Nichiren-buddhalaisuus mainittu

 Teosofi-lehdessä 2/2025

"Buddhismi" tulee suoraan englanninkielestä; ei ehkä sinänsä väärin, mutta suomenkielessä käytetään yleisemmin ja luontevammin ilmaisua "buddhalaisuus". Sen verran voisin kritisoida lehden päätoimittajan sanavalintoja, varsinkin kun sitä seuranneessa lainauksessakin puhutaan nimenomaan buddhalaisuudesta. 

Tässä blogissa aiemmin myös:

Tina Turnerin haastattelu (suomennos)

Kuinka tulla onnelliseksi Tina Turnerin tavoin (katsaus hänen kirjaansa)

Myrkyn muuttaminen lääkkeeksi (mitä sillä tarkoitetaan?)

TINA TURNER 26.11.1939 - 24.5.2023

 

Tina Turner 2008

Uutinen Tina Turnerin kuolemasta tavoitti minut myöhään eilen illalla kotiuduttuani töistä. Monet Facebook-kaverini jakoivat uutista. Koen että myös minun täytyy kantaa korteni kekoon, varsinkin koska uutiset ovat yksipuolisia ja jättävät tärkeän aspektin tähden elämästä mainitsematta. Kerrotaan, miten kovaa hänen elämänsä oli - väkivaltainen avioliitto Iken kanssa, ja myöhemmän iän sairaudet - mutta unohdetaan että olosuhteet eivät ole mitään: onnellisuus tulee sisältäpäin. Tina Turner löysi lopulta onnen, kiitos buddhalaisen harjoituksensa. Vain buddhalaiset lehdet muistivat kertoa tästä varsin olennaisesta puolesta hänen elämäänsä. 

Olen julkaissut tässä blogissa käännökseni Tina Turnerin haastattelusta vuodelta 2020, jossa hän puhuu buddhalaisuudestaan.

Juuri tätä edeltänyt julkaisuni koski hänen viimeisintä kirjaansa, otsikolla "Kuinka tulla onnelliseksi Tina Turnerin tavoin", josta itsekin sain uutta inspiraatiota. 

Olen usein viitannut siihen, että opin harjoitukseni alunperin nimenomaan Tina Turnerin kautta, esim. toisessa blogissani, kirjoituksessa "Minun tieni", ja tässä blogissa; "Kääntymys?"

Totta kai suuri yleisö tuntee hänet laulajana; minäkin kuuntelin häntä jo 1980-luvulla, kun hänen soolouransa vasta lähti nousukiitoon. Silti minulle hän on ennen kaikkea esimerkillinen Nichiren-buddhalainen, innoituksen lähde omaan harjoitukseeni. 

Monet legendat ovat viime vuosina poistuneet keskuudestamme, mutta sehän on vain luonnollista, ei mikään paha asia sinänsä. 83 vuotta on kunnioitettava, kypsä ikä, ja missään tapauksessa Tina Turner ei koskaan vaikuttanut "vanhukselta". Kuten hän itse kirjassaan totesi: "Muistutan itseäni mielelläni siitä, että vanhaksi eläminen ja vanheneminen eivät ole välttämättä sama asia. Kuten sveitsinsaksalainen kirjailija Herman Hesse sanoi, mitä enemmän ihminen kypsyy, sitä nuorempi hänestä tulee. Se on kaunis ajatus! Toivon, että kaikki kypsyvät ja nuorenevat siitä riippumatta, minkä ikäisiä he ovat, ja jatkavat elämäänsä aina vain eteenpäin." 

Lopuksi Nichirenin lausuma, jonka olen sisällyttänyt myös itselleni suunnittelemani muistotilaisuuden kaavaan: 

Sille joka kokoaa uskonsa ja lausuu Nam Myoho Renge Kyo syvällisellä oivalluksella, että nyt on elämän viimeinen hetki, [Lootus-]sutra julistaa: "Kun näiden ihmisten elämät tulevat loppuun, heidät otetaan vastaan tuhansien Buddhien käsiin, jotka vapauttavat heidät kaikesta pelosta ja estävät heitä lankeamasta olemassaolon pahoille poluille." Kuinka voimme mitenkään pidätellä kyyneleitämme sanomattomasta ilosta tietäen että... niin monta kuin tuhat Buddhaa tulee tervehtimään meitä avoimin käsivarsin!

 

Nam Myoho Renge Kyo 🙏

Nam Myoho Renge Kyo 🙏

Nam Myoho Renge Kyo  🙏

Tina Turner: Nutbush City Limits

Tämän biisin Tina kirjoitti itse omasta elämästään, pikku-kaupungista, josta oli kotoisin.

Kuinka tulla onnelliseksi Tina Turnerin tavoin

 Nyt huhtikuussa tulee kuluneeksi jo viisi vuotta kääntymyksestäni buddhalaisuuteen. Kaikessa lyhykäisyydessään kerroin silloin yhdellä lauseella mikä sen käynnisti: "Tuntuu vähän hassulta kertoa että näin YouTube-videon, jossa Tina Turner lausuu mantraa 'Nam Myoho Renge Kyo', ja se teki minuun välittömästi syvän vaikutuksen."

Seuraava lyhyt video ei ole se jonka silloin näin, mutta valitsin tämän tällä kertaa koska myös näemme Tinan autenttisessa tilanteessa, Zürichin kotinsa rukoushuoneessa: 

Onkin siksi sopivaa "vuosipäiväni" kunniaksi, että sain juuri nyt viimein käsiini Tina Turnerin kirjan, "Onnellisuus on olemuksesi: Opas pysyvään elämänmuutokseen". Viisas Elämä 2021. Suomentanut Jaana-Mirjam Mustavuori. Tähän asti se on ollut jatkuvasti lainassa kirjastosta. Kirja on kirjoitettu yhteistyössä Taro Goldin ja Regula Curtin kanssa, jotka molemmat harjoittavat Nichiren-buddhalaisuutta, ja joiden polut olivat risteytyneet lähes mystisesti toistensa kanssa ja Tinan kanssa. 

Aiemmin tässä blogissa olen julkaissut käännökseni Tina Turnerin haastattelusta, jossa hän puhuu buddhalaisuudestaan. Tässä kirjoituksessa käytetään mantrasta kirjoitusasua Nam-myoho-renge-kyo, kuten kirjassa. Se vaihtelee eri teksteissä, väliviivoin tai ilman, isoin alkukirjaimin tai ei. 

Kirja on hyvin helppolukuinen - luin sen muutamassa päivässä - ja yksinkertainen rakenteeltaan, mikä on tietysti eduksi monille tavallisille lukijoille joille voi olla hyväksi oppia buddhalaisuuden perusteita, mutta minusta se muistutti ensialkuun liikaa tyypillistä self-help kirjaa, joka ei tee täysin oikeutta buddhalaisen sanoman syvällisyydelle. Toisaalta, se onkin käytännöllistä jokamiehen buddhalaisuutta arkielämään sovellettavassa muodossa, ei pelkkää filosofiaa pohdittavaksi. Juuri sellaisena minäkin ennen kaikkea Nichiren-buddhalaisuutta pidän, maustettuna vahvalla mystisellä otteella: opiskelu kuuluu asiaan, mutta aina palataan mantran yksinkertaisuuteen. 

Tina tekee erittäin selväksi että hän ammentaa oppinsa Soka Gakkai Internationalilta, joka mainitaan useasti. Tätä ennen ainoa painettu suomenkielinen esitys nimenomaan Nichiren-buddhalaisuudesta, jonka tiedän ja olen löytänyt kirjastosta, oli "Elämisen taito: johdatus Nichiren Soshu-buddhalaisuuteen" (SGI Finland 1991), ohut vihkonen, joka - kuten nimikin sanoo - on ajalta ennen Soka Gakkain ja sen emoliikkeen Nichiren Soshun (kirjoitetaan yleensä "Shoshu") välirikkoa, joka tapahtui juuri tuon julkaisun aikoihin. Soka Gakkai on maallikkoliike, Shoshu temppelibuddhalaisuutta papistoineen, jolla on omalaatuinen korostus että se edustaa "todellista buddhalaisuutta". En tiedä kuinka paljon tuota asennetta on jäljellä SGI:ssä. (Ja huomautan heti perään, kuten tästä blogista toisaalla on luettavissa, että Nichiren-buddhalaisuus on näitä kahta laajempi ja monipuolisempi.)

Kaikki tuntevat tarinan Tinan ja Iken avioliitosta, sitä ei käydä kirjassa liikaa kertaamaan. Sen sijaan minulle oli uutta se, että jo Tinan vanhemmat olivat riitaisa pariskunta, ja he jättivät lapsensa sukulaisten huomaan. Myös rotukysymystä Amerikassa, niin kuin Tina sen havaitsi, sivutaan. Tinan suhde kristinuskoon, suvun baptisti-taustaan, ei ollut kerrotusta päätellen kovin syvällinen. Kokemukset helluntailaisuudesta olivat hauskempia, mutta - Tinan sanoin - eivät löytäneet hänessä kaikupohjaa sen enempää kuin hiljaisemmat baptistimenot. Läheisen Margaret-serkun kuolema 1954 kosketti häntä syvästi.

Hän kirjoittaa: "En kyennyt niihin aikoihin pukemaan käsitystäni Jumalasta sanoiksi, koska minulla ei vielä ollut siihen sanoja. Pystyn kuitenkin muistamaan ensimmäisistä muistoistani alkaen kokemuksen luonnossa ilmenevästä jumalallisuudesta. Jotenkin tiesin, että sydämessäni on jumalallisuutta, vaikka perheeni perinteiset uskomukset ja tapa harjoittaa uskontoa eivät innostaneet minua. Toivoin, että he olisivat eläneet niin kuin puhuivat ja olisivat olleet myönteisempiä."

Teoria kymmenestä maailmasta eli olotilasta selitetään hyvin ymmärrettävästi, sekä listaten allekkain kunkin "maailman" myönteiset ja kielteiset ulottuvuudet, joka on suoraa lainaa Soka Gakkai Internationalilta (ks. vastaava taulukko heidän nettisivullaan), että arkielämän esimerkein Tinan omasta elämästä. Hän näkee myös yhteyden nykypsykologiaan, Abraham Maslowin itsensä toteuttamista ja tarvehierarkiaa koskevaan teoriaan. (Kymmenen maailmaa on osa laajempaa teoriaa, "3000 maailmaa yhdessä elämän hetkessä"; katso tässä blogissa, Opillisia peruskäsityksiä: Ichinen Sanzen)

Tina kertoo miten hän hahmottaa karman, ja vertaa sitä painovoimaan: "Kun ihminen kasvattaa hengellistä valaistumisen pakovoimaansa, hän voi vapautua minkä tahansa karmisen rajoituksen painovoimakentästä." [...] "Olen oppinut ymmärtämään ja hyväksymään ajatuksen siitä, että kaikki elämässä koettu, alhaisimmasta korkeimpaan, on ajatusteni, sanojeni ja tekojeni karmista lopputulosta." En tiedä mitä ajattelisin tästä. Onko tämä sitä samaa yksinkertaistamista, mihin olen kyllästynyt länsimaisen esoterian yhteydessä? Tiettävästi itse Buddha ei suinkaan opettanut, että kaikki mitä meille tapahtuu, on karmaa. (Ja itse asiassa koko sanakin tarkoittaa nimenomaan itse tekoa, ei sen hedelmää.) Itse olin hyvin mielissäni lukiessani Dhivan Thomas Jonesin kirjan "Kun on tämä, syntyy tuo" (Triratna ry 2013), jota lainaan sivulla Opillisia peruskäsityksiä, koskien karmaa. Se oli hyvin valaiseva esitys asiasta buddhalaisessa yhteydessä. 

Tina mainitsee yllättyneensä kuullessaan - ja niin yllätyin minäkin lukiessani tämän - että hänen ihailemansa Mahatma Gandhi oli aloittanut jokapäiväisen rukouskokouksen ashramissaan laulamalla Nam-myoho-renge-kyo-mantraa oppilaidensa kanssa. Toki Gandhi tunnetusti piti myös Jeesuksen vuorisaarnasta, joten mikä ettei. Tälle todellakin löytyy vahvistus netistä - Mahatma Gandhi: The Japanese Connection. 

Kirjassa käännetään käsite "chanting" mantrojen laulamiseksi, ja totta, sitähän se sanakirjan mukaan on, vaikka itse olen käyttänyt "lausumista", ja puolisoni kutsuu sitä leikillisesti "manaamiseksi" (laulaminen on ehdottomasti parempi kuin "chanttaaminen" tai "chanttaus"!), ja totta on sekin, että se usein tuntuu ja kuulostaa enemmän laulamiselta. Monesti kun olen siihen ryhtynyt kuunneltuani juuri jotain musiikkia josta pidän (enkä siis tarkoita hengellistä musiikkia!), on tuntunut ikään kuin sama energia jota musiikki antoi, lähtisi myös minusta itsestäni, se ikään kuin jatkuu ja yhdistää kaksi toisiaan seuraavaa kokemusta samaan virtaan.  

