ECCE EGO I

"Ecce Ego", latinaksi kirjaimellisesti "Katso, Minä", 1. Sam. 3: "Tässä olen", oli yhteen aikaan eräänlainen mottoni, kokonaisuudessaan "Tässä olen, sinä kutsuit minua" (Ecce Ego, quia vocasti me) - Samuelin vastaus jumalan kutsuun. 

Tämä kirjoitus avaa sarjan, joka perustuu suoraan vanhoihin päiväkirjamerkintöihini. Ensimmäisen päiväkirjani kirjoitin 1979/1980, 9-10 vuotiaana, sen jälkeen säännöllisesti 1983-1994; ne olivat kalenteri-muotoisia, rajoitetusti muistiinpano-tilaa, ja keskittyivätkin enemmän jokapäiväisen elämän tapahtumiin. 

1993-2000 kirjoitin täyteen lahjaksi saamani paksun, yli tuhatsivuisen tyhjän kirjan. Nimesin sen "Henkiseksi Odysseiaksi". Tuohon aikahaarukkaan sisältyi niin herääminen henkisyyteen ja totuuden etsintä, kuin myös ensiaskeleet homomiehenä ja suhteen alku edesmenneen puolison kanssa, ja lähestymistapani oli pohdiskelevampi. 

Päiväkirjoihini minulla oli tapana teipata liitteeksi minua kiinnostaneita lehtileikkeitä. Lisäksi saatoin useinkin kirjoittaa myös ajankohtaisia uutisia; niiden perusteella saa kuvan, että 1980-luku oli hyvin kuohuvaa aikaa maailman politiikassa... vaikka ehkä joka vuosikymmenellä on omat kuohunsa, ja joskus ne aaltoilevat hyvinkin kauas. Paljon olen myös merkinnyt muistiin katsomiani tv-ohjelmia, toisinaan erittäin yksityiskohtaisesti juonta läpi käyden. Kaikki nämä luovat tällekin julkaisulle kiinnostavaa ajankuvaa. Tässä ensimmäisessä osassa käyn nopeasti läpi koko 1980-luvun. Käytettävissäni ei ole sen aikaisia valokuvia itsestäni ja elämästäni (on niitä toki olemassa, vaan ei minun hallussani tällä hetkellä). 

Päiväkirjani. Olen toivonut että ne lahjoitetaan
kuolemani jälkeen työväenmuseolle.

Nykyään päiväkirjojani vastaa esim. tämä blogi. Täyttäessäni 50 vuotta, kirjoitin siihen astisen elämäni ulkoisista tapahtumista tässä blogissa. 

Ihan vain esimerkkinä mitä 9 v. Marko kirjoitti 1.1.1980: "Heräsin vasta 12.00. Tänään ulkona satoi lunta. Äiti leipoi tänään korvapuusteja. Minä leikin vähän aikaa koulua. Äiti teki myös tiikerikakkua, ja isä tuli tänään kotiin."

Uudenvuoden yönä 1983/84 esitettiin televisiossa Michael Jacksonin Thriller-video, ja olin vaikuttunut, koska kirjoitin ylös erillisille papereille kalenterin väliin koko juonen! Näin sen tosin mustavalkoisena, koska tuolloin meillä oli vielä vanha mustavalko-telkkari. 

1984 Herreysin mormoniveljekset, jotka voittivat Euroviisut Ruotsin edustajina kappaleellaan "Diggy loo, diggy lei", tekivät minuun niin ikään ilmeisesti vaikutuksen, koska keräsin paljonkin heitä koskevia lehtileikkeitä. Muistan että pidin erityisesti nuorimmasta veljeksestä, tuolloin 17 v. Louisista, joka oli mielestäni söpö. 

Siitäköhän sai jo alkunsa myöhempi "mormoni-fetissini"? (Mormonilähetyssaarnaajien imago ja olemus on niin viaton ja puhtoinen; ei ihme, että on olemassa gay-pornoa mormoneista, vaikka se onkin melkoinen paradoksi! Ja yhä edelleen mormoninuoret, jotka huomaavat olevansa homoja, joutuvat käymään läpi vakavan sisäisen kamppailun itsensä ja uskonsa välillä.) Ulkonäkö taisikin olla pääasiallinen syyni pitää heistä; itse kappale oli aika mitäänsanomaton renkutus, eikä ole kestänyt aikaa. Koko kilpailu oli siihen aikaan toisenlainen, oli live-orkesteri kapellimestareineen, paljon vaatimattomammat puitteet kuin nykyään, jäykempää ja totisempaa. En ollut mikään Euroviisu-fani; joskus katsoin, joskus en. Tämä on ensimmäinen voittobiisi jonka minä muistan, enkä sen jälkeenkään muista kisoista juuri mitään pariin vuosikymmeneen, ennen Lordin voittoa! 

