Kuinka tulla onnelliseksi Tina Turnerin tavoin

 Nyt huhtikuussa tulee kuluneeksi jo viisi vuotta kääntymyksestäni buddhalaisuuteen. Kaikessa lyhykäisyydessään kerroin silloin yhdellä lauseella mikä sen käynnisti: "Tuntuu vähän hassulta kertoa että näin YouTube-videon, jossa Tina Turner lausuu mantraa 'Nam Myoho Renge Kyo', ja se teki minuun välittömästi syvän vaikutuksen."

Seuraava lyhyt video ei ole se jonka silloin näin, mutta valitsin tämän tällä kertaa koska myös näemme Tinan autenttisessa tilanteessa, Zürichin kotinsa rukoushuoneessa: 

Onkin siksi sopivaa "vuosipäiväni" kunniaksi, että sain juuri nyt viimein käsiini Tina Turnerin kirjan, "Onnellisuus on olemuksesi: Opas pysyvään elämänmuutokseen". Viisas Elämä 2021. Suomentanut Jaana-Mirjam Mustavuori. Tähän asti se on ollut jatkuvasti lainassa kirjastosta. Kirja on kirjoitettu yhteistyössä Taro Goldin ja Regula Curtin kanssa, jotka molemmat harjoittavat Nichiren-buddhalaisuutta, ja joiden polut olivat risteytyneet lähes mystisesti toistensa kanssa ja Tinan kanssa. 

Aiemmin tässä blogissa olen julkaissut käännökseni Tina Turnerin haastattelusta, jossa hän puhuu buddhalaisuudestaan. Tässä kirjoituksessa käytetään mantrasta kirjoitusasua Nam-myoho-renge-kyo, kuten kirjassa. Se vaihtelee eri teksteissä, väliviivoin tai ilman, isoin alkukirjaimin tai ei. 

Kirja on hyvin helppolukuinen - luin sen muutamassa päivässä - ja yksinkertainen rakenteeltaan, mikä on tietysti eduksi monille tavallisille lukijoille joille voi olla hyväksi oppia buddhalaisuuden perusteita, mutta minusta se muistutti ensialkuun liikaa tyypillistä self-help kirjaa, joka ei tee täysin oikeutta buddhalaisen sanoman syvällisyydelle. Toisaalta, se onkin käytännöllistä jokamiehen buddhalaisuutta arkielämään sovellettavassa muodossa, ei pelkkää filosofiaa pohdittavaksi. Juuri sellaisena minäkin ennen kaikkea Nichiren-buddhalaisuutta pidän, maustettuna vahvalla mystisellä otteella: opiskelu kuuluu asiaan, mutta aina palataan mantran yksinkertaisuuteen. 

Tina tekee erittäin selväksi että hän ammentaa oppinsa Soka Gakkai Internationalilta, joka mainitaan useasti. Tätä ennen ainoa painettu suomenkielinen esitys nimenomaan Nichiren-buddhalaisuudesta, jonka tiedän ja olen löytänyt kirjastosta, oli "Elämisen taito: johdatus Nichiren Soshu-buddhalaisuuteen" (SGI Finland 1991), ohut vihkonen, joka - kuten nimikin sanoo - on ajalta ennen Soka Gakkain ja sen emoliikkeen Nichiren Soshun (kirjoitetaan yleensä "Shoshu") välirikkoa, joka tapahtui juuri tuon julkaisun aikoihin. Soka Gakkai on maallikkoliike, Shoshu temppelibuddhalaisuutta papistoineen, jolla on omalaatuinen korostus että se edustaa "todellista buddhalaisuutta". En tiedä kuinka paljon tuota asennetta on jäljellä SGI:ssä. (Ja huomautan heti perään, kuten tästä blogista toisaalla on luettavissa, että Nichiren-buddhalaisuus on näitä kahta laajempi ja monipuolisempi.)

