Nichiren reformaattorina

Mitä Ilmari Vesterinen sanoo Nichirenistä kirjassaan Shintolaisuus - Japanin kansallisuskonto (Gaudeamus Oy 2012):

Nichiren on Japanin uskonnonhistorian karismaattisimpia persoonallisuuksia. Hän syntyi vaatimattomaan kalastajaperheeseen alueella, joka on nykyisessä Chibassa, Tokion lähellä. Nichiren, niin kuin monet muut tämän ajan uskonnolliset johtajat, vietti Hiei-vuoren luostarissa vuosia opiskellen ja koettaen saada elämänsä tasapainoon. Toisin kuin useimmat sieltä lähteneet, Nichiren ei kääntynyt Kukain ja Saichon oppeja vastaan vaan syventyi niihin, etenkin Lootus-sutraan. Nichirenille Lootus-sutra oli avain kaikkeen. Se oli ainoa tie pelastukseen, ja siihen piti etsijän nojautua. Ihmisten huulilla ei saanut olla Amida vaan Lootus, joka symboloi puhtautta ja totuutta ja kohoaa kaiken pahan yläpuolelle kuten lootuksenkukka sameiden vesien päälle. Nichiren vaati, että kaikkien pitäisi mieluummin rummun tavoin toistaa lausetta "Namu myoho renge kyo!" (Ylistetty olkoon Lootus, ihanan dharman sutra!) kuin huutaa avuksi Amidaa. Hänen mielestään Lootus-sutrassa yhdistyvät kaikki buddhalaisuuden tärkeät puolet: universaalisuuden buddha (Dainichi), ikuisuuden buddha (Amida) ja historiallinen buddha (Shaka). Muut suunnat perustivat oppinsa joihinkin näistä pylväistä ja jakoivat siten Buddhan ruumiin osiin. Nichiren tukeutui kaikkiin kolmeen ja piti Buddhan kokonaisena. Lootus-sutraan tukeutuva oppi selkänojanaan ja vakuuttuneena siitä, että jokaisen oma ponnistelu on tärkeä pelastuksen tiellä, Nichiren tuli yhä varmemmaksi siitä, että hänen oli lähetystyöllään pelastettava koko maailma. 1200-luvun puolivälissä Nichirenin kutsumus oli kypsynyt, ja hän aloitti lähetystyön, jonka tarkoituksena oli saattaa koko Japani Lootuksen opetusten helmoihin. 

Nichiren oli häikäisevä keskustelija ja temperamentikas saarnaaja, joka ei säästänyt sanoja solvatessaan muita buddhalaisuuden suuntia. Hän oli varma, että luonnonmullistukset ja ihmisten keskuudessa vallitseva pahuus johtuvat muiden suuntien puolinaisista opeista. Kuvaavaa Nichirenin tyylille oli, että saarnojensa tueksi hän ennusti Japanin joutuvan vieraan ikeen alle, elleivät ihmiset nöyrtyisi ottamaan vastaan hänen oppejaan. Muutamia vuosia myöhemmin mongolit hyökkäsivät Japaniin ja näytti siltä, että ennustukset kävisivät toteen. Vihollisen laivasto tuhoutui aaltoihin ja Japani pelastui kuin ihmeen kaupalla. (Tapahtumista kertoo mm. Marco Polo matkakirjassaan.) Nichiren jatkoi saarnojaan ja herjaavia puheitaan, minkä vuoksi hänet karkotettiin aika ajoin kauas Japaninmeren yksinäiselle saarelle. Nichirenin oppi levisi nopeasti, ja suosion salaisuus perustui osaksi siihen, että oppi on vahvasti kansallisväritteistä. Nichiren nimittäin uskoi, että Japani oli oleva buddhalaisuuden keskus ja että hänen opissaan oli turva koko kansalle, ei vain hoville ja aatelisille. Mongolien hyökkäykset varmaankin vahvistivat hänen kansallisia pyrkimyksiään, vaikka hän luultavasti ajatteli maataan jo nuoruudessaan ottaessaan itselleen Nichiren-nimen, joka tarkoittaa auringon lootusta ja vie ajatukset toisaalta totuuden valoon, toisaalta nousevan auringon maahan.