Herreys: Diggy loo, diggy lei

11.12.1984 RAZZLE [Hanoi Rocksin rumpali] ON KUOLLUT SUNNUNTAINA [8.12.1984] AUTO-ONNETTOMUUDESSA (surupäivä minulle). 

Nicholas Charles Dingley ("Razzle"),
2.12.1960-8.12.1984

Kesäkuussa 1985 lehtileikkeet kalenterin välissä kertovat, että brittisarja "Mennyt maailma" nähdään pikauusintana. Siitä pidin todella, todella paljon. Varmasti yksi kaikkien aikojen parhaimpia tv-sarjoja! 1980-luvussa parasta olivat juuri tietyt tv-sarjat, elokuvat, ja musiikki. Minun murrosikäisen elämässäni ei silloin muutoin ollut hurraamista. 

Brideshead Revisited (Mennyt maailma): Charles & Sebastian

14.8.1985 esitettiin viimeinen jakso Mennyt maailma-sarjasta, ja samalla oli viimeinen kesälomapäivä; koulu alkoi taas seuraavana päivänä (torstaina). Kirjoitin yöllä: 

Klo 00.05 itkin kun ajattelin miten kaikki taas pilkkaavat minua. Radio on vielä päällä, samoin valo, mutta kohta täytynee sammuttaa ja yrittää nukkua. I hate teachers, I hate other pupils, I hate SCHOOL! Ajattelin (ajattelen usein - on aikaa) myös miten ihanalta kotiin paluu tuntuu, kun sitä ajattelee koulussa, mutta sitten kun nuo kuusi painajaismaista tuntia ovat ohi ja paluusta tulee totta, se tuntuu ihan tavalliselta. Usein tuntuu myös että elän vain koulua varten; aamuisin ajattelen mitä kamaluuksia tuleva päivä tuo. Muutama tunti iltapäivällä (koulun jälkeen) on vapaana oloa koulun kahleista - tosin niitäkin tunteja varjostaa kaiken yllä leijuva musta pilvi, jota myös kouluksi kutsutaan. (Klo 00.30) Sitten mitä lähemmäs vuorokauden vaihdetta tullaan, sitä enemmän tulevan päivän synkkyys synkistää mieleni - edellyttäen tietenkin, että seuraavana päivänä on koulua. Perjantait ovat mukavia - sitten kun ne kuusi tuntia ovat ohi - viikon viimeinen koulupäivä nääs! Lauantai on fantastinen, mutta... sunnuntaina jälleen kaiken yllä leijuva musta pilvi, jota... jne. 00.31 Taidanpa käydä nukkumaan. Hyvää yötä. 

31.10.1985 Neljä vaihtoehtoa keväällä (kaksi ensimmäistä ennen kaikkea):

• a) Ähtärin ammattikoulu, talousala
• b) Kauppaoppilaitos, toimistotekniikan linja
• c) Kansalaisopisto (koulun oppimäärä uusiksi). Joutuisi asumaan asuntolassa. Pauli (opinto-ohjaaja) sanoi, että jos harkitsen sitä, voimme käydä siellä (mutta en harkitse).
• d) 9. lk uudestaan (hui!)

Tuntuu oudolta lukea näitä juttuja tänä päivänä: olenko minä tosiaan ollut tuo ihminen, oliko tuo minun elämääni? Sitäkin tyytyväisempi olen itseeni ja elämääni tänään! Jos välillä elämä tuntuukin vähän rutiinimaiselta, ainakaan ei ole mitään suurempia huolia ja murheita.  Vielä vuosia koulun jälkeen saatoin joskus nähdä painajaisia, että olin koulussa; siitä herääminen oli aina suuri helpotus. 

