YSTÄVYYDESTÄ

 

"Sydänten yhteys", jonka piirsin 1996
hyvälle ystävälleni

Kirjoitin  samalle ystävälle myös seuraavan runon, "ystävyyden filosofia", joka kuului yhteen kuvan kanssa. Kyseinen ystävä kertoi tunteneensa kuin olisi kohdannut "kauan kadoksissa olleen veljensä" kun tutustuimme 1995, ja kävi vieläpä ilmi että olimme olleet molemmat toisistamme tietämättä noin vuotta aikaisemmin Helsingissä Denise Linnin kurssilla, "menneet elämät avuksesi" (väkeä oli ison salin täydeltä, joten ei siellä yksilöitä erottunut joukosta). Mielenkiintoinen "sattuma", uskokoon jokainen mitä tahtoo... Joka tapauksessa hän on edelleen hyvä ystäväni - vanhin ystäväni, joka yhä on mukana elämässäni ja jota yhä voin pitää ystävänä.

On tässä esitetty ystävyyden filosofia 

vaikka asiat sinänsä ovat tosia

merkityksellinen vasta pantuna käytäntöön

 etkä voi takertua ulkoiseen sääntöön

sen tulee olla itsestäänselvää, sisäistettyä:

suoraan sydämestä

Teennäisyys paljastuu, ei sellainen suhde kestä

Ei ystävyys ole roolileikki tai peli:

ystävyys jota ylistän, on arvo pyhä

Niin "kauan kadoksissa ollut veli"

nyt rinnallasi seisoo yhä

Ei välimatka lainkaan haittaa

voinhan aina kirjeen matkaan laittaa

Kuin kyyhkysen siivin ajatus kulkee

kun kirjeen kuoreen sulkee

Kun ystävää lähestyt, tullen hänen luokseen

- ei nousten tai laskeutuen, vaan samalla tasolla -

mitäpä et tekisi hänen vuokseen?

On eri asia sanoa "ystävä" ja sitä olla!

Oma minänsä täytyy syrjään panna

Ystävä ei ota ellei toinen anna

Palvelemaan omia tarkoitusperiä itsekkäitä

ei ystävyyttä voi valjastaa

Ymmärtänet, etten näin turhaan väitä

ystävän eessä voit naamion riisua ja kasvosi paljastaa

Niin kauan kuin "minä" välissä seisoo

et kyllin selvästi sä nää toista

- mitä hän on ja mitä ei oo;

kuinka kauan jaksatte moista?

Hyväksyimme sitä tai emme,

ei kukaan voi välttää tätä jamaa:

pyörimme kaikki ympärillä oman itsemme

ja toisilta odotamme samaa.

Siitä seuraavat pettymykset monet.

Joka hyväksyy sut sellaisena kuin olet

on varmasti ystävyytesi arvoinen

Mutta muista huomioida myös toinen

- vain olla läsnä toista varten kun tarvis, kenties

Kuuntele ja kysy, mitä MINÄ hänelle antaa voisin?

Ei väliä oli ystävä nainen tai mies,

sillä kuinka voisikaan olla toisin?

"Täydellinen ystävä" yhden henkilön mitat ylittää

se hajallaan eri ihmisissä jokaisessa tuo esiin eri puolen

Jos silti kaikki yhteen ahtaa yrittää

saa vain mieleen huolen

Aina löytyy ystävä sillä hetkellä juuri

silloin kun on tarve suuri

Vastaus voi tulla toiselta taholta kuin osaat odottaa

Ystävyyttä et voi väkisin pakottaa;

sitä joko on tai ei ja sen kyllä tietää

Ainoastaan mitä toinen antaa, voit vastaanottaa

Ei ystävyys voi kahleita sietää

Ystävyys ei vaadi:

Ei ystävä ystävälle ehtoja laadi

Ystävyyden tarkoitus on ystävyys itse

ei mikään muu paremmin palkitse.

Ei ystävyyden pitäisi muotoihin taipua

seurauksena voi olla ystävyyden vuoto

eli jos jähmettyy, voi ystävyys haipua

ja jäljelle jää pelkkä tyhjä muoto!