Tina kertoo SGI:n ryhmäkokoontumisen jälkeen ajatelleensa että "Nam-myoho-renge-kyo on enkelten hymni", ja vertaa mantran laulamista hengelliseen kuntosaliharjoitteluun. Hän tulkitsee sanojen laajemmin tarkoittavan: "Omistaudun mystiselle syyn ja seurauksen universaalille laille Buddhaviisauden äänivärähtelyn kautta." Yrittäessään selittää mantran laulamisen mystisiä ulottuvuuksia ihmisille, jotka eivät ole sitä koskaan kokeilleet, Tina on huomannut sen olevan kuin kuvailisi mansikoiden makua ihmiselle, joka ei ole koskaan maistanut niitä. Yksi hänen hengellisistä suosikkiteksteistään on Nichirenin kirjoitus vuodelta 1255: "Harhaista ihmistä kutsutaan tavalliseksi mutta valaistunutta Buddhaksi. Se muistuttaa likaista peiliä, joka loistaa puhdistettuna kuin jalokivi." Nam-myoho-renge-kyo-mantran laulaminen on elämän peilin voimallisin puhdistusharjoitus, hän lisää. 

Ensimmäisen kerran tässä kirjassa annetaan (kiitos suomentajan!) suomenkieleen istuva ohje oikeasta lausumisesta. Kun olen niitä nähnyt netissä englantia puhuville, ne ovat mielestäni olleet kömpelöitä, jopa hiukan virheellisiä (ja kyllä minä englantini osaan). Ja pakko todeta jälleen kerran, että korvakuulolta oppiminen on yllättävän vaikeaa: olen joutunut tarkistamaan lausumistani silloin tällöin, ja nytkin vielä jouduin tekemään niin hieman, en paljon, enkä usko että sillä on merkitystä kuinka täydellistä se on. Ei ihme, että välillä kuulee hiukan vaihtelevia versioita. Sitä paitsi kun Tina Turner videoilla resitoi pitempiä pätkiä Lootussutrasta, hänenkin ääntämyksensä on suoraan sanoen huonoa, eikä se ole vain minun mielipiteeni; olen kuullut sen muiltakin, sellaisilta joiden pitäisi tietää. Enkä väitä että itse olisin siinä erinomainen, mutta kuulen kyllä eron.  

Nam: lausutaan kuten kirjoitetaan. Avoin a. 

Myo: kuulostaa siltä kuin sanan jojo ensimmäisen osan alkuun lisättäisiin m.

Ho: lausutaan "hǝu" (keskimmäinen äänne on o:n ja ö:n välimuoto).

Ren: lausutaan niin kuin kirjoitetaan.

Ge: lausutaan niin kuin kirjoitetaan. 

Kyo: kuulostaa siltä kuin sanan jojo ensimmäisen osan alkuun lisättäisiin k. 

Yksittäisten tavujen merkityksistä olen kertonut tämän blogin sivulla Harjoitus. Huomionarvoista on, että SGI nimenomaan käyttää lyhennettyä muotoa "Nam", mutta se kirjoitetaan kokonaisuudessaan kiinalaisin merkein aina "Namu", ja jälkimmäisellä tavalla monet muut Nichiren-buddhalaiset suuntaukset sen myös aina lausuvat, kuten itsekin olen alkanut tehdä viime vuonna. Kumpikaan ei ole väärin. Kannattaa myös huomata, että "renge" tosiaankin lausutaan kahtena tavuna, niin että tavussa "Ge" g-kirjain ääntyy kuten sanassa gay. Joskus tosin kuulee lausuttavan "renge" myös kuten se suomenkielessä luonnostaan lausuttaisiin yhtenäisenä sanana ("äng-äänne"). 

Tina kirjoittaa: "Ihanteellinen aika laulaa mantroja päivittäin on viidestätoista minuutista puoleen tuntiin. Tärkeintä on laulaa sydämensä kyllyydestä, ja mikä tahansa määrä tekee hyvää. Jokainen päättää sen itse." Vaikeina vuosinaan hän kertoo laulaneensa sitä tunteja, ja olen lukenut SGI:n jäsenten joskus niin tekevän. Minusta se on jo liioittelua. Ääneni ei edes kestäisi! Itse laulan päivän alussa juurikin 15 minuuttia, ja illalla kotiuduttuani iltavuorosta viisi minuuttia: silloin on jo myöhä, ja äänenikin on iltaisin aika painuksissa. Tina ei sitä mainitse, mutta kaksi Gongyota (= ahkeraa harjoitusta) päivässä on "oikeaoppinen minimimäärä", niin sanoakseni, ja siihen kuuluu myös parin kappaleen resitointi Lootus-sutrasta Shindokuksi (= kiinalaisten merkkien japanilainen ääntämys). Toki vasta-alkajan ei tarvitse heti vaivata päätään yksityiskohdilla, eivätkä kaikki itsenäiset harjoittajat edes omaksu mantran lisäksi mitään muuta Nichiren-buddhalaisuudesta (mutta onko se silloin Nichiren-buddhalaisuutta?).  

Hän kirjoittaa: "Uskoakseni meillä kaikilla on samanlainen sisäinen viisaus kuin luontoäidillä. Se on Buddha-viisauden ääni tai syvällä sisällämme oleva Kristus-tietoisuus". [...] "Kun ihminen näkee itsensä selvästi, hänen polkunsa näyttäytyy selvempänä, ja hän saa voimaa muuttaa sen, mikä estää häntä menestymästä ja olemasta terve ja onnellinen."

Kuulemma tutkimusten mukaan rytmikäs mantralaulu virittää ihmisen aivot samalle värähtelytaajuudelle, kuin silloin kun ihminen käyttää mielikuvitustaan, tekee musiikkia ja luo taidetta tai ajattelee muuten vain rauhallisesti ja luovasti. On tieteellisiä todisteita sille, että mantralaulu vaikuttaa myönteisesti ihmisen fysiikkaan ja tunteisiin. 

Tina kertoo kirjassa myös siitä mitä buddhalaisuudessa tarkoitetaan "myrkyn muuttamisella lääkkeeksi". Tästä aiheesta olen tässä blogissa julkaissut otteen Soka Gakkai Internationalin presidentiltä, Daisaku Ikedalta. Tina selittää sen seuraavasti: "Ajatus myrkyn muuttamisesta lääkkeeksi perustuu siihen, että siirtyessämme korkeampaan sisäiseen olotilaan voimme käyttää sen seurauksena syntynyttä viisautta, rohkeutta ja myötätuntoa kielteisyyden muuttamiseen myönteisyydeksi. Jos jollakulla on pieni ongelma, hän voi muuntaa sen pieneksi hyväksi. Jos ongelma on suuri, siinä piilee mahdollisuus suureen voittoon. Myrkyn muuttaminen lääkkeeksi käynnistyy yksinkertaisesti siten, että ihmisen kohdatessa jonkun ongelman hän luottaa sisäiseen voimaansa, joka ei vain auta vastaamaan haasteisiin vaan auttaa myös kukoistamaan juuri niiden takia. Näin hän voi kohota korkeampaan sisäiseen olotilaan kuin milloinkaan aiemmin." Tajusin vasta, että minä toteutin tämän omalla kohdallani aivan erityisesti edellisen puolisoni kuoltua, johon olen usein viitannut koska se oli niin käänteentekevää. Kerron siitä tarkemmin toisessa blogissani. 

Kun kirjoitan netissä, johon samalla suhtaudun aika kriittisesti, Tina tekee hyvän huomion: "Voi olla, että kaikilla on vaistonvarainen tarve hakeutua itseään viisaampien seuraan, mutta nyky-yhteiskunta on heikentänyt tätä vaistoa, kun sosiaalinen media on muuttunut yhä epäsosiaalisemmaksi ja painottanut niin voimakkaasti yksilökeskeisyyttä. Se hipoo jo eristäytymistä. Toivottavasti tämä trendi alkaa jo taittua, ja tiedon hakeminen itseään viisaammilta nousee taas arvoon." Aina muutaman sivun välein kirjassa on koottu lyhyitä aforismeja, jollaisia itsekin aikoinaan keräsin päiväkirjoihini, ja edellistä huomiota seuraa pian sitaatti Nichirenin kirjoituksista: 

Paras keino saavuttaa valaistuminen on hyvän ystävän tapaaminen. Kuinka pitkälle oma viisautemme voi meidät viedä? Vaikka viisautemme riittäisi erottamaan kuuman ja kylmän toisistaan, jokaisen pitäisi hankkia hyvä ystävä. - Nichiren

Myöhemmin kirjassa käsitellään samaa asiaa laajemmin, kun Tina koskettaa toisen poikansa Craigin itsemurhaa vuonna 2018. Tämä kohta sai minut liikuttumaan. Hän puhuu yksinäisyydestä, mielenterveysongelmista: "Kriisi ei yllätä minua. Minne tahansa meneekin, näkee ihmisiä tuijottamassa älypuhelimiaan. Kukaan ei välitä ympärillään olevista ihmisistä, tai heidät unohdetaan täysin. Tämän keskellä sana ystävä kadottaa todellisen merkityksensä ja alkaa tarkoittaa puolituttuja ihmisiä, joiden kanssa ollaan tekemisissä ainoastaan internetin välityksellä. Minusta vaikuttaa siltä, että sosiaalinen media, joka on saattanut aluksi olla aidosti sosiaalista toimintaa, on muuttunut pääasiassa epäsosiaaliseksi mediaksi. Nuorin sukupolvi kärsii selvästi eniten uudesta todellisuudesta. Pahoin pelkään, että tämä kaikki osoittaa teknologian kehityksen vauhdin lyöneen laudalta hengellisen kehityksemme vauhdin." 

Ja tämä: "Mukavuusalueelta poistuminen on elinikäinen harjoitus. Voin ilokseni kertoa, että se on myös vuorenvarma tapa kokea lisää täyttymyksen tunnetta elämässään. Kaikille tapahtuu ihania asioita, kun avaa sydämensä ja mielensä uusille mahdollisuuksille." Kas siinä neuvo, joka on kuin minulle tarkoitettu! Olen sen myös kokenut todeksi, mutta ehkä antanut unohtua... 

"Sanotaan, että on kaksi asiaa, joista ei kannata koskaan olla huolissaan. Asiat, jotka voi itse muuttaa, ja asiat, joita ei voi muuttaa. Kokemukseni mukaan lähes kaiken voi muuttaa, kun muuttaa ensin itsensä. Ei siis kannata olla huolissaan. Niin kauan kuin käyttäytymisemme perustuu myötätuntoon ja puhdistamme jatkuvasti elämäämme, olemme parhaalla mahdollisella tiellä." 

"Nichiren vertasi elämän ja ympäristön yhteen kietoutuneisuutta tai ykseyttä (ks. Opillisia peruskäsitteitä: elämän ja sen ympäristön ykseys) ruumiiseen ja sen varjoon. Miten ihmisen on helpoin muuttaa varjoaan, jos hän ei pidä siitä, miltä se näyttää? Liikkumalla itse. Tämä vaikuttaa ehkä yksinkertaiselta, mutta on itse asiassa valtavan voimaannuttava näkemys. Sen mukaan kaikki ympärillämme, ihmissuhteet ja työ mukaan lukien, heijastelee sisäistä olotilaamme. Se myös rohkaisee meitä ymmärtämään, että voimme muuttaa minkä tahansa tilanteen sisäisen muutoksen kautta." 

Kirjassaan Tina kertoo Beyond Music-projektista rauhan ja eri kulttuurien välisen ymmärryksen edistämiseksi, johon hän on osallistunut. 2009 ilmestyi levy Buddhist and Christian Prayers. Perusideana on ykseys moninaisuudessa. Hän viittaa vertaukseen, "kirsikan-, luumun-, persikan- ja kriikunankukat"-periaatteeseen: "Kun Nichiren opetti yli 750 vuotta sitten kaikille avointa näkemystä moninaisuudesta, hän puhui näistä hedelmistä. Ne kuvaavat sitä, että kaikilla on rodusta, sukupuolesta, sukupuolisesta suuntautuneisuudesta tai vastaavasta riippumatta yhtä lailla Buddha-luonto. Hänen sanansa muistuttavat, että lootussutra koskee kaikkia eläviä olentoja yhtään poikkeusta lukuun ottamatta. Se korostaa jokaisen suurta arvoa ja synnynnäistä potentiaalia." 

Liitin aikaisemmin julkaisemaani Tina Turnerin haastatteluun Beyond Music-projektin videon, jossa hän puhuu hengellisestä sanomastaan, ja liitän sen nyt uudelleen myös tähän julkaisuun. Tina kertoo sen valmistamisesta, jota varten hän mm. kysyi henkilökohtaisesti neuvoa kirjailija Deepak Chopralta tavatessaan tämän, ja sai ison kasan henkisiä kirjoja löytääkseen oikeat sanat. Lukiessaan hän kirjoitti muistiin sanat ja lauseet, jotka herättivät hänessä vastakaikua. Hänen valitsemiensa sanojen hengellisen viestin tavoitteena oli sisäinen eheys ja sen saavuttamisen jälkeen muihin liittyminen yhteisen hyvän edistämiseksi. Tinan ääni ja rauhoittava musiikki muodostavat kokonaisuuden. Tinan levyllä (ja videolla) lausumat sanat on kokonaisuudessaan suomennettu kirjassa:

Mikään ei kestä ikuisesti. Kukaan ei elä ikuisesti. Kukka lakastuu ja kuolee. Talvi päättyy ja tulee kevät. Olkaamme avoimia elämän kierrolle. Se on suurinta rakkautta.

