Vuoden maagisin yö

Joulu ei tuntunut oikein miltään. Viimeksi se kosketti 2015, kun pitkäaikainen puolisoni kuoli äkillisesti marraskuussa ja yhtäkkiä vietin joulua ensimmäistä kertaa elämässäni yksin. Eikä se suinkaan koskettanut huonolla tavalla, päinvastoin: ovet Henkiseen maailmaan olivat puolisoni jäljiltä niin apposen ammollaan, että sieltä tulviva Valon ja Rakkauden määrä oli valtava. Tästä olen kirjoittanut enemmän toisaalla. Se oli poikkeustapaus, ja on ihan oikein että ihminen elää tämän maailman kansalaisena, jalat maassa. Kyllä sinne toiselle puolelle ehtii sitten ajallaan. 

Sen sijaan uuden vuoden yö on pitkään ollut minulle paljon tärkeämpi. Se on vuoden maagisin yö, ja tarkoitan sitä todella: magia suorastaan väreilee ilmassa ja aistin sen joka solullani. Antroposofian mukaan - ja tästä minulle kerrottiin vasta vuosi sitten - Henkinen maailma jättää silloin ihmisen täysin vapaaksi muokkaamaan omaa kohtaloaan. En tiennyt tuosta aiemmin, mutta se sopii täsmälleen siihen mitä jo vuosia olen tehnyt. Ilmeisesti aloitin nykyisen traditioni vuoden vaihteessa 2012/2013. En muista muuten, mutta jäljitin sen vanhoista Facebook-päivityksistä. 😄

Magia? Novaliksen mukaan magia on "sisäiseen maailmaan tietoisesti vaikuttamisen taito". Monet määrittelevät magian myös tieteeksi ja taidoksi saada muutoksia aikaan käyttämällä tahtoa. Aleister Crowleyn mukaan ”jokainen aikomuksellinen teko on maaginen teko.” Magiaa on monenlaista eikä se aina ole tietoista, mutta uuden vuoden yö on minulle se hetki jolloin harjoitan sitä erittäin harkitusti. Kun harjoitat magiaa, on oltava valmis siihen että aina kaikki ei käy juuri niin kuin odotat: lopputulos on aina HYVÄ, mutta ei ehkä oman mielesi mukainen. Mutta samoin on rukouksen laita: ihminen itsekkäästi pyytää jotain haluamaansa, mutta Jumala/Jumaluus tekee niin kuin hänelle on parasta.

Wiccasta luin ensimmäistä kertaa 1990-luvulla, ja olin siitä silloin hyvin kiinnostunut. Wiccaa minusta ei koskaan tullut, mutta kiinnostus on säilynyt näihin päiviin asti. Luin hiljattain nykyisen puolisoni kirjastosta lainaaman kirjan aiheesta, eikä siinä varsinaisesti ollut minulle mitään uutta.
Neljä elementtiä ovat olleet minulle merkityksellisiä niin kauan kuin muistan. Aina se ei ole sillä hetkellä ollut tietoista, kuten kihlautuessamme edesmenneen puolisoni kanssa yhteisellä sormusten vaihto-rituaalilla, ja hän halusi sen tapahtuvan luonnossa. Paikaksi valikoitui järven ranta metsässä, iso kivi alttarina. Kaikki elementit olivat vahvasti läsnä (myös tuli: aurinko, mutta meillä oli myös kynttilöitä), mutta en usko että juuri silloin tulin ajatelleeksi asiaa. Nykyäänkin niiden symbolit ovat varsin vaatimattomalla "alttarillani" kotona (ottaen huomioon miten moniosainen ja koristeellinen alttari minulla joskus on ollut, tätä nykyistä ei välttämättä edes tajua alttariksi ellei tiedä; oikeastaan itsekin oivalsin sen vasta kun nykyinen puolisoni sitä ensimmäisen kerran kutsui sillä nimellä muuttaessamme asuntoomme ja sisustaessamme sitä yhdessä). Tuli on itsestään selvästi kynttilänä läsnä, vesi tietysti vetenä omassa kupissaan; suitsuketikku edustaa ilmaa (nykyään olen ihastunut japanilaisiin vähäsavuisiin suitsukkeisiin, jotka ovat laadultaan aivan maailman huippua), ja hiekka suitsukeastiassa maata. Buddhat edustavat kai vain valaistuneen ihmisen prototyyppiä, jotain hengellistä päämäärää. Harjoitan zen-meditaatiota, mutta en pidä itseäni varsinaisesti buddhalaisena(kaan). Kuulun kyllä myös erääseen kirkkoon ja käyn sen jumalanpalveluksissa mielelläni, samoin kuin Sateenkaarimessuissa puolisoni kanssa. Se ei ole minulle enää mikään uskon ja tunnustuksen asia välttämättä - siis pään asia, teoriaa, vaan pikemminkin sydämen asia joka toteutuu käytännössä. 

