Zeena Schreckin haastattelu

 Tämä julkaisu on käännös englannista, alkuperäinen teksti löytyy zeenaschreck.comin blogista (22.4.2022), ja se taas on alunperin kansikuva-juttu ja haastattelu Zeena Schreckistä, joka on julkaistu Derailed Magazinessa huhtikuussa 2021. Kirjoittaja on Daphne Minks Daly. 

Miksi? Koska Zeena on minusta kiehtova persoona, ja tunnistan mielestäni itsessäni jotain samaa; ainakin olemme molemmat kulkeneet hyvin omalaatuista henkistä polkua. Vaikka hän on sanoutunut irti menneisyydestään, olen itse tutkinut myös hänen isänsä organisaatiota, kuten haastattelussa sanotaan nimeämättä kumpaakaan, ja lukenut hänen isänsä kirjoja - ja jopa löytänyt innoitusta sieltäkin, aikanaan. Jos joku ei tiedä kuka Zeena on ja mistä on kyse, niin hän on Wikipediassa (englanniksi); ks. myös Pakanaverkko ry aiheesta. Tämän julkaisun lopussa on kuitenkin myös zeenaschreck.comin virallinen YouTube-video Zeenan historiasta, joka sisältää alkuperäisen äänitteen hänen isänsä hänelle vuonna 1967 suorittamasta satanistisesta kasteesta😈Zeenan ollessa kolmivuotias! Hauskana yksityiskohtana videolle on päässyt myös senaikainen suomalainen Jallu-lehti, joka uutisoi tapahtumasta! 😄 Nykyään Zeena harjoittaa ja opettaa Tiibetin buddhalaista tantraa, joten siinä yhteys tämän blogin aihepiiriin. Vaikka on kulkenut eteenpäin, hän siis näkee silti menneisyytensä merkityksen, aivan kuten minä näen oman oudon polkuni jokaisen vaiheen merkityksen kokonaisuuden kannalta - kokonaisuuden, joka olen MINÄ. Minun henkinen tieni on itsenäisen ja vapaan yksilön tie, ei orjamentaliteetilla varustetun laumasielun. 

Arvostan Zeenaa ihmisenä, näin etäältä katsottuna... enhän toki tunne häntä. Tässäkin haastattelussa hän sanoo asioita, jotka todella puhuttelevat minua (olen korostanut keltaisella joitain ajatuksia): esim. tunnistan täysin omasta kokemuksestani sen mitä hän sanoo internetin vaikutuksesta; minun pitäisi myös oppia harjoittamaan kurinalaisuutta siinä suhteessa. Olen onnistunut saamaan elämääni järjestystä niin kuntoilun kuin ruokavalionkin suhteen, joten siinäpä seuraava tavoite: rajoittaa internetin käyttöä!  

Zeena Schreck. Kuva zeenaschreck.com

Innokas opiskelija, nöyrä opettaja

Zeena Schreckillä on ollut monia titteleitä, avantgarde-taiteilija, muusikko, kirjailija, henkinen johtaja ja Ylipapitar, nimetäksemme muutaman. Näinä päivinä, ammatillisesti, häntä kutsutaan yksinkertaisesti ZEENAKSI. Kaikista lisänimistä joihin hän on sonnustautunut, se joka on todella hänelle kaikista rakkain, on tietenkin joogi, tai sen feminiininen muoto, joogini. Hän lausuu: "Elämäni on kääntynyt. Sellaiseksi jossa minä olen 'tulossa joksikin'. Olen joogi joka elää ulkona metsässä. Elän yksinäistä olemassaoloa. Ja se on jotakuinkin välttämätöntä sellaiselle henkiselle polulle jolla olen." 

Hänen yksityinen olemassaolonsa tekee läpitunkeutumisen Zeenan sisäpiiriin vaikeaksi mutta ei mahdottomaksi tehtäväksi. Näinä päivinä hän on pysytellyt hyvin eristettynä ulkopuolisilta, eikä ole ihme miksi. 1980-luvulla hänen isänsä uskonnollinen organisaatio oli kiistelyn keskus ja maailmanlaajuinen media-painajainen, sysäten hänen jo muutenkin julkisen perheensä pidemmälle parrasvaloihin. Lopulta isänsä puolesta Zeena julkisesti osoitti tukensa hänelle ja hänen organisaatiolleen, kestäen pahennuksen molempien puolesta, samalla tullen sen ensimmäiseksi julkiseksi puolestapuhujaksi. 

