattomuus-periaate pätee edelleen: olenhan tehnyt selväksi etten ota vastaan negatiivista palautetta. Eri mieltä saa tietenkin olla, mutta sen voi pitää omana tietonaan. Mitä minä sillä tiedolla tekisin? Muuttaisin mieltäni, vai? Tuskin. 

Ihmisiltä saatoin nuorena ehkä joskus odottaa liikoja, koska minulla ei ollut juurikaan kokemusta ihmissuhteista, mutta siinä ikä ja kokemus on puolestaan tuonut tiettyä kyynisyyttä, eikä sekään ole välttämättä niin hyvä asia. 

Valokuvista sen verran, että jos joku asianosainen löytää itsensä ja haluaa kuvansa poistettavan, ottakoon yhteyttä suoraan minuun kommentoimalla julkaisua! Sen sijaan mainintoja ihmisistä en suostu poistamaan; minulla on oikeus muistoihini ja ajatuksiini, enkä ole mielestäni kirjoittanut muista mitään asiatonta tai loukkaavaa, enkä kerro sukunimiä; ainoastaan tunnetuista henkilöistä tai henkilöistä, jotka edustavat jotain muuta kuin itseään, eli ovat mukana ammattinsa puolesta (luennoivat, tekevät terapiatyötä tms.), olen käyttänyt sukunimeä. 

Hakasulkein [ ] varustetut lauseet ovat nykyisiä kommenttejani ja selvennyksiäni.

01.01.1993 Puhdistin jalokivikokoelmani eilen, hiekalla, tulella, vedellä ja ajatuksella. Sain tosi hyvät Tarot-kortit alkaneelle vuodelle seitsemän kortin systeemillä, vastauksena kysymykseen "mitä pitäisi tehdä, jotta pääsisin eteenpäin elämässäni." Äitikin uskaltautui kokeilemaan (aika sopivat kortit minusta). 

03.01.1993 Jouni kävi [kaverini]... Muistutti unestaan, jossa esittelin hänelle ryhmän kanssani samanhenkisiä ihmisiä (ennen Perheniemeä)! Jossain vaiheessa juttuni alkavat aina kyllästyttää häntä, olen huomannut. 

04.01.1993 Lähdin aamulla 5.50 autolla Tampereelle, 9.00 edelleen Kausalaan ja 13.25 opistolle Perheniemeen... Kello 19 oli iltapala. Ennen sitä kävelin Ullan kanssa ja tein mitä olin jo jonkin aikaa harkinnut: kerroin olevani homo! Se kävi yllättävän luontevasti ja kevensi huomattavasti oloa. Ulla on tuntenut muitakin, mm. eräs John Findhornissa. Vasta toinen ihminen jolle kerroin, K.K. mielenterveystoimistosta oli eka. 

05.01.1993 Tämä viikko on luonnonmukaisen terveydenhoidon perinteet ja periaatteet... Kävelylle Ullan kanssa. Tarot antoi selkeän vastauksen epäselvyyteeni, pitäisikö minun olla kevät täällä ylipäänsä: kyllä! Kysyin myös mitä homouteni tunnustaminen minulle merkitsee. Nostin maljojen prinssin: "Hyväksy seksuaaliset tarpeesi ja intohimosi ja elä ne tietoisesti. Saat paljon tehdessäsi niin. Antaudu täysin kokemuksille ja tarkkaile itseäsi tehdessäsi niin." Huudahdin ääneen lukiessani!

06.01.1993 Minä, Ulla, Eija, Seija, Nina, Risto ja Kati menimme kello 10.00 polttamaan Marketan [toinen opettajamme] orapihlaja-aidan risut. Hiukan märkä keli, mutta kun se lopulta syttyi kunnolla, siitä tulikin komea roihu. Marketta tarjosi hernesoppaa ja kotiviiniä (mustaherukasta, ilman rikkiä; hyvää). 

07.01.1993 Lounaan jälkeen idut [toinen kahdesta ryhmästä, johon kuuluin] keittiöön... Tein kukkakaalisalaatin ja pistin alulle ituveden. Kieltäydyin Sacher-kakusta kuten päiväjuomalla pullasta, olen päättänyt yrittää välttää sokeria niin kuin tapanani oli ennen tänne tuloa syksyllä. R.H. piti teoriaa uusille puutyöläisille, joten Ulla joka tekee nukkekotia, lähti kanssani kävelemään.

08.01.1993 Juha [16 v. musiikkilinjalainen] kysyi mitä mieltä olen jos hän ja Mikko [kämppikseni] muuttaisivat samaan kämppään, ja mikäs siinä, ne kaksi todella ansaitsevat toisensa... Kävelylle Ullan kanssa ja sen jälkeen teelle. 

09.01.1993 Ei tarvinnut ostaa mitään syötävää viikonlopuksi, sillä Kaarina [kotitalousopettajamme] antoi Ullalle opetuskeittiön avaimen itujen ja versojen hoitoa varten, sekä luvan syödä jääkaappiin jääneet salaatin, raasteen ja kasvispihvit, ja Ulla jakoi ne kanssani... Juha kysyi, ärsyttävätkö hänen kysymyksensä minua; hyvä huomio. [Taisin joskus selvittää netin avulla, että Juhasta on tullut jonkin kristillisen kansanopiston rehtori!!!] 

10.01.1993 Kävelylle Ullan kanssa illalla. 

11.01.1993 Elävän ravinnon viikko, jota ei tarvitse tenttiä enää toistamiseen (oli myös syksyllä). 

12.01.1993 Keittiössä tein "puutarhurin salaisuus"-murekkeen. Kysyin Kaarinalta voinko tehdä perjantaiksi elävän ravinnon samppanjaa ja laitoin sen tulemaan... Suureksi ilokseni ja yllätyksekseni Mikko on tänään todella muuttanut toiseen huoneeseen! 

13.01.1993 Päivällisen jälkeen Tiinan ja Ullan kanssa Karin asunnolle Sääksjärven koululle, viivyimme 23 asti (Tiina jäi; halasimme läksiäisiksi). Esittelin kivikokoelmani, tuoksulamppu ja Medwyn Goodallin [New Age-muusikko] kasetit olivat mukana, ja tietysti kokeilimme Tarotia. Kävi ilmi, että Karikin harrastaa sitä, on käynyt kurssinkin. Teki minullekin kelttiläisen ristin hieman eri järjestyksessä kuin kirjassani, vain isoa Arcanaa käyttäen, ja tulkitsi ihan spontaanisti. 

Ulla, Tiina ja Kari tuona iltana (vuorokausi ehti vaihtua)

14.01.1993 Kello 10-16.30 Marjatta Svennevig luennoi elävästä ravinnosta, siitä ilmoitettiin lehdessäkin, joten ulkopuolisiakin oli paikalla. Hän osasi esittää asiansa mukaansatempaavasti, upea persoona - ihailen häntä! ... Kari otti minusta valokuvia puutöissä opistoesitteeseen, olin vain sen ajan. 

15.01.1993 Herkkupäivä opetuskeittiössä... Minua pyydettiin kohottamaan malja, joten tein sen, "tälle keväälle". Hilpeyttä herätti taas, kun halusin kaikkea lisää, en tosin jaksanut syödä loppuun, vaan otin mukaan. 

16.01.1993 Kävin mäellä rannassa ja tein lumiveistoksen kasvonsa peittävästä alastomasta naisesta, kutsun sitä tuntemattomaksi jumalattareksi. 

17.01.1993 Kirjoitin kirjeen Jounille. Ulla tuli hakemaan minut kävelemään ja kävimme teelläkin... Päivän päätteeksi vielä hennaan hiukseni. 

18.01.1993 Pehmeä paasto. Söin aamupalan sen mukaan, eli marjoja ja pellavansiemenlimaa, mutta lounaaseen mennessä päätin olla paastoamatta tällä kertaa... Laitoin taas valokuvatilausnäyttelyn järviluokkaan. Pyysin Ullan kävelylle. Kivet ovat taas pakkomielteeni; haikailen punakivistä sormusta! Tiedustelin asiaa korteilta, erittäin valaisevaa. 

19.01.1993 Kävimme Hiisiön kynttiläpajassa ja kultauskeskuksessa, joka lienee ainutlaatuinen ehkä koko maailmassa. Sitten menimme Kaarinan mökille, jossa syötiin eväät ja tutustuttiin verkkokalastukseen... 19.00 Veistolan yläkerrassa oppilaskunnan järkkäämä tutustumisilta. Lähdin jo puolen tunnin kuluttua katsomaan töllöä. Yksi asia, jota en siedä, on tyhmät yhteisleikit. 

20.01.1993 Menin ekan kerran viikon herkkuun [kokkikerho]: tein juustosarvia ja misokeittoa. Meitä oli kahdeksan; Juha ja yksi käsityöläinen joukossa, söimme yhdessä. Aika kivaa: pieni porukka ja saa tehdä mitä haluaa. Pyysin Ullan kävelylle.

21.01.1993 Näin muuten toissayönä unta, että jouduin keskeyttämään opiskeluni taloudellisista syistä. Se tuntui niin pahalta, että olin helpottunut herätessäni kun se olikin vain unta... toistaiseksi. Olen alkanut tuntea suurta tarvetta saada punakivinen sormus; tänäänkin raamattutunnilla tunne paisui lähes epätoivoksi, kunnes riisuin Onyks-sormukseni, se ei enää tunnu hyvältä eli on täyttänyt tehtävänsä; Tarotin mukaan tämä liittyy itsetutemukseen ja muutokseen... Puutöissä aloin tehdä pientä rasiaa, Reijon [opettajan] avulla. 

24.01.1993 Juha kysyi eilen pidetäänkö yhteyttä opiston jälkeen koska on oltu yhdessä niin paljon; se huvitti minua, sillä emmehän kuitenkaan todella tunne toisiamme kovin hyvin - varsinkaan hän minua. 

25.01.1993 Laihdutus luonnon keinoin. Mahdollisuus noudattaa ruokavaliota 800 kaloria/pv: päivänselvää, ettei se ole minua varten... Pyysin Ullan kävelylle. Olen saanut päähäni opiskella jalokivisepäksi: hyvin äkillistä ja yllättävää! 

26.01.1993 Puutöissä sain rasian kantta vaille valmiiksi. 

Tulin kai tahtomattani loukanneeksi Juhaa, kun tokaisin "jos viitsisit olla kysymättä aina tota samaa" hänen kysymykseensä - tällä kertaa englanniksi - "how are you doing", eli mitä kuuluu. Olisin voinut ilmaista itseäni tahdikkaamminkin. Se on niin typerä ja turha kysymys, ainahan ihmisille kuuluu hyvää tai ei mitään erikoista, vaikka kaikki olisi päin helvettiä. Illalla Juha sanoi "sori, mä oon vaan tämmönen." Siis asia selvä.

28.01.1993 Näin unta että olin paikassa missä kalliossa oli runsaasti erilaisia korukiviä, ja siellä myös myytiin kiviesineitä... Tiina on ollut Valamossa talkoissa, kyselin siitä, koska itse suunnittelen meneväni: siivousta, keittiötöitä, kirjastoonkin voi päästä. Kasvisruokaa on. Majoitusolot aika alkeelliset ainakin tyttöjen puolella, pojilla kuulemma vähän paremmat. Pyysin Ullan kävelylle, vaikka pakkasta on -13 ja matkalla tuulikin kovasti. 

29.01.1993 Mikalla [veljelläni] kuulemma kamala ikävä (ja minulla taas ei ole ollut yhtään ikävä kotiväkeä). 

31.01.1993 Lämpöä tuntui edelleen olevan, mutta lähdin kävelylle kun Ulla tuli hakemaan. Toin pajunoksia pureskeltavaksi; niiden sisältämä salisiinihan muttuu elimistössä salisyylihapoksi, tjs., eli samaksi aineeksi joka aspiriinissa vaikuttaa. 

01.02.1993 Lääkintäjärjestelmät, terveelliset perinneruoat... Puhuttiin fytoterapiasta, vertailtiin ryhmissä yrttikirjoja siinä mielessä mitä niissä yrtillä tarkoitetaan: lääkekasvia, maustekasvia vai kasvitieteellistä ruohomaista kasvia... Annoin Päiville [rehtorille] yhteishakukortin: haen metalli- ja kivialan linjalle Pohjois-Karjalan ja Tervolan käsi- ja taideteollisuuskouluihin. Lähetin ilmoittautumislapun Frantsilan talkooviikolle & Shiatsun ja akupainalluksen peruskurssille toukokuun lopussa, sekä talkoisiin Valamoon koko kesäkuuksi. 

02.02.1993 Katsottiin Vogelilta tulleita lahjoituksia - uutteita, puristeita, Molkosania, Vitaforcea, Vita7-mehua, Bambua... ja ennen kaikkea, iso laatikollinen hunajakeksejä, joita tulee päiväjuomalle! Todella arvokas lahja... Puutöissä, jotka siis on siirretty torstaista tiistaihin, sain jo rasian kannenkin paikoilleen.

03.02.1993 Pyysin Ullan kävelylle. 

05.02.1993 Tiinan ehdotuksesta vietettiin "Valamolaista teehetkeä": kolmen vuoden teetä vadelmahillon kera, ja mukailtua hunajakakkua, jota Kari teki (valmista voitaikinaa, sisälle mantelia, kanelia. Pinnalle voisulan ja hunajan sekoitusta. Leikattu pieniksi paloiksi: fantastista!). 

07.02.1993 Ulla pyysi minua kävelylle jo päivällä (ja kaunis päivä olikin). Näytin hänelle piirrokseni, pyysin ottamaan valokuvan minusta huoneessani. Menimme hänen luokseen teelle ja katsomaan "Beverly Hillsiä." 

08.02.1993 Kello 9 minä, Tiina ja Ulla lähdimme talkkari-Veijon kyydissä Iitin vuodenvaihteessa avattuun uuteen kirjastoon, sillä on kansalaisopisto-viikko ja Perheniemi esillä näyttelyn merkeissä. Näin ekana päivänä vielä yrttiteetarjoilu. Vapaaehtoiset jaettiin kolmeen vuoroon, me kello 13 asti (kirjasto avattiin kello 11, hiljaista). Musiikkilinjalaisia kävi alussa soittamassa, ja esillä on aivan juuri tulleet uudet esitteet, minä molemmissa - kurssiesitteessä vieläpä kannessa, joka on sen ainoa kuva kaiken lisäksi! (Hämmentävää, mutta upeaa.)