Nichiren sai toiminnallaan aikaan tendailaisuuden eräänlaisen reformiliikkeen. Vaikka hän taisteli myös jodon oppeja vastaan, nämä kaksi koulukuntaa loivat Japanin buddhalaisuuden uuden suunnan, jossa oli seurakuntaan pohjautuva organisaatio, avioliitossa vaatimatonta elämää viettävä munkkikunta ja opit, jotka perustuvat kansankielelle käännettyihin sutriin. Kamakura-kauden buddhalaiset suuntaukset ovat monessa mielessä verrattavissa Euroopan reformatiivisiin liikkeisiin. Vastaavuutta on myös siinä, että tänä aikana suvaitsemattomuus nosti päätään ensimmäisen kerran buddhalaisuuden historiassa ja usko Buddhaan ja armoon pelastuksen ainoana tienä [tämä pätee lähinnä puhtaan maan buddhalaisuuteen, eli Jodo Shinsuun! - huom.] vei opit kauaksi siitä buddhalaisuudesta, joka 500-luvulla tuli Japaniin. Nichireniläisiä on ainakin 35 lahkoa, joita kannattaa runsaasti yli kolmekymmentä miljoonaa henkeä. Temppeleitä on liki kuusituhatta. 

Seuraavassa kappaleessa kirjoittaja tekee väärän rinnastuksen: "Jodossa ja nichireniläisyydessä nojaudutaan ihmisen ulkopuolelta saatavaan apuun, Amidaan ja Lootus-sutraan. Näiden täydellinen vastakohta on zeniläisyys, jossa käännytään tutkiskelemaan ihmisen sisintä. Jokaisen tulee etsiä omasta itsestään sinne kätkeytyvä buddhuus, hyvyys, pelastus ja autuus." 

Yllä zeniläisyyttä kuvataan juuri niin kuin minä olen alusta asti oppinut tuntemaan Nichiren-buddhalaisuuden! Kuten tämän blogin sivulla Lootus-sutra käännös selitetään: "Puhtaan maan buddhalaisuus perustuu uskomukseen ulkopuoliseen voimaan, joka on välttämätön pelastukseen. Nichiren julisti että on viisaampaa olla nojaamatta liikaa sen paremmin 'itsen-voiman' (jota edustaa zen-harjoitus, joka ei vetoa minkäänlaiseen absoluuttiseen totuuteen tai olentoon itsen tuolla puolen) kuin 'toisen-voiman' lähestymistapaan. Nichirenin harjoitus johtaa meidät löytämään voiman ja viisauden, jotka ovat olemassa meissä ja samalla kertaa ylittävät meidät. Se omaksuu aspekteja sekä itsen että toisen voiman harjoituksista." 

Tarkastellaanpa seuraavaksi mitä pastori Ryuei McCormick (Nichiren Shu, San Francisco) kirjoittaa siitä miten Nichiren "solvasi muita buddhalaisuuden suuntia"...

Kenties Nichirenin väärinymmärretyin propagointi-metodi on hänen voimakas aikansa buddhalaisten traditioiden kritiikki. 

Nichirenin neljä lausumaa: 

1. Nembutsu johtaa lakkaamattoman kärsimyksen helvettiin.
2. Zen on paholaisten oppi.
3. Shingon turmelee kansakunnan.
4. Ritsu on petollista.

Nichiren ei ollut ainoa japanilaisen buddhalaisuuden uudistaja, ja monet tuomitsivat aikansa buddhalaisuuden poikkeamat Japanissa. Nämä lausumat ovat Nichirenin eri kirjoituksista, ja niissä on paljon asiayhteyttä jonka avulla niissä on järkeä. Syvempi ymmärrys kadotetaan jos ei harkita aikojen ja niiden ihmisten henkilökohtaisten tilanteiden kontekstia, joille Nichiren kirjoitti. 