Vaikka hän irtisanoutui roolistaan ja katkaisi siteet isäänsä 1990, monet ihmiset yhä virheellisesti liittävät hänet tapahtumiin vuosikymmeniä sitten. Monin tavoin hänen menneisyytensä varjot tulevat aina olemaan läsnä. Toisin tavoin ne eivät ole muuta kuin haipunut muisto. Hänen lapsuutensa talo, joka kerran seisoi San Franciscossa, Kaliforniassa, purettiin 2001. Se tunnettiin globaalisti mustana talona, ja oli monille vastarinnan ja uskonnollisen vapauden symboli. Toisille jumalanpilkan, pelon ja vihan. Mutta kiistelystä huolimatta Zeenalle se oli vain koti. 

Kieltäytyen keskustelusta jossa häntä puhutellaan aiemmilla sukunimillä tai titteleillä, hän on tehnyt parhaansa etäännyttääkseen itsensä aikaisemmasta identiteetistään. Pysyvänä Saksan asukkaana yli kaksi vuosikymmentä, Zeena sanoo: "Synnyinmaani jättämisessä ei ollut kyse vain perheestäni. Kyse oli itse maasta. Kyse on siitä mitä kävin läpi tuon kansallisen noitavainon kanssa, koko kokemuksesta." Entinen Ylipapitar vahvistaa: "1980-luvulla oli niin monia tekijöitä jotka tulivat yhteen, jotka aiheuttivat hyvän syyn matkustaa hyvin äärimmäisen matkan päähän. Päätökseni oli tehty. Ja se siitä, minun täytyi vain päästä pois. Ja joskus sinun täytyy mennä hyvin, hyvin kauas jotta saat elämäsi ja pääsi kokoon."

Zeena selittää miettiväisesti: "Vertaan tuota kokemusta usein oksaan puussa. Puulla, edustaen perhettä, saattaa olla juurimätää, ja se alkaa kurottaa läpi puun rungon sen kasvaessa. Juurimätä alkaa saada loistartunnan ja se on myrkyllinen ja mädäntynyt. Kuitenkin on pari oksaa, ehkä lähellä latvaa tai sivulla, joita juurimätä ei ole täysin tavoittanut. Se lähenee, mutta jos voit leikata ne irti ja istuttaa uudelleen, ehkä niissä on yhä tarpeeksi elämää että myrkyllinen vaikutus ei ole saavuttanut niitä täydellisesti."

Jatkaen, hän sanoo: "Leikkaa se irti, istuta se uudelleen, pistä se terveeseen maaperään auringonvalon ja ravinteiden kera. Silloin tuo puun oksa voi kasvaa ja tulla terveeksi. Mutta ensin se täytyy erottaa mädästä. Tuolla tavoin koen elämäni täällä Euroopassa, että palasin kotiin. Että itse asiassa olin väärässä paikassa ennen."

Hänen taiteellinen työnsä puhuttelee vanhaa sielua, joka arvostaa saksalaista romantiikkaa. Lausuen että hänen inspiraationsa tulee yksinäisyydessä viihtymisestä ja eloisista mielikuvituksen kyvyistä, Zeena jakaa: "Lapsena olin hyvin taiteellinen. Rakastin taiteellista ilmaisua. En koskaan halunnut sellaista mikä oli jo valmista. En halunnut nukkeja, vihasin nukkeja itse asiassa", hän huomauttaa, "mitä todella halusin, olivat taidetarvikkeet, tai... ja tämä saattaa kuulostaa oudolta, asiat jotka olivat vain 'eloonjäämistä' varten. Yhtenä vuonna pyysin kylmälaatikkoa jotta voisin säilyttää ruokaa huoneessani, alkaakseni oppia kuinka elää omillani. Halusin tietää kuinka olla kertakaikkisen riippumaton."

Ihmettelin hänen lapsuuttaan ja kuinka kasvaminen mustassa talossa saattaa kääntyä hänen taiteekseen. "Olinko ikinä lapsi?" Zeena sarkastisesti kysyy itseltään ennen vastaamista. "Minut jätettiin aika lailla koko päiväksi, joka päivä. Sisareni oli koulussa ja vanhempani nukkuivat läpi päivän. Kehitin välttämättömyyden, mutta myös kyvyn... no, tarkoitan, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laajentaa mielikuvitustani ja mieltäni", hän selittää. 

Pohtien hetken, Zeena muistaa: "Koska he nukkuivat kaiken päivää, äitini jätti aamiaiseni tuolille pinnasängyn viereen, niin että herätessäni saatoin kurkottaa ja ottaa sen. Hän kehuskeli ystävilleen: "Oi Zeena! Hän on kuin pieni apina. Olen kouluttanut hänet niin hyvin että hän osaa ruokkia itsensä." 

Selventäen, hän sanoo: "Vanhempani eivät olleet 'lapsi-tyyppisiä' vanhempia, tiedäthän? En todella viettänyt paljon hauskaa aikaa heidän kanssaan, ellei ollut syntymäpäiväni, tai juhlapäivä tai jokin muu syy. Muutoin minut jätettiin aika lailla omilleni. Kehitin kyvyn viihdyttää itseäni". Zeena huomauttaa: "Äitini ei tiennyt mistä olin kiinnostunut. Hän vain työskenteli kaiken aikaa. Vietin hänen kanssaan laatuaikaa vasta vanhempieni välisen suuren räjähdyksen jälkeen."