09.02.1993 Terveyden Kuvalehden toimittaja kävi, jututti Elinaa, Ninaa ja minua, otti kuviakin kartanon kuistilla (rakastan julkisuutta)! Toimittaja muuten luuli ensin Karia ryhmämme ainoaksi mieheksi, ei muka katsonut tarkkaan (olen tottunut). [Kuva tästä ja edellä mainituista esitteistä löytyy tämän blogin julkaisussani Puoli vuosisataa elämää.]

11.02.1993 Vierailijana Airi Rekilä, joka kertoi homeopatiasta... Pyysin Ullan kävelylle. Hain puurasiani Veistolasta; laitan siihen Tarot-korttini ja teen kanteen Horuksen silmän. Kerran opetuskeittiössä viime viikolla tajusin yhtä-äkkiä että olen ONNELLINEN, täällä, näiden ihmisten seurassa... Melkein tuli tippa silmään. Tällä viikolla taas melkein pelotti kun tulin ajatelleeksi miten nopeasti elämäni on muuttunut ja muuttumassa - onneksi parempaan! 

Tekemäni puurasia; tänä päivänä korujani varten.

12.02.1993 Todella mielenkiintoista, puhuttiin Bachin kukkaterapiasta ja aromaterapiasta. 

13.02.1993 Eräät eivät kyllä noudata alkoholikieltoa täällä, kuulin sen sorttista ääntelyä eilen. Juha kysyi, häiriinnyinkö kello kolmen aikoihin, mutta silloin onneksi nukuin. Ulla kertoi, että Juha olisi ajanut autoa kännissä Kausalassa - voi aikoja!

16.02.1993 Tein nyt carobtortun, kuten Kaarinalle ehdotin jo keskiviikkona, huomisen syntymäpäiväni kunniaksi. Lisäsin reseptin ulkopuolelta aprikoosisosetta täytteeksi ja kuorrutukseen luonnonvaniljaa ja maissimallassiirappia: puolet siitä maustoin carobjauheella ja tein tai ji eli yin & yang-kuvion kakun päälle viikon teemaan sopivasti (vyöhyketerapia, makrobioottinen ruokavalio). Fantastinen luomus! 

Minä ja kakkuni 16.2.1993

17.02.1993 Täytin 23 vuotta: elämäni onnellisin syntymäpäivä!!! Heti aamulla Kaarina halasi minua, sitten aamiaisella Eija & Ulla lauloivat "hyvää syntymäpäivää" ja sain Ullalta kauniin lilan samettipussin kivilleni, jollaisen olin aikonut tehdä itse. Seuraavaksi Tiina halasi minua ja sain kauniin kortin ("kulje pitkin sateenkaaren polkua, kulje polkua laulun, ja kaikki sinussa on oleva kaunista" - Navajo laulu), caroblevyn ja mustan turmaliini-kiteen (Tiina kysyi jo aikaa sitten onko minulla turmaliinia, ja myöhemmin tulin kyllä ajatelleeksi tätä). Jopa Risto onnitteli ja antoi kiwin... Skoolasimme Vita7:llä minun kunniakseni ja Marja-Liisa halusi laulaa Ullan kanssa "Happy Birthday to you"! Viikon herkussa tein voileipäkakun Voi hyvin-lehden tapaan, ja Ari-Pekka, joka oli mukana ekan kerran, teki toivomuksestani kasvislasagnen. Meidän lisäksemme oli vain Kari & Tiina, mutta kutsuin Ullan ja Ninan syömään. Luin ruokarukouksena Michio Kushin kauniin ajatelman, joka on viime vuoden päiväkirjassani (olen kauan halunnut lukea sen). Sain vielä Ullalta silkkihuivin Tarot-korttien kääreeksi, josta on ollut puhetta. Menimme kävelylle... Kuin kaikki olisi pyörinyt minun ympärilläni tänään! 

18.02.1993 Vierailijana Ersdalin suuntauksen vyöhyketerapeutti Veikko Mäkinen Sysmästä koko päivän; antoi hoitonäytteitäkin ainakin musiikkilinjan Hannan migreeniin. 

19.02.1993 Pyysin Ullan kävelylle noin kello 17. Kirjoitan Jounille. 

20.02.1993 Istuin koko päivän kirjoituspöydän ääressä suunnittelemassa heinäkuista reissua Lappiin ja samalla ympäri Suomen. 

22.02.1993 Viikon teemana kääre-, savi- ja vesihoidot. 

23.02.1993 Täydet pisteet lääkintäjärjestelmä-tentistä ja Marketan kommentti: "olipa hyvä suoritus!" 

25.02.1993 Vierailijana koko päivän Kuhnehoitaja Ritva L., ent. R., joka sai huonoa julkisuutta muutama vuosi sitten sokeritautia sairastaneen lapsipotilaan kuoltua kun insuliini jätettiin pois. Tarjoutui itse tulemaan, mukava ihminen - nauru herkässä - mutta fanaattinen: lääkkeitä ja lääkäreitä vastaan. Ammeet mukana, neljä naista sai kokeilla kylpyjä saunassa... Lahjoitti meille purkin keitettyä hiekkaa: 1 tl sisäisesti veden kera aterian jälkeen ja suoli toimii: sitä minäkin kokeilin... Ritvakin sanoi yhdessä vaiheessa ettei ole yhtään miestä läsnä, vaikka minä olin paikalla: olen niin androgyyni. 

Pyysin Ullan kävelylle... Todella kaunista: valkoinen lumi ja sumu sulautuivat yhteen, taivaanrannassa punerrus, kuunsirppi ja yksinäinen Venus. Ulla kysyi olenko varma, että todella olen homo, mutta sitä en 11 vuoden jälkeen epäile [tajusin sen 12-vuotiaana; onko hetero varma että on hetero? No, ei se ehkä kaikille ole välttämättä niin selvää - lukemani perusteella - mutta minulle on aina ollut!]... Ulla menee hiihtolomaviikolla Findhorniin, Skotlantiin... Ulla totesi kävelymme aikana että minulla on kauniit kasvot, kun oli puhe androgyynisyydestäni (hänestä en ole mitenkään naismainen kuitenkaan). 

26.02.1993 7.00 aamiainen, 7.30 lähtö tilausbussilla retkelle... Ensin Rejtex oy:lle, joka valmistaa lumpuista kierrätystuotteita aika isossa mittakaavassa... Nautimme juomat siellä, sen jälkeen Hopeaniemen kuntoparantolaan... 13.30 halukkaat vietiin Helsinkiin... 15.40 bussilla kotiin, Tiinan seurassa: menee Virroille vanhempiensa luo, ja kutsui minut kylään maanantaina! 

01.03.1993 Kävin kylässä Tiinan luona... Hänen äitinsä Hilkka oli myös kotona, isä Olavi Ikaalisten kylpylässä (sotaveteraanikuntoutuksessa)... (Varmistin tuloni soittamalla ennen lähtöä, viivyin 1,5 h eli 12.30 asti)... Sain kirjeen Uudesta Valamosta: pääsen talkoisiin 1.-14.6., siis pari viikkoa lyhyemmäksi ajaksi kuin hain. 

04.03.1993 Näin viime yönä unta ufoista; valtavia, laivaa muistuttavia aluksia aluksi ainakin kolme kappaletta, sitten enemmänkin... Laitoin komeroni oviin kaikki yhdeksän Perheniemessä tekemääni vesivärityötä. 

08.03.1993 Mitenköhän aina loman jälkeen on sellainen fiilis, että mitä minä täällä teen? Se kuuluu olevan aika yleistä... On laktoosi-intoleranssi-viikko... Terveyden Kuvalehti 2/93 on ilmestynyt, mukana juttu täältä: minä olen kahdessa kuvassa - nimenikin mainitaan - mutta yhtään kommenttiani ei julkaistu! Ulla haki minut kävelylle. 

09.03.1993 Käytiin jälkipuintia Ritva L:n luennosta. Marketta oli soittanut Jouko Pursiaiselle, joka sanoi Kuhnen käyttäneen Saksan dyynien hienoa lentohiekkaa sisäisesti, ei karkeaa kuten Ritva. 

10.03.1993 Juhan kanssa oli eilen puhetta (ts. Juha enimmäkseen hoiti puhumisen) itsemurhasta, ja miten on hyvä kun on löytänyt oman tiensä... Olen kuulemma "ihan hyvä tyyppi." 

11.03.1993 Raamattutunnilla yllätyksekseni Päivi toi esiin ettei hän kiistä ufojen ja humanoidien olemassaoloa, vaan näkee mahdollisen elämän toisilla planeetoillakin olevan osa Jumalan suunnitelmaa!

13.03.1993 Olen jo saanut lähes valmiiksi matkasuunnitelmani Lappiin, käyttäen matkailuoppaita ja Suomen kulkuneuvot-kirjaa. Kova työ (ja hintava reissu, vaikka opiskelijakorttini on voimassa syyskuuhun). 

15.03.1993 Viikon teemana keliakia ja hiiivasyndrooma, joista Marketta puhui... Päivin tunneilla Marketta kertoi kaikille väriterapiasta. Lopuksi juteltiin hetki aiheesta pareittain, minä Tiinan kanssa... Pyysin Ullaa kävelylle, mutta hänellä oli muuta. Jotenkin tuntuu että olemme etääntyneet. Ehkä minä itse otan etäisyyttä; kevät kuluu todella nopeasti ja pohdin kuinka paljon aikaisemmin lähtisin että olisi varaa toteuttaa kesäsuunnitelmat. 

17.03.1993 Tiinan 32 v. synttärit. Onnittelin ja halasin (sujuu jo todella luontevasti); annoin itse tekemäni kortin ja 26.2. ostamani lahjan kauniisti paketoituna. Tiinan pyynnöstä pidin hänelle Tarot-konsultaation kirjastossa lounaan jälkeen. Ennen lounasta tunnit piti opiston käynyt, johtokuntaankin kuulunut puutarhuri Inkeri Halso, joka on saanut tunnustuspalkinnon erikoisvihanneksistaan; näytti dioja ja istutettiin taimia kasvamaan. Lounaan jälkeen Airi Rekilä aiheenä hiivasyndrooman maitohappobakteerihoito. Viikon herkussa vain minä ja Ari-Pekka (kommunikoimme ensimmäisen kerran keskenämme). Tiinan toiveesta improvisoin carobkakun, jota hän tuli syömään ja kutsui Ullankin jälkiruoalle... Jälkeenpäin juttelin Tiinan kanssa etääntymisestäni Ullasta ja rahatilanteestani. Hänen mielestään olisi jotenkin luonnotonta jos lähtisin aikaisemmin, ja ettei raha ole pääasia. 

18.03.1993 Kello 10-15.30 luennoi kirkkosalissa kuulu Voi hyvin-lehden päätoimittaja Marika Burton mm. positiivisesta ajattelusta, sanojen ja asennon vaikutuksesta mieleen yms. Siitä oli ilmoitettu lehdessä ja paikalla oli paljon ulkopuolista yleisöä. Todella mielenkiintoista!!! ... Välillä tehtiin venyttelyjä, harjoituksia ja hierottiin hartioita. 

19.03.1993 Eilinen antoi paljon uusia virikkeitä, mm. 10 pv positiivinen dietti: ilmaistaan vain positiivisia asioita. Kaksi minuuttia saa ajatella kielteisiä asioita, muttei ilmaista, tai joutuu aloittamaan alusta. Samoin anteeksiantoharjoitus: rentoutuneena käydään läpi kaikki, joille tulisi antaa anteeksi tai joiden haluaisi antavan anteeksi. Kolmas harjoitus peilin edessä itseään silmiin katsoen sanotaan: "hyväksyn itseni sellaisena kuin olen." 

22.03.1993 Teemana allergioiden lunnonmukainen hoito. 

23.03.1993 Antero Karimo luennoi kiinalaisesta lääketieteestä. Hän on entinen Frantsilan kouluttaja, luontaisterapeutti (shiatsu ja akupainallus), Steinerkoulun opettaja, itämainen hoitoperinne ry:n aktivisti. 

26.03.1993 Retki Lahteen. Ensin kotitalousneuvonta-asemalle, jossa esiteltiin ekopesuaineita. Sitten Lahden kansanopistossa lounas ja esittelykierros: täyttää 100 v... 

Kittilän Iriadamant-intiaaniyhteisö on jo jonkin aikaa ollut hajalla. Heidän oleskelulupansa päätettiin jättää uusimatta. On ilmennyt, että kyseessä onkin elämäntapaintiaanien yhteisö - aitojakin toki on joukossa. Ainakin osa on nyt Kuhmoisissa, missä he haluavat viettää yhteisönsä uutta vuotta. Yhteisön puhemiehen henkilöllisyys on epäselvä, ja on väitteitä ranskalaisnuorten "aivopesusta" yhteisön jäseniksi yms. skandaalinkäryistä. 

Kävelyllä rantaan kohtasin Ullan & Seijan, jotka tulivat poispäin lauleskellen. Outoa, että emme enää juuri vaihda sanaakaan Ullan kanssa; tunnen oloni suorastaan kiusallisen vaivaantuneeksi hänen lähellään. Tarotin mukaan ei ole oikea aika kysyä Ullasta, kun kokeilin. 

28.03.1993 Myös Suomessa siirrytään kesäaikaan, 1 h eteenpäin kello kolme yöllä. [Tämä oli siis ensimmäinen kerta!]

29.03.1993 Lapsen luonnonmukainen hoito. 

30.03.1993 Ihana jakso "Indiana Jones Juniorissa": Indy oli vanhempiensa kanssa Intiassa teosofisessa seurassa ja tutustui ennustettuun uuteen hengelliseen johtajaan, nuoreen Krishnamurtiin, joka esitteli hänelle eri uskontoja ja kertoi, että Jumala ei ole hindu, buddhalainen, muslimi, kristitty eikä juutalainen; Jumala on kaikissa elävissä olennoissa ja Jumala on rakkaus! "Teosofia" on kreikaksi "Jumalan viisaus": hyväksyy eri uskonnot. 

31.03.1993 Viime yö oli unimaailmaltaan rikkain mitä olen tänä vuonna kirjannut pitämääni unipäiväkirjaan, kaikkea en edes muistanut tarkalleen. 

[Välissä oli lomaviikko, jonka vietin kotona.]