Jos tunnet, oomme jotain vailla

aina voi kokeilla uutta

Meitä kaikkia koetellaan yhtälailla

käytännön kanssakäymisen kautta

ei toista tarvitse kokeelle pistää

Ja yksi asia meitä yhdistää:

Ihmisyys - sen synonyymi on veljeys

ja veljeys velvoittaa

Ystävyys - sydänten yhteys

ei sitä tarvitse puolelleen voittaa

Kallein lahja jonka voit ystävälle antaa 

on kun hänelle sydämesi avaat

ilot ja surut voi näin yhdessä kantaa

ja kun annat niin saat.

Siteet ihmisten välillä eivät helposti katkea

- ne ovat kuin kuminauhaa

Jos ongelmat eivät ratkea

etkä saavuta mielenrauhaa

huudahdat, "nyt malja on täys!

Ei näin voi jatkaa."

Liikaa nauhan kiristyessä seuraa kipeä törmäys

se löystyy jos voit kaventaa välimatkaa

Vanhan alttarin raunioille voi rakentaa uutta yhteisvoimin

- sanoin ja toimin.

Silti joskus voi olla parempi irti päästää

toinen toisensa monelta mielipahalta säästää

Kun kaksi ihmistä kohtaa

koskaan ei tiedä mihin se johtaa

Jos tunnet yhtään syytä epäillä

niin viivaa tästä alle:

ei ystäviä voi kokoelmaksi keräillä

kuin valokuvia hyllyn reunalle

Omaa elämäänsä elää meistä jokainen

ja suhteemme myös siinä mukana elävät

Niin kovaa kun on välillä elo mainen

Kiitos, että on ystävät!

 Ethän toki ystäviä arvojärjestykseen laita;

omalla tavallaan ovat kaikki yhtä arvokkaita

Ja lopultakin turhaa on ystävyyden kartoitus:

aina salassa säilyy sen syvin arvoitus.

Viime kädessä ystävyys ei tunne rajaa:

se koko maailman tahtoo syleilyynsä kietoa

Lähimmäisenrakkaus eihän voi olla vajaa:

on vain aste-eroja, väkevää tai mietoa.

 

Olin päälle parikymppisenä hyvin idealistinen. Runo syntyi omista siihen astisista (vähäisistä) ihmissuhde-kokemuksistani, mutta siihen vaikutti vahvasti myös gnostilainen filosofia, jonka vaikutuspiirissä silloin olin (käsitys "minästä" esteenä, josta pitää luopua, joskin toki itsekeskeisyys on ilmiselvästi haitta ihmissuhteissa ihan filosofiasta riippumatta!). 

Ystävyyttä olen jonkin verran sivunnut aikaisemmissa kirjoituksissani, "Eksistentiaalinen kriisi ja/vai ikäkriisi?", "Henkinen elämä: yksin vai yhdessä?", sekä "Minä ja muut". Yritän olla toistamatta samoja ajatuksia. 

Olen kokenut pettymyksiä, mutta toisaalta minulla on ehkä ollut liian korkeat odotukset, ja olen myös elänyt kyynisen vaiheen, jolloin tunsin saaneeni tarpeekseni suurinpiirtein koko ihmiskunnasta. Parhaiten tuon vaiheen tiivistää englanninkielinen runoni tuolta ajalta toisessa blogissani, "Sorrowful Role of Humanity".  Silti siinäkin näkyy jonkinlainen toivonpilkahdus, ja uskoni ihmisiin palautui sittemmin. 

Ystävänpäivää minä olen aina viettänyt enemmänkin alkuperäisessä merkityksessään, rakastavaisten päivänä, ja se sopii nykyään sikälikin, että minä ja aviopuolisoni olemme epäilemättä myös toistemme parhaat ystävät. Viihdymme toistemme seurassa erinomaisesti. Suhteemme dynamiikka on täysin erilainen kuin edellisen puolisoni kanssa, paljon intensiivisempi. Tämä vaikuttaa muihin ihmissuhteisiin, jotka jäävät väkisinkin varjoon.  No, onneksi niitä ei montaa ole... 😏

Toki pyrin tapaamaan muitakin ystäviäni (kolmea; neljäs on vain puhelinyhteyden päässä - hän on juuri se henkilö, jolle omistin alun kuvan ja runon), joista osasta on tullut yhteisiä ystäviämme (kahdesta, jotka olen "perinyt" edesmenneeltä puolisoltani), ja siinäpä meidän piirimme ovatkin. Mielelläni tutustuisin/tutustuisimme uusiinkin ihmisiin, se vain ei taida nykyisellään kovin helposti onnistua... Missä me ketään tapaisimme.