Hänen isänsä, hän selittää, edesauttoi hyvin paljon hänen kiinnostustaan taiteeseen ja musiikkiin. "Varhaisimmassa elämässäni hän ehdottomasti vietti enemmän laatuaikaa kanssani kuin äitini, minua kiinnostavien asioiden kera. Hän soitti musiikkia, tai illallisen jälkeen hän joskus piirsi kanssani ja opetti minua klassisesta taiteesta ja musiikista. Hän vihasi rokkia ja metallimusiikkia, ja piti pitkiä palopuheita siitä kuinka typerää se oli. Joten minut kasvatettiin hyvin traditionaalisten musiikillisten vaikutteiden kera. Isäni alkuperäinen ammatti oli muusikko. Se oli kirjoitettuna syntymätodistukseeni, hänen ammattinaan. Sitä hän teki silloin aikanaan", hän sanoo ääni pehmentyen. 

Sitten Zeena huomauttaa: "Aloin lukea verrattain varhain, kiitos isoäitini. Joka viikonloppu kun menin heidän kotiinsa, hän antoi minulle uuden kirjan siitä sarjasta, Pienet Kultaiset Kirjat (Suomessa Tammen Kultaiset Kirjat, joita itsekin muistan nostalgialla! - suom.huom.). Satukirjoja joita luin, mieleni vaelsi ja tavallaan löysin vaihtoehtoisia todellisuuksia." Hän päättää ajatuksensa jakamalla: "Varhaisimmassa elämässäni isovanhempani olivat tuo pieni vakaus elämässäni. Koska he elivät 'normaalia säännöllistä elämää'. Oli paljon muutoksia jotka tapahtuivat hyvin nopeasti noiden varhaisten vuosien myötä. Elämässäni, perheessäni, kotonani."

Kun kysyn hänen kokemuksistaan koulunkäynnistä, Zeenan lempeä mutta hermostunut nauru ilmenee  jälleen. Hän vastaa: "Pitkään aikaan en kuolemaksenikaan voinut muistaa ensimmäistä koulupäivääni. Mutta kun käsittelin ongelmia jätettyäni perheeni, opin joitain itse-hypnoosi tekniikoita. Aloin saada selville paljon hyvin arkipäiväisiä, tavallisia muistoja. Yksi asia jonka oivalsin, oli se miksi en voinut muistaa ensimmäistä koulupäivääni. Siksi etten mennyt kouluun." 

Zeena selittää: "Äitini ei ollut tietoinen että koulu oli alkanut. Joten aloitin myöhään. Olen melko varma että se oli pari viikkoa myöhässä." Hän jatkaa sanoen: "Vietin niin paljon aikaa yksin, enkä ollut sosiaalistunut hyvin varhain elämässä. Se oli iso ongelma kun aloitin koulun. Olin hiukan kuin villi eläin. En todella tiennyt kuinka käyttäytyä koulussa."

Muistellen ensimmäistä päiväänsä koulussa, hän kuvaa: "Kaikki muut lapset olivat jo hyvin harjaantuneet. Opettaja sanoi: 'Syömme grahamkeksejä ennen kuin otamme nokoset'. Ja kaikki menivät 'muodostelmaan' saadakseen keksinsä. En tuntenut science fictionin käsitettä, mutta se oli kaikki vain hyvin outoa!" hän nauraa. "Kun opettaja sanoi: 'On aika ottaa nokoset pää pulpetilla', en pistänyt päätäni alas. Ajattelin että 'haluan mennä ulos ja leikkiä!'"

Hän huomauttaa: "Tietenkin ottaen huomioon filosofian jolla minut kasvatettiin... että vanhempani tekivät selväksi haastatteluissa, ja nämä ovat muuten heidän sanojaan, että he kasvattivat minut 'viidakon lakien mukaan.'" Hän selittää edelleen: "Kykenin olemaan hyvin itsenäinen, ja tietenkin se teki vanhempani hyvin onnellisiksi - vähemmän työtä heille. Pysyttelin aina itsekseni. Olin aina yksineläjä. Valitettavasti se teki minusta helpon saaliin kiusattavaksi ja hyväksikäytettäväksi monin tavoin. Joten opin myös varhain kuinka tapella", Zeena sanoo.

"Suurimman osan elämääni vihasin koulua, mutta ei niin että olisin vihannut oppimista. Eikä niin etten olisi pitänyt opettajistani. Se oli vain... ongelmat joita minulla oli koulussa johtuen vanhempieni pahamaineisuudesta, ehdottomasti aiheuttivat vakavia ongelmia minulle. Joten tein GED-testin (General Educational Development) päästäkseni pois varhain", hän jakaa.