Menkäämme pelon taakse. Menkäämme pelon toiselle puolelle. Pelon takaa pääsee paikkaan, jossa rakkaus kasvaa ja jossa voi lakata reagoimasta pelon, vihan ja koston yllykkeisiin.

Näkyvän maailman tuolla puolen saa yhteyden itseensä. Aloittakaamme jokainen päivä laulamalla kuin linnut. Laulaminen vie näkyvän maailman tuolle puolen.

Tarvitsemme jatkuvaa itsekuria, oikeaa harjoitusta, jotta pääsemme eroon vanhoista mielen kaavoista ja löydämme uuden kestävän tavan nähdä.

Menkäämme oikein ja väärin tekemisen tuolle puolen. Rukoileminen selvittää mielen ja palauttaa sieluun rauhan. Menkäämme näkyvän maailman tuolle puolen, tuntekaamme kaiken ykseys.

Laulakaamme! Laulaminen vie näkyvän maailman tuolle puolen...

Kuulumme yhteen, olemme yhtä. Etsimme tietä oikean lähteen luo. Sen ainoan oikean.

Kulkekaamme koston tuolle puolen. Elämämme suurin hetki on se, kun alamme oppia toisiltamme.

Menkäämme näkyvän maailman tuolle puolen, jotta voimme kokea ykseyden tunteen. Laulaen. Laulaminen vie meidät näkyvän maailman tuolle puolen. Tuolle puolen...

Lähtekäämme matkaan. Lähtekäämme sisäiselle matkalle. Hiljentykäämme kuullaksemme, mitä on kaiken tuolla puolen. Avataksemme oven sille, mikä on kaiken tuolla puolen.

Olkaamme kiitollisia. Olkaamme kiitollisia ja tehkäämme tilaa sille, mikä on ajan ja paikan tuolla puolen. Olkaamme läsnä jokaisessa hetkessä, eläkäämme ajan ja paikan tuolla puolen.

Aloittakaamme jokainen päivä laulamalla kuin linnut. Laulaminen vie meidät näkyvän maailman tuolle puolen. Tuolle puolen...

Miten rakkaus liittyy tähän? Rakkaus kasvaa, kun alamme luottaa. Kun luotamme, rakkaus parantaa ja uudistaa meidät.

Rakkaus innostaa ja voimaannuttaa tekemään suuria asioita. Se tekee meistä rakastavampia. Rakkaus saa tuntemaan turvaa ja vie lähemmäs Jumalaa.

Kun pääsemme näkyvän maailman tuolle puolen, löydämme todellisen rakkauden. Jatkakaamme laulamista. Laulaminen vie meidät kaiken tuolle puolen. Tuolle puolen. 

Tina Turner: Spiritual Message - Beyond 

 Tina kertoo kirjassa myös hänen elämästään tehdystä musikaalista, joka sai ensi-iltansa 2019 - Tina: The Tina Turner Musical. Toivottavasti näemme sen vielä Suomessakin. 

"Vastasin elämän myrskyyn ja mahdottomuuteen laulamalla kovaan ääneen Nam-myoho-renge-kyo-mantraa. Kutsuin syvää sisäistä viisautta apuun intensiivisen hengellisen kamppailun keskellä, ja yhtenä päivänä sisäinen taistelu oli yhtäkkiä ohi. Kaikki epäilykset kaikkosivat, samoin rajoittavat ajatukset. Päästin irti kaikesta, minkä alempi minä väitti olevan mahdollista tai mahdotonta. Voitin tärkeimmän taistelun ja näin itseni ensimmäistä kertaa elämässäni täysin selvästi. Helpotuksen ja vapauden tunne oli suuri. Vaikken pitänyt monista havaitsemistani asioista, tiesin voivani muuttaa ne. Oivallus toi toivoa ja voimaa. Olin nyt oman elämäni käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Vaikka moni asia ympärilläni ei ollut päältä päin katsottuna muuttunut, tiesin, että hengellisen kamppailun voitettuani oli pelkkä ajan kysymys, koska ulkoinen maailma alkaisi muuttua." 

Ja erinomainen muistutus myös 53-vuotiaalle itselleni: "Muistutan itseäni mielelläni siitä, että vanhaksi eläminen ja vanheneminen eivät ole välttämättä sama asia. Kuten sveitsinsaksalainen kirjailija Herman Hesse sanoi, mitä enemmän ihminen kypsyy, sitä nuorempi hänestä tulee. Se on kaunis ajatus! Toivon, että kaikki kypsyvät ja nuorenevat siitä riippumatta, minkä ikäisiä he ovat, ja jatkavat elämäänsä aina vain eteenpäin." 

Kirjan lopussa on buddhalainen sanasto. 

Kenties hivenen epäileväinen ensivaikutelmani kirjasta alkoi muuttua loppua kohti yhä  positiivisemmaksi kun huomasin että se itse asiassa inspiroi minua! Rukoilen Gongyossani päivittäin...  "jatkuvasti puhdistaakseni ja syventääkseni uskoani ja harjoitustani, jotta voisin saavuttaa valaistumisen tässä ruumiissa", ja tähän sain Tinan tekstistä lisää innoitusta! Joskus meitä tarvitsee muistuttaa siitä minkä jo tiedämme, jotta se olisi jälleen tuoreena edessämme. Toivottavasti tämä kirja niin ikään avaa uusia oivalluksen ovia lukijoille, silloin se olisi suuri siunaus. Kyllä sen avulla varmasti voi päästä alkuun tällä tiellä, ja on jokaisen oma asia kuinka pitkälle haluaa edetä. 

Syvällistä pinnallisesti

Päivitetty 26.8.2022

Tämä kirjoitus on luonteeltaan lähinnä kooste ja kertausta asioista, jotka olen aiemmin julkaissut siellä, täällä. Se perustuu kristityn ystäväni esittämiin kysymyksiin (sanottakoon, että opillisesti hän on esoteristi, joka uskoo mm. jälleensyntymiseen, mutta moraalisesti hän on hyvin konservatiivinen kristitty). Ehkä ideat ovat vähissä tällä hetkellä, mutta toisaalta tämä näkökulma voi olla mielenkiintoinenkin. 

 Sain taannoin sähköpostia ystävältäni. 

Hei Marko!

Minulle on tullut tapaamistemme jälkeen usein mieleen mistä ja mitä haluaisin kanssasi totuudesta jutella. Tässä on vain joitakin asioita, mitä nyt tuli mieleen.

Muistelen, että hän on esittänyt monet näistä kysymyksistä ennenkin vuosien varrella, joten tämä "keskustelu" ei taida edetä?

- Oletko vaihtanut yhden uskonnon toiseen?

Tulin Kristiyhteisöön ja sen myötä kristinuskoon niin että nimenomaan vaihdoin tietoisesti toiseen (minun tiestäni voi lukea kirjoituksestani "Minun tieni"). Minulla ei ollut mitään uskontoa edellisen puolisoni kuoleman jälkeen, enkä sitä ennenkään ollut enää pariin vuoteen kristitty, joten en vaihtanut mitään mihinkään: minä "heräsin" buddhalaisuuteen sisäisen, mystisen kokemuksen kautta, ja sen jälkeen tutkiessani asioita tajusin, että minähän ajattelen jo tällä tavalla. Ajatteluni oli vuosia kehittynyt tiettyyn suuntaan. 

Voitto Viro kirjoitti: "Kuitenkin on oikein hyväksyä tämä ennakkoasenne: jos näytät minulle totuuden, joka vakuuttaa minun sisimpäni suuremmalla ehdottomuudella kuin Jeesuksen kirkastama totuus, hyvä on: sisimpäni velvoittaa minut uskollisuuteen sitä totuutta kohtaan, jonka lahjoittama vapaus on syvin."

Toki minäkin olen välillä miettinyt miksi emme enää puhu syvällisiä, mutta kun vasta mietin mitä vastaisin hänen kysymyksiinsä, aloin jo tuntea kyllästymistä. Ehkä on syynsä siihen ettemme puhu näistä asioista, ja ehkä niin on hyvä. En ole pitänyt hänen toistuvista viittauksistaan siihen että olen "joskus-jotakin" - esim. "aikoinaan lukenut ja tutkinut paljon" - mutta ilmeisesti en hänen mielestään enää, kun luen ja tutkin eri asioita. En koskaan tutkinut yksinomaan kristinuskoa, ja vaikka nykyään olen kalunnut sen aiheen loppuun, eikö ole aika pinnallista että sillä olisi merkitystä, uskooko joihinkin väittämiin. Se on vain kirjaviisautta. 

Syvällisten puhuminen vain puhumisen vuoksi on pinnallista. Hän sanoi ettei enää tiedä mihin minä uskon. Miksi pitäisi? Minulle uskonto on mitä suurimmassa määrin yksityisasia. Minun on hyvin vaikea jakaa sisintäni kenenkään kanssa, koska koen ettei kukaan voi todella ymmärtää... eihän kukaan muu ole kulkenut samaa tietä kuin minä. Ja miksi ylipäänsä puhua opillisista kysymyksistä teoreettisella tasolla: elämästä on kysymys! Olennaisinta ei voi koskaan ilmaista sanoin eikä välittää toiselle: se täytyy kokea itse ja jokaisen kokemus on yksilöllinen. Pääasia kai olisi vain hyväksyä toinen kaikesta huolimatta. Ei kai tämä mikään kilpailu ole, jossa on tarkoitus nujertaa toinen älykkäillä argumenteilla? 

Tunnen ymmärrettävää turhautumista kun minulta kysytään asioita, joista olen hyvin perusteellisesti kirjoittanut blogeissani, esim. mainittu "Minun tieni", varsinkin viimeinen kappale tässä yhteydessä. Ilmaisen itseäni parhaiten kirjoittamalla, en ole hyvä puhuja, joten en mielelläni puhu kenenkään kanssa näistä "syvällisemmistä" asioista. Kirjoitan myös siitä ongelmasta, mikä meidän välillämme mielestäni aina on ollut: "Kun itse yritän muotoilla käsitykseni uskonnosta - tai laveammin 'henkisyydestä' - sanoiksi, se on kuin kirjoittaisin runoa, mutta usein huomaa, että jonkun toisen kohdalla se on kuin hän ratkaisisi matemaattista yhtälöä - täysin erilainen lähestymistapa, kuin puhuisimme eri kieltä..." Hän on itse sanonut kuinka tärkeää tiede ja etenkin matematiikka ovat hänelle olleet jopa totuuden etsijänä henkisellä tiellä. Minulle taas taide taitaa olla läheisempi väylä henkeen. Suurin eromme ei mielestäni ole niinkään ajatussisällöissä, vaan siinä että koko se prosessi, jolla tulemme omiin johtopäätöksiimme, on ilmeisesti niin erilainen. Minä olen aina luottanut ennemmin sydämeen, vaikka arvostan myös korkealle sitä että ihminen on lukenut paljon, ja ennen kaikkea monipuolisesti! (Pakko sanoa, että hänen kohdallaan niin ei ole: hänen lukemistonsa on ollut hyvin yksipuolista - sellaisen kuvan olen saanut vuosien aikana.) Mutta se ei riitä. Tieto jonka opit kirjasta, ei ole omaasi vaan lainattua, ennen kuin sinulla on omakohtainen kokemus siitä ("Gnosis"). Jos sanoo "tietävänsä" jotain henkisistä asioista kokemuksensa perusteella, toisella ihmisellä voi olla yhtä vahva kokemus, joka on johtanut aivan erilaisiin johtopäätöksiin; silloin kuulostaa ylimieliseltä korostaa omaa tietoaan. Kristityt uskovaiset käyttäytyvät sillä tavalla, ja se tekee todella vastenmielisen vaikutuksen - teki jo silloin kun itse tunnustauduin kristityksi. "Totuus" on hyvin kapea ja pieni jos se on jokin oppi tai käsitys, joka sisältyy tiettyyn uskontoon. 

Minä olen kulkenut jälkeenpäin katsottuna erittäin johdonmukaista tietä askel askeleelta - tietenkään en ole juuri sillä hetkellä tiennyt mihin se johtaa, mutta jokainen vaihe on ollut välttämätön juuri minulle ja vain minulle. Kaikessa on ollut johdatus mukana, kaikki on ollut tarkoituksenmukaista. Minun näkökulmastani ja kokemuksestani outoa on nimenomaan se, jos ihminen ei muutu, eikä hänen maailmankatsomuksensa nähtävästi kehity. Sehän on paikalleen pysähtymistä. Ja vaikka en sitä koskaan suoraan hänelle sanoisi päin naamaa, minun nähdäkseni hänen kohdallaan on juuri noin! Kuulen häneltä aina ne samat asiat vuodesta toiseen, ja kun ajattelee kuinka kauan olemme tunteneet, siitä tulee aika monta vuotta...