Mitä sanoo buddhalaisuus?

Innostuin googlaamaan mitä buddhalaisuus sanoo ystävyydestä, ja sain todeta että paljonkin! Seuraavaksi kokoamiani ja kääntämiäni otteita aiheesta...

Koska olemme pohjimmiltamme yksin kun meditoimme, on helppo ajatella buddhalaisuutta yksinäisenä polkuna. Se on erehdys. Kerran Buddhan oppilas Ananda kysyi häneltä ystävyydestä. Ananda tiesi että hyvät ja kannustavat ystävät olivat erittäin tärkeitä polulla. Hän jopa ihmetteli olisivatko hyvät ystävät puolet polusta. 

"Ei, Ananda", Buddha sanoi hänelle, "hyvät ystävät eivät ole puolet pyhästä elämästä. Hyvät ystävät ovat koko pyhä elämä." 

Tekstin toisessa puolikkaassa Buddha antaa toisen selityksen lausumasta, että henkinen ystävyys on koko henkinen elämä, selittäen että hän, Buddha itse, on Hyvä Ystävä. 

"Seuraavalla metodilla niin ikään, Ananda, voidaan ymmärtää kuinka koko pyhä elämä on hyvä ystävyys, hyvä kumppanuus, hyvä toveruus: luottamalla minuun hyvänä ystävänä, Ananda, syntymän ja kuoleman alaiset olennot vapautuvat kuolemasta; surun, valituksen, tuskan, tyytymättömyyden ja epätoivon alaiset olennot vapautuvat surusta, valituksesta, tuskasta, tyytymättömyydestä ja epätoivosta. Tällä metodilla, Ananda, voidaan ymmärtää kuinka koko pyhä elämä on hyvä ystävyys, hyvä kumppanuus, hyvä toveruus."

Vaikka monet ihmiset eivät aloita buddhalaista harjoitusta tällä tavoin, perinteisesti sen sanotaan alkavan luomalla terveitä suhteita muihin. Tätä osaa polusta kutsutaan yleensä harjoitteluksi silassa eli hyveessä. Sila on osallinen kaikkiin jokapäiväisen käyttäytymisemme aspekteihin, etenkin tapoihin joilla tekomme liittyvät suhtautumiseemme toisiin. Kysymys on siitä että kaikki ihmissuhteemme ovat auttavaisia ja kannustavia toisille yhtä hyvin kuin itsellemme. Joissain buddhalaisen polun kuvauksissa sila alkaa anteliaisuuden harjoittamisella. Viisaasti tehtynä anteliaisuuden harjoittaminen luo terveen suhteen antajan ja vastaanottajan välille. Tämän ollessa buddhalaisen polun alussa, se alleviivaa sitä että sosiaalinen kanssakäymisemme on tärkeä osa buddhalaisuutta.

Ohjeiden mukaan elämisen harjoituksessa yhtenä silan aspektina on kyse myös ihmistenvälisistä suhteistamme. Se on harjoitus joka kouluttaa kehittämään välittäviä, myötätuntoisia suhteita muihin, pikemmin kuin haitallisia, anteliaita pikemmin kuin ahneita, rehellisiä pikemmin kuin epärehellisiä. 

Buddhalaisuuteen kuuluu käsite metta, joka yleensä käännetään rakastava ystävällisyys, mutta sen juurimerkitys on ystävän luonto. Metta on hyvin ravitseva ominaisuus, ja kun osoitamme sitä muille, ravitsemme myös itseämme. Tämä on klassinen tapaus toisten kohtelemisesta kuten itse haluaisit tulla kohdelluksi. 