Kaikki tuntevat tarinan Tinan ja Iken avioliitosta, sitä ei käydä kirjassa liikaa kertaamaan. Sen sijaan minulle oli uutta se, että jo Tinan vanhemmat olivat riitaisa pariskunta, ja he jättivät lapsensa sukulaisten huomaan. Myös rotukysymystä Amerikassa, niin kuin Tina sen havaitsi, sivutaan. Tinan suhde kristinuskoon, suvun baptisti-taustaan, ei ollut kerrotusta päätellen kovin syvällinen. Kokemukset helluntailaisuudesta olivat hauskempia, mutta - Tinan sanoin - eivät löytäneet hänessä kaikupohjaa sen enempää kuin hiljaisemmat baptistimenot. Läheisen Margaret-serkun kuolema 1954 kosketti häntä syvästi.

Hän kirjoittaa: "En kyennyt niihin aikoihin pukemaan käsitystäni Jumalasta sanoiksi, koska minulla ei vielä ollut siihen sanoja. Pystyn kuitenkin muistamaan ensimmäisistä muistoistani alkaen kokemuksen luonnossa ilmenevästä jumalallisuudesta. Jotenkin tiesin, että sydämessäni on jumalallisuutta, vaikka perheeni perinteiset uskomukset ja tapa harjoittaa uskontoa eivät innostaneet minua. Toivoin, että he olisivat eläneet niin kuin puhuivat ja olisivat olleet myönteisempiä."

Teoria kymmenestä maailmasta eli olotilasta selitetään hyvin ymmärrettävästi, sekä listaten allekkain kunkin "maailman" myönteiset ja kielteiset ulottuvuudet, joka on suoraa lainaa Soka Gakkai Internationalilta (ks. vastaava taulukko heidän nettisivullaan), että arkielämän esimerkein Tinan omasta elämästä. Hän näkee myös yhteyden nykypsykologiaan, Abraham Maslowin itsensä toteuttamista ja tarvehierarkiaa koskevaan teoriaan. (Kymmenen maailmaa on osa laajempaa teoriaa, "3000 maailmaa yhdessä elämän hetkessä"; katso tässä blogissa, Opillisia peruskäsityksiä: Ichinen Sanzen)

Tina kertoo miten hän hahmottaa karman, ja vertaa sitä painovoimaan: "Kun ihminen kasvattaa hengellistä valaistumisen pakovoimaansa, hän voi vapautua minkä tahansa karmisen rajoituksen painovoimakentästä." [...] "Olen oppinut ymmärtämään ja hyväksymään ajatuksen siitä, että kaikki elämässä koettu, alhaisimmasta korkeimpaan, on ajatusteni, sanojeni ja tekojeni karmista lopputulosta." En tiedä mitä ajattelisin tästä. Onko tämä sitä samaa yksinkertaistamista, mihin olen kyllästynyt länsimaisen esoterian yhteydessä? Tiettävästi itse Buddha ei suinkaan opettanut, että kaikki mitä meille tapahtuu, on karmaa. (Ja itse asiassa koko sanakin tarkoittaa nimenomaan itse tekoa, ei sen hedelmää.) Itse olin hyvin mielissäni lukiessani Dhivan Thomas Jonesin kirjan "Kun on tämä, syntyy tuo" (Triratna ry 2013), jota lainaan sivulla Opillisia peruskäsityksiä, koskien karmaa. Se oli hyvin valaiseva esitys asiasta buddhalaisessa yhteydessä. 

Tina mainitsee yllättyneensä kuullessaan - ja niin yllätyin minäkin lukiessani tämän - että hänen ihailemansa Mahatma Gandhi oli aloittanut jokapäiväisen rukouskokouksen ashramissaan laulamalla Nam-myoho-renge-kyo-mantraa oppilaidensa kanssa. Toki Gandhi tunnetusti piti myös Jeesuksen vuorisaarnasta, joten mikä ettei. Tälle todellakin löytyy vahvistus netistä - Mahatma Gandhi: The Japanese Connection. 