 

Perustavanlaatuinen ongelma näiden kunkin tradition kanssa olivat niiden opetukset jotka heikentävät suoraa Lootus-sutran harjoittamista, johtaen ihmiset tulemaan riippuvaisiksi jostain ulkoisesta auktoriteetista. Se, joka sabotoi luottamustasi omaan buddhaluontoosi ja tekee yksipuolisesti riippuvaiseksi jostain ulkoisesta henkilöstä, olennosta, riitistä, rituaalista, objektista tai instituutiosta, ei ole yhtäpitävä Buddhan opin kanssa. On elintärkeää ymmärtää, että tämä oli kantava voima Nichirenin kritiikin takana analysoitaessa mitä tahansa psykologian, filosofian tai uskonnon järjestelmää. 

Puhtaan maan liike edusti Nichirenille opetusta, joka sanoo että tämä maailma on toivoton ja että ihmiset ovat liian syntisiä tai turmeltuneita kyetäkseen edes auttamaan itseään tai muita tai muuttamaan maailmaa. Sen sijaan se tarjoaa tuonpuoleisen pakotien joka on riippuvainen transsendenttisesta olennosta, joka myös mitätöi ehdollistetun seuraamuksen (syyn ja seurauksen) perustavanlaatuisen opin [katso sivu Opillisia peruskäsitteitä: Ehdollistettu seuraamus!], että jokin toinen voima itsen ulkopuolella voi tulla väliin vapauttamaan henkilön henkilökohtaisesta vastuusta teoistaan (karma). Päivänselvästi useimmilla teismin muodoilla (etenkin länsimaisella monoteismilla) on samankaltaisia näkemyksiä. Kuitenkin jopa Nichiren-buddhalaisuudessa on niitä jotka uskovat, että tällä Myöhemmällä Ajalla (kauas erotettuna historiallisen Sakyamuni Buddhan ajasta ja paikasta) emme voi saavuttaa buddhatilaa, ja että meidän täytyy luottaa Ikuiseen Sakyamuni Buddhaan syntyäksemme Kotkan Huipun Puhtaassa Maassa. Sitä voi pitää Nichiren-buddhalaisuuden Puhtaan-Maanlaistamisena. Ne jotka olivat/ovat "Alkuperäisen Valaistumisen" ajatusta vastaan, olivat/ovat erityisen alttiita Nichiren-buddhalaisuuden Puhtaan maan tulkinnalle. 

Kuitenkin Puhtaassa maassa on ideoita, ja jopa joillain monoteisteilla, joista voisimme oppia. Heidän oppinsa paljastavat heikkouksiemme, omahyväisyytemme ja ylimielisyytemme syvyydet, jotka hivuttautuvat ja turmelevat harjoituksemme olla epäitsekkäitä, ja he esittävät trannssendentin vision nostaa niiden toiveita ja mielikuvia, jotka ovat nähneet liian paljon kärsimystä tässä maailmassa. Siitä syystä jopa Nichiren käytti "puhtaan maan" retoriikkaa ajoittain. Niin ikään jotkin mystisemmät juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin opit saattaisivat yhtä hyvin olla buddhalaisuutta. 

Shingon eli esoteerinen buddhalaisuus edusti Nichirenille liiallista riippuvaisuutta vihkimyksistä, valtuutuksista, ja myös salaisesta sisäisestä tiedosta, taikauskosta ja maagisesta ajattelusta, epäkriittistä luottamusta ja riippuvaisuutta guruista. Nichiren-buddhalaisuuden päämäärä on opastaa ihmiset pois taikauskosta, elitismistä ja gurun palvonnasta. 