Vaikka suuren osan elämääni olin ammattitaidoton ja enimmäkseen työtön, en oikein voi tuntea "katumusta" siitä etten hankkinut ammattia jo nuorena. Kamalat kokemukset koulusta olivat hyvin pitkälti syynä siihen. Sen lisäksi, tai siitä johtuen - kukapa tietää - olin aivan tavattoman arka ja pelokas nuori. Kuten olen kirjoittanut 50 v. jutussani, koin silloin ja näen sen niin edelleen, että aikuisista ei ollut tuolloin mitään apua - enimmäkseen se oli vain minun syyllistämistäni; ei yritettykään puuttua syihin, vaan hoidettiin vain seurauksia. Voisin sanoa sen aikaisille "kasvatusasiantuntijoille", että helvetin huonoa työtä teitte!

Ikinä en ole kyennyt antamaan anteeksi kiusaajilleni: miten se olisi edes mahdollista ja miksi pitäisikään!? Enkä toki tarkoita että vieläkin hautoisin vihaa heitä kohtaan: en edes ajattele heitä ikinä. Siitähän on ikuisuus ja olen itse ihan eri ihminen tänä päivänä. 

14.10.1986 Se [kirje kaverilta] masensi minut täysin optimistisuudellaan ("mennyt aika kivasti, kuuluu hyvää, tuttavia lähellä, ja muutenkin mukavaa...")! Tuntikausia kävelin ympäri huonetta ja mietin vastauskirjeen muotoa; lopulta tulin siihen tulokseen, etten edes parhaalle/ainoalle ystävälleni, johon luotan 100%:sti, voi paljastaa syvimpiä ja salatuimpia ajatuksiani, vaikka olisinkin halunnutn keventää mieltäni. Olen myös "herkutellut" ajatuksella "unohtaa" hänen kirjeensä pöytälaatikkoon, toisin sanoen, ihan piruuttani jättää vastaamatta.

15.10.1986 Olen pessimisti; pukeudun mustaan, koska se tavallaan kuvastaa ajatusmaailmaani. Rakastan synkkiä päiviä, sumua ja sadetta, ja suorastaan vihaan kesää! Olen toivottoman alemmuuden tuntoinen; tunnen olevani häviäjä ja epäonnistuja, ja tunnen syyllisyyttä siitä etten uskalla ELÄÄ: pakenen suurta, pahaa maailmaa tänne neljän seinän sisälle. Olen oman itseni vanki. Näin ajattelen itsestäni. 

Masentunut minä olin. 5.1.1987 kirjoitin kalenterini muistiinpanoihin pitkän pätkän siihen astisesta elämästäni, eräänlaisen historiikin siis, koska... "tunnen tarvetta jättää 'jälkimaailmalle' jotain tietoa itsestäni". Olin aikeissa tappaa itseni. Mutta sitten... 

25.3.1987 Suhtaudun todellakin taas optimistisesti tulevaisuuteen ja yleensäkin uskon että on tulevaisuus! Siitä psykiatrilla käynnistä se lähti; se teki todella ihmeitä. Musta kausi pukeutumisessakin alkaa osoittaa laantumisen merkkejä; kuten arvelinkin, mielentilasta se johtui. [...]

Haluaisinkin muuttaa jonnekin vähän suuremmalle paikkakunnalle, kenties jopa kaupunkiin, missä läheskään kaikki eivät tunne toisiaan ja voisin ikään kuin alkaa alusta. 

Ja ennen kaikkea: haluaisin löytää ihmisen, joka rakastaa, jota rakastaa, joka ymmärtää, jota ymmärtää, joka luottaa, johon luottaa... juuri näin sanottiin eräässä helmikuun Annassa [lehti], nuorten palstalla, RICKY-69:n Jyväskylästä ilmoituksessa, joka alkoi: "Mistä minulle löytyisi poika, ihminen joka rakastaa..." jne. Kyllä: minäkin olen homo! Olen tiennyt 12 v. saakka ja hyväksyin itseni muistaakseni aika pian. Kenellekään en ole kertonut, vaikka olisin halunnutkin; typerät ja turhat ennakkoluulot! Päiväkirjassanikin mainitsen asiasta nyt ensi kertaa kiertelemättä ja suomenkielellä. 

19.9.1987 Elsa [tätini] soitti: niillä on alkanut tapahtua yliluonnollisia asioita. Valituksia, kävelyä..! Elsa herännyt yläkerrassa useana yönä kauhusta kankeana, eikä olekaan pitkään aikaan uskaltanut nukkua siellä. Arveli, että kenties mummun sielu ei ole saanut rauhaa. Hyvin mahdollista; täytyykin rukoilla mummun puolesta.