Emme me koskaan ole olleet samaa mieltä monestakaan asiasta, muu on näköharhaa. Minä olen kauan sitten oppinut mitä hänelle ei voi sanoa, ja välttänyt niitä aiheita. On totta, että aikanaan meillä oli tietty yhteys, mutta se ei ollut mitään mitä sanottiin, vaan se oli yhteinen henkinen harjoitus, joka yhdisti. Ei ole sattumaa, että buddhalais-kristillisen uskontodialogin perustana on nk. "hiljainen dialogi", jossa osallistujat hiljentyvät yhdessä kukin oman traditionsa mukaisesti. Siihen minä olen aina uskonut. Hiljaisuus on vahvempi kuin tuhat sanaa; sanat voivat erottaa, hiljaisuus yhdistää. Se oli luontevaa kun meillä oli muodollinen "ryhmä" - usein käytännössä vain me kaksi - joka kokoontui säännöllisesti ja jossa nimenomaan tehtiin henkisiä harjoituksia (meditaatiota). Se on vaikeampaa kun tavataan epämuodollisesti: hän ei ole ymmärtänyt vihjauksiani siitä, että jos halutaan puhua "henkeviä", pitäisi myös harjoittaa/hiljentyä/meditoida vastapainoksi. 

Siinä ei ole mielestäni mitään väärää että puhuisin henkisistä asioista mieluiten jonkun toisen samalla tavalla ajattelevan - eli samaa uskoa tunnustavan - kanssa, jolloin voisimme vertailla kokemuksiamme ja tukea toisiamme. Kuitenkaan kukaan ei ajattele tarkalleen samalla tavalla kuin minä, ja itsenäisenä harjoittajana minulla on vapaus valita. Buddhalaisuus - aivan kuten kristinusko - ei myöskään ole mikään yksi yhtenäinen harmaa möhkäle: Nichiren-buddhalaisuus on omanlaisensa, ja siinäkin on lukuisia koulukuntia, jotka eroavat toisistaan. Harjoitus on yksi yhteinen tekijä. En olisi voinut kääntyä buddhalaisuuteen esim. Theravada-muodossaan. 

- Onko sinulle usein käynyt niin, että on tullut jokin kriisi, minkä takia katsomuksesi on vaihtunut/muuttunut?

On ja ei. Jokin kriisi on voinut pakottaa muutokseen, jolloin se on ollut pitkä prosessi, ja tuskallinenkin, mutta myös äkillinen sisäinen kokemus on saattanut muuttaa kaiken hetkessä: näin minusta mm. tuli buddhalainen. Minä "tulin uskoon", jos näin voisi sanoa. Olennainen ei ole koskaan muuttunut, se on vain vahvistunut ja selkiytynyt: ihmisessä itsessään on jotain arvokasta - "Kristus meissä", Buddhaluonto. 

- Oletko buddhalainen?

Miksi tämä kysymys? Miten se ei ole tullut selväksi? Yritän ajatella että hän ei varmasti tarkoita sitä sillä tavalla, mutta jostain syystä minulle tulee toistuvasti tunne ikään kuin hän kyseenalaistaisi minua. Siksikään en mielelläni puhu näistä asioista juuri hänen kanssaan. Ehkä se on vain sitä että hän yrittää analysoida. Minä perustan kaiken omaan kokemukseen, järkeily on toissijaista.

- Mitä mieltä olet ihmisten NDE-kokemuksista? 

NDE-kokemuksista olen ilmaissut mielipiteeni joissain blogikirjoituksissani, ja olen sen myös hänelle joskus suullisesti sanonut. Sinänsä ne varmasti ovat todellisia, ja niissä on paljon universaaleja piirteitä, mutta myös piirteitä, jotka nousevat kokijan omasta mielestä. Tiibetiläinen Kuolleiden kirja puhuu tästä. Kuolemalla on paljonkin yhteistä unennäön kanssa, ei niitä suotta ole vanhastaan rinnastettu. Mutta ei ole tarkoituksenmukaista keskittyä kuoleman jälkeisiin asioihin tässä elämässä. Hän lähetti minulle myöhemmin kokonaisen artikkelin jonkun NDE-kokemuksesta. En jaksanut lukea sitä ja sanoin sen suoraan. Toisten kokemuksista lukeminen ei ole sama asia kuin sen kokeminen itse. Hänelle tämä aihe on jostain syystä erityisen tärkeä ja läheinen. Ehkä kannattaisi elää ensin. 

- Onko mielestäsi Jeesus historiallinen henkilö?

Jeesuksen historiallisuutta ei kukaan vakavasti otettava tutkija epäile, enkä minäkään. Sehän ei tarkoita mitään muuta.

- Onko sinulle totuus subjektiivinen asia?

Kannattaa lukea mitä esim. Wikipedia kertoo käsitteestä "totuus", niin ehkä ymmärtää miksi se ei ole ollenkaan niin itsestään selvää kuin ystäväni tuntuu ajattelevan. Se on hyvin epämääräinen käsite. En ole koskaan ymmärtänyt kuinka huolettomasti hän sitä viljelee, olettaen ilmeisesti että kaikki ihmiset ymmärtävät sillä samaa kuin hän. Mitä tulee oppeihin ja katsomuksiin, minulle on kehittynyt oma filosofiani, jota olen yrittänyt hahmotella tuossa kirjoituksessani, "Minun tieni", etenkin juuri viimeisessä kappaleessa. Taidan olla vähän tylsä, mutta kuten kirjoitin alussa, tämä on turhauttavaa... jos toinen kyselee kysymyksiä, mutta ei ole halukas lukemaan mitä olet asioista kirjoittanut aiemmin, on pakko olettaa että vastaus ei ilmeisesti kuitenkaan kiinnosta tarpeeksi. 

- Oletko ollut aina subjektiivisesti (persoonallisesti) jotain suuntausta, vai jotain muuta?

En ymmärrä kysymystä. Olen aina ollut täysillä sitä mitä olen ollut. Siksi muutos voikin olla kivulias, vaikka se onkin synnytyskipuja. 

- Onko uskonto tai mikä tahansa katsomus vain subjektiivinen mielipiteiden kokoelma, jonka voi kokonaan vaihtaa?

Uskonnolliset opit ovat luonnollisesti ihmistekoa. Buddhalaisuus ei mitään muuta itsestään väitäkään. 

- Mitä tiede merkitsee sinulle? Onko sinulla nykytieteen mukainen ihmiskuva? Entä maailmankuva?

En minä tiedettä erityisesti seuraa, ellei lasketa uskontotiedettä. Kiertääkö maa aurinkoa? Jos hän tarkoittaa kysyä, olenko materialisti, niin en. Siinä lyhyt vastaus. 

- Onko sinulla kristinuskosta mitään mukana?

Kristinuskosta ei ole tietoisesti mitään mukana. Tietoisesti. Kaikki mitä ikinä olen ollut, on tietysti mukana tavalla tai toisella aina, ei siitä kokonaan mihinkään pääse.

- Entä asiat, joissa kristinusko ja buddhalaisuus ovat samaa mieltä, joissa opetetaan samoin? Olen ollut iloinen käskyistä, ja niissä on tosi paljon samaa kuin kristinuskossa. Elätkö buddhalaisten käskyjen/moraalin/ohjeiden mukaan?

Nyt päästään aiheeseen, josta voisin sanoa paljonkin. Buddhalaisuudessa ei ole käskyjä, eikä buddhalaisuus ole moraalioppi. Huomaan, että hän on täysin väärinymmärtänyt koko asian, mutta ei se mitään, sillä niin minäkin väärinymmärsin kun katselin buddhalaisuutta ulkoapäin ja kuvittelin olevani hyvinkin perillä myös muista uskonnoista kuin kristinuskosta. 

Aiheesta voi lukea enemmän tämän blogin sivulta Opillisia peruskäsityksiä, otsikolla Etiikka; viisi ohjetta. Ohjeissa sinänsä on paljon enemmän kuin pelkkä kirjain antaa ymmärtää. Suosikkiesimerkkini on seksi, jossa kristinusko näkee aivan hirvittävän ison synnin mahdollisuuden - kaikesta päätellen pahemman kuin tappaminen, joka usein hiljaa hyväksytään - ja ihmisten seksuaalisuutta pitää sen tähden yrittää kontrolloida. Buddhalaisuus ei esimerkiksi anna suurta arvoa avioliitolle ja lisääntymiselle, edes monogamia ei ole mitenkään itsestään selvää. Inhoan moralismin sekoittamista uskontoon ja ystäväni on siinä mestari, niin sanoakseni. 

"Buddha kyseenalaisti monet yhteiskunnassaan olemassaolevat olettamukset, mukaan lukien moraaliset, ja yritti kehittää etiikkaa joka perustuu järkeen ja myötätuntoon, pikemmin kuin traditioon, taikauskoon ja tabuihin. Tunnetussa Kalama Suttassa hän sanoo että ilmestys (anussana), traditio (parampara), kirjoitusten auktoriteetti (pitakasampada), ja henkilön oma mielipide (ditthinijjhanakkhanti) ovat riittämätön keino määritellä oikeaa ja väärää..." (Koko kirjoitus)

"Filosofia haastaa meidät ajattelemaan seksuaalista etiikkaa hyvin eri tavalla kuin useimmille meistä on opetettu. Ohjeet ovat periaatteita, eivät sääntöjä, ja on kiinni yksittäisistä buddhalaisista päättää kuinka soveltaa niitä. Tämä vaatii suuremmassa määrin itsekuria ja rehellisyyttä itseä kohtaan kuin legalistinen 'seuraa vain sääntöjä äläkä kysy kysymyksiä'-lähestymistapa etiikkaan. Buddha sanoi, 'ole turva itsellesi'. Hän opetti meitä käyttämään omaa arvostelukykyämme mitä tulee uskonnollisiin ja moraalisiin oppeihin."

"Gautama Buddha halusi meidän pohtivan tekojamme ja katsovan tuottavatko ne harmia vai ovatko ne hyödyllisiä. Tässä yhteydessä jos haluamme tietää, onko teko seksuaalinen väärinkäytös vai ei, meidän pitäisi kysyä itseltämme seuraavat kysymykset: aiheuttaako teko vahinkoa vai tuottaako se iloa? Motivoiko tekoa rakkaus ja ymmärrys? Pitäisitkö siitä jos joku tekisi sen sinulle? Onko siihen molemminpuolinen suostumus?" 

Lisäksi: "Nichiren opetti että on epäkäytännöllistä tavalliselle ihmiselle nykyisenä aikakautena pyrkiä lähestymään heräämistä pelkästään pitämällä kiinni ohjesäännöstä. Ihmiset eivät enää tunteneet kykenevänsä täyttämään näiden eri ohjeiden odotuksia; monet jotka yrittivät, tulivat ymmärtämään että moraali ja etiikka yksin eivät tuoneet ketään lähemmäksi heräämistä. Tietenkin oli myös tekopyhiä, jotka tiukasti pitivät kiinni ohjeiden kirjaimesta, samalla rikkoen niiden henkeä. Korjatakseen tämän, Nichiren opetti että kaikkien eri ohjeiden todellinen henki ilmaistaan Lootus-sutrassa. Sen takia  kaikkein tärkein asia on yksinkertaisesti pyrkiä kannattamaan Lootus-sutraa, jotta ylittäisi epätäydellisyytensä ja saavuttaisi valaistumisen. Tämä on kaikkien ohjeiden todellinen täyttymys."

Mutta toki myös: "Kuitenkin on myös totta, että meidän pitäisi ottaa vakavasti buddhalaisuuden eettinen opastus, kuten viisi suurta ohjetta. Vastustamme näitä omalla riskillämme. Vaikka ne eivät itsessään voi tuoda heräämistä, ihmisten tarvitsee kuulla ja pohtia näitä yleisiä suuntaviivoja, koska arvioimalla sen perusteella kuinka monet ihmiset toimivat, näyttäisi että he eivät ole kehittäneet omatuntoaan tai myötätuntoaan." (Koko kirjoitus)

Joka tapauksessa en näe paljonkaan samaa kuin kristinuskossa. Asenne ja lähestymistapa on aivan erilainen. Elänkö niiden mukaan? Edelleen: ne eivät ole käskyjä. Otan ne huomioon. Minä kannatan Lootus-sutraa: 

"Myoho Renge Kyo ei ole ainoastaan Lootus-sutran otsikko, vaan myös itse Dharman nimi. Se on Lootus-sutran ydin, Nichiren-buddhalaisuuden symboli, buddhatilan siemen kylvettäväksi niiden mieliin, jotka täytyy pelastaa. Myöskään Daimokun lausumista ei Nichiren-buddhalaisuudessa nähdä pelkästään keskittymisen välineenä tai mantrana, jota harjoitetaan hyötyjen kertymiseksi. Se on ilmaus harjoittajan uskosta ja ilosta Lootus-sutraan sisältyvästä Buddhan opista; opista, että buddhatila ei ole ainoastaan potentiaalina koko elämässämme, vaan aktiivinen läsnäolo, joka johtaa meitä heräämiseen juuri tässä hetkessä. Daimoku on kuin siemen, jonka kylvämme elämäämme. Jatkamalla Nam Myoho Renge Kyo'n lausumista olennaisena päivittäisenä harjoituksenamme, me kasvatamme tuota siementä, niin että lopulta buddhatilan viisaus ja myötätunto voivat kukkia meissä ja kaikissa olennoissa." (Katso sivu Harjoitus)

- Minkälainen ihmiskuva sinulla on? Onko sinulla henkinen ihmiskuva?

Ihmiskuva? Henkinen ihmiskuva? En tiedä mitä tuohon pitäisi vastata. En ole varma mitä hän ymmärtää "henkisellä ihmiskuvalla",  eri olemuspuolia antroposofian mukaan, vai? (Koska siihen hän on perehtynyt ja itsekin olen sen mukaisesti joskus ajatellut.) Henki ja aine eivät ole vastakkaiset, erillään toisistaan. 