14.04.1993 Sydän- ja verisuonitautiviikko. 

15.04.1993 Tänään molemmille ryhmille luennoi Kairon-instituutin perustaja ja rehtori Antti Pietiäinen modernista vyöhyketerapiasta, erityisesti kehittämästään psykologisesta vyöhyketerapiasta. Lopuksi antoi hoitonäytteitä korvan vyöhykepisteisiin ns. BAS-laitteella ja magneeteilla. 

19.04.1993 Diabetes-viikko... Marketta piti myös Päivin tunnit aiheenaan unet ja niiden merkitys hyvinvoinnillemme. 

21.04.1993 Marketta haastattelee meitä alkaen niistä joiden kanssa on vähiten jutellut - eli minusta, tänään lounaan jälkeen opettajainhuoneessa. Kysyi mitä olen täällä oppinut ja mitä suunnitelmia minulla on. Kerroin huomanneeni opintojen jääneen toissijaisiksi ja henkisen kasvun nousseen päällimmäiseksi...

22.04.1993 Kysyin Kaarinalta tehdäänkö simaa ensiviikolla, että voisi juhlia myös yhteisen aikamme piakkoin loppumista. Hän ehdotti että tekisimme taas elävän ravinnon samppanjaa. 

23.04.1993 Vierailijana virolainen lääkäri Ragnar Viir, aiheena vauvajumppa. Vähän väliä käytiin selälleen lattialle sätkyttelemään raajoja. Suositteli myös kylpyjä, koska silloin ikään kuin vapaudutaan painovoimasta. Rönsyili asiasta toiseen ja asian vierestä, mutta oikein mielenkiintoista oli. 

24.04.1993 Tasan kello 8.00 tilausbussilla lähtö linjaretkelle... Klo 11.00 Frantsilan yrittitilalla lounas; oli niin monta kurssia menossa ettei oikein voinut kierrellä paikkoja (pienempää kuin olin kuvitellut), joten siirryttiin Kyröspohjasta 3,5 km. Hämeenkyröön kahvila Kehäkukkaan, jossa Virpi Raipala-Cormier kertoi heidän toiminnastaan ja sai tehdä ostoksia... Sitten vähän jälkeen klo 14 noin 25 min ajomatkan päähän Ikaalisten kylpylään, missä ikävystyneenä kiertelin ja istuskelin. Tuhlasin viimeiset 9 markkaani rahapeliin: voitin yht. 18 mk, mutta hävisin ne. Kello 17 päivällinen, todella runsas ja tukeva... Paluumatkalle klo 18. Bussissa vielä sai Vogelin keksejä, ja pysähdyttiin kahvila Aapiskukkoon: matkakassasta jäi sen verran, että jokainen sai ottaa mitä halusi, minä Africolan; vaikken yleensä juo virvoitusjuomia, en joskus voi vastustaa tätä eettisesti parempaa vaihtoehtoa Pepsille ja Kokikselle. Opistolla 21.30. Kaarina onnitteli sunnuntaisen nimipäiväni johdosta ja kysyi haluaisinko juhlia sitä ensi viikolla: ehdotin täytekakkua uudesta Voi hyvin-lehdestä. 

Minä Kehäkukan portailla.

26.04.1993 Reuma ja sen luonnonmukainen hoito. Kuulin eilen Ullan juttelevan Kisulle järviluokassa että "mä tiedän miksen mä enää kestä Markoa. Se heijastaa mua itseäni..." Enempää en kehdannut kuunnella. Olen melko varma että juuri minun nimeni mainittiin, vaikka olenkin joskus aika paranoidi. Olen hyväksynyt sen faktan, etten ole koskaan menettänyt ystävää yhtä nopeasti. En kadu kaikkia hänelle kertomiani intiimejäkin asioita, luulen että Ulla joka tapauksessa jo täytti tehtävänsä tässä elämässäni (olemme ehkä tunteneet ennenkin). 

[En koskaan saanut selvyyttä mikä hänelle tuli, mikä yhä tänäkin päivänä mielestäni oli aika epäreilua minua kohtaan; kyllä se oli nimenomaan yksin hänen ongelmansa.]

27.04.1993 Kello 13.30 kaikki kartanon taakse, missä A.V. näytti mahlan valutuksen koivusta. 

28.04.1993 Päiväjuomalla keskusteltiin mitä tehdään lopuilla rahoilla, joita on yli tuhat markkaa: lahja opettajille ja linjojen yhteinen juhla viimeisellä viikolla. 

29.04.1993 Tänään torstaina luennoi Sirkka-Leena E., joka itse on toipunut reumasta elävällä ravinnolla ja kokeillut monia luontaishoitojakin. 

01.05.1993 Vappu... Sain eilen Kaarinalta luottamustehtävän kastella taimia ympäri taloa kaksi kertaa päivässä ja noutaa puista astioihin kertyneet mahlat - sain luvan juodakin sitä, ja eilen sain myös versojen aterian tähteitä ikään kuin palkaksi. Minulla on avain opetuskeittiöön, joten olen siellä keitellyt juotavaa ja napostellutkin jotain pientä. Tilaisuuteni tuli kun Ulla potee iskias-vaivoja. 

02.05.1993 Kolme tuntia auringonottoa, sen jälkeen vielä luin ulkona kartanon takapihalla ja siinä välissä pyöräilin erottajalle ja takaisin. Ihana rusketus! 

03.05.1993 Yrttiviikko... Vogelilta tuli taas suuri lahjoitus: Biottan uutta viljajuomaa, 12 prk yrttisuolaa, kaksi isoa laatikollista mysliä! 

05.05.1993 Keittiössä tein voikukkasämpyläsydämen + kevyttä rahkalevitettä. Koko aterian teemana oli voikukka, koska Hesarin Lahden aluetoimittaja tuli valokuvaajan kera tekemään juttua siitä ruokatorstai-palstalle. 

06.05.1993 Aamupalalla Ulla kysyi yllättäen haluaisinko lähiaikoina lähteä jollekin maatilalle, missä hevonen varsoo yms., vastasin myöntävästi. Raamattutunnilla hän piti hienon puheen New Agestä, miten se ei ole uskonto vaan tarkoittaa yksinkertaisesti että 2000 v. jakso Jeesuksen syntymästä - kalojen aika - päättyy, ja alkaa vesimiehen aika. Ja miten New Age liikkeenä hyväksyy kaikki uskonnot, sillä niissä kaikissa on tärkeintä rakkaus. 

07.05.1993 Sain taas Kaarinalta tehtäväksi huolehtia taimista viikonloppuna, samoin kuivureissa olevista yrteistä... Saan lounaalla keittiöstä ruokaa palkkioksi. Tänään luennoi venäläinen lääkäri Kaustisen kansanparannuskeskuksesta - Lujdmila Rumjantseva - fytoterapiasta... Keittäjät sanoivat että saan itse ottaa mitä tahdon kylmiöstä ja pakasteestakin viikonloppuna! P.S. Lujdmilalla oli nuori ja komea miestulkki; silmäniloa naisille... ja vähän muillekin. 

08.05.1993 Olen täällä oppinut, ettei kannata kerätä tavaraa - sen tuoma ilo on tilapäistä; sen sijaan kannattaa kerätä kokemuksia, jotka säilyvät muistoissa. (Tämä lukuvuosi on tuollainen kokemus.)... Vaikkei Kaarina sitä pyytänytkään, olen jopa purkittanut kuivatut yrtit. Kävin keräämässä yrttejä itsellenikin ja panin ne kuivuriin. 

10.05.1993 Luonnonmukainen viljely, istutus ja kylvö. Vierailevana opettajana syksyn sadonkorjuu-viikolta tuttu Hannele Vainio. Kolme viikko-opiskelijaakin, kaksi naista ja Samuli Vantaalta - komea poninhäntäpoika... Loppupäivä - myös Päivin tunnit - pellolla; minä mm. kylvin punajuurta. Komposti laitettiin kuntoon... Klo 17.15 Kaarinan mökille... Paistettiin muurinpohjalettuja ja muutakin tarjoilua oli. Opin soutamaan Katin ja Ninan kanssa ja kokeilin vielä yksinkin; tuli niin lämmin etten enää tarvinnut Kaarinan lainaamaa villapuseroa. Sen jälkeen kävin vikana saunassa ja järvessä! Halasimme Kaarinaa läksiäisiksi. Aamulla hän muuten kehui ahkeruuttani yrttien suhteen. 

11.05.1993 17.00 lähdettiin retkelle... Ensin Mouhun luomutilalle, sitten Hiidensaareen Rolcerin biodynaamiselle tilalle, joka erityisesti oi hieno kokemus. Isäntä Joakim on syntyjään saksalainen ja vaimo Daniella ranskalainen. Heillä oli hevosia, kanoja, vuohia, lampaita, kissoja ja koira. Tarjosivat mehua upeasti sisustetussa kodissaan, jossa yksi huone oli pieni myymälä: myös kiviä olisi ollut kaupan, sillä mies on koulutukseltaan geologi. Eivät viljele aivan tarkkaan biodynaamisesti, tuotteet myydään luomuna. 

13.05.1993 Päiväjuoman jälkeen retki Orimattilaan Inkeri Halson tilalle, josta sai ostaa taimia. 

14.05.1993 Kello 12 linjamme kokoontui järviluokkaan. Kaarina & Marketta saivat meiltä kukkia, kortit ja lahjakortit Kouvolaan erääseen luontaishoitolaan! Molemmat saivat kaikilta myös halauksen! Toivottelivat tervetulleeksi käymään sekä opistolle että koteihinsa jos liikumme lähistöllä. Minua Marketta pyysi vielä ilmoittelemaan itsestäni... Riston ehdotuksesta mentiin ulos tekemään tuttu energianavaus-harjoitus ja lopuksi vielä liikuttunut Kaarina luki runoa... Linjojen yhteiset juhlat Sääksjärven hiihtomajalla klo 19.00. Ari-Pekka piti todella koskettavan puheen kertoen elämäntarinansa: ryyppäämistä, vankilaa, narkomaanikoti... siinä miehessä on enemmän kuin päälle näkyy. 

15.05.1993 Kukin sai muuten eilen laittaa järviluokan taululle itselleen tärkeimmät asiat tästä lukukaudesta, minä kirjoitin "ihmiset". Monilla oli "henkinen kasvu"... Juha kysyi tapaammeko enää koskaan ja sanoin että maailma on pieni: pyysi moikkaamaan jos tunnistan hänet jossain. 

16.05.1993 Hautasin eilen rannan mäelle kivilohkareiden keskelle sammaleen alle muoviin käärittynä hopeisen onyks-sormukseni viestilapun kera, odottamaan että palaan... Sain Karilta ja Tiinalta kauniin kuvan seinälle raamatun lauseella. Lupasin pitää yhteyttä. Ullakin tuli halaamaan ja pahoitteli ettemme ehtineetkään varsaa katsomaan. Kehotti kirjoittamaan tai soittamaan kun siltä tuntuu, sillä niin hänkin tekee! 

17.05.1993 Valvoin yli puolenyön kävellen ulkona; tuntui, että jos menen nukkumaan, menetän arvokkaita hetkiä! Ruohikossa kävi kova kahina kun pysähtyi kuuntelemaan. Itku tuli viimein. Kotiin samoilla vuoroilla kuin viimeksi. Kaarina tuli juttelemaan pysäkille. Hänen äitinsä on kotoisin Liedenpohjasta ja hänellä on mm. paljon serkkuja Virroilla. Kesällä voi tulla töihin ruokapalkalla, jos en muuta keksi. Halasimme vielä... Greenpeacen jäsenmaksulasku on tullut, samoin maksukuitti Frantsilan talkooleiristä, eräpäivä tänään; tekisi kyllä mieli mennä - on vaikea olla kun on niin ikävä opistolle, itkin jälleen; voisi tehdä hyvää päästä pois kotoa mahdollisimman pian ja saada muuta ajateltavaa... Voiko mikään enää tuntua miltään Perheniemen jälkeen? 

18.05.1993 Tapasin Jounin... Yritin kertoa ikävästäni, mutta ei hänkään sitä tainnut ymmärtää - ei ainakaan osoittanut. Äiti ei tunnu koskaan kovin kiinnostuneelta minun asioistani... Maksoin Frantsilan ilmoittautumismaksun... Tänään tuli Frantsilasta shiatsun peruskurssilasku, 550 mk - käsitin hinnan olevan 225 mk, siihen ei ole varaa. 

19.05.1993 Eilen illalla oli taas haikea olo: nukun kaksi pehmoeläintä kainalossa lohtuna. Olen alkanut epäillä Lapin reissuani: miksi tieten tahtoen haluaisin yksin johonkin korpeen kun olen yksinäinen täälläkin. Lähetän Frantsilaan kortin, etten voi osallistua shiatsukurssille... 

20.05.1993 Tänään olisi Hesarin ruokatorstaissa se meidän voikukka-ateriamme... Pahin ikävä taitaa olla ohi. Kerroin äidillekin tulleeni toisiin aatoksiin Lapin suhteen: miksi niin hirveästi tuhlata aikaa, vaivaa ja rahaa sormuskiven takia (granaatti), kun ei ole takeita että edes löytäisin sellaisen: vähemmällä pääsee kun ostaa. 

21.05.1993 Vielä Lapin matkasta: elättelin kai kuvitelmaa jostain romanttisesta seikkailusta, mutta kylmä todellisuus romahduttaa pilvilinnat - onneksi tulin järkiini, säästyvät nekin rahat tärkeämpään. 

22.05.1993 Kokeilin eilen saunassa kehäkukka-kamomilla- ja omenaviinietikkahuuhtelua [hiuksille]. 

23.05.1993 14.35 pikavuorolla Tampereelle, 17.15 Länsilinjalla Hämeenkyröön (22,50 mk), josta kävelin 3,5 km. Kyröspohjalle Frantsilan yrttitilalle (vajaan tunnin). Minulle näytettiin heti neljän hengen huone, josta sain itse valita vuoteeni. Päärakennuksessa tarjottiin teetä ja leipää. Lähdin kartan kanssa ulkoilureitille kävelemään, mutta joko vika oli minussa tai kartassa, mutta harhailin ties kuinka kauan kunnes palasin samaa reittiä. 