Kirjassa käännetään käsite "chanting" mantrojen laulamiseksi, ja totta, sitähän se sanakirjan mukaan on, vaikka itse olen käyttänyt "lausumista", ja puolisoni kutsuu sitä leikillisesti "manaamiseksi" (laulaminen on ehdottomasti parempi kuin "chanttaaminen" tai "chanttaus"!), ja totta on sekin, että se usein tuntuu ja kuulostaa enemmän laulamiselta. Monesti kun olen siihen ryhtynyt kuunneltuani juuri jotain musiikkia josta pidän (enkä siis tarkoita hengellistä musiikkia!), on tuntunut ikään kuin sama energia jota musiikki antoi, lähtisi myös minusta itsestäni, se ikään kuin jatkuu ja yhdistää kaksi toisiaan seuraavaa kokemusta samaan virtaan.  

Tina kertoo SGI:n ryhmäkokoontumisen jälkeen ajatelleensa että "Nam-myoho-renge-kyo on enkelten hymni", ja vertaa mantran laulamista hengelliseen kuntosaliharjoitteluun. Hän tulkitsee sanojen laajemmin tarkoittavan: "Omistaudun mystiselle syyn ja seurauksen universaalille laille Buddhaviisauden äänivärähtelyn kautta." Yrittäessään selittää mantran laulamisen mystisiä ulottuvuuksia ihmisille, jotka eivät ole sitä koskaan kokeilleet, Tina on huomannut sen olevan kuin kuvailisi mansikoiden makua ihmiselle, joka ei ole koskaan maistanut niitä. Yksi hänen hengellisistä suosikkiteksteistään on Nichirenin kirjoitus vuodelta 1255: "Harhaista ihmistä kutsutaan tavalliseksi mutta valaistunutta Buddhaksi. Se muistuttaa likaista peiliä, joka loistaa puhdistettuna kuin jalokivi." Nam-myoho-renge-kyo-mantran laulaminen on elämän peilin voimallisin puhdistusharjoitus, hän lisää. 

Ensimmäisen kerran tässä kirjassa annetaan (kiitos suomentajan!) suomenkieleen istuva ohje oikeasta lausumisesta. Kun olen niitä nähnyt netissä englantia puhuville, ne ovat mielestäni olleet kömpelöitä, jopa hiukan virheellisiä (ja kyllä minä englantini osaan). Ja pakko todeta jälleen kerran, että korvakuulolta oppiminen on yllättävän vaikeaa: olen joutunut tarkistamaan lausumistani silloin tällöin, ja nytkin vielä jouduin tekemään niin hieman, en paljon, enkä usko että sillä on merkitystä kuinka täydellistä se on. Ei ihme, että välillä kuulee hiukan vaihtelevia versioita. Sitä paitsi kun Tina Turner videoilla resitoi pitempiä pätkiä Lootussutrasta, hänenkin ääntämyksensä on suoraan sanoen huonoa, eikä se ole vain minun mielipiteeni; olen kuullut sen muiltakin, sellaisilta joiden pitäisi tietää. Enkä väitä että itse olisin siinä erinomainen, mutta kuulen kyllä eron.  

Nam: lausutaan kuten kirjoitetaan. Avoin a. 

Myo: kuulostaa siltä kuin sanan jojo ensimmäisen osan alkuun lisättäisiin m.

Ho: lausutaan "hǝu" (keskimmäinen äänne on o:n ja ö:n välimuoto).

Ren: lausutaan niin kuin kirjoitetaan.

Ge: lausutaan niin kuin kirjoitetaan. 

Kyo: kuulostaa siltä kuin sanan jojo ensimmäisen osan alkuun lisättäisiin k. 

Yksittäisten tavujen merkityksistä olen kertonut tämän blogin sivulla Harjoitus. Huomionarvoista on, että SGI nimenomaan käyttää lyhennettyä muotoa "Nam", mutta se kirjoitetaan kokonaisuudessaan kiinalaisin merkein aina "Namu", ja jälkimmäisellä tavalla monet muut Nichiren-buddhalaiset suuntaukset sen myös aina lausuvat, kuten itsekin olen alkanut tehdä viime vuonna. Kumpikaan ei ole väärin. Kannattaa myös huomata, että "renge" tosiaankin lausutaan kahtena tavuna, niin että tavussa "Ge" g-kirjain ääntyy kuten sanassa gay. Joskus tosin kuulee lausuttavan "renge" myös kuten se suomenkielessä luonnostaan lausuttaisiin yhtenäisenä sanana ("äng-äänne"). 