- Entä mitä ajattelet Jumalasta?

 Nykyään kirjoitan sanan mieluummin pienellä j:llä, ja usein lainausmerkeissä. Mieluummin en käytä koko nimitystä, johon liittyy niin vahvoja mielikuvia. 

"Ihmiset kuvittelevat palvovansa jumaluutta, vaikka ovat nähneet siitä vain kuvia, on ne sitten muovattu puusta, kullasta, alabasterista, tai esitetty maalauksena tai sanoina tai ideoina. Se joka kieltäytyy näkemästä Jumalan hänelle esitetyissä kuvissa saattaa olla muita lähempänä Hänen oikeaa kuvaansa..." - Amin Maalouf: Valon puutarhat (romaani profeetta Manista)

Suosittelen seuraavaa lyhyttä YouTube-videota: Is there God or not? What did Buddha say?  Mukavuuden vuoksi esitän kertomuksen myös kirjallisesti, suomeksi: 

"Eräänä päivänä varhain aamulla Gautama Buddha istui puutarhassa hiljaa oppilaidensa kanssa. Mies saapui hiljaa ja seisoi varjossa. Tuo mies oli Herra Raman suuri palvoja. Hän oli rakentanut monia temppeleitä ympäri maata. Hän oli omistanut monia vuosia Herra Raman palveluun. Hän lausui aina Raman nimeä ja pohdiskeli Raman suuruutta. Hän oli vanha ja lähellä viimeisiä vuosiaan. Jopa monien omistautuneiden henkisten pyrkimysten vuosien jälkeen hän ei ollut oivaltanut. Hän halusi tietää varmuudella onko Jumalaa vai ei. Kun hän kuuli Buddhasta, hän tuli saadakseen epäilyksensä selvitetyksi. 

Kun hänestä tuntui ettei kukaan huomaisi hänen puhuvan Buddhalle, hän kysyi Gautamalta, 'Oi tathagat, ole hyvä ja kerro minulle totuus! Ja ainoastaan totuus. Onko olemassa Jumalaa vai ei?' Buddha tiesi intuitiostaan miehen olevan Herra Raman suuri palvoja. Hän katsoi miestä vakavasti ja sanoi, 'Ei, ystäväni, Jumalaa ei ole olemassa.' Mies järkyttyi. Koko elämänsä hän oli uskonut Jumalaan, mutta nyt Buddha sanoi että Jumalaa ei ollut olemassa. Buddhan sanat olivat lopullisia hänelle. Monia kysymyksiä mielessään hän poistui paikalta. 

Myöhään illalla kun Buddha jälleen kerran istui oppilaineen puutarhassa, tuli mies joka oli materialisti, joka oli ollut ateisti koko elämänsä. Hän oli vakuuttanut tuhannet ihmiset siitä että ei ole lainkaan Jumalaa. Hän meni pappien ja oppineiden luo, ja voitti heidät väittelyssä Jumalasta. Myös hän oli tulossa vanhaksi ja pieni epäilys nousi hänen mielessään. Hän ajatteli, 'Entä jos on olemassa Jumala? Eikö ole elämäni tuhlausta levittää 'EI JUMALAA'-sanomaa, jos on Jumala?' Hänen epäilynsä söi häntä sisäisesti. Hän päätti lopulta tietää totuuden ja etsi valaistunutta. Hän lähestyi hitaasti Buddhaa ja kysyi häneltä, 'Sanotaan että olet valaistunut. Ole hyvä ja kerro minulle onko olemassa Jumalaa vai ei?' Buddha tiesi että mies oli ateisti, ja hän sanoi lujalla äänellä ja vakaumuksella, 'Kyllä, ystäväni, Jumala on olemassa.' Mies oli niin ikään järkyttynyt. Hän oli ollut ateisti koko elämänsä, mutta nyt Buddha oli vastannut vastoin hänen oletustaan. Hänellä oli uskoa Buddhaan. Monia kysymyksiä mielessään myös hän poistui paikalta. 

Eräs Buddhan oppilaista, joka oli istunut lähellä Buddhaa aamulla ja illalla, oli kuullut molemmat Buddhan vastaukset. Hän oli erittäin hämmentynyt. Yöllä kun kaikki valmistautuivat nukkumaan, hän meni Buddhan lähelle ja sanoi, 'Oi Herra, tunnen oloni levottomaksi johtuen eräästä kysymyksestä mielessäni. Aamulla kerroitte eräälle henkilölle että Jumalaa ei ole olemassa, ja illalla kerroitte toiselle henkilölle että Jumala on olemassa. Olkaa hyvä ja kertokaa minulle mikä on totuus; onko olemassa Jumala vai ei? Vastatkaa ystävällisesti, tai en kykene nukkumaan tänä yönä.' 

Buddha hymyili ja sanoi, 'Antamani vastaukset olivat vain heitä varten, sillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Mutta jos kuitenkin haluat tietää, silloin kerron sinulle: Mies joka tuli aamulla, oli teisti (Jumalaan uskova). Hän oli uskonut Jumalan olemassaoloon, mutta ei koskaan yrittänyt löytää totuutta itsestään. Hänen henkinen matkansa oli pysähtynyt siihen. Sen tähden kerroin hänelle että Jumalaa ei ole olemassa kasvattaakseni hänen henkistä etsintäänsä. Nyt hän yrittää löytää totuuden ja hänen matkansa alkaa. Toinen mies joka tuli illalla, oli ateisti (joka ei usko Jumalaan). Hän oli uskonut sokeasti että Jumalaa ei ole olemassa, hän ei myöskään koskaan yrittänyt tietää totuutta omasta olemassaolostaan. Myös hänen henkinen matkansa oli pysähtynyt siihen. Sen tähden kasvattaakseni hänen henkistä etsintäänsä ja aloittaakseni hänen matkansa kerroin hänelle että kyllä, Jumala on olemassa. Nyt hän yrittää löytää totuuden ja siten hänen matkansa alkaa. Kerroin kummallekin mitä he tarvitsivat jotta heidän henkinen etsintänsä kasvaisi vahvemmaksi. Uskovan tarvitsee löytää epäily, kun taas ei-uskovan tarvitsee löytää usko. Se on ainoa tapa kasvaa.' Oppilas kysyi, 'Mutta Herra, entä minä?' Buddha hymyili ja sanoi, 'Jatka vain meditoimista ja sinä tulet perille.'"

Jos sanoo että rukous pitää osoittaa jumalalle jotta se toimii, halventaa ei-teististen uskontojen vastaavia menetelmiä. Pekka Ervast kirjoitti: "Rukous ei ole sanoissa, vaan mielen keskityksessä ja sielun tunnelmassa." 

Ystäväni sanoi miettivänsä vastauksiani, ja on miettinyt jo kuukausia. Muistan, kuinka hän on kertonut joskus lähettäneensä sähköpostilla vastineen johonkin uskonto-debattiin vanhalle tuttavalleen vuosien kuluttua! Tuttava on varmasti hämmästynyt. Ystäväni miettii vielä samoja asioita, jotka muut ovat jo unohtaneet ja menneet eteenpäin. Se on hyvin tyypillistä hänelle. Hän on kiinni menneessä. Minun puolestani tämä "keskustelu" on loppuun käyty. 

Vastasin itse hyvin nopeasti ja lyhyesti, koska minä EN miettinyt paljoakaan. Parhaat vastaukset ovat minusta spontaaneja ja mahdollisimman pelkistettyjä. Eikä ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia. Minä en tarvitse varmuutta joka asiaan, eikä minulla ole antaa vastauksia muille; jokainen kulkekoon oman tiensä. 

Miksi juuri tämä ystävä aiheuttaa minulle aina niin paljon päänvaivaa, en tiedä. Ehkä se vain kertoo siitä miten paljon hän kuitenkin minulle merkitsee. Esimerkiksi kun edellinen puolisoni kuoli, se oli hän joka lahjoitti minulle aikaansa enemmän kuin kukaan muu; sitä en voi koskaan unohtaa. Toisaalta käytän häntä usein esimerkkinä kirjoituksissani, hänen tietämättään - en usko että hän lukee blogiani, vaikka toki se mahdollisuus on olemassa. Hän ei välttämättä pitäisi siitä. Luulen, että meidän olisi turvallisinta pitäytyä vain yleisissä puheenaiheissa. Edellisessä julkaisussani kerron tuntemuksistani sen jälkeen kun viimeksi tapasimme. Eräässä artikkelissa neuvotaan ihmistä joka kohtaa minun tyyppiseni, tietystä persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen: "Jos olet myönteinen ja optimistinen, ymmärrät huumoria ja keskustelet vain yleisistä aiheista, pystyt välttämään heidän persoonansa kielteistä vaikutusta itseesi." Useimmat artikkelit, jotka olen aiheesta lukenut, on suunnattu nimenomaan toiselle osapuolelle; on mukava lukea olevansa "kaksinaamainen" ja "manipuloiva". Ja samalla ymmärrän mistä tuo tulee, vaikka en koskaan ole reagoinut niin tietoisesti. Tiedostaminen onkin ensimmäinen askel. Eräs näkemäni video oli otsikoitu hyvin raflaavasti, "Paholainen, joka teeskentelee olevansa enkeli." Jos puhumme elämänkatsomuksellisista aiheista, yksikin harkitsematon sana voi saada minut triggeröitymään, kuten niin monet kerrat on käynyt, mutta en osoita saati sano sitä suoraan. Jos on minunlaiseni "ystävä", ei varmasti tarvitse vihamiehiä.  En ole siitä ylpeä, ja yritän nimenomaan tulla tietoiseksi omista reaktioistani. Tarkasteltaessa persoonallisuushäiriöitä buddhalaisuuden valossa, ymmärrän oikein hyvin mitä todella merkitsee karma! Jokin minussa on rikki tai vääristynyt, mutta ei suinkaan lopullisesti, vaan se on korjattavissa kovalla työllä - kun olen tietoinen kaavamaisista taipumuksistani ja pyrin muuttamaan käyttäytymistäni. Hiljainen rukoukseni Gongyon aikana on jo vuosikausia ollut sama: "Minä rukoilen juuriakseni negatiivisen karman elämässäni, ja jatkuvasti syventääkseni uskoani ja harjoitustani niin että voin saavuttaa valaistumisen tässä ruumiissa." (Katso sivu Harjoitus) Nyt se alkaa kantaa hedelmää. Ja "valaistuminen merkitsee jatkuvaa päivittäistä haastetta, ja päättäväisyytemme uudistamista kasvaa, ja vaikuttaa positiivisesti ympärillämme olevien elämään", kuten samalla sivulla sanotaan. Se on juurikin tietoiseksi tulemista vähitellen, ei äkillinen mystinen kokemus joka hetkessä muuttaa kaiken. 

Tuo lista kysymyksistä vaikutti lähinnä tentiltä, ei "keskustelulta", enkä kokenut niitä kovin relevantteina omalla kohdallani. Tuli mieleen Buddhan käyttämä vertaus, kun häneltä kysyttiin hyvin metafyysisiä kysymyksiä maailmankaikkeuden luonteesta: Oli mies, johon osui myrkytetty nuoli. Perhe halusi hänet lääkärille, mutta hän kieltäytyi...

”Tämä kuolemanvakavasti haavoittunut mies sanoi, että ennen lääkärin apua hän halusi tietää, kuka oli tehnyt hyökkäyksen. Mikä oli hyökkääjän sääty ja mistä hän oli kotoisin? Hän halusi myös tietää hyökkääjän pituuden, voiman, ihonvärin, millaista jousta tämä oli käyttänyt ja oliko sen naru tehty hampusta, silkistä vai bambusta. Joten siinä miettiessään, olivatko nuolen sulat korppikotkalta, riikinkukolta vai haukalta, ja oliko jousi tavallinen, kaareva vai tehty oleanterista, hän ehti kuolla ennen kuin sai vastauksen yhteenkään kysymykseensä." 

”Buddhalta kysyttiin eräänä päivänä maailman äärettömyyden ongelmasta, ja hän sanoi: 'Onpa maailma rajallinen tai ääretön, rajoitettu tai rajoittamaton, vapautumisenne ongelma pysyy samana.'"

UKRAINAN PUOLESTA

 

(Kirjoitusta on täydennetty 27.2.2022)

24.2.2022 alkoi pitkään valmisteilla ollut Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Vaikka se oli nähtävissä ennakkoon, silti se järkytti toteutuessaan. Viha ja ahdistus ovat olleet päällimmäisiä tuntemuksiani näinä päivinä; viha henkilöityy ennen kaikkea Putiniin, jopa niin, että suorastaan toivon hänen kuolemaansa, ja myönnän heti itsekin että se ei ole positiivista. Se on vain luonnollista. 

Yhtä ahdistavaa mahtoi viimeksi olla syyskuun 11. terrori-iskujen tapahduttua 2001. On kuin raskas tumma pilvi leijuisi kaiken yllä. Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi 2016 järkytti kyllä, mutta ei vaatinut kuolonuhreja - ellei totuutta lasketa sellaiseksi. Ja nyt Putin on todistanut olevansa paljon pahempi kuin Trump ikinä: Hullut ovat aina arvaamattomia, mutta älykkäät, viekkaat hullut ovat vaarallisimpia. 