Metta, Karuna (myötätunto), Mudita (epäitsekäs ilo), ja Upekkha (mielentyyneys), jotka tunnetaan Satara Brahma Viharana, eli neljänä jalona käyttäytymismallina, muodostavat juurikin buddhalaisen ystävällisen eettisen käytöksen ankkurin. Näiden levittämän rakkauden ja ystävyyden henki kattaa paljon laajemman kirjon kuin pelkkä rakkaus, jonka oletetaan puuttuvan buddhalaisuudesta. Näiden mielentilojen tai asenteiden Buddha opetti edistävän valaistumista yhtä hyvin kuin virtaavan siitä. 

Buddha sanoi että kahdensanosaisen polun esiaste on hyvien henkisten ystävien saaminen. Pali: kalyana mitta; Skr. kalyana mitra. Mitra merkitsee "ystävää" tai "sukulaista". Mitrasta juontuu substantiivi maitri (Paliksi metta). Mitra on rakastavan ystävällisyyden asenteen ruumiillistuma. Kalyanalla on monia käännöksiä, kuten "kaunis, viehättävä, otollinen, auttavainen, hyvä". Se voidaan myös tulkita "jaloksi" tai "ihanaksi" buddhalaisissa kirjoituksissa. Buddhan oppilas Subhuti kirjoittaa: "Ystävyys joka on kalyana, on sen tähden ihana, ei vain koska se on miellyttävä tai lämmin, vaan koska se perustuu jaettuun suuntautumiseen siihen mikä on viime kädessä kaunista: transsendentaaliseen todellisuuteen, jonka valaistunut mieli tuntee."

Nämä ovat ihmisiä joiden kanssa jaamme harjoituksen ja jotka tukevat meitä harjoituksessa. Ajatus, että hyvät ystävyyssuhteet ovat esiaste harjoituksen polulle, oli erityisen tärkeä lukutaitoa edeltävinä Buddhan aikoina. Koska ei ollut kirjoja jotka tutustuttaisivat ihmiset opetukseen ja harjoitukseen, esittely tuli aina henkilökohtaisesti, "hyvän henkisen ystävän" kautta. Meidän aikoinamme buddhalaisuutta käsittelevien kirjojen helppo saatavuus mahdollistaa ihmisten aloittaa harjoituksensa ilman henkilökohtaista kontaktia toiseen henkilöön. Vaikka tämä on varmasti hyödyllinen kehitys, on helppo kadottaa näkyvistä tärkeä yhteys, jonka suorat ihmissuhteet luovat buddhalaisten opetusten ja harjoituksen oppimisessa. Nähdä ihmisten demonstroivan kuinka buddhalaisia opetuksia voi harjoittaa ja ilmaista, voi tarjota tärkeitä opetuksia siitä kuinka me voimme harjoittaa. Ystävät polulla tarjoavat niin ikään tukea ja rohkaisua. Hyvät ystävät ovat tärkeitä palautteen lähteitä. Tämä voi tapahtua pikkuhiljaa kun näemme toisten heijastavan itseämme. Toivottavasti ystävyys osoittaa että me emme harjoita vain itseämme varten. Me harjoitamme myös ystäviemme, yhteisömme ja muiden kanssa ja heitä varten. Ystävyys myös opettaa että harjoituksen hedelmät eivät ole jotain minkä pidämme itsellämme. Ne ovat jotain minkä jaamme. 

Pali-teksti Meghiya Sutta kertoo tarinan innokkaasta nuoresta munkista, Meghiyasta, joka halusi harjoittaa meditaatiota yksin erityisen kauniissa ja rauhallisessa mango-lehdossa. Mutta Meghiyan meditaatio oli kaikkea muuta kuin rauhallista ja kaunista. Järkytyksekseen hän huomasi että hänen mielensä oli sekasotku pahansuopia, himokkaita ja sekavia ajatuksia - luultavasti koska hänen harjoituksensa oli liian itseensä kietoutunutta. Kun Meghiya kiirehti takaisin raportoimaan hämmentävästä kokemuksestaan, Buddha ei ollut yllättynyt. Hän käytti hyväkseen tilaisuuden antaakseen Meghiyalle oleellisen opetuksen.