Tina kirjoittaa: "Ihanteellinen aika laulaa mantroja päivittäin on viidestätoista minuutista puoleen tuntiin. Tärkeintä on laulaa sydämensä kyllyydestä, ja mikä tahansa määrä tekee hyvää. Jokainen päättää sen itse." Vaikeina vuosinaan hän kertoo laulaneensa sitä tunteja, ja olen lukenut SGI:n jäsenten joskus niin tekevän. Minusta se on jo liioittelua. Ääneni ei edes kestäisi! Itse laulan päivän alussa juurikin 15 minuuttia, ja illalla kotiuduttuani iltavuorosta viisi minuuttia: silloin on jo myöhä, ja äänenikin on iltaisin aika painuksissa. Tina ei sitä mainitse, mutta kaksi Gongyota (= ahkeraa harjoitusta) päivässä on "oikeaoppinen minimimäärä", niin sanoakseni, ja siihen kuuluu myös parin kappaleen resitointi Lootus-sutrasta Shindokuksi (= kiinalaisten merkkien japanilainen ääntämys). Toki vasta-alkajan ei tarvitse heti vaivata päätään yksityiskohdilla, eivätkä kaikki itsenäiset harjoittajat edes omaksu mantran lisäksi mitään muuta Nichiren-buddhalaisuudesta (mutta onko se silloin Nichiren-buddhalaisuutta?).  

Hän kirjoittaa: "Uskoakseni meillä kaikilla on samanlainen sisäinen viisaus kuin luontoäidillä. Se on Buddha-viisauden ääni tai syvällä sisällämme oleva Kristus-tietoisuus". [...] "Kun ihminen näkee itsensä selvästi, hänen polkunsa näyttäytyy selvempänä, ja hän saa voimaa muuttaa sen, mikä estää häntä menestymästä ja olemasta terve ja onnellinen."

Kuulemma tutkimusten mukaan rytmikäs mantralaulu virittää ihmisen aivot samalle värähtelytaajuudelle, kuin silloin kun ihminen käyttää mielikuvitustaan, tekee musiikkia ja luo taidetta tai ajattelee muuten vain rauhallisesti ja luovasti. On tieteellisiä todisteita sille, että mantralaulu vaikuttaa myönteisesti ihmisen fysiikkaan ja tunteisiin. 

Tina kertoo kirjassa myös siitä mitä buddhalaisuudessa tarkoitetaan "myrkyn muuttamisella lääkkeeksi". Tästä aiheesta olen tässä blogissa julkaissut otteen Soka Gakkai Internationalin presidentiltä, Daisaku Ikedalta. Tina selittää sen seuraavasti: "Ajatus myrkyn muuttamisesta lääkkeeksi perustuu siihen, että siirtyessämme korkeampaan sisäiseen olotilaan voimme käyttää sen seurauksena syntynyttä viisautta, rohkeutta ja myötätuntoa kielteisyyden muuttamiseen myönteisyydeksi. Jos jollakulla on pieni ongelma, hän voi muuntaa sen pieneksi hyväksi. Jos ongelma on suuri, siinä piilee mahdollisuus suureen voittoon. Myrkyn muuttaminen lääkkeeksi käynnistyy yksinkertaisesti siten, että ihmisen kohdatessa jonkun ongelman hän luottaa sisäiseen voimaansa, joka ei vain auta vastaamaan haasteisiin vaan auttaa myös kukoistamaan juuri niiden takia. Näin hän voi kohota korkeampaan sisäiseen olotilaan kuin milloinkaan aiemmin." Tajusin vasta, että minä toteutin tämän omalla kohdallani aivan erityisesti edellisen puolisoni kuoltua, johon olen usein viitannut koska se oli niin käänteentekevää. Kerron siitä tarkemmin toisessa blogissani. 