25.12.1987 Mummun henki valitti toista kuukautta, muutkin kuin Elsa kuulivat. Elsa pyysi lähtemään (minä olen rukoillut mummun puolesta) ja se on lakannut.

1987-88 seurasin aktiivisesti Dynastia-sarjaa, ja nimenomaan Steven Carringtonin ja Luke Fullerin romanssin takia, mikä oli välillä turhauttavaa kun Steven souti ja huopasi - turhauttavaa oli alun alkaenkin katsoa Stevenin tapailevan naisia - ja juuri kun kaikki näytti kääntyvän parhain päin, tietenkin käsikirjoittajat tapattivat Luken, vieläpä hyvin dramaattisessa terroristi-iskussa! (Eikä hän ollut edes ensimmäinen Stevenin poikaystävä, joka kuoli väkivaltaisesti.) Katsojat eivät koskaan nähneet heidän muuta kuin halaavan miehekkäästi. Aika oli erilainen. Englanninkielisessä blogissani on kirjoitus, "Gays on tv and film: and HEARTSTOPPER!"

Steven ja Luke Moldaviassa

 

1988 täytin 18-vuotta, ja valitsin motokseni lauseen "Per aspera ad astra" - vaikeuksien kautta voittoon (kyllä, olin mieltynyt latinaan jo tuolloin).  

25.5.1988 Ensi yönä USA:n presidentti Ronald Reagan Nancy-vaimoineen saapuu maahamme lepäämään tiukkojen turvatoimien ympäröimänä, ennen kuin jatkaa sunnuntaina Moskovaan neuvottelemaan Mihail Gorbatshovin kanssa. - On vasta toinen maassamme vieraillut Yhdysvaltain presidentti (edellinen Gerald Ford). 

21.7.1988 Tilaan videonauhurin Anttilasta!

12.9.1988 ...Minäkin lähdin mukaan [Tampereelle] taas, ihan ennakkosuunnittelematta: kaupunki lumosi minut perjantaina niin, että voisin käydä siellä yhä uudelleen ja uudelleen (matka vain on pitkä ja kallis)! Menin aivan yksin bussilla keskustaan ja kiertelin kauppoja Itsenäisyyden kadulla [olenkohan kuitenkin tarkoittanut Hämeenkatua?]: mahtava tunne huomata tulevansa toimeen omillaan isossa oudossa kaupungissa! Mikä parasta, ei tarvitse pelätä törmäävänsä tuttuihin... Seuraavaksi voisin joskus mennä kokonaan yksin Tampereelle, ostoksille. 

2.10.1988 Neuvostoliiton kommunistipuolueen pääsihteeri, Mihail Gorbatshov, valittiin eilen yksimielisesti myös Neuvostoliiton uudeksi presidentiksi, Andrei Gromykon jäätyä eläkkeelle. Tämä lujittaa hänen asemaansa, varsinkin kun perjantaisessa keskuskomitean kokouksessa "iso luuta lakaisi", eli toisin sanoen, useat politbyroon jäsenet "jäivät eläkkeelle" ja Gorbatshovin ajaman radikaalin uudistuspolitiikan - Perestroikan - vastustajia siirrettiin alemmas ja tukijoiden asemaan vahvistettiin.

13.10.1988 Sain eilen "Kärpästen herran" luettua - hurjaa: 6-12 vuotiaat englantilaiset koulupojat joutuvat toisessa maailmansodassa autiolle saarelle koneen pudottua, ja suurin osa heistä "muuttuu" vähitellen alkukantaisiksi villeiksi, jotka säälittä raa'asti murhaavat pienen "toisin ajattelijoiden" joukon jäseniä! Homo homini lupus. Harva kirja on tehnyt meikään yhtä suurta vaikutusta; kumma kyllä, yksi oli muistaakseni "Korallisaari", jossa oli sama aihe - nuoria autiolla saarella! Kun sain kirjan luettua, jäin kaipaamaan sen tunnelmaa ja tapahtumat elivät mielessäni - kuin olisi juuri syönyt, mutta on yhä nälkä! Tällaisen jälkeen on vaikea löytää edes lähes samanveroista lukemista. Kirja onkin käsittääkseni oikea "klassikko": muistan joskus lukeneeni siitä kehuja. Valitsinkin sen tutun nimen ja mielenkiintoisen takakannen esittelyn perusteella.