Mutta nyt poikkesin sivupoluille. Olin kertomassa uuden vuoden magiastani. Ensimäisenä vaiheena teen itselleni Tarot-lukemuksen tulevalle vuodelle. 1990-luvulla sain Tarot-kortit ja harrastelin niitä ahkerasti, usein hyvin hämmästyttävin tuloksin. Mutta liika on liikaa, kun suurinpiirtein et enää osaa valita sukkiakaan kortteja katsomatta (tämä nyt oli toki kärjistys). Sittemmin liityin muutamaksi vuodeksi lahkoon, jossa kaikki tuollainen oli ehdottomasti pahaa ja vältettävää ja se jäi. Kortteja en ole fyysisesti enää hankkinut, vaan teen lukemuksen nykyaikaisesti netissä. Mielestäni se on aivan yhtä pätevää. Itse käytän tätä englanninkielistä palvelua, se on paras jonka tiedän: www.facade.com. Voit valita pakan ja kuvion useista vaihtoehdoista. Pakkaa vaihtelen, mutta kuviona käytän yleensä kelttiläistä ristiä. Tallennan lukemuksen pdf-tiedostona, ja palaan siihen usein vuoden kuluessa. Tarothan EI ennusta, se on psykologinen työkalu joka voi antaa uusia oivalluksia elämääsi.

Nyt vuoden vaihteessa kirjoitin runomuotoon yhteenvedon harjoitukseni pääpiirteistä - kutsukaamme sitä vaikka "loitsuksi":

Seison kynnyksellä vanhan ja uuden

silmäyksen taakseni luon ja eteenpäin astun

maailmankaikkeuden neljään suuntaan

käännyn vartijoiden puoleen: kutsuni kuulkaa!

Tämä maaginen yö antaa mahdollisuuden

ottaa kohtalostani täyden vastuun

sen tahdon omakseni muuntaa

Vartijat Kaikkeuden, todistajikseni tulkaa!

Oi Maa: perustukseni, lujuuteesi voin luottaa

Oi Ilma: näkymätön, henki ja elämä

Oi Tuli: vihollinen ja ystävä, auringon sukuinen

Oi Vesi: virkistät, virvoitat, sammutat janon

Kanssanne kun katson mennyttä vuotta

on johtopäätös tämä:

moni paha on siunaus salapukuinen

ja jos rikkonut oon, sitä anteeksi anon.

Lihani ja luuni, ainesta maan

Ilma keuhkoissani, elonhenkäys

Tuli – lämpö veressäni

Vesi, suonissani virtaava veri

Kiittää teitä kaikesta saan

nyt kun taas aika on täys

ja uusi vuosi edessäni

avautuu kuin aava meri

Päästän irti menneisyyden painosta

ulos hengitän kaiken kielteisen

vioistani pese minut puhtaaksi

pois polta kaikki kuona

Vääryyksiä en aio kostaa

vaan päästän irti kahleista mielen

ja vapautan itseni niistä ainiaaksi

jotta puhdas lehti kääntyis ensi vuonna

Tyhjiin raukeaa moite

ja poissa on kaikki väärä

Tässä hetkessä eteenpäin kuljen

Tulkoon – Minä tahdon!

On sieluni edessä tavoite

ja hengen päämäärä

sen sinetillä sydämeeni suljen

Niin olkoon, ja niin on.