Kun kirjoitan netissä, johon samalla suhtaudun aika kriittisesti, Tina tekee hyvän huomion: "Voi olla, että kaikilla on vaistonvarainen tarve hakeutua itseään viisaampien seuraan, mutta nyky-yhteiskunta on heikentänyt tätä vaistoa, kun sosiaalinen media on muuttunut yhä epäsosiaalisemmaksi ja painottanut niin voimakkaasti yksilökeskeisyyttä. Se hipoo jo eristäytymistä. Toivottavasti tämä trendi alkaa jo taittua, ja tiedon hakeminen itseään viisaammilta nousee taas arvoon." Aina muutaman sivun välein kirjassa on koottu lyhyitä aforismeja, jollaisia itsekin aikoinaan keräsin päiväkirjoihini, ja edellistä huomiota seuraa pian sitaatti Nichirenin kirjoituksista: 

Paras keino saavuttaa valaistuminen on hyvän ystävän tapaaminen. Kuinka pitkälle oma viisautemme voi meidät viedä? Vaikka viisautemme riittäisi erottamaan kuuman ja kylmän toisistaan, jokaisen pitäisi hankkia hyvä ystävä. - Nichiren

Myöhemmin kirjassa käsitellään samaa asiaa laajemmin, kun Tina koskettaa toisen poikansa Craigin itsemurhaa vuonna 2018. Tämä kohta sai minut liikuttumaan. Hän puhuu yksinäisyydestä, mielenterveysongelmista: "Kriisi ei yllätä minua. Minne tahansa meneekin, näkee ihmisiä tuijottamassa älypuhelimiaan. Kukaan ei välitä ympärillään olevista ihmisistä, tai heidät unohdetaan täysin. Tämän keskellä sana ystävä kadottaa todellisen merkityksensä ja alkaa tarkoittaa puolituttuja ihmisiä, joiden kanssa ollaan tekemisissä ainoastaan internetin välityksellä. Minusta vaikuttaa siltä, että sosiaalinen media, joka on saattanut aluksi olla aidosti sosiaalista toimintaa, on muuttunut pääasiassa epäsosiaaliseksi mediaksi. Nuorin sukupolvi kärsii selvästi eniten uudesta todellisuudesta. Pahoin pelkään, että tämä kaikki osoittaa teknologian kehityksen vauhdin lyöneen laudalta hengellisen kehityksemme vauhdin." 

Ja tämä: "Mukavuusalueelta poistuminen on elinikäinen harjoitus. Voin ilokseni kertoa, että se on myös vuorenvarma tapa kokea lisää täyttymyksen tunnetta elämässään. Kaikille tapahtuu ihania asioita, kun avaa sydämensä ja mielensä uusille mahdollisuuksille." Kas siinä neuvo, joka on kuin minulle tarkoitettu! Olen sen myös kokenut todeksi, mutta ehkä antanut unohtua... 

"Sanotaan, että on kaksi asiaa, joista ei kannata koskaan olla huolissaan. Asiat, jotka voi itse muuttaa, ja asiat, joita ei voi muuttaa. Kokemukseni mukaan lähes kaiken voi muuttaa, kun muuttaa ensin itsensä. Ei siis kannata olla huolissaan. Niin kauan kuin käyttäytymisemme perustuu myötätuntoon ja puhdistamme jatkuvasti elämäämme, olemme parhaalla mahdollisella tiellä." 

"Nichiren vertasi elämän ja ympäristön yhteen kietoutuneisuutta tai ykseyttä (ks. Opillisia peruskäsitteitä: elämän ja sen ympäristön ykseys) ruumiiseen ja sen varjoon. Miten ihmisen on helpoin muuttaa varjoaan, jos hän ei pidä siitä, miltä se näyttää? Liikkumalla itse. Tämä vaikuttaa ehkä yksinkertaiselta, mutta on itse asiassa valtavan voimaannuttava näkemys. Sen mukaan kaikki ympärillämme, ihmissuhteet ja työ mukaan lukien, heijastelee sisäistä olotilaamme. Se myös rohkaisee meitä ymmärtämään, että voimme muuttaa minkä tahansa tilanteen sisäisen muutoksen kautta." 