I hold that when a person dies, his soul returns again to earth. Arrayed in some new flesh-disguise: Another mother gives him birth. With sturdier limbs and brighter brain, the old soul takes the road again.

Uskon, että kun ihminen kuolee, hänen sielunsa palaa jälleen maan päälle uudessa maisessa asussa. Uusi äiti antaa hänelle elämän ja paremmin jäsenin ja kirkkaammin aivoin vanha sielu aloittaa matkan uudelleen.

(John Masefield)

Ensimmäinen viittaus jälleensyntymis-uskoon, jonka olen jostain kirjasta kopioinut; 19.7.1988 kirjoitan erääseen tv-sarjaan viitaten, että "jälleensyntyminen, henkimaailma ja vierailijat (ufot) ovat minunkin maailmankuvaani kuuluvia asioita: mitään en ole hyväksynyt hetkessä, vaan vuosien aikana pala palalta alaan (rajatietoon) tutustuttuani - jälleensyntymisen viimeksi, aika hiljattain." 

21.11.1988 Minulla ja Jounilla [kaverini] on muuten yhteinen kiinnostuksen kohde - parapsykologia, ja kumpikin meistä on yrittänyt poistua ruumiistaan aika hyvinkin tuloksin, vaikkemme olekaan täysin onnistuneet. Kai joskus viime vuonna, luettuani O. Reposen "Isä, minä elän", yritin ensi kerran, kirjojen antamilla ohjeilla. Pulssi kiihtyi villisti, raajat nykivät ja tajunta tuntui miellyttävästi vajoavan pimeyteen - aivan kuten kirjojen kuvauksissa - mutta siihen se keskeytyi. Jounilla on ollut ruumiin viilenemistä ja jotain valopyörteitä myös. Olemme sopineet, että jos jompikumpi onnistuu, käy toisen luona todistamassa. Keskittyminen on kuitenkin niin rankkaa, etten ole siinä aikoihin onnistunut. 

26.11.1988 Ns. "Baltian maissa" Neuvostoliitossa on viime aikoina ollut kova kansallinen kuohunta (Viro, Latvia...), pyrkimys suurempaan itsenäisyyteen. Varsinkin Virossa, jossa on otettu käyttöön maan oma sini-musta-valkoinen lippu, ja perustettu "Kansanrintama". Heinäkuun 21. 1940 neuvostojoukkojen miehittämän Viron eduskunta päätti anoa tasavallan liittämistä Neuvostoliittoon. Siihen parlamenttiin oli valittu vain Neuvostoliiton hyväksymiä henkilöitä ja neuvostosotilaita oli istuntosalissa valvomassa vaalin toimittamista. Se tapahtui kättä nostamalla ja oli yksimielinen. Nyt Viron neuvostotasavalta on astunut uhmaamaan Moskovaa. Ennen kokematon tilanne neuvostovaltion historiassa. Se on sitä Perestroikaa! 

29.11.1988 Kirje Jounilta: hänkään ei enää yrittämällä yritä ruumiista irtaantumista, mutta on päässyt jo niin pitkälle, että on nähnyt minun huoneeni! (Kuka tahansa, joka tuntee hänet niin kuin minä, tietää, ettei hän valehtele!) Hän näki huoneeni ylhäältä käsin. Yritykset ovat aina uuvuttaneet hänet tyystin (en uskaltanut edes kysyä, mitä minä mahdollisesti tein silloin). 

8.12.1988 Neuvostoliiton puoluejohtaja Mihail Gorbatshov on vierailulla Yhdysvalloissa, ja puhui eilen YK:ssa. Hän sanoi, että Neuvostoliitto vähentää joukkojaan puolella miljoonalla, ja tavanomaista aseistusta supistetaan myös. Lisäksi hän lupasi jäädyttää 100 vuodeksi tai kokonaan antaa anteeksi köyhimpien kehitysmaiden velat. Hänellä oli myös uusi aloite Afganistanin sodan lopettamiseksi. Sympatiani häntä kohtaan senkun kasvavat!