"Viisi asiaa aikaansaa sydämen vapautumisen ja kestävän rauhan", Buddha sanoi hänelle. "Ensinnäkin, ihana läheisyys hyvien ystävien kanssa. Toiseksi, hyveellinen käytös. Kolmanneksi, toistuva keskustelu, joka inspiroi ja kannustaa harjoitusta. Neljänneksi, uutteruus, energia ja into hyvään. Ja viidenneksi, oivallus pysymättömyydestä."

Sitten, edesauttaakseen Meghiyahin saamaa hyötyä, ja sementtinä asian ytimelle, Buddha käy läpi listan uudelleen, tällä kertaa ensimmäisen ylittäessä tärkeydessä kaikki muut kohdat: "Kun on ihana läheisyys ystävien välillä, silloin on hyveellistä käytöstä", jne. Toisin sanoen, ystävyys on tärkein elementti henkisellä polulla. Kaikki muu luonnostaan virtaa siitä. Eristäytymistä tässä yhteydessä ei ymmärretä itsensä eristämisenä muista, vaan nimenomaan yhdessä henkisen ystävän kanssa harjoittamisena. Yksinäistä meditaatiota kannustetaan ainoastaan ajoittain, jos harjoittaja on tarpeeksi kypsä ryhtymään siihen, mutta se ei ole harjoituksen päämäärä.

Pali-kaanoniin kuuluvassa Sigalaka Suttassa Buddha neuvoo nuorta brahmiinia, Sigalakaa, tavallisen elämän sosiaalisissa velvollisuuksissa. Buddha omistautuu yksityiskohtaisesti ystävien väliseen suhteeseen. Hän kuvaa neljä eri tyyppistä ystävää, jotka meidän pitäisi kohdata ja etsiä: auttaja, ystävä joka kestää hyvinä ja huonoina aikoina, mentori, ja myötätuntoinen ystävä. 

Auttaja voidaan tunnistaa neljästä asiasta: hän suojelee sinua kun olet haavoittuvainen, hän on turva kun olet peloissasi, ja moninaisissa toimissa tarjoaa tuplasti sen mitä pyydetään. Sellainen joka on aina paikalla antamassa apua kun tarvitaan, sellainen joka pyytää vain vähän tai ei mitään vastineeksi. Hän suojelee sinua aina ja osoittaa sinulle tien kun olet eksynyt tai tarvitset opastusta. 

Kestävä ystävä voidaan tunnistaa neljästä asiasta: hän kertoo sinulle salaisuutensa ja varjelee omia salaisuuksiasi huolellisesti, ei hylkää sinua vastoinkäymisissä, ja jopa kuolisi puolestasi. Ystävä joka seisoo vierelläsi kaikissa elämäsi tapahtumissa, ja on aina sinua varten. Kestävä ystävä ei tuomitse, vaan on yksinkertaisesti olemassa sinua varten kaiken läpi. 

Mentori voidaan tunnistaa neljästä asiasta: hän hillitsee sinua väärintekemisestä, opastaa sinua kohti hyviä tekoja, kertoo sinulle mitä sinun pitäisi tietää, ja osoittaa sinulle polun taivaisiin. Tämä tyyppi on opettaja tai vanhempi/huolenpitäjä, joku joka opettaa rakkaudella, ystävällisyydellä, omilla teoillaan, ja myötätunnolla. Tällä henkilöllä on eniten kärsivällisyyttä kanssasi, ja hän todella haluaa olla esimerkkinä. 

Myötätuntoinen ystävä voidaan tunnistaa neljästä asiasta: hän ei iloitse epäonnestasi, hän iloitsee hyvästä onnestasi, estää toisia puhumasta pahaa sinusta, ja rohkaisee toisia jotka ylistävät hyviä ominaisuuksiasi. Tämä henkilö kylvää yllesi rakkautta, ylistystä ja onnea ajoista riippumatta. Hän on olemassa pidelläkseen kättäsi, ja tukeakseen sinua kaiken läpi. Hän ilmaisee rakkauttaan sinua kohtaan sanoin, teoin, ja fyysisellä kosketuksella. 