Kirjassaan Tina kertoo Beyond Music-projektista rauhan ja eri kulttuurien välisen ymmärryksen edistämiseksi, johon hän on osallistunut. 2009 ilmestyi levy Buddhist and Christian Prayers. Perusideana on ykseys moninaisuudessa. Hän viittaa vertaukseen, "kirsikan-, luumun-, persikan- ja kriikunankukat"-periaatteeseen: "Kun Nichiren opetti yli 750 vuotta sitten kaikille avointa näkemystä moninaisuudesta, hän puhui näistä hedelmistä. Ne kuvaavat sitä, että kaikilla on rodusta, sukupuolesta, sukupuolisesta suuntautuneisuudesta tai vastaavasta riippumatta yhtä lailla Buddha-luonto. Hänen sanansa muistuttavat, että lootussutra koskee kaikkia eläviä olentoja yhtään poikkeusta lukuun ottamatta. Se korostaa jokaisen suurta arvoa ja synnynnäistä potentiaalia." 

Liitin aikaisemmin julkaisemaani Tina Turnerin haastatteluun Beyond Music-projektin videon, jossa hän puhuu hengellisestä sanomastaan, ja liitän sen nyt uudelleen myös tähän julkaisuun. Tina kertoo sen valmistamisesta, jota varten hän mm. kysyi henkilökohtaisesti neuvoa kirjailija Deepak Chopralta tavatessaan tämän, ja sai ison kasan henkisiä kirjoja löytääkseen oikeat sanat. Lukiessaan hän kirjoitti muistiin sanat ja lauseet, jotka herättivät hänessä vastakaikua. Hänen valitsemiensa sanojen hengellisen viestin tavoitteena oli sisäinen eheys ja sen saavuttamisen jälkeen muihin liittyminen yhteisen hyvän edistämiseksi. Tinan ääni ja rauhoittava musiikki muodostavat kokonaisuuden. Tinan levyllä (ja videolla) lausumat sanat on kokonaisuudessaan suomennettu kirjassa:

Mikään ei kestä ikuisesti. Kukaan ei elä ikuisesti. Kukka lakastuu ja kuolee. Talvi päättyy ja tulee kevät. Olkaamme avoimia elämän kierrolle. Se on suurinta rakkautta.

Menkäämme pelon taakse. Menkäämme pelon toiselle puolelle. Pelon takaa pääsee paikkaan, jossa rakkaus kasvaa ja jossa voi lakata reagoimasta pelon, vihan ja koston yllykkeisiin.

Näkyvän maailman tuolla puolen saa yhteyden itseensä. Aloittakaamme jokainen päivä laulamalla kuin linnut. Laulaminen vie näkyvän maailman tuolle puolen.

Tarvitsemme jatkuvaa itsekuria, oikeaa harjoitusta, jotta pääsemme eroon vanhoista mielen kaavoista ja löydämme uuden kestävän tavan nähdä.

Menkäämme oikein ja väärin tekemisen tuolle puolen. Rukoileminen selvittää mielen ja palauttaa sieluun rauhan. Menkäämme näkyvän maailman tuolle puolen, tuntekaamme kaiken ykseys.

Laulakaamme! Laulaminen vie näkyvän maailman tuolle puolen...

Kuulumme yhteen, olemme yhtä. Etsimme tietä oikean lähteen luo. Sen ainoan oikean.

Kulkekaamme koston tuolle puolen. Elämämme suurin hetki on se, kun alamme oppia toisiltamme.

Menkäämme näkyvän maailman tuolle puolen, jotta voimme kokea ykseyden tunteen. Laulaen. Laulaminen vie meidät näkyvän maailman tuolle puolen. Tuolle puolen...

Lähtekäämme matkaan. Lähtekäämme sisäiselle matkalle. Hiljentykäämme kuullaksemme, mitä on kaiken tuolla puolen. Avataksemme oven sille, mikä on kaiken tuolla puolen.