Joulukuussa 1988 talteen leikkaamani lehtileike kertoo, että "Tanskasta on tulossa maailman ensimmäinen maa, joka myöntää homoseksuaaleille tasavertaiset avioliitto-oikeudet. Tanskan parlamentin vasemmisto-keskusta-oppositio sai lakiesityksen läpi ensimmäisessä käsittelyssä joulukuun 15. päivänä, ja lopullista lakia odotetaan ensi vuoden alkupäivinä." Kuitenkin Alankomaat ehti ensin, ja vasta vuonna 2001; Tanska paljon myöhemmin, 2012. Uutisessa onkin sekoitettu käsitteitä, sillä avioliiton sijasta lokakuussa 1989 tanskalainen homopari solmi maailman ensimmäisen rekisteröidyn parisuhteen, mikä myös Suomessa edelsi tasaveroista avioliittoa. 

20.1.1989 George Bush ottaa tänään klo 19 Suomen aikaa vastaan Yhdysvaltain presidentin viran. Juhlallisuudet kestävät viisi päivää. Ronald Reagan jää eläkkeelle USA:n suosituimpana presidenttinä. Bush on maan 41. pressa. [Huom: kyseessä oli siis George Bush vanhempi, George W. Bushin isä.]

15.2.1989 Islamilaisissa maissa on noussut iso haloo intialaissyntyisen englantilaisen kirjailijan, Salman Rushdien, kirjasta "Saatanalliset säkeet" (Satanic Verses), jossa muka pilkataan Mohammedia. Länsimaissa melkein vastaava kohu syntyi hiljattain elokuvasta "Kristuksen viimeinen kiusaus", mutta islamilaiset ottavat uskon asiat herkemmin: Iranin hengellinen johtaja ajatollah Rudollah Khomeini on kehottanut surmaamaan kirjailijan, ja verta on vuodatettu kiihkoilijoiden mellakoissa. Ihan järjetöntä! 

29.3.1989 Sunnuntaina Neuvostoliitossa pidettiin ensimmäiset demokraattiset parlamenttivaalit, joissa kansa sai valita useammasta ehdokkaasta. Moskovassa sai murskavoiton, lähes 90% äänistä, erotettu puoluejohtaja Boris Jeltsin. Myös muualla ovat uudistusmieliset menestyneet ja puolueen viralliset ehdokkaat jääneet valitsematta.

22.4.1989 Olen varmaan jo viikon pitänyt huoneeni ikkunaa auki yötä päivää; kuuluu olevan terveellistä. Samoin olen taas talven jälkeen alkanut nukkua alasti, kuten myös voimistelen aamuisin avoimen ikkunan ääressä - terveellistä sekin, ilmakylvyt nääs.

7.5.1989 Teimme telepatia-kokeen omatekoisilla Zener-korteillani; tulokset hämmästyttivät. Jounilla seitsemän oikein - alussa jopa kuusi lähes peräkkäin. Luultavasti hän alussa keskittyi kunnolla, mutta sitten alkoi arvailla. (Pelkän sattuman perusteella on odotettavissa 5 oikein 25:stä) Edellä hän siis oli koehenkilö ja minä testaaja, sitten vaihdoimme osia - ja minulla peräti yhdeksän oikein! (En kyllä huomannut mitään erityistä.) Alussa neljä osumaa peräkkäin. Kyllä siinä jotain täytyy olla...

17.5.1989 Neuvostoliiton presidentti ja pääsihteeri Mihail Gorbatshov saapui eilen vierailulle Kiinan kansantasavaltaan. Siellä on jo pitkään jatkuneet laajat opiskelija-mielenosoitukset demokratian puolesta. Monikymmentuhatpäinen joukko on kansoittanut Taivaallisen rauhan aukion ja ollut nälkälakossakin. Gorbatshovin oli käytettävä takaovea päästäkseen kansojen halliin puhumaan ja muitakin muutoksia on täytynyt tehdä: Kiinan johtajat eivät ole mahtaneet mitään! Pekingin keskustaan kokoontui päivällä yli miljoona ihmistä tukemaan opiskelijoita, mukana myös mm. virkamiehiä, toimittajia, poliiseja. Mielenosoituksia muuallakin.

19.5.1989 Kiinan opiskelijat lopettivat syömälakkonsa hallituksen luvattua jatkaa neuvotteluja sen jälkeen. Puoluejohtaja Zhao Ziyang kävi keskustelemassa opiskelijoiden kanssa, mutta hänen sovinnollinen kantansa hävisi kovan linjan pääministeri Li Pengille: armeija on valmiustilassa ja Zhaon mahdollisesta erosta on kerrottu. 

4.6.1989 Paavi Johannes Paavali II on ensimmäisenä katolisen kirkon päämiehenä pohjoismaiden kierroksella, tänään Suomessa (saapuu klo 19)! 