Kuitenkin sillä on suuri arvo kuinka esoteeriset opit voivat haastaa ihmiset käyttämään symboleja sisäisemmällä, mielikuvituksellisemmalla ja jopa henkilökohtaisemmalla tavalla. Maagisesta ajattelusta riippumatta on olemassa näkymättömiä mystisiä tapoja joilla maailma toimii (unien, näkyjen, synkronisiteettien, onnekkaan sattuman jne. kautta). Joillain ihmisillä on vain taipumus tämänkaltaiseen lähestymistapaan. Ongelma on, että tarvitaan luotettavia jalat maassa olevia ja päteviä oppaita, jotka voivat pitää ihmiset raiteillaan, näihin monimutkaisiin symbolisiin buddhalaisen harjoituksen aspekteihin paneutumiseen, koska jotkut ihmiset voivat kadottaa perspektiivinsä ja eksyä omiin pelkoihinsa ja mielikuvitukseensa. 

Buddhalaisuuden itsekuri- eli ohjekoulukunta (Ritsu) edustaa niitä jotka painottavat eettistä harjoitusta yli kaiken. Nichirenillä oli kuitenkin ongelma sen väitteen kanssa, että et voisi saavuttaa buddhatilaa luottamatta vanhanaikaisiin ohjeisiin. Epäkriittinen sääntöjen ja ohjeiden hyväksyminen ei ole  asiaankuuluvaa. Itse asiassa, kypsinä aikuisina meidän pitäisi luottaa omatuntoomme ja myötätuntoomme, ei joihinkin kulttuurillisesti velvoitettuihin sääntökokoelmiin. 

Kuitenkin on myös totta, että meidän pitäisi ottaa vakavasti buddhalaisuuden eettinen opastus, kuten viisi suurta ohjetta [katso sivu Opillisia peruskäsitteitä: Etiikka; viisi ohjetta]. Vastustamme näitä omalla riskillämme. Vaikka ne eivät itsessään voi tuoda heräämistä, ihmisten tarvitsee kuulla ja pohtia näitä yleisiä suuntaviivoja, koska arvioimalla sen perusteella kuinka monet ihmiset toimivat, näyttäisi että he eivät ole kehittäneet omatuntoaan tai myötätuntoaan. 

Zen edusti Nichirenille ongelmaa epäkriittisestä ylenmääräisestä luottamuksesta mestareihin. Zen-retoriikka on myös taipuvainen ohittamaan sen tosiasiallisen käytännön, että retoriikka vaatii että Zen viittaa aina suoraan oivallukseen, mutta usein aloittelijoita ohjeistetaan laskemaan hengitystä tai yksinkertaisesti seuraamaan hengitystä, mikä ei eroa siitä miten muut koulukunnat opettavat aloittelijoita meditaatiossa. Lisäksi meditaatiossa istuva henkilö ei välttämättä istu bodhicittan kanssa (pyrkimys saavuttaa buddhatila), tai edes minkäänlaisen buddhalaisen mielenlaadun kanssa. Päivänselvästi on helppo sanoa, että kaikki mitä tarvitsee tehdä, on vain istua ja suoraan oivaltaa totuus, mutta tehdä niin käytännössä on jotain aivan muuta. 

Joka tapauksessa jopa Tiantai-oppi "täydellisestä ja yhtäkkisestä tyyneydestä ja kontemplaatiosta" väittää että henkilö voi vain istua (tai seisoa tai kävellä...) ja suoraan oivaltaa kaiken olemassaolon käsittämättömän todellisen totuuden, samalla tarjoten sellaisia metodeja kuten hengityksen laskeminen aloittelijoille. Valitettavasti joidenkin Zen-oppien reduktionistinen retoriikka on sitä, että kaikki mitä harjoittajan tarvitsee tehdä, on "vain istua", ja palvelee epä-älyllisyyttä joka kieltäytyy oppimasta buddhalaisia opetuksia ja kontekstia tällaiselle itsensä kehittämiselle. Tietenkin Nichiren-buddhalaisuudessa on niitä jotka sanovat, "lausu vain", joilla niin ikään on vastenmielisyys kaikelle vakavalle buddhalaisuuden opiskelulle yleisesti, siinä määrin että he lukevat väärin Lootus-sutraa omien ennakkoasenteidensa kautta, eikä heillä ole hajuakaan sutran todellisesta asiayhteydestä tai sen Odaimokun harjoittamisesta. Buddhalaisen harjoituksen pitäisi olla buddhalaisten opetusten evästämää, ja opetukset tarvitsee elää käytännössä, jotta voimme itse nähdä ovatko ne vaikuttavia vai eivät. Meillä pitäisi olla harjaantuneita, oppineita ja kokeneita opettajia opastamaan meitä harjoituksessamme, mutta buddhalaisina me ensisijaisesti katsomme Buddhan oppeihin ja meidän pitää luottaa omaan terveeseen järkeemme ja aitoon kokemukseen. 