Vastakohtana tälle, neljä huonoa tai valheellista ystävää, joita pitäisi välttää, ovat: 1) Se joka ottaa (sen sijaan että antaa), 2) Se joka on suuri puhuja , 3) Se joka imartelee (eli sanoo ainoastaan miellyttäviä asioita), 4) Se joka on tuhlaavainen toveri tai irstas kumppani.

Nettippakaranan mukaan on olemassa seitsemän laatua joiden mukaan voit arvioida ystävää. Hänen pitäisi olla miellyttävä ja rakastettava, kunnioittava, jäljittelyn arvoinen, halukas ryhtymään hyödylliseen keskusteluun, halukas suvaitsemaan sanoja, ryhtyy syvälliseen puheeseen eikä koskaan kehota aiheettomasti. 

Ystävällinen mielenlaatu Bhikkhujen (täyden vihkimyksen Theravada-munkkien) keskuudessa toisiaan kohtaan oli niin ihailtavaa ja jäljittelemisen arvoista, että kuningas Ajatasattu, joka ei ollut kovin altis buddhalaisuuteen, oli huomauttanut Digha Nikayan Samananaphala Suttan mukaan, että "munkit elivät ykseydessä puhuen toisilleen keskinäisellä ystävällisyydellä... seurustellen toistensa kanssa kuin maito ja vesi, ja nähden toisensa mieluisin silmin." Ja hän meni jopa pidemmälle sanoen, "Kuinka mukavaa olisi jos poikani Udayabhadda myös omaisi näitä ystävällisiä ominaisuuksia." 

Kääntykäämme nyt Mahayanan kirjallisen tekstin puoleen, missä henkistä ystävyyttä kannatetaan ja ylistetään buddhalaisen polun keskeisenä piirteenä. Gandavyuha Sutra sisällytettiin huipentavana lukuna laajaan Avatamsaka Sutran (kukkaköynnöksen sutra) corpukseen, erääseen vaikutusvaltaisimmista Mahayana-teksteistä Itä-Aasialaisessa buddhalaisuudessa. Tämä sutra, joka oli laajasti levitetty ja luettu itsenäisenä tekstinä, kuvaa nuoren Sudhanan, kauppiaan pojan, pyhiinvaellusta, hänen pyrkiessään tulemaan Bodhisattvaksi jotta saavuttaisi valaistumisen kaikkien olentojen hyväksi. Opettajansa Bodhisattva Manjushrin (joka symboloi viisautta) rohkaisemana etsimään "hyviä ystäviä", jotka voisivat auttaa häntä toteuttamaan pyrkimyksensä, Sudhana lähtee pyhiinvaellukselleen, joka johtaa hänet 53 sellaisen hyvän ystävän luo, henkisten opettajien, jotka auttavat häntä polun varrella. Matkan varrella pyhiinvaeltaja Sudhana saa monia opetuksia henkisen ystävyyden arvosta, kuten seuraavassa:

"Oi jalon perheen poika, sinun täytyy olla väsymätön ystävien etsinnässä hyvässä elämässä, sinun ei pidä ikinä tyytyä (pelkästään) näkemään ystäviä hyvässä elämässä; sinun ei pidä ikinä tuntea tyydytystä (pelkästään) keskustelusta ystävien kanssa hyvässä elämässä; sinun ei pidä koskaan hylätä aikomustasi olla ystävien seurassa hyvässä elämässä... Oi jalon perheen poika, ystävien pelastamana hyvässä elämässä Bodhisattvat eivät lankea murheellisen olemassaolon kuiluihin; ystävien ympäröimänä hyvässä elämässä Bodhisattvat eivät käänny pois suurelta elämänkaarelta (Mahayana); ystävien kehottamana hyvässä elämässä Bodhisattvat eivät hylkää Bodhisattvan opetuksia, ystävien vartioimina hyvässä elämässä Bodhisattvat eivät tule huonojen ystävien vaikutusvallan alle."