24.05.1993 Päivälleen kuukausi sitten olimme linjaretkellä Frantsilassa (huokaus); ei mikään voita Perheniemen opistoa! Nousin jo kuudelta ja kävin saunassa suihkussa. Aamiainen 8.00, työnjako sinisessä salissa 8.30. Meitä on seitsemän ja minä ainoa mies: saan pitää koko huoneen itselläni! Minä ja eräs toinen menimme yhden harjoittelijan johdolla Kehäkukan näyteyrttimaata kitkemään ja istuttamaan. Välillä pari teetaukoa. Lopetettiin noin 16.30. 12-13 lounas, 17.00 illallinen. Juotavaa + korppua & näkkäriä oli tarjolla illallakin. Kello 18 kokoonnuttiin yläsaliin erään Antin johdolla. Huomioni kiinnitti iso vuorikide ikään kuin alttarilla; myös sinisessä salissa on kiviä ja kirjakaapissa paljon mm. kivikirjoja - etupäässä englanniksi. Jokaisen piti kirjoittaa kaikkien nimi - oikea tai keksitty - ja kasvi jota henkilö muistuttaa, ja ne sanottiin kunkin kohdalla vuorotellen. Ei inspiroinut minua. Sitten seurasi piiritanssi ja mantran laulu sekä meditaatio. Jätin väliin nekin. Mantra oli "Baba nam Kevalam", sanskritiksi "vain rakkaimman nimi" eli vapaasti käännettynä "kaikki on rakkautta". 

25.05.1993 Aamuohjelmassa olisi ollut jooga-asanoita Antin johdolla, mutta minulla jooga kuuluu iltaan ja tai ji aamuun. Talon kissa tuli tekemään tuttavuutta kanssani: kiipesi syliin eikä meinannut enää lähteä pois - söpöä! Tänään pääsin yrttipellolle siirtämään oreganoa paikasta toiseen. Paljon mukavampaa kuin eilinen, koko ajan tiesi mitä tehdä. Toisin kuin eilen, sää oli viileä ja välillä satoikin - sekä vettä että rakeita. Tulipahan käyttöä mukaan ottamilleni puserolle, farkkutakille ja kumisaappaille. Välillä kyllä manasin mielessäni miten saatoin vapaaehtoisesti hakeutua tällaiseen. Iltaohjelmassa olisi ollut polariaterapian esittelyä, en osallistunut. Eräät talkoolaiset kuuluivat toisessa huoneessa puhuvan Perheniemen opistosta, katselivat Kaarinan jättämiä esitteitä, joissa komeilee kuvani. Yhdelle kerroinkin eilen olleeni siellä. 

26.05.1993 Yrttipellolle lounaan yli, sitten pääsin vaihteeksi keräämään voikukan lehtiä ja juuria uutteita varten siitä läheltä... Illallisen jälkeen kuljin läpi yrttipolun, joka alkaa yrittipellolta. Siellä oli komeasti soliseva puro, jonka keskelle oli hyvä istua sammalaiselle kivelle ja rentoutua. Mirri - kuten talon kissa on yksinkertaisesti nimeltään - tuli taas syliini vähäksi aikaa silitettäväksi, ennen kuin käpertyi sohvalle nukkumaan niin somasti, että oli pakko ottaa kuva. 

27.05.1993 Voikukan keruu jatkui, sitä tarvitaan kilokaupalla... Mirri tuli taas illalla syliin: muiden sylissä en ole sitä nähnyt. Ainakin yhden ystävän olen saanut täältä. Kyllä alkoi jo tuntua oikein kotoisalta oikeastaan. 

28.05.1993 Keräsin koivunlehtiä puutarhuriharjoittelija Mikan kanssa (kaadettiin pari koivua). Lähdin vaivihkaa lounaan jälkeen, virallinen päättymisaika olisi ollut 15.00... 

29.05.1993 Minulle valkeni siellä lukiessani Helena Luukkosen "parantavaa sateenkaarta", että minulla on liian vähän punaista energiaa ja liikaa sinistä: ilmenee mm. huonona suhteena omaan kehoon, pilvilinnoissa eläminen, taloudellinen riippuvuus muista, rakkauden puute yms. Se selittää miksi niin tunnen vetoa granaattiin. 

30.05.1993 Eilen illalla pelasin kaksi tuntia Mikan kanssa urheilukentällä sulkapalloa - Mika on ostanut varusteet: se oli hauskaa... Pelasimme taas pari tuntia, Mika & minä; tällä kertaa vanhalla kaukalolla. 

31.05.1993 Tänään matkustin Valamoon talkoolaiseksi... Majoituin munkkien vanhaan asuintaloon.

01.06.1993 Paikallisten murre tuntui eilen vähän hassulta. Eräs Tapio tuli tekemään tuttavuutta. Kuulin heti ekana iltana kahta sääntöä rikottavan - hiljaisuutta klo 21 jälkeen ja alkoholin käytön kieltoa! Läheinen hautausmaa teki vaikutuksen; kävelin sinne tänäänkin... Minulle tiskausta 15-22 - vapaa aamupäivä siis... Tutustuin kirkkoon: voimakas tunnelma! 

02.06.1993 Perunateatteriin Tapion ja Ari-nimisen sivarin kanssa. 

03.06.1993 Eilen kävin kirkossa ehtoopalveluksessa klo 17-17.40. Samaten iltarukouksessa vanhassa kirkossa ison turistilauman kanssa... Tänään taas iltatiskivuoro erään vanhemman miehen kanssa, joka päästi minut menemään jo vähän yli klo 20... Tässä vaiheessa tuntuu että Frantsilassa oli viihtyisämpää (ainakin erilaista) ja kauhistuttaa vielä toinen viikko. 

04.06.1993 ... Pääsin perunateatteriin, missä oli hyvät jutut: minun lisäkseni Tapio ja pari "mummoa", joilla on tuttuja ja sukulaisia Virroilla. 

05.06.1993 Kävelin eilenkin hautausmaalle, vaikka satoi, ja kävin ehtoopalvelussa sekä iltarukouksessa. Taidan harkita vakavasti liittymistä ortodoksiseen kirkkoon; siinä on sellaista mystiikkaa ja eksotiikkaa, jota minä uskonnolta kaipaan, ja se antaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta on kuitenkin vähemmistö. Sain veli Tiihoselta tehtäväksi viedä pois koivut ulkoa ja kirkosta. Sitten kannoimme papinkaapuja kirkkoon ja pesin ulkokalusteita. Kävin hautausmaalla, ns. matkamiehen ristillä 2,5 km metsäpolkua, ja Vigilia-palveluksessa 18-20: seisoin koko ajan. 

06.06.1993 Vapaapäivä; menin liturgiaan 9-11, jossa mm. toimitettiin ehtoollinen ja kolehti kirjallisuuden toimittamiseksi Viroon. Melkein koko eilisen pyöri päässä yhä uudestaan lause "Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon, armahda meitä." Kävin hautausmaalla parikin kertaa ja sateesta huolimatta myös matkamiehen ristillä, klo 17-18.30 ehtoopalvelus, kolmikaanoni, akatistos. En vielä rohjennut lopussa mennä eteen muiden muassa siunattavaksi. 

07.06.1993 Iltatiski erään Teron kanssa: lähdin ennen klo 21 - turhauttavaa seisoskella jouten. Aamupäivällä kävin taas hautausmaalla ja 11-11.30 rukouspalveluksessa vanhassa kirkossa. 

08.06.1993 Ensin veli Tihon (eli "Tiihonen") meinasi minut siivoamaan ja lämmittämään saunaa, mutta olin niin epävarma jälkimmäisen onnistumisesta, että pääsinkin haravoimaan pihamaalta ruohonleikkuujätteitä... Yllättävän iso urakka, jäi vielä keskenkin. Mies, jonka kanssa tiskasin viime torstaina ja joka on aina tiskaamassa, tuli kyselemään vähän liiankin syvällisiä Tai ji-harrastuksestani ja sanoi kunnioittavansa sitä; itse on pari vuotta harrastanut joogaa. 

09.06.1993 Aamutiski Tapion ja erään ruotsalaisen tytön kanssa, kova ruuhka. Kävelin taas hautausmaalle ja matkamiehen ristille, sekä kävin ehtoopalvelussa ja iltarukouksessa. 

10.06.1993 Kuorin sipuleita, porkkanoita ja perunoita ruotsittaren, Tapion ja parin nuoren tytön kanssa: kauhean epäkunnioittavia puheita munkkien homoudesta yms... Ostin viimein matkamuistoja Tuohuksesta: kaularistin, 4 korttia, 3 tikkunekkua, 2 pkt Valamon teetä, 2 tuohusta ja kirjasen "Ortodoksisuuden mitä, miksi, miten - kirkkotiedon käsikirja"... Ehtoopalveluksessa rohkenin vihdoin tehdä ristinmerkin Jumalan Äidin ikonin edessä ja sytyttää tuohuksen. Iltarukouksessa menin papin siunattavaksi...

11.06.1993 Kävin aamurukouksessa klo 6: sytytyin tuohuksen ja tein ristinmerkin lähtiessäni. 

12.06.1993 Vähän kurja palata taas kotiin, kun kukaan ei edes tunnu olevan kiinnostunut asioistani - selitä siinä sitten, että olet kokenut hengellisesti suuria. Enää en epäile Jeesuksen jumalallisuutta kuten ennen: "Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä." ... Pari viikkoa sitten kysyin Tarot-korteilta mitä aika Valamossa merkitsee elämässäni, ja nyt mitä liittyminen ortodoksiseen kirkkoon antaisi minulle: nostin kummallakin kerralla "Erakon", joka on persoonallisuus- ja sielukorttini, ja merkitsee mm. oman sisäisen valon löytämistä! Kasvukorttini tänä vuonna on "Ylipappi": itseni etsiminen johtaa jonkinlaisen hengellisen kokemuksen piiriin!

19.06.1993 Näin unen, jossa olin juuri saapunut talkoolaiseksi Perheniemen opistolle, ja kaikki oli jotenkin vierasta; Tiina & Kari olivat mukana, muttemme puhuneet. Se sai herättyäni tuumimaan, onko järkevää palata sinne näin pian ja repiä auki tuoreet haavat. Tarotin mukaan pikaisen paluun merkitys minulle on kaipuu kanssakäymiseen samanmielisten ihmisten kanssa, ja totta onkin, että haluaisin jutella Tiinan kanssa: Jounin kanssa on osoittautunut turhauttavaksi yrittää puhua syvällisesti henkisistä asioista. 

21.06.1993 Harkitsin viime tippaan lähteäkö vai ei Perheniemeen talkoolaiseksi: en laittanut kelloa herättämään, mutta heräsin 4.00 täysin pirteänä, enkä ollut edes pakannut illalla, mutta lähdin kuin lähdinkin, eikä tullut edes kiire... Odottaessani Kausalassa lainasin kirjastosta Elisabeth Haichin "Vihkimyksen", jota Ulla kehui: yli 400 sivua - ihme jos saan sen luettua! Perillä vähän pelästyin kun talo näytti niin autiolta, mutta kyllä väki sitten löytyi grillikatokselta kahveilta... Ihanaa jutella Tiinan kanssa; näytän kuulemma ihan valamolaiselta! ... Minun lisäkseni päärakennuksessa asuu vain puutarhuri Päivi; ent. oppilas, oli töissä viime kesänkin ja oli viljelyviikollamme. Autoin häntä tänään haraamalla rivivälejä pellolla. 

22.06.1993 Nyt ymmärrän paremmin lauantaisen uneni: paikka on sama, mutta mikään ei ole samanlaista kun tärkein puuttuu, eli kaikki ne ihanat ihmiset. Ts. turha haikailla mennyttä, jota ei kuitenkaan saa takaisin. Ehkä se on läksy, joka minun piti konkreettisesti oppia. Aamupäivän satoi, joten pidin vapaata. Sitten haravoin pihaa, muuta en tehnytkään. 

23.06.1993 Tänään tunsin tehneeni työtä: leikkasin kuolleet oksat pensasaidasta ja niitin aluskasvillisuutta toisten pensaiden juurelta. 

24.06.1993 Marketta toivotti hyvät jatkot ja tervetulleeksi uudelleen tullessaan töihin kun odotin 7.55 bussia Helsinkiin: ei tunnu yhtään haikealta - opin sen läksyn mikä pitikin. 

25.06.1993 Kyllä, minut on hyväksytty Tervolan käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen. Opiskelupaikka varmistettava 2.7. mennessä, ja työvuosi alkaisi 16.8. klo 10. Itse opiskelu ja ruoka on maksutonta, mutta raaka-aineet yms. maksavat, ja opintotukihan on naurettava. Lisäksi on välimatka ja kaikki inhoamani "yleissivistävät aineet", kuten matikka ja liikunta. Epäilykseni ovat suuret, vaikka Tarot näyttikin vihreää valoa. 

30.06.1993 Lähetin Tervolaan kielteisen päätökseni tosi vaikean sisäisen kamppailun jälkeen (joka ei ehkä vieläkään ole täysin ohi); toisaalta tuntuu siltä, että mikä tahansa voittaa kotiolot, mutta haluanko todella opiskella moisen ammatin - kiviseppä, kun lopultakin haluan vain oman kaupan & kahvilan. 

02.07.1993 Soitin Frantsilaan ja ilmoittauduin elokuun talkooleirille, jota on siirretty viikolla kurssikalenterissa ilmoitetusta ajankohdasta. 

03.07.1993 Ikävystyminen vain jatkuu, miten tätä jaksaa kuukaudesta toiseen. 

06.07.1993 Joensuun käsi- ja taideteollisuuskoulusta soitettiin ja tarjottiin peruutuspaikkaa! En suoralta kädeltä osannut sanoa, joten lähettävät hyväksymisilmoituksen ja saan miettimisaikaa. Lukuvuosi alkaisi 9.8. Palaaminen näin pian opiskelun kahleisiin ei toisaalta houkuttele: ei aikaa eikä rahaa ostaa mitä haluaa tai käydä missä haluaa. Olen jo vähän suunnitellut menoja lähitulevaisuudessa, myös itseni kehittämistä: tänään aiemmin yritin soittaa Tampereelle Rosen-terapeutille, mutta tuuttasi varattua. Rosen-menetelmässä kevyin kosketuksin ja painalluksin lihasjännityksiä laukaisemalla nostetaan tietoisuuteen tukahdutettuja tunteita. 