Zenillä on monia hyviä ominaisuuksia - se haastaa ihmiset menemään tuolle puolen sutrien ja opetusten sanojen pinnan opetettavan todelliseen eksistentiaaliseen assimilaatioon. Koanit tai Zen-tradition "tapaus-tutkimus" anekdootit voidaan kaikki ottaa haasteena ymmärtää Dharmaa tavalla joka menee pelkästään käsitteellisen tuolle puolen. Niin ikään tietenkin Zen on plagiarisoinut Tiantain meditaatio-metodit. He ovat myös osoittaneet kuinka Dharmaa voidaan ilmaista tavalla joka on nokkela, runollinen ja maan läheisempi.

Kutakin näistä neljästä buddhalaisuuden lajista, Nichirenin neljän lausuman suhteen, pitäisi ajatella jotain taipumusta edustavana ja painottavana, jolla on auttavia ja ei-auttavia ominaisuuksia, jotka voidaan löytää Nichiren-buddhalaisuudesta itsestään tavalla tai toisella. Joten meidän täytyy erottaa mitä kehittää ja mitä karsia. Niin ikään koulukunnat joita Nichiren kritisoi, ovat itse voineet muuttua vuosisatojen kuluessa siitä kun nuo arviot tehtiin. Mikään ei koskaan pysy paikoillaan. Voimme nähdä tämän tänä päivänä useimmissa buddhalaisissa koulukunnissa, jotka pitävät itsestään selvyytenä että jokaisella ja kaikella on buddhaluonto, ja että jokainen voi tulla Buddhaksi tässä elämässä. Tämä on religionistista revisionistista ajattelua, sillä Nichirenin aikaan tämä löytyi ainoastaan Lootus-sutrasta. 

Kehityksen puute koulukunnassa tai traditiossa merkitsee pysähtyneisyyttä ja vähitellen tuon koulukunnan tai tradition katoamista. Koulukunta joka ei uudista, puhdista tai paranna itseään, tulee kuolevaksi ja rappeutuvaksi. Tämä soveltuu noihin koulukuntiin ja itse Nichiren-buddhalaisuuteen.

Eli toisin sanoen:

1. Älä harjoita buddhalaisuutta eskapistisella tuonpuoleisella asenteella - se johtaa helvetilliseen torjumiseen.
2. Älä väitä olevasi buddhalainen ja sitten sivuuta tai väheksy Sakyamuni Buddhan opetuksia, ja erityisesti persoonallisuus-kultin seuraamisen puolesta gurun, laman, mestarin tai minkä hyvänsä ympärillä. Silloin seuraat taivaalliselta vaikuttavaa paholaista pikemmin kuin Buddhadharmaa. 
3. Älä usko maagiseen ajatteluun sen sijaan että tarkastelet todellisia maatasi kohtaavia systeemisiä ongelmia, ja sen sijaan että yrität saada aikaan todellisen henkilökohtaisen ja sosiaalisen muutoksen joka voi olla tarpeen. Jos uskot maagiseen ajatteluun tai ihmeiden etsimiseen sen sijaan että työskentelet todellisen muutoksen puolesta, edesautat kansakunnan (ja maailman) tuhoa. 
4. Älä käännä selkääsi omalle todelliselle tinkimättömyydellesi ja yhteiskuntasi todellisille tarpeille seurataksesi jotain idealisoitua elämäntapaa toisesta maasta toisena aikana (jonka mukaan he eivät ehkä ole edes todella eläneet), etenkin jotain esi-modernia patriarkaalista koodia. Jos sen teet, olet petturi itsellesi ja yhteiskunnallesi.