Mitä teen käytännössä, niin kirjoitan listan kaikesta vuoden kuluessa vastaan tulleesta mistä haluan päästää irti, oli se sitten jotain minulle tehtyä tai jotain itse tekemääni (esim. "Päästän irti"... tai "olen pahoillani"...). Varaan yhtä monta kiveä kuin listassa on asioita, ja esim. vesiämpärin. Luen hyvin tietoisesti joka kohdan, puristaen kiveä nyrkissäni ja hengittäen syvään sisään. Sitten pudotan kiven veteen ja hengähdän ulos. Lopuksi poltan koko listan. Tein sen tällä kertaa suitsukeastiassani, pienessä kuparipadassa santelipuu-lastujen kera tuoksun vuoksi. Joskus olen onnistunut tekemään tämän ulkona järven rannalla sulan veden äärellä, mikä olisi varmasti ihanteellisinta, mutta nyt se ei ollut mahdollista. Tämä rituaali on erittäin puhdistava. Parhaiten huomasin sen 2015 vuoden lopussa, kun listalle kertyneet kaikki 13 kohtaa koskivat äskettäin kuollutta puolisoani - mitä koin rikkoneeni häntä vastaan tai jättäneeni tekemättä/sanomatta. 

Tämän jälkeen avaan edellisvuoden lopussa sinetöimäni kirjekuoren (minulla on siis sinetti ja lakkaa), johon olen pienelle lapulle kirjoittanut konkreettiset tavoitteeni ja henkiset päämääräni tulevalle vuodelle. Katson miten ne ovat toteutuneet. Niitä on todella vaikea muistaa, mutta pointti onkin siinä että painat ne alitajuntaasi josta käsin voit niitä työstää vuoden aikana, ehkä tiedostamattasi. Sitten revin vanhan lapun ja kirjoitan uuden jonka taas sinetöin kuoreen. Pieniä ihmeitä on tapahtunut. Esimerkiksi vuoden 2016 lopussa kun avasin kuoren, en ollenkaan muistanut kirjoittaneeni vuosi sitten että "olen avoin rakkaudelle", vaan kuinkas kävikään: tapasin nykyisen puolisoni, enkä taatusti kirjoittaessani tuota olisi osannut kuvitellakaan sellaista niin pian, jos koskaan! Viime vuonna toteutunut tavoitteeni oli vakituinen työsuhde, mikä minun tapauksessani on esimmäinen elämässäni; kaikki on tähän mennessä ollut vain määräaikaista. 

Tietenkään en väitä että jokin yliluonnollinen vaikutus saa tämän aikaan: kyllä se olen nimenomaan minä itse, joka avaan itseni muutoksen mahdollisuudelle ja olen valmis siihen. Joskus tosin tapahtuu sellaista, johon et itse voi vaikuttaa, niin kuin alussa viittasin. Parhaana esimerkkinä edellisen puolisoni kuolema, joka oli suurin ikinä kohtaamani muutos ja osoittautui lopulta siunaukselliseksi. Se pakotti liikkeelle muutoksen voimia jotka olivat patoutuneet vuosien myötä. Joskus Maailmankaikkeus toimii parhaaksesi tavalla jota et olisi ikinä halunnut. Ja minun on pakko sanoa että uskon sen olleen myös puolisoni parhaaksi, kuten olen kirjoittanut toisaalla: uskonhan kuolemanjälkeiseen elämään. 

Hiukan erillisenä mutta merkityksellisenä vuoden vaihteeseen liittyvänä tapanani jo 1990-luvulta asti on käydä loppiaisen aikoihin rippikeskustelu kirkkoni papin kanssa. "Rippi" on vanhahtava nimitys joka luo väärän mielikuvan: englanniksi se onkin "Sacramental Consultation" ja meidän kirkossamme se ei ole synnintunnustus, vaan voit tuoda keskusteluun niin elämäsi ilot kuin surutkin. Tunnin keskustelun jälkeen kuulet ripin sanat, ja seuraavana aamuna käyt ehtoollisella. Pari kertaa vuosien aikana olen poikennut tästä ja käynyt pelkän keskustelun, vuonna 2016 pakon edessä kun asuin 100 km päässä kirkostani, mutta jotain oleellista jää silloin puuttumaan. Käyn läpi kaikki merkitykselliset asiat joita vuoden aikana on tapahtunut elämässäni.

Hyvää vuotta 2018!