Zeena tarkentaa: "Vasta paljon myöhemmin elämässä saatoin purkaa kuinka paljon käytöksestäni oli reaktiota siihen kuinka muut lapset kohtelivat minua, ja yhteiskunnallisiin vaikutteisiin. Ja kuinka paljon oli synnynnäistä luonnolliselle luonteenlaadulleni." Hän tuo esille: "Minulla on aina ollut yksi tai kaksi hyvin läheistä ystävää, ja olen yhä sellainen itseasiassa. En ollut koskaan yksi näitä tyttöjä joilla oli tyttöjengi joiden kanssa he hengailivat, tai jokin kerho koulussa joka oli heidän oma kuppikuntansa." 

Hän täsmentää sanoen: "Ainoat paikat joissa muistan tunteneeni oloni turvalliseksi, olivat suosikki-enon ja kahden tietyn ystävän kanssa naapurustossani. Toivoin aina että he voisivat vain adoptoida minut." Lapsenkaltaisen hekotuksen myötä hän selittää tarkemmin: "Olin kulkukoira heidän ovellaan illallisaikaan. Niin kuin, 'voinko hengata täällä vähän aikaa?'"

Lapsuuden ystävistään hän jakaa: "Heidän vanhempansa olivat riittävän ystävällisiä antaakseen minulle pienen turvapaikan, hiukan suojaa, vaikka vain muutamaksi tunniksi, se riitti minulle saadakseni hengähdystauon." Ottaen vakavamman sävyn Zeena sanoo: "Vaikka minä itse en ollut vanhempien fyysisen väkivallan uhri, on monia tutkimuksia jotka osoittavat vanhempien välisen perheväkivallan vaikutukset lapsiin."

Taiteilija korostaa: "Vaikka lapsia itseään ei fyysisesti lyödä, se on aivan yhtä vahingollista. He elävät jatkuvassa ahdistuneisuuden tilassa, koskaan tietämättä milloin jokin räjähtää tai missä seistä. Kodin vakaus on täysin kumottu." Varhaisina vuosina tappouhkaukset, öinen vandalismi, kyttääjät odottamassa kodin ulkopuolella ja vihaposti olivat tavallisia tapauksia johtuen hänen vanhempiensa pahamaineisuudesta. Zeena korostaa: "Minun tapauksessani en kokenut vain väkivaltaa kotona vaan väkivaltaa myös kodin ulkopuolella. Minulla ei ollut missään todella rauhallista."

"Tunsin olevani yksinäinen susi tai viidakkokissa jonka täytyy pärjätä itsekseen, kuten jaguaari", Zeena tarkentaa. "Minulla oli hyvin vahva yhteys eläimiin, ja ilmiselvästi yhä on. Yhteyteni muihin ihmisiin oli paljon heikompi. Luultavasti yhä on", Zeena myöntää. "Samaistuin niin eläimiin. Kuten sanoin, en ollut sosiaalistunut kun olin lapsi. Mutta meillä oli paljon eläimiä ja olin todella tiukasti sidoksissa niihin. Ei ainoastaan meidän eläimiimme vaan kaikkiin eläimiin."

Hänen perheensä eri eksoottiset lemmikit olivat niin ikään lähde toiselle paljon julkisuutta saaneelle kiivaalle keskustelulle. Suurin osa huomiosta kohdistettiin perheen lemmikkileijonaan, Togareen. Zeena muistaa: "Sain hyvin vahvan yhteyden tuohon leijonaan. Isovanhempani asuivat muutaman korttelin päässä San Franciscon eläintarhasta. Ja sen jälkeen kun hänet vietiin sinne, he veivät minut vierailemaan tuon leijonan luona joka ikinen lauantai."

Hän toteaa uudelleen: "Tulin tuntemaan Togaren paremmin kuin vanhempani, niin monen vuoden jälkeen", muistellen, "vanhempani vain jättivät hänet sinne. He eivät koskaan palanneet vierailemaan hänen luonaan. Joten minä vierailin säännöllisesti, saaden shamanistisen yhteyden. Hän oli veljeni. Olimme molemmat vain näyttelyesineitä vanhempieni maailmassa." Vannoutunut vegaani ja eläinten oikeuksien puolustaja nopeasti huomauttaa että hän ei hyväksy villieläinten pitämistä henkilökohtaisina lemmikkeinä.