07.07.1993 Pyöräilin taas Virroille. Nyt menin salille: lähes vuoden tauko totisesti tuntuu, mutta kyllä se siitä... [Kirjastossa] Sain viimein myös kopion Hesarin ruokatorstaista 20.5., jossa oli meidän voikukka-ateriamme. 

09.07.1993 Postitin kielteisen vastauksen Joensuuhun, nyt ei tarvinnut miettiä. 

10.07.1993 Ruoveden noitatori... menin Jounin kyydissä kelo 10... Klo 14 yläasteen vanhassa salissa Tapani Kuninkaan luento "Ufot ja nykypäivän noituus"; ehkä hivenen rönsyilevä, mutta loppua kohti parempi... Kesti runsaat kaksi tuntia. Sen jälkeen ostin R-kiskalta Ultra-lehden, ensimmäiseni; olen jo jonkin aikaa ajatellut tilata sen... Tunnen taas hieman pettyneeni Jouniin, kun hänen kanssaan ei pysty keskustelemaan syvällisesti hengen asioista, toisin kuin Tiinan ja Ullan. 

12.07.1993 Soitin Ultran toimitukseen, josta vastasi todella ystävällinen nainen: ilmoittauduin Ultra-päiville, jotka järjestetään 18. kerran Kuortaneen urheiluopistolla 22.-25.7. Varasin telttapaikan ja aion mennä pyörällä säästäväisyyssyistä. Samalla tilasin lehden jatkuvana tilauksena. 

14.07.1993 Pyöräilin Virroille. Kuntostudiolla eräs tuntematon nainen kysyi olenko ollut joskus Valamon luostarissa, sillä hän oli ostanut sieltä samanlaisen kaularistin, sinisen vain. 

22.07.1993 Lähtö pyörällä Ultra-päiville Kuortaneen urheiluopistolle, Alavudelta vielä 25 km, aikaa kului yhteensä kolme tuntia... Kello 13.30 palloiluhallissa Tapani Kuninkaan avaussanat ja oheistapahtumien esittely. 14.00-16.00 Heli Sarre: muinaiset astronautit. 19.00 Marjut Eckstein: homeopaattinen ensiapu. Ennen ensimmäistä luentoa eräs mies tuijotti minua ulkona ja sisällä istui viereeni kysyen mistä olen kotoisin. Sama peli jatkui illalla. Kävin illalla luennon jälkeen taidenäyttelyssä ja Jani Mikael Marosin kivinäyttelyssä, missä esitettiin video tantrasta ja Tao-seksistä. 

23.07.1993 Eilinen äijä jätti minut vihdoin rauhaan. 10.00 Bey Heng: Urantia-kirja suomeksi. Vaikuttaa muuten mielenkiintoiselta opukselta, mutta sen suhde jälleensyntymään jättää minut kylmäksi; ihminen muka syntyisi vain poikkeustapauksessa uudelleen tänne ja normaalisti toisille tasoille. 14.00 Heikki Heimola: raja-alueet romaanikirjallisuudessa. 19.00 "Are we alone?" video, esitetään kahdessa erässä, sillä aikaa Heikki kertoo parantumisestaan vaikeasta sairaudesta. Ostin kauan himoitsemani Anne Hietasen kivi- ja väriterapiaoppaan, "Valonvoimaa". Ruokalassa klo 21.30 oli vielä Heli Sarren kirjan "Kaloista vesimieheen" esittely. Eräs tyyppi kysyi "onkos poika ortodoksi?"

24.07.1993 10.00 Ahti J. Karivieri: Ihmisen luominen (muinaisten astronauttien kannalta ja sumerien myyttien valossa). 12.00 julkistettiin ufokirja "Yhteys avaruudesta". 14.30 odotetuin luento, Rauni-Leena Luukanen-Kilde: Ihmisen rajat (avaruuskontaktien yhteydessä tietysti). Väkeä on tullut lisää ja oli kuulemma enemmän kuin koskaan ennen. 19.00 paneelikeskustelu ufoista, mukana Siriukseen yhteydessä oleva selvänäkijä-parantaja, kaimat Kuningas & Koivula, Ahti J. Karivieri, Rauni-Leena, eräs miespuolinen kontaktihenkilö, sekä hieman myöhässä saapunut Juhan af Gran, jolta ensi vuonna tulee 5-6 tuntinen sarja parapsykologiasta. 

Ultra-päivien ufopaneeli

25.07.1993 Tänään sunnuntaina 10.00 Esko Mustonen: tuntematon enkeli. Aloitettiin lyhyellä meditaatiolla ja energian lähettämisellä Maaäidille... Lähdin noin klo 13 kotimatkalle pienessä tihkusateessa... Kokeilin chakrojen tasapainottamista kivillä, ja aloitin väriterapian punaisella valolla ja värihengityksellä tarkoituksena saattaa sini/puna-energiani tasapainoon. Ylisiniseni on torjuvaa energiaa: "älä tule lähelle" - tunteiden voimakas hallinta, heikko fyysinen keho, mieluummin kuuntelee muita kuin paljastaa ajatuksiaan, ääni usein varovainen, passiivinen; odottaa muiden työntävän liikkeelle. Liika sininen voi painaa sydänkeskusta, jolloin se vaikeuttaa ihmissuhteita. Todella tuttua! 

26.07.1993 Aloin käyttää granaattivettä, eli granaatit vesilasin ympärille joksikin aikaa, jolloin niiden värähtelyt siirtyvät veteen. Niissä voi olla hionta-aineiden jäänteitä, joten itse veteen ei suositella laitettavaksi. Myöskin käytän solaroitua vettä, eli esim. punaisella kankaalla peitetty vesilasi lähelle lamppua joksikin aikaa tai vielä mieluummin aurinkoon. 

28.07.1993 Kohtasin Jounin... Kerroin varsin laveasti Ultra-päivien annista ja väriterapiastani; huomautin myös, että yleensä kun yritän puhua tällaisista asioista Jounille, minusta tuntuu kuin hän yrittäisi vältellä aihetta, ja siinä hän myönsikin ehkä olevan perää.

30.07.1993 Helsinkiin. Päivä oli kuuma. Ostin Body Shopista kosteusvoidetta, puhdistusvoidetta, minttu-persiljakasvonaamion ja vaaleaa yrttihiusväriä (jota käytin jo illalla). Mostly Men-miestensarja on täysin uudistunut: siinä on nyt mm. kolme entistä voimakkaampaa tuoksua kauniissa suihkepulloissa. Lounastin Green Wayssä, jossa en olekaan käynyt sen jälkeen kun se muutti Erottajalta Kaisaniemenkadulle... Kiersin katselemassa Länsi-Koru ky:ssä, WWF-infopisteessä ja Mirjam Ahon rajatiedon kirjakaupassa, sekä ortodoksisessa Lampukassa. Kello 14 aika Rosen-terapeutti Maria Flinckille Aleksin lääkäriasemalla. Kesti tunnin. Maria kertoi yhdeksän vuotta sitten aloittaessaan olleensa ainoa Rosen-terapeutti Suomessa. Kehui miten hyvä on tulla hoitoon nuorena, kun monet tulevasta vasta viisikymppisinä. Varasin uuden ajan. Alhosella & Lastusella on sitten nuoria ja komeita kuskeja... 

31.07.1993 Eilisestä Rosen-terapiasta... Maria Flinck vaikutti todella mukavalta. Kysyi ensin miksi tulin (kehittääkseni itseäni, ihmissuhdeongelmat), mistä sain tietää paikasta, tunnenko Rosen-terapiaa, onko lääkitystä tai muita hoitoja. Riisuuduin alushoususilleni hoitopöydälle, aloitettiin selkäpuolelta. Maria sanoi pian jotain irtoavan ja hengitykseni helpottuvan. Vatsa oli arka, sinne varastoituvat pelot. Rinnan kohdalla hän kysyi: "Mitä isästäsi?" Kerroin minkä taisin. Jalat rentoutuivat niin, että kuulemma pitenin pari senttiä! Olo oli todella hyvä, ei mitään tietoisia tunnereaktioita. Saavutettu rentous kuulemma on pysyvää ja kehon jännityksen myötä poistuu mielenkin jännitys. 2-3 pv jälkeenpäin voi tulla tunteita ja muistoja pintaan, joista voi olla hyvä puhua jollekin. Unien avulla voi myös poistua patoumia alitajunnasta. 

01.08.1993 Kirjoitin kirjeen Tiinalle, kertoen missä olen käynyt, missä aion käydä yms. Liitin mukaan sopivan lainauksen Eddan jumalrunojen Korkean runosta: "Mutkainen matka on vihamiehen taloon, tien varrella vaikka se olkoon, ystävän luokse on oikoteitä, vaikka olisi etäälle mennyt." 

03.08.1993 Teosofia/Kristosofia on suuntaus, joka tuntuu minulle hyvin läheiseltä. Vaikka Valamon jälkeen aloin harkita liittymistä ortodoksiseen kirkkoon, tuskin se olisi viisasta: en voi allekirjoittaa moniakaan kirkon dogmeja, eikä kirkollisverokaan houkuttele... Muuten: seuraavana yönä Rosen-terapian jälkeen näin todellakin unta isästä: oli jouluaatto, mutten ollut leiponut mitään. Kirjahyllyn kulmaa olin kiinnittänyt lapun, jossa oli ajatukseni isästä, ja kauhukseni hän huomasi ja luki sen, muttei reagoinut. 

05.08.1993 Kävin katsomassa löytyykö mustikoita - ei, mutta sen sijaan yllin kyllin kangasrouskuja, joka olikin toinen vaihtoehto. Lounaaksi tein sitten sienipiiraan itselleni - äitihän ei sieniä syö. 

08.08.1993 Läksin klo 8.30 pyörällä Vilppulaan, Kotalasta vielä 42 km ja tie oli yhtä mäkeä. Ilma oli tuulinen, muuten suotuisa. Neljä tuntia meni, pisin päivämatkani - ei enää koskaan! Silti se oli joka hikipisaran arvoinen. Vilppulassa en ensin meinannut löytää tietä Väinölä-yhteisöön. Taidenäyttely oli upea, yli 200 työtä. Näytelmä "ihmiskunnan auttajat" oli fantastinen! Se kertoi nuoren Pekka Ervastin totuuden etsinnästä, välillä nähtiin katkelmia Buddhan ja Jeesuksen elämästä (varsin toisenlaisen Jeesuksen kuin totuttu: hän oli essealaisten Kuolleen meren luostariyhteisössä)! Ostin kaksi Pekka Ervastin kirjaa, "Valoa kohti" + "Vuorisaarna". Törmäsin mänttäläiseen tyttöön, joka oli Valamon kansanopistossa ikonimaalauskurssilla minun ollessani talkoolaisena: pieni maa - samoista asioista kiinnostuneet ihmiset pakostakin kohtaavat vähän väliä. 

10.08.1993 Tapasin Jounin... Ei ollut löytänyt kiinnostavia artikkeleita lainaamistani lehdistä, paitsi joku ufohavainto, mikä taas ei minua kiinnostanut. Kysyinkin, mistä hän sitten on kiinnostunut. Vastauksena jälleensyntymä, selvänäköisyys, PK. Kysyin myös millainen on hänen jumalakuvansa, mutta ei osannut sanoa. 

21.08.1993 Särkänniemen delfinaarion Näsi-delfiini synnytti keskiviikkona poikasen, raskaus - joka salattiin julkisuudelta - oli ongelmaton ja synnytys kesti vain 45 min. Aiemmat poikasethan menehtyivät. 

22.08.1993 Frantsilan yrttitilalle talkooleirille... Sama huonekin, "takiainen" Vihtorissa eli asuntolarakennuksessa, mutta nyt kaksi parasta vuodetta oli varattu, joten valitsin kerrossängyn alapetin. Myöhemmin yläpetiinkin tuli nukkuja, joka osallistuu parin päivän "kommunikaatio ja ohjaaminen 2"-kurssille; tuttu naama viime syksyltä Perheniemessä jollain lyhytkurssilla. 

23.08.1993 En saanut unta yöllä. Nousin kuten viimeksikin jo 6.00, jotta ehdin käydä suihkussa ennen muita. Tein aamulenkin yrttipolulle: pikku puro sen varrella virtaa vuolaana kuin koski. Aamiaisen jälkeen työnjako sinisessä salissa. Meitä on nyt huomattavasti enemmän kuin toukokuussa. Minä lähdin yrttipellolle: ennen lounasta harattiin timjamipenkit ja sitten korjattiin kurkkuyrttiä, mikä yleensä tapahtuu koneellisesti, mutta nyt on liian märkää - täällä on satanut viikkoja. 

24.08.1993 Kerättiin pellolta heinäratamoa, voikukkaan, nokkosta, ampiaisyrttiä. Lopetettiin klo 16 sateen takia (joka oli kuitenkin vain kuuro). Ostin Taikapalsamista Bachin kukkatippoja: Scleranthus/epäröinti, valinnan vaikeus; Clematis/uneksiminen, välinpitämättömyys; Wild Rose/saamattomuus, apatia; Larch/itseluottamuksen puute, epäonnistumisen pelko, alemmuuden tunne. Alan käyttää niitä päivittäin... 

25.08.1993 Ensin kerättiin loput ampiaisyrtit, lopun päivää rohtoraunioyrtin juurta. 

26.08.1993 Tarjouduin vapaaehtoiseksi Frantsilan jalostuslaitokseen Tippavaaraan (mikä paljastui teollisuusalueen nimeksi - varsin osuva). Minä ja kolme muuta jouduimme siivoamaan, koska aamupäivällä tuli Tv2:n kuvausryhmä... Kaipasin reippaaseen ulkotyöhön, joka tuntuu kropassa, joten iltapäiväksi sain pyynnöstäni lähteä sitruunamelissaa korjaamaan. Illalla oli retki vanhalle uhrilähteelle, jonka veden energiakenttä on kuulemma kolme metriä, kun se normaalisti on ehkä noin 30 cm, sekä 500 vuotta vanhalle Timin männylle... Silitin tunnin Mirriä sylissäni!

27.08.1993 Kitkimme helokkia ja keräsimme kamomillan kukkia. Yleensä ei kuulemma ole ollut miehiä leirillä, ja nyt peräti viisi. Lähdin lounaan jälkeen, puutarhuri Marianne heitti autolla matkahuoltoon ja toivotti tervetulleeksi ensi kesänäkin; sanoin varmaan tulevanikin! 