 [Lainauksen loppu.]

Vertailun vuoksi, mitä tulee suvaitsemattomuuteen, eli hiukan suhteellisuudentajua: Yle; Martti Luther - kiistelty uudistaja ja väärinymmärretty nautiskelija. Juuri Lutheriin Nichireniä joskus verrataan, ja vertaus on mielestäni melko osuva. Myös Lutherista minulla on ollut tietty ennakkoluuloinen mielikuva, kunnes itse luin mitä Luther oikeasti on sanonut ja yllätyin positiivisesti (ollessani vielä kristitty)! Jotkut vähemmän hyvät piirteet hänessä eivät tee tyhjäksi hänen ilmeisiä ansioitaan. 

Samoin alussa löytäessäni Nichiren-buddhalaisuuden, olin hyvin epäileväinen Nichirenin suhteen luettuani hänen kritisoineen muita suuntauksia. Nykyään kunnioitan häntä syvästi ja saatan ymmärtää hänen kritiikkiään, ilman että se on tehnyt minusta suvaitsematonta. Sanon aina ensin olevani buddhalainen, vasta sen jälkeen jos on aihetta tarkentaa, lisään että Nichiren-buddhalainen. Haluaisin jopa tilata Nichirenin patsaan alttarilleni ja korvata sillä nykyisen Buddhan patsaan, eikä se silti tarkoita että "palvoisin" Nichireniä gurunani! Hän on kuitenkin tavallaan lähempänä minua niin ajallisesti kuin inhimillisestikin. Olen kauan vieroksunut guruja, jotka esitetään ylimaallisessa valossa, virheettöminä ja täydellisinä, enkä tarkoita pelkästään itämaalaisia tai kauas historian hämärään jääneitä henkilöitä; olin pitkään tekemisissä Rudolf Steinerin kannattajien kanssa, ja hän on juuri tuollainen hahmo. Jos ajattelen Sakyamuni Buddhaa, ajattelen kultaista patsasta meditaatio-asennossa, autuas ilme kasvoillaan. Hän on korkea ihanne, legendojen ja myyttien ympäröimä, ja siksi melko etäällä, vaikka häntä ei sentään väitetä jumalaksi. Hänen opetuksensa on koottu myöhemmin kirjoituksiksi; Nichiren kirjoitti itse.

Vaikka itse käytän myös patsasta, jotkut Nichiren-buddhalaisuuden suunnat eivät niin tee; ne käyttävät ainoastaan Gohonzonia, Nichirenin kalligrafista mandalaa (katso sivu Harjoitus), joka korostaa tosiasiaa, että kuvatkin viittaavat loppujen lopuksi sisäänpäin, ihmiseen itseensä: "Gohonzon ilmaisee henkilön ja Lain ykseyttä selvästi, kun taas Buddhan patsaat ilmaisevat henkilön ja Lain ykseyttä ainoastaan epäsuorasti". "Gohonzonin keskelle on kirjoitettu 'Nam Myoho Renge Kyo Nichiren'; tämä kuvaa henkilön ja Lain ykseyttä, eli että Nichirenin elämä itse ruumiillistaa mystistä Lakia. Se viittaa myös siihen että elämämme ovat perustavasti yhtä ja samaa Nam Myoho Renge Kyon lain kanssa, kuten Nichiren osoitti läpi elämänsä... Allekirjoitus antaa ymmärtää että tavallinen kuolevainen ja hänen kuolematon identiteettinsä ovat erottamattomia tosiasioita." 