Selittäen yhteyttään eläimiin ja kuinka se liittyy hänen Tiibetin buddhalaisiin harjoituksiinsa, selvästi erottuva ilo nousee hänen äänessään. Zeena selittää: "Osana sitä mitä opetan, on parantavat harjoitukset ihmisten eläimille". Hän sanoo: "Minä todella nautin kyetessäni opastamaan ihmisiä, joilla ehkä on vanhempi tai sairaalloinen eläin, läpi tiettyjen henkisten harjoitusten. Tai jos he ovat juuri saaneet uuden eläinlapsen, opetan kuinka tehdä tiettyjä vahvistavia ja pitkäikäisyys-harjoituksia. Jopa sellaisen nimen valitseminen, joka on hyödyllinen eläimelle, on jotain jota buddhalaisuus painottaa."

Zeena huomauttaa: "Satun pitämään myös kaikista olennoista, jopa hyönteisistä joita en ole ennen nähnyt, jotka ovat tavallaan puistattavan näköisiä. Minulla on uteliaisuutta ja ajattelen, 'Vau, tuo on siisti. Ihmettelenpä mitä se ajattelee juuri nyt.' Yritän katsoa niitä silmiin ja liittyä niihin niiden tasolla." Lempeän naurun kera hän sanoo: "Jotkut ihmiset eivät reagoi kovin suopeasti kun he näkevät että tykkäät laulaa hyönteiselle, ajatellen että olet hiukan outo." 

Hän jatkaa selittäen: "Tietenkin tiedän ettei ötökkä puhu englantia. Mutta tiedätkö mitä? Tiedän myös että jos olet vieraassa maassa etkä ymmärrä kieltä, mutta joku on aidosti ystävällinen sinulle, sinä ymmärrät sen. Sinun ei tarvitse puhua heidän kieltään."

Zeena jakaa: "Niin usein kuulen luokseni tulevien ihmisten sanovan, 'Olen niin yksinäinen.' Etenkin näinä aikoina koronaviruksen, lockdownin ja kaiken kanssa. Ihmiset ovat niin yksinäisiä. Masennus ja mielisairaudet pahenevat eristäytymisen johdosta. Yritän aina muistuttaa heitä että jos he avaavat mielensä kaikille elämänmuodoille ympärillään, näkyville ja ei-näkyville, on kirjaimellisesti mahdoton olla yksinäinen."

Hän huomauttaa lempeästi: "On niin monia pieniä elämänmuotoja, joille voisit omistaa huomiosi, jotka voisivat hyötyä positiivisesta huomiostasi. Juuri kun tunnet olosi yksinäiseksi, toivoen että joku antaisi sinulle huomiota, niin myös koira joka istuu vieressäsi tai hämähäkki keittiössäsi!" Zeena ehdottaa: "Puhu vain niille kuten normaali henkilö puhuu toiselle henkilölle. Ne tuntevat aikomuksesi. Ne tuntevat hyväntahtoisuutesi. Ja tuo koko prosessi muuntaa sinut, silloin et tunne oloasi niin yksinäiseksi."

Jooginina Zeena opastaa oppilaitaan yksityisesti, opettaen buddhalaista filosofiaa, rituaaleja, meditaatiota, ja maagisia tekniikoita. Maallisella tasolla hän tarjoaa yksityistä elämänvalmennusta ja henkisyyteen perustuvaa neuvontaa kenelle tahansa mistä tahansa uskonnosta. Tarjoten luentoja, seminaareja ja työpajoja suurelle yleisölle, hän uskoo jatkuvan oppimisen ja mielen haastamisen tärkeyteen. Zeena ottaa usein osaa yksinäisiin buddhalaisiin retriitteihin laajentaakseen, syventääkseen ja hallitakseen omia harjoituksiaan. 

"Olen opettanut siitä saakka kun olin 16-vuotias. Metafysiikkaa ja maagista noituutta kun olin nuorempi.  Ei niin paljon noituutta enää", Zeena selventää, "vaan opettaen henkisiä harjoituksia ja meditaatiota hyvin pitkän aikaa." Hän kuvaa: "Elämäni ydin on pitää yllä henkisiä harjoituksiani. Kuin pyörän keskiö, josta kaikki muu elämässä laajenee pinnojen lailla."

Zeena tunnustaa: "Osittain suurin haasteeni näinä aikoina omissa henkisissä harjoituksissani on myötätunto ihmisiä kohtaan. Mitä tarkoitan tällä, on tuntea myötätuntoa ihmisiä kohtaan, mutta ei heidän häiritsevää käytöstään kohtaan. Se on tärkeä ero." Tiedustelin sitten hänen polustaan buddhalaisuuteen. Ihmettelin mikä se oli joka veti hänet sen koeteltuihin traditioihin. Hän vastasi: "Minulle se oli seurausta useista henkilökohtaisista koetuksista, jotka jouduin käymään läpi. Elämäni muuttui sillä tavalla että minä todella tarvitsin jotain metafyysisen tyyppistä henkistä ohjausta."