30.08.1993 Soitin ja varasin ajan Rosen-terapiaan Tampereelle lääkäriasema Diastoleen, jossa sivariaikana kävin naprapaatilla. Peruin aikani Helsinkiin 10.9. 

31.08.1993 Eilen illalla ilmeisesti onnistuin helpottamaan Mikan päänsärkyä energiansiirrolla!

05.09.1993 Eilen illalla välitin taas energiaa Mikalle ihan vain harjoituksen vuoksi... 

06.09.1993 Lähetin kupongin Ultrasta Ruusuristin veljeskunta A.M.O.R.C:ille saadakseni lisätietoa, ja talkoolaishakemuksen Valamoon ajalle 13.-20.12., jotta kerrankin voisin virittyä oikeaan joulutunnelmaan. 

07.09.1993 Tampereelle... Rosen-terapia klo 10.30, Anneli Koskela. Jännitin kuulemma lantiota ja sille seudulle pakkautuvat tunteet kuten ettei ole hyväksytty sellaisena kuin on. Lantion ja selkärangan asennosta Annelille tuli mieleen n. 10 v. poika, mutta en muistanut niiltä ajoilta kuin Mikan syntymän - ei mitään negatiivista. Lapaluiden välissä oli jännitystä kuin käsilläni torjuisin jotain: mieleeni tuli yläasteen helvetti! Kävin Tampereen taidemuseossa "muinainen Egypti"-näyttelyssä: vaikuttavaa.

08.09.1993 A.M.O.R.C:ilta tuli kirje, oikein vaikuttava, "suursihteerin ja kirjurin hyväksymä ja sinetillä vahvistama julkaisu". A.M.O.R.C. (Antiquus Mysticus Ordo Rosae Crucis) on tällä nimellä rekisteröity kaikkialla maailmassa, toimii 86 maassa, tuli Skandinaviaan 20-luvulla, suomenkielinen toiminta alkoi 80-luvun alussa. Dokumentoitua historiaa järjestöstä löytyy jo v. 1115 ja runsaammin 1600-luvulta lähtien. Se opettaa miten hallita elämäänsä kosmisten lakien puitteissa opintokirjeiden muodossa, jotka annetaan lahjaksi jäsenyyden ajaksi. Valitettavasti vain liittyymismaksu 75 mk + jäsenmaksu 160 mk neljännesvuodelta! Meissä kaikissa on jumalallinen kipinä ja minä haluan sytyttää siitä soihdun valaisemaan tietäni. Tai Pelle Miljoonan sanoin: "tahdon nähdä tulen jonka savua jo haistelen". Joku on myös osuvasti sanonut että itse kunkin täytyy ensin kantaa ristinsä, ennen kuin ruusu puhkeaa kukkaan. 

10.09.1993 Israel ja PLO tunnustavat toisensa! PLO luopuu terrorismista, tunnustaa Israelin olemassaolon oikeudet ja poistaa peruskirjansa artiklat Israelin tuhoamisesta. 

Pyöräilin Kuntostudiolle. Ruumis on sielun asumus (kunnes tulee muuton aika) ja kukapa haluaisi asua murjussa. Koko menomatkan toistelin mielessäni affirmaatiota: "rakastan itseäni ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen", jota toistan myös yksin aamuisin peilin edessä ääneen, sekä "minua rakastetaan sellaisena kuin olen", "annan anteeksi vanhemmilleni ja vapautan itseni", "annan anteeksi itselleni ja löydän sisäisen voimani", "opin menneisyydestäni ja päästän siitä ilolla irti", "nautin elämästäni hetki hetkeltä enemmän". Kaikki muu on tukihoitoa, tärkeintä on muuttaa omat ajatuksensa. Kun hallitsee ajatuksensa, hallitsee elämänsä. Auttaakseni muita - mitä todella haluaisin - täytyy ensin auttaa itseään. 

12.09.1993 Olen vähän alkanut pohtia seksuaalisuutta - yleensä ottaen, ei vain homoutta; se on niin pieni osa ihmistä, mutta niin hallitseva, alhainen ja eläimellinen vietti. Haluaisin löytää ja ilmentää jumalallista itsessäni, eikä se onnistu seuraamalla ruumiin haluja - tämä ruumis en ole minä ITSE. "Kuoleta lihasi", helppo sanoa. Haluaisinpa vetäytyä erämaahan yksinäisyyteen 40 päiväksi ruokoilemaan ja meditoimaan kuten eräät. 

15.09.1993 Valamon luostarista tuli kirje: pääsen talkoolaiseksi 13.-20.12.! Maanantain elokuvassa [Indiana Jones ja viimeinen ristiretki] eräs roolihahmo totesi että Graalin maljassa on kyse Jumaluuden etsimisestä itsestämme. Niinpä. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja Paavalikin kirjoittaa "sisäisestä Kristuksesta". Jeesus oli ihminen, joka monien ruumiillistumien myötä oli kehittynyt täydelliseksi verrattuna ihmiskuntaan; Jumalan pojaksi, Kristukseksi. Seuraamalla Vuorisaarnan käskyjä, jotka hän antoi vanhan liiton 10 käskyn tilalle, jokainen voi kehittyä ainakin hiukan tässä elämässä: 1. Älä suutu. 2. Älä ajatuksissakaan ole epäpuhdas. 3. Älä vanno. 4. Älä vastusta pahaa pahalla. 5. Älä sodi vaan rakasta kaikkia ihmisiä. Juuri näin minäkin haluan yrittää elää! 

16.09.1993 Äidin ammattiosasto arpoo joka viikko Koskenkorva-pullon, äiti osti yhden 5 markan arvan/50 ja voitti! Nyt saa kukkatipoista säilyvämpiä. [Otin tämän muiston mukaan johtuen jälkimmäisen lauseen tahattomasta huumorista: kun oli kyse viinasta, tuo oli se mitä minä ajattelin!]

Ervast kirjoittaa, että juutalaisten Jumalan nimi, jota ei saanut ääneen lausua, "Jahweh", merkitsee hepreankielessä sanasta sanaan "minä olen" tai "minä olen se, mikä olen", eikä sitä voi kukaan sanoa toiselle tai toisesta, vaan ainoastaan jokainen itsestään. 

18.09.1993 Olen tehnyt listan mitä haluan elämältä: 1. Henkinen kehitys (löytää itseni ja Jumalan, voittaa jähmettyneet ajatusmallini) 2. Uusia ystäviä, samanhenkisiä ja luotettavia, joiden kanssa voisi keskustella syvällisesti, harrastaa ja matkustaa 3. Muuttaa pois kotoa (palaaminen tänne esim. Perheniemestä on kuin palaisi taaksepäin ajassa) 4. Työpaikka; mahdollisuus olla avuksi muille (luontaistuotekauppa, kasvisravintola...) 5. Matkustaa, avartaa mieltään ja kokea uutta 6. Oma yritys (ekokahvila + kauppa/esoteerinen kirjakauppa & luontaishoitola.)

19.09.1993 "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukin teille annetaan!" (Jeesuksen sanat) Viitaten sivun yläreunan lauseeseen [eli edelliseen], Jeesus sanoi myös: "Etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan; anokaa, niin teille annetaan!" Sekä: "Etsikää Pyhää Henkeä, rukoilkaa Pyhää Henkeä; kuinka ei Jumala sitä teille antaisi!" Ervastin kirja herätti kysymyksen, olenko liian kiinni mammonassa ja materiassa, liian itsekäs? Vaikka kyllähän haaveilemallani sormuksellakin on minulle hyvin henkinen merkitys, koriste- ja statusarvon lisäksi. [Anne] Hietanen kirjoittaa että savukvartsi mm. opettaa kuuntelemaan omaa kehoa ja sen tarpeita, auttaa tarttumaan asioihin ja päästämään myös irti. Hajottaa ja purkaa negatiivisuutta. Kulta taas kohottaa energioita. Olen pitkään ihaillut Villi pohjola-sarjan Joelin ja Mauricen sormuksia, ja yleensäkin miesten sormuksia kun niitä näen. Suosikkibiisini on tällä hetkellä Freddie Mercuryn uusmixattu hitti "Living on my own": "Sometimes I feel like I wanna break down and cry. Nowhere to go, nothing to do with my time. Sometimes I get so lonely... living on my own." Puhuttelevaa. 

20.09.1993 Lainasin kirjastosta: Eunice S. Layton & Felix Layton: "Teosofia - avain ymmärtämiseen", "Teosofia ja muuttuva maailma", Erik Gullman: "Teosofia ja Suomen uusromantiikka", Pekka Ervast: "Mitä on magia". Kirjasto yllätti minut, en vain ole osannut katsoa oikeasta luokasta. 

21.09.1993 Tapasin Jounin... Olen jo vähän aikaa halunnut yrittää taas keskustella hänen kanssaan syvällisemmin, minulla on tarve kertoa siitä henkisestä prosessista jota käyn parhaillaan läpi, suunnattomasta kaipuustani takaisin Jumalan yhteyteen, josta olen lähtöisin. Vaikka eihän omaa sisäistä juttuaan pysty täysin muille selittämään, ja miksi pitäisikään? Ehkä se on vähän sama kuin ns. "herätyksen" kokenut haluaa jakaa kokemuksensa. 

22.09.1993 Satoi (kuurottaisesti tosin), joten lykkäsin Virroille lähtöä. Klo 13 jo lähdinkin, mutta viivytellen, kunnes käännyin takaisin kiireesti. Vaikka muuta tahtoisin uskotella, syynä oli lihan himo. Rikoin eilen päivällä Valamon aikaisen selibaatti-ennätykseni, nyt kahdeksan päivää. Pidättelin pitkään laukeamista (taoismin mukaan mies menettää elinvoimaansa siemenensä mukana), mutta lopulta oli pakko tai en olisi päässyt minua riivanneesta halusta. Kehitin uuden fantasiankin, jossa olin oma itseni. Yleensä toistelen samoja vanhoja, kuvitellen olevani joku muu - usein jopa nainen - ja yleensä se passiivinen osapuoli. Mitä "likaisempi" fantasia, sen kiihottavampaa. Taistelu on hävitty mutta ei sotaa. Paitsin fyysiseen ruumiiseen, ihmisen tulisi välttää samaistumista myös tunneruumiiseensa, joka pitää voimakkaista värähtelyistä kuten viha, kateus, katkeruus, epätoivo, rahanhimo, sekä mentaaliruumiiseensa, joka tahtoo ajatella itsekkäästi ja pitää itseään ylpeillen eristäytyneenä olentona, toisia suurempana. 

24.09.1993 Poikkeuksellisesti tapasin Jounin... Emme paljon puhelleet, mutta sovimme että ensi kerralla sitten puhutaan syvällisiä. Koska kalenteri ei enää riitä ajatuksilleni, aloitan Jounilta saamani paksun tyhjän kirjan, nimellä "Henkinen Odysseia eli ajatuksia matkan varrelta." Teen kansikuvat ja kaikki. 

27.09.1993 Ei tee mieli lukea fiktiota tällä hetkellä, vaan haluan ahmia kirjallisuutta henkisestä kehityksestä. 

28.09.1993 Tapasin Jounin... Nyt keskustelimme syvällisiä, ts. siitä tuli minun monologini, lyhyt oppimäärä aiheesta mikä on ihminen ja mitä on elämä; kerroin mm. ihmisen seitsenäisestä rakenteesta, ja esitin vertauksia, esim. ihmisen sielu on kuin kotka, joka pesii korkealla järven yläpuolella, laskeutuen välillä sieppaamaan kalan, jota se palaa syömään ja sulattamaan. Laskeutuminen vastaa inkarnoitumista, kalan sieppaaminen kokemusten saamista lihan maailmasta, joita täytyy sulattaa elämien välillä, joiden välinen aika riippuu "kalan" suuruudesta. 

30.09.1993 Elämäntapaintiaanit, jotka ovat palanneet Kuhmoisiin pystyttämään talvileiriä, saavat nyt lopulliset lähtöpassit maasta kun heidän valituksensa karkoituspäätöksestä on hylätty. Todella sääli. Dokumentti San Franciscon Gay-kuorosta Tv2:lla. Eilen uusittiin Ilpo Pohjolan dokumentti Tom of Finlandista, joka minulla on nauhalla. 

01.10.1993 Osho kirjoittaa, että kun ihminen löytää jumaluuden, seksi jää automaattisesti pois kun energia suuntautuu uusiin kanaviin, mutta päinvastoin se ei toimi ja voi olla jopa haitallista. Kun osallistumme aktiin tietoisesti käytämme sitä tienä meditaatioon - seksillä on vähäisempi valta meihin, kuin todistaisimme sitä ulkopuolelta. Osho kirjoittaa myös että rakkaus syntyy vasta kun seksi on mennyt, ennen sitä se on pelkkä houkutin. Rakkaus ei ole suhde kahden ihmisen välillä vaan sisäinen tila, joka hallitsee mieltämme. 

02.10.1993 Oshon mukaan meditaation esteenä on se, että ihmisen mieli verbalisoi kaiken: jokainen ruusu on erilainen kuin yksikään toinen, silti nimitämme sitä vanhalla ja kuluneella nimellä "ruusu". Sanoista ei voi vapautua mantran avulla, koska se perustuu sanoille. Täytyy tulla tietoiseksi mielen prosesseista, jolloin ei ole enää yhtä mielensä kanssa. Oshon mielestä jännitystilamme johtuvat ristiriidasta mitä olemme ja mitä haluaisimme olla, oli se sitten vaikka sisäistä vapautta ja jumaluutta. Mitä suurempi etäisyys, sitä suurempi jännite välillä joka erottaa meidät ihanteestamme. Jännite voi alkaa mistä hyvänsä kehostamme ja levitä muihin. Jännitys suuntautuu tulevaisuuteen ja syntyy mielikuvituksen toiminnan tuloksena. 

03.10.1993 Moskovassa on meneillään aseellinen yhteenotto vanhoillisten ja Jeltsinin kannattajien välillä: Jeltsin on julistanut kaupunkiin poikkeustilan. Kaikki sai alkunsa jo jokin aika sitten, kun Jeltsin hajotti parlamentin, mutta vanhoilliset linnoittautuivat parlamenttirakennukseen. 