Kuten Gerald Aitken kirjoittaa: "Vaikka Nichiren on suuri bodhisattva ja jopa Buddha, hän ei ole erehtymätön; tämä johtuu siitä että Buddhan elämä ja tavallisen kuolevaisen elämä ovat yhtäaikaa olemassa jokaisessa, mukaan lukien Nichiren." Myöhemmän Ajan Todellisena Buddhana Nichireniä pitää Nichiren Shoshu-koulukunta, ja tämä on hyvin erikoinen ja poikkeuksellinen ajatus myös Nichiren-buddhalaisuuden sisällä. Nichiren ei väittänyt itsestään mitään sellaista, hän kunnioitti Sakyamuni Buddhaa yli kaiken. Sen sijaan hän kyllä samaisti itsensä Bodhisattva Jogyoon (Jpn. Jogyo-bosatsu) Lootus-sutrassa, ensimmäiseen neljästä Maan Bodhisattvojen - jotka ilmestyvät maan alta Lootus-sutran 15. luvussa - johtajista. Nichiren sanoi täyttäneensä Sakyamunin bodhisattvalle uskoman tehtävän, ja viittaa propagointi-ponnisteluihinsa bodhisattvan työnä. 

Shakubuku on buddhalaisuuden selittämisen metodi, jonka päämäärä on tukahduttaa toisten illuusiot ja nujertaa heidän riippuvuutensa erehdykseen eli pahaan. Tämä viittaa buddhalaiseen metodiin johtaa ihmiset, erityisesti vastustajat, oikeaan buddhalaiseen oppiin kumoamalla heidän erheelliset näkemyksensä ja eliminoimalla heidän riippuvuutensa mielipiteisiin, joita he ovat muodostaneet. Shakubukun harjoittaminen merkitsee siten toisen väärien näkemysten korjaamista ja tuon henkilön herättämistä buddhalaisuuden totuuteen. Termiä shakubuku käytetään kontrastina shojun kanssa, joka merkitsee toisten johtamista oikeaan oppiin vähitellen, heidän kykynsä mukaan, ja suoraan kumoamatta heidän uskonnollisia väärinkäsityksiään. Nämä kaksi propagointi-metodia kuvataan Shrimala-sutrassa, Tientain Suuressa konsentraatiossa ja oivalluksessa, ja muissa teoksissa. Nichiren, joka käytti shakubukua propagoinnissaan, kirjoitti 1272: "Kun maa on täynnä pahoja ihmisiä vailla viisautta, silloin shoju on pääasiallisesti sovellettava metodi, kuten kuvataan [Lootus-sutran] 'Rauhallisia harjoituksia'-luvussa. Mutta aikana jolloin on monia jääräpäisten näkemysten ihmisiä jotka panettelevat Lakia, silloin shakubukun pitäisi tulla ensimmäisenä, kuten kuvataan [sutran] 'Ei-Koskaan-Halventava'-luvussa." 

Tässä "pahat ihmiset vailla viisautta" tarkoittavat niitä jotka ovat tietämättömiä buddhalaisista opetuksista. "Paha" tarkoittaa ilottomuutta hyvyyden juurten hankkimisesta. Sen vastakohtana on "jääräpäisten näkemysten ihmiset jotka panettelevat Lakia", eli ts. ne joilla on ennakkoluuloinen näkemys buddhalaisuudesta ja panettelevat sen oikeaa oppia. Nichiren kuvaa bodhisattva Ei-Koskaan-Halventavaa, joka kumarsi kunnioituksesta jokaiselle jonka kohtasi ja ylisti heitä potentiaalisina Buddhina, shakubukun harjoittajana. Viitatessaan bodhisattvaan esimerkkinä, Nichiren teki selväksi että shakubuku ei ole verbaalisen eli retorisen aggression muoto, vaan ilmaus kunnioituksesta totuutta kohtaan, että jokainen omaa buddhaluonnon, ja myötätunnosta ihmisiä kohtaan. Samalla kertaa kumartaessaan ja ylistäessään ihmisiä potentiaalisina Buddhina, Ei-Koskaan-Halventava oikeastaan haastoi ja osoitti vääräksi heidän väärinkäsityksensä buddhatilasta, ja tästä syystä häntä vastaan hyökättiin. 