Kukaan ei halua kolmatta maailmansotaa, mutta keskustelu pakotteista saa välillä turhautumaan; aina pantataan kaikkein kovimpia pakotteita... ja loppujen lopuksi, välittääkö Venäjä vähääkään. Nyt ei tarvita puheita, vaan toimia. Ehkä jopa voimatoimia? Vähintäänkin Ukraina tarvitsee konkreettista tukea ja apua. Oli sodasta mitä mieltä hyvänsä, heillä on oikeus puolustaa maataan ja Venäjä käyttäytyy roistomaisesti. 

Maailmassa tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista pahaa, mutta kaikki ei yhtä voimakkaasti kosketa, pakko myöntää; tätä ei voi sivuuttaa sillä että se tapahtuu "jossain tuolla kaukana": maantieteellisesti ja historiallisesti se koskettaa meitä hyvin läheltä. Poliitikot voivat vakuuttaa että Suomeen ei kohdistu uhkaa. Ei ehkä tänään. Venäjään ei voi luottaa. Uskon täysin että mikä tahansa on mahdollista Venäjän puolelta. Ei ihme jos alamme kallistua Naton puoleen, ja ehkä pitäisikin. 

Seuraavaksi lainaan Buddhist Door Global Tea House-blogista:

Vähän ennen Venäjän hyökkäystä pieni ryhmä buddhalaisia, jotka kuuluvat Nipponzan-Myohoji-Daisangaan, kokoontui Mihailovskayan aukiolla rukoilemaan rauhan puolesta, lausumaan "Namu Myoho Renge Kyo" Nichirenin tradition mukaan. Nipponzan-Myohoji-Daisanga on Nichirenin kannalla oleva 1917 perustettu liike, joka koostuu vähemmästä kuin 2000 jäsenestä, mutta sen rooli pasifistisissa rauhan liikkeissä ympäri maailman ylittää sen koon. 

Pientä ryhmää Kiovassa johti Junsei Terasawa (s. 1950), ensimmäinen munkki järjestössään, joka on aktiivinen yli Euraasian, Keski-Aasian maista Venäjälle ja Itä-Eurooppaan. 20. vuosisadan mullistukset ja politiikka eivät ole uutta hänelle, ja hän on ollut aktiivinen rauhanliikkeissä Lontoosta Kiovaan, rakentaen samalla monikulttuurillista sanghaa seuraajista, jotka tulevat monista etnisistä taustoista, Intialaisista, Keski-Aasialaisista, Itä-Eurooppalaisista. 

Hän johti pienen yhteisönsä prinsessa Olgan muistomerkin eteen 20-päiväisellä rauhan vigilialla läpi Kiovan. Vigilia oli sujunut kitkattomasti läpi Venäjän joukkojen vahvistamisen helmikuussa Ukrainan rajalla. Mutta 24. helmikuuta Sangha ei enää kyennyt pääsemään kaupungin keskustaan läpi valtavien liikenneruuhkien, ja Junsei Terasawa teki rohkean päätöksen siirtää toiminta ja uskonnollinen harjoitus välittömästi Karpaateille Länsi-Ukrainaan. 

Junsei Terasawa yhteisöineen on lähtenyt Kiovasta pienellä bussilla, 11 ihmisen seurueessa, johon kuuluu neljä lasta. He matkustavat 700 kilometriä Karpaateille, minne Junsei rakennutti temppelin nimeltä Bodhimandala, useita vuosia sitten valmistuksena sodanaikaiselle tilanteelle kuten nyt. 

Haastattelussa vähän ennen Kiovasta lähtöä, hän kertoi:

"Tiesimme 20 vuotta sitten että tämä tulisi tapahtumaan, eikä maailma kyennyt vastustamaan sellaista tapahtumien kehitystä. Tietenkin suoranainen syy tapahtumille on Putin, mutta niin ikään läpi maailman Neuvostoliiton romahduksen jälkeisten muutosten aikana kansat ja heidän johtajansa eivät osoittaneet todellista viisautta muuttaakseen koko ihmiskunnan tulevaisuuden. Sellainen on tänään tapahtuneen epäonnistumisen todellisuus."

"Nyt olemme konfliktin sydämessä, ja toivon että se ei leviä täysimittaiseksi maailmansodaksi, vaikka jotain käsittämätöntä on jo alkanut tapahtua, ja kaikkien pitäisi rukoilla ja toimia aivan uudella näkemyksellä. Koko ihmiskunta täytyy pelastaa. Nyt ei ole aikaa tyhjille mielen peleille. Meidän kaikkien täytyy myöntää [eksistentiaalinen] häviömme yhdessä ja saavuttaa kokonaan uusi näkemys, ellei ole liian myöhäistä ja jos maailma voi selvitä tästä katastrofista. Me rukoilemme edelleen Ukrainan luonnon ja maan puolesta, kuten myös ihmisten, jotta he heräisivät kaikkialla: Ukrainassa, Venäjällä, ja ympäri maailman - ja että salainen jumalallinen viisaus johtaa meitä kaikkia yhdessä tänä vaikeana aikana." 

Nichiren Shu, Japanin buddhalainen järjestö ja yksi suurimmista Nichiren-buddhalaisista koulukunnista, jakoi virallisen lausuntonsa:

"Buddhalaisena uskonnollisena organisaationa Nichiren Shu voimakkaasti tuomitsee Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Media on jo raportoinut useita kuolemia, emmekä voi muuta kuin olla huolissamme että tilanne saattaa aiheuttaa kierteen syväksi kriisiksi. Sodankäynnin käyttämistä poliittisen ongelman ratkaisuun ei koskaan pidä suvaita. Me seuraamme Buddhan ja Lootus-sutran opetuksia, ja pidämme yllä perustajamme Nichiren Shoninin henkisiä opetuksia kumartaa kunnioittavasti kaikelle elämälle ja pyrkiä levittämään rauhaa läpi maailman. Me vastustamme vahvasti kaikkia sotatoimia ja vahvasti pyydämme että tämä hyökkäys lopetetaan välittömästi rauhalliseen dialogiin, ja rukoilemme ikuista rauhaa maailmassa. Namu Myoho Renge Kyo."

Riippumatta geopoliittisista yhteyksistä, liittolaisuuksista ja kuuliaisuuksista, kaikkien buddhalaisten prioriteetti pitäisi olla rukoilla etenkin siviiliuhrien minimoinnin puolesta. Junsei Terasawan yhteisön, Nipponzan-Myohoji-Daisangan, ja todellakin koko Nichirenin tradition ja laajemman buddhalaisen yhteisön rauhaarakentava filosofia ja tekniikat tulevat olemaan äärimmäisen tärkeitä tarjoamalla jossain määrin lohtua ja toivoa siviileille, ukrainalaisille ja venäläisille yhtälailla, tulevina päivinä, viikkoina ja kuukausina. 

Tähän väliin sopii lisätä omana kommenttinani, että edesmenneen puolisoni isoisä oli buddhalainen: kokemukset sodassa johtivat siihen, ja se auttoi häntä; näin kertoivat sukulaiset. 

Hiljattain edesmennyt Zen-mestari Thich Nhat Hanh kirjoitti 1997:

Me ajattelemme usein rauhaa sodan poissaolona, että jos voimakkaat maat vähentäisivät asearsenaalejaan, meillä voisi olla rauha. Mutta jos tarkastelemme syvästi aseitamme, näemme omat mielemme - omat ennakkoluulomme, pelkomme ja tietämättömyytemme. Vaikka siirtäisimme kaikki pommit kuuhun, sodan juuret ja pommien juuret ovat yhä täällä, sydämissämme ja mielissämme, ja ennemmin tai myöhemmin tulemme tekemään uusia pommeja. Rauhan puolesta työskentely on sodan juurimista itsestämme ja ihmisten sydämistä. Valmistautuminen sotaan, antaa miljoonille ihmisille mahdollisuus harjoittaa tappamista päivin ja öin sydämissään, on istuttaa miljoonia väkivallan, suuttumuksen, turhautumisen ja pelon siemeniä, jotka siirretään eteenpäin tuleville sukupolville. 

On vähän mitä tavallinen kansalainen, jota asia syvästi koskettaa, voi tehdä, kun tuntuu että pelkät rukoukset eivät nyt riitä... mutta jotain pientä sentään. Olen itse lahjoittanut rahaa National Bank of Ukrainelle, joka on avannut erityistilin kerätäkseen varoja Ukrainan asevoimille. Vastapainoksi voi tietysti lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyysjärjestöille ukrainalaisten auttamiseksi, esim.:

Unicef: Auta Ukrainan lapsia 

Kirkon Ulkomaanapu: Auta toimittamaan perheille hätäapua Ukrainaan

Lyhyt uutisvideo yhteisöstä Karpaateilla, vuodelta 2018:

Nichiren reformaattorina

Mitä Ilmari Vesterinen sanoo Nichirenistä kirjassaan Shintolaisuus - Japanin kansallisuskonto (Gaudeamus Oy 2012):

Nichiren on Japanin uskonnonhistorian karismaattisimpia persoonallisuuksia. Hän syntyi vaatimattomaan kalastajaperheeseen alueella, joka on nykyisessä Chibassa, Tokion lähellä. Nichiren, niin kuin monet muut tämän ajan uskonnolliset johtajat, vietti Hiei-vuoren luostarissa vuosia opiskellen ja koettaen saada elämänsä tasapainoon. Toisin kuin useimmat sieltä lähteneet, Nichiren ei kääntynyt Kukain ja Saichon oppeja vastaan vaan syventyi niihin, etenkin Lootus-sutraan. Nichirenille Lootus-sutra oli avain kaikkeen. Se oli ainoa tie pelastukseen, ja siihen piti etsijän nojautua. Ihmisten huulilla ei saanut olla Amida vaan Lootus, joka symboloi puhtautta ja totuutta ja kohoaa kaiken pahan yläpuolelle kuten lootuksenkukka sameiden vesien päälle. Nichiren vaati, että kaikkien pitäisi mieluummin rummun tavoin toistaa lausetta "Namu myoho renge kyo!" (Ylistetty olkoon Lootus, ihanan dharman sutra!) kuin huutaa avuksi Amidaa. Hänen mielestään Lootus-sutrassa yhdistyvät kaikki buddhalaisuuden tärkeät puolet: universaalisuuden buddha (Dainichi), ikuisuuden buddha (Amida) ja historiallinen buddha (Shaka). Muut suunnat perustivat oppinsa joihinkin näistä pylväistä ja jakoivat siten Buddhan ruumiin osiin. Nichiren tukeutui kaikkiin kolmeen ja piti Buddhan kokonaisena. Lootus-sutraan tukeutuva oppi selkänojanaan ja vakuuttuneena siitä, että jokaisen oma ponnistelu on tärkeä pelastuksen tiellä, Nichiren tuli yhä varmemmaksi siitä, että hänen oli lähetystyöllään pelastettava koko maailma. 1200-luvun puolivälissä Nichirenin kutsumus oli kypsynyt, ja hän aloitti lähetystyön, jonka tarkoituksena oli saattaa koko Japani Lootuksen opetusten helmoihin. 

Nichiren oli häikäisevä keskustelija ja temperamentikas saarnaaja, joka ei säästänyt sanoja solvatessaan muita buddhalaisuuden suuntia. Hän oli varma, että luonnonmullistukset ja ihmisten keskuudessa vallitseva pahuus johtuvat muiden suuntien puolinaisista opeista. Kuvaavaa Nichirenin tyylille oli, että saarnojensa tueksi hän ennusti Japanin joutuvan vieraan ikeen alle, elleivät ihmiset nöyrtyisi ottamaan vastaan hänen oppejaan. Muutamia vuosia myöhemmin mongolit hyökkäsivät Japaniin ja näytti siltä, että ennustukset kävisivät toteen. Vihollisen laivasto tuhoutui aaltoihin ja Japani pelastui kuin ihmeen kaupalla. (Tapahtumista kertoo mm. Marco Polo matkakirjassaan.) Nichiren jatkoi saarnojaan ja herjaavia puheitaan, minkä vuoksi hänet karkotettiin aika ajoin kauas Japaninmeren yksinäiselle saarelle. Nichirenin oppi levisi nopeasti, ja suosion salaisuus perustui osaksi siihen, että oppi on vahvasti kansallisväritteistä. Nichiren nimittäin uskoi, että Japani oli oleva buddhalaisuuden keskus ja että hänen opissaan oli turva koko kansalle, ei vain hoville ja aatelisille. Mongolien hyökkäykset varmaankin vahvistivat hänen kansallisia pyrkimyksiään, vaikka hän luultavasti ajatteli maataan jo nuoruudessaan ottaessaan itselleen Nichiren-nimen, joka tarkoittaa auringon lootusta ja vie ajatukset toisaalta totuuden valoon, toisaalta nousevan auringon maahan.