Osho lainaa Jeesuksen sanoja: "Se, joka menettää itsensä, löytää itsensä", ja sanoo sen viittaavan kuudenteen kehoon. Pisaran on kadotettava itsensä muuttuakseen mereksi. [Päiväkirjassa seuraa kopioitu kaavio ihmisen seitsenäisestä rakenteesta; Osho käyttää omia nimityksiään, mutta tuttua asiaa teosofiasta.] 

04.10.1993 Osho, jota nyt jatkuvasti lainaan - niin viisaita ovat hänen ajatuksensa - kirjoittaa myös että tieto ja tietäminen ovat kaksi eri asiaa: vaikka lukisi kuinka monta kirjaa ei tiedä ennen kuin kokee. Karmahoroskooppini sanookin että minulla on valitettava taipumus olla enemmän teoreetikko kuin käytännön ihminen. 

Jeltsinin kaksi päävastustajaa pidätettiin, mutta näiden aseistettuja kannattajia on vielä vapaalla jalalla. 

05.10.1993 Tampereelle. Rosen-terapia 10.30. Vatsan herkkyydestä tuli taas mieleen isäsuhteeni, erityisesti kerta jolloin hän taas riiteli äidin kanssa ja minua alkoi oksettaa ja piti mennä vessaan heidän ohitseen. Ei kuitenkaan tullut mitään, joten se lieni reagointia tilanteeseen. Sanoin lopuksi, että tätä joutuu varmaan purkamaan vielä monta kertaa. Anneli neuvoi, että kirjoittaminenkin auttaa, ja sitähän minä olen tehnytkin "henkiseen odysseiaani."

06.10.1993 Eilisestä Rosen-hoidosta vielä sen verran, että lopussa Annelin mukaan jotain oli kovasti tulossa - ja saatoin tunteakin sen - mutta rintalihakseni alkoivat vastustaa ja tukahduttaa sitä. On niin helppo antaa anteeksi mielessään, mutta vaikeaa sydämessään. Kerroin, että nykyään tunnen lähinnä sääliä isää kohtaan, ja Anneli esitti kysymyksen, johon en osannut vastata - se ei ollut koskaan käynyt mielessäni - tunnenko sääliä isää kohtaan vai itseäni?! 

07.10.1993 En nähnyt Jounia - ja olin oikeastaan helpottunut! Olen paljon ajatellut ystävyyttämme viime aikoina. Joskus ajattelin että meillä on paljon yhteistä ja hänen kanssaan voi puhua melkein mistä vain. Ehkä niin olikin ennen, mutta Perheniemen jälkeen olen yhä enemmän joutunut pettymään ja turhautumaan. Hänen kiinnostuksensa rajatietoon on yhä samalla lapsenomaisen uteliaisuuden asteella, jonka minä olen jo jättänyt taakseni; emme ole enää samalla aallonpituudella. En voi moittia häntä, sillä jokaisella on oma polkunsa kuljettavanaan: yksi vasta saattaa raottaa ovea, kun toinen jo astuu sisään. 

08.10.1993 Illalla tein ennätykseni meditoinnissa - puoli tuntia, eikä se ollut yhtään hassumpaa, varsinkin yhdessä vaiheessa kun tuntui että alan pian poistua ruumiistani! 

Siemenessä on sisäsään kaikki se kauneus, joka on avautuneessa kukassa. Kun siemen kylvetään, se alkaa kasvaa itsestään oman luontonsa mukaisesti. Lopulta siihen kehittyy kukka. Tämä kuvaa myös ihmisen todellista olemusta ja elämää. (White Eagle)

09.10.1993 Jos kuvittelemme olemassaolomme vain 24 tunniksi ja tietäisimme maailmasta vain mitä sinä aikana näemme... pieni, heikko ja avuton lapsi täysin toisten armoilla - mitä hän on tehnyt sen ansaitakseen? Emme tietäisi, että hänestä ajallaan kasvaa itsenäinen aikuinen. Mitä lahjakas muusikko on tehnyt ansaitakseen lahjansa? Emme tietäisi hänen opiskelleen ja harjoitelleen vuosikausia. Mitä krapulainen on tehnyt ansaitakseen kärsimyksensä? Emme tietäisi edellisillan juomingeista, emmekä sitä että seuraavana päivänä hän on taas terve ja kenties hiukan viisaampi. Entä henkilö, jolla on vuoden ainoa vapaapäivä, kaikkina muina aikoina hän tekee lujasti töitä, mutta näkisimme vain laiskottelun. Emme tietäisi, että pimeän jälkeen kaikkien mentyä nukkumaan, aurinko nousee taas ja jokainen jatkaa elämäänsä siitä, mihin se edellisenä iltana jäi: ojankaivajasta ei yhdessä yössä tule kemistiä, eikä lääkäri herää kykenevänä vain kiillottamaan kenkiä. Tämä on erinomainen vertaus karman lain vaikutuksesta: maailma on vain näennäisesti epäoikeudenmukainen. 

13.09.1993 "Oi sinä Jumaluus, joka asut ruumiissani. Sinua minä rakastan ja tottelen. Minulla ei ole ketään mutta kuin sinut kenen puoleen kääntyä. Ja kuitenkin sinä olet verhoutunut läpäisemättömään pimeyteen. Sinua minä etsin, mutta kuinka löydän sinut? Kunpa sinun valosi johdattaisi minut inhimillisen olennon, opettajan, luo ja saisin kohdata hänet pian ja kohdatessani tunnistaisin hänet heti. Mutta jos sinä tahdot että tulen tuntemaan sinut itse ilman muiden apua, niin silloin avaa armostasi portti sisimpääni, sillä itse olen avuton sen tekemään." (Paul Brunton)

[Tässä vaiheessa näyttää että jokaikinen päivä sisältää sitaatteja jostain lukemastani kirjasta!]

16.10.1993 Helsinkiin. Jäin pois Haagassa - pikavuoropysäkki hotelli Haagan edessä. Odottelin eväitä syöden viereisessä puistossa hengen- ja tiedon messujen aukeamista klo 11 Helsingin suomalaisella yhteiskoululla. kahden päivän lippu 60 mk. Sää lämmin ja aurinkoinen. Kiertelin kolme tuntia. Esitteitä taas kertyi... Kirjokannesta Lao-Tsen "Tao-te-king" + buddhalainen mietelausekokoelma "Dhammapada". Ruusu-Ristiltä Ervastin vanhoja 50-luvun painoksia halvalla, "Pieni Ruusu-Risti katekismus", "Kristus meissä", "Jeesus Kristuksen elämänymmärrys", "Christosophia". 

Teetin auravalokuvan... kuvaus ei kestänyt ja kuva on polaroidi, mutta jonotusta riitti, varsinkin tulkitsijalle, vaikka näitä oli useita. En yhtään epäile kuvan aitoutta, sillä tulkitsijan selostus vastasi täysin omia kokemuksiani. Huomasin itsekin, että aurani värit olivat vaaleita, kun monilla oli hyvinkin kirkkaita. Paljon vaaleanpunaista, paljon herkkyyttä ja rakkautta - sen ilmaiseminen onkin toinen juttu. Sieluni tuli valkoisena voimakkaasti esiin; jokin prosessi meneillään, kuten totta onkin. Parantava voima näkyi oranssina, eli ehkä parannan itseäni saamistani "kolhuista", tai myös minulla voi olla kykyä parantaa - ei edes välttämättä energianvälityksellä, vaan jo pelkästään rakkaudellani. Näkyi myös vaaleanpunainen universaalisen rakkauden säde voimakkaana oikeaan intuitiiviseen aivopuoliskoon. Minun täytyisi rohkaistua ja taistella - ei nyrkein vaan rakkaudella - vihamielistä yms. vastaan. Sitä varten lienen tähän elämään tullut. 

Auravalokuvani

17.10.1993 [Yövyin Tiinan & Karin luona.] Kävimme Karin autolla klo 10 Uspenski-katedraalissa liturgiassa: olin itsekin ajatellut kirkkoon menoa, tosin olisin kernaasti käynyt Vapaan Katolisen kirkon messussa - en vain tiedä missä se on - siitä oli juttu Ultrassa... Sain kyydin messuille asti... Ei ihan mennyt kuten suunnittelin: keskustelimme aika pinnallisesti ja Karin läsnäolo vähän häiritsi. Ostin tiibetiläinen elämänpyörä-julisteen, kuva on tuttu jostain kirjasta ja olen kauan halunnut sellaista... Summit Lighthousesta Buddha- & Shiva-kortit ja iso Jeesus Kristus-juliste. Katselin videoesityksen Saint Germainin sanelusta. Kenties mielenkiintoisin osasto! Kuuntelin intialaista musiikkiesitystä Ananda Margan osastolla... Kotiin 21.00-1.00. 

18.10.1993 Eilen ostin messuilta mitä mieli teki, mutta kun lähdettyäni sieltä eräs nainen kysyi 12 mk - varmasti tarpeeseen - sanoin automaattisesti ettei muka ole: ei kovin kristillistä.

20.10.1993 Jo Valamossa kesäkuussa rikoin sokerilakkoni, ja viime aikoina yhä enemmän: joka päivä jäätelöä, ja välillä jopa tavallisia keksejä yms. Onkohan minulla kromin puutetta? En voi kohdella näin ruumistani, hengen temppeliä, täytyy yrittää taas vieroittua! Eilen radio Mafian vapaa vyöhykkeellä lyhyesti messuista: "Summa summarum: kaikki oli kaupan." 

22.10.1993 Hengen ja tiedon messut sekä lukemani kirjat ovat kohottaneet henkeäni niin, etten ainakaan viikkoon ole ollut "ajatuksissakaan epäpuhdas", ts. en ole tuntenut ruumiillista himoa. Ihanteellinen olotila! 

Suomen säästöpankki on nyt pilkottu ja myyty OP:lle, SYP:ille, KOP:ille ja PSP:lle. Pitäisi käydä maanantaina kysymässä meidän konttorimme kohtaloa. Lienee paras suosiolla siirtyä Osuuspankkiin, joka on lähin vaihtoehto. 

23.10.1993 Aamulehdessä kerrottiin että SSP:n konttorit jatkavat toistaiseksi normaalisti ja pankkikorttikin käy vielä. Uudelta isäntäpankilta tulee sitten aikanaan ilmoitus järjestelyistä. Killinkosken konttori siirtyi OP:lle, Virtain KOP:lle. 

Heli Sarre kirjoittaa mielenkiintoisesti juutalais-kristillisen patriarkaaisen uskonnon kehityksestä. On todella niin kuin Ervast mainitsee: kristikunta palvoo Israelin ankaraa, oikukasta ja pelättävää heimojumalaa, eikä sitä rakkauden Jumalaa, josta Jeesus puhui. Samoin kuin pannaan enemmän painoa Jeesuksen kuolemalle, kuin elämälle ja opetuksille, ja palvotaan häntä persoonana. Usein unohdetaan että Paavali perusti kristinuskon - ei Jeesus. Kaikki suuret uskonnot ovat eri teitä saman Jumalan luo, mutta toki länsimaiselle ihmiselle on luontevaa kääntyä Jeesuksen puoleen etsiessään mestaria jota seurata. 

24.10.1993 Summit Lighthouse "Suuren valkoisen veljeskunnan ylösnousseiden mestarien" opetuksineen kiinnostaa minua: Sarre ei laske Church Universal and Triumphant-liikettä, johon se kuuluu, uuden ajan hengellisyyteen, vaan luokittelee sen yhteen mm. Hare Krishnan ja Scientologian kanssa, koska näiltä kaikilta puuttuu mm. älyllinen vapaus ja suvaitsevaisuus. Itsekin olen ihmetellyt esim. perustajan Elizabeth Clare Prophetin ympärille kehitettyä henkilökulttia. Ja miksi uusi järjestö, kun Valkoinen Veljeskunta on tuttu käsite teosofiasta. Henkilökohtaisesti vierastan myös mestari St. Germainin korostamista, kun itse koen Jeesus Kristuksen mestarikseni. 

25.10.1993 Hävisin taas taistelun alemmalla luonnolleni, mutta uusi ennätys tuli. 

27.10.1993 Laitoin seinälleni tiibetiläisen elämänpyörän... Nurkkaan tuli kotialttari Mestarin kuvineen. 

Ensimmäinen kotialttarini 1993

02.11.1993 Tampereelle. Rosen-terapia 10.30: Jotain oli taas tulossa, mutta kun Anneli kiinnitti huomiota siihen, se palasi takaisin "lukkoon". Hän kysyi jälkeenpäin olenko kokenut saavani tästä jotain irti; vaikea sanoa, kun elämä on sisäisesti sellaisessa mullistuksessa, ettei tiedä mikä vaikuttaa mihinkin. Kerroin käyttäväni Bachin kukkatippojakin, sekä auravalokuvassani näkyvästä parantavasta voimasta. 

05.11.1993 Aamulehdessä oli pikku juttu että amerikkalainen suosikkinäyttelijäni River Phoenix kuoli viime viikonvaihteessa - yksinkertaisesti vain tuupertui maahan erään discon ulkopuolella: huhutaan, että kyseessä olisi ollut keinohuumeen yliannostus, mutta ruumiinavaus selvittänee asian. River oli vain 23 vuotias. 

09.11.1993 Radio Mafian vapaa vyöhykkeellä nyt pidempi raportti hengen ja tiedon messuilta, joilla rikottiin sekä yleisö- että näytteilleasettajaennätykset aiemmilta vuosilta; olivatpa jopa suurimmat alan messut koko Euroopassa tänä vuonna. Pahoiteltiin, että nyt oli enemmän erilaisia kauppiaita kuin uskonnollisia liikkeitä. Jutussa kuultiin ainakin Valonkantajia, astraalimaalaria, teosofisen seuran edustajaa, sekä kerrottiin esoteerisesta varvusta. Asiallista sinänsä, mutta silti toimittajien asenne tuntuu olevan: "tässä olisi nyt tällaista, uskokoon ken tahtoo, heh heh." 

13.11.1993 Tasavallan presidentin uusi 250 milj. mk virka-asunto, Mäntyniemi, on valmis - viimeisiä kalusteita vaille. 

14.11.1993 River Phoenixin elimistöstä on löydetty kuolettavia määriä kokaiinia ja morfiinia, ja myös merkkejä marijuanasta ja Valiumista. Ja Riveriä pidettiin elintavoiltaan nuhteettomana, hän oli mm. kasvissyöjä. 