Seuraava ylistys ystävyyden kehumiseksi tässä tekstissä monin tavoin muistuttaa Buddhan sanontaa henkisestä ystävyydestä koko henkisenä elämänä:

"Lisäksi, oi jalon perheen poika, ystävät hyvässä elämässä ovat äiti, koska he synnyttävät (Bodhisattvat Buddha-perheissä), ystävät hyvässä elämässä ovat isä, koska he tuovat mittaamatonta hyvää... ystävät hyvässä elämässä ovat lääkäri, koska he vapauttavat (Bodhisattvat) itsekeskeisen intohimon sairaudesta; ystävät hyvässä elämässä ovat Himalajan vuoret, koska he saavat tiedon yrtin kasvamaan; ystävät hyvässä elämässä ovat sankareita, koska he suojelevat Bodhisattvoja vaaroja vastaan."

Gandavyuhassa ilmausta "hyvä ystävä" käytetään sekä vertikaalisessa merkityksessä, henkisenä opettajana, tarkoittaen opettaja-oppilas suhdetta, yhtä hyvin kuin horisontaalisessa vertaisten  merkityksessä, jotka luottavat keskinäiseen tukeen ja apuun henkisten etsijöiden yhteisössä. 

Eli ihanteet ovat korkealla, ja tuskin yltäisin niiden tasolle ainakaan heti: en aina osaa olla ystävä, pakko myöntää. Pitäisikö minun itsenäisenä harjoittajana harkita uudelleen asennettani ryhmiin ja organisaatioihin? Ymmärrän kyllä, että se olisi varmasti hyödyllistä ja auttaisi minua paljonkin. Ehkä se on juuri sitä mitä tarvitsisin tällä hetkellä omalla polullani. Voihan olla itsenäinen ja silti yhteydessä muihin - ja tarkoitan nyt nimenomaan henkisen elämän kannalta; arkielämässähän se on ihan itsestäänselvää. 

 Olen toki kokenut henkistä ystävyyttä, mutta ongelma - ilmeisesti se on ongelma, vaikka en usko että sen pitäisi olla - on nykyään vain siinä, että emme enää edusta samaa uskontoa. Siitäkin olen kirjoittanut alkuun linkittämissäni kirjoituksissa. En oikein osaa ottaa asiaa puheeksi kyseisen henkilön kanssa, sillä emme nykyään puhu mistään kovin merkityksellisestä, mutta se saattaa olla kokonaan minun vikani; olen välillä tehnyt selväksi että en halua puhua henkisistä asioista, koska olen kokenut ikään kuin hän kyseenalaistaisi minun kokemuksiani ja korostaisi että hän "tietää tämän (jonkin kristillisen uskomuksen) olevan totta", ja sekin saattaa olla vain minun herkkänahkaista tulkintaani, ja ehkä hieman ajattelemattomasti ilmaistu hänen taholtaan. Kyllä minä kaipaan sellaista yhteyttä kuin meillä parhaimmillaan oli. 

Kerran minulla oli jopa amerikkalainen ystävä netin välityksellä, jonka kanssa oli oikein virkistävää ajatustenvaihtoa. Valitettavasti hän kuoli vuosia sitten, ja se kosketti todella, mikä jo kertoo että hän merkitsi minulle enemmän kuin joku satunnainen vieras.   

Kokemukseni mukaan on hyvin, hyvin harvinaista kohdata ihmisiä, joista tulee ystäviä, ja arvostankin  suuresti yritystä - minä en todennäköisesti tee aloitetta, koska se ei minulta luonnistu. Katso etenkin alle linkittämäni juttu yhteydestä introvertin kanssa! 

Lähteet: 

Natural Happiness: A Buddhist View of Friendship

Lion's Roar: Making Friends on the Buddhist Path

Insight Meditation Center: The Role of Friendship on the Path

Blog.Sivanaspirit: The 4 Types of Friends Recommended by Buddha

Maithri.com: Buddhist Concept of Friendship

The Elijah Interfaith Institute: Friendship Across Traditions: Buddhist Perspectives

Muualla sanottua:

Miten päästä yhteyteen introvertin kanssa

Introvertit ystävät ovat lottovoitto - 5 syytä

Oletko itse hyvä ystävä? Psykologi listaa tosiystävän tunnusmerkit

Ystävyys edellyttää vastavuoroisuutta

Millainen on hyvä ystävä?

Ystävänpäivän historiaa ja Pyhän Valentinuksen lukuisia reliikkejä

Queen: Friends will be friends