"En ollut kiinnostunut psykoterapiasta. Tutkin sitä aikaisemmin elämässä. Se oli niin hyvää kuin se saattoi olla sitä tarjoavien ihmisten vuoksi", hän selittää. "Mutta tiedätkö, se ei vain toiminut minulle. Se ei ollut minun ratkaisuni. Minulla oli erityisiä asioita joita kävin läpi elämässäni." Hän selittää tarkemmin sanoen: "Neuvot, vahvistukset, initiaatiot ja koulutus joita olen vastaanottanut buddhalaisilta opettajiltani, herättivät kyvyn tehdä selkeitä henkisiä, metafyysisiä ja jopa terveyteen liittyviä muutoksia nopeammin kuin ikinä ennen."

Zeena selittää: "Myötätuntoinen tapa, myös tapa jolla he opettivat esimerkillä, aktivoi syvemmän ymmärryksen maailman todellisesta luonteesta jossa elämme. Elämästä yleensä, ja siitä kuinka mieli toimii. Se todisti minulle näiden Tiibetin buddhalaisten harjoitusten puhtaan ja maagisen luonteen, joka on yhä elävä asia."

Hän huomauttaa nopeasti: "Käydessäni läpi kaikkia näitä haasteita, opetuksia, koulutusta ja initiaatioita, tämä kaikki yhdistyi, tapahtuen samanaikaisesti luovaan taiteeseeni, joka on ammattini." Kuitenkin Zeena huomauttaa: "Henkinen elämäni on yksityiselämääni. Se ei ole identiteetti. Se on vain olemassaoloani, millainen olen. Ikään kuin sanoisit, minulla on ruskeat silmät, tiedätkö? Mutta minä en kulje ympäriinsä sanoen, 'Hei, tiedätkö mitä? Minulla on ruskeat silmät.' Sellainen minä vain olen."

Lyhyen tauon jälkeen hän sanoo: "Buddhalaisuus on tosiasiassa realismia. Se ei ole sen paremmin nihilismiä kuin utopististakaan. Mystiset ja metafyysiset tekniikat joita käytän näinä päivinä, ovat hyvin erilaisia kuin silloin kun olin nuorempi." Keskeyttäen hetkeksi hän lausuu: "Luulen, että se on kehitysprosessi." Jatkaen ajatustaan hän pohtii: "Viime vuosina kasaantuneet vaikutukset vuosikymmenten meditaatiosta ja muista harjoituksista ovat sallineet minun muuttaa niin ikään prosessia, jolla teen taidettani."

"Havainnoin ja kuuntelen nyt paljon enemmän", Zeena selittää. "Käytän enemmän aikaa avatakseni mieleni ja hyväksyäkseni sen mikä orgaanisesti nousee esiin, syyttämättä, pakottamatta, johdattelematta tarkkaa merkitystä tai päämäärää johonkin." Selittäen edelleen hän kertoo: "Joskus kun jokin, jota en alunperin tarkoittanut tehdä, kehittyy, joka on merkityksellisempää kuin alkuperäinen suunnitelma, ajattelen, 'Joo, okei. Tämä siis minun oli todellisuudessa tarkoitus tehdä.'"

Zeena kertoo minulle: "Sen havainnoiminen mikä luonnostaan syntyy, se ei usein edes ole etualalla joka paljastaa itsensä niin tärkeänä, vaan mikä on periferiassa tai taustalla. Monet tietoisuuden tasot tapahtuvat samanaikaisesti." Hän selittää edelleen, sanoen: "Minulla on tietty harjoitus, jonka läpi opastan jotkut oppilaistani, jota kutsun 'oheisiksi'. Oheiset eivät ole asia joka on näköpiirisi etualalla."

Yksinkertaistaen hän kuvaa: "Jos menet esimerkiksi eläintarhaan, menet se ajatus mielessä että tulet näkemään tiikereitä, karhuja ja elefantteja. 'Isoja asioita.' Et todellisuudessa ajattele että siellä tulee olemaan myös kaupunkivarpusia. Tai hiiri varastamassa ruokatarjottimilta. Tai muita asioita, kuten siellä työskentelevät ihmiset, joita nähdäksesi et todellisuudessa maksaisi. Mutta ne ovat siellä, niin ikään eläviä olentoja. Ne ovat mitä tarkoitan 'oheisilla'. Se on mitä yleensä jätämme huomiotta." Hän vakuuttaa: "Tietenkin tähän harjoitukseen kuuluu paljon enemmän kuin ainoastaan tuo! Mutta tuolla lailla taiteeni on aina enemmän integroitu henkisiin harjoituksiini."