Olkaamme kiitollisia. Olkaamme kiitollisia ja tehkäämme tilaa sille, mikä on ajan ja paikan tuolla puolen. Olkaamme läsnä jokaisessa hetkessä, eläkäämme ajan ja paikan tuolla puolen.

Aloittakaamme jokainen päivä laulamalla kuin linnut. Laulaminen vie meidät näkyvän maailman tuolle puolen. Tuolle puolen...

Miten rakkaus liittyy tähän? Rakkaus kasvaa, kun alamme luottaa. Kun luotamme, rakkaus parantaa ja uudistaa meidät.

Rakkaus innostaa ja voimaannuttaa tekemään suuria asioita. Se tekee meistä rakastavampia. Rakkaus saa tuntemaan turvaa ja vie lähemmäs Jumalaa.

Kun pääsemme näkyvän maailman tuolle puolen, löydämme todellisen rakkauden. Jatkakaamme laulamista. Laulaminen vie meidät kaiken tuolle puolen. Tuolle puolen. 

Tina Turner: Spiritual Message - Beyond 

 Tina kertoo kirjassa myös hänen elämästään tehdystä musikaalista, joka sai ensi-iltansa 2019 - Tina: The Tina Turner Musical. Toivottavasti näemme sen vielä Suomessakin. 

"Vastasin elämän myrskyyn ja mahdottomuuteen laulamalla kovaan ääneen Nam-myoho-renge-kyo-mantraa. Kutsuin syvää sisäistä viisautta apuun intensiivisen hengellisen kamppailun keskellä, ja yhtenä päivänä sisäinen taistelu oli yhtäkkiä ohi. Kaikki epäilykset kaikkosivat, samoin rajoittavat ajatukset. Päästin irti kaikesta, minkä alempi minä väitti olevan mahdollista tai mahdotonta. Voitin tärkeimmän taistelun ja näin itseni ensimmäistä kertaa elämässäni täysin selvästi. Helpotuksen ja vapauden tunne oli suuri. Vaikken pitänyt monista havaitsemistani asioista, tiesin voivani muuttaa ne. Oivallus toi toivoa ja voimaa. Olin nyt oman elämäni käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Vaikka moni asia ympärilläni ei ollut päältä päin katsottuna muuttunut, tiesin, että hengellisen kamppailun voitettuani oli pelkkä ajan kysymys, koska ulkoinen maailma alkaisi muuttua." 

Ja erinomainen muistutus myös 53-vuotiaalle itselleni: "Muistutan itseäni mielelläni siitä, että vanhaksi eläminen ja vanheneminen eivät ole välttämättä sama asia. Kuten sveitsinsaksalainen kirjailija Herman Hesse sanoi, mitä enemmän ihminen kypsyy, sitä nuorempi hänestä tulee. Se on kaunis ajatus! Toivon, että kaikki kypsyvät ja nuorenevat siitä riippumatta, minkä ikäisiä he ovat, ja jatkavat elämäänsä aina vain eteenpäin." 

Kirjan lopussa on buddhalainen sanasto. 

Kenties hivenen epäileväinen ensivaikutelmani kirjasta alkoi muuttua loppua kohti yhä  positiivisemmaksi kun huomasin että se itse asiassa inspiroi minua! Rukoilen Gongyossani päivittäin...  "jatkuvasti puhdistaakseni ja syventääkseni uskoani ja harjoitustani, jotta voisin saavuttaa valaistumisen tässä ruumiissa", ja tähän sain Tinan tekstistä lisää innoitusta! Joskus meitä tarvitsee muistuttaa siitä minkä jo tiedämme, jotta se olisi jälleen tuoreena edessämme. Toivottavasti tämä kirja niin ikään avaa uusia oivalluksen ovia lukijoille, silloin se olisi suuri siunaus. Kyllä sen avulla varmasti voi päästä alkuun tällä tiellä, ja on jokaisen oma asia kuinka pitkälle haluaa edetä.