Nichiren sai toiminnallaan aikaan tendailaisuuden eräänlaisen reformiliikkeen. Vaikka hän taisteli myös jodon oppeja vastaan, nämä kaksi koulukuntaa loivat Japanin buddhalaisuuden uuden suunnan, jossa oli seurakuntaan pohjautuva organisaatio, avioliitossa vaatimatonta elämää viettävä munkkikunta ja opit, jotka perustuvat kansankielelle käännettyihin sutriin. Kamakura-kauden buddhalaiset suuntaukset ovat monessa mielessä verrattavissa Euroopan reformatiivisiin liikkeisiin. Vastaavuutta on myös siinä, että tänä aikana suvaitsemattomuus nosti päätään ensimmäisen kerran buddhalaisuuden historiassa ja usko Buddhaan ja armoon pelastuksen ainoana tienä [tämä pätee lähinnä puhtaan maan buddhalaisuuteen, eli Jodo Shinsuun! - huom.] vei opit kauaksi siitä buddhalaisuudesta, joka 500-luvulla tuli Japaniin. Nichireniläisiä on ainakin 35 lahkoa, joita kannattaa runsaasti yli kolmekymmentä miljoonaa henkeä. Temppeleitä on liki kuusituhatta. 

Seuraavassa kappaleessa kirjoittaja tekee väärän rinnastuksen: "Jodossa ja nichireniläisyydessä nojaudutaan ihmisen ulkopuolelta saatavaan apuun, Amidaan ja Lootus-sutraan. Näiden täydellinen vastakohta on zeniläisyys, jossa käännytään tutkiskelemaan ihmisen sisintä. Jokaisen tulee etsiä omasta itsestään sinne kätkeytyvä buddhuus, hyvyys, pelastus ja autuus." 

Yllä zeniläisyyttä kuvataan juuri niin kuin minä olen alusta asti oppinut tuntemaan Nichiren-buddhalaisuuden! Kuten tämän blogin sivulla Lootus-sutra käännös selitetään: "Puhtaan maan buddhalaisuus perustuu uskomukseen ulkopuoliseen voimaan, joka on välttämätön pelastukseen. Nichiren julisti että on viisaampaa olla nojaamatta liikaa sen paremmin 'itsen-voiman' (jota edustaa zen-harjoitus, joka ei vetoa minkäänlaiseen absoluuttiseen totuuteen tai olentoon itsen tuolla puolen) kuin 'toisen-voiman' lähestymistapaan. Nichirenin harjoitus johtaa meidät löytämään voiman ja viisauden, jotka ovat olemassa meissä ja samalla kertaa ylittävät meidät. Se omaksuu aspekteja sekä itsen että toisen voiman harjoituksista." 

Tarkastellaanpa seuraavaksi mitä pastori Ryuei McCormick (Nichiren Shu, San Francisco) kirjoittaa siitä miten Nichiren "solvasi muita buddhalaisuuden suuntia"...

Kenties Nichirenin väärinymmärretyin propagointi-metodi on hänen voimakas aikansa buddhalaisten traditioiden kritiikki. 

Nichirenin neljä lausumaa: 

1. Nembutsu johtaa lakkaamattoman kärsimyksen helvettiin.
2. Zen on paholaisten oppi.
3. Shingon turmelee kansakunnan.
4. Ritsu on petollista.

Nichiren ei ollut ainoa japanilaisen buddhalaisuuden uudistaja, ja monet tuomitsivat aikansa buddhalaisuuden poikkeamat Japanissa. Nämä lausumat ovat Nichirenin eri kirjoituksista, ja niissä on paljon asiayhteyttä jonka avulla niissä on järkeä. Syvempi ymmärrys kadotetaan jos ei harkita aikojen ja niiden ihmisten henkilökohtaisten tilanteiden kontekstia, joille Nichiren kirjoitti. 

 

Perustavanlaatuinen ongelma näiden kunkin tradition kanssa olivat niiden opetukset jotka heikentävät suoraa Lootus-sutran harjoittamista, johtaen ihmiset tulemaan riippuvaisiksi jostain ulkoisesta auktoriteetista. Se, joka sabotoi luottamustasi omaan buddhaluontoosi ja tekee yksipuolisesti riippuvaiseksi jostain ulkoisesta henkilöstä, olennosta, riitistä, rituaalista, objektista tai instituutiosta, ei ole yhtäpitävä Buddhan opin kanssa. On elintärkeää ymmärtää, että tämä oli kantava voima Nichirenin kritiikin takana analysoitaessa mitä tahansa psykologian, filosofian tai uskonnon järjestelmää. 

Puhtaan maan liike edusti Nichirenille opetusta, joka sanoo että tämä maailma on toivoton ja että ihmiset ovat liian syntisiä tai turmeltuneita kyetäkseen edes auttamaan itseään tai muita tai muuttamaan maailmaa. Sen sijaan se tarjoaa tuonpuoleisen pakotien joka on riippuvainen transsendenttisesta olennosta, joka myös mitätöi ehdollistetun seuraamuksen (syyn ja seurauksen) perustavanlaatuisen opin [katso sivu Opillisia peruskäsitteitä: Ehdollistettu seuraamus!], että jokin toinen voima itsen ulkopuolella voi tulla väliin vapauttamaan henkilön henkilökohtaisesta vastuusta teoistaan (karma). Päivänselvästi useimmilla teismin muodoilla (etenkin länsimaisella monoteismilla) on samankaltaisia näkemyksiä. Kuitenkin jopa Nichiren-buddhalaisuudessa on niitä jotka uskovat, että tällä Myöhemmällä Ajalla (kauas erotettuna historiallisen Sakyamuni Buddhan ajasta ja paikasta) emme voi saavuttaa buddhatilaa, ja että meidän täytyy luottaa Ikuiseen Sakyamuni Buddhaan syntyäksemme Kotkan Huipun Puhtaassa Maassa. Sitä voi pitää Nichiren-buddhalaisuuden Puhtaan-Maanlaistamisena. Ne jotka olivat/ovat "Alkuperäisen Valaistumisen" ajatusta vastaan, olivat/ovat erityisen alttiita Nichiren-buddhalaisuuden Puhtaan maan tulkinnalle. 

Kuitenkin Puhtaassa maassa on ideoita, ja jopa joillain monoteisteilla, joista voisimme oppia. Heidän oppinsa paljastavat heikkouksiemme, omahyväisyytemme ja ylimielisyytemme syvyydet, jotka hivuttautuvat ja turmelevat harjoituksemme olla epäitsekkäitä, ja he esittävät trannssendentin vision nostaa niiden toiveita ja mielikuvia, jotka ovat nähneet liian paljon kärsimystä tässä maailmassa. Siitä syystä jopa Nichiren käytti "puhtaan maan" retoriikkaa ajoittain. Niin ikään jotkin mystisemmät juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin opit saattaisivat yhtä hyvin olla buddhalaisuutta. 

Shingon eli esoteerinen buddhalaisuus edusti Nichirenille liiallista riippuvaisuutta vihkimyksistä, valtuutuksista, ja myös salaisesta sisäisestä tiedosta, taikauskosta ja maagisesta ajattelusta, epäkriittistä luottamusta ja riippuvaisuutta guruista. Nichiren-buddhalaisuuden päämäärä on opastaa ihmiset pois taikauskosta, elitismistä ja gurun palvonnasta. 

Kuitenkin sillä on suuri arvo kuinka esoteeriset opit voivat haastaa ihmiset käyttämään symboleja sisäisemmällä, mielikuvituksellisemmalla ja jopa henkilökohtaisemmalla tavalla. Maagisesta ajattelusta riippumatta on olemassa näkymättömiä mystisiä tapoja joilla maailma toimii (unien, näkyjen, synkronisiteettien, onnekkaan sattuman jne. kautta). Joillain ihmisillä on vain taipumus tämänkaltaiseen lähestymistapaan. Ongelma on, että tarvitaan luotettavia jalat maassa olevia ja päteviä oppaita, jotka voivat pitää ihmiset raiteillaan, näihin monimutkaisiin symbolisiin buddhalaisen harjoituksen aspekteihin paneutumiseen, koska jotkut ihmiset voivat kadottaa perspektiivinsä ja eksyä omiin pelkoihinsa ja mielikuvitukseensa. 

Buddhalaisuuden itsekuri- eli ohjekoulukunta (Ritsu) edustaa niitä jotka painottavat eettistä harjoitusta yli kaiken. Nichirenillä oli kuitenkin ongelma sen väitteen kanssa, että et voisi saavuttaa buddhatilaa luottamatta vanhanaikaisiin ohjeisiin. Epäkriittinen sääntöjen ja ohjeiden hyväksyminen ei ole  asiaankuuluvaa. Itse asiassa, kypsinä aikuisina meidän pitäisi luottaa omatuntoomme ja myötätuntoomme, ei joihinkin kulttuurillisesti velvoitettuihin sääntökokoelmiin. 

Kuitenkin on myös totta, että meidän pitäisi ottaa vakavasti buddhalaisuuden eettinen opastus, kuten viisi suurta ohjetta [katso sivu Opillisia peruskäsitteitä: Etiikka; viisi ohjetta]. Vastustamme näitä omalla riskillämme. Vaikka ne eivät itsessään voi tuoda heräämistä, ihmisten tarvitsee kuulla ja pohtia näitä yleisiä suuntaviivoja, koska arvioimalla sen perusteella kuinka monet ihmiset toimivat, näyttäisi että he eivät ole kehittäneet omatuntoaan tai myötätuntoaan. 

Zen edusti Nichirenille ongelmaa epäkriittisestä ylenmääräisestä luottamuksesta mestareihin. Zen-retoriikka on myös taipuvainen ohittamaan sen tosiasiallisen käytännön, että retoriikka vaatii että Zen viittaa aina suoraan oivallukseen, mutta usein aloittelijoita ohjeistetaan laskemaan hengitystä tai yksinkertaisesti seuraamaan hengitystä, mikä ei eroa siitä miten muut koulukunnat opettavat aloittelijoita meditaatiossa. Lisäksi meditaatiossa istuva henkilö ei välttämättä istu bodhicittan kanssa (pyrkimys saavuttaa buddhatila), tai edes minkäänlaisen buddhalaisen mielenlaadun kanssa. Päivänselvästi on helppo sanoa, että kaikki mitä tarvitsee tehdä, on vain istua ja suoraan oivaltaa totuus, mutta tehdä niin käytännössä on jotain aivan muuta. 

Joka tapauksessa jopa Tiantai-oppi "täydellisestä ja yhtäkkisestä tyyneydestä ja kontemplaatiosta" väittää että henkilö voi vain istua (tai seisoa tai kävellä...) ja suoraan oivaltaa kaiken olemassaolon käsittämättömän todellisen totuuden, samalla tarjoten sellaisia metodeja kuten hengityksen laskeminen aloittelijoille. Valitettavasti joidenkin Zen-oppien reduktionistinen retoriikka on sitä, että kaikki mitä harjoittajan tarvitsee tehdä, on "vain istua", ja palvelee epä-älyllisyyttä joka kieltäytyy oppimasta buddhalaisia opetuksia ja kontekstia tällaiselle itsensä kehittämiselle. Tietenkin Nichiren-buddhalaisuudessa on niitä jotka sanovat, "lausu vain", joilla niin ikään on vastenmielisyys kaikelle vakavalle buddhalaisuuden opiskelulle yleisesti, siinä määrin että he lukevat väärin Lootus-sutraa omien ennakkoasenteidensa kautta, eikä heillä ole hajuakaan sutran todellisesta asiayhteydestä tai sen Odaimokun harjoittamisesta. Buddhalaisen harjoituksen pitäisi olla buddhalaisten opetusten evästämää, ja opetukset tarvitsee elää käytännössä, jotta voimme itse nähdä ovatko ne vaikuttavia vai eivät. Meillä pitäisi olla harjaantuneita, oppineita ja kokeneita opettajia opastamaan meitä harjoituksessamme, mutta buddhalaisina me ensisijaisesti katsomme Buddhan oppeihin ja meidän pitää luottaa omaan terveeseen järkeemme ja aitoon kokemukseen. 

Zenillä on monia hyviä ominaisuuksia - se haastaa ihmiset menemään tuolle puolen sutrien ja opetusten sanojen pinnan opetettavan todelliseen eksistentiaaliseen assimilaatioon. Koanit tai Zen-tradition "tapaus-tutkimus" anekdootit voidaan kaikki ottaa haasteena ymmärtää Dharmaa tavalla joka menee pelkästään käsitteellisen tuolle puolen. Niin ikään tietenkin Zen on plagiarisoinut Tiantain meditaatio-metodit. He ovat myös osoittaneet kuinka Dharmaa voidaan ilmaista tavalla joka on nokkela, runollinen ja maan läheisempi.

Kutakin näistä neljästä buddhalaisuuden lajista, Nichirenin neljän lausuman suhteen, pitäisi ajatella jotain taipumusta edustavana ja painottavana, jolla on auttavia ja ei-auttavia ominaisuuksia, jotka voidaan löytää Nichiren-buddhalaisuudesta itsestään tavalla tai toisella. Joten meidän täytyy erottaa mitä kehittää ja mitä karsia. Niin ikään koulukunnat joita Nichiren kritisoi, ovat itse voineet muuttua vuosisatojen kuluessa siitä kun nuo arviot tehtiin. Mikään ei koskaan pysy paikoillaan. Voimme nähdä tämän tänä päivänä useimmissa buddhalaisissa koulukunnissa, jotka pitävät itsestään selvyytenä että jokaisella ja kaikella on buddhaluonto, ja että jokainen voi tulla Buddhaksi tässä elämässä. Tämä on religionistista revisionistista ajattelua, sillä Nichirenin aikaan tämä löytyi ainoastaan Lootus-sutrasta. 