15.11.1993 Tänään meditoidessani koin hetkellisesti miellyttävän tuntemuksen rinnassani, mihin Paul Brunton sijoittaa yliminän, ja vielä jonkin aikaa meditaation jälkeen olen ikään kuin kohotetussa tilassa - itseasiassa tunsin olevani lähempänä Kristus-tajuntaani. Meditoin vielä vuoteessakin, ja olin taas lähellä ruumiista irtautumista. 

16.11.1993 En ehtinyt illalla ulos, kun luonnostelin Jounille jouluksi aikomaani kirjettä, jossa selvittelen ystävyyttämme sisäisen muutokseni valossa. 

17.11.1993 Iltalenkille... Jos joku sattuisi paikalle, minua pidettäisiin entistäkin omituisempana, sillä kävellessäni toistelen ääneen affirmaatioita, teen energianavausharjoituksen, ja tänään vieläpä laulelin pätkää, jonka opin Ullalta. 

19.11.1993 Kirjasta "Mihin Suomi uskoo": "Kristosofia on ei-juridinen teosofinen yhteisö, joka sai alkunsa Pekka Ervastin perustaman Ruusu-Ristin piiristä 1930-luvun jälkipuoliskolla Ervastin kuoltua. J.R. Hannulan alettua opettaa että Ervast oli Kristuksen kaltainen uuden aikakauden opettaja, Ruusu-Risti erotti Hannulan ja nelisenkymmentä hänen kannattajaansa." Tätä en tiennyt, enkä usko että Ervast pitäisi moisesta. 

Vapaa Katolinen kirkko, joka hyvin teosofisine näkemyksineen kiinnostaa minua, on todellakin saanut alkunsa lähinnä teosofisista vaikutteista.

21.11.1993 Näin unta että aloin irtaantua ruumiistani - tunne oli kyllä enemmän kuin unta; pelästyin ja hoin "haluan takaisin ruumiiseeni", johon sitten palauduinkin ja aloin tehdä ristinmerkkejä ja toistaa "Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä Kuolematon, armahda meitä" suojatakseni itseäni mahdollisilta astraalitason pahantahtoisilta henkivalloilta, joista Tapio Kaitaharju kirjoittaa. Unielämäni on ollut muutenkin vilkasta viime aikoina, mutta niistä kirjoittamisen olen laiminlyönyt. 

Iltalenkillä kaiken muun lisäksi toistelen "violettiliekkejä" ja lausun Alice A. Baileyn (oletan) välittämän Suuren Avuksipyynnön johtamaan jumalallista energiaa. 

25.11.1993 Jouni kävi ruokatunnillaan, mutta eipä meillä paljon puhuttavaa ollut. 

Iltalenkille: tunsin itseni todella energiseksi, kun toisen kerran peräjälkeen 10 min halasin puuta ja samalla toistin "violettiliekkejä". 

26.11.1993 Vaihdoin Tiinan & Ullan kuvan tilalle River Phoenixin kuvan; tavallaan samaistun häneen: olihan hänkin 23 vuotias, kasvissyöjä, ja tuki eläinsuojelujärjestö PETAa. 

A Minute's Silence for... River Phoenix

30.11.1993 Puhdistin uudet kiveni ja magnetisoin ne, vuorikiteet kanavoimaan valon voimia hoidoissa ja huoneen nurkkiin asetettuna, ruusukvartsi avaamaan sydänchakraa. 

04.12.1993 [Äitini syntymäpäivä] Tein jotain todella merkittävää ja halasin häntä!!! Tänään olemme lähentyneet huomattavasti toisiamme. 

06.12.1993 Sari Norkolan kirja bioenergiasta [Sinäkin voit parantaa: Bionergia ja sen mahdollisuudet. WSOY 1993] on ERITTÄIN mielenkiintoinen: olen oppinut ja omaksunut paljon uutta. Tanssi puolesta tunnista tuntiin/pv virittää korkeammalle värähtelytasolle, omia energiavirtoja seuraten ja avaten. Värimeditaatiossa visualisoidaan vuorollaan kutakin chakraa vastaavan värin nousevan jalkoja myöten maasta sydänkeskukseen, ja siihen yhtyy samanvärinen taivaasta laskeutuva liekki. Viimeksi lähetetään vaaleanpunaista valoa sitä tarvitseville. Otsachakraa voi vahvistaa visualisoimalla kullankeltaisen valon virtaavan siitä sisään sisäänhengityksellä. 

07.12.1993 Tampereelle Rosen-terapiaan. Tämä kerta oli harvinaisen miellyttävä, kuten sanoin Annelillekin, tuli tosi hyvä, energinen ja rento olo; hymy nousi huulille pakostakin. Kehoni kuulemma alkoi elää, jotain suurta vapautui - ehkä se mikä pari kertaa on ollut tuloillaan! 

08.12.1993 Oloni oli huomattavasti vapaampi kadulla ihmisjoukossa, kun noudatin S. Norkolan suojausmenetelmiä: ennen lähtöä ulos voi laittaa käden solar plexukselle ja visualisoida valkoisen valon virtaavan siitä, sanoen mielessä "suljen solar plexuksen", ristinmerkki päälle. Vatsan alueen voi kietoa kolme kertaa myötäpäivään valkoiseen valoon. Visualisoidaan suuri valkoinen valoristi eteen, taakse, sivuille sanoen mielessä, "pyydän kosmisen valon suojelusta". Tai yksinkertaisesti valkoinen valoaura ympärille. Vahvistetaan tarvittaessa ja keskitetään tietoisuus sydänkeskukseen. 

09.12.1993 Tein kodin tunne- ja ajatustason puhdistuksen: magnetisoitua vettä nurkkiin, oviaukkoihin, istuimiin. Suitsukkeella piirretään iso risti oven, ikkunan ja seinien kohdalle. 

10.12.1993 Soitin eilen Valamoon ja peruin menoni talkoolaiseksi 13.-20.12. säästäväisyyssyistä (mutta säästänkö taas väärässä paikassa: mitä tapahtui kokemusten keräämiselle tavaran sijasta?), ja onhan kotonakin joulun alla paljon työtä. 

12.12.1993 Tänään käytin suuren osan päivää kirjoittamiseen... Myöskin Ullalle laitan vähän isomman kortin, johon pienellä käsialalla selostin vaiheeni Perheniemen jälkeen. Jounille kortin lisäksi suunnittelemani kirje. 

13.12.1993 Sanoin muuten viime viikolla äidille, etten välttämättä tarvitse häneltä mitään lahjaa, ja ettei tarvitse ostaa lohta jouluksi tänä vuonna; en ole enää niin kalaruokien perään ja vaivaakin siitä on. 

14.12.1993 Tunsin suuttumusta kun kuulin J:n [veljeni kaverin] puhuvan pilkallisesti Jeesuksesta; Jumala varjelkoon minua ahdasmielisestä ja suvaitsemattomasta uskonkiihkoilusta. Enhän keväällä pitänyt itseäni edes kristittynä ja Jeesusta muuna kuin historiallisena henkilönä. Jos joku ei ymmärrä hänen merkitystään, sehän on oma vahinkonsa. Ja J. on vasta lapsi. Sellaista se on kun koulussa pumpataan täyteen uskonnollista propagandaa; siitä saa tarpeekseen. 

16.12.1993 Jouni kävi ruokatunnillaan ja antoi lahjansa, oli kuulemma vaikea keksiä... En antanut vielä omaa lahjaani, koska ensimmäinen versio kirjeestä ei tyydyttänyt minua: käytin koko päivän uuden kirjoittamiseen. Siitä tuli pidempi - kerron laveasti henkisestä tiestäni, karsin uskonnollisia aineksia ja tavoittelin myönteisempää sävyä. 

18.12.1993 Kysyin korteilta mitä seuraa jos annan sen kirjeen hänelle [Jounille], vastaus oli "täydentyminen": vakiintunut tilanne asetetaan kyseenalaiseksi ja siitä puhutaan avoimesti. Vanhan selkiinnyttäminen on uuden ykseyden, uuden alun, edellytys jne. 

Näin joulun alla olen sortunut yösyöpöksi, kun yleensä olen pitänyt kiinni säännöstä "ei ruokaa klo 19 jälkeen."

19.12.1993 Annoin sen kirjeen + lahjani... Korteilla teimme yhdessä tutkimuksen suhteestamme; kumpikin sai ensin vapaasti kertoa mitä nostamansa kortti toi asiasta mieleen. Pidän Jounia liian materialistisena, hän nosti Erakon kuvaamaan minua! Itseäni nostin kuvaamaan menestyksen - sisäisen ulkoinen ilmentäminen, transformaatio. Jouni nosti sauvojen ritarin - eteenpäin pyrkiminen. Suhteeni Jouniin - rikkaus; haluan jakaa sisäistä rikkauttani muille. Jounin suhde minuun - torni; kokee ehkä minut liian etäiseksi. Kenties muutos. Tein myös Jounille 55 (!) eri lähteistä poimimaani kysymystä valottaakseni hänen persoonaansa... 

23.12.1993 Tänään tein huomisen ruoat: kasvistahnapaistos, kasvissyöjän joulukinkku, juhlava kikpapupatee, tofu-porkkanapatee, cashew-kastike. 

24.12.1993 Uuniriisipuuro + luumukiisseli lounaaksi. 

25.12.1993 Oli sekin jouluaatto: katsottiin Tv:stä "kauniita ja rohkeita" - ei kiitos enää tällaista! 

Puhdasmieliselle, Kristus syntyy nöyrään sydämeen. Jumalan kirkkaus johtotähtenä. Suo viisaus lahjojaan. Vain paimenet, hengessä korkeat, saavat ilosanoman. (Oma runoni, jossa olen tulkinnut vertauskuvallisesti tuttua tarinaa.) 

26.12.1993 Illalla harjoittelin bioenergiahoitoa Mikan kanssa, n. 40 min puhdistavaa hoitoa apuna kiteitä. Alussa Mika sanoi tunteneensa "jotain", mutta myöhemmin hän ei enää jaksanut keskittyä. 

Sieluni halvan metallin haluan muuttaa kullaksi. Graalin maljan löydän sydämestäni. 

27.12.1993 Seuraavaksi muutama haiku, jotka runoilin kävelyretkillä Perheniemessä alkuvuodesta: 

1. Narskuva lumi, pysähdyn kuuntelemaan: vain hiljaisuus.
2. Kulkiessani, kuusten kuiske tuulessa: veljemme saapuu.
3. Siunaa Venus, kuu, liiton lumen ja sumun; taivas punastuu.
4. Loistavat kasvot, sinun katseesi alla, oi Jumalatar.
5. Ikiaikainen, uinuva voima herää: kivet puhuvat.
6. Veden äärellä, mäki tähtien alla. Helmikuun ilta.
7. On vain muutos, kuin lumi haihtuu muu; enää en pelkää!

[En muistanut näitä ollenkaan, ja täytyy sanoa että olen yhä vaikuttunut! Todellista inspiraatiota.]

29.12.1993 Testasimme illalla Mikan kanssa telepatiaa Zener-korteillani, ei sattumaa kummempaa tulosta. Ennaltatietämistestissä Mika sai 8/25 oikein. Kiinan shakin kuulilla kokeiltiin vielä selvänäköä, 4 x 6 väriä: minä melkein järjestään sekoitin mustat ja siniset toisiinsa, samoin keltaiset ja valkoiset. Vihreät tiesin yhtä lukuunottamatta, ja sain oikein neljä peräjälkeen, yhteensä kai kahdeksan. 

31.12.1993 Kävely metsässä antaa minulle energiaa. Kun laulelen, lausun affirmaatioita, mantroja ja rukouksia, polttaen kynttilää kuusten katveessa lumiveistokseni jäännöksillä, on se kuin jumalanpalvelusta - Hänen Itsensä luomassa temppelissä (tosin myös ruumis on Hengen temppeli). 

Kumppanuuden riimut 7.11. kertoivat minun ja Jounin ystävyydestä mm. seuraavaa: ensinnäkin Jounille riimut näyttivät että on aika lähteä liikkeelle, muutos edessä, paluuta ei ole. Mutta hän takertuu vanhaan ja uusi pelottaa. Huomio on kiinnittynyt käytännöllisiin tapahtumiin, jotka tuntuvat negatiivisilta; nämä ovat vanginneet tähän hetkeen, umpikuja on tullut vastaan. Ei jaksa käydä taistelua loppuun, löytää uusia uria... taistelukenttä laajenee itsestä ympäristöön, sulkee toiset todellisuudet ympäriltään. Viimeisenä kuitenkin yllättävien muutosten riimu. Aivan kuten itsekin ajattelin: hän on jäänyt paikalleen (vaikka korteissa on kauan näkynyt henkisen muutoksen mahdollisuus) minun mennessäni eteenpäin. Mutta en toki itsekään ole syytön tilanteeseen, sillä: Olen tullut sokeaksi omalle itselleni ja ympäristöni tapahtumille, näen vain päämäärän, joka minut on lumonnut. Täytyy elää tässä hetkessä tai löytää vähintään yhtä suuri vastavoima. Egoistinen minä toteuttaa itsekkäitä pyrkimyksiään, taistelee niitä voimia vastaan, jotka pyrkivät tekemään onnettomaksi. Pyrkimys vain miellyttäviin tilanteisiin. Mutta kuitenkin: elämä näyttää selkeältä ja valoisalta, uutta rohkeutta tarttua asioihin. Tilanne, jossa selkeys ja päämäärätietoisuus saavat kanssaihmisissä aikaan monenlaisia tuntemuksia: pelkoa, kateutta, vihaa, ihastusta, kunnioitusta, arvostusta, hämmennystä. Tulisi kehittää ajattelukykyä, joka synnyttää ajatuksia ja unelmia. Niistä pitäisi myös kertoa muille, koska jakaminen synnyttää uusia ajatuksia. Lopuksi: mahdollisuus solmia elävä suhde, jossa kumpikin on oma itsensä, ja kummallakin omat tekonsa. Kun olette tai teette jotain yhdessä, iloitkaa niistä hedelmistä, joita yhdessäolonne saa aikaan. Kiinnittäkää huomiota niihin, sen sijaan että pyrkisitte tarkkailemaan itseänne ja miellyttämään kumppania. Kumpikin katsoo toista tasaveroisesti vaakasuorassa tasossa. Vanhan kumppanin kohtaaminen uudella tavalla, hänen näkemisensä toisenlaisena tai myös uuden puolen löytäminen itsestään on lahja.