Soka Gakkain toinen presidentti, Josei Toda, kirjoitti: "Ne jotka harjoittavat itsekkäästi eivätkä vaivaudu opettamaan muita, ovat kuin ihmisiä jotka syövät herkullista ruokaa eivätkä koskaan vaivaudu jakamaan muiden kanssa. Heitä ei koskaan vapauteta ahneen itaruuden rikkomuksesta. Ei voida koskaan sanoa että sellainen yksilö on myötätuntoinen henkilö... [Lootus-sutran Elämän hetki-luku] ilmaisee halua jotenkin tehdä kaikki elävät olennot kykeneviksi saavuttamaan tuhoutumattoman onnen ja buddhuuden tilan niin pian kuin mahdollista. Lisäksi se yhtälailla toteaa halun saavuttaa itse buddhatila. Resitoimalla tätä sutraa, me tosi asiassa rukoilemme shakubukua joka päivä."

Kuten olen kertonut, voisin tavallaan sanoa että minut käännytti Tina Turner, mutta oikeastaan se oli nimenomaan Nam Myoho Renge Kyo, itse mantra, joka suoraan puhutteli minua ja kosketti syvältä, herättäen jotain minussa. Vasta sitten aloin tutkia ja ottaa selvää asioista, ja silloinkin sain huomata että monessa asiassa minä jo ajattelin samalla tavalla! Omaksuin ainoastaan uusia käsitteitä vanhojen tilalle. Olen omalla polullani käynyt läpi monenlaisia näkemyksiä ja ollut myös fanaatikko "ainoan oikean totuuden" puolesta. Kokemuksesta olen oppinut miten suhteellisia ihmisten totuudet ovat. [Katso: Minun tieni] Kaikkiin henkisiin/hengellisiin asioihin pätee mielestäni se, että kenellekään on turha kertoa mitään, ellei hänessä jo ole jotain joka resonoi kerrotun kanssa. Jos maaperä ei ole hedelmällinen, siemenet menevät hukkaan. Saarnailevat ihmiset ovat sietämättömiä, mutta tämä blogi on olemassa paitsi omaksi ilokseni, myös muiden hyödyksi, ja on kiinni kokonaan jokaisesta lukijasta itsestään miten paljon hän haluaa näihin asioihin tutustua ja mitä hän siitä irti saa. 

Minulla on alusta asti ollut kolme teesiä, joista olen pitänyt kiinni; ne olivat aiemmin sivulla "Harjoitus":

1. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa buddhalaisuuden muotoa, kuten ei ole yhtä ainoaa oikeaa kristinuskon muotoa. Tutkin kaikkia buddhalaisia opetuksia ja myös kaikkia Nichiren-suuntauksia.
2. Kunnioitan Sakyamuni Buddhaa. Nichirenistä en käytä epiteettiä "Daishonin", joka korostaa hänen oletettua ylivertaisuuttaan, vaan ainoastaan "Shonin". Siitä huolimatta olen alkanut oppia arvostamaan häntä yhä enemmän... Nykyään näen että Nichirenin panos tämän hänen mukaansa nimetyn koulukunnan perustajana on niin merkittävä, että en oikeastaan ihmettele miksi jotkut pitävät häntä Myöhemmän Ajan Todellisena Buddhana. Siinä on itse asiassa omalla tavallaan hyvinkin paljon järkeä. 
3. Lootus-sutra on toki yksi sutra muiden joukossa, mutta koska se on tämän harjoituksen perusta, voin hyväksyä sen uskon ensisijaisena lähteenä. Näin siitä huolimatta, että faktuaalisesti ajatellen lienee aika epätodennäköistä että historiallinen Buddha Siddhartha Gautama olisi sitä opettanut. Mutta tässä yhteydessä voi hyvin ajatella raamattua: se on lukemattomien ihmisten vuosituhansien aikana laatimista kirjoituksista koottu, ristiriitainenkin teos, ja silti "jumalan sanaa" monille. 

Pätkä elokuvasta Nichiren to Moko Daishurai ("Nichiren ja suuri mongolien maahanhyökkäys", Japani 1958), joka legendanomaisesti laittaa ansion hyökkäyksen epäonnistumisesta Nichirenille itselleen. Taustalla Daimoku + Lootus-sutran resitaatio.