"Toinen taiteellisen inspiraation aspekti", Zeena sanoo, "on että tunnen suurta vetoa symbolismiin ja symbolistiseen taidesuuntaukseen, ja minulla oli varhaisen elämän kokemusta sen tutkimisesta." On olemassa niin ikään elintärkeä inspiraation lähde, joka tulee hänen unistaan. Hän selittää sanoen: "Siinä mielessä minuun vaikuttavat samat asiat kuin surrealisteihin ja expressionisteihin. Vuosikymmeniä pidin unipäiväkirjaa. Joskin nykyään minun ei enää niin paljon tarvitse."

Mitä tulee hänen oppilaisiinsa, en voi kuin ihmetellä miltä hänestä tuntuvat 'internet-seuraajat.' Kysyttäessä sosiaalisesta mediasta ja sen roolista hänen elämässään, hän vilpittömästi vastaa: "En ole koskaan halunnut 'seuraajia'. Internetin alusta saakka olen ollut sen ihmisten mieliin kohdistamaa narkoottista vaikutusta vastaan, enkä ole koskaan halunnut olla tekemisissä sen kanssa". Zeena paljastaa: "Ainoa syy miksi avasin tiettyjä tilejä, hankin nettisivun, ja ollenkaan aloitin online-läsnäolon, oli se, että oli niin monia huijaus-sivuja... väittäen olevansa minä... jopa puhuen minuna ajoittain!" 

Hän jatkaa vahvistaen: "Mitä tulee oppilaisiini, kannustan heitä pidättäytymään ylenmääräisestä netin käytöstä, tai kehittämään tietoisuuden siitä kuinka he käyttävät sitä. Aseta ajastin, äläkä ylitä tiettyä minuuttimäärää päivässä. Pane virta pois tiettyyn aikaan ja tee mitä tahansa mikä on tarpeen ettet jää toksisen vaikutuksen koukkuun."

Zeena neuvoo: "Säännöllisten digitaalisten detox-päivien tai viikonloppujen pitäminen auttaa myös. Ole yhtä valpas netin käytössä, kuin jos astuisit myrkyllisen jätteen kaatopaikalle. Me navigoimme jo riittävästi illuusioiden läpi todellisessa elämässä. Itsesi salliminen jäädä kiinni vielä enempiin illuusioihin virtuaalitodellisuuden avulla menee yli kaiken logiikan, se on mielipuolista. En olisi surullinen jos koko internet vain katoaisi huomenna."

Zeena miettii sitten sitaattia, jonka hän kerran luki saksalaisesta lehdestä. Hän muistelee ajatuksekkaasti: "Kuuluisalta Tiibetin buddhalaiselta, 17. Karmapalta, Ogyen Trinley Dorjelta, kysyttiin käyttääkö hän nykyaikaisia keksintöjä, kuten internettiä tai sähköpostia. No, hän hiukan yskäisi ja sanoi, 'Kenelle minun pitäisi lähettää sähköpostia? Internet tarjoaa ainoastaan illuusion informaatiosta. Se luo myös paljon hämmennystä.' Tuo sitaatti oli itsessään aivan mahtava pieni opetus."

Hän huomauttaa: "Elämme nyt hyvin sairaassa yhteiskunnassa, joka vaatii radikaalia vastarintaa. Tätä yritän välittää tuntemilleni ihmisille." Zeena kysyy retorisesti: "Mitä on radikaali vastarinta?" Hän vastaa: "Tapa olla radikaali, on lopettaa mielipuolinen mieltä vahingoittava käyttäytyminen, josta on tullut addiktio. Sillä tavoin tullaan radikaaliksi!"

Selittäen edelleen hän sanoo: "Radikaalia on saada ote itsestäsi, mielestäsi, ja olla tulematta uusimman, viimeisimmän asian viettelemäksi. Olla kaatumatta emotionaalisesti koska luulet että sinun pitäisi tehdä mitä ikinä vertaisesi tekevätkin. Kuinka olla radikaali tänäpäivänä ja aikana, on ajatella tekojesi seurauksia. Sillä tavalla olet radikaali. Älä vain tee asioita järjettömästi ja impulsiivisesti."

Zeena kertoo minulle: "Radikaalina olemista on lopettaa tuhoisa tavanomainen käyttäytyminen. Älä välitä mitä naapurisi tekevät. Älä välitä mitä joku poliitikko tekee tai sanoo. Kuka helvetti välittää? Välitä siitä mitä sinä teet. Välitä kuinka myötätuntoinen sinä olet toisia kohtaan." 

Hän kertoo: "Monet ihmiset saattavat ajatella, 'Miksi minun pitäisi olla myötätuntoinen kun kukaan muu ei ole?' No, koska se on milloinkaan toiminut että kaksi väärää luovat oikean? Syy siihen, miksi maailma on sellaisessa tilassa kuin on, on se, että ei kiinnitetä huomiota tai välitetä omista teoista ja seurauksista."