La-su yönä sotilaat alkoivat väkivalloin tyhjentää Pekingin Taivaallisen rauhan (mikä ironia) aukiota: kymmeniä kuollut. 

5.6.1989 Paavi pitää Pyhän Messun Helsingin jäähallissa. 

10.6.1989 Kiinassa on pidätetty mielenosoituksen johtohenkilöitä. 

12.6.1989 Äiti osti kehoituksestani valkaisemattomia Bruno-suodatinpusseja (myös Bruno-leivinpaperia on olemassa) ja kehoitin myös jatkossakin ostamaan luonnonystävän wc- ja talouspaperia (uusiopaperista), kuten jo jonkin aikaa on tehnytkin. 

21.6.1989 Kokeilin kuorintavoidetta ja kasvonaamiota, joita alan käyttää ihon puhdistukseen kerran viikossa. 

4.7.1989 Kävin kirkkoherranvirastossa eroamassa kirkosta (siviilirekisteriin): kuten kuvittelinkin, kappalainen - tai mikä lie - saarnasi synnistä yms. Syyksi laitoin kirkon maallisuuden. [En tiedä itsekään mitä olen tarkoittanut; en ollut mitenkään uskonnollinen tuohon aikaan.]

23.8.1989 Liityin tukijäseneksi poliittisesti ja taloudellisesti sitoutumattomaan kansainväliseen Geenpeace-ympäristöjärjestöön, joka on järjestänyt maailmalla monia tiedotusvälineissäkin huomattuja tempauksia (mm. viime kesänä painosti Suomen palauttamaan Helsingistä löytyneen valaanlihaerän takaisin toimittajalleen) ja on juuri avannut toimiston Suomessa. 

18.9.1989 Soitin kauneushoitolaan ja varasin ajan ihonpuhdistukseen: on viimeinkin aika tehdä jotain konkreettista aknen suhteen.

21.10.1989 Aloin harjoittaa joogaa lainaamani kirjan ohjeiden mukaan. Korvaan sillä aamuvoimisteluni. 

29.10.1989 Eilen lisäsin jooga-venytysten aikaa ja otin uusia liikkeitä tehtäväksi, kuten aina viikoittain kuuden viikon ajan. 

10.11.1989 Kutsunta Kisapirtillä klo 9.00. Sotilaspiirin päällikkö, kaupungin edustaja ja pappi puhuivat. Sitten oli kahvitarjoilu, nimenhuuto, joku majuri esitteli eri vaihtoehtoja, katsottiin filmi ja kaikki kutsuttiin yksitellen pöydän ääreen henkkareineen osoite- ym. tietoja antamaan. Sain siviilipalvelu-hakemuksen ja täytin sen kahtena kappaleena. Sitten lääkärin luo alakerran ensimmäiseen pukuhuoneeseen. Sen jälkeen kutsuntalautakunnan eteen: asia oli heti selvä. Toinen kopio hakemuksesta toimitetaan työvoimaviranomaisille, jotka Helsingistä järjestävät paikan ja ottavat yhteyttä. Paikkoja on "Inarista Hankoon". (En osannut nimetä mitään toivepaikkaa tai -alaa, joten rastitin kohdan "mikä vain".) 

15.11.1989 Parturi klo 15.15. Värjäytän punaiseksi - se on vielä kokeilematta.

25.12.1989 Odotettu kohokohta oli ja meni, eikä - ikävä kyllä - tuntunut paljon miltään: missä on se lapsuuden joulujen taika?

26.12.1989 Romanian vihattu diktaattori Nikolai Ceausescu teloitettiin Elena-vaimoineen eilen klo 16 Suomen aikaa kahden tunnin pikaoikeudenkäynnin jälkeen syytettynä kansanmurhasta ja valtion varojen kavaltamisesta. Elena C. sanoi heidän haluavan kuolla yhdessä. Teloitus suoritettiin ampumalla ja Romanian televisio näytti Ceausescun ruumiin. Maata johtaa "kansallisen vapautuksen neuvosto". Aiemmin on jo Tsekkoslovakiakin lähtenyt perestroikan tielle, eli itä-blokin maissa tapahtuu näinä päivinä paljon. Romanian salainen poliisi taistelee uutta hallintoa vastaan, jonka monet ovat jo tunnustaneet ja lähettäneet apua mm. haavoittuneille.