Kehityksen puute koulukunnassa tai traditiossa merkitsee pysähtyneisyyttä ja vähitellen tuon koulukunnan tai tradition katoamista. Koulukunta joka ei uudista, puhdista tai paranna itseään, tulee kuolevaksi ja rappeutuvaksi. Tämä soveltuu noihin koulukuntiin ja itse Nichiren-buddhalaisuuteen.

Eli toisin sanoen:

1. Älä harjoita buddhalaisuutta eskapistisella tuonpuoleisella asenteella - se johtaa helvetilliseen torjumiseen.
2. Älä väitä olevasi buddhalainen ja sitten sivuuta tai väheksy Sakyamuni Buddhan opetuksia, ja erityisesti persoonallisuus-kultin seuraamisen puolesta gurun, laman, mestarin tai minkä hyvänsä ympärillä. Silloin seuraat taivaalliselta vaikuttavaa paholaista pikemmin kuin Buddhadharmaa. 
3. Älä usko maagiseen ajatteluun sen sijaan että tarkastelet todellisia maatasi kohtaavia systeemisiä ongelmia, ja sen sijaan että yrität saada aikaan todellisen henkilökohtaisen ja sosiaalisen muutoksen joka voi olla tarpeen. Jos uskot maagiseen ajatteluun tai ihmeiden etsimiseen sen sijaan että työskentelet todellisen muutoksen puolesta, edesautat kansakunnan (ja maailman) tuhoa. 
4. Älä käännä selkääsi omalle todelliselle tinkimättömyydellesi ja yhteiskuntasi todellisille tarpeille seurataksesi jotain idealisoitua elämäntapaa toisesta maasta toisena aikana (jonka mukaan he eivät ehkä ole edes todella eläneet), etenkin jotain esi-modernia patriarkaalista koodia. Jos sen teet, olet petturi itsellesi ja yhteiskunnallesi.

 [Lainauksen loppu.]

Vertailun vuoksi, mitä tulee suvaitsemattomuuteen, eli hiukan suhteellisuudentajua: Yle; Martti Luther - kiistelty uudistaja ja väärinymmärretty nautiskelija. Juuri Lutheriin Nichireniä joskus verrataan, ja vertaus on mielestäni melko osuva. Myös Lutherista minulla on ollut tietty ennakkoluuloinen mielikuva, kunnes itse luin mitä Luther oikeasti on sanonut ja yllätyin positiivisesti (ollessani vielä kristitty)! Jotkut vähemmän hyvät piirteet hänessä eivät tee tyhjäksi hänen ilmeisiä ansioitaan. 

Samoin alussa löytäessäni Nichiren-buddhalaisuuden, olin hyvin epäileväinen Nichirenin suhteen luettuani hänen kritisoineen muita suuntauksia. Nykyään kunnioitan häntä syvästi ja saatan ymmärtää hänen kritiikkiään, ilman että se on tehnyt minusta suvaitsematonta. Sanon aina ensin olevani buddhalainen, vasta sen jälkeen jos on aihetta tarkentaa, lisään että Nichiren-buddhalainen. Haluaisin jopa tilata Nichirenin patsaan alttarilleni ja korvata sillä nykyisen Buddhan patsaan, eikä se silti tarkoita että "palvoisin" Nichireniä gurunani! Hän on kuitenkin tavallaan lähempänä minua niin ajallisesti kuin inhimillisestikin. Olen kauan vieroksunut guruja, jotka esitetään ylimaallisessa valossa, virheettöminä ja täydellisinä, enkä tarkoita pelkästään itämaalaisia tai kauas historian hämärään jääneitä henkilöitä; olin pitkään tekemisissä Rudolf Steinerin kannattajien kanssa, ja hän on juuri tuollainen hahmo. Jos ajattelen Sakyamuni Buddhaa, ajattelen kultaista patsasta meditaatio-asennossa, autuas ilme kasvoillaan. Hän on korkea ihanne, legendojen ja myyttien ympäröimä, ja siksi melko etäällä, vaikka häntä ei sentään väitetä jumalaksi. Hänen opetuksensa on koottu myöhemmin kirjoituksiksi; Nichiren kirjoitti itse.

Vaikka itse käytän myös patsasta, jotkut Nichiren-buddhalaisuuden suunnat eivät niin tee; ne käyttävät ainoastaan Gohonzonia, Nichirenin kalligrafista mandalaa (katso sivu Harjoitus), joka korostaa tosiasiaa, että kuvatkin viittaavat loppujen lopuksi sisäänpäin, ihmiseen itseensä: "Gohonzon ilmaisee henkilön ja Lain ykseyttä selvästi, kun taas Buddhan patsaat ilmaisevat henkilön ja Lain ykseyttä ainoastaan epäsuorasti". "Gohonzonin keskelle on kirjoitettu 'Nam Myoho Renge Kyo Nichiren'; tämä kuvaa henkilön ja Lain ykseyttä, eli että Nichirenin elämä itse ruumiillistaa mystistä Lakia. Se viittaa myös siihen että elämämme ovat perustavasti yhtä ja samaa Nam Myoho Renge Kyon lain kanssa, kuten Nichiren osoitti läpi elämänsä... Allekirjoitus antaa ymmärtää että tavallinen kuolevainen ja hänen kuolematon identiteettinsä ovat erottamattomia tosiasioita." 

Kuten Gerald Aitken kirjoittaa: "Vaikka Nichiren on suuri bodhisattva ja jopa Buddha, hän ei ole erehtymätön; tämä johtuu siitä että Buddhan elämä ja tavallisen kuolevaisen elämä ovat yhtäaikaa olemassa jokaisessa, mukaan lukien Nichiren." Myöhemmän Ajan Todellisena Buddhana Nichireniä pitää Nichiren Shoshu-koulukunta, ja tämä on hyvin erikoinen ja poikkeuksellinen ajatus myös Nichiren-buddhalaisuuden sisällä. Nichiren ei väittänyt itsestään mitään sellaista, hän kunnioitti Sakyamuni Buddhaa yli kaiken. Sen sijaan hän kyllä samaisti itsensä Bodhisattva Jogyoon (Jpn. Jogyo-bosatsu) Lootus-sutrassa, ensimmäiseen neljästä Maan Bodhisattvojen - jotka ilmestyvät maan alta Lootus-sutran 15. luvussa - johtajista. Nichiren sanoi täyttäneensä Sakyamunin bodhisattvalle uskoman tehtävän, ja viittaa propagointi-ponnisteluihinsa bodhisattvan työnä. 

Shakubuku on buddhalaisuuden selittämisen metodi, jonka päämäärä on tukahduttaa toisten illuusiot ja nujertaa heidän riippuvuutensa erehdykseen eli pahaan. Tämä viittaa buddhalaiseen metodiin johtaa ihmiset, erityisesti vastustajat, oikeaan buddhalaiseen oppiin kumoamalla heidän erheelliset näkemyksensä ja eliminoimalla heidän riippuvuutensa mielipiteisiin, joita he ovat muodostaneet. Shakubukun harjoittaminen merkitsee siten toisen väärien näkemysten korjaamista ja tuon henkilön herättämistä buddhalaisuuden totuuteen. Termiä shakubuku käytetään kontrastina shojun kanssa, joka merkitsee toisten johtamista oikeaan oppiin vähitellen, heidän kykynsä mukaan, ja suoraan kumoamatta heidän uskonnollisia väärinkäsityksiään. Nämä kaksi propagointi-metodia kuvataan Shrimala-sutrassa, Tientain Suuressa konsentraatiossa ja oivalluksessa, ja muissa teoksissa. Nichiren, joka käytti shakubukua propagoinnissaan, kirjoitti 1272: "Kun maa on täynnä pahoja ihmisiä vailla viisautta, silloin shoju on pääasiallisesti sovellettava metodi, kuten kuvataan [Lootus-sutran] 'Rauhallisia harjoituksia'-luvussa. Mutta aikana jolloin on monia jääräpäisten näkemysten ihmisiä jotka panettelevat Lakia, silloin shakubukun pitäisi tulla ensimmäisenä, kuten kuvataan [sutran] 'Ei-Koskaan-Halventava'-luvussa." 

Tässä "pahat ihmiset vailla viisautta" tarkoittavat niitä jotka ovat tietämättömiä buddhalaisista opetuksista. "Paha" tarkoittaa ilottomuutta hyvyyden juurten hankkimisesta. Sen vastakohtana on "jääräpäisten näkemysten ihmiset jotka panettelevat Lakia", eli ts. ne joilla on ennakkoluuloinen näkemys buddhalaisuudesta ja panettelevat sen oikeaa oppia. Nichiren kuvaa bodhisattva Ei-Koskaan-Halventavaa, joka kumarsi kunnioituksesta jokaiselle jonka kohtasi ja ylisti heitä potentiaalisina Buddhina, shakubukun harjoittajana. Viitatessaan bodhisattvaan esimerkkinä, Nichiren teki selväksi että shakubuku ei ole verbaalisen eli retorisen aggression muoto, vaan ilmaus kunnioituksesta totuutta kohtaan, että jokainen omaa buddhaluonnon, ja myötätunnosta ihmisiä kohtaan. Samalla kertaa kumartaessaan ja ylistäessään ihmisiä potentiaalisina Buddhina, Ei-Koskaan-Halventava oikeastaan haastoi ja osoitti vääräksi heidän väärinkäsityksensä buddhatilasta, ja tästä syystä häntä vastaan hyökättiin. 

Soka Gakkain toinen presidentti, Josei Toda, kirjoitti: "Ne jotka harjoittavat itsekkäästi eivätkä vaivaudu opettamaan muita, ovat kuin ihmisiä jotka syövät herkullista ruokaa eivätkä koskaan vaivaudu jakamaan muiden kanssa. Heitä ei koskaan vapauteta ahneen itaruuden rikkomuksesta. Ei voida koskaan sanoa että sellainen yksilö on myötätuntoinen henkilö... [Lootus-sutran Elämän hetki-luku] ilmaisee halua jotenkin tehdä kaikki elävät olennot kykeneviksi saavuttamaan tuhoutumattoman onnen ja buddhuuden tilan niin pian kuin mahdollista. Lisäksi se yhtälailla toteaa halun saavuttaa itse buddhatila. Resitoimalla tätä sutraa, me tosi asiassa rukoilemme shakubukua joka päivä."

Kuten olen kertonut, voisin tavallaan sanoa että minut käännytti Tina Turner, mutta oikeastaan se oli nimenomaan Nam Myoho Renge Kyo, itse mantra, joka suoraan puhutteli minua ja kosketti syvältä, herättäen jotain minussa. Vasta sitten aloin tutkia ja ottaa selvää asioista, ja silloinkin sain huomata että monessa asiassa minä jo ajattelin samalla tavalla! Omaksuin ainoastaan uusia käsitteitä vanhojen tilalle. Olen omalla polullani käynyt läpi monenlaisia näkemyksiä ja ollut myös fanaatikko "ainoan oikean totuuden" puolesta. Kokemuksesta olen oppinut miten suhteellisia ihmisten totuudet ovat. [Katso: Minun tieni] Kaikkiin henkisiin/hengellisiin asioihin pätee mielestäni se, että kenellekään on turha kertoa mitään, ellei hänessä jo ole jotain joka resonoi kerrotun kanssa. Jos maaperä ei ole hedelmällinen, siemenet menevät hukkaan. Saarnailevat ihmiset ovat sietämättömiä, mutta tämä blogi on olemassa paitsi omaksi ilokseni, myös muiden hyödyksi, ja on kiinni kokonaan jokaisesta lukijasta itsestään miten paljon hän haluaa näihin asioihin tutustua ja mitä hän siitä irti saa. 

Minulla on alusta asti ollut kolme teesiä, joista olen pitänyt kiinni; ne olivat aiemmin sivulla "Harjoitus":

1. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa buddhalaisuuden muotoa, kuten ei ole yhtä ainoaa oikeaa kristinuskon muotoa. Tutkin kaikkia buddhalaisia opetuksia ja myös kaikkia Nichiren-suuntauksia.
2. Kunnioitan Sakyamuni Buddhaa. Nichirenistä en käytä epiteettiä "Daishonin", joka korostaa hänen oletettua ylivertaisuuttaan, vaan ainoastaan "Shonin". Siitä huolimatta olen alkanut oppia arvostamaan häntä yhä enemmän... Nykyään näen että Nichirenin panos tämän hänen mukaansa nimetyn koulukunnan perustajana on niin merkittävä, että en oikeastaan ihmettele miksi jotkut pitävät häntä Myöhemmän Ajan Todellisena Buddhana. Siinä on itse asiassa omalla tavallaan hyvinkin paljon järkeä. 
3. Lootus-sutra on toki yksi sutra muiden joukossa, mutta koska se on tämän harjoituksen perusta, voin hyväksyä sen uskon ensisijaisena lähteenä. Näin siitä huolimatta, että faktuaalisesti ajatellen lienee aika epätodennäköistä että historiallinen Buddha Siddhartha Gautama olisi sitä opettanut. Mutta tässä yhteydessä voi hyvin ajatella raamattua: se on lukemattomien ihmisten vuosituhansien aikana laatimista kirjoituksista koottu, ristiriitainenkin teos, ja silti "jumalan sanaa" monille.