Hän korostaa: "Tule terveeksi. Tule niin vahvaksi kuin mahdollista... ruumiiltasi ja mieleltäsi. Tämä on radikaalia. Miksi se on radikaalia? Koska se itse asiassa vaatii enemmän mielen voimaa ja kurinalaisuutta kuin vain hajoaminen ja taaperon kiukunpuuskan saaminen joka kerta kun jokin loukkaa." Selventäen ajatustaan hän selittää: "Me astumme elämään, ja perheemme, yhteiskuntamme, koulumme antavat meille nämä identiteetit. Ehdollistaminen tulee sekä itsemme ulkopuolelta että myös itse aikaansaatuna."

Zeena sanoo: "Aiotko tähän vai tuohon ammattiin? Mikä identiteettisi tulee olemaan? Mikä politiikkasi tulee olemaan? Mikä tulee olemaan uskontosi? Vai ei uskontoa? Mitä aiot tehdä elämälläsi? Pistämme paljon ajatusta ja odotuksia siihen että 'minä olen tämä', 'minä olen tuo', 'minä en ole tämä', 'minä en ole tuo.'"

Hän neuvoo: "Sillä ne, jotka ovat todellisella henkisellä polulla, vähitellen alkavat tuntea tervettä inhoa kaikkia identiteetti-etikettejä kohtaan. Et halua tai tarvitse niitä enää." Tarkentaen edelleen hän selittää: "Vähitellen kaikki tuo alkaa pudota pois. Jopa omat ideasi ja määritelmäsi vähitellen hajoavat ja putoavat pois, niin että sinun ei tarvitse tulla määritellyksi millään vertailuilla."

Zeene päättää lausumalla: "Sinusta tulee puhdas olemassaolo. Sinä vain olet. Tiibetiläisessä buddhalaisuudessa on tapa kuvata tätä. Juurilamani Thrangu Rinpoche selittää sen 'sellaisuuden' tilan saavuttamisena. Niin kaunis sana yksinkertaisuudessaan. 'Sellaisuus'. Puhdas olemassaolo. Ei tämä. Ei tuo. Ei molemmat. Ei kummatkaan. Vain rentoutuminen puhtaassa olemisen tilassa. Yksinkertaisesti ollen."

Zeena Schreck: 50 Years as Ritual Performance Artist & Spiritual Warrior 1967-2017

Alla olevan videon esittelyteksti sanoo: "1990 Zeena hylkäsi satanismin seuratakseen omaa polkuaan, etsien henkistä selitystä väärinkäytöksille ja vastoinkäymisille, mutta perimmiltään harjoittaen ikiaikaista totuuden etsintää. Tuo etsintä johti hänet purkamaan juurensa satanismissa. Löytäen tiensä Vedalaisen tantran aidon vasemman käden polun harjoitusten alkuperään, hän tuli vihityksi jooginina intialaisessa Shaktismissa, sitten myöhemmin Tiibetiläisessä tantrisessa buddhalaisuudessa. Tantrinen buddhalaisuus opettaa, että kaikki mitä koemme on seurausta omista teoistamme, mutta ennen kaikkea, että voimme aktiivisesti luoda muutoksen noiden kokemusten lopputulemaan. Zeena ymmärtää kasteensa ja hänen vanhempiensa tuon tapahtuman hyväksikäytön negatiiviset vaikutukset karmallisena kypsymisenä aiemmista elämistä; kokemuksina, jotka auttoivat antamaan ravintoa sille joka hän on tänään. Hän pitää niin ikään satanistista kastettaan ensiesiintymisenään julkiseen rituaaliseen performanssitaiteeseen. Huolimatta siitä, että hän yksin puolusti poissaolevaa isäänsä ja hänen kirkkoaan modernin USA:n historian pahimman noitavainon aikana (jota nimitettiin nimellä 'satanic panic' tai 'saatananpalvontapaniikki'), Saatanan kirkon nykypäivän hallinnoijat stalinistiseen tyyliin edelleen pyyhkivät Zeenan historiastaan. Eräs sellainen esimerkki on satanistisen kasteen ääniraidan poistaminen 'Satanistisen Messun' tallenteen valikoiduilta uudelleenjulkaisuilta. Sen tähden tämä tietty pala historiaa alkuperäisiltä vinyylitallenteilta sisältyy oikeutetusti tähän muistojuhla-videoon. Tämä on Zeenan rituaalinen muistutus omasta historiastaan ja kasteestaan osana henkilökohtaisesti virittynyttä äänitaide-videokollaasia, juhlistaen 50 vuotta julkista palvelua rituaalisena performanssitaiteilijana ja henkisenä soturina - 1967-2017."

Toinen mielenkiintoinen Zeenan haastattelu, joka keskittyy buddhalaisuuteen: 

Compassion is contagious, Zeena Schreck explains why